Yhdysvallat lisää sotavoimiaan Lähi-idässä ja varoittelee Iranin kasvavasta uhasta. Puheet ja sukkuladiplomatia käyvät ylikierroksilla.
Yhdysvaltain ulkoministeri Mike Pompeo on sinkoillut viime viikon Rovaniemen vierailunsa jälkeen Bagdadissa, Lontoossa, Washingtonissa, Brysselissä ja Sotšissa.
Monilla tulee mieleen vuosi 2003, kun Yhdysvallat haki voimakkaasti sotilaallista ratkaisua Irakin diktaattorin Saddam Husseinin kaatamiseksi. Tarkoitus pyhitti keinot ja Irakiin hyökättiin.
Jälkeenpäin moni Yhdysvaltain liittolainen ja myös esimerkiksi Venäjä katsoivat Valkoisen talon huijanneen muuta maailmaa ja tekaisseen todisteet, jotta Irakin valtaaminen näyttäisi oikeutetulta.
Epäluulo jäi kytemään kansainväliseen politiikkaan ja entisestään sekava Lähi-itä muuttui Irakin sodan myötä yhä kimurantimmaksi.
Mikä uhka Iran on?
Ulkoministeri Pompeo on käyttänyt viime viikot huomattavasti aikaa vakuuttaakseen eurooppalaiset liittolaisensa ja vastapelurinsa Venäjän siitä, että Iranin uhka on Lähi-idässä kasvussa. Viestiä on ryyditetty siirtämällä lentotukialus, B-52-pommikoneita ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmän strategisesti tärkeille aluille Lähi-itään.
Vaikka liikkeet ovat olleet uhkaavia, niin sekä Iran että Yhdysvallat ovat vakuuttaneet, ettei sotaa ole tulossa.
Pentagonin joukkojen siirrot ovat kuitenkin säikäyttäneet monet. Huolta on lisännyt, ettei Yhdysvallat ole suoraan yksilöinyt, mikä Iranin uusi uhka on.
Ulkoministeri Pompeo arvioi viime viikon yllätysvierailullaan Irakin pääkaupungissa Bagdadissa, että maassa olevat 5 000 yhdysvaltalaista sotilasta kaipaavat Irakin erityistä suojelua. Tiedustelutietojen mukaan yhdysvaltalaissotilaat olisivat Iranin tukemien joukkioiden tähtäimessä.
Voiko sota syttyä vahingossa?
– Sotilaallisilla liikkeillä Yhdysvallat haluaa varmistaa, että jos Iran vastaisi sen toimiin sotilaallisesti, niin Yhdysvallat voi vastata ja estää sotilaallisen laajenemisen, Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Jyri Raitasalo sanoo.
Hän ei usko, että Yhdysvalloilla olisi tavoitteena käynnistää mittavampaa sotilasoperaatiota Irania vastaan. Nyt rakennellaan vain kykyä operaatioon, jos tilanne muuttuisi.
Vanha viisaus on, että sotilaallisen voiman keskittäminen lisää itsessään uhkaa – vaikka tahattomasti.
– On täysin mahdollista, että tilanne lähtee käsistä vahingon tai onnettomuuden kautta aina sotilaalliseen yhteenottoon saakka. Jos näin käy, niin reaktiot tulevat olemaan voimakkaita, Raitasalo arvioi.
Persianlahti on ollut kovin usein sotilaallisen julmistelun näyttämönä.Ilkka Kemppinen / Yle
Yhdysvaltalaisten mediatietojen mukaan haukkamaisesta asenteestaan tunnettu turvallisuusneuvonantaja John Bolton toi viime viikolla Valkoisen talon palaveriin uudistetun version Irania koskevasta sotasuunnitelmasta. Sen mukaan Yhdysvallat voisi lähettää jopa 120 000 sotilasta Lähi-itään, mikäli tilanne niin vaatii.
Presidentti Donald Trump on kiistänyt lehtitiedot. Trump kuitenkin arvioi, että jos joukkojen siirtoihin päädyttäisiin, niin Yhdysvallat lähettäisi rutkasti enemmän kuin vain reilut 100 000 sotilasta.
Pelkkää neuvottelutaktiikkaa?
Trumpin hallinon puheet on kuitenkin edelleen mahdollista tulkita vain tavanomaiseksi diplomatiaksi. Sotilasprofessori Raitasalon mukaan Yhdysvaltain uhittelu on osa Lähi-idän politiikan diplomaattista jatkumoa, jossa pyritään saamaan aikaan neuvottelutulos.
– Tässä haetaan vahvaa neuvotteluasemaa ja luodaan painetta. Yhdysvallat on ilmoittanut, että Iranin ydinsopimus on saatava neuvoteltua paremmaksi, sotilasprofessori Jyri Raitasalo sanoo.
Yhdysvallat irtautui kansainvälisessä prosessissa neuvotellusta Iranin ydinsopimuksesta. Iran ilmoitti tovi sitten, että sekin sanoo sopimuksen osittain irti.
Yhdysvaltain eurooppalaiset liittolaiset ovat pitäneet sopimuksesta kiinni. Siksi Pompeo on sukkuloinut liittolaistensa tykönä ja pyrkinyt kääntämään Euroopan johtajien päitä suhtautumisessa Iraniin.
Heikko kotona, vahva vieraissa
Yhdysvaltain Iran-siirtoja voi tarkastella myös osana maan sisäpolitiikkaa. Koska kongressin edustajainhuoneen enemmistö on demokraateilla ja senaatti puolestaan republikaaneilla, hallinnossa eivät juuri mitkään asiat nyt liiku.
Ulkopolitiikka onkin Trumpin helpoin tapa näyttää, kenellä valta on.
– Turvallisuuteen ja sodankäyntiin liittyvät kysymykset ovat pitkälti presidentin toimivallassa, Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori Jyri Raitasalo muistuttaa.
Sote-uudistuksen uusi tuotantokausi on jälleen alkamassa. Mitä sotelle pitää tehdä ja mitä hallitusneuvotteluista voisi olla luvassa? Suuntaa antavat puolueitten vastaukset hallitustunnustelija Antti Rinteelle (sd).
1. Sovitaanko suuremmista järjestäjistä, maakunnista tai vain epämääräisesti jostain?
Keskusta laittoi kynnyskysymykseksi hallitukseen osallistumiselleen sen, että sote-uudistus rakennetaan 18 maakunnan pohjalta ja niistä tehdään kaatuneen esityksen tapaan monialaisia.
Riski sote-uudistuksen toteutumiselle on myös se, jos hallitusohjelma kirjoitetaan niin yleiseksi, että riittävän tarkkoja raameja ei aseteta.
Demarit puhuvat vastauksessaan sote-kunnista. Ne olisivat uusia itsehallinnollisia alueita, jotka sijoittuisivat kuntien ja valtion väliin. Sote-kunnalla olisi suorat vaalit ja vahva itsehallinnollinen oikeus päättää siitä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut alueella tuotetaan.
Vihreät taas puhuvat riittävän suurista järjestäjistä. Vasemmistoliitto kuntia laajemmista itsehallintoalueista niin, että maakuntahallinto on yksi vaihtoehto. Ainoastaan RKP eroaa selvästi joukosta.
Ruotsalaisen kansanpuolueen mukaan perusterveydenhuolto voitaisiin esimerkiksi siirtää nykyisiin sairaanhoitopiireihin. Vanhustenhuolto ja sosiaalitoimi voitaisiin jättää kuntien vastuulle, ja ne voisivat itse valita, järjestävätkö ne palvelut itse vai yhdessä muiden kuntien kanssa.
Suomi tarvitsee kipeästi sote-uudistuksen ja kuntaa suuremmat alueet, joilla sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Sillä ei ole väliä, millä nimellä alueita kutsutaan.
Puolueitten antamien vastausten perusteella voisi olettaa, että kuntaa suuremmista itsehallintoalueista olisi mahdollista sopia. Mutta saa siitä riidankin: esimerkiksi miten itsehallintoaluetta nimitetään ja mikä sen tarkka sisältö on.
Onko aivan eri linjoilla oleva RKP ostettavissa tällaisen hallitusohjelman kirjauksen taakse antamalla Vaasan sairaalalle laajan päivystyksen sairaalan asema? Sitä puolue on kiihkeästi halunnut ja kirjannut sen myös hallitustunnustelijalle antamaansa vastaukseen.
Myös keskustan monialaisen maakunnan vaatimuksesta saa ongelman, jos puolueet niin haluavat.
Keskustan vaatimuksen voisi minimissään ratkaista niin, että maakunnan tehtäviin kuuluisi sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi pelastustoimi. Muu monialaisuus voitaisiin ehkäpä laittaa selvitykseen ja päättää myöhemmin.
Riski sote-uudistuksen toteutumiselle on myös se, jos hallitusohjelma kirjoitetaan niin yleiseksi, että riittävän tarkkoja raameja ei asetea ja asiasta riitely siirtyy (parlamentaariseen) jatkovalmisteluun tai sitten toteutus jää epämääräisesti kuntien vapaaehtoisuuden varaan.
Soten historia on opettanut, että mikään ei ole selvää ennen kuin se on oikeasti selvää, jos silloinkaan.
2. Entäs pääkaupunkiseudun tai suurten kaupunkien erityisasema?
Sote-neuvotteluja voi myös vaikeuttaa pääkaupunkiseudun ja Helsingin asema. Keskusta sanoo, että Helsingin erityistarve omaan alueelliseen ratkaisuun on arvioitava.
Paljon puhuvasti vihreiden vastauksessa todetaan, että “jos uudistuksessa päädytään muodostamaan kuntia suurempia järjestäjiä, tehdään aluejaot aidossa yhteistyössä suurimpien kaupunkien kanssa”.
Hallitusohjelmakirjaus, jossa Helsinkiä tai pääkaupunkiseutua ei lainkaan huomioitaisi, voisi olla vaikea sietää sieltä valituille kansanedustajille.
Jos Helsingin tai pääkaupunkiseudun erityisaseman selvittäminen kirjataan hallitusohjelmaan, kiistely siirtyy parlamentaariseen ryhmään. Edellisen hallituksen aikana asiaa selvitettiin ja siitä kiisteltiin useamman kerran.
Ongelmavyyhtiin liittyvät myös muut suuret kaupungit. Jos pääkaupunkiseudulle tehdään erillisratkaisu, miten kohdellaan Turkua, Tamperetta ja Oulua?
3. Sote-uudistus on tukevasti julkisen järjestäjän käsissä
Puolueitten hallitustunnustelija Antti Rinteelle annetuista vastauksista käy selvästi ilmi, että julkinen palveluiden järjestäjä on nyt kunniapaikalla. Päävastuu palveluista annetaan julkiselle vallalle. Yritysten ja järjestöjen tehtävä on täydentää palveluja.
Viime kauden kaatuneen monituottajamallin tai “markkinamallin” toinen pääarkkitehti keskusta muotoilee sen näin: “Järjestämisvastuu on julkisella sektorilla. Yksityinen sektori, järjestöt ja osuuskunnat täydentävät sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja”.
Valinnanvapausseikkailu jää siis ainakin toistaiseksi yhtenä kummallisuutena soten historiaan. Muutamassa kuukaudessa valinnanvapaus- ja monituottajamallista on jäänyt jäljelle savuavat rauniot, unohtumattomat kiistelyt ja virkamiesten tuhlatut työtunnit.
Valinnanvapauden nosti kolmen tärkeimmän tavoitteen joukkoon vain 24 prosenttia vastaajista. FinSote 2018 -väestökysely.
Eivätkä kansalaisetkaan taida jäädä valinnanvapautta kaipaamaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finsote 2018 -kyselyn mukaan väestö pitää palvelujärjestelmän uudistamisen tärkeimpinä tavoitteina palvelujen yhdenvertaista saatavuutta, sujuvia palveluita, joissa tieto kulkee ammattilaisten välillä sekä peruspalveluiden vahvistamista.
Valinnanvapauden nosti kolmen tärkeimmän tavoitteen joukkoon vain 24 prosenttia vastaajista.
Hoidon saatavuuden tärkeydestä kertoo myös juuri julkaistu Kunnallisalan kehittämissäätiön kysely. Sen mukaan suomalaisten mielestä sosiaali- ja terveyspalveluiden saannin turvaaminen on tulevan hallituksen ykkösasia.
Listan häntäpäähän sen sijaan asettuu julkisten palveluiden ulkoistaminen. Noin puolet on sitä vastaan ja vain joka seitsemäs pitää sitä tärkeänä.
Nytkään ei ole varaa epäonnistua.
Ilmapiiri voisi olla suopeampi sinällään tärkeän valinnanvapauden laajentamiseen ja kehittämiseen, jos kokoomus ja yritykset eivät olisi yrittäneet viime hallituskaudella ulosmitata kertaheitolla niin paljon ja monenlaista.
Nyt useat puolueet vastaavat Rinteelle, että valinnanvapautta pitää lisätä palvelusetelillä ja henkilökohtaisella budjetilla. SDP:n ja vasemmistoliiton vastauksissa niitä ei keinoina erikseen mainita.
SDP sanoo kannattavansa valinnanvapauden lisäämistä. Vasemmistoliitto sanoo, että "terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain valinnanvapaussäädöksiä tulee täydentää".
Asiakasseteli ja henkilökohtainen budjetti kuuluivat myös kaatuneen hallituksen keinovalikoimaan.
4. Syntyykö perusterveydenhuoltoon uusi hoitotakuu?
THL:n tilastojen mukaan viime vuonna kaksi potilasta viidestä (38 %) joutui odottamaan lääkärin vastaanotolle pääsyä hoidontarpeen arvion jälkeen yli kaksi viikkoa. Yli kuukauden jonottaneita oli yksi seitsemästä (14 %) .
Esimerkiksi Lääkäriliitto esittää, että perusterveydenhuoltoa ryhdyttäisiin elvyttämään hallitusohjelmassa. Lääkäriliitto sanoo, että hoitotakuun säännöksiä pitäisi kiristää niin, että perusterveydenhuollon lääkäriin pääsisi viimeistään viidentenä arkipäivänä hoidontarpeen arvioinnista.
Puolueista kaikki muut paitsi keskusta ovat kirjanneet jotakin hoitotakuusta hallitustunnustelijalle antamiinsa vastauksiin.
Lääkärien lisääminen tai hoitotakuusta päättäminen ei kuitenkaaan ole ongelmatonta.
Esimerkiksi vihreät kirjoittaa, että “hoitoonpääsyn varmistamiseksi on tärkeä luoda ja vahvistaa hoitotakuuta eri palveluissa”.
Sosiaalidemokraatit taas haluavat toteuttaa terveydenhuollon hoitotakuun, “jossa jokaiselle suomalaiselle luvataan pääsy kiireettömään hoitoon terveyskeskuksissa viikon kuluessa”. SDP:n tavoitteena on lisätä 1 000 lääkärin tai hoitajan tehtävää peruspalveluihin hoitotakuun toteuttamiseksi.
Lääkärien lisääminen tai hoitotakuusta päättäminen ei kuitenkaaan ole ongelmatonta.
Niissä kunnissa, joissa säästösyistä virkoja ei ole ollut varaa perustaa tai täyttää, raha ja uudet lääkärit voisivat parantaa tilannetta. Toisaalta niissä kunnissa, joissa nykyisiäkään lääkärin virkoja ei ole saatu täyteen, raha ei auta. Ellei sitten tarkoitus ole ohjata lisärahaa lääkärien palkkoihin.
Hoitotakuu on tavoitteena tärkeä. Onnistuessaan se tarkoittaisi, että hoidon saatavuus paranisi.
Ongelmat alkavat siitä, miten takuu arkielämässä ja pykälä-tasolla toteutetaan.
Mielenterveyspotilasta ei yksi lääkärikäynti auta välttämättä kuin vähän, jos muu jatkohoito ei toimi. Toimiva hoitotakuu edellyttää myös yhteensopivia hoitoketjuja.
Jos hoitotakuuta kiristetään, mutta rakenteita ei samalla korjata, on riskinä, että kunnat joutuvat hoitamaan kiristyvän hoitotakuun ostamalla palvelut kalliilla yksityiseltä tuottajalta.
Keikkalääkäribisnes tai yksityislääkärifirmat saisivat lisää asiakkaita, ja osa kunnan lääkäreistä voisi siirtyä yksityisen palvelukseen. Tämä hyödyttäisi yksityistä terveydenhuoltoa, ja terveyskeskusten lääkäripula voisi pahentua entisestään.
Sitä paitsi esimerkiksi mielenterveyspotilasta ei yksi lääkärikäynti auta välttämättä kuin vähän, jos muu jatkohoito ei toimi. Toimiva hoitotakuu edellyttää myös yhteensopivia hoitoketjuja.
Jos valtio antaa lisää rahaa hoitotakuun tiukentamiseen, miten se käytännössä annetaan: valtionosuuksinako, joista ei ole takeita, että ne käytetään nykyistä useampien lääkäreiden palkkaamiseen?
Ja miten valtio ohjaa lisärahoituksen juuri niille alueille, joissa hoitotakuun toteutumisessa on ongelmia? Ennen kuin lisärahaa annetaan ja hoitotakuuta kiristetään, pitää olla varmuus siitä, että raha ohjautuu juuri niille alueille, joissa palvelujen saatavuudessa on ongelmia. Lisärahoitusta kohdennettaessahan valtion tulisi huolehtia palvelujen saatavuuden yhdenvertaisuuden parantumisesta.
5. Edessä on onnistuminen tai katastrofi
Suomea uhkaa merkittävä työvoimapula lähivuosina. Suuret ikäluokat tarvitsevat paljon terveyspalveluita ja samaan aikaan terveydenhuollon henkilökuntaa siirtyy eläkkeelle. Vuoteen 2035 tarvitaan noin 200 000 uutta työntekijää.
Suomi tarvitsee kipeästi sote-uudistuksen ja kuntaa suuremmat alueet, joilla sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään. Sillä ei ole väliä, millä nimellä alueita kutsutaan.
Soten historia on opettanut, että mikään ei ole selvää, ennen kuin se on oikeasti selvää, jos silloinkaan.
Palveluiden yhteensovittaminen on helpompaa, jos järjestäjiä on vähän. Samoin ihmisten yhdenvertaisuus sekä informaatioteknologiaratkaisut kuten tietojärjestelmät, tekoäly ja robotiikka edellyttävät nykyistä suurempia kokonaisuuksia.
Vanhenevassa ja harmaantuvassa Suomessa palveluverkkoa pitää voida arvioida suurempina kokonaisuuksina. Terveyskeskusten pitäisi sijaita mahdollisimman järkevästi, jotta ihmiset saavat tarvitsemansa palvelut. Lisäksi ammattihenkilöiden osaamista tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti vastaamaan koko väestön palvelutarpeisiin.
Sotea on tehty kolmella hallituskaudella ja ties kuinka mones tuotantokausi on menossa.
Nytkään ei ole varaa epäonnistua.
Lopuksi vielä yksinkertaistettu yhteenveto puolueiden vastauksista.
Yle Uutisgrafiikka
Jutusta voi keskustella tänään keskviikkona klo 22:een.
Lappeenrannan kaupunki teki vuonna 2015 Suomessa harvinaisen lentokenttäkaupan ostamalla Finavialta kaupungin lentokentän. Ajatuksena oli houkutella kentälle kansainvälisiä halpalentoyhtiöitä.
Alku oli hankalaa. Kenttä seisoi käytännössä tyhjänä pari vuotta, mutta nyt alkaa näyttää paremmalta. Alueelle uskotaan tulevan runsaasti matkailutuloa ja turisteja lentokentän uusista Euroopan lentoreiteistä.
Ryanair lentää Lappeenrannasta Berliiniin, Thessalonikiin, Bergamoon ja Ateenaan. Syksyllä yhtiö avaa vielä reitin Lappeenrannasta Budapestiin.
Lappeenrannan lentoasemasäätiön Taloustutkimukselta tilaaman selvityksen mukaan kenttä tuo alueelle miljoonien matkailutulot.
– Lentomatkustajien arvioidaan vuonna 2021 tuovan yhteensä lähes 30 miljoonan euron matkailijatulot Kaakkois-Suomeen, Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Pasi Holm kertoo.
Matkustajamäärä kaksinkertaistuu
Taloustutkimus on tehnyt lentokentän talousvaikutuksia vuoteen 2021 kartoittavan selvityksen. Siinä arvioidaan lentomatkailijoiden määrän nousevan kuluvan vuoden 74 000 matkustajasta vähintään 150 000 matkustajaan vuonna 2021. Arvio perustuu Ryanairin lupaamiin reitteihin.
– Ne reitit on luvattu ja sovittu. Ryanairin tavoite on 95 prosentin täyttöaste koneissa ja se tuo tämän matkailijamäärän, Taloustutkimuksen Pasi Holm selventää.
Lappeenrantaan vuosittain laskeutuvien reittikoneiden määrän arvioidaan selvityksessä nousevan 400 koneeseen vuodessa.
Etelä-Savo suurin hyötyjä
Selvityksen mukaan suurimman taloudellisen hyödyn lentomatkailijoista saa Etelä-Savo. Sinne jäisi 30 miljoonan euron matkailutulosta 45 prosenttia eli noin 13,3 miljoonaa euroa. Arvio perustuu pitkälti siihen, että Etelä-Savossa on eniten vuoramökkitarjontaa alueella.
Seuraavaksi eniten matkailutuloa tulisi Etelä-Karjalaan, jonka osuus olisi 39 prosenttia eli noin 11,5 miljoonaa euroa.
Kolmantena tulee Kymenlaakso, jonka osuus matkailutulosta olisi 16 prosenttia eli noin 4,8 miljoonaa euroa.
Kuluja voisi jakaa
Lappeenrannan kaupunki tukee lentokentän toimintaa miljoonalla eurolla vuodessa.
Lappeenrannan lentoasemasäätiön hallituksen puheenjohtaja Heikki Järvenpää jakaisi mielellään lentoaseman kuluja laajemmin, koska hyödytkin leviävät laajalle alueelle.
– Lappeenrannan veronmaksajien lentoliikenteeseen tekemät satsaukset ovat toki kohtuullisia, mutta vielä kohtuullisempaa olisi se, että myös lähimaakunnat, Etelä-Savo ja Kymenlaakso, tulisivat mukaan rahoittamaan lentokentän toimintaa, Järvenpää sanoo.
Etelä-Karjalan maakunnallinen säätiö osti vuonna 2015 Lappeenrannan lentokentän Finavialta 800 0000 eurolla. Myöhemmin Lappeenrannan kaupunki hankki Lappeenrannan lentoasemasäätiön kokonaan omistukseensa.
Kaikki Säätytalon hallitusneuvotteluissa istuvat viisi puoluetta näkisivät mielellään naisen Suomen seuraavana EU-komissaarina. Asia selviää Ylen EU-kyselystä puolueiden puheenjohtajille.
Kaikki toki korostavat pätevyyden ensisijaisuutta, mutta komissaariehdokkaan sukupuoli halutaan selvästi ottaa tällä kertaa painavasti huomioon.
Suomella kun ei ole koskaan ollut naiskomissaaria ja tehtävään päteviä ehdokkaitakin riittää.
Se, kuka lopulta nousee Jyrki Kataisen (kok.) jälkeen komission suomalaisjäseneksi, on käytännössä kuitenkin vain yhden puolueen käsissä. Paikka kuuluu suurimmalle puolueelle, tällä kertaa siis demareille.
Missään ei määrätä, että suurin puolue saa komissaarin salkun, mutta näköpiirissä ei ole, että perinne murtuisi. Antti Rinteellä ei liene tarvetta saati halua käydä tästä asiasta kauppaa, vaikka hallitusneuvottelut vaikeiksi äityisivätkin.
Heinäluoma vahva ehdokas, mutta mies
Komissaariksi näyttää nousevan joko SDP:n entinen puheenjohtaja ja entinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen tai SDP:n nykyinen meppi ja pitkäaikainen kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri.
Kumpula-Natri on jo julkisesti kertonut olevansa tehtävään valmis. Jutta Urpilainen on ollut pidättyväisempi, mutta vastasi tänään Ylelle olevansa "valmis vastuullisiin tehtäviin".
SDP:ltä tosin löytyy myös vahva miesehdokas: puolueen entinen puheenjohtaja ja pitkäaikainen vaikuttaja Eero Heinäluoma, joka on ehdolla eurovaaleissa. Urpilaisen tavoin myös Heinäluomalla on kokemusta EU:n valtiovarainministerien kokouspöydistä.
Heinäluoman komissaaritiellä sukupuoli on tällä kertaa kuitenkin rasite. Kaikki viittaa siihen, että komissaarivalinnassa on naisen vuoro.
Puolueiden EU-kantoja luotaavassa Ylen kyselyssä vain perussuomalaiset oli täysin eri mieltä naiskomissaarin tarpeesta. Kokoomus ja kristillisdemokraatitkin olivat jokseenkin eri mieltä.
Nämä kolme puoluetta halusivat vielä muita enemmän painottaa ehdokkaan pätevyyden ja tehtävään sopivuuden merkitystä, mutta nainen sopii toki hyvin komissaariksi niillekin.
Puolueiden EU-linjaukset varovaisella keskitiellä
Kysymys komissaarin sukupuolesta ei ole Suomen EU-politiikan kovaa ydintä.
Ylen kysely osoittaa, että myös laajemmissa EU-asioissa vallitsee puolueiden välillä usein – painotuseroista huolimatta – liikuttava yksimielisyys.
Vastauksista ei heti arvaisi, että maailmanpolitiikan mannerlaatat ovat liikkeessä: Trumpin Yhdysvallat tekee pesäeroa Eurooppaan, Britannia on irtautumassa EU:sta, Venäjä miehittää Krimiä ja Kiinan mahti kasvaa kasvamistaan.
Myllerrysten keskellä suomalaiset poliitikot visioivat varovasti ja pääosin sopuisasti EU:n tulevaisuutta.
Puoluejohtajat eivät pidä EU:n hajoamista brexitin vanavedessä todennäköisenä. Eurooppalaista armeijaa ei kaivata, eikä Venäjäkään ole valtavirran mielestä suora turvallisuusuhka.
EU:n yhteisiä arvoja ollaan valmiita puolustamaan tarvittaessa taloudellisin sanktioin. Kunnianhimoinen ilmastopolitiikka EU-tasolla on valtaosalle sydämen asia.
Perussuomalaiset omalla ladullaan, kristilliset kannoilla
Perussuomalaiset kuitenkin irtautuu johdonmukaisesti muista puolueista EU-kriittisyydellään.
Ainoastaan perussuomalaiset vastaavat, että EU-yhteistyö on mennyt liian pitkälle ja että jäsenyys unionissa maksaa suomalaisille liikaa.
Sisärajatarkastusten palauttaminen ei olisi perussuomalaisille mikään ongelma, kun muut puolueet vannovat vapaan liikkuvuuden nimiin EU:n perustavana periaatteena.
Kristillisdemokraatit on kyselyn toinen EU-kriittisyydestä ammentava puolue. Perussuomalaisten ja keskustan rinnalla se painottaa Suomen omaa etua ilmastokysymyksissä.
Viime eurovaaleissa ilman omaa meppiä jäänyt kristillisdemokraatit veisi eurouurnilla mielellään ääniä toisilta konservatiivipuolueilta.
Vasemmistoliitto ja vihreät puolestaan irtoavat ilmastoasioissa aivan toiseen, muita tiukempaan suuntaan.
Ismo Alanko on tehnyt 40-vuotisen musiikkiuransa aikana huiman määrän tutuksi tulleita rock-kappaleita. Hän kertoo Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa, että musiikkia tehdessä hänellä on aina ollut mielessä yksi ja sama fani.
– Minä teen kappaleet sille musiikkini suurimmalle fanille ja armottomimmalle kriitikolle – minulle itselleni. Yritän täyttää aukkoa maailmassa. Tehdä sitä musiikkia, mitä tästä maailmasta puuttuu. Sellaista musiikkia, jota minä itse unelmoin kuulevani.
Alitajunta pulputtaa tekstiä
Alanko on erittäin tuottelias musiikintekijä, ja laulujen tekeminen on ollut hänelle helppoa. Useimmiten musiikki syntyy ennen tekstiä.
– Usein teen sävellyksen ensin, ja sitten annan alitajunnan pulputtaa tekstiä siihen tunnelmaan mikä musiikissa on, ja katson mihin se lähtee viemään.
Kappaleiden syntyminen on Alangolle usein ryöpsähdyksenomaista, ja aihioita syntyy runsaasti.
– Kun teen en ajattele, että yritän tehdä jotain hyvää tai loistavaa, vaan minä vaan teen. Ja aika iso osa on ihan kuraa, mistä ei ole mihinkään. Mutta mitä enemmän sitä tekee, saa koneet käyntin ja lämpenemään. Se, että puhtaasti iskee jumalainen inspiraatio – sellaista tapahtuu ehkä kerran vuodessa, tai kerran viidessä vuodessa.
Ristiriidat kuuluvat elämään
Ismo Alangon uusin albumi Minä haluaisin olla niin kuin Beethoven julkaistaan ensi perjantaina. Levy on saanut innoituksensa tämän ajan ristiriitaisuuksista.
– Tässä ajassa eläminen on ihan järjetöntä ristiriitojen kanssa kamppailemista. Halusin tehdä levyn, joka välittää elämän energiaa. Joka on pirteä, energinen, vähän aggressiivinen. Ja toisaalta sen teemat ovat tästä ajasta. Samassa biisissä voi yhtä aikaa aivan helposti soida ilo ja ahdistus, ja pimeys ja valo. Ristiriita kuuluu elämään.
Filosofian kunniatohtoriksi
Ismo Alanko vihitään filosofian kunniatohtoriksi Joensuun yliopistossa kesäkuun alussa. Hän on yllätyksenä tulleesta kunnianosoituksesta otettu ja vähän liikuttunutkin.
– Vetää ihan sanattomaksi. Minä ajattelen, että tämä on sellainen yllättävä huomionosoitus, ja olen erittäin kiitollinen ja iloinen. Minähän en ole tehnyt tämän eteen tavallaan mitään muuta kun 40 vuotta musiikkia. Että takaoven kautta tohtoriksi, onhan se hieno juttu.
Promootiopäivä on Alangolle kiireinen. Hän lähtee juhlasta suoraan Lahteen Mössön musiikkiklubille keikalle, joka aloittaa samalla uuden levyn ja kesän kiertueen.
Katso Ismo Alangon koko haastattelu Yle Areenassa.
Pekka Stellbergin koti on samalla varasto ja leikkiautoja riittää lattiasta kattoon - usean huoneen verran. Lopella asuva Stellberg on lelukaupan ammattilainen, joka on erikoistunut leikkiautoihin.
– Elämä sai uuden suunnan reilut kymmenen vuotta sitten, kun Espoossa tuli myyntiin lelukauppa. Olin ollut vähän aikaa työttömänä ja ammatti vaihtui siinä tilanteessa luontevasti sähköasentajasta Suomen ensimmäiseksi vanhojen leluautojen ammattikauppiaaksi, muistelee Stellberg.
Lopullista päätöstä edelsi usean vuoden kausi, jolloin Stellberg kartutti pienoisautokokoelmaansa kirpputoreilla ja antiikkiliikkeissä. Samalla hän haali tietoja pienoisautoista ja niiden valmistajista.
– Kaikki sai alkunsa siitä, kun äitini ilmoitti aikoinaan, että nyt kun olet jo muuttanut pois kotoa, niin voisit ottaa nuo vanhat lelusikin mukaan.
Lelujen joukossa oli vanhoja Mercedeksiä ja formula-autoja, jotka käynnistivät ikuisen autokuumeen.
Pieni otos Stellbergin kokoelmasta.Mikko Tuomikoski / Yle
Kivijalka ei kannata, kaupat tehdään muualla
Stellberg kokeili aikoinaan Lahdessa lelukaupan pyörittämistä perinteisellä kivijalkamallilla, mutta se kävi liian työlääksi.
– Kaupassa olo oli hyvin sitovaa, kulut olivat korkeat ja sen lisäksi piti tietysti pitää huolta myös nettikaupasta ja työpäivät venyivät pitkälle iltaan, päivittelee Stellberg.
Tänä päivänä Stellberg käy kauppaa netissä oman sivustonsa kautta sekä kiertää erilaisissa alan tapahtumissa ympäri Suomea.
Uutena aluevaltauksena on oman tapahtuman, Vanhat lelut, nukke- ja nukkekotimessut järjestäminen.
Myös koottavat pienoisautot ovat keräilijöiden mieleen.Mikko Tuomikoski / Yle
Miehet ja naiset keräävät eri asioita
Kaupankäynnin ansiosta Stellberg on oppinut tuntemaan asiakkaansa ja on hyvin tietoinen siitä, että myös naiset keräävät leluja.
– Jos pienoisautot ovat enimmäkseen miesten alaa, niin naisilla on omansa. Barbi- ja My Little Pony -keräilijät ovat oma lukunsa, nukkekotiharrastajat omansa ja sitten on esimerkiksi pienoiseläinten keräilijät, luettelee Stellberg.
Alaan perehtymättömälle saattaa tulla yllätyksenä, että lelujen keräily on Suomessakin verrattain yleinen harrastus. Netistä löytyy runsaasti suomenkielisiä sivuja ja jopa rekisteri, johon keräilijä voi ilmoittautua.
– Arvioisin, että keräilijöitä voi olla kaikkiaan jopa parikymmentä tuhatta, mutta se on tietysti näppituntumaa. Tämän lisäksi tulevat vielä ne, jotka tekevät vain heräteostoksia, eivätkä ole vielä ymmärtäneet olevansa keräilijöitä, nauraa Stellberg.
Kansanauto peittoaa luksusvaunun
Pienoisautoihin erikoistunut Stellberg huomasi jo varhain, että nostalgialla on tärkeä rooli pienoisautojen keräilyssä.
– Tunnen keräilijän, jolla on satoja Jaguareja, mutta yleisintä on ihan tavallisten kansanautojen keräily. Monelle on tärkeää saada juuri samanlainen auto, kuin isällä tai papalla aikoinaan oli.
Niinpä parhaita myyntiartikkeleita ovat juuri ne Ford Escortit ja Taunukset, Datsunit, Toyotat, Minit ja Kupla-Volkkarit, jotka aikoinaan parveilivat sankoin joukoin Suomen maanteillä.
– Pienoismallivalmistajat eivät vaan millään tahdo uskoa tätä, vaan haluaisivat kovasti tehdä erilaisia "haaveautoja", kuten ylellisiä loistoautoja tai harvinaisia urheiluautoja, päivittelee Stellberg.
Oman lukunsa muodostavat sitten vielä todelliset fantasia-autot ja -mallit, kuten esimerkiksi The Beatlesin keltainen sukellusvene ja alkuperäinen Batman-auto, josta on tehty lukuisia eri pienoisautoversioita.
Kokoelman harvinaisuus: Suomessa valmistettu peltilelu.Mikko Tuomikoski / Yle
Pienistä autoista löytyy suuria tietopaketteja
Jos innostuu toden teolla pienten autojen keräilystä, on tarjolla onneksi paljon tietoa. Stellberg on oppinut paljon kantapään kautta, mutta suosittelee myös seuraavia tietolähteitä:
– Monista pienoisautovalmistajista, esimerkiksi Corgi Toysista ja Matchboxista on tehty mittavia tietokirjoja ja esimerkiksi koottavien pienoismallien valmistaja Airfixilla on todella kattavat nettisivut. Näiden lisäksi on tietysti Google, jonka kautta aukeaa ihan mahdoton määrä tiedonlähteitä, kunhan vaan osaa englantia, neuvoo Stellberg.
Vaikka pienoisautojen kohdalla ei puhutakaan samanlaisista summista, kuin esimerkiksi tunnettujen kuvataiteilijoiden teosten kohdalla, niin huijareitakin löytyy.
– Intia tuntuu olevan sellainen maa, jossa tehdään paljon uusia malleja vanhojen lelujen pohjalta. Välillä huomaa, että joku on keinotekoisesti vanhentanut tällaisen auton ja yrittää myydä sitä aidosti vanhana. Kokenut harrastaja huomaa eron, mutta aloittelija välttämättä ei.
Pienoisveneille löytyy omat keräilijänsä.Mikko Tuomikoski / Yle
Löytöjen aika ei ole ohi
Keräilijän unelma voisi olla harvinaisen valmistajan tekemä pienoisauto avaamattomassa tehtaan pakkauksessa. Vieläkö tällaisia löytöjä voi tehdä?
– Kyllä se mahdollista on, mutta harvinaisempaa vuosi vuodelta. Ihmiset ovat oppineet, että tällaisillakin esineillä on arvoa, eikä niitä päädy enää yhtä helposti kirpputoreille. Netistä löytöjä voi tehdä vaikkapa Torilta, mutta esimerkiksi Ebay on niin tunnettu ja koluttu, että sieltä on vaikea tehdä enää löytöjä, pohtii Stellberg.
Oma lukunsa keräiltävien pienoisautojen joukossa ovat vanhat peltilelut, joista saatetaan maksaa suuriakin summia. Niitäkin on enää nykyään vaikea löytää.
– Suomessa tällaiset löydöt ovat jo siitä syystä harvinaisia, ettei niitä alun perinkään ollut paljon liikkeellä. Täytyy muistaa, että ne hankittiin leikittäviksi ja ovat usein olleet kovassa käytössä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, arvuuttelee Stellberg toiveikkaana.
Pohjois-Koreassa kevät on ollut vähäsateisin lähes 40 vuoteen ja maa kärsii äärimmäisestä kuivuudesta, kertoo Pohjois-Korean virallinen uutistoimisto KCNA. Sen mukaan lunta tai vettä on satanut alkuvuodesta vain 54,4 millimetriä, mikä on vähiten vastaavana ajanjaksona sitten vuoden 1982.
Maan viljasadot olivat huonot jo viime vuonna, ja YK:n järjestöt varoittivat viime kuussa, että lähes puolet pohjoiskorealaisista tarvitsee kiireellisesti lisää ruokaa. Järjestöt arvioivat aiemmin, että kuivuuden kaltainen pienempikin takaisku voi pahentaa tilannetta merkittävästi.
YK:n raportin mukaan tilanne voi heikentyä entisestään touko-syyskuun aikana, jos humanitaarista apua ei toimiteta maahan tarpeeksi ja riittävän nopeasti.
Etelä-Korean oli toissa vuonna tarkoitus toimittaa Pohjois-Koreaan noin neljän miljardin euron arvosta elintarvikkeilta Maailman ruokaohjelman kautta, mutta toimitukset peruttiin silloin Pohjois-Korean kiihdytettyä ydinkokeitaan.
Kansainvälisten järjestöjen mukaan jo ennen kuivuutta joka viides alle 5-vuotias pohjoiskorealainen kärsi kitukasvuisuudesta liian vähäisen ravinnon vuoksi.
Keväällä 1889 Pariisin Champ-de-Marsille valmistui maailman korkein rakennus, yli 300 metriä korkea Eiffel-torni.
Gustave Eiffelin suunnittelema torni herätti alun perin myös vastustusta, koska kaikkien mielestä se ei sopinut Pariisin katukuvaan.
Esimerkiksi kirjailija Guy de Maupassantinkerrotaan sanoneen, että hän syö joka päivä lounasta Eiffelin juurella, koska se on ainoa paikka Pariisissa, josta tornia ei näe.
Sittemmin torni on noussut Pariisin symboliksi ja maailman vierailluimmaksi nähtävyydeksi.
Eiffel-torni valaistaan joka ilta, mutta pariisilaiset ilmaisevat tornin valoilla myös, jos on erityistä syytä juhlaan tai suruun. Esimerkiksi marraskuussa 2015 torni sai Ranskan lipun värit, kun maa suri Pariisin terrori-iskujen uhreja.
Pariisissa Eiffel-tornin valaisi keskiviikkoiltana ennennäkemättömäksi mainostettu valoshow Ranskan pääkaupungin symbolin 130-vuotisjuhlan kunniaksi.
Illalla kello 23 Suomen aikaa alkanut show esitteli tornin historiaa sen rakentamisesta nykypäivään. Show kesti noin 10 minuuttia ja se on nähtävissä yllä olevalta videolta.
Paikan päällä show'ta toistettiin kolmen tunnin ajan, ja se on tarjolla myös kahtena seuraavana iltana. Ennen valoshow'ta tornin juurella järjestettiin konsertti.
Kuusi kokelasta kirjoitti kevään ylioppilaskirjoituksissa vähintään kahdeksan laudaturia, kerrotaan ylioppilastutkintolautakunnasta.
Heistä paras kirjoitti kymmenen laudaturia. Hän sai laudaturin kaikista kirjoittamistaan aineista. Kokelas kirjoitti ylioppilaaksi Gymnasiet Grankulla Samskolanista.
Kahdeksan laudaturin ylioppilaita on tänä keväänä viisi. He kirjoittivat ylioppilaaksi Gymnasiet Lärkanista, Helsingin luonnontiedelukiosta Helsingin suomalaisesta yhteiskoulusta, Kuopion lyseon lukiosta ja Mynämäen lukiosta.
Paras tutkinto arvosanapisteiden mukaan tehtiin Seinäjoen lukiossa. Siellä eräs kokelas kirjoitti yhteensä 13 ainetta ja sai tulokseksi kuusi laudaturia, kolme eximiaa ja neljä magnaa.
Kevään ylioppilaskirjoituksiin oli ilmoittautunut 40 271 kokelasta ja ylioppilaaksi pääsee tänä keväänä 25 200 opiskelijaa. Tänä vuonna lakkiaisia juhlitaan lauantaina 1. kesäkuuta.
Simon Maksniemessä tapahtui varhain keskiviikkoaamuna rekan ja henkilöauton nokkakolari. Poliisin mukaan onnettomuudessa kuoli kummankin onnettomuusauton kuljettaja. Kuljettajat olivat miehiä. Autoissa ei ollut muita.
Pelastus- ja raivaustyöt ovat olleet käynnissä koko päivän ja Nelostie on ollut Maksniemen kohdalta suljettuna liikenteeltä. Poliisi on ohjannut liikennettä Nelostiellä.
Onnettomuuspaikalla oli yhdeksän jälkeen noin puolentoista kilometrin jono.Jutta Huovinen / Yle
Käytössä on kiertotie, joka ei sovi kuitenkaan raskaalle liikenteelle. Puoliltapäivin liikenne meni poikki myös kiertotiellä peräänajon vuoksi.
Onnettomuuden raivaustöiden arvioitiin aamulla kestävän muutamia tunteja, mutta ne ovat vieneet koko päivän. Nelostie saataneen avatuksi liikenteelle jälleen illansuussa, arviolta kello 17.30.
Pelastuslaitos sai hälytyksen onnettomuuspaikalle kello kuuden jälkeen aamulla.
TALLINNA Tallinnalaisella telakalla seisova alus näyttää ensisilmäyksellä suurelta kalastusalukselta.
Tarkemmin katsottuna aluksen runko on laivaksi oudon epäsymmetrinen. Kyse ei olekaan laivasta vaan kelluvasta aaltovoimalasta.
Juuri rungon epäsymmetrisyydessä piilee Suomessa kehitetyn Wello-nimisen voimalan teho: se nimensä mukaisesti velloo aaltojen päällä.
– Vellova liike saa rungon sisällä olevan epäkeskon pyörimään. Liike pyörittää generaattoria, joka tuottaa sähköä, kertoo voimalan kehittäjä, Wello-yrityksen perustaja ja toimitusjohtaja Heikki Paakkinen.
Voimala on nyt loppusilausta vaille valmis. Viimeisiä maalikerroksia levitetään ja sähkökaapeleita asennetaan parhaillaan.
Seuraavaksi suomalaiskeksintö hinataan Tallinnasta Skotlannin rannikolle, jossa se alkaa tuottaa energiaa Orkneyn kaupungin sähköverkkoon. Sen jälkeen Wello haluaisi aloittaa vastaavien voimaloiden sarjatuotannon.
Kelluva voimala kestää kovankin myrskyn
Aaltovoimaa on kehitetty eri puolilla maailmaa jo kymmenien vuosien ajan – mutta melko heikoin tuloksin.
Lisää aaltovoimaloista voit lukea näistä jutuista:
Energian ottaminen tehokkaasti talteen aaltojen epäsäännöllisestä liikkeestä on hankalaa. Aaltovoiman kehityksen arvioidaan olevan kymmenestä viiteentoista vuotta tuulivoiman kehitystä jäljessä.
Heikki Paakkinen uskoo kuitenkin ratkaisseensa suurimmat aaltovoimaan liittyvät ongelmat.
Aaltovoimala kelluu meren pinnalla ja kestää siksi pahojakin myrskyjä, sanoo Wello-yrityksen perustaja Heikki Paakkinen.Silja Massa
Valtaosa maailmalla kehitettävistä aaltovoimaloiden prototyypeistä on sijoitettu merenpohjaan keräämään energiaa aaltojen edestakaisesta liikkeestä. Laitteet ovat alttiita kulumiselle ja menevät myrskyissä helposti rikki.
Wello-aaltovoimala sen sijaan kelluu joustavasti ankkuroituna aaltojen päällä. Sen liikkuvat osat eivät ole kosketuksissa meriveden kanssa vaan suojassa aluksen rungon sisällä.
– Voimala on kuin sorsa aalloilla. Eihän sorsakaan hajoa, kun tulee isoja aaltoja, vaan keinuu aaltojen mukana. Samalla logiikalla tämä meidänkin laite selviää myrskyistä, Paakkinen sanoo.
Aaltovoimasta kilpailija fossiilienergialle
Wello-voimala tuottaa energiaa suunnilleen saman verran kuin pieni tuulivoimala. Sen nimellisteho on 600 kilowattia, mutta alueella, jossa aallot ovat suuria, nimellisteho voi nousta jopa kahteen megawattiin.
Voimalan keskellä on pyörivä epäkesko, joka pyörittää sähköä tuottavaa generaattoria.Silja Massa
Tuuli- ja aurinkovoimaan verrattuna aaltovoimalla on selviä etuja: 75 prosenttia maapallon pinta-alasta on veden peitossa ja valtamerissä on aaltoja silloinkin, kun aurinko ei paista tai tuuli ei puhalla.
Paakkinen ei halua kuitenkaan nähdä aaltovoimaa tuuli- ja aurinkovoiman kilpailijana, vaan niiden täydentäjänä.
– Tärkeintä olisi päästä yhdessä muiden uusiutuvien energianlähteiden kanssa ilmastoa lämmittävistä fossiilisista energianlähteistä eroon.
Juuri tätä tarkoitusta varten hän perusti Wellon. Paakkinen, joka ei ole koulutukseltaan insinööri vaan arkkitehti, huolestui ilmastonmuutoksesta ja alkoi tehdä laskelmia: mikä olisi paras, tehokkain ja ympäristöystävällisin tapa ottaa valtamerten aaltoenergia käyttöön?
Alkoi pitkä, yli kymmenen vuotta kestänyt kehitystyö, jossa Paakkinen työryhmineen kokeili erilaisia voimalamalleja. Kokeilut mahdollisti EU:lta saatu 17 miljoonan euron kehitystuki.
Hiljattain yritys etsi joukkorahoituskampanjan avulla lisärahoitusta voimalateknologian jatkotutkimukseen ja -kehitykseen.
Uusiutuvat energianlähteet voivat olla hyvä bisnes
Suurin osa maapallon sähköstä tuotetaan vielä fossiilienergialla, joka on pääsyyllinen ilmakehän hiilidioksidipäästöihin ja sitä kautta ilmaston lämpenemiseen.
Useat valtiot, energiantuotantolaitokset ja suuryritykset ovat kuitenkin suunnanneet nyt katseensa uusiutuviin energianlähteisiin.
Puhtaassa energiassa nähdään paitsi mahdollinen ratkaisu ilmastonmuutokseen myös valtavasti taloudellista potentiaalia.
Wello-aaltovoimalaa viimeistellään parhaillaan Tallinnan telakalla. Sen jälkeen se hinataan Skotlannin rannikolle.Silja Massa
Esimerkiksi Suomen suurimpiin yrityksiin kuuluva Wärtsilä solmi hiljattain yhteistyösopimuksen Wellon kilpailijan, suomalaisen aaltovoimateknologiaa kehittävän yrityksen, AW-Energyn, kanssa.
Nyt yritykset myyvät AW-Energyn kehittämää Wave Roller -aaltovoimalateknologiaa maailmalle. Wärtsilä on kutsunut aaltoenergiaa "suurimmaksi vielä hyödyntämättömäksi uusiutuvan energian lähteeksi".
Lappeenrannan teknillisen yliopiston hiljattain julkaiseman tutkimuksen mukaan maailmanlaajuinen hiilineutraali sähköjärjestelmä voisi olla taloudellisesti mahdollinen vuonna 2050.
Projekti-insinööri Laura Oksanen vastaa aaltovoimalan sähkötöistä.Silja Massa
Sähköntuotanto perustuisi tuolloin 70-prosenttisesti aurinkovoimaan, mutta myös tuuli-, vesi- ja aaltovoima olisivat tärkeässä roolissa.
Heikki Paakkinen arvioi, että aaltovoiman osuus koko maailman sähköntuotannosta vuonna 2050 voisi olla kymmenen prosenttia.
Nähdäänkö merillä pian aaltoenergiapuistoja?
Jos Heikki Paakkisen visiot osoittautuvat oikeiksi, maailman valtamerillä nähdään pian aaltoenergiapuistoja, jotka koostuvat kymmenistä tai sadoista Wellon kaltaisista kelluvista aaltovoimaloista.
Wello on jo allekirjoittanut aiesopimuksen kahden tällaisen aaltovoimapuiston rakentamisesta intialaisen Ixin-yhtiön kanssa.
Tulevaisuudessa Wellon kaltaiset voimalat voivat muodostaa merille suuria aaltoenergiapuistoja.Silja Massa
Intian hallituksen kanssa yhteistyössä toimiva Ixin aikoo rakentaa yhden aaltovesipuiston Intian itärannikolle, toisen länsirannikolle. Tämä on Paakkisen mukaan vasta alkua. Kyselyitä tulee nyt kaikkialta maailmasta.
– Olemme osuneet hyvään välikköön. Tämmöiselle teknologialle on nyt tarvetta. Uskon, että yritys kasvaa valtavalla vauhdilla, kunhan pääsemme sarjatuotantoon, Paakkinen pohtii.
Suomalainen hissiyhtiö Kone harkitsee tekevänsä ostotarjouksen saksalaisen monialayhtiön Thyssenkruppin hissiliiketoiminnasta.
Asiasta kertoo uutistoimisto Reuters, joka on saanut tiedon neljältä asiaa tuntevalta henkilöltä.
Thyssenkruppin hissiyksikön arvo on suuruudeltaan noin 14 miljardia euroa. Jos Kone saa sen omistukseensa, nousisi se maailman suurimmaksi hissivalmistajaksi.
Thyssenkrupp ilmoitti viime viikolla muuttavansa strategiaansa ja listaavansa hissiyksikön pörssiin. Suunnanmuutoksen taustalla on yhtiön kiireinen tarve vahvistaa kassaansa.
Kone ei anna Reutersille täsmällistä vastausta, pitääkö uutinen paikkansa.
– Olemme jo vuosia sanoneet, että yhteenliittymä olisi teollisuudenalallamme järkevä teko, emmekä ole muuttaneet ajatteluamme, sanoi Konen tiedottaja.
Suomesta uutisesta kertoi ensimmäisenä Kauppalehti.
Maailman suurimmat tietotekniikkayhtiöt Facebook, Amazon, Google, Twitter ja Microsoft ovat tehneet yhteisen lupauksen kehittää järjestelmiään, jotta terroristinen jä äärimielinen materiaali saadaan poistettua sosiaalisesta mediasta.
Yhtiöt ovat mukana Pariisissa tänään keskiviikkona julkistetussa niinsanotussa Christchurchin vetoomuksessa. Siinä yhtiöt lupaavat "yksiselitteisesti estää materiaalin, jota jakavat terroristit tai väkivaltaiset ääriainekset".
Vetoomus julkistettiin G7-maiden digitaalisesta toiminnasta vastaavien virkamiesten kokouksessa, jossa mukana olivat myös Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern.
Yhtiöt lupaavat muun muassa puuttua käynnissä oleviin tilanteisiin, joissa välitettäisiin kuvaa esimerkiksi terrori-iskusta.
Facebook on jo aiemmin ilmoittanut rajoituksista live-striimauspalveluissaan. Kiellettyä materiaalia levittävä käyttäjä saa jatkossa tietyn ajan mittaisen, esimerkiksi 30 päivää kestävän eston Facebook Live -palveluun.
15. maaliskuuta australialainen mies teki aseellisen hyökkäyksen kahteen moskeijaan Christchurchissa ja surmasi 51 ihmistä. Hän lähetti teostaan suoraa videokuvaa.
Sosiaalidemokraattien ehdokas Frans Timmermans suoriutui EU:n kärkiehdokastentistä parhaiten, arvioi Ylen studioraati. Raati antoi hänelle arvosanan 9,5.
Raadin mielestä Timmermansilla oli esiintymisessään mukana tunnetta ja hän puhui tavallisella, ymmärrettävällä kielellä.
Toiseksi parhaan arvosanan (9-) sai liberaalien Margrethe Vestager.
– Luulen, että tänään debatoineista kärkiehdokkaista Vestagerilla on mahdollisuudet päästä lähimmäksi EU:n korkeita virkoja, arvioi poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta.
Keskustaoikeiston Manfred Weberin arvosana studioraadilta oli 8-. Weberiä ei pidetty yhtä hyvänä esiintyjänä kuin Timmermansia. Raadin mielestä Weber kuitenkin kesti debatit aika hyvin, sillä häntä haastettiin paljon.
Euroopan konservatiivien ja reformistien ehdokas Jan Zahradil sai raadilta arvosanan 7+. Hän onnistui raadin mielestä saamaan sanomaansa läpi toistamalla sitä useita kertoja.
Vihreiden ehdokkaan Ska Kellerin saama arvosana raadilta oli 8. Kelleriä pidettiin hyvänä ja selkeänä ympäristöön liittyvissä asioissa, muissa asioissa ei niinkään.
Heikoiten pärjäsi vasemmiston Nico Cué, joka sai arvosanan 6. Hänen arvioitiin toistaneen koko ajan omaa agendaansa eikä hän juurikaan onnistunut puhuttelemaan yleisöä.
Nico Cué, Ska Keller, Jan Zahradil, Margrethe Vestager, Manfred Weber ja Frans TimmermansYle Uutisgrafiikka / EAP / EBU / european-left.org / manfredweber.eu
Ylen EU-erikoistoimittajan Susanna Turusen johtamassa studioraadissa olivat mukana Aleksanteri-instituutin Itä-Euroopan tutkija Katalin Miklóssy, Eurooppa-tutkimuksen keskuksen tutkija Timo Miettinen, Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Gurmann Saini ja retoriikan asiantuntijan Antti Mustakallio.
EU:n poliittisten puolueiden kärkiehdokkaiden vaalikeskustelua kommentoi suorana verkossa poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen Helsingin yliopistosta. Alla on yhteenveto Ronkaisen analyysistä.
Mikä oli mielestäsi keskustelun kohokohta?
Kohokohta oli ehdottomasti, kun Timmermans sanoi UK:n brexit-debatin olevan Game of Thrones steroideilla.
Mikä oli outo hetki? Nolottiko jonkun ehdokkaan puolesta?
Ei onneksi nolottanut ja kaikki debatoijat käyttäytyivät erittäin asiallisesti. Ehkä vähän harmitti Cuén puolesta, joka oli vähän ulkokehällä.
Toistuiko jokin ydinsanoma?
Ennakoin, että tärkeimmät teemat olivat ilmasto ja maahanmuutto ja ne tulivatkin heti alkuun. Olin kuitenkin yllättynyt, että EU:n yleistä kriisiä ja muutostarvetta ei niinkään korostettu.
Vedettiinkö mutkia suoriksi?
Yleisesti lyhyet yhden minuutin puheenvuorot tekivät debatista vähän liikaa puuromaista ja listamaisia, mutta toisaalta debatti pysyi aikataulussa.
Mikä yllätti?
Yllätti hieman Weberin laimeus ja toisaalta Timmermansin räväkkyys.
Ketä vastaan hyökättiin? Kenet otettiin vastustajaksi?
Mielestäni näytti että yleisesti SD-Alde-vihreät olivat samassa rintamassa yhdessä sekä EPP:tä että ECR:ää vastaan.
Pieni tai iso asia, joka kannattaisi huomioida, vaikka ei ehkä tentissä korostunut?
Yleisesti suuri asia on, että komission johtajan lisäksi tänä vuonna nimetään Eurooppa-neuvoston johtaja, Euroopan keskuspankin johtaja ja EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuden korkea edustaja. Tässä valinnassa korostuu alueellinen, poliittinen ja sukupuolten välinen tasapaino ja siten on vähän hassua, että ainoastaan komission puheenjohtajuudesta järjestellään julkisia debatteja.
Voit lukea koko liveseurannan väittelystä tämän jutun lopusta. Kärkiehdokkaiden tentin voit katsoa tekstitettynä versiona TV1:stä torstaina klo 14.40 ja Yle Areenasta.
Joukko lappilaisnuoria menetti keskiviikkona mahdollisuuden osallistua Oulun yliopiston lääketieteellisten alojen kevään pääsykokeeseen, koska liikenne Nelostiellä Simossa on poikki aamulla tapahtuneen kuolonkolarin vuoksi. Myös kiertotien liikenne katkesi aamupäivällä toisen onnettomuuden vuoksi.
Kemin lyseon lukiosta kerrotaan, että rehtorin kansliaan ilmestyi aamulla joukko neuvottomia abiturientteja, jotka olivat olleet menossa Oulun yliopistolle lääketieteen pääsykokeeseen. Liikenneonnettomuuden vuoksi tie oli Maksniemen kohdalta poikki, joten nuoret joutuivat kääntymään takaisin. Junallakaan nuoret eivät olisi ehtineet kokeisiin.
Yliopistolta saatiin tieto, että tilanteelle ei voi mitään, koska koe on valtakunnallinen. Nuoret siis menettivät kokonaan tämän hakukerran.
Puolitoista tuntia turhaa odotusta tiellä
Yksi Oulun kokeesta myöhästynyt oli tämän kevään kemiläinen ylioppilas Nea Onkalo, joka lähti matkaan varhain aamulla kolmen muun nuoren kanssa. Nelikko ehti ajaa etelän suuntaan vain vajaat 20 kilometriä, kun matkanteko tyssäsi Maksniemessä.
– Odotettiin siinä puolitoista tuntia ja sitten poliisi tuli sanomaan, ettei ole mitään mahdollisuutta ehtiä ajoissa Ouluun.
Nea Onkalo olisi osallistunut lääketieteen pääsykokeeseen tällä kertaa lähinnä tutustumismielessä, joten yrityksen kariutuminen ei aiheuttanut hänelle ylipääsemätöntä pettymystä.
– Mutta niitäkin on, jotka olivat liikkeellä tosimielellä, ja heitä varmasti harmittaa, Onkalo sanoo.
Joustovara ei nyt riittänyt
Oulun yliopisto kertoo iltapäivällä lähettämässään tiedotteessa, että koe järjestettiin samanaikaisesti viidellä paikkakunnalla, joten viimeistä mahdollista saapumisaikaa ei voitu venyttää. Ohjeen mukaan joustovaraa oli 40 minuuttia eli kokeeseen olisi päässyt kello 9.40 asti.
– Olemme erittäin pahoillamme kokeesta myöhästyneiden puolesta, sanoo lääketieteellisten alojen yhteisvalinnan koordinaattori Minna Hallia Oulun yliopistosta.
Oulussa oli mahdollista pyrkiä opiskelemaan lääketiedettä, hammaslääketiedettä ja eläinlääketiedettä kaikkiin näiden alojen hakukohteisiin. Niitä on viidessä yliopistokaupungissa. Hallian mukaan kokeisiin osallistuu yli 8600 hakijaa.
Uusintakoetta ei ole mahdollista järjestää, joten seuraava mahdollisuus pyrkiä on vuoden kuluttua.
Rengasrikko moottoritiellä, loppumatka taksilla
Minna Hallian mukaan ainakaan tässä vaiheessa yliopistolla ei ole arviota siitä, kuinka moni jäi pääsykokeesta pois Simon liikenneonnettomuuden vuoksi. Hän arvelee, että ongelma koski lähinnä Meri-Lapista ajaneita, sillä kauempaa tulevat ovat todennäköisesti saapuneet Ouluun jo edellisenä päivänä.
Minna Hallia on järjestänyt lääketieteellisen valintakokeita seitsemänä vuonna eikä ole aiemmin kohdannut vastaavanlaista tilannetta. Muutaman kerran yksittäisellä hakijalla on ollut pulmia matkalla, mutta 40 minuutin joustovara on tavallisesti riittänyt.
– Kerran jouduin jännittämään kovasti yhden hakijan puolesta. Hänen autostaan puhkesi rengas moottoritiellä. Ei auttanut muuta kuin jättää auto tien varteen ja ajaa taksilla yliopistolle. Hän ehti ajoissa.
Mitä tapahtuu, kun heterosuhteessa elävä havahtuu olevansa seksuaalisesti kiinnostunut samaa sukupuolta olevista? Pohdinnoista käynnistyy oman identiteetin uudelleenmäärittely, joka saattaa olla hyvinkin hämmentävää.
”Elämä oli täydellistä kaikilla näkyvillä mittapuilla. Riidaton avioliitto, hieno koti, ihanat lapset, kesähuvila, taloudellista vaurautta, perheonnea neljän seinän sisällä 24/7. Silti kaikki mitä olin avioliitossa saanut, oli salaa sisimmässäni tuntunut varastetulta. Aavistin että olin petoksella siinä elämässä.” (Mies, 49v.)
Täysin tavatonta ei seksuaalisen kiinnostuksen kohteiden vaihtuminen kuitenkaan ole. Kliininen seksologi ja Suomen seksologisen seuran puheenjohtaja Tiina Vilponen muistuttaa, että ihmisen seksuaalisuus on hyvin joustavaa.
– Osa ihmisistä herää ajattelemaan omaa seksuaalisuuttaan myöhemmin aikuisena, kun elämään tulee väljyyttä esimerkiksi lasten kasvettua. Tai jos totutussa elämässä yksikin asia muuttuu, se voi laukaista huomaamaan itsessä jotain uutta, Vilponen sanoo.
Psykiatriaan ja kliiniseen seksologiaan erikoistuva lääkäri Jaakko Ollila arvioi, että ikävuodet voivat tuoda rentoutta seksuaalisen identiteetin pohtimiseen.
– Jos on aikaisemmin toteuttanut seksuaalisuuttaan vähän kuin robottimoodilla, niin vanhetessa tähän voi havahtua. Iän myötä myös itsetietoisuus lisääntyy ja se vahvistaa oman elämän päärooliutta.
Todellinen seksuaalinen suuntautuminen voi yllättää ihmisen itsensäkin
Moni keski-iässä todelliseen seksuaaliseen identiteettiinsä herännyt voi kokea olevansa yksin jopa sateenkaariyhteisöissä. Ikään kuin heteromenneisyys jättäisi leiman ja epäilyksen siitä, ovatko he nyt oikeasti homoja tai lesboja.
Tällaisista ajatuksista sai alkunsa historioitsija Rose-Marie Peaken ja erityistason seksuaaliterapeutti Outi Santavuoren toimittama kirja Entiset heterot. He keräsivät kirjaa varten kertomuksia homoseksuaaliseen identiteettiinsä aikuisuudessa heränneiltä entisiltä heteroilta.
”Muutamasta surkeasta, tilapäisestä miessuhteestani huolimatta ihastuin jo nuorena säännöllisesti naisiin, mutta sisäinen defenssini oli niin kova, etten koskaan tietoisesti ajatellut olevani ihastunut.” (Nainen, 44v.)
AOP
Seksuaaliterapeuttina työskentelevän Outi Santavuoren omista "myöhäisheränneistä" asiakkaista suuri osa on jollain tasolla aina tiennyt, ettei täysin istu heteromuottiin. Kirjan kertomuksissa kuuluu myös toisenlainen ääni.
– Kirjassa on monta kuvausta siitä, miten ihminen on yhtäkkiä ja itselleenkin yllätyksenä havahtunut todelliseen seksuaalisuuteensa.
”Oman seksuaalisuuden löytäminen keski-iän kynnyksellä on valtava kriisi. Ei ole kyse pikkuasiasta, etenkin kun ihmisellä on vakiintunut parisuhde ja lapsia, joiden hyvinvointi määrittää useimpia elämän valintoja. Tuntuu pohjattoman itsekkäältä kaivella omaa napaansa ja miettiä, kuka oikeastaan on, kun on niin paljon tärkeämpääkin tehtävää. Sitten kuitenkin: onko lapselle mitään tärkeämpää kuin vanhempi, joka on tasapainossa itsensä kanssa?” (Nainen, 40v.)
Heteroelämä voi tuntua helpommalta valinnalta
Vaikka moni on tiedostanut olevansa jotain muuta kuin täysin hetero, he kirjoittavat valinneensa heterosuhteen, koska se on ollut jollain tavalla helpompaa ja hyväksytympää.
– He kuvaavat, että ovat menneet heteropolkua, koska niin ihmisten oletetaan tekevän. Moni kokee, että olisi liian rohkeaa tai riskialtista tarkastella ihan puhtaalta pöydältä mitä itse pohjimmiltaan haluaa, kuvailee Santavuori.
Omien tunteiden ja arvojen vastaisesti eläminen on raskasta ja huonontaa elämänlaatua.
– Paljon pahoinvointia liittyy siihen, että ihmisen ulkopuolelta tulee vaatimuksia, jotka on sisäistänyt. Silloin ehkä huomaamattaan elää jonkun toisen kertoman tarinan mukaan, eikä ole itse suurin äänessä olija omassa elämässään, sanoo kliininen seksologi Tiina Vilponen.
Santavuori painottaa voimakkaasti, että seksuaalisen identiteetin ja suuntautumisen muuttaminen ei ole mahdollista tahdonvoimalla. Kirjoittajat tuomitsevat kaikenlaiset ”eheyttämishoidot”, joiden avulla yritetään saada ihminen luopumaan hlbtiq-identiteetistään ja muuttumaan heteroksi. Tällainen toiminta on henkistä väkivaltaa.
Seksuaali-identiteetti rakentuu vauvasta vaariin
Seksuaali-identiteetti alkaa yleensä vähitellen vakiintua varhaisaikuisuudessa. Sekä Ollila että Santavuori muistuttavat, että varsin harva ihminen on täysin hetero tai täysin homoseksuaali. Suurin osa meistä sijoittuu jonnekin näiden kahden ääripään välille, ja oma sijainti tällä seksuaalisuuden janalla voi muuttua.
Lääkäri Jaakko Ollila kuvailee seksuaalisuutta hyvinkin dynaamiseksi ominaisuudeksi.
– Se lähtee kehittymään syntymästä asti. Seksuaalisuuden muotoutumiseen ja sen ilmaisemiseen vaikuttavat lukuiset tekijät aina vauvan koskettamistavoista yhteisön asenteisiin.
David Fram / AOP
Seksuaalisen identiteetin myöhäisheräämisessä on Peaken ja Santavuoren mukaan yleensä kyse torjutun ja piilossa olleen identiteetin löytymisestä ja pintaan pääsystä. Muutos tapahtuu kuitenkin tahdosta riippumatta ihmisessä sisäisesti, ei tietoisesti eikä ulkopuolelta painostaen.
– Se voi olla myös sattumasta kiinni. Jos olet heterohko ja yhteiskunta vielä ohjaa siihen suuntaan, niin enemmistö päätyy heterosuhteisiin. Sitten yksi kaunis päivä vastaan tuleekin viehättävä ihminen, joka on samaa sukupuolta ja silloin muut puolet seksuaalisesta kiinnostuksesta tulevat näkyviin, Outi Santavuori sanoo.
”Eräänä päivänä edessäni seisoi nainen, tv-ruudulla vieläpä, ja lävitseni valahti hämmentävä tunne, kuin iso saavillinen lämmintä vettä. En tajunnut, mitä tapahtui, ja samalla tajusin kaiken. Annoin itseni ymmärtää ja hyväksyä, että vetovoimani kohdistui tuohon naiseen, naisiin, kehen vain naiseen, kaikkiin naisiin.” (Nainen, 40v.)
Kumppanin muuttuminen on kriisi myös puolisolle
Heterosuhteessa olevan kaapistatulo vaikuttaa suuresti myös kumppaniin. Tunteet voivat vaihdella epäuskosta suuttumukseen ja pelkoon. Toisaalta kumppani voi tuntea helpotusta siitä, että toinen on löytänyt vastauksen ehkä vuosia hiertäneeseen asiaan.
Seksuaaliterapeutti Outi Santavuori kehottaa pariskuntia avoimesti miettimään, mitä uudessa tilanteessa voidaan tehdä. Vaihtoehtoja on.
– Kannattaa rauhassa keskustella, mitä toisen muutos juuri meille tarkoittaa. Tarkoittaako se avointa liittoa vai eroa vai jotain muuta? Ihmiset päätyvät hyvin erilaisiin ratkaisuihin. Olisi hyvä, jos myös puolisot hakisivat tukea itselleen.
AOP
Jaakko Ollila kannustaa näkemään kumppanin muutoksessa myös upean mahdollisuuden.
– Voisi ehkä ajatella, että kumppanissa onkin paljon enemmän mielenkiintoista kuin aiemmin ajattelin. Hän on yhä sama ihminen, johon rakastuin, mutta hänestä on kuoriutunut uusi särmä.
”Kaikesta huolimatta koko ajan on ollut läsnä se tunne, että tämä nainen on minun elämäni suuri rakkaus. Se oikea, joka on vain ollut hukassa kaikki nämä vuodet.” (Nainen, 33v.)
Lainaukset kirjasta: Rose-Marie Peake ja Outi Santavuori (toim.): Entiset heterot (Atena, 2019)
Jukolan ja Venlojen viesteihin on ilmoittautunut ennätykselliset yli 20 000 suunnistajaa. Maailman parhaiden kilpasuunnistajien lisäksi joukkoon mahtuu monta harrastajaa ja vasta-alkajaa.
Kävimme tutustumassa työporukkaan, joka lähtee Jukolaan melko vähäisellä kokemuksella ja hakee apua ammattilaisten vetämästä suunnistuskoulusta.
Alkoiko rastien etsiminen kiinnostaa, mutta kompassin käyttötaito on unohtunut? Katso videolta suunnistuksen SM-mitalistin Outi Hytösen vinkit alkuun pääsemiseksi.
Kokeile, miten hyvin sinä osaat suunnistuksessa käytettävät karttamerkit.
Kauniaisissa on tänään voitu juhlia kevään parasta ylioppilaskirjoitusten tulosta.
Gymnasiet Grankulla samskolanista kirjoittanut Amanda Sandelin sai yhteensä kymmenen laudaturia. Sandelin kertoo olleensa yllättynyt saavutuksestaan.
– Tiesin kyllä, että hyvin varmaan menee, mutta oli pieni yllätys, että meni näin hyvin, Sandelin kertoo tunnelmistaan.
Hän toteaa, että kymmenen laudaturin kirjoittaminen vaati pitkäjänteistä työtä. Sandelin muistuttaa, ettei töitä tehdä pelkästään lukiossa, vaan pohja hyvälle tulokselle luodaan jo peruskoulussa.
– Ei tämä ole ollut kolmen vuoden puristus, vaan ennemminkin pitkäjänteinen maraton. Töitä on tehty viimeiset 12 vuotta, Sandelin kuvaa.
Laudatureja urakoinut Sandelin on innostunut luonnontieteistä, ja jatko-opintojen osalta häntä kiinnostaa biolääketiede.
Opiskelun vastapainoksi elämässä pitää olla myös muuta. Sandelin on harrastanut pitkään käsipalloa ja tärkeitä harrastuksia ovat myös ruoanlaitto ja leivonta.
– Elämässä olla tasapaino koulun ja vapaa-ajan välillä, Sandelin summaa.
Sandelin on ainoa ylioppilas, joka ylsi tänä keväänä kymmeneen laudaturiin.
Kahdeksan laudaturia ahkeroineita on viisi. He kirjoittivat ylioppilaaksi Gymnasiet Lärkanista, Helsingin luonnontiedelukiosta, Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta, Kuopion Lyseon lukiosta ja Mynämäen lukiosta.
Kuopion Lyseon lukiosta kirjoittanut Rasmus Keinänen kertoo, ettei ottanut suurempia paineita tulevista arvosanoista.
– Ei minulla ollut mikään hinku välttämättä saada kaikesta laudaturia, muutkin arvosanat olisivat riittäneet, mutta tietysti tuntuu hyvältä, että kävi näin, Keinänen sanoo.
Sandelin ja Keinänen molemmat hajauttivat yo-kokeensa kolmeen osaan. Keinänen on Sandelin kanssa samoilla linjoilla siitä, ettei ylioppilaskirjoitusten tulos synny pelkästään lukulomalla pänttäämällä.
– Kukaan ei pysty opiskelemaan lukion oppimäärää lukuloman aikana. Jos olet tunneilla mukana ja teet tehtävät niin kuin kuuluu, niin ei ylioppilaskirjoitukset voi mennä penkin alle, Keinänen kannustaa.
Tampereen yliopistoon hallintotieteitä opiskelemaan hakenut Keinänen toteaa, että hänen saamansa kahdeksan laudaturia ovat arvosanoja siinä missä muutkin.
– Totta kai niistä on hyötyä yliopistoon hakiessa, mutta ei niitä kyllä parin vuoden päästä kukaan enää kysele. Tärkeämpää on päästä ylioppilaaksi ja elämässä eteenpäin.
Emilia Veikkola on Seinäjoen lukion uusi ylioppilas.
Veikkola kirjoitti kahden vuoden aikana 13 ainetta ja sai niistä arvosanoikseen kuusi (6) laudaturia, kolme (3) eximia cum laude approbaturia ja neljä (4) magna cum laude approbaturia.
Veikkolan tutkinto on Suomen paras arvosanapisteillä mitattuna.
– Osasin odottaa, että menee hyvin, sillä olen tehnyt kovasti töitä. Muutamia siellä kyllä oli, jotka jäivät parin pisteen päähän, Veikkola sanoo.
13 aineen kirjoittaminen on harvinaista.
Emilia Veikkola kertoo, että ei aluksi tiennyt, mille alalle suuntautuisi lukion jälkeen. Siksi kursseja tuli valittua paljon.
Ja kun aineet kiinnostivat, hän otti kursseja niin paljon kuin sai lukujärjestykseen mahtumaan. Ja sitten kirjoitti ne.
– Tämä on palkka tehdystä työstä, Veikkola sanoo.
Matematiikan laudatur varmisti opiskelupaikan
Emilia Veikkola kirjoitti ensimmäiset neljä ainetta kevään 2018 ylioppilaskirjoituksissa, seuraavat neljä syksyllä 2018 ja viisi ainetta vielä tämän kevään kirjoituksissa.
Ensimmäisten aineiden joukossa hän kirjoitti matematiikan, mistä tuli laudatur.
– Siinä vaiheessa motivaatio piti hakea uudelleen, kun tiesin, että sillä tuloksella pääsen jo haluamaani paikkaan opiskelemaan, Veikkola sanoo.
Veikkolan mukaan juuri ensimmäisten aineiden kirjoittaminen oli jännittävintä. Kun niiden tulokset olivat selvillä, loput aineet hän kirjoitti ihan itselleen, omaksi ilokseen.
Odotan kouluntäyteistä tulevaisuutta. Paljon laskemista ja fysiikkaa. Emilia Veikkola
Koululla epäiltiin aluksi Veikkolan suunnitelmia näin monen aineen kirjoittamisesta.
– Aluksi ei ehkä noteerattu. Ajateltiin, että “se puhuu vaan”, Veikkola kertoo.
Epäilykset myös sisuunnuttivat, ja aikaa myöten, kun tuloksia alkoi tulla, alkoi tulla laajempaa kannustustakin.
– Lähimmät ihmiset kannustivat koko ajan.
"Erityisesti tähtitiede kiinnostaa"
Kesän jälkeen Emilia Veikkola suuntaa Turkuun opiskelemaan matematiikkaa ja fysiikkaa. Opiskelupaikan hän sai papereiden perusteella.
– Erityisesti tähtitiede kiinnostaa. Tähdet ja se, miten niihin saa yhdistettyä matematiikan. Numerot vaan on mulle helppoja, enkä tykkää helpoista tehtävistä. Pitää olla haastetta, Veikkola sanoo.
Nyt on ylioppilasjuhliin valmistautumisen aika. Samaan aikaan Veikkola pakkaa kuitenkin jo muuttolaatikoita, sillä hän haluaa tutustua uuteen opiskelukaupunkiinsa kesän ajan. Ja levätä.
– Odotan kouluntäyteistä tulevaisuutta. Paljon laskemista ja fysiikkaa.