Kaupungintalon toisen kerroksen päädystä löytyy kehitysjohtaja Terhi Lindholmin työhuone. Nopea vilkaisu huoneeseen kertoo, että täällä tehdään töitä seisten sähköpöydän äärellä. Paperit ovat siisteissä pinoissa, mikä kertonee järjestyksen ihmisestä.

Seinällä on taidetta: kaupungin kokoelman grafiikkaa, mutta myös värikäs maalaus.

– Se on anoppini maalaama. Se tuo väriä tähän huoneeseen, ja kaiken lisäksi minä vielä pidän anopin maalauksista, naurahtaa Lindholm.

Terhi Lindholm palasi vastikään kahdeksan kuukauden opintovapaalta takaisin töihin Kotkan kaupungin kehitysjohtajaksi. EMBA-opinnot veivät ympäri maailmaa. Hän asui puolet ajasta Hollannissa nuorimman tyttärensä kanssa, joka kävi siellä samalla koulua.

– Se oli mahtava irtiotto. Keväällä týtär tuli takaisin kotiin ja minä jatkoin opiskelua Belgiassa, välillä Espanjassa ja välilllä Suomessa. Minulla oli myös opintokokonaisuus MIT:ssa Bostonissa, sekä Ghanassa ja Kiinassa.

Isä kannusti kohti unelmia

Lindholm on asunut lapsena perheensä kanssa ulkomailla kahteen otteeseen: ensin alakouluikäisenä kolme vuotta New Yorkin osavaltiossa ja sitten lukioikäisenä pari vuotta Pohjois-Carolinassa isän työkomennusten vuoksi.

Lapsuudessa ammattihaaveita ei ollut, mutta lukion lopussa syntyi ajatus teknisestä alasta ja matematiikasta ja fysiikasta kiinnostuneen Lindholmin tie vei teknilliseen korkeakouluun ja diplomi-insinööriksi. Miehinen ala mietitytti ensin.

– Isä kannusti ja sanoi minulle, että jos päätät jotain, niin pystyt myös siihen.

Tie Kotkan kaupungin kehitysjohtajaksi ei ollut suora ja itsestään selvä. Diplomi-insinööriopintojen jälkeen Lindholmin oli tarkoitus jatkaa puunjalostusteollisuuden parissa. Kansainvälinen työ suuressa yrityksessä kuulostivat mielenkiintoisilta.

Hän päätyi kuitenkin lopulta merenkulkualan tutkimuskeskuksen käynnistystehtäviin ja sitä kautta kaupungin kehitystyöhön. Isän neuvot kantoivat pitkälle.

– Olen aina tarttunut tilaisuuksiin ja lähtenyt sitä kohti, mikä on vaikuttanut kiinnostavalta. Jos haluaa jotain tarpeeksi paljon, sen pystyy saavuttamaan tekemällä sen eteen töitä.

Asiatonta käytöstä

Miehiseltä alalta noussut Terhi Lindholm ei suoraan tunnusta törmänneensä uransa aikana lasikattoihin. Hän on kuitenkin kokenut työelämässä tilanteita, joissa tasa-arvo ei ole toteutunut, tai on ollut muuten vain epäasiallista käytöstä.

– Työelämän tasa-arvon edistämisessä on vielä paljon tekemistä. Naisilla on matkan varrella enemmän erilaisia esteitä kuin miehillä. Niitä on valitettavasti tullut vastaan myös minulla.

Lindholm kertoo esimerkin epäasiallisesta käytöksestä, joka on osunut omalle kohdalle. Se liittyi tilanteeseen, jossa Lindholm odotteli työhaastattelun alkamista. Huoneeseen tuli kyseisen yrityksen miespuolinen osastonjohtaja hieman myöhässä.

– Hän esitteli itsensä ja sanoi: "Anteeksi kun olen myöhässä. Menin vahingossa tuohon viereiseen huoneeseen, jossa oli myös työhaastattelu meneillään. Sinä olet kyllä paljon paremmannäköinen kuin he."

Lindholm kertoo, että vastaavia tilanteita on sattunut useampia. Yhteistä niille on se, että ne liittyvät valtasuhteisiin ja reagointi niihin kyseisessä tilanteessa on vaikeaa.

– Mitä tuollaiseen voi työnhakutilanteessa vastata? Seuraava ajatus on, että millaisesta yrityksestä tässä on oikein kyse ja millaista täällä olisi tehdä töitä.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ- ja tasa-arvo-osastolta arvioidaan, että työhaastattelut ovat "siistiytyneet ".

– Toki ylilyöntejä vielä esiintyy. Käsitykseni on, että se kohdistuu useammin naisiin kuin miehiin, mutta myös miehet naisvaltaisessa työpaikassa ilmoittavat kokevansa häirintää. Ulkonäköpaineet rekrytoinnissa ovat kasvaneet myös nuorilla miehillä, sanoo STM:n työ- ja tasa-arvo-osaston projektipäällikkö Outi Viitamaa-Tervonen.

Jopa puolet tasa-arvovaltuutetulle tulevista työelämää koskevista yhteydenotoista koskee syrjintää raskauden ja perhevapaiden perusteella. Toiseksi eniten yhteydenottoja tulee työnhakutilanteista ja kolmanneksi eniten palkkauksesta. Työnhakutilanteita sekä raskaus- ja perhevapaita koskevat ylilyönnit voivat myös kietoutua toisiinsa.

– Raskaus- ja perhevapaata koskeva syrjintäepäily voi liittyä raskauteen ja määräaikaiseen työsuhteeseen sekä työntekijän kohteluun perhevapaalta palatessa, Viitamaa-Tervonen toteaa.

Voi käydä esimerkiksi niin, että työnantaja jättää määräaikaisen työsopimuksen uusimatta, kun nainen kertoo raskaudestaan.

Vaikea reagoida

Terhi Lindholm tunnistaa ongelmat, mutta ei ole itse törmännyt vakavampaan syrjintään. Hän kertoo, että epäasiallista käyttäytymistä on kuitenkin tullut vastaan työnhakutilanteiden lisäksi myös varsinaisessa työssä. Niissä on Lindholmin mukaan ollut vaikea tehdä mitään.

– Jos reagoit, niin siitä on sinulle haittaa. Jos et reagoi, siitäkin on tietyt seuraukset jatkossa. Sellaista valitettavasti tapahtuu, mutta asioihin kannattaa silti tarttua, sanoo Lindholm.

Hän muistuttaa, että tasa-arvoon vaaditaan aina enemmistön puuttumista. Lindholm perää vastuuta koko työyhteisöltä, jos epäasiallista käytöstä ilmenee.

– Toki meillä jokaisella on oma vastuumme miettiä, miten reagoida ja puuttua. Meistä jokainen on myös tilanteesta riippuen osa sitä enemmistöä, jonka ei pitäisi hyväksyä epäasiallista käytöstä.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä arvioidaan, että työelämä on naisten haavoittuvin kohta sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja yhteiskunnallisesta asemasta puhuttaessa.

– Kaikki mittarit osoittavat sen, ja tilanne ollut sama jo 1980-luvulla. Tuntuvia eroja on edelleen, vaikka suomalaiset naiset ovat korkeasti koulutettuja, toteaa Outi Viitamaa-Tervonen.

Ongelmallista on juuri se, että tasa-arvon kehitys työelämässä on hyvin hidasta ja ongelmat muuttavat muotoaan. Raskaus- ja perhevapaisiin kohdistuvaa syrjintäsuojaa on pyritty vahvistamaan jo vuosia, ja sen käsittelyä pohdittu myös muussa tasa-arvolainsäädännössä.

Asia ei ole kuitenkaan edennyt. Palkkatasa-arvokin etenee hyvin pienin askelin. Naisen euro on keskimäärin 84 senttiä, eikä ero todennäköisesti juurikaan kapene lähivuosina.

– Etanan vauhtia on menty. Pääongelmissa muutos on hyvin pientä tai pysytään jopa paikallaan. Pelättävissä on välillä myös ollut, että mennäänkö taaksepäin.

Korisperhe

Terhi Lindholmin perheeseen kuuluu miehen lisäksi kolme tytärtä: 12-, 17- ja 20 -vuotiaat. Lindholmin puoliso Roope Mäkelä pelasi aikanaan koripalloa SM-tasolla. Nyt hän valmentaa työkseen naisten Korisliigassa Peli-Karhuja, joka on hallitseva Suomen mestari.

Perheen ja uran yhteensovittaminen on Lindholmin mukaan joskus vaatinut neuvottelua ja yhteensovittamista. Kaikki on mennyt hyvin, koska molemmat ovat kannustaneet toisiaan ja kunnioittaneet toisen valintoja.

– Olen iloinen ja onnellinen siitä, että minulla on mies, joka on kannustanut minua tekemään itselleni tärkeitä asioita ja tehnyt myös oman osansa perheen ja lasten asioiden suhteen, sanoo Lindholm.

Koripallo on iso osa koko perheen elämää, isä valmentaa ja kaikki kolme tytärtä pelaavat, äidin osaksi on jäänyt kahviovuoroja ja tietysti katsomossa kannustaminen. Tyttöjä on viety myös mm. erilaisiin tanssiharrastuksiin, mutta koripallo vei voiton. Myös Lindholmin omat harrastukset ovat liikunnallisia. Hän rentoutuu parhaiten lenkkeilemällä ja jumpissa.

– Rentoutumista on myös se, että kalenteri on useimpina viikonloppuina tyhjä. Kun elää viikot tarkasti aikataulutettua elämää, on ihanaa että on pelivaraa viikonloppuna vaikkapa lukea kirjoja tai lehtiä.

Omat lapsuuden vuodet ulkomailla loivat hyvän kielipohjan ja kiinnostuksen erilaisiin asioihin ja kulttuureihin. Näitä kokemuksia Lindholm on halunnut myös tarjota lapsilleen. Vuonna 2011 koko perhe lähti vuodeksi Kaliforniaan. Lindholm opiskeli, hänen miehensä oli vuorotteluvapaalla ja lapset kävivät siellä koulua vuoden.

– Kaikki meni tosi hyvin. Lapset oppivat hyvin kieltä ja minulle se oli tosi mielenkiintoinen vuosi ammatillisesti.

Perhevapaat jaettiin

Kun lapset olivat pieniä, perhevapaat jaettiin Lindholmin perheessä molempien vanhempien kesken. He saivat myös hoidettua lapset kotona, koska vanhempien työajat limittyivät sopivasti: isä oli ammattiurheilija ja äiti päivätöissä.

– Oli tärkeää, että vapaita oli mahdollista jakaa. Kumpikaan ei halunnut olla pitkiä aikoja pois töistä, mutta halusimme hoitaa lapsia kotona.

Kaikille tämä ei ole mahdollista. Lindholm pitääkin erittäin tärkeänä sitä, että perhevapaasysteemi on joustava.

Naisten ja miesten välinen palkkaero alkaa kasvaa siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen tulee ajankohtaiseksi. Naiset kantavat edelleen perhevastuun.

Isoimmat harppaukset palkkaerossa tapahtuivat 1970–80-luvuilla. Vuoden 2006 jälkeen eroa on onnistuttu kuromaan pienemmäksi vain neljällä sentillä.

Tilanne on heikoin naisjohtajilla. Työehtosopimukset eivät usein ulotu johtotehtäviin, jolloin henkilökohtainen sopimusvara on suurempi. Terhi Lindholm ei oikein pidä naisjohtaja-sanasta. Hänen mielestään sukupuolta ei tarvitse korostaa erikseen.

– Näistä naisliitteistä pitäisi päästä yleisesti jo eroon. Meillä on jo hyvin monenlaisissa tehtävissä eri sukupuolien edustajia, sanoo Lindholm.

"Osaamista ei tulisi myydä liian halvalla"

Hänen nykyisessä työssään kaupungin organisaatiossa on tehtävän vaativuuteen perustuvat palkkaluokitukset, jolloin tehtävää hoitavalla henkilöllä ei ole siihen vaikutusta. Lindholm kannustaa naisia pyytämään aktiivisesti palkankorotuksia.

– Omaa osaamistaan ei tulisi myydä liian halvalla. Esimiehenä olen nähnyt, kuinka miehet usein pyytävät korkeampaa palkkaa suhteessa naisiin, vaikka kokemus- ja osaamistaso on sama.

Hän itse pyrkii olemaan tasapuolinen ja helposti lähestyttävä johtaja.

– Haluan, että ihmisillä on vapaus tehdä asioita. Tärkeää on saada käyttää omaa osaamistaan. Olen myös rohkaissut naisia hakemaan vaativampiin tehtäviin ja tekemään omanlaisiaan valintoja.

Sosiaali- ja terveysministeriön työ-ja tasa-arvo-osaston projektipäällikkö Outi Viitamaa-Tervonen arvioi tasa-arvokehityksen hitaan vauhdin johtuvan siitä, että asiat ovat monitahoisia eikä niiden painoarvo ole ollut riittävän suuri.

– Syrjintä on myös rakenteellista, ja rakenteiden korjaaminen on hidasta. Lisäksi syrjintää on vaikea ottaa esiin ja todistaa yksittäisissä tapauksissa, jolloin se jää helposti piiloon, Viitamaa-Tervonen toteaa.

Merkitystä on silläkin, miten eri asiat nähdään ja painotetaan sopimuspolitiikassa. Erityisesti talouselämässä naisia on korkeissa asemissa vähän. Viitamaa-Tervonen kuitenkin toivoo, että naisten asema työelämässä paranee lähivuosina.

– Hallitusohjelma sisältää monia positiivisia hankkeita naisten aseman parantamiseksi. Tällaisia ovat muun muassa perhevapaauudistus ja palkka-avoimuuden lisääminen lainsäädännöllä. Uuden samapalkkaisuusohjelman tulee olla aiempaa ohjelmaa kunnianhimoisempí ja vaikuttavampi.

Toistaiseksi naisten ja miesten välinen palkkaero kasvaa Viitamaa-Tervosen mukaan sitä suuremmaksi, mitä enemmän lapsia on.

– Yksi lapsi ei ole fataali juttu. Perhevapaan jälkeen pääsee aika nopeasti samaan tilanteeseen palkkakehityksessä kuin joku toinen, jolla ei ole lapsia. Eroa voi kiriä umpeen, kun on hyvä koulutus.

Isän neuvot nyt omille tyttärille

Naisten kouluttautuminen onkin Viitamaa-Tervosen mukaan yksi niistä asioista, joissa on tapahtunut tasa-arvon kannalta selvää positiivista kehitystä. Myös naisten ja miesten työurien pituudet lähenevät toisiaan.

Miehet tekevät ennen työeläkkeelle siirtymistä keskimäärin 38 vuoden ja naiset yli 36 vuoden pituisen työuran.

Terhi Lindholmille itsensä kehittäminen on ollut aina tärkeää. Vaikka nykyinen työ antaa ja kehittää jo itsessään paljon, edellisistä pitkistä opinnoista on aikaa. Ja nyt mieli halajaa enemmän.

– Nämä opinnot loppuvat ensi keväänä. Ehkä niille löytyy myös jatkoa jossain tulevaisuudessa.

Lindholmin kaksi vanhinta tytärtä ovat siinä iässä, että heidän on pian aika nousta omille siivilleen. Hän on pyrkinyt antamaan tyttärilleen samanlaisia neuvoja kuin sai omalta isältään.

– Uskon, että myös omalla esimerkillä voi vaikuttaa. Olen halunnut viestiä, että omien unelmien perässä kannattaa mennä. Ei kannata tehdä liikaa kompromisseja muiden takia.

Porvoossa sattuneen ampumatapauksen ja Tampereen takaa-ajon selvittely jatkuu. Poliisi ei ole toistaiseksi vahvistanut, ovatko Tampereen seudulla kiinni otetut kaksi ihmistä samat, joita epäillään murhan yrityksestä Porvoossa. Keskusrikospoliisi kertoi sunnuntaina, että se epäilee, että kiinni otetut liittyvät Porvoon ampumatapaukseen.

Kaksi poliisia haavoittui ampumisessa Porvoossa sunnuntain vastaisena yönä.

Poliisi otti sunnuntai-iltana kiinni kaksi ihmistä Tampereen seudulla puoli tuntia kestäneen takaa-ajon päätteeksi. Useat takaa-ajoa todistaneet silminnäkijät ovat kertoneet, että kaahaileva ja holtittomasti ajanut auto oli Volvo-merkkinen ja että siinä oli Ruotin kilvet. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen ei halunnut sunnuntaina ottaa kantaa epäiltyjen kansallisuuteen tai muuhun taustaan. Poliisi ei ole vahvistanut, liittyykö tapaukseen järjestäytynyt rikollisuus.

Poliisi ei ole tutkinnallisista syistä myöskään kertonut, käyttivätkö poliisit aseitaan Porvoossa.

Lisää aiheesta:

KRP: Porvoon poliisiampumisista epäillyt saatu kiinni Tampereen seudulla – ampuivat poliisia kohti ja ajoivat poliiseja päin

Pääministerin mukaan hyökkäys poliiseja kohtaan kertoo muutoksesta yhteiskunnassa – Rinne haastattelutunnilla: "Pahaa on tapahtunut jo nyt"

Tutkija Porvoon ampumisesta: Poliisin työ muuttunut vaarallisemmaksi 2000-luvulla – "Näkyy selkeä virkamiehen vahingoittamistarkoitus, jopa ansoittamista"

Miltä sinusta tuntuisi, jos joka kerta harrastaessasi heteroseksiä joutuisit jännittämään raskaaksi tulemista tai mahdollisesta lapsesta elatusvastuuseen joutumista? Ja jos olet jotain muuta kuin hetero, kuinka hukassa olisit, jos sinulle ei koulussa eikä kotona kerrottaisi mitään erilaisista seksuaalisista suuntautumisesta?

Tällaiset raskauden ehkäisyä ja seksuaalikasvatusta koskevat seksuaalioikeudet toteutuvat Suomessa varsin hyvin. Joissakin Euroopan maissa ne ovat kuitenkin tällä hetkellä vaarassa.

Vanhoillisten ja konservatiivisten puolueiden noustua valtaan monessa maassa on myös seksuaalioikeuksien vastustus lisääntynyt, kertoo Vihreiden europarlamentaarikko Heidi Hautala. Hän on jo useita vuosia ajanut naisten ja tyttöjen oikeuksia EU:n päätöksenteossa.

– Niin sanotuista perinteisistä perhearvoista on tullut politiikan taisteluväline. Naisten ja tyttöjen seksuaalioikeuksien ajamista pidetään sekaantumisena perheiden sisäisiin asioihin, Hautala kuvailee.

Niin käsittämättömältä kuin se pohjoismaisiin korviin kuulostaakin, niin moni EU-maa on muun muassa kieltäytynyt toimeenpanemasta perheväkivallan kriminalisoivaa Istanbulin sopimusta. Lisäksi muun muassa aborttioikeutta on joissakin jäsenmaissa kavennettu ja koulujen seksuaalikasvatusta vastustettu tai heikennetty.

Suomen hyvä tilanne ei ole itsestäänselvyys

Vanhoilliset poliitikot haikailevat perinteisten sukupuoliroolien perään ja vierastavat sukupuolten ja seksuaalisten suuntautumisten moninaisuutta. EU:ssa ja Yhdysvalloissa parin vuoden ajan vallalla ollut takaperoinen kehitys huolestuttaa asiantuntijoita myös meillä.

– Emme me Suomessakaan ole missään lintukodossa tai erillään muusta Euroopasta. Vaikka tilanne on meillä nyt hyvä, niin emme voi olla varmoja, että se tulevaisuudessa pysyy aina sellaisena, sanoo Väestöliiton vaikuttamistoiminnan asiantuntija Riikka Kaukoranta.

Väestöliiton aloitteesta Suomeen on vastikään perustettu seksuaalioikeusverkosto. Se kokoaa yhteen joukon ihmisoikeuksia ajavia järjestöjä. Verkoston tarkoituksena on valvoa seksuaalioikeuksien kehitystä Suomessa, EU:ssa ja muualla maailmassa ja pyrkiä parantamaan niitä.

Suurinta seksuaalioikeuksien vastustus on EU:n itäisissä jäsenmaissa, joissa katolinen kirkko vaikuttaa voimakkaasti yhteiskuntaan. Esimerkiksi Puolassa abortti ja jopa jälkiehkäisy on kielletty.

Samankaltaista kehitystä on havaittavissa ainakin Unkarissa ja Italiassa. Italiassa esimerkiksi abortti on laillinen, mutta sen tekeminen on Hautalan mukaan tehty erittäin vaikeaksi.

Vanhoilliset voimat löytävät usein tukijoita populistisista puolueista. Hautala nostaa esimerkiksi Ranskan Kansallisen rintaman ja toisaalta myös kotimaan Perussuomalaiset. Moni muistaa yhä puolueen entisen puheenjohtajan Timo Soinin viime vuonna esittämät abortin vastaiset puheenvuorot.

Seksuaalioikeuksien heikentäminen koskettaa myös miehiä

Naisten ja tyttöjen seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat erottamaton osa myös miesten ja poikien hyvinvointia. Seksikielteisyys, ei-toivotun raskauden pelko ja seksuaalikasvatuksen puute koskettavat kaikkia sukupuolesta riippumatta. Lisäksi miehillä ja naisilla voi nykyään olla monenlaisia rooleja ihmissuhteissaan.

Taantumuksellisille voimille tällainen kehityskulku ei sovi.

– Pohjimmiltaan oikeuksien vastustuksessa on kyse yrityksestä palata perinteisiin roolimalleihin, joista kuvitteellinen ääriesimerkki on Margaret Atwoodin Handmaid´s Tale -sarja. Se ei kuitenkaan kuulu moderniin yhteiskuntaan, Hautala kuvailee kärjistäen.

Suomessa seksuaalioikeusverkosto haluaa nostaa esiin myös seksuaalisuuden ilon. Myönteinen, tutkimukseen perustuva ja normittamaton seksuaalikasvatus pitäisi taata kaikille lapsille ja nuorille asuinpaikasta ja seksuaalikasvatusta antavasta opettajasta riippumatta.

– Seksuaalisuus on suuri nautinnon lähde ja voimavara. Jokaisella pitäisi olla oikeus toteuttaa omaa sukupuolisuuttaan ja seksuaalisuuttaan juuri kuten kokee omakseen, sanoo Riikka Kaukoranta Väestöliitosta.

EU-parlamentissa on toistaiseksi onnistuttu tekemään seksuaalioikeuksien suhteen myönteisiä päätöksiä. Eri tahoilta tulevista seksuaalioikeuksia rajoittavista poliittisista pyrkimyksistä huolimatta europarlamentaarikko Heidi Hautala suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.

– Olen optimisti sen suhteen, että me pystymme puolustamaan modernia yhteiskuntaa, jossa seksuaalioikeuksia kunnioitetaan ja jossa ymmärretään, että perhe voi olla paljon muutakin kuin isä, äiti ja kaksi lasta.

Aiheesta lisää:

Haaveena seksimyönteinen Suomi – 50 vuotta täyttävä Sexpo vaatii seksuaalisuuden huomioimista kaikessa päätöksenteossa

Kammottaako Handmaid´s Talen naiset synnytyskoneiksi alistanut maailma? Se johtuu siitä, että sarjan tapahtumat kuvaavat myös nykytodellisuutta

The Handmaid´s Tale saa minut voimaan pahoin – siksi rakastan sitä

TAL MAAROUF, SYYRIA. Kun Mikael tuodaan haastateltavaksi nuorisovankilan johtajan huoneeseen, hänellä ei ole käsirautoja. Saattajalla ei ole asetta.

Ensimmäiseksi hän kysyy äidistään. Onkohan äiti elossa?

Häkellys näkyy kasvoilta, kun Mikael kuulee, että äiti ja kaksi sisarusta ovat Itä-Syyriassa al-Holin leirillä, jonne on koottu naisia ja lapsia terroristijärjestö Isisin aiemmin hallitsemalta alueelta.

Onko se varmasti hän? Mikä on nimi?

Varmistusten jälkeen Mikael uskoo.

Äidin kohtalo on ollut koko ajan mielessä, Mikael sanoo. Hän on valvonut, välillä on ollut vaikea keskittyä mihinkään.

Mikaelilla on ollut paljon aikaa ajatella. Hän on viettänyt viimeiset puolitoista vuotta tässä kurdien ylläpitämässä nuorisovankilassa.

Viralliselta nimeltään paikka on Hourin nuorison deradikalisaatiolaitos. Sen tarkoitus on auttaa nuoria irtautumaan väkivaltaisesta ääriajattelusta.

Laitosta kutsutaan tässä jutussa myös vankilaksi, sillä osa nuorista on tuomittuja vankeja.

Mikael sanoo, ettei ole puhunut suomea sen koommin, kun hänet otettiin kiinni alkuvuodesta 2018. Hän kertoo, ettei ole sen jälkeen myöskään kuullut äidistään ja sisaruksistaan.

Mikael ei ole hänen oikea nimensä. Yle ei kerro hänen henkilöllisyyttään turvallisuussyistä.

Hourin laitos on vajaan tunnin ajomatkan päässä Syyrian kurdialueen epävirallisesta pääkaupungista Qamishlista. Se sijaitsee syrjäisessä pikkukylässä, jossa monet taloista vaikuttavat autioilta.

Tänne on sijoitettu noin sata 11–18-vuotiasta poikaa ja nuorta miestä, joita laitoksessa kutsutaan kalifaatin lapsiksi. Moni heistä on päätynyt vanhempiensa kautta tekemisiin Isisin kanssa.

Osa nuorista on täällä sen takia, että heidän vanhempansa ovat vankilassa tai leireillä. Näin on etenkin ulkomaalaisten nuorten tapauksessa.

Jotkut nuorista ovat sen sijaan vankilanjohtajan Musab Mohammedin mukaan tehneet vakavia rikoksia. Tänne on tuotu myös poikia, jotka ovat tappaneet ihmisiä Isisin riveissä.

Nuorille määrättävät rangaistukset ovat pisimmillään seitsemän vuotta vankeutta.

Mohammedin mukaan nuoriin suhtaudutaan kuitenkin uhreina. Tarkoituksena on kuntouttaa heitä palaamaan normaaliin elämään.

– Äiti tai isä on tuonut heidät kalifaattiin. He eivät ole itse tulleet, Mohammed sanoo.

Kalifaatti on Isisin oma nimitys alueelle, jota terroristijärjestö hallitsi. Kesällä 2014 Isis julisti perustaneensa kalifaatin eli islamilaisen valtion Syyriaan ja Irakiin. Alue veti puoleensa eurooppalaisia vierastaistelijoita.

Isis hallitsi raa’alla väkivallalla. Maailmalle levisi kuvia teloituksista ja jesidien kansanmurhaa pakenevista ihmisistä.

Koillis-Syyriassa kurdit nousivat vastarintaan. Kurdijoukot ajoivat Isisin Kobanen kaupungista alkuvuonna 2015 länsiliittouman iskujen tuella. Syyrian sisällissodan mittaan kurdit saivat haltuunsa laajoja alueita Pohjois-Syyriassa.

Kurdien käytännössä itsenäinen hallinto ylläpitää vankiloita ja al-Holin kaltaisia leirejä yhdessä kurdien ja arabien muodostamien SDF-joukkojen kanssa.

Suomesta lähtenyt Mikael päätyi kurdien huostaan viime vuonna, kun kurdijoukot valtasivat Isisin aluetta. Sinne Mikael oli tullut perheensä mukana.

Suurin osa Hourin nuorisolaitoksen noin sadasta nuoresta on syyrialaisia. Ulkomaalaisia on Mikaelin arvion mukaan kolmisenkymmentä.

Joukossa on hänen mukaansa muun muassa yksi ruotsalainen, ranskalainen ja amerikkalainen. Nuoria on myös esimerkiksi Indonesiasta ja Venäjältä.

Nuorisovankilan johtaja ja toinen työntekijä ovat paikalla haastattelutilanteessa. He eivät ymmärrä suomea eivätkä puutu keskusteluun. On kuitenkin mahdotonta tietää, uskaltaako Mikael puhua täysin vapaasti elämästään Syyriassa.

Hourissa nuoret asuvat makuusaleissa. Niitä ei pääse nyt katsomaan. Mikaelin huoneessa nukkuu hänen mukaansa yhteensä kymmenen poikaa.

Aamuherätys on seitsemältä, sitten on liikuntaa. Aamupäivisin yhdeksästä kahteentoista on ollut oppitunteja, mutta nyt opettajia ei ole näkynyt kahteen kuukauteen. Koulujen pitkän kesäloman lisäksi mahdollinen syy on kurdihallinnon heikko taloudellinen tilanne.

Johtaja Musab Mohammedin mukaan laitoksessa on koulun lisäksi työpajoja, joissa opetetaan esimerkiksi parturin ja suutarin ammatissa vaadittavia taitoja. Hän esittää toiveen, että Euroopan maat tukisivat laitosta, jotta opetusta voitaisiin kehittää.

– Jos olisi tietokoneet, voisimme pitää haastavampia työpajoja, hän sanoo.

Mikael sanoo, että pojat katsovat telkkaria ja elokuvia ja pelaavat jalkapalloa ja lentopalloa. He myös opettelevat kädentaitoja. Mikael näyttää tekemiään helmikoruja. Kolmesti päivässä syödään, Mikael kertoo ja kehuu ruokaa hyväksi.

Pojat myös siivoavat ja osallistuvat ruoanlaittoon, johtaja kertoo.

Tuntuuko tämä paikka vankilalta?

– Ei oikein tunnu. Niin kuin koulu, Mikael sanoo.

Samassa kurdien nuorisovankilassa ovat aiemmin vierailleet brittilehti The Telegraphin ja uutistoimisto AFP:n toimittajat. Heidät on päästetty nuorten asuin- ja opetustiloihin. Jutut valokuvineen tukevat johtajan ja Mikaelin kertomusta laitoksen toiminnasta.

Kurdialueen vankilaolot vaikuttavat olevan hyvällä tolalla verrattuna esimerkiksi naapurimaan Irakin tilanteeseen.

Irakissa Isis-vankeja pidetään oloissa, joita ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch on kuvannut alentaviksi. Vankilat ovat osin niin täynnä, että selleihin ei mahdu patjoja, joilla vangit voisivat nukkua. Kuolemantuomioita on jaettu paljon.

Aikuisten Isis-vankien kohtelusta Syyrian kurdialueella tiedetään vähemmän kuin nuorten kohtelusta. Esimerkiksi Human Rights Watchin tutkija Letta Tayler kertoo Ylelle sähköpostitse, ettei ole päässyt vierailemaan aikuisten pidätyskeskuksissa. Hänen tietojensa mukaan ulkomaalaisten pidätyskeskuksiin on ylipäänsä vierailijoilta pääsy kielletty.

Yle ei saanut lupaa vierailla kurdialueella sijaitsevassa aikuisten vankilassa, jossa tiettävästi pidetään Suomesta Isisin alueelle lähtenyttä miestä. Vankilan ulkopuolelle kuitenkin tuotiin ruotsalainen mies kahlittuna Ylen haastateltavaksi.

Mies kertoi, ettei tullut paikalle vapaaehtoisesti, eikä hän halunnut antaa haastattelua.

Sanomalehti Washington Post on käynyt kurdialueen epävirallisessa pääkaupungissa Qamishlissa vankilassa, jossa pidetään jo oikeusistuimessa tuomion saaneita aikuisia Isis-vankeja. Kurdit eivät käy oikeutta ulkomaalaisia vankeja vastaan, joten vankilan asukkaiden voi päätellä olevan syyrialaisia.

Lehden mukaan vangit saavat laitoksessa muun muassa taideterapiaa.

Human Rights Watchin Tayler arvioi Washington Postissa, että kurdit pyrkivät osoittamaan oikeusjärjestelmänsä olevan reilu ja kansainvälisten standardien mukainen myös siinä toivossa, että he saisivat apua ulkomailta.

Mikael sanoo olleensa 14-vuotias, kun hän päätyi perheensä mukana Syyriaan. Yle ei ole voinut vahvistaa hänen kertomaansa riippumattomista lähteistä.

Perhe on alun perin kotoisin konfliktialueelta, mutta asui Suomessa yli kymmenen vuotta. Mikael, hänen äitinsä ja sisaruksensa ovat Suomen kansalaisia.

Emme kerro jutussa tunnistettavia yksityiskohtia perheestä heidän turvallisuutensa vuoksi. He ovat lähtöisin maasta, jossa sivulliset sukulaiset voisivat joutua vaikeuksiin, jos heihin kohdistuisi kielteistä huomiota.

Mikael kertoo muuttaneensa äitinsä ja sisarustensa kanssa Suomesta ensin Turkkiin kesken kuudennen luokan. Isä oli kuollut jo vuosia aiemmin. Isoäiti jäi Suomeen, ja Mikaelin mukaan äiti sanoi, että vuoden päästä palattaisiin takaisin.

Mikaelin mukaan äiti oli perustellut Turkkiin lähtöä sairaudellaan ja sillä, että lapset voisivat opiskella arabian kieltä.

– Oltiin siellä noin kolme kuukautta, niin äiti meni naimisiin siellä. Sitten äidin mies toi meidät tänne, Mikael sanoo.

– Mä olin pieni, en tajunnut mitään. Kun me tultiin Syyriaan, mä luulin, että me oltiin vielä Turkissa. Sitten mä ymmärsin.

Yle on haastatellut aiemmin Mikaelin isoäitiä. Mikaelin kuvaus Syyriaan päätymisestä on osin erilainen kuin se, jonka hänen isoäitinsä on kertonut.

Isoäidin mukaan aloitteellisin asiassa olisi ollut Mikaelin isoveli, joka olisi maanitellut muuta perhettä seuraamaan perässään. Isoäidin käsitys perheen vaiheista perustuu satunnaisiin yhteyksiin, joita hänellä on ollut tyttärensä perheeseen.

Mikael sanoo, että äidin uusi mies ei antanut heidän lähteä Syyriasta. Mikaelin mukaan mies kuoli vuonna 2017 Isisin epävirallisen pääkaupungin Raqqan alueella, mutta sen jälkeen perhe ei enää päässyt pois. Isis esti ihmisiä pakenemasta alueeltaan, ja salakuljettajien taksoihin perheellä ei ollut varaa.

Mikaelin mukaan hänen äitinsä mies oli Isisin taistelija, ja myös isoveli soti Isisin puolesta. Veljellä ei ollut valinnanvaraa, koska pojat pakotettiin tietyssä iässä mukaan, Mikael sanoo.

Isoveli kuoli Mikaelin mukaan amerikkalaisten ilmapommituksessa. Veljen motiiveja on mahdotonta tarkistaa, eikä Ylellä ole riippumatonta tietoa hänen toiminnastaan Syyriassa.

Mikael sanoo, että ei ole tehnyt rikoksia eikä ollut mukana taisteluissa.

– Olin kotona, autoin perhettä, koska siellä naiset ei pystyneet lähtemään esimerkiksi helposti kauppaan. Äiti oli kotona ja antoi mun lähteä ostamaan tavaroita.

– Ja pari kertaa äidin mies otti mut mukaan kuukaudeksi tai kahdeksi.

Mikaelin mukaan äidin mies työskenteli Raqqassa paikassa, jossa valmistettiin pommeja. Tämä halusi, että Mikael tulee mukaan katsomaan, miten työtä tehdään.

Mikael sanoo, ettei itse osallistunut vaan katsoi sivusta.

– En halunnut edes mennä, mutta hän sanoi, että sinut pitää opettaa.

Miten on mahdollista, että teini-ikäinen Mikael sai olla Isisin alueella rauhassa?

Mikael toistaa moneen kertaan viettäneensä paljon aikaa kotona.

– Olin eniten kotona, että ne eivät ottaisi mitenkään mukaan mua.

Mikaelin kertomaa ei ole voitu vahvistaa muista lähteistä.

Hän kuvaa Isisiä "kauheaksi asiaksi". Islamilainen poliisi valvoi elämää: naiset eivät voineet liikkua ilman peittäviä vaatteita, esimerkiksi farkut oli kielletty, varkaudesta rangaistiin katkaisemalla käsi, hän kertoo.

Mikael sanoo nähneensä itse pari kertaa, kun joltakulta leikattiin käsi. Hän tiesi myös julkisista teloituksista ja näki sellaisen kerran. Pommituksia oli usein.

Äidin mies oli hänen mukaansa sanonut, että Syyriassa elettäisiin islamin mukaan.

– Me ei nähty mitään islamia siellä.

Mikael sanoo, että kurdit ottivat hänet kiinni Syyrian Deir ez-Zorin maakunnassa helmikuussa 2018.

Isisin epävirallinen pääkaupunki Raqqa oli jo vallattu, ja perhe oli siirretty lähemmäs Irakin rajaa. Kurdijohtoiset SDF-joukot valtasivat Isisiltä kylän toisensa perään länsiliittouman ilmaiskujen tukemana.

Mikael sanoo, että kurdit saartoivat yöllä talon, jossa hän yöpyi poikien ja miesten kanssa.

– Ne sanoivat, että luovuttakaa. Luovutettiin.

Mikaelin mukaan hänen äitinsä nukkui toisessa talossa Isisin sääntöjen takia, eikä hän siksi tiennyt, mitä äidille ja sisaruksille tapahtui.

Mikael arvioi, että hänet tuotiin Hourin nuorisovankilaan noin viikko kiinnioton jälkeen. Hän oli silloin 17-vuotias.

Vankilanjohtaja Musab Mohammedin mukaan Mikael ei aluksi uskaltanut tai halunnut edes katsoa laitoksen naisopettajia. Kuukaudessa hän oli tottunut normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Johtaja sanoo, että Mikael on käyttäytynyt hyvin ja osallistunut opetukseen ja muuhun toimintaan aktiivisesti.

– Hän on hyvä, nuori mies.

Haastattelun yhteydessä Mikael esittää itsekin johtajalle kysymyksiä. Hän ei näytä pelkäävän johtajaa tai muuta laitoksen henkilökuntaa.

Mikael sanoo, että heti kiinniottonsa jälkeen hän sai soittaa kahdesti isoäidilleen Suomeen, mutta siinä vaiheessa äidin kohtalosta ei ollut vielä tietoa. Sen jälkeen puheluita ei ole sallittu.

Hänen mukaansa ainakin osa muista Hourin laitoksen ulkomaalaisista saa pitää yhteyttä sukulaisiinsa, ja syyrialaisten luona perheenjäsenet myös vierailevat.

Johtaja Mohammedin mukaan Mikael voisi soittaa säännöllisesti sukulaisilleen Suomessa, jos Suomen viranomaiset ottaisivat yhteyttä kurdien paikallishallintoon.

Suomen viranomaisista Mikael ei ole kuullut omien sanojensa mukaan koko aikana mitään.

Ulkoministeriön konsuliasioiden yksikön päällikkö Antti Putkonen kertoo, että hän ei voi kommentoida yksittäistapauksia.

Putkosen mukaan ulkoministeriö ja alueella olevat Suomen suurlähetystöt ovat pyrkineet selvittämään Syyriassa olevien suomalaisten olosuhteita ja mahdollisuuksia avustaa heitä esimerkiksi järjestöjen kautta.

Putkonen ei kommentoi sitä, onko Suomesta oltu suoraan yhteydessä alueella oleviin Suomen kansalaisiin. Putkonen vastasi Ylen kysymyksiin sähköpostitse.

Asioiminen Syyrian kurdihallinnon kanssa on Suomen kannalta vaikeaa, koska se ei ole kansainvälisesti tunnustettu valtiollinen taho.

Suomessa hallitus ei ole päättänyt, miten Syyrian kurdialueella olevien Suomen kansalaisten suhteen toimitaan. Yle pyysi sisäministeri Maria Ohisalolta (vihr.) tämän viikon perjantaina kommenttia asiaan. Valtiosihteeri Olli-Poika Parviainen vastasi, että ministeriöllä ei ole uutta kerrottavaa.

Syyrian kurdihallintokaan ei tiedä, mitä tehdä Isisin alueelle tulleille ulkomaalaisille. Leirien ja vankiloiden ylläpito maksaa. Paikalliset tuomioistuimet käsittelevät vain syyrialaisten tapauksia.

Kurdijohtoisten SDF-joukkojen tiedottaja Kino Gabriel sanoo Ylelle, että ensisijaisesti kurdihallinto haluaisi palauttaa ulkomaalaiset kotimaihinsa, etenkin naiset ja lapset.

– Tämä on poliittinen ongelma Isis-terroristien kotimaissa. Käytännössä ihmisten siirtäminen on hyvin helppoa. Suomen ja Euroopan maiden tarvitsee vain olla yhteydessä ulkoasiainhallintoomme. He järjestävät käytännön asiat ja logistiikan, Gabriel sanoo.

Hänen mukaansa länsimailla olisi paremmat resurssit käydä tarvittaessa oikeutta kansalaisiaan vastaan. Gabriel sanoo, että SDF on kerännyt paljon todistusaineistoa Isis-alueelta ja on valmis luovuttamaan sitä muiden maiden viranomaisille.

Myös Hourin nuorisovankilan johtaja Musab Mohammed toivoo, että ulkomaalaisten kohtalo ratkaistaisiin näiden kotimaissa.

Mikael ei tiedä, kauanko hän vielä on Hourissa, eikä sitä osaa sanoa laitoksen johtajakaan.

– Jos Suomi ei kotiuta häntä, se on meille yllätys, Musab Mohammed sanoo.

Hän ei suostu spekuloimaan, kauanko jo 18 vuotta täyttänyt Mikael voi viipyä nuorisovankilassa. Ennemmin tai myöhemmin edessä lienee siirto aikuisten laitokseen, jos muuta ratkaisua ei löydy.

Mikael haluaisi Suomeen, takaisin kouluun ja perheensä luo. Hän laskee olleensa puolitoista vuotta vankilassa ja neljä vuotta Isisin alueella.

– En tiennyt, että mulle tulee käymään elämässä näin. Mä olin pieni, kun me tultiin.

Lue ja katso myös:

Isoäiti odottaa perhettään kotiin Vantaalle, mutta tytär ja lapsenlapset ovat Syyrian aavikolla – Suomi vatvoo yhä, mitä al-Holin leirin naisille ja lapsille pitäisi tehdä

Ulkolinja: Isis – Raqqan painajainen

Koulupaikan hakeminen voi viedä vuosikausia ja vaatia suuria uhrauksia, vaikka sisään pääsemisestä ei ole mitään takeita.

Oulusta kotoisin olevat 28-vuotias Pauliina Paloniemi ja sekä 29-vuotias Mia Monnius ovat hyvin perillä koulupaikkaa vaille jääneiden tunteista: Paloniemi tuli hylätyksi neljä ja Monnius viisi kertaa ennen pääsyä unelmien koulutukseen.

Molemmat muistavat hakemisen väsyttävänä ja stressaavana aikana, jolloin harrastukset ja sosiaalinen elämä tulivat välillä väistämättä laiminlyödyiksi.

Minuuttiaikatauluja ja suorituspaineita

Pauliina Paloniemi aloitti kuvallisen viestinnän opinnot Oulun ammattikorkeakoulussa, mutta huomasi jo pian, ettei alalle ollut paloa.

Kun Paloniemi rahoitti opintojaan tekemällä markkinointimateriaalia arkkitehtitoimistolle, hän kiinnostui alasta. Arkkitehdin työt olivat kiehtoneet jo lukiossa, mutta haave oli jäänyt, koska hän ei uskonut mahdollisuuksiinsa.

Opiskeltuaan medianomiopintoja vuoden hän rohkaistui hakemaan koulutusohjelmaan.

Aikataulu oli hakemisten aikaan hurja, eikä jättänyt juuri vapaa-aikaa esimerkiksi ystävien näkemiseen. Paloniemi työskenteli edelleen arkkitehtitoimistossa ja jatkoi myös medianomiopintojaan siltä varalta, ettei pääsisi yliopistoon.

Hän harjoitteli piirtämistä ympäri vuoden, ja matematiikkaa hän kertasi useita kuukausia ennen pääsykokeita. Kolmivaiheinen pääsykoe sisälsi ennakkotehtäviä, matematiikan kokeen ja nelipäiväisen piirtokokeen.

– Minun piti alkaa harjoitella hermojen käsittelyä ja jännitystä. Kova suorituspaine sai minut lukkoon.

Virheitä, huutoa ja itkua

Mia Monnius oli halunnut koko ikänsä eläinlääkäriksi ja hakikin ensin eläinlääketieteelliseen. Eläinrakkaana ihmisenä hän ei kuitenkaan osannut kuvitella tekevänsä kivuliaita toimenpiteitä eläimille, jotka eivät ymmärrä, että niitä yritetään auttaa.

Lääkärin työssä häntä kiinnostivat muun muassa ongelmanratkaisu ja ihmisten kohtaaminen.

Veri veti lääketieteelliseen, vaikka hän oli aina ollut matemaattisissa aineissa kehno. Vielä yläasteella hän kävi matematiikan tukiopetuksessa ja lukiossakin suoritti ainoastaan pakolliset kurssit.

– Laskupäätä ei näyttänyt olevan eikä luontaista lahjakkuutta, hän naurahtaa.

Myös Monniuksen kalenteri oli pääsykokeisiin lukiessaan täpötäynnä. Hän kilpaili esteratsastuksessa ja vietti tuntikausia tallilla ratsastaen omia ja muiden hevosia. Lukeminen piti ajoittaa intohimoisen harrastamisen ympärille.

Laskujen laskeminen alkoi nollista ja Monnius raatoi niiden parissa yksin. Hän heräsi aamuviideltä laskemaan, vietti iltapäivät tallilla ja jatkoi laskemista vielä ennen nukkumaanmenoa.

Vapaa-ajan puutteen myötä hän uupui ja stressaantui niin, että oireili estekisoissakin rimakauhusta ja tulokset olivat huonoja. Valmennuksessa ylikuormittuneet aivot tekivät arviointivirheitä ja aiheuttivat vaaratilanteita.

– Valmentaja huusi minulle ja minä itkin. Se oli ihan hirveää.

Parin viimeisen hakuvuoden aikana Monnius ymmärsi höllätä.

– Pidin lukemisen seitsemässä tunnissa. Aikaisemmin tein oikein ennätyksiä ja luin viittätoista tuntia päivässä, hän kertoo.

Pettymykset murjoivat itseluottamusta

Toistuva hakeminen ei aina takaa koulupaikan saamista.

Opetushallituksen 2015–2019 tilastoimien tietojen mukaan suurin osa lääketieteelliseen ja arkkitehtuuriin tänä vuonna päässeistä oli hakenut koulutukseen ainakin kaksi kertaa peräjälkeen. Lääketieteelliseen pääsi ensiyrittämällä vain yksi viidesosa.

Kuitenkin kolmannen hakukerran kohdalla todennäköisyys koulupaikan saamiselle alkoi laskea.

Syitä tälle ei varmuudella tiedetä, eikä Opetushallituksen luvuista käy esimerkiksi ilmi, kuinka moni hakijoista on jättänyt leikin kesken tilastoidulla aikavälillä tai hakenut kouluun ennen vuotta 2015. Luvut osoittavat kuitenkin, ettei motivaatio yksistään välttämättä riitä.

– Joskus voi olla aiheellista miettiä, onko ala sittenkään oikea, jos vuosikausien hakemisesta huolimatta ei pääse kouluun, Opetushallituksen erityisasiantuntija Merja Väistö toteaa.

Pauliina Paloniemeä ja Mia Monniusta vuosikausien pyrkiminen ei lannistanut, vaan kokemuksen karttumisen myötä he janosivat kouluun pääsemistä entistä enemmän. Siksi myös hylkäävä päätös kalvoi joka kerta enemmän.

Monnius muistaa pettymyksen olleen eräänkin kerran niin suuri, että hän oksensi pääsykokeen jälkeen ja oli sairas kaksi päivää.

Vaikka hakuaikojen intensiteetti ahdisti, hän ei missään vaiheessa epäillyt, että ala olisi väärä. Fysiikasta tuli yllättäen hänen vahvuutensa.

– Tunsin hirveästi ylpeyttä itsestäni, kun huomasin kehittyväni. Olin ylpeä pienistä voitoista.

Paloniemen itseluottamus oli hakuvuosien aikana koetuksella ja hän kertoo jo miettineensä, oliko yrittämisessä enää järkeä. Perheen ja ystävien tuki sai kuitenkin jatkamaan.

Koulun alku ei ollut odotetunlaista

Kun Monnius ja Paloniemi saivat vuosien uurastuksen jälkeen kuulla päässeensä kouluun, olivat reaktiot sen mukaiset.

Paloniemi ei ollut uskoa asiaa ensin todeksi. Hän päivitti opintopolun nettisivun monta kertaa, kunnes vakuuttui siitä, ettei kyseessä ollut virhe.

– Meinasin revetä liitoksistani ja soitin välittömästi kaverilleni, hän nauraa.

Viidennen kerran hakiessaan Paloniemi oli ehtinyt valmistua medianomiksi ja työtkin olivat loppuneet. Ensimmäistä kertaa ajatukset saattoi suunnata täysin pääsykokeisiin. Hän uskoo päässeensä sisään tämän ansiosta.

Paloniemi aloittaa tänä syksynä arkkitehtuurin opintojen maisterivaiheen.

Monnius tiesi onnistuneensa kuudennessa yrityksessään jo helpolta tuntuneen pääsykokeen jälkeen. Hyväksytyn vastauksen näkemisestä tuli raukea ja tyytyväinen olo. Hän pääsi lääketieteelliseen lopulta huippupisteillä.

Monnius on opiskellut nyt viisi vuotta ja valmistuu lääkäriksi vuoden päästä.

Valmistumisen jälkeen hän aikoo väitellä vielä tohtoriksi biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnasta. Jo vuosi opintojen aloittamisen jälkeen Monnius pääsi haaveilemaansa tutkimusryhmään.

Koulun alku ei kuitenkaan ollut kuvitellun kaltaista. Monniuksen isä kuoli yllättäen kaksi viikkoa opintojen alkamisesta. Suru otti aikaa ja koulusta pystyi iloitsemaan vasta ajan myötä.

Intensiivisinä hakuvuosina kontaktit perheen ulkopuolelle olivat olleet vähäisiä, mutta Monnius oli luottanut siihen, että kouluun pääsy muuttaisi asiat.

– Luin yksinäisenä monen vuoden ajan ja ajattelin, että lääkiksessä se elämä alkaa ja saan kavereita.

Sittemmin koulusta on löytynyt laaja kaveripiiri ja parhaat ystävät.

Monnius muistuttaa, ettei hakeminen ole kenellekään helppoa. Hän oli kokenut vähättelyä muun muassa perheensä hyvätuloisuuden vuoksi.

– On esimerkiksi turha ajatella, että helppoa jonkun varakkaasta perheestä olevan on hakea. Ikinä ei tiedä, millaista siellä perheessä on.

Ei ole tyhmyyttä hakea monesti

Molemmat naiset näkevät pitkästä hakuajasta olleen hyötyä opinnoissa. Prosessin aikana ehti paitsi viilata taitoja myös kasvaa henkisesti.

Mia Monnius ei usko, että olisi päässyt biokemian tutkimusryhmään, jos olisi päässyt lääketieteelliseen suoraan lukiosta. Hakuaikana karttuneiden taitojen myötä opinnot lääketieteellisessä ovat sujuneet vaivattomasti.

Sinnikkäät hakijat huomataan myös koulussa.

Rakennusopin opettaja Petri Aarnio Oulun yliopistosta on huomannut, että koulupaikan eteen uurastaneilla on yleensä kova motivaatio opintojen aikana.

– Kyllä se näkyy. Useamman kerran alalle pyrkivä on yleensä aika varma, että ala on hänelle oikea, hän sanoo.

Pauliina Paloniemen mielestä hakemiselle ei kannata asettaa takarajaa, koska tämä luo ainoastaan turhia paineita.

– Halusin mieluummin katsoa kuin katua, vei hakeminen kuinka monta vuotta tahansa.

Mikäli kouluun ei pääse, ei sitä Paloniemen mukaan kannata silti vähätellä. Hakijoita lohdutetaan usein sanomalla, että vuosi on lyhyt aika ja uusi mahdollisuus koittaa pian.

Hänen mielestään kaksitoista kuukautta on kuitenkin etenkin nuoren elämässä pitkä aika. Kun kaverit ovat saaneet opiskelupaikan, voi hylätyksi tullut hakija potea kuulumattomuuden tunnetta.

Monnius puolestaan haluaa muistuttaa, ettei se ole tyhmyyden merkki, jos kouluun ei pääse heti ensi yrittämällä.

– Olen sanonut nuorille, että on hyvä, jos joudut hakemaan monta kertaa. Sitten olet sisään päästessäsi vain fiksumpi, hän sanoo.

Keskustele aiheesta kello 22.00 asti!

Lue seuraavaksi:

Katso, mihin korkeakouluihin oli vaikeinta päästä ja mille alalle pääsi helpoiten – taidealalla tiukkaa, tekniikkaan vähiten tungosta

Pinja oli yksi harvoista ja valituista: "Vieläkin on epäuskoinen olo" – Katso Ylen hakukoneesta, mistä opiskelupaikoista kilpailtiin kovimmin

Todistuksen merkitys yhä tärkeämpi korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa – "On hyvä, että ylioppilastodistuksesta on jotain hyötyä"

Kun salama iski viime viikolla Kilpisten perheen omakotitaloon, koko perhe oli kotona. Perheen äiti, Taija Kilpinen, juoksi sukat jalassa ulos ja huomasi, että piipun vierestä nousee savua. Hän pyysi perhettään soittamaan hätäkeskukseen, haki palosammuttimen ja ehti vielä tyhjentää jauhesammuttimen välikatolle. Oli jo liian myöhäistä.

Viikkoa myöhemmin Taija Kilpinen istuu lastensa kanssa palaneen kotinsa ulkoportailla.

– Uskomaton olotila. Todella väsynyt. Tuntuu, että muistaako sitä hoitaa kaikki ne asiat, jotka pitäisi. Hirveä ikävä, perheen äiti sanoo.

– Eihän tässä kauhean hyvin ole saanut nukuttua. Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen, sanoo 21-vuotias Miro Kilpinen.

Jätekuljetukset on peruttu. Vakuutusyhtiön kanssa on käyty alustavia keskusteluja. Ne ainoat vaatteet, jotka perhe sai kotoaan mukaansa, on pesty ystävien pesukoneessa. Perhe on tehnyt surutyötä, mutta joutunut myös hoitamaan juoksevia asioita.

Monesti, kun tulee esimerkiksi kaupasta, meinaa tulla tänne. Sitten ajattelee, että vittuuks mä täällä teen. Miro Kilpinen

Kilpiset ovat saaneet majoittua ystäviensä asunnossa. Apua on saatu niin ystäviltä, sukulaisilta, SPR:ltä kuin tuntemattomilta kaupunkilaisiltakin.

Taija Kilpinen kertoo olevansa kiitollinen – ja samaan aikaan tuntevansa olonsa turvattomaksi. Perheen rakkaasta kodista on tullut kaupungissa yleinen nähtävyys.

Kilpisten talon ohi kulkee autotie, toisella sivustalla taas kävelytie, jolle vie portti talon puutarhasta. Vaikka taloa vartioidaan, ovat uteliaimmat tulleet pihaan asti ihmettelemään tulipalon jälkiä.

– Tuo portti oli avattu. Ihmiset ovat nousseet toistensa olkapäille ja kuvanneet. Tiellä on jatkuvaa liikennettä. Hyvä, etteivät ojaan aja, kun kaulat pitkällä katsovat, kertoo Taija Kilpinen.

Tulipalosta on puhuttu myös sosiaalisessa mediassa. Miksi pitää vielä tulla paikan päälle katsomaan, kysyy perheen äiti.

– Mitä he odottavat näkevänsä? Ymmärrän, että lähistöllä ollaan huolissaan, mutta suurin osa ihmisitä on vain uteliaita.

Aiemmin on uutisoitu, että onnettomuustilanteita kuvaavat ihmiset hidastavat pelastustöitä. Myös onnettomuuspaikalle ainoana pysähtynyt on kertonut tarinansa Ylelle. Punaisen Ristin valmiuspäällikkö Tommi Virtaselle on kuitenkin uutta, että ihmiset ajavat varta vasten onnettomuuksien raunioille kuvaamaan.

Katastrofit tulevat lähelle ja niihin ollaan totuttu

Virtasen mukaan taustalla voi olla sosiaalisen median tuoma ajattelutavan muutos. Aikamme uutishakuisuuskin ruokkii ajatusta, että kaiken pitää olla jaettavissa ja nähtävillä heti, hän sanoo.

– Yhteiskunta on tullut nopeatempoisemmaksi ja katastrofit tuodaan lähemmäksi, ovat ne sitten täällä kotimaassa tai maailmalla.

Traumaattisen onnettomuuden jälkeen olisi kuitenkin tärkeää antaa onnettomuuden uhreille tilaa ja rauhaa palautua. Turha utelu ja pällistely saattavat jopa pahentaa tilannetta.

– Tällaisen tilanteen jälkeen tulisi antaa yksityisyyttä, tilaa ja rauhaa palautua. Trauman kokeminen ja sureminen tapahtuvat rauhassa helpommin. On tärkeää auttaa henkilöä pääsemään takaisin jaloilleen yksityisyyttä kunnioittaen. Trauman esille tuominen ehkä jopa syventää traumaa, Varsinais-Suomen piirin valmiuspäällikkö Virtanen sanoo.

Punaisen Ristin Virtanen haluaa muistuttaa, että vaikka koti olisikin palanut, lain silmissä se on edelleen kotirauhan piirissä. Esimerkiksi toisen kotia kuvatessa saattaa syyllistyä yksityisyyttä rikkoviin rikoksiin.

Vaikka talo onkin palanut, se on silti koti, muistuttaa myös Taija Kilpinen.

– Tämä ei ole mikään yleisönähtävyys. Tuntuu ihan hirveältä, Taija sanoo.

– Minua alkoi tosi paljon ärsyttää. Ei kukaan tykkäisi, että minä menisin niiden taloon yhtäkkiä sisään, että "minä tulin nyt tänne katselemaan", sanoo myös perheen 16-vuotias Timi Kilpinen.

Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä. Taija Kilpinen

Pihamaalla lojuu hiiltyneitä huonekaluja, leikkikaluja, vaatteita ja talon rakenteista revittyä puuta. Kilpisten omaisuus on pitkin poikin puutarhaa. Siitäkin syystä uteliaiden katseet tuntuvat pahalta.

– Tämä on rikkinäisten, palaneiden tavaroiden kaatopaikka. En osaa sanoa, onko täältä etsitty jotakin. Mitäänhän tässä ei ole pelastettavaa, kaikki on ihan mennyttä.

"Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin?"

Viikko on ollut työntäyteinen. Talosta on pitänyt pelastaa kaikki pelastettavissa oleva, ennen kuin sammutusvesi tuhoaa viimeisetkin rippeet.

Kilpiset ovat joutuneet myös vastaamaan moniin uteliaisiin, osin tungetteleviinkin kysymyksiin. Sini Kilpinen kertoo, että koulussa luokkakaverit ovat onneksi ymmärtäneet, kun hän on sanonut, ettei aiheesta keskusteleminen tunnu hyvältä.

– Olen sanonut, että en jaksa vastata. En minä jaksa keskustella siitä asiasta.

Perheen äidiltä on tiedusteltu, millainen turvavarustelu talossa on ollut. Se on Taija Kilpisen mukaan loukkaavaa.

– Oliko teillä oikeanlaiset ukkosensuodattimet ja kaikkea sellaista. Mikä todennäköisyys edes on, että ukkonen iskee taloon näin? Toivon, että ei oltaisi niin syyttäviä.

Kuitenkin Taija Kilpinen on saanut myös lukuisia kannustavia, myötätuntoisia viestejä tuntemattomiltakin ihmisiltä. Ystävällinen katse on hänen mukaansa paras tapa ottaa osaa perheen suruun.

– On hirveää, kun joku tunnistaa minut kadulla ja alkaa puhumaan. Minua alkaa aina itkettää. Se on tuntunut ihanimmalta, kun joku on katsonut myötätuntoisesti. Että tietää, että toinen toivoo vain kaikkea hyvää, kun sanoja ei tässä tilanteessa ole.

Nyt perhe etsii sopivankokoista vuokra-asuntoa Lahdesta. Työtä riittää vielä tehtäväksi ja Taija Kilpinen toivoo, että he saisivat jatkaa surutyötä kaikessa rauhassa.

– Kyllä tämän ehtii näkemään, ei kaikkien tarvitse käydä ajamassa tästä ohi. Toivon, että meille annettaisiin tilaa olla tässä, jotta ei tarvitsisi koko ajan pelätä, onko joku meitä kyttäämässä. Tämä on meille niin surullinen paikka.

Keskusrikospoliisi kertoo Twitterissä poliisin ottaneen kiinni kaksi henkilöä Tampereen seudulla puoli tuntia kestäneen takaa-ajon päätteeksi sunnuntai-iltana puoli yhdeksän maissa. Kiinnioton yhteydessä ammuttiin poliisia kohti.

KRP epäilee, että kiinniotetut henkilöt liittyvät Porvoossa viime yönä tapahtuneeseen ampumatapaukseen.

KRP kertoi myös, että takaa-ajon yhteydessä tapahtui kalustovaurioita epäiltyjen ammuttua poliisin ajoneuvoja kohti ja ajettua niitä päin.

– Parhaillaan selvitään keitä taka-ajetut ovat ja onko heillä yhteyttä viime yön ampumistapahtumiin. KRP:llä on tutkintavastuu, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi kertoi uutislähetyksen jälkeen Ylelle.

Kolehmainen ei halua ottaa vielä kantaa epäiltyjen kansallisuuteen tai muuhun taustaan. Poliisi ei ole vahvistatanut, liittyykö tapaukseen järjestäytynyt rikollisuus.

– KRP tiedottaa myöhemmin asiasta lisää, Kolehmainen sanoi.

Hetkeä aiemmin Kolehmainen kertoi Ylen pääuutislähetyksessä, että ampumisista epäiltyjä ajetaan kiinni Tampereella Ylöjärven suuntaan.

Kolehmainen kertoi epäiltyjen tällöin ampuneen poliisia kohti edellä ajavasta pakoautosta. Kolehmainen varoitti sivullisia taka-ajotilanteen vaaroista Tampereen suunnassa. Tiedossa ei ole ainakaan toistaiseksi, että ketään olisi loukkaantunut takaa-ajossa.

Silminnäkijä: Ruotsin kilvissä oleva Volvo kaahasi ja tööttäili

Takaa-ajodraamaa todistanut silminnäkijä kertoi illalla Ylelle havainneensa illalla kovaa vauhtia kaasuttavan Volvon.

– Olimme juuri kääntymässä Tampereen Lielahden risteyksestä Vaasan kolmostielle, kun huomasimme hyvin lujaa ajavan hopeanharmaan Volvon, joka oli Ruotsin kilvissä. Se meinasi osua edellä ajavaan autoon, tööttäili ja pisti kaasua vielä lisää.

Silminnäkijän mukaan Volvoa seurasi arviolta 20-30 poliisin yksikköä.

– Niiden joukossa oli karhuryhmän autoja, panssaroitu auto, maijoja, moottoripyöräpoliiseja sekä poliisin siviiliautoja, kuvailee silminnäkijä.

Saavuttuaan Hämeenkyrön ja Ikaalisten välillä sijaitsevalle Sarkkilan alueelle silminnäkijä havaitsi tiellä vaatteita, kenkiä ja lasinsiruja. Lisäksi ainakin yhdestä poliisiautosta oli puskuri hajonnut.

– Kun tulimme paikalle, jossa epäillyt oli ilmeisesti jo otettu kiinni, huomasimme poliisien menevän poliisikoirien kanssa metsässä ja lisäksi poliisit virittelivät droneja paikalla. Jotakin poliisi vaikutti etsivän maastosta.

Poliiseja ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä Porvoossa teollisuusalueella

Kahta poliisia ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä pienteollisuusalueella Porvoossa Koneistajantiellä puolenyön jälkeen sunnuntaina.

Poliisipartio oli saanut tavanomaisen hälytystehtävän hätäkeskuksen kautta kello 0.22. Kun poliisit pääsivät paikalle kello 00.30 aikaan, heitä vaadittiin luopumaan aseistaan ja tämän jälkeen heitä ammuttiin välittömästi.

Poliisi ei tutkinnallisista syistä kerro ovatko poliisit käyttäneet aseitaan tilanteessa. Poliisin mukaan alkuperäisen hälytyksen oli tehnyt "mielenkiintoinen henkilö".

Ampumisen kohteena on poliisin mukaan ollut nimenomaan viranomainen.

Molemmat loukkaantuneet poliisit ovat olleet sairaalahoidossa.Poliisimiehistä toinen on haavoittunut vakavasti, mutta hänellä ei ole kuitenkaan hengenvaaraa. Toinen on päässyt jo pois sairaalahoidosta.

Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisenmukaan suojavälineet saattoivat pelastaa loukkaantuneiden poliisimiesten hengen.

Tapausta tutkitaan murhan yrityksenä

Tapausta tutkitaan murhan yrityksinä. Poliisi ei kerro onko epäiltyjen henkilöllisyys tiedossa.

Tutkinnnanjohtajan Kimmo Huhta-ahon mukaan kyse on kahdesta miehestä.

KRP varoitti Twitterissä aikaisemmin päivällä, että Porvoon poliisiampujat ovat vaarallisia ja aseistautuneita. Samalla KRP muistutti, ettei sillä hetkellä poliisin tiedossa ollut mitään konkreettista uhkaa sivullisille.

Poliisi pyytää silminnäkijöiltä havaintoja alueella yöllä liikkuneista henkilöistä.

– Alue on yleensä yöaikaan hiljainen, eli siellä on liikennettä hyvin vähän. Jokainen havainto jalan tai autolla liikkuvista henkilöistä tuohon aikaan on kiinnostava, Huhta-aho sanoo.

Yöllä mittava poliisioperaatio

Poliisi suoritti sunnuntaina teknistä tutkintaa Koneistajantiellä Porvoossa. Poliisin mukaan esitutkinnan osalta viime yön ja tämän päivän aikana on käyty läpi vihjetietoa ja kuultu asianosaisia.

Yöllä Eestinmäen ja Ölstensin kaupunginosissa oli mittava poliisioperaatio, jossa oli mukana toistakymmentä poliisiyksikköä, mukaan lukien panssaroituja ajoneuvoja. Poliisit olivat raskaasti aseistettuja ja etsinnöissä oli mukana poliisin erikoisjoukot Karhuryhmä ja viranomaisten helikopteri.

Poliisin kohtaama väkivalta on tuplaantunut 2000-luvulla

Porvoon ampumatapaus on jo toinen tapaus tänä viikonloppuna, kun poliisia ammutaan. Lauantaiaamuna Jyväskylässä poliisia ammuttiin ilma-aseella kasvoihin. Poliisi loukkaantui tilanteessa, mutta hänellä ei ole hengenvaaraa.

Pääministeri Antti Rinne (sd.) sanoi Ylen haastattelutunnilla, että poliisiin kohdistunut väkivalta kertoo vakavasta yhteiskunnallisesta muutoksesta.

Lue myös: Poliisiylijohtaja Kolehmainen Porvoon ampumisesta: Väkivalta poliisia kohtaan on väkivaltaa meitä kaikkia kohtaan

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa tällä vuosituhannella. Poliisin ampuminen on kuitenkin vielä harvinaista.

Lue myös:

Tutkija Porvoon ampumisesta: Poliisin työ muuttunut vaarallisemmaksi 2000-luvulla – "Näkyy selkeä virkamiehen vahingoittamistarkoitus, jopa ansoittamista"

Pääministerin mukaan hyökkäys poliiseja kohtaan kertoo muutoksesta yhteiskunnassa – Rinne haastattelutunnilla: "Pahaa on tapahtunut jo nyt"

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kertoi G7-maiden Biarritzin kokouksen päätösinfon aluksi, että hänellä ja Yhdysvaltain presidentillä Donald Trumpilla on yhteinen näkemys siitä, ettei Iranilla pidä olla koskaan ydinasetta.

G7-kokous ei suuresti edennyt Iranin kiistan suhteen, mutta eräänlainen suunnitelma etenemisestä on nyt olemassa. Macron kertoi myös, että Trump tapaa piakkoin Iranin presidentin Hassan Rouhanin.

Macronin mukaan Rouhani on kertonut hänelle olevansa valmis Trumpin tapaamiseen. Trump puolestaan arvioi, että tapaaminen on mahdollinen ja realistinen, jos olosuhteet ovat suotuisat.

Macron kertoi Iranin ulkoministerin Mohammad Javad Zarifin kutsumisen yllätysvieraaksi Biarritziin olleen hänen oma ideansa. Macron oli tosin ennen lopullista kutsumista kysynyt Trumpin kantaa asiaan.

Yhden liuskan julkilausuma

Kaiken kaikkiaan sekä Macron että Trump olivat tyytyväisiä kokoukseen. Heidän mukaansa sen ilmapiiri oli rakentava. Macronin mukaan keskeiset asiat saatiin mahtumaan yhden sivun mittaiseen yhteiseen julkilausumaan.

Julkilausumassa olivat mukana Iranin lisäksi kauppa-asiat ja Libyan olosuhteet. Hongkongin jännittynyt tilanne tuli myös kirjoihin ja kansiin. Siinä G7-maat asettuivat Hongkongin itsemääräämisoikeuden puolelle ja patistivat osapuolia rauhallisuuteen.

Lisäksi Macron ilmoitti, että Ukrainasta järjestetään huippukokous ensi kuussa. Kokouksessa ovat mukana Ukraina, Ranska, Venäjä ja Saksa.

G7-kokous viime vuonna Kanadassa päättyi siihen, että Trump lähti kokouksesta pois ennen aikojaan, eikä ollut mukana yhteisessä julkilausumassa.

Ensi vuonna Yhdysvalloissa myös Putin mukana?

Koska G7-kokous pidetään ensi vuonna Yhdysvalloissa, niin Trump arvioi, että hän saattaa hyvinkin kutsua Venäjän presidentin Vladimir Putinin kokoukseen. Trumpin mukaan on epävarmaa, hyväksyisikö Putin kutsun.

Trump totesi, että jos Venäjä otettaisiin takaisin G8-maiden joukkoon, niin Venäjä hyvinkin hyväksyisi kutsun Yhdysvaltain kokoukseen ensi vuonna. Trump on aiemmin toivonut, että Venäjä otettaisiin takaisin G8-jäseneksi.

Macron puolestaan sanoo, ettei Venäjän kutsumisesta takaisin G8-jäseneksi ole mitään yksimielisyyttä. Venäjä erotettiin G8-kerhosta sen jälkeen kun Venäjä kansainvälisten lakien vastaisesti liitti Krimin itseensä vuonna 2014.

Presidentti Macron sanoi tiedotustilaisuudessa myös, että Ranska ja Yhdysvallat ovat päässeet yksimielisyyteen digiverosta. Sen on määrä tulla voimaan vuonna 2020.

Trump uskoo Kiinan tahtovan tosissaan kauppasovun

Aiemmin Ranskan G7-kokouksen yhteydessä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump sanoi Yhdysvaltain ja Kiinan palaavan pian neuvottelupöytään. Trump kertoi, että Kiina oli ottanut viime yönä yhteyttä ja kertonut valmiuden jatkaa kauppaneuvotteluja.

Trump kertoi tiedotustilaisuudessa, että hän uskoo Kiinan olevan myös tosissaan ja tahtovan neuvotteluita ja uuden sovun. Trumpin mukaan Kiinan presidentti Xi Jinping on suuri johtaja, jolla ei ole varaa menettää lyhyessä ajassa yli kolmea miljoonaa työpaikkaa Kiinassa.

Viikonlopun aikana Yhdysvaltain ja Kiina välinen kauppasota kiihtyi ja maat asettivat toisilleen uusia tullimaksujen korotuksia.

Turmp arvioi omassa tiedotustilaisuudessaan, että Yhdysvaltain on puolestaan mahdollista saavuttaa kauppasopimus EU:n kanssa ilman autotullien käyttöönottoa.

Sammutuskone Amazoniaan

Kokouksessa on herättänyt huomiota myös se, että Trump ei osallistunut ilmastoa ja biodiversiteettiä käsittelevään osuuteen. Ranskan presidentin Emmanuel Macronin mukaan Trump oli tuolloin käymässä muita neuvotteluita. Trumpin avustajat olivat kokouksessa paikalla.

Rikkaat G7-maat ovat päättäneet myös auttaa Amazonin alueen metsäpalojen sammutuksissa. G7-maat avustavat Amazonin sademetsän paloissa 20 miljoonalla eurolla. Apuun kuuluu muun muassa sammmutuslentokoneen lähettäminen paloalueelle.

Macronin ja Bolsonaron välillä suukopu vaimoista

Kokousta ja Brasilian avustamista on varjostanut Brasilian presidentin Jair Bolsonaron ja Ranskan presidentin Emmanuel Macronin välinen suukopu.

Bolsonaro on suutahtanut siihen, että Ranskan presidentti kytki Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan kauppasopimuksen siihen, ettei Bolsonaro ota ilmastonmuutoksen vastaista taistelua tosissaan.

Brasilian presidentti Bolsonaro antoi myöhemmin Facebookissa tilaa julkaisulle, jossa vertaillaan Ranskan ja Brasilian presidenttien vaimoja.

Presidentti Macron pitää Bolsonaron kommenttia röyhkeänä ja surullisena. Macronin mielestä Brasilia ansaitsisi presidentin, joka on tehtäviensä tasalla.

Lähes sata brittiyritystä on joko siirtänyt toimintansa Hollantiin tai perustanut sinne toimipisteen Britannian EU-eron takia. Asiasta kertoo Hollannin hallituksen alainen investointitoimisto The Netherlands Foreign Investment Agency NFIA.

325 muuta brittiyritystä on ilmoittanut harkitsevansa siirtymistä Hollantiin.

Muuttojen taustalla on pelko, että yritysten toimintaolosuhteet heikkenevät, kun Britannia eroaa EU:sta. Pelkoa pahentaa se, että sopimuksettoman eron todennäköisyys kasvaa jatkuvasti.

– Jatkuvasti kasvava epävarmuus ja yhä todennäköisemmäksi muuttuva sopimukseton ero aiheuttavat suurta taloudellista epävakautta näissä yrityksissä, sanoo NFIA:n edustaja Jeroen Nijland uutistoimisto Reutersille.

Siirtyvät yritykset ovat toimineet muun muassa rahoitus-, tietotekniikka-, tiedotus-, mainonta- ja terveysaloilla.

Tuomari Nurmio on päättänyt lopettaa biisien tekemisen, kertoo Helsingin Sanomat.

Nurmio perustelee päätöstään toteamalla, että uusien sävelmien ja lyriikoiden pyöritteleminen päässä on raskasta.

– Yötä päivää rakentelee jotain biisiteemoja, eikä sitä konetta saa millään pysähtymään. Se on sellainen epämiellyttävä automaatti, joka toimii omine lupineen, ja se on oikeasti tosi stressaavaa, Nurmio sanoo lehden haastattelussa.

Viidellä vuosikymmenellä muusikkona työskennellyt Nurmio vakuuttaa, että päätös on harkittu. Muutama uusi laulu on luvassa ohjaaja Juha Hurmeen kanssa toteutettavassa Kalevala-kokonaisuudessa. Kalevala elävänä tai kuolleena julkaistaan ensi vuoden puolella.

Yhteensä Nurmio on levyttänyt parisataa kappaletta. Suuria hittejä ovat muun muassa Valo yössä, Kurjuuden kuningas, Tonnin stiflat ja Ramona.

– Mä oon nyt tehnyt biisejä tarpeeksi. Elämä on muualla, Nurmio kuittaa.

– Luultavasti käyn muistiinpanot vielä kerran läpi ja poltan loput, että pääsen niistä eroon.

Ylen kulttuurivieraana tammikuussa Nurmio laskeskeli, että Kalevala-projektin lisäksi luvassa olisi vielä yksi albumillinen uusia, omia biisejä, ja vasta sen jälkeen olisi aika jäädä tauolle.

– Mä mietin sit breikillä, mistä tässä on kysymys, ja mitä mä haluan oikeesti tehdä, Nurmio tuumi.

Jo tuolloin legendaarista muusikkoa askarruttivat päässä alati pyörivät biisit ja niiden aihiot.

– Mietin sitä, ett saaks pään sisällä jatkuvasti pyörivän hyrrän pysähtymään edes hetkeksi.

Suomessa valmistellaan uuden kansainvälisen matkustajalaivareitin avaamista. Maan suurimpaan vientisatamaan kuuluvaan Kotkan satamaan on ryhdytty suunnittelemaan matkustajaterminaalia, jonka rakentaminen alkaa ensi vuonna.

HaminaKotka Satama Oy:n tavoitteena on saada avattua säännöllinen matkustajaliikenne ensisijaisesti Pietariin, mutta myös Viron suunta kiinnostaa.

Satamayhtiön mukaan uuden säännöllisen laivareitin saamiseksi edetään maltillisesti. Esimerkiksi Helsingin satamien kaltaisia suuria matkustajamassoja Kotkaan ei havitella.

– Todennäköisesti alku menee niin, että laiva liikkuu harvemmin kuin kerran päivässä. Ehkä muutaman kerran viikossa kuitenkin, arvioi liikennejohtaja Markku Koskinen HaminaKotka Satama Oy:stä.

Kotkaan soveltuvan liikenteen lähin vertailukohta löytyy Koskisen mukaan Suomen ja Viron välisiltä, Helsingin reittejä pienemmiltä linjoilta.

– Hangon ja Viron Paldiskin välinen liikenne on oikeastaan aika hyvä esimerkki siitä, mitä matkustajaliikenne Kotkassakin voisi olla. Sieltä kulkee matkustaja- ja rahtilaivayhdistelmiä rekka-autoineen, kuvailee Koskinen.

Helsingin satama on yksi maailman vilkkaimpia ulkomaanliikenteen matkustajasatamia. Esimerkiksi viime vuonna sen satamien kautta kulki yli 10 miljoonaa matkustajaa. Hangon ja Paldiskin välillä matkustajaliikennettä on pienellä rahti- ja matkustajalaivan yhdistelmällä yhdeksän lähtöä viikossa.

Kiinnostus vähissä toistaiseksi

Suomessa liikennöivät suurimmat laivayhtiöt eivät ainakaan tässä vaiheessa ole rynnimässä liikennöimään Kotkasta Suomenlahdelle. Mahdollinen uusi laivareitti sinänsä herättää silti mielenkiintoa.

Esimerkiksi Viking Linelta kerrotaan, että lähtökohtaisesti yhtiö on kiinnostunut kaikista uusista projekteista Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren laivamatkailussa.

Viking Line on aiemmin tällä vuosikymmenellä ollut Kotkan kaupungin ja Kymenlaakson liiton kanssa selvittämässä mahdollisten uusien laivareittien avaamista itäisellä Suomenlahdella.

– Seuraamme mielenkiinnolla Suomen ja Pietarin välisen laivaliikenteen kehittymistä, sanoo yhtiön tiedotusjohtaja Johanna Boijer-Svahnström.

Hänen mukaansa Viking Line ei kuitenkaan toistaiseksi ole kiinnostunut aloittamaan Kotkaan kaavaillun kaltaista liikennettä. Tähän on Boijer-Svahnströmin mukaan kaksi syytä.

– Sopivan kaluston puute sekä toisaalta Suomen ja Venäjän välillä parantuneet maantie- ja raideliikenneyhteydet.

Myös Eckerö Linen toimitusjohtaja Taru Keronen peukuttaa valmisteilla olevaa laivareittiä yleisellä tasolla, mutta oman yhtiönsä hän ei usko kiinnostuvan liikennöimään Kotkasta.

– Kannattava reitti edellyttää miljoonaa matkustajaa vuodessa. Se on määrä, johon Kotkassa ei päästä. Pienempikin matkustajamäärä voi riittää, jos liikennöidään pienellä kalustolla, mutta sellainen ei ole meidän osaamisaluettamme.

Myös Eckerö Lineen on Taru Kerosen mukaan oltu Kotkasta yhteydessä aiempina vuosina uusiin laivareitteihin liittyvien pohdintojen yhteydessä.

Kotkalainen Kristina Cruises keskittyy matkojen järjestämiseen

Viisi vuotta sitten varustamoliiketoiminnasta luopunut kotkalainen matkanjärjestäjä Kristina Cruises ei sekään haikaile takaisin laivaliikennöintiin Kotkasta. Muun muassa aikoinaan Pietariinkin liikennöinneestä Kristina Regina -aluksestaan tunnettu yhtiö keskittyy muun muassa jokiristeilyjen järjestämiseen Keski-Euroopassa.

– Olemme olleet mukana Kotkaan saapuneiden risteilijöiden päiväretkien tuotannossa, ja näemme tulevaisuudessa roolimme ennemminkin varustamojen kumppanina, sanoo yhtiön toimitusjohtaja Mikko Partanen.

Yle kysyi kiinnostusta uutta laivareittiä kohtaan myös TallinkSiljalta sekä muun muassa Hangosta Viron Paldiskiin rahti- ja matkustajalaivoilla Pohjois-Euroopassa liikennöivältä tanskalaistaustaiselta DFDS -varustamolta.

TallinkSiljalta ei haluttu kommentoida Kotkan sataman matkustajalaivasuunnitelmia suuntaan tai toiseen, DFDS puolestaan ei vastannut Ylen kyselyyn.

Imagokysymys

Kotkassa matkustajaliikenteen kehittäjät ovat innoissaan tulevaisuuden suunnitelmista.

Jos toivottu reittiliikenne toteutuu lähivuosina, täyttyisi satamakaupungissa melkoinen aukko, koska edellisestä säännöllisestä matkustajalaivayhteydestä on jo ehtinyt vierähtää aikaa.

Vuosia kestäneen markkinoinnin ansiosta risteilyvieraita kaupunkiin on sentään saatu kolmena kesänä.

Kuluneena kesänä risteilyvieraita kävi viidellä loistoristeilijällä. Risteilykesän aloitti brittivarustamon M/S Saga Sapphire.

Liikennejohtaja Markku Koskinen tiivistää teollisuus- ja rahtisatamistaan tunnetun Kotkan satamaliikenteen tilanteen kärjistäen.

– Kyse on olemassaolosta. Esimerkiksi metsäteollisuuden tarvitsemille rahtikuljetuksille olemme olemassa, laivareittien matkustajille emme.

Säännöllisen reittiliikenteen tavoittelu ja kehittäminen palvelee myös jo alkuun päässyttä risteilyliikennettä.

– Uskon, että se herättää luottamusta siihen, että olemme pääsemässä matkustajaliikenteessä seuraavalle tasolle, sanoo risteilyliikenteen asiantuntija Petra Cranston Kotka-Hamina seudun kehittämisyhtiö Cursor Oy:stä.

Myös Kotkan kaupunginjohtaja Esa Sirviö näkee matkustajasataman kehittämisen selvänä askeleena kohti tulevaisuutta, risteilyvierailujen alkamisen jälkeen.

– Se lisää laivamatkustuksen kiinnostavuutta ja on myös imagokysymys satamakaupungille.

Matkustajaliikenteessä useita virityksiä takavuosina

Vaikka Kotka ja samaan satamayhtiöön kuuluva Hamina ovat vilkkaita satamia, on matkustajaliikenne niissä ollut harvinaista viime vuosina.

Säännöllistä liikennettä yritettiin edellisen kerran saada juurtumaan itäisen Suomenlahden rannoilla kolmisen vuotta sitten. 12 matkaa Haminasta Viipuriin tehnyt katamaraanialus kuitenkin jätti kaupungin, kun laiturialueiden vuokrasta syntyi kiistaa.

Tämän vuosikymmenen alussa puolestaan viriteltiin laivayhteyttä Kotkasta Viron Kundaan. Reitin avaamista oli selvittämässä muun muassa Viking Line.

Lähihistoria tuntee myös Kotkan ja Viron Sillamäen välisen säännöllisen matkustaja-alusliikenteen. Vironia-laiva kulki reitillä vajaan puolentoista vuoden ajan, kunnes reitti lopetettiin kannattamattomana syksyllä 2007.

Nyt Kotkassa haaveena oleva yhteys Pietariin ei olisi ensimmäinen laatuaan. Kotkalainen Kristina Cruises liikennöi 1980-ja 90 -luvuilla muun muassa Pietariin, sekä Kotkasta että Helsingistä.

Laivalla pääsee Pietariin tällä hetkellä Suomessa vain Helsingistä. Italialaisomistuksessa olevat, alunperin venäläisen varustamon Stella Linen laivat liikennöivät Pietariin säännöllisesti.

Markkinointi vauhtiin

Kotkaan kaavaillun matkustajareittiliikenteen tukikohdaksi on tulossa aivan kaupungin ytimessä sijaitseva Kantasatama. Alue valmistellaan matkustajaliikennettä varten sillä periaatteella, että tänä vuonna suunnitellaan ja ensi vuonna rakennetaan.

Matkustajaterminaalin on tarkoitus olla valmiina kahden vuoden kuluttua syksyllä.

Syyskuussa satamayhtiö sekä tulli ja rajavartiolaitos neuvottelevat siitä, millaiset tilat esimerkiksi matkustajien rajatarkastuksia varten tarvitaan.

Matkustajaterminaalin rakentaminen tarkoittaa käytännössä muun muassa rajaviranomaisten tarvitsemia tiloja ja turvajärjestelmiä sekä esimerkiksi matkustajien käyttöön tulevia kävelysiltoja laivaan ja sieltä pois.

– Mitään lasipalatsia matkustajaterminaalista ei ole tarkoitus rakentaa, vaan siihen käytetään olemassa olevia satamavarastojen tiloja, sanoo sataman liikennejohtaja Koskinen.

Kotkassa pidetään selvänä sitä, että kun valmius säännölliselle reittiliikenteelle on olemassa, myös varustamoihin kohdennettu markkinointi tehoaa.

– Kantasataman varustelun tarkoitus on, että saamme sen laivan tänne. Jos ei ole valmiuksia, ei tule laivaakaan, tiivistää liikennejohtaja Koskinen.

Liikunnanohjaaja Jorma Vaara on jumpannut itsensä pieneen hikeen Jukolan koulun uudella ulkoliikuntapaikalla Hämeenlinnassa. Liikunnanohjaaja saarnaa matalan kynnyksen liikunnan puolesta.

– Se on kuin hampaiden pesu aamulla – vähän niin, ettei huomaakaan. Mieluusti sellaisia liikkeitä, jotka tuntuvat itsestä mielekkäiltä, sanoo Vaara.

Liikunnasta ei kannata tehdä turhan hankalaa. Ulkoliikuntapuistoon voi poiketa vaikkapa kauppareissulla, vinkkaa liikunnanohjaaja.

– Voi käydä vaikka farkut jalassa ohimennen tekemässä muutaman liikkeen. Ei tarvitse tehdä mitään kovaa treeniä tai lähteä varta vasten. Pienillä asioilla saa jo paljon hyötyä ja iloa aikaiseksi, sanoo Vaara.

"Liike on jäänyt arjesta pois"

Ulkokuntosalit ovat lisääntyneet viime vuosina sekä meillä Suomessa että muualla Euroopassa.

– Liike on jäänyt arjesta pois, ja asia on tiedostettu ympäri Eurooppaa. Näitä puistoja ja vastaavia menetelmiä on pyritty tuomaan lähelle ihmisiä ja kaupunkielämää, jotta liike arjessa lisääntyisi, sanoo Liiku ry:n kehittämispäällikkö Jukka Läärä.

Ulkokuntosalit ovat ilmaisia, helposti saavutettavissa ja niitä käytetäänkin varsin vilkkaasti. Ulkona tehtävä voimaharjoittelu kohentaa lihaskuntoa ja raitis ilma virkistää mieltä.

Liikunnanohjaaja Jorma Vaara rohkaisee sohvaperunoita aloittamaan liikuntaharrastuksen juuri ulkokuntosalien kaltaisilla liikuntapaikoilla, joilla voi kokeilla erilaisia liikkeitä ja aloitella treenaamista ilmaiseksi ja pikku hiljaa.

– Voi tulla vaikka tuohon tangolle roikkumaan, siinä saa selkäranka hieman venytystä. Palautumiseenkin tämä on loistava paikka, vinkkaa Jorma Vaara.

Vähäinenkin liikunta on hyväksi

UKK-instituutin erikoistutkija Pauliina Husu on liikunnanohjaaja Jorma Vaaran kanssa samoilla linjoilla siinä, että pienikin liikkuminen on merkittävää.

– Pienten liikkumisannosten lisääminen arkeen on tämän hetken tietämyksen mukaan hyvä asia varsinkin ihmisillä, joille liikunnan harrastaminen ei tunnu mielekkäältä tai sille ei tunnu löytyvän aikaa.

Nykytutkimusten perusteella tiedetään, että alati lisääntyvä paikallaan oleminen ja istuminen ovat haitallisia keholle. Husun mukaan muun muassa alan uusimmissa amerikkalaisissa liikuntasuosituksissa painotetaankin, että pienikin liike on parempi kuin ei liikettä lainkaan.

Erikoistutkija Husu kertoo, että UKK-instituutissa on kuluvan syksyn aikana valmistumassa liikuntasuositusten päivitys, joissa seurataan amerikkalaisia suosituksia.

– Liikkumista voi sisällyttää arkeen ilman, että tarvitsee laittaa lenkkareita jalkaan ja lähteä juoksemaan tai kuntosalille, sanoo Husu.

Kun tavoitteena on kunnon kohotus tai esimerkiksi juoksutapahtumaan osallistuminen, tarvitaan myös tehokkaampaa ja pitkäkestoisempaa liikuntaa, muistuttaa Husu.

– Monipuolinen ja asteittain lisääntyvä kuormitus on tärkeää, että saataisiin kuntoa parannettua tai saavutettua liikunnan muita hyviä vaikutuksia, painottaa Husu.

Sekä reipas kuntoilu että liikkumattomuus lisääntyvät

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan hikiliikunta on nousussa Suomessa, sillä yhä useampi liikkuu vapaa-ajallaan reippaasti.

Tuoreimpien tilastojen mukaan aikuisista yli puolet liikkuukin riittävästi eli vähintään kolme tuntia viikossa. Liian moni kuntoilee kuitenkin liian vähän tai ei lainkaan. THL:n mukaan jopa 70 prosenttia aikuisista harrastaa vain kevyttä liikuntaa tai ei kuntoile vapaa-ajallaan ollenkaan.

Suomalaiset ovat kansainvälisissä vertailuissa fyysisesti aktiivista ja liikunnallista kansaa, kommentoi tutkija Heini Wennman THL:n tiedotteessa. Hankaluutena on tavoittaa ne väestöryhmät, joissa fyysinen aktiivisuus on vähäisintä. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi vanhemmat ikäluokat tai matalasti koulutetut.

Pieni liikkuminen voi pikku hiljaa muuttua aktiiviseksi

Hämeenlinnassa on kesän aikana pyritty tekemään liikuntapaikkoja kaupunkilaisille tutuksi. Liikunnanohjaaja Vaaran työ on innostaa työikäisiä, vähän liikkuvia ihmisiä aloittamaan liikuntaharrastuksen.

Ulkokuntosalilla Hämeenlinnassa Jorma Vaara näyttää perusliikkeet kuitenkin ihan tavallisissa työvaatteissa.

– Pienillä asioilla voi omaa hyvinvointia parantaa. Pienikin liike riittää hyvinvoinnin ja terveyden tuottamiseen, sanoo Vaara.

Tampereelle, museokeskus Vapriikin eteen, kerääntyy lauantaina kymmeniä ihmisiä kamerat kädessään. Alkamassa on Tampereen arkkitehtuuri- ja designviikon osana järjestettävä kävelykierros, jossa arkkitehtuuriin pureudutaan valokuvan kautta. Vinkkejä valokuvaamisesta jakaa Kristo Vedenoja, jonka Helsingin arkkitehtuuriin keskittyneellä Instagram-tilillä on 17 000 seuraajaa. Vedenojan viesti on selkeä: ihmiset saisivat katsoa enemmän ylöspäin.

Omalla painollaan syntynyt hittituote

Helsinkiläinen Vedenoja on hurahtanut muotoihin. Hän on ihminen, joka käyttää suurimman osan vapaa-ajastaan rakennusten kuvaamiseen ja kaikkeen siihen liittyvään oheistoimintaan.

– Aloitin kuvaamaan kaupunkia ympäristösyistä. Asun Helsingin keskustassa, joten myös katselen sitä päivittäin. Kuvaamisen myötä aloin pysähtyä rakennusten äärelle ihan uudella tavalla.

Vedenoja on harrastanut valokuvausta jo nuorempana, mutta intohimo nimenomaan talojen kuvaamiseen löytyi myöhemmin aikuisena. Silloin uusi kamera ja Instagram alustana houkuttelivat takaisin valokuvaamisen äärelle vuosien tauon jälkeen.

– Instagramista sai muilta tileiltä inspiraatiota omaan tekemiseen. Ideoita alkoi syntyä omalla painollaan.

Vedenojan nykyinen, vain Helsingin arkkitehtuuriin keskittyvä tili syntyi vuonna 2016, ja alkoi nopeasti keräämään suosiota.

Rakennussuunnittelijana päivätyötä tekevä Vedenoja kokee, että kameran kanssa hän saa heittää insinöörin käytännönläheisen ajattelutavan hetkeksi sivuun ja heittäytyä leikittelemään muodoilla ja estetiikalla.

– Vaikka olen rakennusinsinööri, minussa taitaa henkisesti asua vähän arkkitehtia, Vedenoja nauraa.

Hienojen kuvien lisäksi tavoite on tuoda historiallista aspektia ja kaupunkituntemusta ihmisten arkeen. Vedenoja kannustaa ihmisiä kokeilemaan rohkeasti omalla tyylillä rakennusten valokuvaamista.

– Meillä on usein tapana kulkea kaduilla katse maassa, tai kuten omalla kohdallani käy usein, puhelimessa. Valokuvaamisen kautta alkaa helposti kulkemaan tuolla vähän enemmän silmät auki.

Pienillä muutoksilla parempi kuva

Vedenoja tarjoaa vinkit siihen, mitä kännykkäkuvaajakin voi ottaa huomioon omissa kuvissaan.

Katso alta kuvaparit ja Vedenojan kommentit onnistuneista ja vähemmän onnistuneista otoksista. Vasemmanpuoleisessa kuvassa esitellään yleinen virhe, ja oikeanpuoleisessa Vedenoja on korjannut ongelman.

1. Pystylinjat

- Arkkitehtuurikuvissa minulle on tärkeää, että kuvattava rakennus seisoo kuvassa ”suorassa”. Tästä syystä ideaaleinta olisi löytää ympäristöstä korkeammalla oleva kohta, josta pääsee kuvaamaan rakennusta kohtisuoraan edestä päin, jolloin seinälinjat ovat suorassa. Jos on enemmän harrastuneisuutta, perspektiivin voi helposti korjata suoraksi joko asianmukaisella erikoisobjektiivilla (tilt-shift) tai jälkikäteen kuvankäsittelyohjelmalla.

2. Vaakalinjat

- Myös vaakalinjat ovat tärkeitä arkkitehtuurivalokuvauksessa. Suoristamalla linjat luodaan perspektiiviä ja tuodaan tiettyä rauhallisuutta ja symmetriaa kuvaan.

3. Rajaus

- Joskus kuvattava rakennus saattaa olla haastava saada kokonaan kuvaan. Tällaisissa tilanteissa voi olla hyvä idea rohkeasti rajata vain jokin tietty osa tai yksityiskohta rakennuksesta kuvaan.

4. Sommittelu

- Toisinaan kohteen edessä saattaa olla jokin häiritsevä elementti. Tällöin on hyvä kokeilla toista kuvakulmaa ja astua esimerkiksi muutama askel toiseen suuntaan ja kokeilla ottaa kuva uudelleen.

Vedenojan Helsingin arkkitehtuuriin keskittyvän tilin löytää Instagramista nimellä @helsinkifacades.

Tampereen arkkitehtuuri- ja designviikkoa vietetään 23.8.–31.8.2019.

Poliisilla on vaikeuksia pysäyttää laittomien tablettien järjestäytynyt kauppa Helsingin kaduilla.Myynnissä olevat tabletit ovat reseptilääkkeitä, kuten Rivotril ja Lyrica, jotka on alunperin tarkoitettu epilepsian hoitoon.

Toukokuussa poliisi takavarikoi yli 300 000 Rivotril-tablettia. Neljää miestä epäillään vakavasta huumausainerikoksesta.

Poliisi tehosti katukaupan valvontaa Sörnäisissä elokuun alussa. Useita myyjiä pidätettiin. Rikoskomisario Jari Nikonen Helsingin huumepoliisista tunnustaa, ettei poliisin tehovalvonta ole vaikuttanut tablettien myyntiin juurikaan.

– Katukauppa rauhoittui 300 000 tabletin takavarikoinnin jälkeen hetkeksi. Uusi, suuri erä on kuitenkin jo saapunut Suomeen, Yle Svenskan haastattelema Nikonen kertoo.

Pillerikaupassa on monta mutkaa

Poliisi kertoo, että lääkkeiden myyjät pidätetään ja lähetetään pois maasta. Se ei kuitenkaan auta, sillä Romaniasta tulee heti uusia myyjiä.

Suomeen pillerit päätyvät monen mutkan kautta. Poliisin mukaan toimintaa johdetaan Romaniasta käsin, pillerit ostetaan Unkarista ja Suomeen ne tulevat usein Tornion kautta.

Poliisin mukaan pillerikauppa on tarkkaan järjestettyä. Tabletteja ostetaan Unkarista 11–15 sentillä ja Suomessa niitä myydään yhdellä eurolla.

Myyjät lähestyvät lähinnä henkilöitä, joiden tietävät jo olevan riippuvaisia tai joita pitävät potentiaalisina asiakkaina. Sörnäisten liiketiloissa asioivia henkilöitä myyjät eivät yleensä häiritse.

Lue täältä Yle Svenskan juttu pillerikaupasta

Lue myös:

Laitoin pillerikauppa on rävähtänyt silmille Helsingissä – Poliisi: "Pillereitä tarjottu myös nuorille"

Helsingin poliisi takavarikoi yli 300 000 Rivotril-pilleriä – Pilleripurkkeja yritettiin salakuljettaa pakettiauton rakenteisiin kätkettynä

Poliisille tultiin myymään huumeita Helsingin keskustassa – poliisi nappasi myyjän kiini, tätä epäillään nyt huumerikoksesta

Poliisi on ottanut kiinni 32 henkilöä Helsingin pillerikauppaan liittyen – kansalaisten havainnot auttaneet tutkintaa merkittävästi

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kerrotaan kyselleen useaan kertaan, olisiko mahdollista estää hurrikaanien aiheuttamat tuhot räjäyttämällä voimakas ydinlataus hirmumyrskyn keskellä.

Axios-media: Trump ehdotti Yhdysvaltoja uhkaavien hurrikaanien pysäyttämistä ydinpommein

Ajatus nousee Yhdysvalloissa säännöllisesti esiin, kun mantereelle saapuvat hurrikaanit tekevät tuhojaan.

Yhdysvalloissa trooppisen hirmumyrskyn hajottamista esimerkiksi 20 megatonnin ydinaseella on tutkittu tieteellisin laskelmin jo 1950-luvun lopulta lähtien.

Asiaa selvittäneen National Geographic -lehden mukaan ajatuksen esitti tiettävästi ensimmäisenä Scandia Laboratorion säätieteilijä Jack W. Reed, joka esitteli laskelmiaan useissa alan konferensseissa.

Hän oli ryhtynyt selvittämään asiaa, koska Yhdysvallat oli kehittänyt vetypommin, joka tuhansia kertoja voimakkaampi kuin aiemmin valmistetut, ns. Hiroshima-tyyppiset atomipommit. Yhdysvaltain hallituksella oli myös ns. Plowshare-ohjelma, jolla ydinaseille yritettiin löytää rauhanomaisia käyttötarkoituksia.

Ohjelmassa ehdotettiin muun muassa, että Alaskaan voitaisiin luoda satama tai Panaman kanava avata "kertalaakilla". Ehdotuksia ei lähdetty toteuttamaan.

Reedin ajatuksissa oli, että sukellusvene sukeltaisi hurrikaanin keskuksen, eli "silmän" alle ja ampuisi sieltä yhden tai useamman ydinohjuksen. Ydinräjähdys puhaltaisi hurrikaanin keskellä olevan lämpimän ilman korkealle yläilmakehään ja myrskyn "silmän" täyttäisi viileämpi ilma, mikä heikentäisi myrskytuulen voimaa.

Yhdysvaltain silloisen ilmatieteen laitoksen johtaja Francis W. Riechenderfer piti vuonna 1961 lehdistötilaisuuden, jossa hän kertoi suurelle yleisölle mahdollisuudesta räjäyttää ydinpommi hurrikaanin "silmän" keskellä kaukana merellä. Riechenderfer painotti samalla, ettei ilmatieteen laitos ole aikeissa hankkia ydinaseita "ennen kuin tiedämme, mitä olemme tekemässä".

Laskelmat paljastavat idean puutteet

Myöhemmin esimerkiksi Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA on selvitellyt ajatuksen onnistumismahdollisuuksia. Lopputulos on, että ajatus on lievästi sanottuna erittäin huono.

Fyysinen ongelma on, ettei ydinaseiden teho riittäisi lähellekään muuttamaan hurrikaanin tilaa. Täyteen mittaan kehittynyt hurrikaani tuottaa energiaa paljon enemmän kuin koko ihmiskunta kuluttaa.

NOAA:n asiaa koskevalla nettisivulla mainitaan vuonna 1993 World Almanac -julkaisussa ollut laskelma, jonka mukaan ihmiskunnan käyttämä energia oli alle viidesosa 5. luokan hurrikaanin tuottamasta energiasta.

Ihmiskunnalla ei ole keinoa siirtää yhteen pisteeseen, eli hurrikaanin "silmän" sisään sellaista energiamäärää, joka muuttaisi myrskyn olemusta.

On myös huomattava, ettei ydinräjähdyksen aiheuttama paineaalto muuta ilmanpainetta siten, että hurrikaanin muoto muuttuisi.

Afrikan rannikolla vasta syntymässä olevien matalapaineen alueiden pommittaminen ei olisi myöskään järkevää, koska niistä keskimäärin alle kymmenesosa kehittyy hurrikaaneiksi, NOAA jatkaa. Säätieteilijät eivät voi ennustaa, mitkä niistä kehittyvät ja mitkä hajoavat omia aikojaan.

Ydinräjäytyksistä koituisi samaan aikaan valtavaa vahinkoa ihmiskunnalle ja muulle luonnolle, kun radioaktiivinen laskeuma leviäisi tuulen mukana.

Yhdysvallat ratifioi vuonna 1990 sopimuksen ydinräjäytyksiä säätelevän kansainvälisen sopimuksen. Se kieltää siviilitarkoituksessa tehdyt yli 150 kilotonnin suuruiset ydinräjäytykset.

Max Payne, Alan Wake ja Quantum Break -videopeleistä tunnetun suomalaisen Remedy Entertainmentin uusin miljoonaponnistus Control julkaistaan maailman pelimarkkinoille tiistaina.

Huippunäyttelijä Martti Suosalonkin työllistänyt, New Yorkiin sijoittuva yliluonnollinen toimintaseikkailu vaati tekijöiltään kolme vuotta aikaa ja 20–30 miljoonaa euroa pätäkkää.

Suomessa toivotaan suurta menestystä. Olemmehan Rovion ja Angry Birdsin sekä Supercellin ja Clash of Clansin kotimaa. Pieni pohjoinen kolkka, jossa kasvaa maailman parhaita koodareita ja muita teknologia-alan asiantuntijoita. Kyllähän täällä osataan.

Useamman kymmenen miljoonan euron budjetti on Suomen mittakaavassa valtava. Control on tämän vuoden kalleimpia kulttuurituotteita. Suomalainen elokuva vaatii keskimäärin 1,3 miljoonan euron budjetin. Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas maksoi noin seitsemän miljoonaa.

Huippupelejä tehdäänkin pääosin maailman markkinoille, ei vain Suomen tai Euroopan. Tällöin hinta – ja potentiaalisesti palkintokin – ovat monta kokoluokkaa suurempia. Suomalaisia kilpailijoita ei varsinaisesti ole.

Kuinka Controlia kokeilemaan päässeet ihmiset peliä kuvailevat, ja millaista menestystä siltä odotetaan? Ja miten merkittävä kulttuuriprojekti Control maailman mittakaavassa sitten on?

Tämä juttu vastaa näihin kysymyksiin.

Erinomaisia ensivaikutelmia ja kuumia kysymyksiä

Pelialan suurimmat mediat ovat kirjoittaneet Control-arvioitaan jo pitkän tovin. Remedy on lähettänyt pelin pelattavaksi asiantuntijoille, jotta arviot saadaan pelin julkaisun jälkeen mahdollisimman pian eetteriin.

Nämä arviot eivät ole vielä julkisia, mutta osasia Controlista on päästy testaamaan jo muun muassa E3-pelimessuilla.

Peli on saanut paljon kehuja. IGN-pelimedian Ryan McCaffrey hehkutti kokemustaan maaliskuussa ja sanoi, että Control vaikuttaisi olevan kaikkea, mitä hän toivoi. PC Gamerin Robert Zak kuvaili sitä ihmeelliseksi, vangitsevaksi ja visuaalisesti nokkelaksi. Playstation Lifestylen Joseph Yaden kutsui peliä äärimmäisen tyydyttäväksi ja yllättävän haastavaksi.

Kritiikkiäkin tuli. Hahmojen kasvoanimaatiot ja dialogi koettiin puutteelliseksi sekä ratkaistavat pulmat turhan helpoiksi, eikä peli toistaiseksi pyörinyt Playstation 4:llä kovin sujuvasti. Näiden asioiden uskottiin kuitenkin paranevan peliä viimeistellessä.

Pelaaja-lehden päätoimittaja Miika Huttunen on päässyt pelaamaan Controlia etukäteen. Hänen mielestään peli on lyhyesti sanottuna hyvin onnistunut, vaikka suomalaisena tarkasteleekin markkinaa sinivalkoisten lasien läpi.

– Peli yhdistää taitavasti toisiinsa sekä räiskintää että yliluonnollisia supervoimia, kuten telekinesiaa ja levitointia. Yleinen tunnelma muistuttaa paljon David Lynchin ohjausten vinksahtanutta tyyliä, mikä on aika yleistä Remedyn peleille, Huttunen sanoo.

Lynch on ohjannut muun muassa yliluonnollisen tv-sarjan Twin Peaksin ja neo-noir-menestyselokuvat Blue Velvetin ja Mulholland Driven.

– Tapahtumapaikkana toimiva valtava virastorakennus on tavallaan elossa ja muuttuu koko ajan. Hieno veto on ollut poistaa kaikki moderni teknologia rakennuksesta tarinallisesti järkevän selityksen avulla. Ympäristössä on omalaatuinen tunnelma kuvaputkitelevisioineen ja pullopostijärjestelmineen, Huttunen kertoo.

Huttusen mukaan Control eroaa Remedyn aiemmista peleistä erityisesti siten, että siinä missä pelimaailmat ovat aikaisemmin olleet tarkasti rajattuja, on pelaajalla nyt vapaus seikkailla huomattavasti vapaammin.

– Tutkimalla paikkoja löytää paljon erilaisia sivutehtäviä, jotka syventävät tarinaa, mutta joiden pelaaminen ei ole pakollista. Uusien voimien myötä jotkin vanhat paikat saattavat myös avautua uusilla tavoilla, Huttunen kertoo.

Control siis imee vaikutteita rakastetuista Metroidvania-peleistä, joissa suuren pelikartan ovet avautuvat pelaajalle sitä mukaa, kun hänen hahmonsa kehittyy ja saa uusia kykyjä.

Remedy on tunnettu yhteistyöstään kotimaisen menestysbändi Poets of the Fallin kanssa. Rock-yhtye on tehnyt yhtiön peleihin musiikkia. Sama jatkuu Controlin kohdalla, Huttunen vihjaa. Yhtyeen kappaletta tullaan hyödyntämään pelissä "varsin mielenkiintoisella tavalla".

– Eikä pidä unohtaa Martti Suosalon esiintymistä pelissä. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun hänen kaliiberin kotimainen näyttelijä on osana videopeliä, Huttunen sanoo.

Kasvavilla markkinoilla pirun kova kilpailu

Peliteollisuus on jatkuvassa kasvussa. Newzoo arvioi vuoden 2019 markkinan kooksi noin 150 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

Konsoli- ja tietokonepelaaminen voi hyvin, eikä kasvanut mobiilipelimarkkina ole sitä kuihduttanut. Yli 40 miljardin konsolimarkkinoille odotetaan tänä vuonna yli 13 prosentin kasvua.

Tietokonepelimarkkinoiden arvo on karkeasti arvioituna noin 30 miljardia. Mobiilipelaamisen markkina on suurin, noin 70 miljardia. Control julkaistaan Playstationille, Xboxille ja Windowsille.

2019 on tähän asti ollut pelijulkaisujen kannalta mittava.

Alkuvuoden merkittäviä julkaisuja ovat olleet muun muassa Fortniten battle royale -kilpailija Apex Legends, tarinallinen katolisen kirkon inkvisitiosta ja mustasta surmasta kertova A Plague Tale: Innocence, suuren luokan toimintaseikkailut Sekiro: Shadows Die Twice ja Devil May Cry 5 sekä useita Mario-pelisarjan hittejä.

Kaikki mainitut ovat olleet pääosin kriitikoiden ja pelaajien hehkuttamia. Toimintaseikkailuna Control kilpailee eniten saman genren muiden samoilla alustoilla julkaistavien pelien kanssa.

Julkaisuikkuna Controlille on hyvä, sillä samoihin aikoihin ei juurikaan tule ulos kilpailevaa teosta. Loka-marraskuussa alkaa tiivis julkaisutahti.

– Elokuun loppu on juuri sopiva aika julkaista jotain Controlin kaltaista ennen loppuvuoden suurpelejä. Remedy on ajoittanut julkaisun selkeästi niin, ettei suurempia samantyyppisiä kilpailijoita ole, ja seuraavaan suurjulkaisuun eli Borderlands 3:een on reilut pari viikkoa aikaa, Pelaaja-lehden päätoimittaja Miika Huttunen sanoo.

Peliala on tunnetusti nihkeä julkaisemaan tarkkoja tuotantobudjetteja, mutta tiedossa on, että maailman kalleimmat pelit ovat vaatineet tuotanto- ja markkinointikuluja useamman sadan miljoonan dollarin edestä. Sekiron ja Devil May Cry 5:n tuottivat japanilaiset From Software ja Capcom, jotka ovat maailman menestyneimpiä pelialan yrityksiä.

Videopelimaailmassa suurten studioiden ja julkaisijoiden tuottamia pelejä tavataan kutsua AAA-peleiksi. Ne vertautuvat hyvin esimerkiksi nykypäivän Marvel-elokuviin ja niitä yhdistävät myös valtavat markkinointibudjetit.

Controlin 20–30 miljoonaa ei yllä aivan kärkikahinoihin, mutta se vertautuu markkinoilla kuitenkin hyvin.

– Controlia voidaan kutsua niin sanotuksi AA-peliksi, jotka ovat pitkään olleet melko harvinaisia, mutta jotka ovat selkeästi tulossa taas takaisin. Jokin aikaa sitten pelättiin, että pelimaailmaan ei jää kuin massiivisia AAA-pelejä ja niiden vastakohtana pieniä indiepelejä, Huttunen sanoo.

Mitkä ovat riskit?

Controlin budjetilla on ennenkin tehty menestysteoksia, eikä rahalla itsessään voi aina ostaa onnistumista. Remedyn ensimmäinen menestyspeli Max Payne rakennettiin 2000-luvun alussa vain kolmella miljoonalla.

Ala on tietysti muuttunut, ja suuret studiot suoltavat teoksiinsa jatkuvasti entistä enemmän rahaa. Mutta pienempienkin pelitalojen pelit saavuttavat suurta taloudellista menestystä silloin, kun ne on tehty suurella sydämellä.

– AAA-pelejä vaivaa usein se, ettei niiden suhteen uskalleta suurten kustannusten vuoksi riskejä. Pelataan varman päälle, mikä on sinällään ihan ymmärrettävää, Huttunen kertoo.

On arvioitu, että Controlin pitäisi myydä noin miljoona kappaletta, jotta yhtiö pääsisi omilleen. Remedyn Max Payne ja Alan Wake -pelit myivät joidenkin arvioiden mukaan 3–4 miljoonaa kappaletta, Quantum Break puolitoista miljoonaa.

Remedylle Controlin menestys ei ole kohtalonkysymys, sanoi toimitusjohtaja Tero Virtala Helsingin Sanomille. Yrityksen jatko ei ole vaakalaudalla, vaikka peli ei pankkia räjäyttäisikään.

Remedyn riskiä pienentää se, että pelitalo ei ole yhden tuotteen varassa. Yhtiössä on meneillään useampia projekteja samanaikaisesti, nyt muun muassa korealaisen Smilegate-yrityksen Crossfire-räiskintäpelin sovittaminen Xbox One -alustoille.

Lisäksi Controlin julkaisija 505 Games on rahoittanut hankkeesta ison siivun, eli taloudellinen riski on jakautunut. Edellisessä projektissa, Quantum Breakissa, Microsoft oli pääosin vastuussa taloudellisesta puolesta. Sen budjetista ei ole tarkkaa tietoa, mutta joissain lähteissä summaksi on arvioitu noin 50 miljoonaa dollaria.

HS:n haastattelu ja sitä edeltänyt puolivuosikatsaus saivat jatkoa viime viikon lopulla, kun Remedy tiedotti, että yhtiön toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja olivat myyneet osakkeitaan yhtiön kurssin käytyä korkealla. Asiasta jatkojutun kirjoittaneen Helsingin Sanomien uudessa haastattelussa toimitusjohtaja Tero Virtala kuitenkin puolusti myyntihetkeä ja muistutti, että myydyt osakkeet ovat vain pieni osa heidän kummankin omistuksestaan.

Suomesta on tullut monia muitakin maailmalla tunnettuja pelitaloja, kuten Housemarque, Frozenbyte ja Colossal Order, mutta Miika Huttusen mukaan Remedy on peleineen erityisessä asemassa. Suomen suurimman tietokone- ja konsolipelitalon uusi kulttuurituote on aina merkkitapaus.

Suomen peliala nojaa kuitenkin vahvasti mobiiliin ja ilmaispeleihin. Kaikki tietävät Angry Birdsin ja Clash of Clansin.

– Niiden tekeminen vaatii vähemmän resursseja, ja joiden tuotto voi onnistuessaan olla aivan omaa luokkaansa. Yksikin hitti voi nostaa studion maailmanmaineeseen, Huttunen sanoo.

Jutun talousosioon on haastateltu taustaksi sijoitusalan analyysiyhtiö Inderesin analyytikkoa Atte Riikolaa. Inderes-yhtiön mallisalkussa on Remedy Entertainmentin osakkeita.

Jutun kommentointimahdollisuus on auki klo 22.00 saakka.

Lue lisää:

Remedyn Control-peliä hehkutetaan ensiarvioissa: "Vuoden nautittavimpia action-pelejä"

Martti Suosalo näyttelee hahmoa Remedyn uudessa pelissä: "Kun mä kotona kerroin lapsille meneväni tämmöiseen, niin ne oli ihan että etkä!"

Pelit ovat jo niin realistisia, että ne tarvitsevat omat vaatesuunnittelijansa: Näin Heli Salomaa puki Remedyn odotetun Control-pelin hahmot

Fortnite-videopelin suosio laskee ryminällä ja heikkenevä kassavirta uhkaa nyt Microsoftiakin: Ovatko pelin huippuvuodet ohitse?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus ilmoittaa korjaavansa hankinta- ja kilpailutusmenettelyjään.

Husin hankintojen kilpailutuksissa on ilmennyt epäkohtia. Niiden korjaaminen vaatii Husin mukaan merkittävää toimintatapojen muutosta.

Sairaanhoitopiiri käynnisti hankintamenettelyjen uudistamisen alkuvuonna. Puutteelliset hankinnat kilpailutetaan nopeutetulla aikataululla.

Husin hallitus antoi uudelle toimitusjohtajalle Juha Tuomiselle tehtäväksi hankintatoimien päällekkäisyyksien arvioinnin ja purkamisen alkuvuonna.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto KKV puolestaan käynnisti kesäkuussa selvityksen Husin kilpailutuksista. Hus kertoo toimivansa yhteistyössä KKV:n kanssa ja on tehnyt hankinnoista myös oman sisäisen selvityksensä.

– On selvää, että Husissa käytetty hajautettu hankintamalli ei ole toiminut eikä tarjonnut riittävää läpinäkyvyyttä. Euromääräisesti hankinnoissa, joita ei ole kilpailutettu lainkaan, puhutaan vuositasolla ainakin 40 miljoonasta. Se on meille vakava peiliin katsomisen paikka, Tuominen sanoo Husin tiedotteessa.

Puutteellisia hankintoja on useita kymmeniä

Sisäisessä selvityksessä löytyi 73 hankintalain kynnysarvon ylittävää tuoteryhmää, joita ei ole kilpailutettu lainkaan. Lisäksi on vielä täsmentämätön määrä hankintoja, joissa ostamista on jatkettu ilman uutta kilpailutusta, tai sopimus on tehty kokonaan hankintamenettelyn ulkopuolella.

Hankintalain kynnysarvoja sovelletaan kansallisen ja EU-kynnysarvon ylittäviin julkisiin hankintoihin. Tavaroiden ja palveluiden kansallinen kynnysarvo on 60 000 euroa ja EU-kynnysarvo 221 000 euroa. Suurin osa Husin kilpailuttamattomista hankinnoista ylittää EU-kynnysarvon.

Husin tiedotteen mukaan toimitusjohtaja Tuominen on pettynyt ongelmien määrään.

– Kilpailu- ja kuluttajavirasto on oikea taho tutkimaan toimien lainmukaisuutta. Minun tehtäväni on varmistaa, että hankinnat tehdään jatkossa asianmukaisesti, Tuominen kommentoi.

Sairaanhoitopiiri osti vuonna 2018 ulkoisia palveluita ja tarvikkeita 863 miljoonalla eurolla.

Lue myös:

Husin toimitusjohtaja lupaa sairaanhoitopiirin korjaavan toimintaansa – moittii silti kilpailutuskohun aiheuttanutta raporttia ylimalkaiseksi

Sisäinen tarkastus paljasti epäilyn: Sairaanhoitopiiri Husissa on tehty kymmenien miljoonien eurojen hankintoja ilman kilpailutusta

Italian hallituskriisi saattaa sittenkin ratketa ilman vaaleja. Populistinen Viiden tähden liike ja keskusta-vasemmistolainen Demokraattinen puolue ovat löytämässä sovun hallituksen muodostamiseksi.

Puolueiden välisissä neuvotteluissa on hiertänyt se, että Luigi Di Maion johtama Viiden tähden liike tahtoisi mahdollisen yhteishallituksen johtoon väistyneen hallituksen pääministerin Giuseppe Conten.

Demokraattinen puolue on karsastanut Conten ottamista seuraavankin hallituksen johtoon. Tämän päiväisten neuvotteluiden jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että Conte saattaisi kelvata myös keskusta-vasemmiston johtajalle Nicola Zingarettille.

Puolueiden on määrä neuvotella vielä tänään sitoutumattoman Conten kanssa.

Italian populistihallitus hajosi aiemmin tässä kuussa, kun oikeistopopulistinen La Lega lähti Viiden tähden liikkeen kanssa muodostamastaan yhteishallituksesta.

Matteo Salvinin johtaman La Legan toive on ollut uusien vaalien pitäminen, koska puolueen kannatus on noussut mielipidetiedusteluissa ohi Viiden tähden liikkeestä.

Italian presidentti Sergio Mattarella on suhtautunut toistaiseksi kielteisesti uusien vaalien järjestämiseen. Hän haluaisi maahan nopeasti hallituksen, jotta Italian ensi vuoden budjetti saataisiin käsiteltyä.

Presidentti Mattarella on antanut Viiden tähden liikkeelle keskiviikkoon saakka aikaa saada hallitus kasaan.

Lauantaina aamulla poliisia ammuttiin ilma-aseella kasvoihin Jyväskylässä. Sunnuntaina puolenyön jälkeen kahta poliisia ammuttiin hälytystehtävän yhteydessä pienteollisuusalueella Porvoossa.

Poliisi otti kaksi Ruotsin kansalaista kiinni sunnuntaina illalla Porvoon ampumatapauksesta epäiltyinä. Vielä kiinnioton yhteydessä ammuttiin poliisia kohti, mutta kukaan ei loukkaantunut.

Tamperelainen poliisiopiskelija Sampsa Pietilä sanoo, että tapaukset ovat puhuttaneet paljon Poliisiammattikorkeakoulussa. Ensimmäinen ajatus oli säikähdys.

– Viikonloppuna saimme kuitenkin lukea, että operaatiot menivät lopulta aika hyvin. Voi olla ylpeä tulevasta työnantajasta, Pietilä sanoo.

Poliisi kohtaa yhä enemmän väkivaltaa

Tilastojen mukaan poliisin työssään kohtaama väkivalta on kaksinkertaistunut Suomessa tällä vuosituhannella. Poliisin ampuminen on vielä harvinaista. Miten ammattilaiset suhtautuvat tähän riskiin?

Sampsa Pietilä on opiskellut pari vuotta. Hän on ollut myös työharjoittelussa.

– Alkuun jännitti ja pelotti, kun hyppäsin maijan rattiin tai pelkääjän paikalle, Pietilä sanoo.

Pietilää on auttanut, että on ammattitaitoinen ohjaaja vieressä ja työkaverit tukevat. Lopulta väkivallan uhka on aika harvinaista, eikä sitä ole sattunut vielä opiskelijan kohdalle.

– Vaaralllisia tilanteita ei ole tullut niin paljon, kuin itse olisin ajatellut, Pietilä sanoo.

Pietilän mukaan väkivallan uhka täytyy hyväksyä samalla kun tulee opiskelemaan.

– En usko, että tämä tulee kenellekään yllätyksenä. Jokainen on jo hakuvaiheessa miettinyt, että tässä ammatissa on väkivallan uhka. Jossain määrin kaikki ovat käsitelleet ja hyväksyneet asian, että huono tuuri voi osua omalle kohdalle.

Väkivalta viranomaisia kohtaan on opiskelijasta huolestuttava ilmiö. Poliisin pitää tehdä oma työnsä hyvin ja asiallisesti, mutta Sampsa Pietilän mukaan tämä ei välttämättä riitä.

Suomessa on vähemmän poliiseja kuin monessa muussa maassa. Pietilän mukaan poliisien määrää pitäisi lisätä. Turvallisuudessa on kyse myös poliitikkojen ratkaisuista.

Poliisi kiitti Twitterissä

Poliisiammattikorkeakoulun psykologi Jari Hyyti sanoo, että kokeneet poliisit osaavat yleensä suhteuttaa tapahtumia hyvin.

Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen valvonta-ja hälytystoimintasektorin johtaja Jussi Huhtela kiitti Twitterissä maanantaina kansalaisia.

– Kiitos kaikille teille lukemattomille ihmisille, jotka eilen erittäin pahana päivänä tsemppasitte meidän poliiseja ja koko työyhteisöä. Se kannustaa uskomaan, että nämä meidän hommat tuolla kentällä ovat läsnä olevista riskeistä huolimatta yhä tekemisen arvoisia.

Väkivallan uhka on vaikein opiskelijoille ja kokemattomille työntekijöille. Ampumiset voivat aiheuttaa huolta ja ahdistusta. Nämä tunteet on pakko käsitellä, että ammatti ei muodostu liian raskaaksi.

– Toisaalta asian kanssa pitää pystyä vain elämään, siirtää päiväjärjestyksestä, ettei se tuota liikaa kuormaa arkeen, psykologi Jari Hyyti sanoo.

Väkivaltatilanteet, etenkin ampumiset poliisia kohtaan, ovat harvinaisia. Hyytin mukaan on kuitenkin realiteetti, että työssä voi tapahtua väkivaltaa.

Poliisikoulutuksessa lähdetään riskiajattelusta: ammattiiin liittyy riskejä, joita pitää pyrkiä hallitsemaan. Työn haasteita lisää se, että jokainen tapaus on arvioitava paikan päällä. Varautumistasoa pitää nostaa, jos tilanne edellyttää.

– Poliisit ovat useimmiten tekemisissä negatiivisten ja vaikeiden asioiden kanssa. Siinä syntyy helposti aggressiota ja ehkä uhkaa tai tekoja poliisia kohtaan. Kuinka systemaattista tämä on, on vaikea arvioida.

Tilastot kertovat, että rikollisten otteet ovat koventuneet. Kyseessä on psykologin mukaan yleinen yhteiskunnallinen muutos.

– Kaikkia auktoriteettejä kohtaan ollaan kriittisempiä. Entiset auktoriteetit ovat menettäneet auktoriteettiään. Poliisi on Suomessa onnistunut tehtävässään hyvin. Tätä pyrimme pitämään yllä.

Hakijamäärät kasvaneet

Pasi Kotro opettaa operatiivista johtamista Poliisiammattikorkeakoulussa. Hän pitää viikonlopun tapahtumia erittäin vakavia.

Poliisin koulutuksissa huomioidaan väkivallan uhka ja niihin reagointi. Opetuksessa mietitään, mitä näistäkin tapauksista voidaan oppia.

Poliisi pyrkii pienentämään riskiä työssä, mutta Kotron mukaan kaikkeen ei voi täydellisesti varautua.

– Ihan nollaan emme voi riskiä ikinä saattaa.

Kotro tuli poliisikoulutukseen vajaat 40 vuotta sitten. Hän kertoi tiedostaneensa jo silloin riskit, kuten opiskelija Sampsa Pietilä.

Poliisiammattikorkeakouluun Tampereelle haki tänä vuonna ennätysmäärä opiskelijoita. Yhtä paikkaa tavoitteli lähes 13 hakijaa. Pelko ei näy ainakaan vielä hakijamäärissä.

– Hakijamäärät ovat kasvaneet. On hienoa, että tämä on monen kutsumus- ja haaveammatti.

Lue lisää:

Nainen ajoi autoa, kun yhtäkkiä takaa lähti ohittamaan epäiltyjen poliisiampujien auto – silminnäkijät kertovat harvinaisesta operaatiosta

Kaksi Ruotsin kansalaista otettu kiinni, tehtävä liittyi omaisuusrikokseen – Nämä asiat tiedämme Porvoon ampujista ja poliisin tutkinnasta

Ruotsalainen kriminologi: Ilmeisesti järjestäytynyt ruotsalainen rikollisuus oli asialla Porvoossa

Vuosi sitten uudistuneen mopokorttiopetuksen pelättiin heikentävän nuorten mopoilijoiden ajotaitoja, kun pakolliset ajotunnit karsittiin. Liikenneturvallisuuden asiantuntijat ovat kaivanneet ajo-opetusta, mutta nuoret itse kokevat olevansa heikommalla liikennesääntöjen tuntemisessa eli teoriaopinnoissa.

Emma Tepsa ja Jade Ekorre käyvät lukiota Lapissa Tervolassa. Maaseutukunnassa julkista liikennettä on harvassa, joten koulumatkat on kuljettava omin neuvoin. Keväällä mopokortin saanut Tepsa myöntää, että toisinaan liikennetilanteissa joutuu kovastikin muistelemaan, mitä liikennesäännöistä mopokortin neljällä teoriatunnilla opetettiinkaan.

– Helposti tulee semmonen kyseenalaistus, että muistinko minä väärin vai muistiko joku muu, kuvailee Emma Tepsa.

Mopokortin uudistuksessa viime kesänä vaatimus pakollisista ajotunneista poistettiin ja teoria-opetuksen määrä laski kuudesta pakollisesta tunnista neljään tuntiin. Liikenneturvassa onkin huomattu, että sekä nuorten että vanhempien tiedon tarve on lisääntynyt, kertoo Toni Vuoristo Liikenneturvasta.

– Mopoilijoiden kysymykset ovat lisääntyneet ajokorttiuudistuksen jälkeen aika lailla. Liikennessäännöistä kysytään kaikenlaisia perusasioita. Tätä ei aikaisemmin ole ollut, Vuoristo sanoo.

Teoriatunnit alas, uusimisprosentti ylös

Teoriaopetuksen väheneminen näkyi jo viime vuonna siinä, että yhä useampi tarvitsi teoriakokeen läpäisemiseen useamman kuin yhden yrityksen (Suomen Kuvalehti).

Uusimisprosentti kasvoi räjähdysmäisesti: ennen ajokorttiuudistusta vuonna 2017 mopokortin teoriakokeen pääsi läpi ensimmäisellä kerralla 83 prosenttia kokelaista. Viime vuoden loppupuolella määrä oli enää 36 prosenttia.

Jade Ekorre ja Emma Tepsa joutuivat käymään teoriakokeessa useamman kerran.

– Kaikista vaikeimpia oli ne kuvakysymykset, missä piti reagoida kuviin. Että pitääkö minun väistää tulevaa autoa, kertoo Emma Tepsa.

Puutteet liikennesääntöjen tuntemisessa näkyvät myös tilastoissa. Liikenneturvan mukaan lähes joka toinen mopoilla ajetuista liikenneonnettomuuksista tapahtuu risteysalueilla ja neljä viidestä onnettomuuksissa loukkaantuneista on 15-29 vuotias.

"Eniten pelottaa isot autot"

Viimeksi kuluneen vuoden aikana Liikenneturvasta on kyselty myös erityisesti mopoilijan paikasta liikenteessä. Siitä huolimatta, että laki on tältä osin entisensä: mopon paikka on ajoradan oikeassa reunassa tai pientareella asti.

– Yllättävän paljon tästä silti kysytään. Mikä on mopon paikka ja missä saa ajaa, Toni Vuoristo sanoo.

Mopoilijoiden ja heidän vanhempiensa huolta nostaa se, että autoilijat eivät aina osaa huomioida mopoilijoita liikenteessä tarpeeksi. Jade Ekorreakin toisinaan pelottaa maantiellä ajellessa.

– Eniten pelottaa isot autot, jotka ajavat lähellä mopon perässä. Kuskaan usein myös pikkusiskoani kouluun, jolloin pitää olla ihan tosi tarkkana eikä saa tehdä yhtään virheliikettä, Ekorre kertoo.

Jaden isä Arto Ekorre myöntää, että huolimatta siitä että luottoa tyttären liikennetaitoihin on, vanhemman huoli on aina kova.

– Kyllähän se sydäntä kylmää, kun ensimmäisiä kertoja päästää tyttären liikenteeseen ja miten monta uutta asiaa on opeteltavana. Mutta kyllä se siitä, Arto Ekorre huokaa.

Herättikö artikkeli ajatuksia? Keskustele Yle-tunnukselle kello 22 saakka.

Lue lisää:

Puoli vuotta ajokorttilain uudistuksesta: reputtajien määrä kasvussa, ajoharjoitteluradat hädässä – "Hyvin harva pärjää kymmenellä tunnilla"

Mopon ohjaksiin voi päästä ottamatta yhtään ajotuntia – Ajo-opettaja: "Tulokset tullaan näkemään varmasti ensi kesän aikana jo"