Energiayhtiö St1:ssä kolmen ihmisen päätyö on suunnitella autiomaan metsittämistä. He tekevät laskelmia, kehittelevät konsepteja. Ryhmää vetää projektipäällikkö Heidi Laurila.

Hanke on Laurilan mukaan ihan alkumetreillään ja suunnitelmat elävät sitä mukaa kuin tietoa ja ymmärrystä tulee lisää.

– Tällä hetkellä tähtäimessä ovat Marokko ja Sahara. Ajatuksena on, että jos onnistumme siellä, onnistumme muuallakin. Ja Saharassa riittää harvaanasuttua pinta-alaa.

Pinta-alaa ja hiekkaa riittää, mutta ei multaa eikä vettä. Voiko Saharaan saada aikaiseksi pysyvän metsän – ja kuinka kalliiksi se tulisi? Onko öljy-yhtiön hankkeessa järkeä?

Kasteluun merivettä

St1:ssä ajatellaan, että puiden kasteluun voisi käyttää esimerkiksi merivettä, kun siitä poistaa ensin suolan – aurinkoenergian avulla. Kasteluvettä saisi myös puhdistamalla jätevettä tai pumppaamalla Saharan alla olevaa uusiutuvaa pohjavettä.

– Ilmakehässä on jo nyt liikaa hiilidioksidia. Kasvit ovat ainoa keino saada sitä pois, sanoo St1:n hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja Mika Anttonen.

Vain kasvit voivat vähentää ilmakehässä jo olevaa hiilidioksidia. Mika Anttonen, St1-yhtiön pääomistaja.

Yhteyttäessään kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia ja sitovat sitä itseensä. Maailman lämpeneminen hidastuisi, jos kasvillisuutta tulisi lisää. Tähän St1 pyrkii 'Carbon farming' eli hiiliviljelyhankkeellaan. Yhtiö käyttäisi mieluummin rahaa hiilinieluihin kuin bioraaka-aineen osuuden kasvattamiseen bensiinissä ja dieselöljyssä.

– Biopolttoaineiden velvoitetta lisätään kaiken aikaa. Meillä ei kuitenkaan kohta ole tarpeeksi raaka-ainetta, josta biopolttoaineita voitaisiin valmistaa ilmaston kannalta järkevällä ja kestävällä tavalla, Anttonen selittää kärsivällisesti ties monettako kertaa. Öljymiljardööri puhuu usein julkisuudessa uusiutuvasta energiasta.

"Sama hinta, parempi lopputulos"

Suomen hallitus kaavailee, että vuonna 2030 auton tankissa on 30 prosenttia biopolttoainetta. Anttosen mukaan hänen yhtiönsä on valmis käyttämään hiilinielujen rakentamiseen vastaavan summan rahaa kuin 30 prosentin biovelvoitteen täyttämiseen kuluisi.

– Sama hinta, mutta aidosti parempi lopputulos. Saisimme oikeasti hiiltä pois ilmakehästä. Metsien lisäksi keinokastelu mahdollistaisi pellot, joten loisimme samalla elinmahdollisuuksia paikallisille ihmisille.

Metsittämällä tehtyä luonnollista hiilinielua ei tätä nykyä katsota hiilen vähentämiskeinoksi. Projektipäällikkö Heidi Laurila, St1.

Yhtiö on tuonut Sahara-hankkeensa julkisuuteen näin alkuvaiheessa siksi, että se toivoo keskustelua sääntelymuutoksesta, kertoo projektipäällikkö Heidi Laurila.

– Tätä nykyä tällaista metsittämällä tehtyä luonnollista hiilinielua ei katsota hiilen vähentämiskeinoksi – varsinkaan, jos hiilinielu tehdään toiseen maahan.

Tutkijat nyökyttelevät

Haastattelemamme tutkijat eivät tyrmää St1:n suunnitelmia. Professorit Jari Liski ja Markku Kanninen pitävät autiomaiden metsittämistä yhtenä varteenotettavana keinona ilmastonmuutoksen torjunnassa. He korostavat, että metsittäminen ei ratkaise ilmastonmuutosta, mutta on yksi hyvä keino muiden joukossa.

– Saharassakin metsittämistä on yritetty vuosikymmeniä ja kyllä siellä isoja vihreitä vyöhykkeitä jo onkin, kertoo Helsingin yliopiston trooppisen metsänhoitotieteen professori Markku Kanninen.

Kanninen ei kuitenkaan hyväksy sitä, että metsittämisellä korvattaisiin päästövähennyksiä.

– Me olemme ilmastonmuutoksessa niin pitkällä, että jos halutaan pysyä kohtuullisissa lämpötilarajoissa, pitää tehdä kaikki. Päästövähennykset ja metsittäminen niiden lisäksi, Kanninen vakuuttaa painottaen sanaa 'kaikki'.

Olemme ilmastonmuutoksessa niin pitkällä, että pitää tehdä kaikki. Markku Kanninen, trooppisen metsänhoitotieteen professori.

Kannisen mukaan Pariisin ilmastosopimus on niin uusi, että siinä ei vielä ole kansainvälistä mekanismia, jolla päästövähennyksiä voitaisiin kompensoida. Kioton sopimuksessa sellainen mekanismi oli.

Myös tutkimusprofessori Jari Liski Ilmatieteen laitoksesta pitää metsittämistä varteenotettavana vaihtoehtona. Hän allekirjoittaa St1:n huolen, että biopolttoaineisiin ei löydy loputtomasti raaka-aineita.

– Biokomponenttia tarvitaan niin paljon, että sitä joudutaan hankkimaan myös sellaisista lähteistä, joiden käyttö on ilmaston kannalta kyseenalaista tai jopa vahingollista. On oikeanlaista ajattelua, että etsitään muita keinoja ja varmistetaan, että ne oikeasti hillitsevät ilmastonmuutosta, Liski nyökyttelee hyväksyvästi.

Käytettyä ruokaöljyä Kiinan ravintoloista

St1:n Mika Anttonen väittää, että jos liikenteeseen tulee Suomessa ja Ruotsissa 30 prosentin biopolttoainekiintiö, maat joutuvat imuroimaan koko maailman järkevät biopolttoaineen raaka-aineet omaan käyttöönsä.

– Tukkipuusta tai edes kuitupuusta ei kannata tehdä biodieseliä, ne pitää käyttää järkevämmin.

Anttonen kertoo, että St1 tuo jo nyt Ruotsiin biodieseliä, joka on tehty Kiinan ravintoloissa käytetystä ruokaöljystä.

– Ravintoloitsija kaataa käytetyn kasviöljyn astiaan ja kun se täyttyy, käy skootterilla tyhjentämässä sisällön keräyspisteeseen. Sieltä ruokaöljy kuskataan rannikon biodieseltehtaan raaka-aineeksi. Valmis biodiesel laivataan kontissa Rotterdamiin, josta St1:n laiva hakee sen Ruotsiin. Tätä tehdään siis jo, ei ole vitsi, Anttonen vakuuttaa puhelimessa.

Nyt alkaa näkyä merkkejä siitä, että elinkeinoelämä miettii, miten metsiä voi käyttää ilmaston hyväksi. Jari Liski, Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori.

Professori Jari Liski on tyytyväinen siihen, että yritykset alkavat heräillä. Hänen mielestään St1:n Saharan metsityshanke on mielenkiintoinen osoitus elinkeinoelämän kiinnostuksesta ilmastonmuutoksen hillintää kohtaan.

– Näistä asioista on puhuttu kauan. Nyt alkaa tulla käytännön merkkejä siitä, että elinkeinoelämä miettii, miten metsiä voisi käyttää ilmaston hyväksi.

Paikallista väestöä täytyy kuulla

Aavikoiden laajamittaisessa metsittämisessä on ongelmansa. Autiomaan hiekka esimerkiksi heijastaa auringonvaloa takaisin avaruuteen, mitä metsä ei tee yhtä tehokkaasti.

– Etenkin tropiikissa täytyy laskea, miten metsittäminen vaikuttaa veden kiertoon ilman ja maan välillä. Sillä on suuri merkitys ilmastolle. Miten puut saadaan kasvamaan, ja miten tämä kaikki tehdään sopusoinnussa paikallisen väestön kanssa, Liski luettelee.

Professori Markku Kanninen myöntää, että metsittäminen on teknisesti mahdollista.

Puut pitää saada kasvamaan vuosikymmeniä, vaikka multaa ja vettä ei ole. Markku Kanninen, trooppisen metsänhoitotieteen professori.

– Mutta onko se kustannustehokas tapa hoitaa ilmastovelvoitteita? Puut pitää paitsi istuttaa, myös saada kasvamaan hiekassa – vuosikymmeniä! Vesi ja ravinteet pitää koko ajan tuoda puun juurelle, sillä multaa ei ole.

Kannisen mukaan isojen metsityshankkeiden suurimmat ongelmat ovat liittyneet maanomistukseen ja päätösvaltaan. Kenellä on oikeus päättää maan käytöstä: ulkomaisella yhtiöllä, kyseisellä valtiolla vai seudun asukkailla?

– Nämä ongelmat ovat kuitenkin hoidettavissa, Kanninen sanoo.

Lue myös: St1:n Mika Anttonen metsittäisi Saharan: Sähköautosta ei ole mihinkään

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin vävy ja neuvonantaja Jared Kushner on viime viikkoina luovuttanut dokumentteja Venäjä-tutkintaa johtavalle erikoissyyttäjä Robert Muellerille, kertoo amerikkalainen uutiskanava CNN.

Uutiskanava kertoo lähdetietoihinsa nojaten, että Muellerin tiimi on alkanut esittää todistajille kysymyksiä Kushnerin roolista liittovaltion poliisin FBI:n johdossa olleen James Comeyn erottamisessa.

Yhden tutkintaa uutiskanavalle kommentoineen lähteen mukaan Kushner luovutti asiakirjat vapaaehtoisesti. Lähteen mukaan Kushner on aiemmin luovuttanut samankaltaisia dokumentteja kongressin Venäjä-tutkijoille.

Mueller nimitettiin FBI:n Venäjä-tutkinnan johtoon Comeyn erottamisen jälkeen. Tutkinnan on uutisoitu keskittyvän Trumpin vaalikampanjan mahdollisiin Venäjä-kytköksiin sekä Trumpin mahdolliseen oikeuden estämiseen.

Lue myös:

CNN: Jared Kushner's team turned over documents to special counsel in Russia investigation

Politico: Valkoiseen taloon sisäinen tutkinta yksityisistä sähköposteista

CNN: Trumpin vävy ei kertonut tiedustelukomitealle henkilökohtaisesta sähköpostistaan

NYTimes: Ainakin kuusi Trumpin avustajaa käyttänyt yksityisiä sähköpostitilejä viranhoitoon

Kushner käytti yksityistä sähköpostitiliä Valkoisen talon asioiden hoitamiseen

Myös entisen turvallisuusneuvonantaja Michael Flynnin poika on Venäjä-tutkinnan kohteena

Valkoinen talo: Presidentti auttoi poikaansa muotoilemaan Venäjä-lausuntonsa

Suomen satavuotispäivänä muistetaan toisen maailmansodan sankarivainajia pysähdyttävällä tavalla. Useassa Suomen kaupungissa järjestetään kunniavartiosto, jossa jokaisella haudalla vartioi sen ikäinen henkilö kuin sankarivainaja oli kaatuessaan.

Tällaisia kunniavartiostoja järjestetään ainakin Vantaalla, Oulussa, Kuopiossa ja Tampereella, Lappeenrannassa, Salossa, Kälviällä ja Kaustisella. Myös muita paikkakuntia osallistuu tähän valtakunnalliseen tapahtumaan, mutta Suomi 100 -sihteeristö ei halua vielä paljastaa yksityiskohtia paikkakuntien nimistä eikä niiden määrästä.

Vantaa hakee kaikkiaan 167:ää miestä, joiden iät vaihtelevat 16:sta 44 vuoteen. Suurin joukko on noin 20-vuotiaita. Tampereella kunniavartiostoon tarvitaan peräti 749 henkilöä. Joillain paikkakunnilla kunniavartiostoon osallistuu myös naisia.

– Tapahtuma on otettu hyvin innostuneesti vastaan, ja se on herättänyt hyvin paljon kiinnostusta. Onhan tämä hyvin koskettava tapa muistaa kaatuneita, sanoo Vantaan Suomi 100 -aluekoordinaattori Neetta Eriksson.

"Kaatuneet käsittämättömän nuoria"

– Minua itseäni koskettaa erityisesti se, että suurin osa kaatuneista on niin käsittämättömän nuoria. Kuolema on vaikuttanut perheiden ja läheisten elämään. Sitä voi vaan yrittää kuvitella miten järkyttävää tämä on ollut. Vainaja voisi olla kenen tahansa poika, poikaystävä tai työntekijä, Neetta Eriksson pohtii.

Hän uskoo, että Vantaalla saadaan tarvittava miesjoukko kasaan ja että tapahtuma kerää paljon yleisöä Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle.

– Toivon, että paikalle tullaan muistamaan sodassa kaatuneita kunnioituksella eikä millään omalla viestillä. Luulisin, että ihmiset ymmärtävät, että itsenäisyyspäivä on meidän kaikkien juhla. Niin uusien suomalaisten kuin kantasuomalaistenkin.

Kunniavartioiden järjestäminen on syntynyt tamperelaisen Kalervo Sipin aloitteesta.

– Ajatus oli mielessäni monta vuotta. Olemme saaneet mukaan seurakuntia, partiolaisia, oppilaitoksia ja puolustusvoimat, ja uskomme, että hieno yhteinen hetki onnistuu, Kalervo Sipi kertoo.

Haku kunniavartiostoon on avoin kaikille.

Verohallinnon eläkkeelle jäävä pääjohtaja Pekka Ruuhonen kritisoi Suomen veropolitiikkaa. Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa Ruuhonen kertoo ärtyneensä hallitusten erilaisista pienistä veroviilauksista, joita tehdään erilaisilla verukkeilla ilman veropoliittista järkeä. Niiden tavoitteena on vain varmistaa kunkin hallituksen kannatuspohja. Tämä näkyy erityisesti monissa verovähennysten ja –tukien myöntämisessä.

Ruuhosen mukaan verotuista pitäisi päästä eroon, sillä niiden vaikutukset ovat tutkimusten mukaan varsin olemattomat. Ne vain vaikeuttavat verotulojen keräämistä, ja kuitenkin Suomen kaltaisen maan suurin ongelma on verotulojen turvaaminen.

Pääjohtaja Ruuhonen arvelee, että uudistuksia, joista tutkijat ovat lähes yksimielisiä, ei saada läpi, koska Suomessa on niin pienet piirit. Asioista halutaan päättää etukäteen pienessä piirissä.

Ongelmia on ilmennyt myös aggressiivisen verosuunnittelun vähentämisessä. Esimerkkinä hän mainitsee valtion pyrkimykset rajoittaa kansainvälisten yritysten mahdollisuuksia vältellä yritysveroja Suomessa. Tätä kierretään niin, että ulkomailla olevat omistajayhtiöt perivät Suomen maayhtiöltä korkeita lainakorkoja, etteivät voitot näkyisi Suomessa.

Valtiovarainministerit ovat Ruuhosen mukaan hyvin perillä asioista, osa jopa sanoo suoraan, että tietää, miten asioiden pitäisi olla, mutta tässä tapauksessa tehdään kuitenkin näin.

Yhteistyö Verohallinnon ja poliitikkojen kanssa on kuitenkin ollut sujuvaa ja erityisesti Ruuhonen kiittää valtiovarainministeriötä. Verohallintoa kuullaan lainvalmistelussa ja toimeenpanokustannusten arvioinnissa, eikä ministeriö ole koskaan pyrkinyt vaikuttamaan Verohallinnon itsenäiseen päätöksentekoon.

Pekka Ruuhonen jää eläkkeelle vuodenvaihteessa. Ruuhonen on ollut Verohallinnon pääjohtajana vuodesta 2012.

Linkki HS:n artikkeliin:

HS: Eläkkeelle jäävä Verohallinnon pääjohtaja Pekka Ruuhonen veropolitiikan ongelmista: Asiat sovitaan pienissä piireissä eikä virheitä korjata, vaikka tutkimustieto näyttäisi aivan muuta

Presidentti Donald Trumpin Twitter-tili poistettiin hetkellisesti aikaisin perjantaiaamuna.

Twitterin mukaan taustalla on sen työntekijän tekemä virhe. Työntekijä oli poistanut Trumpin tilin viimeisenä työpäivänään ja amerikkalaismediassa onkin arvioitu kyseessä olleen työntekijän tekemä pila.

Twitter on Trumpille tärkeä viestintäväline ja hänen tilillään oli 42 miljoonaa seuraajaa. Tilin poistamisen myötä Trumpin seuraajat katosivat monet tunniksi.

Twitter onnistui kuitenkin myöhemmin palauttamaan myös Trumpin seuraajat.

Suurena pyramidina ja Kheopsin tai Khufun pyramidina tunnetusta Gizan pyramidista on löytynyt kammio, josta ei aiemmin tiedetty mitään. Edellinen kammiolöytö tehtiin 1800-luvulla.

Kansainvälinen tutkijaryhmä paikallisti kammion niin sanotun suuren gallerian yläpuolelta. Kammion jäljille päästiin hiukkasfysiikan keinoilla, tarkkailemalla kosmisen säteilyn käyttäytymistä pyramidin rakenteissa.

Kammiolla on pituutta ainakin 30 metriä. Sieltä ei näytä johtavan käytäviä mihinkään suuntaan.

– Se on 200-paikkaisen matkustajakoneen kokoinen ja sijaitsee ihan pyramidin sydämessä. Salaisesta kammiosta on esitetty monta teoriaa, mutta kukaan ei arvannut sitä näin suureksi, sanoo Mehdi Tayobu.

Hän on yksi kulttuuriperintökohteita tutkivan ja suojelevan HIP-instituutin ja sen ScanPyramids-projektin perustajista.

Kammiota ei etsitty

Tayobu arvelee, että kammio on ollut salainen alusta asti, 4 500 vuotta. Tutkijat eivät osaa toistaiseksi sanoa, rakennettiinko se jotakin tiettyä tarkoitusta varten ja onko sisällä jotakin. Muiden kammioiden sisältö on kadonnut haudanryöstäjien mukaan kauan sitten.

Uutta kammiota ei varta vasten lähdetty etsimään, vaan ScanPyramids-projektin ajatuksena on tutkia pyramidien rakenteita ja yrittää selvittää, miten ne on kyetty pystyttämään.

Kheopsin pyramidi on Kairon lähistöllä sijaitsevista Gizan pyramideista vanhin, korkein ja kuuluisin. Pyramidin rakennuttanut farao Khufu eli Kheops hallitsi vuosina 2509–2483 ennen ajanlaskumme alkua.

Valmistuessaan pyramidin arvioidaan olleen 146,5 metrin korkuinen, ja vaikka aika on vienyt siitä kahdeksisen metriä, niin edelleen rakennelma on suurimpia, joihin ihmiskunta on kyennyt. Vasta vuonna 1889 rakennettu Eiffelin torni kohosi korkeammalle.

"Suuri tyhjä" – vai esineitä täynnä?

Tutkimus tehtiin myoni-ilmaisimella, joka on röntgenlaitteen tapainen. Myonit ovat kosmisen säteilyn tuottamia alkeishiukkasia, joita tälläkin hetkellä kiitää lähes valon nopeudella sinunkin lävitsesi. Ne pystyvät tunkeutumaan kiveen satoja metrien syvyyteen.

– Jatkamme myonitutkimusta mittojen ja kaltevuuden selvittämiseksi ja nähdäksemme, onko kyseessä yksi iso kammio vai useiden ryväs, kertoo japanilaisen Nagoyan yliopiston tutkija Kunihiro Morishima.

Myoneista ei valitettavasti ole kertomaan, mitä kammiossa mahdollisesti on. Esineet ovat liian pieniä myonien avulla havaittaviksi.

Siksi tutkijat miettivätkin jo, voitaisiinko "Suureen tyhjään" – kuten he löytöään kutsuvat – lähettää kivien raosta pienenpieni robotti.

Tutkimus on julkaistu tiedelehti Naturessa.

Oppositiolla ja hallituksella on edelleen eri näkemys siitä, pääseekö sote-uudistus sille asetettuihin tavoitteisiin vai ei. Erimielisyys kävi ilmi torstai-illan suorassa A-studio:Talkin tv-väittelyssä.

Ohjelmassa vieraillut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoi, että sote-uudistuksen valinnanvapaus uhkaa johtaa tilanteeseen, jossa palvelut pirstaloituvat ja lääkäripula iskee.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto viittasi HUS:n hallintojohtajan esittämään kritiikkiin ja sanoi, ettei usko sote-uudistuksen tuovan tavoiteltuja kolmen miljardin euron säästöjä - vaan päinvastoin lisäävän kustannuksia.

Kokoomuksen varapuheenjohtaja Antti Häkkänen puolusti uudistusta ja sanoi sen lisäävän tasa-arvoa terveyspalveluissa. Häkkäsen mukaan lausuntokierrokselle lähtevän valinnanvapauslakiin on kirjattu reunaehdot, jotka takaavat, ettei paljon puhuttu erikoissairaanhoidon päivystys tule vaarantumaan. Keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurvinen vakuutti, että lausuntokierroksen palautetta tullaan kuulemaan.

"Kirjoitin mitä kirjoitin", lohkaisi Kurvinen

Sosiaali- ja terveysuudistukseen liittyvä valinnanvapauslaki on jälleen ollut poliittisen kiistan kohteena, kun hallituspuolueiden sisältä alettiin esittää kritiikkiä. Esimerkiksi keskustan riveistä on kuulunut närää hallituskumppani kokoomuksen suuntaan.

Sanasodan ollessa kuumimmillaan, myös keskustan varapuheenjohtaja Antti Kurvinen tviittasi olevan "käsittämätöntä, jos kokoomus temppuilee viime metreillä".

Kurviselta kysyttiin suorassa lähetyksessä mitä hän tarkoitti hallituskumppanin temppuilulla. Hetken pyöriteltyään asiaa, Kurvinen sanoi ettei nyt eritellä mitä neuvottelutilanteessa on tapahtunut.

– Olen kirjoittanut, mitä olen kirjoittanut. Ja olen kirjoittanut kaikenlaista vuosien varrella. Ja puhunut kaikenlaista, Kurvinen kuittasi.

Toissa päivänä myös kokoomuksen sisältä kajahti ilmoille soraääni, kun kansanedustaja Sari Sarkomaa kirjoitti blogiinsa , että asiakassetelipykälää on selkiytettävä ennen lausuntokierrosta.

Missä ovat Sipilä ja Orpo, ihmetteli Rinne

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne kaipasi A-studio -keskusteluun kokoomuksen puheenjohtajaa Petteri Orpoa ja keskustan puheenjohtajaa Juha Sipilää. Rinne ihmetteli, mikseivät Orpo ja Sipilä suostu suoraan väittelyyn.

A-studio:Talk kysyi keskustelijoiksi myös keskustan ja kokoomuksen puheenjohtajia. Aikataulusyistä he eivät päässeet paikalle.

Varapuheenjohtaja Antti Häkkänen vastasi Rinteelle, että oppositiolla on mahdollisuus haastaa hallitusta vaikka päivittäin.

Keskustelussa palattiin myös viime kesän hallituskriisiin. Opposition mielestä hallituskriisin hoidossa toimittiin vastoin demokratian sääntöjä. Hallituksen puolelta vastattiin ettei "tyylipisteitä jaella", mutta perustuslain puitteissa toimittiin.

Tämä syksy on ollut HUSin silmäklinikalla täysin poikkeuksellinen, sillä reilun viikon aikana siellä on havaittu jo noin nelisenkymmentä adenoviruksesta johtuvaa vakavaa silmätulehdusta.

Ylilääkäri Marita Uusitalo on työskennellyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin HUSin silmäklinikalla 1990-luvulta lähtien. Joka vuosi loka-maaliskuussa klinikalle on tullut vain muutamia yksittäisiä potilaita, joilla on adenoviruksen aiheuttama vakava silmän sidekalvotulehdus.

Silmäklinikalle on hakeutunut potilaita laidasta laitaan. Nuorin on alle yksivuotias ja vanhin kuusikymppinen.

– Nyt aggressiivisia muotoja on aivan eri määrä kun koskaan aikasemmin. Näitä adenoviruksia pyörii työpaikoilla, busseissa ja julkisissa tiloissa, Uusitalo sanoo.

Virus elää pinnoilla jopa kaksi viikkoa

Vakavat silmätulehdukset ovat vain jäävuoren huippu, sillä suurimmalla osalla tartunnan saaneista ihmisistä tulehdus on vain lievä. He voivat kuitenkin tartuttaa muita tietämättään, sillä adenovirus leviää kosketuspintojen kautta.

Jos tulehdusta kantava ihminen hieroo silmiään ja koskee sen jälkeen esimerkiksi näppäimistöä, virus voi elää sen pinnalla jopa kaksi viikkoa ja tarttua sen kautta toiseen ihmiseen.

Adenovirukseen ei ole lääkehoitoa. Yleensä virus paranee itsestään muutamassa viikossa. Toisinaan potilaalle annetaan paikallinen antibioottikuuri, että hän välttyisi bakteeri-infektiolta, joka saattaa kehitttyä adenoviruksen aiheuttaman silmätulehduksen kylkiäisenä.

Kotihoito riittää useimmille

Lievässä tulehduksessa kotihoidoksi riittää silmien päivittäinen puhdistus vedellä. Kostutustipat voivat helpotaa oireita. Kädet on syytä pestä aina kotiin tullessa ja ennen ruokailua. Käsidesin käyttö on suositeltavaa.

Silmätulehdusta sairastava ihminen voi suojella lähipiiriään tartunnalta hyvällä hygienialla. Kädet tulisi pestä aina sen jälkeen, kun on koskettanut silmiään. Tulehdusta kantavan pitäisi käyttää ainoastaan omaa pyyhettään ja tyynyliinaansa. Ne voi vaihtaa vaikka päivittäin.

Uusitalon mukaan lääkäriin ei kannata hakeutua varmuuden vuoksi, sillä maallikonkin on helppo erottaa lievä ja vakava tulehdus toisistaan.

– Vakavassa tulehduksessa silmät näyttävät kirsikkatomaateilta. Ne ovat todella kipeät ja arat. Luomilla saattaa olla verenvuotoja.

"Kukaan ei ole menettänyt näköään"

Poliklinikalla potilaan silmien tilaa seurataan tarvittaessa jopa päivittäin.

Paniikkiin ei ole syytä, vaikka lääkehoitoa ei ole, Uusitalo sanoo.

– Aiempina vuosina kukaan ei ole menettänyt näköään. Tulehdus on rauhoittunut muutamien viikkojen aikana.

HUSIssa tutkitaan parhaillaan, onko tämän syksyn adenovirus jotenkin muuttunut, koska se on tavallista ärhäkämpi. Lisäksi HUS selvittää, onko vastaavaa silmätulehdusaaltoa havaittu muualla Suomessa. Molempiin kysymyksiin saataneen vastauksia lähiviikkoina.

"Aloin kuvata lapsuuden perhettäni 1980-luvun alussa ensimmäisen kameran hankittuani. Etenkin isäni oli hyvä malli, hän ei turhia poseerannut.

Isäni kuoli vuonna 2009, siskoni vuonna 2014 ja äitini vuonna 2015. Jatkoin kuvaamista menetysten hetkillä ja niiden jälkeenkin, kun olin sitä kerran koko ajan tehnyt.

Olen yllä olevassa kuvassa isosiskoni Eijan kanssa mustikassa. Hän on kuin Punahilkka marjoineen – ja minä kuvaan. Tyypillinen mustikkareissu kanssani.

Sisko on kuvan ottamisen aikaan saanut syöpähoitoja jo kauan.

Arkielämä ei kuitenkaan ollut kuoleman pohdintaa, vaan se oli elämän ajattelemista.

Hyvään valokuvaan hakee jonkin sortin iäisyyttä, jotain enemmän kuin mitä itse kuvaustilanteessa on. Se on samalla kuoleman uhmaamista.

Tässä olemme siskoni kuolinvuoteen äärellä, äiti, veljeni ja minä. Jätämme hyvästejä.

Ymmärrän, jos tuntuu hurjalta, että olen näpännyt valokuvan näin vakavalla hetkellä.

Ajattelen kuitenkin, että tällaisia kuvia pitää olla. Kuolemalta pitää viedä voimaa pois.

Joskus on otettava askel ja kohdattava kuolema. Vaikka sitten valokuvan kautta.

Tällainen näky osui silmiini, kun hautausmaalla lapioimme hiekkaa siskoni uurnalle.

Moni on sanonut, että ei hahmota, mitä kuvassa on.

Minä näen kuvassa geometriset muodot, viitteitä kubistisiin maalauksiin ja konkreettisen kuvan kuolemalle ja surulle.

Mitä kuolema on? Sitähän ei oikeastaan ole. Voimien heiketessä elämä vain hiipuu pois. Mutta läheisille kuolema on totisinta totta.

Isäni oli ulkoilmaihminen, kova kalastamaan. Hän oli fyysisesti vahva, mutta jotenkin eleettömällä tavalla. Lähelleen hän ei päästänyt.

Isän asento, kun hän vetää venettä maihin, on hänelle tyypillinen. Juuri tuollaisena isän muistan.

Valokuva on vain näkökulma, kuvaajan totuus. Eikä siitä voi koskaan hahmottaa kokonaista ihmistä, palasia vain.

Puhuminen ei ole minulle luontevaa. Näen asioissa monia puolia, enkä koskaan uskalla sanoa varmasti, että näin jokin asia ehdottomasti on, tai että tällainen isäni oli.

Siksi pidän valokuvista. Ne ovat monitulkintaisia, jättävät mielikuvitukselle tilaa eivätkä naulaa asioita liian helposti tietynlaisiksi.

Tässä on kuollut äitini. Halusin ottaa kuvan, joka muistuttaa hänestä ja tästä viimeisestä hetkestä. En halunnut muistaa häntä halvaantuneena vanhuksena sairaalan sängyllä.

Kuvasin paperilakanan alta näkyvän hiustupsun. Se riitti. Se oli levollinen ja kaunis muisto.

Olemme vanhemman siskoni kanssa puhuneet, että meillä on kummallakin oma tapamme tehdä surutyötä. Hän käy läpi vanhempieni tavaroita synnyinkodissamme. Minä selaan ja järjestelen valokuvia.

Tässä on kylänmies puhetta pitämässä hautajaisissa. Näyttää aivan siltä, kuin puku ja mies olisivat eri suuntaan. Ei oikein tiedä, ovatko kädet edessä vai takana.

Hautajaisissa ja muistotilaisuudessa itsekustakin tuntuu, että puku ja oma itse ovat väärinpäin. On vaikea ilmaista tunteitaan, on ristiriitainen olo: haudalla yritetään unohtaa, sitten kuljetaan parisataa metriä muistotilaisuuteen, jossa yritetään muistaa.

Mikä merkitys sillä on ollut, että olen kuvannut perhettäni näin kauan, kuolemaankin asti?

Minulle on ollut tärkeätä, että en ole jättänyt kuvaamista kesken. Se on pitänyt minut toiminnassa, olen joutunut miettimään asioita, joskus vereslihalle asti.

Valokuvaajaksi ryhtyminen ei nuorena miehenä ollut mitenkään helppoa. Vanhempani antoivat minulle kuitenkin mahdollisuuden opiskella alaa. Haluan kunnioittaa heidän luottamustaan ja yrittää parhaani.

Vaikka isäni taisi kyllä haluta minusta metsänhoitajaa. Mutta kumminkin."

Reilun 41 miljoonan euron voitto osui Suomeen jo kolmannen kerran tämän vuoden aikana. Viikon 42 päävoiton tuonut voittokuponki myytiin Kerimäen R-kioskilla.

Maailman suurimmasta puukirkosta tunnettu Kerimäki juhlii voittoa kakkukahveilla 10. marraskuuta. Ilotulituksen Veikkaus päätti järjestää Savonlinnan keskustan tuntumassa, Olavinlinnan ja torin välissä Riihisaaressa lauantaina 4. marraskuuta.

Ilotulituksen ajankohta – pyhäinpäivän ilta – on herättänyt keskustelua Savonlinnassa. Kerimäen aluekappalainen, rovasti Toivo Loikkanen piti ajankohdan valintaa hieman outona Facebook-päivityksessään.

– En halua hirveästi paheksua tai moralisoida, mutta minulle on tullut palautetta, että ajankohtaa ei ehkä mietitty loppuun asti. Pyhäinpäivään liittyy surua, menetystä ja hartautta. Jos vuoden aikana on läheinen ihminen kuollut ja asiaa käydään pyhäinpäivänä läpi, voi olla vaikeaa kääntää ajatuksia ilotulitukseen.

Veikkaus: Olisi voitu harkita siirtoa pyynnöstä

Veikkauksen markkinointipäällikkö Saila Kuutti kertoo, että Savonlinnan seurakunnasta oltiin Veikkaukseen yhteydessä. Sen perusteella ilotulituksen ajankohtaa siirrettiin puolella tunnilla, alkamaan klo 19.30.

– Kävimme kanttorin kanssa hyvähenkisen keskustelun, eikä siinä tullut esille seikkoja, joiden perusteella ajankohtaa olisi pitänyt siirtää pois pyhäinpäivältä, Saila Kuutti kertoo.

– Jos seurakunnasta olisi toivottu päivän vaihtamista, olisimme varmaan sitä harkinneetkin. Olemme hakeneet ilotulitukselle viranomaiselta luvan, eikä siinäkään yhteydessä tullut esille estettä sen järjestämiselle.

Veikkaus on aloittanut tämän vuoden alusta tavan juhlistaa Suomeen osunutta Eurojackpot-voittoa ilotulituksella. Tähän mennessä raketteja on päästy ampumaan jo kahdesti, molemmilla kerroilla Tampereella.

Heinäkuussa Tampereella iloittiin 46,5 ja huhtikuussa 87 miljoonan euron jättipotista. Jälkimmäisen tiedetään menneen kolmen hengen porukalle.

Saila Kuutin mukaan Veikkaus ei halua kertoa ilotulituksen hintaa. Järjestäjän mukaan ilotulitus on "pyroteknisesti näyttävä".

Hyvä, että ilotulitusta siirrettiin edes se puoli tuntia, sillä kyllä pauke kuuluisi kirkkoomme Toivo Loikkanen

Suomen evankelis-luterilaisissa kirkoissa luetaan pyhäinpäivänä edeltävän vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Omaiset voivat olla kirkossa paikalla tai muistaa poisnukkunutta vaikkapa sytyttämällä kynttilän hautausmaalla tai vaikkapa kotona.

Pienemmissä seurakunnissa kaikkien vuoden aikana poisnukkuneiden nimet luetaan klo 10 alkavan jumalanpalveluksen yhteydessä. Savonlinnan lähes 32 000 jäsenen seurakunnassa kuolee joka vuosi satoja seurakuntalaisia. Nimet luetaan useammassa eri tilaisuudessa.

Kerimäen, Punkaharjun, Enonkosken ja Rantasalmen kappeliseurakunnissa sekä Savonrannan kirkkopiirissä nimet luetaan aamupäivän jumalanpalveluksissa tai iltapäivän erillisissä tilaisuuksissa. Savonlinnan tuomiokirkossa poisnukkuneiden nimet luetaan klo 18 alkavassa tilaisuudessa.

– Hyvä, että ilotulitusta siirrettiin edes se puoli tuntia, sillä kyllä pauke kuuluisi kirkkoomme. Toki pyhäinpäivään liittyy surun ja menetyksen lisäksi kynttilöiden symboloimaa valoa, toivoa ja raamatullisessa merkityksessä iloakin perille pääsemisestä, Toivo Loikkanen.

– Mutta kyllä minun ja monen muunkin ajatus on, että ilotulituksen ajankohta olisi voinut olla toinen.

Kerimäen aluekappalaisen tehtävää hoitava rovasti Toivo Loikkanen muistuttaa, että Eurojackpot-voitto on tietenkin iloinen asia Kerimäelle ja koko seudulle.

Kerimäki on vanhoja emäpitäjiä, josta erotettiin 1800-luvun loppupuolella Savonranta ja Punkaharju. Kerimäki liitettiin Savonlinnaan vuoden 2013 alusta.

Valtiontalouden tarkastusvirasto esitti perjantaina varsin kovaa kritiikkiä hallituksen toimia kohtaan.

Syntipukiksi VTV löysi valtion hallinnon. Tavoitteita on asetettu, mutta niitä kohti on pyritty liian ponnettomasti.

– Rakenneuudistusten ja välittömien sopeutustoimien osalta voisi sanoa, että ne ovat olleet oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä, sanoo Valtion talouden tarkastusviraston finanssipolitiikan tarkastuspäällikkö Matti Okko.

Hallitus ei tule esimerkiksi pääsemään hallituskaudellaan tavoittelemaan 72 prosentin työllisyysasteeseen.

– Työmarkkinoihin liittyviä rakenteellisia toimia olisi voinut tehdä enemmän. Joitain aloitteita ja toimenpiteitä on tehty, mutta ei sellaisia jotka olisivat laajemmin ratkaisseet näitä ongelmia. Tavoitteen karkaaminen osoittaa selvästi, että sillä puolella uudistukset olisivat tarpeen, Okko arvioi.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo myöntää työmarkkinauudistusten jääneen vajaaksi, jos niitä verrataan hallitusohjelman teksteihin.

– Olen erittäin samaa mieltä. Se oli harmi, että hallituskauden alkupuolella työpaikkakohtaisen sopimisen edistämisessä ei löytynyt ratkaisuja. Se olisi ollut iso asia ja se lukee edelleen hallitusohjelmassa.

Orpon mukaan hyvinvointivaltiota ei voida ylläpitää alle 70 prosentin työllisyysasteella.

– Kaikkien politiikkatoimien pitää tähdätä työllisyyden parantamiseen.

Orpo luottaa kuitenkin siihen, että käynnissä olevan liittokierroksen aikana paikallinen sopiminen etenee. Myös työn alla oleva perheuudistus tulee Orpon mukaan aikanaan edistämään työllisyyttä.

Tehokas toimeenpano tuo miljardisäästöt

VTV piti myös raportissaan sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistukselle eli sote-uudistukselle kaavailtuja 3 miljardin säästöjä epärealistisina.

Säästöepäilyihin ministeri Orpo suhtautuu ymmärtäväisesti, mutta muistuttaa samalla, että uudistus on yhä kesken.

– Kyllä niihin pitää päästä. Se on välttämätöntä, että kulujen kasvamista pystytään tulevana 10 vuotena hillitsemään kolmella miljardilla. Kulut kasvavat niin valtavasti.

Orpo muistuttaa, että VTV:n raportissa sanotaan, että sote-uudistus sisältää valtavia mahdollisuuksia, joissa toimeenpano ratkaisee.

– Kun lait saadaan viimeisteltyä ja tehdään ne vastuullisesti ja sitten toimeenpanolla ja seurannalla säästöjä on mahdollista saavuttaa, Orpo sanoo.

Elvytys noususuhdanteessa ei ole järkevää

VTV arvioi myös sitä, miten tiukkaa tai löysää finanssipolitiikkaa hallitus harrastaa.

– Arviomme mukaan taloudenpito olisi kääntymässä elvyttäväksi tämän vuoden aikana ja se jatkuu myös ensi vuonna, Okko sanoo.

Samalla hän pohtii, onko elvytys noususuhdanteessa tarkoituksenmukaista varsinkin, jos ottaa huomioon sen, että julkisen talouden rahoitusasema on heikentymässä parantumisen sijaan.

– Näissä olosuhteissa olisi mahdollista harjoittaa vähän kireämpääkin finanssipolitiikkaa, mikä voisi auttaa julkisen talouden ongelmien ratkaisussa, Okko sanoo.

Valtiovarainministeri on Okon kanssa samoilla linjoilla, mutta muistuttaa, ettei ole hallituksessa yksin.

– Kun talous kasvaa, on aika tiukemmalle finanssipolitiikalle kuin löysemmälle. Aion pitää esillä tätä asiaa, Orpo muotoilee.

Suomeen perustettu hybridiuhkien torjunnan keskus nousi esille Venäjällä tiistaina, kun ulkoministeri Sergei Lavrov vihjaisi puheessaan Venäjän olevan kiinnostunut yhteistyöstä keskuksen kanssa. Lavrovin mukaan ulkoministeri Timo Soini oli todennnut kahdenkeskisessä keskustelussa, että "suomalaiset olisivat iloisia, jos Venäjä liittyisi keskukseen".

Ulkoministeri Soini kertoi ministerikeskustelujen olevan yleensä luottamuksellisia, mutta hän totesi nimenomaan Lavrovin nostaneen esille venäläispuolen kiinnostuksen. Soinin mukaan hän ei kommentoinut asiaa Lavroville lainkaan.

– Siinä haluttiin saada ulkoministeri Soini sanomaan asiasta jotakin, joko myöntämään tai kieltämään, että lausuntoa voitaisiin käyttää jollakin tavalla. Soini toimi hatunnoston arvoisesti. Hän ei kommentoinut sen enempää asiaa eikä antanut ammuksia vastapuolen käsiin, selvittää valtioneuvoston entinen viestintäjohtaja, informaatiovaikuttamiseen erikoistuneen viestintätoimiston perustaja Markku Mantila.

Syöttejä lentelee

Markku Mantila kutsuu tämänkaltaista vaikuttamisyritystä reflektiiiviseksi kontrolliiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että vastapuoli koetetaan saada toimimaan halutulla tavalla tarjoamalla toiselle osapuolelle joku syötti.

– Ehkä tässä jopa haluttiin otsikko, että "Suomi ei halua Venäjää mukaan keskukseen". Sitä olisi voitu sitten käyttää hyväksi.

"Pää kylmänä"

Markku Mantila selvittää, että informaatiovaikuttaminen on viime kädessä valehtelemista, eivätkä suomalaiset ole kovin alttiita kuuntelemaan tai uskomaan vääristeltyä tietoa jo pelkästään koulutustason vuoksi.

– Nyt on pidettävä pää kylmänä. Vaikuttamisyrityksiä voi myös yrittää estää taktisilla keinoilla kuten avoimuudella. Aiheista tulee keskustella ja nostaa ne pöydälle. On huolehdittava myös moniarvoisen ja monipuolisen laatumedian henkiinjäämisestä.

Kun päättäjät hermostuvat jostain jutusta, pitäisi malttaa olla leimaamatta välinettä valemediaksi, koska ne ovat oma lukunsa. Valemediassa ei löydy vastuulilisia päätoimittajia, rahoittajia, yhteystietoja tai jutun kirjoittajien nimiä.

Väitteitä harvoin ulkoministeritasolla

Markku Mantila ihmettelee hieman sitä että väitteen Venäjän toivottamisesta tervetulleeksi hybridiyhteistyöhön nosti kokenut diplomaatti.

– Lavrov on erittäin taitava ja hyvin informoitu hybridikeskuksen luonteesta. Hän tiesi jo puhuessaan venäläispuolen kiinnostuksesta, esimerkiksi siitä, keitä keskuksen yhteistyökumppaneiksi voidaan kutsua. Siten kyseessä täytyy olla juuri koukutusyritys. Kyseessä on itsenäinen, eurooppalainen tutkimuskeskus, johon Suomi ei voi edes yksin kutsua ketään mukaan.

"Venäjä ei voi olla mukana"

Markku Mantilan mukaan Venäjä ei voi olla mitenkään mukana syyskuussa toimintansa aloittaneessa Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksessa. Keskus ei itse aktiivisesti torju hybridiuhkia, mutta pyrkii varautumaan niihin. Venäjä on yksi keskuksen seurannan keskeisistä kohteista.

– Yksinkertaistettuna Venäjä on syy keskuksen perustamiselle. Jos Venäjä olisi noudattanut kansainvälistä oikeutta eikä tunkeutunut Krimille, meillä ei puhuttaisi hybridivaikuttamisesta tällä tasolla.

Euroopassa on viime vuosina havahduttu informaatiovaikuttamisen lisääntymiseen. Aihetta tutkivia keskuksia on perustettu muun muassa Baltiaan.

– Hybridivaikuttaminen on tullut jäädäkseen. Keskustelu ei tästä minnekään häviä ja tilanne muuttuu monimutkaisemmaksi ja vaikeammaksi. Sen kanssa on elettävä ja pitäydyttävä tosiasioissa.

Meri-Lapin valtuutetut ovat pian suuren päätöksen edessä, kun he äänestävät alueen tulevasta sote-ratkaisusta. Valittavana ovat joko maakuntamalli tai yhteisyritysmalli, jossa Länsi-Pohjan kunnat muodostaisivat yhteisyrityksen terveyspalveluyritys Mehiläisen kanssa. Yhteisyritysmallivaihtoehto on luotu, jotta palveluiden säilyminen Meri-Lapissa voitaisiin taata ainakin 15 vuoden ajaksi. Sekä Kemin että Tornion kaupunginjohtajat esittävät yhteisyritysmalliin siirtymistä.

– Jos halutaan, että Meri-Lapissa on oma pohjoinen organisaatio, niin tämä yhteisyritys on jäänyt siinä ainoaksi vaihtoehdoksi, Tornion kaupunginjohtaja Timo Nousiainen sanoo.

Länsi-Pohjan sote-projektin vaikutusarvioinnin mukaan yhteisyrityksellä olisi myönteisiä vaikutuksia kuntatalouteen. Ensimmäisenä sopimusvuonna kunnille tulisi puolentoista miljoonan euron säästö. Lisäksi kunnille tulisi noin neljä miljoonaa euroa arvonlisäpalautusta vuodessa.

Työpaikkakato veisi mukanaan verotulot

Laskelmien mukaan maakuntamalli johtaisi palveluiden keskittämiseen Rovaniemelle. Se veisi sairaalasta ja liitännäisvaikutuksina esimerkiksi pesulapalveluista, kuljetuksista ja ruokapalveluista jopa 500 työpaikkaa. Tästä koituvat vaikutukset Meri-Lapille olisivat dramaattiset.

– Voi ajatella, että yhdessä työpaikassa on kolme muuta työpaikkaa kiinni. Tietenkin on puolison työt, sitten on verotulot ja koulutuspaikat. Tällaisen ison toimijan poistumisessa olisi hyvin laajat heijastusvaikutukset, Nousiainen sanoo.

Reilu viidennes Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin työntekijöistä maksaa veronsa Tornioon. Arvioidut työpaikkojen vähennykset heijastuisivat myös kunnan budjettiin.

– Se verovaikutus on noin 700 000 euroa. Sen voi suhteuttaa siihen, että tuollaisella summalla pyöritetään uimahallia vuosi, Nousiainen sanoo.

Kemille vaikutukset olisivat vielä tuntuvammat sillä lähes puolet sairaanhoitopiirin työntekijöistä maksaa veronsa Kemiin. Keminmaahan veronsa maksaa noin 14 prosenttia työntekijöistä.

Muuttovirta Meri-Lapista kiihtyisi

Kolmivuorotyötä tekeville sairaalan työntekijöille päivittäinen yli sadan kilometrin työmatka Ouluun tai Rovaniemelle Lapin ääriolosuhteissa olisi ammattiliitto Tehy:n mukaan mahdottomuus. Useille työntekijöille se tarkoittaisi todennäköisesti muuttoa pois alueelta sote-uudistuksessa muualle avautuvien työpaikkojen myötä.

Sote-palveluiden siirtyminen pois alueelta uhkaisi myös alan korkeakoulupaikkoja. Yli 500 korkeakoulupaikan sekä työpaikkojen menetyksillä olisi mittavat vaikutukset myös alueen asuntomarkkinoihin ja väkilukuun. Tyhjien asuntojen määrä Meri-Lapissa on lisääntynyt viime vuosina tuntuvasti ja asukasluku laskenut kiihtyvällä tahdilla.

– Jos väkiluku vähenee lisää, se on aina ostovoimasta ja palveluiden kysynnästä pois eli kyllä tässä sellaisia hyvin moniulotteisia välillisiä vaikutuksia on ja voisikin sanoa, että siksi tässä on kovat piipussa tämän asian ääressä, Kemin kaupunginjohtaja Tero Nissinen sanoo.

Asia on esillä kuntien hallituksissa maanantaina 6. marraskuuta ja valtuutetut päättävät asiasta viikkoa myöhemmin. Kemin kaupunginjohtaja toivoo päättäjiltä vakavaa harkintaa asian äärellä.

– Tämä on käytännössä viimeinen mahdollisuus päättää itse näistä asioista. Sen jälkeen se on maakunta, joka linjaa näitä asioita ja meidän tuleva edustus ei siellä kovin vahva ole. Nyt täytyisi pistää politiikkaa sivuun ja olla asiakkaan ja kuntalaisen asialla ihan viimeisen päälle, niin paljon vakava paikka tämä on.

Kipuja voidaan hoitaa lääkkeiden lisäksi myös musiikilla. Lääketieteellisen genetiikan tohtori Liisa Ukkola-Vuoti kertoo, että musiikin kuuntelu saa kehon tuottamaan luonnollista kipulääkettä, joka toimii kuten morfiini. Ukkola-Vuoti käsittelee aihetta kirjassaan Musikaaliset geenit – hyvinvointia musiikista (Kustantamo S&S 2017).

– Musiikki kulkeutuu kuulohermoja pitkin aivoihin 0,05 sekunnissa. Kahdenkymmenen minuutin musiikin kuuntelu muuttaa geenien toimintaa. Keho alkaa tuottaa dopamiinia ja stressihormonien määrä laskee.

Tutkimuksissa on huomattu, että leikkauksesta toipuvat potilaat tarvitsevat vähemmän kipulääkkeitä, kun he saavat kuunnella lempimusiikkiaan. Musiikin kuuntelu voi lievittää kipuja myös synnytyksessä ja helpottaa hammaslääkäripelkoa.

Musiikin kuuntelusta hyötyvät myös terveet ihmiset.

– On havaittu, että maratoonarit eivät tunne suorituksen aiheuttamaa kipua, kun he kuuntelevat juostessaan musiikkia, Ukkola-Vuoti sanoo.

Musiikin tyylilajilla ei ole merkitystä. Esimerkiksi klassinen musiikki ei lievitä kipua paremmin kuin rock tai pop. Olennaisinta on kuunnella sellaista musiikkia, josta itse pitää.

– Sama musiikki ei vaikuta kaikkiin samalla tavalla, koska jokaisella on yksilöllinen musiikkimaku.

Jos musiikissa on sanoja, niihin voi liittyä erilaisia muistoja. Muistot vaikuttavat siihen, miten ihminen reagoi soitettavaan kappaleeseen.

Livemusiikki toimii parhaiten

Musiikin kuuntelu on Ukkola-Vuotin mukaan sosiaalinen kokemus. Siksi musiikista saa parhaan hyödyn irti, kun sitä kuuntelee yhdessä muiden kanssa, esimerkiksi keikalla tai konsertissa.

– Musiikin kuuntelu saa kehon tuottamaan oksitosiinia, joka lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Livekeikalla käytetään kuulon lisäksi myös muita aisteja, joten se on tehokas kokemus.

Musiikin hyödyt saa myös tarttumalla itse soittimeen. Soittaminen voi auttaa aivojen yhteyksiä palautumaan aivoverenvuodon jälkeen.

Kovista kivuista kärsivää soittaminen auttaa keskittymään muihin asioihin. Vakavasti sairaana soittaminen ei onnistu, mutta kuunnella voi aina.

– Musiikin kuuntelu on hyvä hoitomuoto, koska se ei ole sidottu aikaan tai paikkaan, toteaa Ukkola-Vuoti.

Liisa Ukkola-Vuotin haastattelu Kultakuumeessa.

Ida Niva / Yle Uutiset

On vuoden 2023 ensimmäisiä lokakuisia pakkasaamuja. Elias, 21 on lähdössä töihin Keravalle Helsingin Kalliosta. Hän on juuri hörpännyt kupin kuumaa ja näpelöi nyt kännyään. Elias aikoo testata ensimmäistä kertaa autonomista, ilman kuljettajaa toimivaa autokyytiä.

Helsinkiläisellä autonomisia autoja välittävällä yrityksellä on suurin valikoima uusia menopelejä, luonnollisesti, silllä itseohjautuva auto on kaupunkilainen juttu. Eliaksen lähin operaattoripiste sijaitsee Vallilassa, joten matkaan Eliaksen kotiovelle riittää viisi minuuttia.

Elias käyttää puheentunnistusta ja kutsuu auton rapun eteen kello 8.25. Viisi minuuttia aikaa kiskaista ulkovaatteet niskaan ja menoksi.

Autoon noustessa kännykkä kytkeytyy auton ohjelmistoon ja Elias voi panna viihdelaitteiston päälle. Kännykän avulla löytyvät muun muassa uusimmat elokuvat, joita voi katsoa auton ruudulta. Rattiinhan Eliaksen ei tarvitse koskea, sillä auto ohjautuu automaattisesti.

Elias valitsee kuitenkin uutiset, jotka on mukava lukaista lempimusiikin soidessa kännykän kautta auton kaiutinjärjestelmästä.

Auton navigaatio- ja ohjausjärjestelmä tietää, mihin Elias on matkalla. Aamuruuhka jarruttaa matkantekoa, mutta auton ohjelmisto näyttää olevan hereillä ja etsii aktiivisesti nopeinta reittiä.

Autonomisuus lyö läpi ensimmäisenä raskaassa kalustossa.

Eliaksen suosima jakaminen ja jakamistalous on tämän päivän sana ja moni uskoo, että niin on myös tulevaisuudessa. Ranskalainen Bla Bla Car on yksi tämän päivän esimerkeistä. Yhtiöllä on kertomansa mukaan yli 45 miljoonaa rekisteröitynyttä jäsentä 22 maassa. Se yhyttää autoilijat ja kyytiä tarvitsevat, ja ottaa tästä maksun.

– Hampurista Berliiniin pääsee parhaimmillaan kahdellatoista, meidän kauttamme noin kahdella eurolla, kertoo Gregor Pawlowski, Bla Bla Carin Saksan maajohtaja.

Kyse on siis vähän kuin autoilun airbnb:stä, paitsi että Bla Bla sanoo olleensa markkinoilla ensin.

Trendi on otettu vakavasti autoteollisuudessa. Esimerkiksi saksalainen autonvalmistaja Mercedes määrittää tulevaisuuden liikkumista ja autoa neljällä sanalla: kytkettävyys, autonomisuus, jaettavuus ja sähköistäminen (CASE).

Elias näkee esimerkin kytkettävyydestä moottoritiellä, kun hänen laina-autonsa ohittaa neljän rekan kolonna. Vain ensimmäisessä on kuljettaja. Muut rekat ovat kytkeytyneenä elektronisen etäisyysvalvonnan avulla ensimmäiseen, miehitettyyn ajoneuvoon langattomasti ja tottelevat sen kuljettajan sekä ohjelmiston käskyjä.

Automatiikka huolehtii lähes kaikesta. Ajamisesta, riittävistä turvaväleistä ja muusta lukuisten etäisyys- ja paikannusanturiensa sekä tutkiensa avulla.

Jos hirvi hyppäisi tielle, se olisi todennäköisesti eläinparan menoa, mutta automatiikka kuitenkin reagoisi jarruttamalla yrittäen viimeiseen saakka välttää törmäyksen. Hirvikolariin reagoisi samalla koko toisiinsa kytkeytyneiden rekkojen letka.

– Autonomisuus lyö läpi ensimmäisenä raskaassa kalustossa. Uskon, että ensimmäiset rekat pystyvät linkkautumaan toisiinsa vuosina 2022–2024, sanoo autoteollisuutta Suomessa edustavan liiton toimitusjohtaja Tero Kallio Autotuojat ja teollisuus ry:stä.

Hän pitää todennäköisenä, että ennen henkilöautoja autonomisuus tulee myös busseihin.

Mercedes esitteli syksyllä vedyllä kulkevan katumaasturin. Ainoa pakoputkesta tuleva päästö on vesihöyryä.

Tulevaisuuden autojen käyttövoimaksi veikataan voimakkaasti sähköä. Ensi vuosikymmen lienee kuitenkin vielä hybridiautojen, sähkömoottorin ja polttomoottorin yhdistelmä.

Poliittinen paine päästä päästöistä kuitenkin kasvaa ja sähköautot näyttävät tällä hetkellä parhaimmalta vaihtoehdolta.

Ennen kuin sähköautot voivat ympäristöystävällisempänä teknologiana yleistyä, on kyettävä ratkaisemaan monta isoa kysymystä. Sähköauto ei pelasta maailmaa, jos sen käyttövoima tuotetaan esimerkiksi hiilellä tai vaikka öljyllä.

Toinen kysymys liittyy akkuihin. Niiden kierrätys on vielä heikkoa ja ne maksavat suhteellisen paljon.

– Sähköauton akusta pystytään kierrättämään alle 50 prosenttia, ja loppu yli 50 prosenttia joudutaan hävittämään polttamalla. Ja se on vielä erittäin kallista, pohtii Tero Kallio.

Mersuja valmistavan Daimlerin pääjohtaja Dieter Zetsche pitää epärealistisena, että sähköautot yleistyisivät vielä vuosikymmenenkään kuluttua.

– Kapeakatseista. Joissakin maissahan ei ole edes kunnollista sähköverkkoa. Entäpä Kiina, missä autotallit ovat harvassa, missä siellä ladataan auto? hän kysyy.

Saksassa sähköautoja kaikista autoista on vuonna 2025 vasta noin 15-25 prosenttia.  Mathias Wissmann, Saksan autoteollisuusliiton johtaja

Autovalmistajalle perinteisellä moottorilla varustettu auto tuottaa ainakin vielä toistaiseksi suuremmat voitot. Kuluttajalle taas sähköauto on vielä perinteistä kalliimpi hankinta – kukaan ei tiedä kuinka pitkään.

– Akkujen hinnat eivät tule laskemaan vuoteen 2030 mennessä kuin ehkä puoleen 2015 hintatasosta. Jos akkupaketti maksaa esimerkiksi 20 000 euroa, niin se on 10 000 euroa lisähintaa autossa vielä vuonna 2030. Jos ei nyt mitään uutta murrosta tapahdu, pohtii Kallio.

Saksan autoteollisuuden liiton johtaja Matthias Wissman arvioi, että Saksassa sähköautoja kaikista autoista on vuonna 2025 vasta noin 15–25 prosenttia.

Ratkaisuja sähköautoilun pulmiin mietitään kuitenkin kuumeisesti. Mercedes esitteli syksyllä vedyllä kulkevan katumaasturin. Ainoa pakoputkesta tuleva päästö on vesihöyryä.

Eliaksen kännykkä keskustelee auton ja kodin älyohjelmiston kanssa. Tämä kaikki on mahdollista, koska Elias on sallinut autonsa ja kodin laitteiden kytkeytyä esineiden internetiin. Hänen ei tarvitse sammutella valoja lähtiessään. Kännykän ohjelmisto tunnistaa, kun hän tulee kotiin tai lähtee ulos, ja hoitaa valot automaattisesti Eliaksen puolesta.

Illalla on tiedossa bileet ja sitä varten on saatava sauna kuumaksi hyvissä ajoin. Paluumatkalla Eliaksen kännykän älyjärjestelmä viestittää kiukaalle päällekytkeytymiskäskyn 15 minuuttia ennen saapumista.

Stuttgartissa, Saksassa sijaitsevassa Fraunhofer insituutissa kehitetään parhaillaan ekosysteemiä, jonka avulla autot, kodit, kesämökit ja esineet kytketään verkkoon. Projektin nimi on Entourage.

– Ideana on, että käyttäjä voi itse valikoida, mitä tietoa hän verkkoon antaa. Tietoa ei luovuteta yhden ison yhtiön haltuun, vaan se jaetaan eri toimijoiden kesken. Siihen kuuluu tiedonhallinnan, yksityisyyden suojan ja tietoturvan takaava ohjelmisto, jota käytetään esimerkiksi verkkoselaimella, kertoo tohtori Michael Cubach Fraunhofer-instituutista.

Siinä, että kaikki kytketään verkkoon ja oman elämän pienetkin yksityiskohdat jaetaan, on hyvin tiedossa olevat ongelmansa. Tieto on valtaa, ja tämä on ymmärretty erittäin hyvin vaikkapa maailman suurimmissa sosiaalisen median yhtiöissä: kun yhden suuren hallussa on tavallisen tallaajan elämästä paljon tiedossa, on yhtiöllä myös suhteellisen paljon valtaa.

Kuitenkin vain harva haluaa aidosti, että pienetkin yksityiskohdat vaikkapa omasta päivittäisestä liikkumisesta tallennetaan jonkun yrityksen loputtomiin pilvivarastoihin.

Fraunhofer-instituutin kanssa eivät kilpaile toiset vastaavat projektit vaan suuryritykset, jotka haluavat vielä tiukemman otteen arjestamme.

Stuttgartissa kehitettävän järjestelmän etuna on, että jaettava tieto ei ole Googlen tai Applen kaltaisten yritysten yksinoikeutta, vaan tieto on hajautettuna eri palvelemissa, ja sitä hyödynnetään suojatusti vain käyttäjän sallimalla tavalla.

Digitaalisuuden myötä pysäköintipaikan etsimiseen käytetty aika vähintään puolittuu lähitulevaisuudessa.

Digitaalisuuden ja automaation uskotaan parantavan liikenteen sujumista huomattavasti. Tutkimusten mukaan iso osa kaupunkiliikenteestä on vain pelkkää parkkipaikan etsimistä, sanoo Saksan autoteollisuusliittoa johtava Matthias Wissman.

Hän uskoo, että digitaalisuuden myötä pysäköintipaikan etsimiseen käytetty aika vähintään puolittuu lähitulevaisuudessa. Tulevaisuuden autoilla ei enää etsitä parkkipaikkaa, vaan niilllä kirjoittaudutaan sisään parkkipaikkaan.

Kehitykseen liittyy paljon pelkoja. Onko jaettu tieto turvassa? Kuinka paljon autojen vikaherkkyys lisääntyy, kun niihin tulee enemmän tietotekniikkaa, entää säilyykö turvallisuus, kun ajaminen luotetaan tietokoneen vastuulle?

Entä mitä vaikkapa työpaikan tietokoneista tuttu jumahtaminen, ohjelmien toimimattomuus tai jatkuvat päivitystarpeet tarkoittavat käytännössä tien päällä? Aika näyttää.

Yli puolet Viron elektronisista henkilökorteista lakkaa toimimasta tänään vuorokauden vaihtuessa. Noin 760 000 käyttäjää joutuu hankkimaan kortilleen uuden sertifikaatin eli varmenteen, jotta sillä voi kirjautua valtion verkkopalveluihin. Sertifikaattien uusimisen on arvioitu kestävän noin viikon.

Sirukortit määrättiin uudelleenohjelmoitaviksi, sillä niiden käytössä havaittiin aikaisemmin tänä vuonna tietoturvariski. Vika on nyt korjattu, mutta osa korteista täytyy edelleen päivittää.

Viron hallituksen mukaan ei ole tiedossa, että tietoturva-aukkoa olisi hyväksikäytetty.

– Digivaltion toiminta perustuu luottamukseen. Valtiolla ei ole varaa antaa identiteettivarkauden tapahtua virolaisen henkilökortin haltijalle, Viron pääministeri Jüri Ratas kommentoi.

Elektronisten henkilökorttien käyttökatkos on takaisku Virolle, jota pidetään edelläkävijänä kansalaisille tarjottavissa julkisissa verkkopalveluissa. Virossa digitaalisen henkilökortin haltijalla on pääsy muun muassa omiin terveys- ja eläketietoihin sekä esimerkiksi lääkemääräyksiin. Myös äänestäminen onnistuu verkossa.

Valokuvataiteilija Jalo Porkkala katsoo taivaalle ja huokaisee. Vielä hetki sitten Turun keskustan yllä leijui vankka pilvipeite. Nyt pilvipeite rakoilee, ja aurinko paistaa kirkkaasti.

Miehellä ei sinänsä ole mitään kaunista syyspäivää vastaan, mutta tällä kertaa hän olisi toivonut hieman pilvisempää säätä.

Vaiheita on niin monia, että yhdessä kun mokaa, niin koko kuva on pilalla. Jalo Porkkala

Tämä johtuu siitä, että Jalo Porkkalan on tarkoitus kuvata toisinto Suomen ensimmäisestä valokuvasta – lääkäri Henrik Cajanderin vuonna 1842 dagerrotypia-menetelmällä valottamasta kuvasta Humalistonkadulla varrella seisseestä Nobelin talosta.

Taiteilija pystyttää 1840-luvun mallin mukaan rakennetun kameransa jalkakäytävälle. Käytännössä kamera näyttää linnunpönttöä muistuttavalta puulaatikolta.

Porkkala avaa reppunsa ja nappaa sieltä kuparilevyn, joka on päällystetty kiillotetulla hopealla. Dagerrotypia-menetelmässä kuva valotetaan kameraan asetettavalle metallilevylle.

– Kirkkaassa säässä tämä kontrasisuus on hieman hankalaa. Tällä menetelmällä ei voi toistaa sävyjä valosta varjoihin samalla tavalla kuin filmi- tai digikuvissa. Dagerrotypiassa pitää uhrata osa sävyistä ja valita ne tärkeimmät sävyt.

Vain kirkontorni muistuttaa menneestä

Turussa Humalistonkadun ja Vähä-Hämeenkadun kulmassa sijainnut Nobelin talo purettiin 1960-luvun alussa. Nyt paikalla seisoo kerrostalo. Miljöö on kovin erilainen kuin Henrik Cajanderin valokuvassa 175 vuotta sitten.

Jalo Porkkalan mukaan menneen ajan henkeä on vaikea tavoittaa, vaikka uusi otos on kuvattu samalla menetelmällä kuin Suomen ensimmäinen valokuva.

– Nyt ainoa yhteinen asia molemmissa kuvissa on Turun tuomiokirkon torni. Muuten mijöötä ei tunnistaisi samaksi. En olisi ryhtynyt tähän, ellei kuvilla olisi mitään yhteistä.

Kirkkaan auringonpaisteen takia Porkkalan on pohdittava, mikä olisi sopiva valotusaika tulevalle valokuvalle. Mikäli hän antaa kuvan valottua liian pitkään, otos menee pilalle.

Lopulta mies päättää ottaa kuvan reilun minuutin mittaisella valotusajalla.

– Tämä on valokuvamenettelyistä haastavin. Koskaan ei voi sanoa, että siinä se kuva nyt on. Vaiheita on niin monia, että yhdessä kun mokaa, niin koko kuva on pilalla.

Kultainen loppusilaus

Reilun minuutin odottelun jälkeen Jalo Porkkala on valmis pakkaamaan kameransa pois. Seuraavaksi hän suuntaa Turun museokeskuksen tiloihin, jossa kuva on tarkoitus kehittää.

– Kuvaa käsitellään erilaisissa liuoksissa. Viimeinen vaihe on se, että kuva saa lopuksi kultakäsittelyn. Siinä vaiheessa voi tuhota kaiken, mitä on siihen asti saanut tehtyä.

Porkkala toteaa, että hän käyttää valokuvansa kehittämisessä hieman erilaista menetelmää kuin Henrik Cajander aikanaan.

– Cajander käytti kehittämisessä elohopeaa. Minä käytän eri menetelmää, joka on oikeastaan keksitty samoihin aikoihin kuin dagerrotypia. Minun menetelmäni on kuitenkin myrkyttömämpi ja turvallisempi.

Yhdysvaltain puolustusministeri tapaa tasavallan presidentin Sauli Niinistön maanantaina Helsingissä. Asiasta kertoo presidentin kanslia nettisivuillaan. Mattisin Suomen-vierailua isännöi Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö.

Mattisin kerrotaan osallistuvan tiistaina Helsingissä järjestettävään Pohjoisen ryhmän puolustusministereiden täysistuntoon. Presidentin kanslian mukaan istunnossa keskustellaan muun muassa transatlanttisesta puolustusyhteistyöstä sekä yhteisestä harjoituksista ja hankinnoista. Ryhmään kuuluvat Pohjoismaiden ja Baltian maiden lisäksi Alankomaat, Iso-Britannia, Puola ja Saksa.

Lempinimellä "Mad Dog" tunnettu Mattis lähtee Pentagonin mukaan matkaan jo sunnuntaina. Yhdysvaltain puolustusministeriön kotisivujen mukaan Mattisin matka jatkuu Helsingistä Belgiaan ja Britanniaan. Brysselissä Mattis muun muassa tapaa terroristijärjestö Isisin vastaisen liittoutuman maiden ministereitä ja Britanniassa vastavalitun puolustusministerin Gavin Williamsonin.

Presidentti Niinistö ja Mattis ovat tavanneet kahdenvälisesti aiemmin tämän vuoden helmikuussa Münchenin turvallisuuskokouksen yhteydessä.

33-vuotias Tuuli Harju ja 51-vuotias Timo Pyykkönen ovat saaneet viime päivät ottaa vastaan onnitteluja. Pari saapui hiljattain pyörätuolitanssin MM-kisoista Belgiasta, ja tuomisina oli kuudes sija vakiotansseissa.

Melko hyvin parilta, joka on kilpaillut yhdessä vasta kaksi vuotta.

– Olemme ihan tyytyväisiä, sillä tulos parani edellisistä kisoista. Reissu oli rankka, takana on useampi yö viiden tunnin unilla, kertoo Tuuli Harju.

Pari tanssii combi-tyylillä eli niin, että Pyykkönen liikkuu seisten ja Harju istuu pyörätuolissa. He tapasivat viitisen vuotta sitten pyörätuolitanssileirillä Tampereella, ja jonkin ajan kuluttua heistä tuli myös pariskunta.

Heidän tiensä pyörätuolitanssin pariin mutkittelivat kuitenkin hyvin erilaisia reittejä.

Hypimme pellehyppyjä laiturilta. Pää osui pohjaan ja niska murtui. Tuuli Harju

Tuuli Harju vammautui 20-vuotiaana ollessaan kylässä kaverinsa mökillä.

– Olimme uimarannalla ja hypimme pellehyppyja laiturilta. Vettä oli ihan reilusti, mutta hyppäsin yhden hypyn liian jyrkässä kulmassa. Pää osui pohjaan ja niska murtui.

Vaikka Harju pääsikin omin avuin pintaan ja sai huudettua apua, niskasta kuulunut rusaus kertoi, että oli käynyt pahasti. Seurauksena oli kaularankavamman aiheuttama neliraajahalvaus.

Sitä on tosin Harjusta vaikea uskoa, sillä hänen kätensä toimivat. Neliraajahalvaus ei välttämättä tarkoita sitä, että kaikki raajat olisivat poissa pelistä.

– Minulla on toisessa kämmenessä ja tietyissä lihasryhmissä heikkouksia. Olin onnekas, sillä olisi voinut käydä paljon pahemminkin.

Purjehtijasta tuli tanssija

Kuntoutuksessa Harju pääsi kokeilemaan monia erilaisia liikuntamuotoja kuten rugbya, melontaa ja uintia. Hän harrasti pitkään myös purjehdusta, mutta laji oli turhan kausiluonteinen ja vaativa. Purjehtimaan päästäkseen piti matkustaa ja mobilisoida joukko ihmisiä mukaan.

Kun Harju muutti Tampereelta Helsinkiin, hän päätti kokeilla pyörätuolitanssia. Hän ihastui lajiin täysiin.

– Kun tanssi löytyi, kaikki vain loksahti paikoilleen. Ensimmäisen vuoden treenasin itsekseni pyörätuolin tekniikkaaenkä edes ajatellut kilpailemista enkä esiintymistä. Sitten lähdin kokeilemaan taitojani tanssileirille. Siellä tapasin Timon.

Timo Pyykkönen ajautui nuorena miehenä kilpatanssin pariin puolivahingossa. Elettiin 1980-luvun alkua, eikä kilpatanssi suinkaan ollut suosiossa poikien keskuudessa.

– Siskoni harrasti kilpatanssia ja opetti minulle askeleita. Kerran lähdin hänen mukaansa katsomaan treenejä. Ohjaaja sitten pyysi minuakin lattialle, koska pojat olivat niissä piireissä harvinaisia.

Pyykkönen ajatteli, että voi hyvin mennä, kun jo vähän osasi.

– Jonkin ajan päästä kävi ilmi, etten osannut mitään. Olin opetellut tyttöjen askeleet. Tulin tavallaan huijatuksi lajin pariin, mutta hyvä niin. Tanssi vei mukanaan.

Jonkin ajan päästä kävi ilmi, etten osannut mitään. Olin opetellut tyttöjen askeleet. Timo Pyykkönen

Kun Pyykkönen oli harrastanut jonkin aikaa kilpatanssia ja toiminut myös ohjaajana ryhmissä, häneltä tultiin kysymään neuvoja pyörätuolitanssin kehittämiseksi. Laji oli hänelle uusi, joten hän lähti lopulta katsomaan, mistä oli kyse.

– Helposti ajattelee, että pyörätuolia käyttävillä ei juurikaan ole mahdollisuuksia tanssia. Oli hieno fiilis huomata, kuinka väärässä olinkaan. Se on hieno, aurinkoinen maailma. Ajoittain tulee myös voimakkaita tunteita, kun näkee, miten vaikeavammainen kilpailee ja valmistautuu suoritukseen ihan samalla tavalla kuin kuka tahansa muu.

Arkituoli tuunattiin tanssituoliksi

Pyörätuolitanssissa on hyvin paljon samaa kuin perinteisessä kilpatanssissa. Näkyvin ero on tietysti se, että käytössä on pyörätuoli. Kilpatanssissa välineenä on erityinen tanssituoli, joka on tehty pyörätanssia varten.

Tuuli Harju aloitti harrastuksen omalla, arkikäytössä olevalla tuolillaan. Sillä pääsi hyvin alkuun. Kun taidot kehittyivät ja kunnianhimo kasvoi, tuoli kävi liian kömpelöksi.

– Arkikäytössä olevan tuolin tanssiominaisuudet eivät ole niin hyvät. Kuin olisi kumisaappaat jalassa, vaikka tarvitsee jo tanssikengät. Monella into harrastukseen lopahtaakin siksi, kun tanssin laatu ei kehity samaan tahtiin taitojen kanssa.

Kun Harju sai uuden arkipyörätuolin, vanha tuunattiin tanssituoliksi. Renkaisiin laitettiin lisää kulmaa, istuinta kavennettiin ja tuoliin asennettiin pienemmät eturenkaat. Näin siitä saatiin kevyempi ja tanssiin soveltuvampi. Tuolista tuli niin hyvä, että Harju voitti sillä pyörätuolitanssin SM-kilpailut yhdessä ensimmäisen parinsa kanssa.

Timo Pyykkönen ja Tuuli Harju tapasivat viitisen vuotta sitten pyörätuolitanssileirillä Tampereella. Harju oli tanssinut siihen saakka yksin, mutta leirillä oli harjoituksia, joihin tarvittiin paria. Pyyköselläkään ei ollut paria, joten he alkoivat tanssia yhdessä.

– En ollut ajatellut kilpailemista tai esiintymistä vaan vasta perusteita. Combi-tanssi oli ihan uutta ja haastavaa, ja innostuin siitä. Sen leirin jälkimainingeissa ajattelin, että haluaisin esiintyä, Harju muistelee.

Samoihin aikoihin kävi ilmi, että Pyykkösen entisellä kilpatanssioppilaalla ei ollut tanssiparia. Pyykkönen ehdotti, että Harju ja entinen oppilas alkaisivat tanssia yhdessä. Pyykkösestä tuli parin ohjaaja.

Kuin olisi kumisaappaat jalassa, vaikka tarvitsee jo tanssikengät. Tuuli Harju

Pari aloitti tulokasluokissa ja eteni siitä ylöspäin. He kilpailivat kolmisen vuotta. Sitten Harjun parille tuli perheenlisäystä, ja tämän aika ei enää riittänyt tanssille. Samoihin aikoihin Pyykkönen sai pyörätuolitanssin kilpailulisenssin, joten hän ryhtyi Harjun pariksi.

Tuolloin pariskunta oli jo rakastunut toisiinsa.

– Asiat loksahtivat kohdilleen aika nopeasti. En koskaan nähnyt Tuulin tuolia. Se kulki siinä mukana eikä siinä ollut mitään omituista, Pyykönen muistelee.

Treenit aina ensin

Pariskunta on asunut yhdessä Kouvolassa noin kaksi vuotta. Heitä yhdistää paitsi tanssi myös sama työpaikka. Pyykkönen työskentelee K-raudassa varastopäällikkönä, Harju tekee siellä paperitöitä osa-aikaisena. Arkea määrittävät tanssitreenit. Pari harjoittelee vähintään viisi kertaa viikossa.

– Ajattelemme aina ensin treenejä ja varmistamme, että ne toteutuvat. Olemme olleet viisi vuotta yhdessä, emmekä ole koskaan käyneet yhdessä elokuvissa. Ne ovat valintoja, joita täytyy tehdä. Toki olisimme voineet mennä elokuviin, mutta lepäämme ennemmin muulla tavoin.

Harjoittelu ei ole pelkästään fyysistä treeniä.

– Käymme läpi sekä omia että muiden videoita ja analysoimme niitä. Mietimme, löytyisikö meille jotain käyttökelpoista.

Treenien tukikohtana toimii Kouvolan Terpsikerho. Pari harjoittelee aina vähintään kaksi tuntia kerrallaan – joskus jopa neljä. Tanssituolia säilytetään usein Terpsikerhon tiloissa, koska sitä on melko hankala kuljettaa.

– Pyörät saa pois, mutta tuolia ei voi taittaa kokoon. Sitä varten tuolissa pitäisi olla niveliä, jotka toisivat tuoliin painoa. Tanssituolin renkaissa ei myöskään ole lukkoja, Pyykkönen kertoo.

Tuolilainen ei ole mikään kottikärry vaan aktiivinen tanssija. Timo Pyykkönen

Koreografiat vaihtelevat sen mukaan, mikä on muotia maailmalla. Vahvuudet puolestaan pitää rakentaa pyörätuolin liikkeiden mukaan.

– Ei voi hyppiä, eikä liikkua sivuttain. Pitää käyttää kaarroksia ja linjoja hyväksi.

Tuoli pidettävä kovassa tikissä

Tuuli Harjulla on nyt käytössään sponsorin kustantama, käsityönä tehty tanssituoli. Harjun mukaan se ei kuitenkaan ollut yhtä hyvä kuin muilla maailman parhailla pyörätuolitanssijoilla. Siksi tuolia on tuunattu tänä vuonna uuteen uskoon. Esimerkiksi renkaat ovat nyt isommat, 26-tuumaiset. Arkipyörätuolin pyörät ovat pienemmät, jotta esimerkiksi polvet mahtuvat pöydän alle.

– Istun nyt korkeammalla ja saan parista paremman otteen, kun korkeusero ei ole niin iso. Tuoli myös pyörii herkemmin. Istuinkulmaa muutettiin, eli en istu enää niin syvässä kuopassa ja saan käytettyä vartaloani tanssissa enemmän, Harju kertoo.

Kilpailuissa tuomaristo arvostelee pystytanssijan ja pyörätuolissa istuvan osuudet samassa suhteessa niin, että molemmat tuovat pistepottiin omat ansionsa.

– Tuolilainen ei ole mikään kottikärry vaan hyvinkin aktiivinen tanssija, sanoo Pyykkönen.

Tuoli on kuitenkin pidettävä yhtä kovassa tikissä kuin tanssijat itse. Se vaatii säännöllistä huoltoa.

– Jos joku laakeri alkaa kanittaa, tuoli ei kulje suoraan. Lisäksi renkaissa on oltava kovat paineet. Löysät renkaat hidastavat heti menoa, Harju kertoo.

Piikkipaikalla maailman ranking-listalla

Harju ja Pyykkönen aloittivat kilpailemisen kansainvälisillä areenoilla vuonna 2015, kun Timo sai kilpailulisenssin. Menestystä alkoi tulla jo vuoden 2015 MM-kisoissa Roomassa.

– Normaalisti MM-kisoihin edetään SM-voiton kautta. Saimme kuitenkin liitolta MM-kisoihin erikoisluvan, koska taitomme olivat tiedossa.

Harju ja Pyykkönen ylsivät vakiotansseissa kahdeksannelle sijalle. Se oli kuitenkin vasta alkua.

Emme ole koskaan käyneet yhdessä elokuvissa. Ne ovat valintoja, joita täytyy tehdä. Timo Pyykkönen

Rooman MM-kisojen jälkeen pari alkoi näkyä jatkuvasti vakiotanssien kärkisijoilla kansainvälisissä kilpailuissa. Keväällä 2016 tuli voitto maailman suurimmassa pyörätuolitanssitapahtumassa Hollannissa. Pari oli paras sekä vakiotansseissa että lattareissa.

– Silloin kasvomme alkoivat jäädä ihmisten mieleen.

Tänä keväänä tuli uran huipennus, kun pari otti Hollannin tapahtumassa toisen voiton. Se nosti heidät maailman ykkösiksi kansainvälisen paralympiakomitean IPC-rankingissa.

Belgian MM-kisoihin pari lähti finaalipaikka mielessään. Vaikka sijoitus parani edellisistä MM-kisoista, tavoitteeseen ei aivan päästy. Timo Pyykkönen uskoo, että sijoitukseen vaikutti kesän sairastelu.

– Olimme melkein kaksi kuukautta poissa treenisalista. Se saattoi näkyä MM-kisoissa, koska peruskunnon pitää olla kohdillaan.

Nälkää riittää. Vaikka edellisistä kisoista on vain pari viikkoa, heillä on jo mielessään uusi koreografia.

Lisää harrastajia tarvitaan

Pyörätuolitanssi on vienyt heidät molemmat mennessään. Tuuli Harju on päässyt kauan sitten yli onnettomuudesta, joka tapahtui 13 vuotta sitten.

– Se ei vaikuta nykyiseen elämääni mitenkään. En ikinä ajattele koko asiaa.

Harju ja Pyykkönen toivovat, että muutkin löytäisivät lajin. Harrastajia on Suomessa noin 200, mutta esimerkiksi Kouvolassa on heidän lisäkseen vain yksi pyörätuolitanssipari.

– Pyörätuolitanssi on maailman tasa-arvoisin laji: nainen ja mies, vammainen ja vammaton. On upeaa nähdä, miten joku vaikeavammainen nauttii tanssimisesta. Tämä on hyvin aurinkoinen maailma, Pyykkönen sanoo.

Tuuli Harju ja Timo Pyykkönen Puoli seitsemän -ohjelmassa 28.4.2017

Kangasniemellä marraskuinen jahtipäivä valkenee kuulaan kirpakkana. Viidestä alueen eri metsästysseurasta on koottu väkeä pyyntihommiin. Tänään tähtäimessä ovat erityisesti kaksi auto-onnettomuudessa orvoksi jäänyttä vasaa.

– Tällä kohdalla tiellä 13 on sattunut paljon hirvikolareita. Nyt kokeillaan ensin perinteistä ajoketjua, eli miehet kulkevat ketjussa tieltä passipaikkoja kohti. Hyvällä tuurilla alueella olevat hirvet lähtevät liikkeelle, perinteistä metsästystyyliä kuvailee Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen.

Kyllä siinä oli hätä ja huoli, missä koira on ja meneekö se autotielle Juhani Raatikainen

Ajoketjut olivat vielä jokunen vuosikymmen sitten hirvenmetsästyksen arkipäivää. Nuoria vetreäjalkaisia metsästäjiä riitti seurueissa, eikä koirien tutkapannat olleet vielä käytössä. Tekniikan kehittyessä ja metsästäjien keski-iän kivutessa yhä korkeammalle, käännettiin metsästyksessä uusi sivu.

– Tutkapantojen myötä koirien liikkeistä alettiin saamaan entistä paremmin tietoa. Nykyajan GPS-panta kertoo koiran sijainnin metrin parin tarkkuudella ja koiraa voi seurata liki reaaliajassa kännykän karttaohjelman avulla, riistapäällikkö Petri Vartiainen kertoo.

Koiranomistajat erityisesti ovat ottaneet ilolla vastaan uuden tekniikan.

– Yhtenä päivänä oli 50 minuuttia yhteydet poikki. Kyllä siinä oli hätä ja huoli, missä koira on ja meneekö se autotielle, sanoo 2,5-vuotiaan jämtlanninpystykorva Caijan omistaja Juhani Raatikainen.

Caija on mukana Kangasniemen jahtipäivässä. Ajoketjun tehdessä työtään valtatie 13 lähellä, lasketaan Caija irti turvallisemmalla metsäkaistaleella. Tuore käyttövalio ottaa heti vainun, ja parin minuutin kuluttua koiralla on hirvi haukussa.

– Tutkapannan ohjelma näyttää tarkkaan koiran liikkeet, ja tässä näkyy myös, että Caija haukkuu yli 100 kertaa minuutissa. Tällä hetkellä se on 260 metrin päässä meistä, mutta on mäen takana niin haukku ei kuulu tähän, Juhani Raatikainen selventää tutkapannan tietoja.

Tutkapantojen lisäksi radiopuhelimet, riistakamerat ja kännyköiden Whatsapp-ryhmät ovat hirviseurueiden arkipäivää. Esimerkiksi havainnot hirvistä ilmoitetaan muulle seurueelle joko Whatsapp-viestein tai radiopuhelimella.

– Kyllähän nämä tuovat mielekkyyttä passipaikalla seisomiseen. Jokainen seuran jäsen voi halutessaan seurata koiran liikkeitä liki reaaliajassa puhelimestaan. On siinä oma jännityksensä, Juhani Raatikainen kuvailee.

Myös hallinnollisella puolella tekniikka on tullut avuksi viimeisen viiden vuoden aikana.

– Meillä on järjestelmiä , joilla päästään käsiksi vaikka reaaliaikaisiin saalistietoihin. Tänä aamuna katsoin, että Etelä-Savossa on järjestelmään kirjattuna 2300 kaatunutta hirveä tältä syksyltä. Aiemmin vaati aikamoisen soittelukierroksen ja kirjerumban, että tämän tiedon sai kerättyä, Vartiainen sanoo.

Jahtivideot kiinnostavat

Viime aikoina metsästäjien keskuudessa ovat puhuttaneet erilaiset kamerat ja niiden käyttö metsästyksessä. Niin näppäriä kuin tutkapannat ovatkin, eivät ne kerro saaliin kokoa. Hirvenmetsästyksessä sillä, onko jahdattava uros, naaras vai vasa, on väliä hirvilupien vuoksi. Nyt metsästäjät pohtivat kameroiden käyttämistä saaliin tunnistuksessa.

– Joillain metsästäjillä on käytössä koiran valjaisin kiinnitettäviä, live-kuvaa lähettäviä kameroita. Yleensä näissä kuvanlaatu on vain niin huono, risut hakkaavat kameraan ja se heiluu kovasti koiran liikkuessa, ettei siitä oikein saa selvää, metsästäjä Juhani Raatikainen kertoo.

Raatikainen myöntää metsästysvideoiden kiinnostavan.

– Olen katsonut varmasti satoja videoita jahtitilanteista. On niissä muutamia ihan mielenkiintoisiakin ollut.

Tällä hetkellä videokameroiden käyttö metsästyksessä on lähinnä viihdemuotoista.

– Ne ovat tulleet metsästykseen niin kuin vähän jokaiseen harrastukseen. Sitä halutaan jakaa kavereillekin niitä tilanteita, mitä metsässä on sattunut. Voi jälkikäteen muistella, kuinka hirvi meni ohi, riistapäällikkö Petri Vartiainen nauraa.

Se, mistä on apua metsästäjille, ovat riistakamerat. Yhä useampi metsästysseura tarkkailee hirvikantoja alueillaan riistakameroiden avulla.

– Niitä viritellään nuolukiville jo kesällä, ja niistä tulee kuvia vasaporukoista. Kaikkea eivät kuvat kerro, mutta niiden avulla voidaan ryhtyä arvioimaan, miten paljon hirviä metsässä on, riistapäällikkö Vartiainen kertoo.

Hirvi valitsee itse reittinsä edelleen Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen

Raja on tulossa vastaan

Tekniikan lisääntyessä ja kehittyessä vastaan tulevat eettiset kysymykset. Etenkin tutkapantojen tarkkuus on nostanut ajatuksia siitä, onko riistalla tarpeeksi mahdollisuuksia paeta.

– Se on koira, jolla tutkapanta on kaulassa eikä hirvellä. Minä näen asian niin, että panta kertoo koiran liikkeistä, mutta koira ei käske hirveä. Hirvi valitsee itse reittinsä edelleen, Petri Vartiainen pohtii.

Suomen riistakeskus on julkaissut eettisiä ohjeita metsästäjille. , mutta erillistä ohjeistusta teknisten apuvälineiden käytöstä ei ainakaan toistaiseksi metsästysseuroille olla laatimassa.

– Etenkin pienten helikoptereiden kohdalla on kyselyitä tullut, että saako niitä käyttää. Näiden laitteiden määrittely on mietityttänyt, että luetaanko dronet ilma-aluksiksi, Vartiainen kertoo.

Jossain vaiheessa raja on tulossa vastaan tekniikan suhteen, myöntävät metsästäjät.

– Metsästyksen pitää olla edelleen metsästystä, ja siinä pitää tiettyä jännitystä olla. Eihän me hallita kaikkea tätä tekniikkaa jos tätä vielä lisää tulee, sanoo metsästäjä Juhani Raatikainen.

Onko metsästäminen jo liian helppoa?

Eettisen pohdinnan lisäksi tekniset apuvälineet nostavat esiin lainsäädännön ja valvonnan. Metsästystä säädellään Suomessa metsästyslailla . Laki on yksiselitteinen juuri pienten helikoptereiden eli dronejen käytöstä metsästyksesä. Lain mukaan riistaeläintä ei pyyntitarkoituksessa saa hätyyttää tai jäljittää ilma-aluksella tai maalla kulkevalla moottorikäyttöisellä ajoneuvolla. Valvova viranomainen on poliisi.

– Poliisi valvoo, mutta kyllä metsästäjät valvovat myös toisiaan. Jos väärinkäytöksiä ilmenee, tietävät siitä naapuriseuran metsästäjät ennen päivän päättymistä. Hyvässä hengessä kuitenkin jahdit järjestetään, eikä kyttäillä toisten tekemistä ehdoin tahdoin, Vartiainen kertoo.

Tekniikan kehittyessä herää kysymys, onko metsästys jo liian helppoa? Suomen riistakeskuksen leivissä työskentelevä Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen näkee asian niin, että metsästysseurueiden keski-iän kivutessa ylemmäs ja ylemmäs, tekniikka ylipäätään mahdollistaa hirvien pyynnin.

– Jos ajoketjuilla ilman apuvälineitä ja toimivia koiria joutuisimme metsästämään, jäisi meiltä hirvet kaatamatta. Se olisi suorastaan katastrofi. Ei nykyään saada mistään niin paljon nuoria ajomiehiä ketjuihin, että se olisi tehokasta.

Kyllä ne kokemattoman metsämiehen puheita ovat, jos helpoksi kuvailee metsästystä Etelä-Savon riistapäällikkö Petri Vartiainen

Vartiainen painottaa metsästyksen edelleen vaativan monenlaisia taitoja. Metsässä liikkumisen taidot, paikallistuntemus ja tietämys hirven käyttäytymisestä pitää metsästäjällä edelleen olla tekniikasta huolimatta.

– Kyllä ne kokemattoman metsämiehen puheita ovat, jos helpoksi kuvailee metsästystä. Vielä ei ole yksikään hirvi itse lahtivajaan kävellyt, Vartiainen naurahtaa.

Kysyttäessä kaipaavatko metsästäjät aikaan ennen tekniikan tuloa, on vastaus selvä.

– En kaipaa. Kun ikää tulee lisää ja jalkoihin tulee vaivoja, niin ei sitä enää jaksa. Tämä on niin mukavaa nykyään, Juhani Raatikainen sanoo, ja tarkastaa kännykästään Caijan haukkutiheyden.

Kangasniemen yhteisjahtipäivä tuotti lopulta saalista. Tutkapannan tiedot johdattivat metsästäjät oikeille passipaikoille ja Caijan haukusta ammuttiin kaksi vasaa juuri siltä alueelta, jossa naarashirvi oli aiemmin syksyllä jäänyt auton alle.