Porissa Uudenkoiviston kaupunginosassa on ammuttu ihmistä, kertoi Lounais-Suomen poliisi Twitterissä varhain joulupäivän aamuna.

Poliisin esitutkinnan mukaan isän epäillään ampuneen täysi-ikäistä poikaansa haulikolla kylkeen, koska perheenjäsenten välille oli tullut riitaa. Asian selvittelyn yhteydessä on otettu kiinni kaksi ihmistä.

Poliisin mukaan pojan vammojen vakavuudesta ei voida vielä kertoa tarkemmin. Poliisi kertoi aiemmin aamulla, että yksi ihminen on kuljetettu sairaalaan.

Tapausta tutkitaan tapon yrityksenä.

Tilanteesta ei ole enää ympäristölle vaaraa ja alue on turvallinen, Lounais-Suomen poliisista kerrottiin aamulla STT:lle.

Yhä useampi baari ja ravintola on joulupäivänäkin auki, arvelee Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRan toimitusjohtaja Timo Lappi. Tutkimustietoa joulupäivän baarivietosta ei kuitenkaan ole.

Lapin mukaan monet ovat perinteisesti lähteneet viettämään joulua vanhoille kotikulmille, mutta monet nuoret aikuiset ovat viime vuosina jääneet jouluksi kaupunkiin, jonne ovat muuttaneet työn tai opiskelupaikan perässä.

Lapin näppituntuman mukaan muutos on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Joulupäivä on uusi Tapsan tanssit

Mikkeliläisessä Bar Domissa tapaninpäivän tanssit eivät ole enää joulun ykkösbilepäivä. Baariyrittäjä Juha Parkkisen mukaan ihmiset ovat kerääntyneet juhlimaan baariin heti aaton jälkeen jo useamman vuoden ajan

– Mikkeliin tulee paljon ihmisiä vanhempiensa luokse. Elämän hektisyydestä kertoo se, etteivät ihmiset eivät jaksa olla kahta päivää kotona. Juhliminen startataan jo joulupäivänä.

Vaikka perinteiset Tapsan tanssit yhä vetävät porukkaa, Parkkinen uskoo, että tänä vuonna tanssien suosiota hillitsee entisestään perjantaina koittava arkipäivä.

Joulupäivän baari-ilta on monelle jo perinne. Silti tapa ei ole vielä tuttu läheskään kaikille.

– Olisi aika lanseerata jokin nimi tällekin päivälle.

Baariyrittäjälle joulupäivä yhdistää työn ja huvin

Juvalla sijaitsevat Ylä- ja Alabaari ovat kiinni jouluaattona, mutta avaavat ovensa joulupäiväksi.

Baariyrittäjä Antti Halosen mukaan joulupäivästä alkaa viimeinen viikko ennen vuoden vaihtumista. Viikko on alan yrittäjille viimeinen rutistus ennen kuin bisnes hiljenee alkuvuodeksi.

Halonen on huomannut, että joulupäivän baari-ilta on erilainen kuin muut vuoden työpäivät.

– Se on paljon lämminhenkisempi. Kaikki ihmiset ovat hyvällä päällä.

Baarialalla ihmiset ovat tottuneet olemaan töissä, kun muut ovat vapaalla. Joulupäivä yhdistää kuitenkin Halosen mielestä työn ja huvin: silloin töiden ohessa näkee paljon paikkakunnalta muuttaneita tuttuja.

Joulu pehmentää baarin asiakkaat

Myöskin Rantasalmella joulupäivä on perinteisesti baariyrittäjän työpäivä. Paljon päivän kiireellisyys riippuu Oluthuoneen yrittäjä Eino Ristilän mukaan viikonpäivästä, johon joulupäivä osuu.

Ristilä on huomannut, ettei joulu ole enää niin perhekeskeinen kuin hänen nuoruudessaan.

– Kun pienelle paikkakunnalle tulee paljon poislähteneitä, baari on ainoa paikka, missä näkee kavereita. Tämä on kohtuullinen päivä ravintolan kannalta.

Jos olet koskaan tuntenut yksinäisyyttä jouluna, et ole yksin tunteesi kanssa.

Venäjän Siperiassa sijaitsevassa Krasnojarskin kaupungissa on nimittäin järjestetty joulun aikaan jokaisena iltana paikallisessa puistossa jouluesitys, jota on kuvailtu sosiaalisessa mediassa kaupungin ”surullisimmaksi joulujuhlaksi ikinä.” Asiasta kirjoittaa The Moscow Times.

Puiston lavalle on kivunnut iltaisin kolme eläimeksi pukeutunutta viihdetaiteilijaa, joiden tarkoituksena on ilahduttaa yleisöä tanssiesityksellä. Sian, koiran ja elefantin tanssihulinat Siperian pakkasilloissa eivät ole ikävä kyllä juuri innostaneet yleisöä paikalle.

Moscow Times julkaisemalla Twitter-videolla näkyy, kuinka yleisölle varattu luminen alue lavan edustalla ammottaa tyhjyyttään. Ihmisiä ei vaikuta liikkuvan missään pimeän puiston ympäristössä. Tästä huolimatta urhea eläinkolmikko joraa energisesti teknojytän tahdissa.

Tilanne saattaa tosin muuttua nyt, kun video on päättynyt julkisuuteen. Osa videon nähneistä on nimittäin luvannut lähteä katsomaan esitystä tukeakseen reippaita viihdeartisteja.

Moscow Times: ‘Saddest Сhristmas Party Ever’ Held in Siberia

Kerrataan ensin raa’at faktat: Nurmes on 7 500 asukkaan kuihtuva kaupunki Pohjois-Karjalassa. Jos täältä haluaa automarkettiin, yliopistoon tai kaupunginteatteriin, on ajettava 130 kilometriä joko Joensuuhun tai Kuopioon.

Vanha puu-Nurmes sijaitsee kyllä komealla paikalla: harjun päällä Nurmesjärven ja Pielisen sylissä. Ja onhan Nurmes julistautunut myös Euroopan joululaulukaupungiksi vuonna 2009.

Mutta tilastokäppyrät eivät muuksi muutu: Nurmeksen väkiluku on jo useamman vuosikymmenen luisunut jyrkkään laskuun. Uusia nurmeslaisia syntyy vuosittain noin 50 ja kuolee kolme kertaa enemmän.

Mutta nyt yhteen puu-Nurmeksen komeista hirsitaloista on kokoontunut perhe, joka vähät välittää Suomen synkistä väestöennusteista. Terttu ja Seppo Laanisen kaikki kolme aikuista lasta ovat palanneet opintojen jälkeen kotiseudulle Pohjois-Karjalaan, kaksi heistä Nurmekseen.

Saammeko esitellä: ihmeperhe Laaniset, väestöennusteen myytinmurtajat! Annetaan heidän pistää pilkkeiksi stereotypiat siitä, millaista on elämä autioituvassa Suomessa.

1. Syrjäseudulla ei voi tehdä uraa

Matias Laaninen, 31, on unelma-ammatissaan Nurmeksen terveyskeskuksen lääkärinä.

– Työ on erittäin haastavaa ja merkityksellistä. Lääkärinä tällaisessa paikassa kokee olevansa tarpeellinen.

Lukion jälkeen Matias lähti Nurmeksesta Kuopioon opiskelemaan lääkäriksi. Ajatuksissa siinsi kirurgin ura, ja väitöskirja valmistui Tampereen yliopistosta haimakirurgian alalta. Sairaalatyötä Matias Laaninen on tehnyt Kuopiossa, Joensuussa ja Kajaanissa. Työ pienen kunnan terveysasemalla viehättää kuitenkin eniten.

– Tässä työssä voi nähdä ihmisen kokonaisvaltaisesti. Monessa muussa paikassa lääkäri on jonkin hyvin kapean erityisalan spesialisti.

Syrjäseudun kunnaksi Nurmeksen kaupungilla on käynyt melkoinen tuuri: terveysasemalla ei ole yhtään lääkärinvirkaa täyttämättä. Matiaksen vaimo Emmiina Laaninen on lääkärinä samassa työpaikassa, ja kahdessa muussa virassa on niin ikään nuoret lääkärit.

Matiaksen perehdytti työhön terveysasemalla vuosikymmenet työskennellyt osaava kollega, joka tunsi asiakkaansa useammassa polvessa.

– Minua viehättää vanhan ajan kunnanlääkäri -tyyppinen suhde potilaisiin, Matias sanoo.

Oikeastaan samaa 1900-luvun alun henkeä on koko Laanisten perheen ammatinvalinnoissa. Terttu ja Seppo Laanisen keskimmäinen lapsi Annastiina Leppälä, 34, on kuvataideopettaja ja pian myös historianopettaja ja erityisopettaja – vähän niin kuin vanhan ajan kansankynttilä. Esikoispoika Tuomo Laaninen, 38, puolestaan on kuin entisaikojen nimismies: hän työskentelee syyttäjänvirastossa Joensuussa.

2. Siellä asuu pelkkiä juntteja

Kuvataiteilijaksi opiskellut Annastiina Leppälä ja hänen kuvataiteilijamiehensä Pasi Leppälä päättivät esikoislapsensa Noakin syntymän jälkeen muuttaa Annastiinan kotimaisemiin Nurmekseen. Päätöksen sinetöi Nurmeksen kulttuurimyönteinen ilmapiiri, Annastiina sanoo.

Hän kasvoi Nurmeksessa viulua soittaen ja maalaten. Maailmalle lähdettyään Annastiina ymmärsi eläneensä poikkeuksellisessa ympäristössä.

– Kasvoin kauneuden keskellä. Nurmes on kulttuurihistoriallisesti aivan ainutlaatuinen. Esikoisen syntymän jälkeen tuli vahva tunne, että haluan tarjota hänelle samanlaisen ympäristön.

Taiteilijapariskunta otettiin Nurmeksessa hyvin vastaan. Pasi on toiselta ammatiltaan insinööri ja työllistyi sähköalan opettajana ja sähköasentajana. Annastiina teki kuvataideopettajan sijaisuuksia kansalaisopistossa ja koulussa. Perheeseen on syntynyt parin vuoden välein kaikkiaan neljä lasta.

Sitä paitsi ei Nurmeksessa muutenkaan eletä niin tiukasti diesel-Suomessa kuin voisi luulla: Matias perheineen ajaa pidemmät välit sähköautolla ja päiväkotimatkalle lapset pakataan laatikkopyörän kyytiin. Molemmat kulkuvälineet saattavat tosin olla Nurmeksen ainoita lajissaan. Mutta jonkunhan on näytettävä suuntaa.

3. Vain hullu ostaa asunnon kuolevasta kunnasta

Matias ja Emmiina Laanisella ja heidän kahdella lapsellaan on asunnossaan mukavasti tilaa. Sitä on 120 neliötä – per kerros, ja kerroksia Tuiskun vanhassa kartanossa on kolme. Kaksi niistä Matias ja Emmiina ovat jo saaneet remontoitua kuntoon.

Matias ja Emmiina ostivat vanhan kartanon kolme vuotta sitten ja remontoivat sitä ensimmäisen vuoden Kuopiosta käsin. Kauppahinnalla ei olisi saanut edes yksiötä Helsingin Kalliosta.

– En oikein ymmärrä puhetta, että asunnon ostaminen syrjemmästä olisi suuri riski. Emme ole sidottuja 30 vuoden asuntolainaan. Minusta se on taloudellista vapautta, Matias sanoo.

Annastiina ja Pasi Leppälän asunto on pienempi. Vanhassa kyläkoulussa Kynsiniemellä on vain reilut 250 neliötä.

Molempien perheiden lapset ovat tottuneet siihen, että aina juostaan jonkun luona pitkiä käytäviä huoneesta toiseen.

– Lapsilukumme olisi varmaankin jäänyt isommassa kaupungissa kahteen nykyisen neljän sijaan, Annastiina sanoo.

Monet ystäväperheet Nurmeksessa ovat nykymittapuulla suurperheitä.

– Niin, tässähän on vasta päästy alkuun, sanoo Emmiina Laaninen, joka on 3-vuotiaan Eeliksen ja 1-vuotiaan Iisan äiti.

Sekä Matiaksen että Annastiinan perheet harrastavat perinnerakentamista. Matiaksen mielestä se on parasta vastapainoa aivoja kuormittavalle työlle. Annastiinan puoliso Pasi on paitsi kuvataiteilija myös insinööri. Hän on tehnyt kyläkoulun remontin miltei kokonaan itse. Ulkosaunan puut on kaadettu omasta metsästä, ja hirret veistetty ja kehikko rakennettu perinteiseen tyyliin.

Kun yksi Annastiinan ja Pasin lapsista piirsi kuvan perheestään, isällä roikkui kädessä ainakin kolme työkalua.

4. Tunnelma on lannistunut – viimeinen sammuttaa valot

Valot ovat päällä, eikä kukaan ei ole sammuttamassa niitä. Annastiina Leppälän mielestä median viljelemä kuva tyhjenevistä syrjäseuduista on väärä. Se saa hänet vihaiseksi.

Hänen lapsuudenystävistään moni asuu Nurmeksessa. Matiaksen kavereista erityisesti korkeasti koulutetut ovat pakkautuneet Tampereen eteläpuolelle.

– Kun esimerkiksi lääkärikavereille kertoo työstä täällä, moni sanoo, että “kuulostaapa ihanalta”. Silti he jatkavat asumista isoissa kaupungeissa. Se on vähän absurdia.

Mutta entä työpaikat? Miten tulla toimeen yt-uutisten kunnassa, jos ei satu olemaan ammatiltaan lääkäri, joista on pulaa?

Matias Laaninen uskoo, että etätyön mahdollisuuksissa on vielä paljon otettavaa. Vain harva työ on paikkaan sidottu, ja kokouksiin voi osallistua videon välityksellä. Moni matkustaa työn vuoksi kokouksiin ulkomaille. Aivan sama asia olisi pendelöidä tarpeen mukaan Nurmeksesta Helsinkiin.

Oli aika, jolloin Laanisen perheen lapset halusivat ehdottomasti pois Nurmeksesta. Kaikki kolme lähtivätkin heti lukion jälkeen, ja se oli hyvä päätös. Paluun arvon ymmärtää, kun on kerran lähtenyt.

– Nuorena miehenä ei ollut ensimmäisenä mielessä kauniit puutalot ja upea Pielisen maisema, Matias naurahtaa.

Ne alkoivat kummasti kiinnostaa, kun ikää tuli lisää. Samalla tavalla kävi Annastiina Leppälälle. Hänessä halu palata Nurmekseen syttyi voimakkaana esikoisen syntymän jälkeen. Se liittyy ennen kaikkea arvoihin.

– Tärkein arvoni on yhteinen aika perheen kanssa. Hitaampi elämäntyyli mahdollistaa sen.

Terttu ja Seppo Laanisen kaikki kolme lasta vaikuttavat poikkeuksellisen kotiseuturakkailta. Esikoispoika Tuomokin kävi opiskelemassa oikeustieteellisessä Helsingissä, mutta palasi pian sen jälkeen Pohjois-Karjalaan. Tuomon häät vietettiin Kolin huipulla.

Mitä ihmettä Laanisten lapsille on pienenä syötetty äidinmaidon ohessa?

– Olemme mahdollisimman paljon pidättäytyneet ottamasta kantaa lasten elämänvalintoihin, Terttu Laaninen sanoo.

Annastiina Leppälän mielestä hänen vanhempansa ovat antaneet perinnöksi positiivisen asenteen ja aktiivisen elämäntavan. Laanisilla ei ole synkistelty Nurmeksen tulevaisuutta. Nurmeksessa on viihdytty, ja sieltä käsin on käyty myös maailmalla.

– Koskaan ei ole ollut oloa, että täällä ollaan jossakin pussinperällä.

5. Ei siellä ole mitään tekemistä

Hyvä on, myönnetään. Esimerkiksi näitä asioita Nurmeksesta ei löydy: kauppakeskus, yökerho, Hop Lop, uimahalli.

– Paitsi onhan meillä Bomban kylpylä, Emmiina Laaninen huudahtaa.

Emmiina on taustaltaan kaupunkilaistyttö, kotoisin Kuopiosta. Hän oli pariskunnasta se, joka halusi vielä Matiasta enemmän muuttaa Nurmekseen.

Asuessaan Kuopion keskustassa Emmiina ja Matias huomasivat, että arki kulki työpaikan, ruokakaupan ja kodin väliä. Kaupungin houkutuksia ei tullut käytettyä, vaikka ne olivat kotioven takana.

Arki on samanlaista Nurmeksessa, mutta helpompaa. Halutessaan voi viikonloppuna ajaa Kuopioon tai Joensuuhun ja tuntuu kuin olisi isommallakin elämysmatkalla. Vuokatin, Kolin ja Tahkon laskettelurinteet ovat kaikki tunnin ajomatkan päässä.

Viime kesänä Matias ja Emmiina veneilivät Pielisellä. Vuosipäiväänsäkin he viettivät Pielisen saarten hiekkalaguuneilla. Eipä näkynyt muita ihmisiä häiritsemässä kuhertelua.

Matiaksen ja Annastiinan perheet elävät lapsiperheen arkea, jossa puuhastellaan kotiympyröissä. Se on heidän mielestään luksusta. Kun Matias pilkkoo polttopuita, Eelis huseeraa vieressä leikkisahansa kanssa.

6. Ei puoliso siellä viihtyisi, anopin naapurissa

Riippuu tietysti paljon anopista, mutta Terttu Laanisen miniä ja vävy viihtyvät hyvin samassa pikkukaupungissa appivanhempiensa kanssa.

Emmiina Laaninen ja Pasi Leppälä ovat molemmat muuttaneet Nurmekseen puolisoidensa kotiseudulle. Terttu ja Seppo Laanisen mökki Pielisen rannalla on heillekin rakas suvun kokoontumispaikka.

Terttu ja Seppo Laaninen ovat juurruttaneet lapsensa perheineen Nurmekseen, vaikka kumpikaan heistä ei ole sieltä kotoisin. 1980-luvulla eräässä sunnuntai-Hesarissa sattui olemaan yhtä aikaa kaksi työpaikkailmoitusta: Nurmekseen haettiin opettajaa kauppaoppilaitokseen ja psykologia perheneuvolaan. Terttu Laaninen muistaa, miten hän katseli työhaastattelureissulla ympärilleen talvisessa Nurmeksessa: kylläpä täällä on kaunista!

Nurmeksesta tuli koti. Elettiin ruuhkavuodet ja keski-ikä. Nyt Terttu ja Seppo Laaninen ovat molemmat eläkkeellä. He saavat seurata läheltä kahdeksan alle 10-vuotiaan lapsenlapsensa kasvua.

– Se on sellaista onnea, ettei sitä oikein uskalla edes ääneen todeta, Seppo Laaninen sanoo.

Voit keskustella aiheesta klo 22 asti.

Lue myös:

He ovat kotiseutunsa kultakimpaleita – Jenni, Hanna, Samuel ja Eve perustivat kotinsa paikkaan, johon harva haluaa jäädä

Kuinka sinun kuntasi käy? Ylen väestökone kertoo, kuinka huolestuttava kuntasi tilanne on vuonna 2040

Suomalaisten korkeakoulujen perimät lukuvuosimaksut käänsivät ulkomaalaisten opiskelijoiden määrän Suomessa laskuun, mutta vain hetkeksi.

Korkeakoulut ovat voineet vuodesta 2016 alkaen periä lukuvuosimaksuja ulkomaalaisilta opiskelijoilta, jotka tulevat Suomeen EU:n tai ETA-alueen ulkopuolelta. Maksujen vaikutus näkyi erityisesti vuonna 2017 sekä hakijamäärissä että koulutuksen aloittaneissa.

Tilastokeskuksen mukaan ulkomaalaisia opiskelijoita oli tuolloin Suomessa noin 20 000. Määrä putosi edellisestä vuodesta noin tuhannella, kun se sitä ennen oli ollut kasvussa koko vuosikymmenen.

– Pudotus ei kuitenkaan ollut niin suuri kuin mitä ennakoitiin, kommentoi STT:lle opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupolitiikasta vastaava johtaja Birgitta Vuorinen.

Vastaavanlainen pudotus näkyi myös maahanmuuttovirasto Migrin käsittelemissä oleskelulupahakemuksissa, jotka oli tehty opiskelun perusteella. Sekä Migrin että opetusministeriön mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä kääntyi kuitenkin nopeasti jälleen nousuun ja on yhä nousussa. Esimerkiksi Helsingin ja Itä-Suomen yliopistoissa hakijamäärät ovat kivunneet tänä vuonna jo korkeammalle kuin ennen lukuvuosimaksuja.

Helsingin yliopistossa lukuvuosimaksut ovat vaikuttaneet myös siten, että hakijoita tulee nyt laajemmin eri puolilta maailmaa. Uusia maita, joista hakijoita tulee, on 20–30, kertoo kehitysjohtaja Susanna Niinistö-Sivuranta STT:lle.

– Meille tulee aikaisempaa enemmän hakemuksia ja opiskelijoita myös Yhdysvalloista, hän lisää.

Vuorisen mukaan tilanne kertoo siitä, että ulkomailla arvostetaan suomalaisen koulutuksen laatua ja Suomea yhteiskuntana.

– Suomalainen koulutus on laadukasta, lukuvuosimaksut ovat kohtuullisia ja apurahoja on käytettävissä, hän summaa.

Lukuvuosimaksujen vaikutuksia arvioidaan ensi vuoden loppuun saakka

Ulkomaalaisten opiskelijoiden lukuvuosimaksut vaihtelevat Itä-Suomen yliopistossa 8 000–15 000 euron ja Helsingin yliopistossa 13 000–18 000 euron välillä ohjelmasta riippuen.

– Käytännössä stipendien myötä kaikki opiskelijat eivät maksa näitä maksuja kokonaan. Vain pieni osa maksaa täyden maksun, toteaa STT:lle Itä-Suomen yliopiston akateeminen rehtori Harri Siiskonen.

– Mutta koko ajan ollaan menossa siihen suuntaan, että lukuvuosimaksun määrää pikkuhiljaa nostetaan ja stipendin määrää lasketaan.

Lue lisää: Korkeakoulujen lukuvuosimaksujen yllättävä todellisuus: Vain kourallinen ulkomaisista opiskelijoista maksaa täyden maksun

Yliopistoissa ei ole huomattu, että lukuvuosimaksut olisivat vaikuttaneet niihin koulutuslinjoihin, jotka ulkomaalaisia opiskelijoita erityisesti kiinnostavat.

– Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden koulutus on Suomen kansainvälisintä. Valmistuneista maistereista yli 40 prosenttia on kansainvälisiä opiskelijoita, Siiskonen kertoo.

– Kansainvälisillä opiskelijoilla on siellä ollut hyvin tärkeä rooli vähintään puolenkymmentä vuotta.

Helsingin yliopistossa monet suosituimmat koulutusohjelmat alkoivat puolestaan samaan aikaan lukuvuosimaksujen kanssa, joten tilannetta ei voi verrata aiempaan.

– Kiinnostus erityisesti valtiotieteellisen tiedekunnan ohjelmaan, luonnontieteellisiin ohjelmiin ja oikeustieteellisiin ohjelmiin on ollut suurta, Niinistö-Sivuranta kertoo.

Opetusministeriön mukaan lukuvuosimaksujen käyttöönoton vaikutuksia seurataan ja arvioidaan ensi vuoden loppuun asti.

Työ Suomessa kiinnostaa ulkomaalaisia opiskelijoita, mutta sen saaminen on haastavaa

Vuorisen mukaan kansainväliset tutkinto-opiskelijat suorittavat vuositasolla karkeasti arvioituna noin 5 000 korkeakoulututkintoa.

– Se on aikamoinen joukko osaajia, jotka myös pitkälti haluavat työllistyä Suomeen. Kansainvälisillä opiskelijoilla yhtenä syynä Suomeen tulemiseen on, että suomalaiset työmarkkinat nähdään kiinnostavina, Vuorinen arvioi.

– Tietystikään kaikki eivät ole tulleet tänne siinä toivossa, että työllistyvät suomalaisille työmarkkinoille. Ja sekin täytyy sallia.

Myös Helsingin yliopistossa on nähty, että useat opiskelijat haluavat hakea työtä ja työllistyä Suomessa.

– Mutta esteitä on: verkostojen puute, täkäläisen työelämän, työkulttuurin ja työn hakemisen kokemuksen vähyys sekä kielitaito, Niinistö-Sivuranta luettelee.

Vuorinen myöntää, että suomalaisille työmarkkinoille integroituminen on ulkomaalaisille opiskelijoille haastavaa ja hidasta. Tilannetta pyritään parantamaan työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön vetämässä Talent Boost -yhteistyössä, joka on parhaillaan käynnissä.

Siiskonen näkee, että myös yliopistoissa olisi paljon tehtävää ulkomaisten opiskelijoiden auttamiseksi.

– Meidän täytyy tehdä töitä alueiden, kaupunkien, työnantajien ja julkisen sektorin kanssa, että meidän maisteriopiskelijat saavat kontaktin työelämän suuntaan,

– Itä-Suomessa on osaamispulaa monilla aloilla, heistä saataisiin koulutettua työvoimaa meidän tarpeisiin.

Lue myös:

Yli tuhannen euron lukukausimaksuilla iso vaikutus ammattikorkeakouluun – venäläisten hakijoiden määrä vähentyi jopa 80 prosenttia

Lukukausimaksu lisäsi huimasti ulkomaalaisten hakuintoa ammattikorkeaan: "Hakijoiden määrä nousi jopa 40 prosenttia"

Chileläinen Francisco Moreno säästi rahaa ja otti lainaa päästäkseen opiskelemaan Suomeen – ihmettelee sitä, miksi yli kymppitonnin lukuvuosimaksu pitää maksaa kerralla

Korkeakoulujen lukuvuosimaksujen yllättävä todellisuus: Vain kourallinen ulkomaisista opiskelijoista maksaa täyden maksun

Synnyt luolassa. Vanhempasi ovat vastikään oppineet hyödyntämään kiveä, puuta, luuta ja nahkaa metsästämiseen, kalastamiseen, pukeutumiseen ja luonnon vaaroilta suojautumiseen. Menee vielä satoja tuhansia, jopa pari miljoonaa vuotta siihen, että tullaan pisteeseen, jossa parrakas, juutalainen saarnaaja kiertää Rooman imperiumin alueella kiihottamassa kansaa.

Isäsi kuolee parikymppisenä, pian syntymäsi jälkeen. Samoin äitisi, serkkusi, naapurisi. Ehkä sinäkin: suurin osa lapsista kuolee ennen viidettä syntymäpäivää, ja jos olet niin onnekas, että täytät 15, voit odottaa elämäsi jatkuvan vielä noin toisen samanmoisen.

On paleoliittinen kausi eli vanha kivikausi. Ihmisten elinajanodote on arviolta reilut 30 vuotta.

Kehitystä tapahtuu hitaasti, kunnes lääketiede, teollisuus ja ihmisten laajempi organisoituminen yhteisöiksi, kyliksi, kaupungeiksi ja valtioiksi viimeisten vuosituhansien aikana kiihtyy. 1800-luvun puolessa välissä viisi vuotta täyttänyt lapsi elää keskimäärin jo 55-vuotiaaksi.

Tänä päivänä sama lapsi eläisi keskimäärin 82-vuotiaaksi. Vuonna 2015 enää noin neljä sadasta lapsesta kuolee ennen viisivuotissyntymäpäiväänsä ympäri maailmaa. Lähivuosikymmenien ja -satojen kehitys on ollut eksponentiaalista.

Ranskalainen Jeanne Calment syntyi vuonna 1875 keskelle teollista vallankumousta elävää, urbanisoituvaa maailmaa, jossa orjuutta kitketään, imperiumeita hajoaa ja ensimmäinen sisätiloissa järjestetty jääkiekko-ottelu mitellään Montréalin kaupungissa Kanadassa.

Calment eläisi aina vuoden 1997 elokuuhun saakka. Niin lähellä, mutta niin kaukana, että hän olisi nähnyt elämää kolmella eri vuosisadalla. Calment oli kuollessaan peräti 122 vuoden ikäinen. Hänen ikäänsä on epäilty, ja jotkut ovat väittäneet, että Calmentin tytär Yvonne olisi käyttänyt äitinsä henkilöllisyyttä 1930-luvulta alkaen.

Voisimmeko tulevaisuudessa elää kaikki yhtä vanhoiksi kuin Calment? Kuinka pitkälle voimme venyttää ihmisyyden rajoja?

Elinajanodote vastaan elinaika

Tulevaisuusanalyytikko Bruno Jacobsén kirjoitti viime kesänä suomalaisen tulevaisuustutkimusta tekevän Futures Platform -yrityksen blogissaan, kuinka ei voida lähtökohtaisesti olettaa, että ihmisen elinikä venyisi jatkuvasti eteenpäin sitä mukaa, kun kehitys jatkuu.

Maailman ihmisten elinajanodote on tilasto, jonka kasvu ei kuvaa ihmislajin biologista muutosta vuosien saatossa. Se kertoo vain, että yhä suurempi osa väestöstä selviää pitempään.

Lääkkeet, hoiva, turvallisuus – kaikki nämä pitävät meitä vain suojassa uhilta aiempaa paremmin. Nyt emme yhtä todennäköisesti kuole shakaalin hyökkäykseen, sotilaan varsijousen nuoleen tai mustaan surmaan.

Geneettisellä tasolla ihminen on pitkälti samankaltainen laji kuin synnyttyäänkin. Jos ihminen eli vuosien 1200–1745 välillä ja selvisi 21 vuoden ikään kuolematta turmassa, väkivaltaisesti tai myrkkyyn, hän olisi keskimäärin elänyt 62–70 vuoden ikään, lähes yhtä pitkään kuin ihmiset nykypäivänä.

Elinikää voidaan kuitenkin venyttää, mahdollisesti hyvin pitkällekin.

Rajoja rikkomassa

Tieteellisessä Gerontology-journaalissa vuonna 2017 julkaistu artikkeli The Future of Human Longevity osoittaa, että ihmisten kyky elää entistä pidemmälle on toistaiseksi pysähtynyt. Yli satavuotiaiden kuolleisuus ei ole viimeisten vuosikymmenten aikana merkittävästi laskenut.

Samassa artikkelissa kuitenkin todetaan, ettei ole olemassa minkäänlaista vedenpitävää näyttöä siitä, etteikö ihmisen elinaikaa voitaisi tulevaisuudessa pidentää entisestään. Ihmiselämän pituus ei ole kiveen hakattu, vaan se riippuu siitä, onnistuvatko ihmiset kehittämään entistä parempia mahdollisuuksia pitkään elämään.

Tuoreessa tutkimuksessa Rooman Sapienzan yliopistolta ja Rooman yliopistolta havaittiin eräänlainen kuoleman todennäköisyyden katto (mortality plateau).

Selvisi, että kun ihminen tulee tiettyyn ikään, hänen todennäköisyytensä kuolla ei enää nouse iän nousun mukana. Kun yltää 105 vuoden ikään, todennäköisyys kuolla luonnollisesti ennen jokaista seuraavaa syntymäpäivää on noin fifty-fifty. Tutkijat käyttivät aineistonaan jokaista 105-vuotiasta ja vanhempaa italialaista vuosilta 2009–2015.

Stanfordin yliopiston tutkimus vuodelta 2018 sen sijaan päätyi sellaiseen tulokseen, että keskimääräinen kuolinikä ihmisillä, jotka elävät 65 ikävuotta vanhemmaksi, kasvaa kolmella vuodella jokaisen 25 vuoden ajanjakson myötä. Ihminen elää siis arviolta kuusi vuotta pidempään kuin hänen isovanhempansa.

Sama tutkimus osoittaa, etteivät ihmiskunnan pyrkimykset pidentää elinikää ole turhia. Aiempi tutkimus asetti ihmisen absoluuttisen elinikäkaton noin 125 vuoteen, mutta tuloksia on haastettu ja puolustettu.

Millainen on ihmiskunnan tulevaisuus?

Tulevaisuudessa, jossa jokainen ihminen voisi elää 115-vuotiaaksi ja vanhemmaksi, tulee yhteiskunnalle eteen useita sosioekonomisia haasteita. Jacobsén esittelee blogissaan useita muutoksia, joita maailmassa tulisi tässä tapauksessa tehdä.

1. Eläkeiän laaja nousu

Kun elämme pidempään ja lääketiede kehittyy, yhä useampi pystyy työskentelemään entistä vanhempana. Eikä vain pysty, vaan myös joutuu, jotta pidempi elämä on mahdollista kustantaa.

Euroopassa eläkeikä vaihtelee keskimäärin 60–72 vuoden välillä. Eläkeiän nostoa tavoitellaan esimerkiksi Espanjassa, Tanskassa, Ranskassa ja Irlannissa.

Monet maat ovat sitoneet eläkeiän nousun elinajanodotteen nousuun. Niin myös Suomi. Kun elämme pidempään, pääsemme jatkossa myös eläkkeelle myöhemmin. Näin turvataan yhteiskunnan verotulot ja eläkejärjestelmän ylläpito.

2. Eläkejärjestelmän uudistaminen

Jotta yhä useammalle voidaan jatkossa maksaa riittävää eläkettä, joudutaan muuttamaan myös eläkemalleja. Maailman talousfoorumin selvityksessä ilmeni, että ihmiset tulevat käyttämään eläkesäästönsä loppuun keskimäärin 8–20 vuotta ennen kuolemaa. Eniten kehitys kuormittaa naisia.

Monissa maissa on alettu harkitsemaan hybridiratkaisuja, joissa yhdistyvät kansaneläke, yksityiset eläkkeet, henkilökohtaiset säästöt ja eläketilit. Pinnalle on noussut myös vaihtoehto, jossa eläkekertymää voitaisiin laskea taloudellisesti haastavien tilanteiden yhteydessä.

Singaporessa on käytössä malli, jossa työnantajat ja -tekijät maksavat arviolta viidesosan kuukausipalkastaan automaattisesti eläketilille. Näitä tuloja sijoitetaan pääasiassa Singaporen asuntomarkkinoille tuottojen toivossa. Jotta Singaporen kansalainen pääsee mukaan järjestelmään, tulee hänen kerätä 55 ikävuoteen mennessä vähintään 155 000 Singaporen dollaria eläketililleen.

3. Julkisten palveluiden säännöstely ja niiden hinnan nosto

Julkiset palvelut ovat monissa maissa taistelleet jo pitkään väestön ikääntymisen kanssa. Resurssit eivät ole kasvaneet samaa tahtia apua tarvitsevien ihmisten määrän kanssa.

Näin myös Suomessa, jossa väestön huoltosuhde heikkenee vääjäämättä. Ratkaisuksi on Suomessa suunniteltu soteuudistusta, mutta esimerkiksi lääkärit eivät ole pitäneet sitä yksinkertaisena vastauksena ongelmaan. Sote on noussut Suomen politiikan yhdeksi suurimmista kiistakapuloista.

Vaihtoehtoina olisi siis joko alkaa säännöstelemään julkisia palveluita tarpeen mukaan entistä hanakammin tai lisätä asiakkaan palveluista maksamaa omavastuuta. Molemmissa vaihtoehdoissa on kuitenkin olemassa riski, etteivät kaikki apua tarvitsevat saisi terveydelleen välttämätöntä tukea.

Haluammeko edes elää ikuisesti?

Ajatus ikuisesta elämästä on kiehtonut ihmiskuntaa läpi historian.

Nuoruuden lähteestä on haaveiltu niin kreikkalaisissa kuin roomalaisissa taruissa, pappiskuningas Johanneksen ristiretkien ja 1000-luvun alun legendoissa kuin Karibian alkuperäiskansojen suullisessa perinnössä ja Juan Ponce de Léonin seikkailuissa.

Rakastetuissa Indiana Jones -elokuvissakin teema on esillä. Steven Spielbergin ja George Lucasin luoma aarteenetsijähahmo etsii ja lopulta löytää Graalin maljan, joka suo kupista juovalle ikuisen elämän.

Maljan voimat perustuvat Kuningas Arthurin ja pyöreän pöydän ritarien tarinoihin, ja sitä pidetään kultturihistoriallisesti astiana, josta Jeesus Nasaretilainen tarjosi viimeisellä ehtoollisella viiniä ennen kuolemaansa.

Varo mitä toivot, sillä se saattaa vaikka toteutua. Tuttu fraasi, jonka juuret ovat muinaiskreikkalaisen satusedän Aisopoksen tarinoissa. Monesti valtavaa voimaa tavoitellessaan ihminen tuntuu kompastuvan kuvitelmaan kaikkivoipaisuudestaan. Yliluonnollisten voimien kyljessä saattaa tulla myös negatiivisia vaikutuksia, jotka tekevät voimat hyödyttömiksi, peräti taakaksi.

Yli sadan ikävuoden matkan kulkeneet ihmiset ovat usein poikkeusyksilöitä. Poikkeuksellisen terveitä, poikkeuksellisen ihmeellisiä. Pitkän iän myötä suurimmalla osalla tulee väistämättä eteen vakavia sairauksia, jotka rappeuttavat aivoja, muistia, kehoa, liikkumista. Niitä asioita, jotka mahdollistavat meille kaikille onnen.

Satojen ikävuosien aikana tulee todistaneeksi monia tragedioita. Ystävien, sukulaisten ja lasten kuolemia. Särkyviä sydämiä.

Mitä on elämä, jos et tunnista rakkaitasi tai heitä ei enää ole?

Mitä on elämä, jossa sadan vuoden muistot samentuvat ja sulautuvat yhdeksi epäselväksi kokonaisuudeksi?

Mitä on elämä, jos et voi enää puraista pihapuusta pudonnutta tuoretta omenaa?

Valtiotieteiden maisteri Rosa Rantanen väitteli vastikään syksyllä ikuisen elämän eettisyydestä tohtoriksi Turun yliopistosta.

Hän kirjoittaa väitöstutkimuksessaan useimpien ihmisten intuition olevan, että elämä on hyvä asia ja kuolema paha. Suurin osa ei kuitenkaan halua myöskään elää ikuisesti. Syntyy paradoksi: emme halua kuolla, muttemme myöskään tallustaa maan päällä loputtomiin.

Ikuisuus on kuitenkin eri asia kuin vaikkapa 200 tai 1 000 vuotta.

Mitä on elämä, jos et voi enää puraista pihapuusta pudonnutta tuoretta omenaa?

Entäs sitten maapallon ylikansoittuminen, joka uhkaa planeettamme kantokykyä jo nyt, kun elämme huomattavasti satoja vuosia lyhyempiä aikoja? Kolonisoitaisiinko Kuu ja läheisiä planeettoja, jotta pitkäikäisellä väestöllä olisi tilaa elää?

Rantanen pohtii asiaa kahdesta näkökulmasta.

Jos ihmisen keskimääräiseksi elinajanodotteeksi muodostuisi jonain päivänä 1 500 vuotta, voisi olla, että väestö lisääntyisi 30 ikävuoden sijaan 300-vuotiaana.

Voisi myös olla niin, että elinikää säännösteltäisiin. Jos haluaisi saada lapsia, eläisi lyhyemmän elämän, jotta maapallo kestäisi kuormituksen. Epätodennäköistä maailmassa, jossa suurin osa arvostaa lisääntymiskysymyksessä vapautta tehdä omia päätöksiä.

Rantanen ei tutkimuksessaan asetu puolustamaan tai vastustamaan eliniän merkittävää pidentämistä.

Hänen johtopäätöksensä on helppo allekirjoittaa: Merkitystä voi luoda lyhyessäkin elämässä. Mieluummin lyhyt ja onnellinen kuin pitkä ja onneton elämä.

Ehkä osaamme tavoitella aktiivisesti onnea vain siksi, että tiedämme rajallisuutemme. Miksi syleillä, silittää ja suudella tänään, jos niihin on ikuisuus aikaa?

Haluaisitko sinä elää ikuisesti? Mitä tekisit 200 lisävuodella? Voit keskustella aiheesta kello 22 saakka.

Aiheesta lisää:

Japanilaisnainen on maailman vanhin ihminen – 116-vuotias nauttii matematiikasta ja lautapeleistä

Satavuotiaan Walfred Andersonin uskomaton elämä: Lamat ja Siperian vankileirit eivät nujertaneet suomalaisen ikuista optimismia

Maailman vanhin pariskunta löytyy Japanista – "Me olemme pärjänneet näin pitkään, koska olin kärsivällinen"

Tutkijat todistivat matemaattisesti: Ikuinen elämä on mahdotonta (2017)

Indonesiassa maanantaina tapahtuneen bussiturman kuolonuhrien määrä on noussut 35:een, kertovat viranomaiset.

Linja-auto syöksyi 150 metriä syvään rotkoon Etelä-Sumatran provinssissa juuri ennen keskiyötä paikallista aikaa maanantaina. Bussi päätyi jokeen rotkon pohjalle, jossa se oli osittain veden alla.

Poliisin edustajan Dolly Gumaran mukaan onnettomuudessa kuolleista ainakin kahdeksan on lapsia.

Tänään pelastuspartio on jatkanut onnettomuuden jäljiltä kadoksissa olevien etsintöjä jo kolmatta päivää. Onnettomuuspaikalta on pelastettu ainakin 13 eloonjäänyttä.

Matkustajatietojen mukaan bussi oli lähtenyt Sumatran saarella sijaitsevasta Bengkulun kaupungista kyydissään 27 matkustajaa. Joidenkin eloonjääneiden mukaan bussissa olisi ollut onnettomuushetkellä kuitenkin noin 50 ihmistä. Matkustajia oli nähtävästi otettu kyytiin matkan varrelta.

Pahat liikenneonnettomuudet ovat yleisiä Indonesiassa, missä autojen kunto on usein huono ja liikennesääntöjä noudatetaan vaihtelevasti.

Kesäilta, kaverit ja kaljaa. Ei huolen häivää. On juhannus vuonna 2017. Parikymmenpäinen nuorten joukko on kokoontunut viettämään juhannusaattoa Joensuun lähistölle maaseudulle. Pelataan juomapelejä ja syödään pizzaa. Mopot seisovat pihalla parkissa, samoin muutama auto. 16-vuotias Teemu Meriläinen on tullut bileisiin täysi-ikäisen tyttöystävänsä kyydillä.

Kesäyön lyhyt hämärä on jo laskeutunut. Ajetaanko vähän sivuteillä, eräs kaveri ehdottaa.

Yksi porukan 16-vuotiaista pojista hyppää kuskin paikalle Opel Astraan. Teemu Meriläisen tyttöystävä lähtee kyytiin, koska auto on hänen mummonsa.

Meriläinen ja kaksi muuta kaveria könyävät takapenkille. Meriläinen istuu kuskin taakse ja laittaa turvavyön kiinni. Humala tuntuu päässä. Auto käynnistyy. Muisti katkeaa.

Suu liikkuu, kädet eivät

Meriläinen nukkuu pitkää, pehmeää unta. Saatoin sammua, hän ajattelee jossakin unen rajamailla juuri ennen heräämistä. Kun hän saa silmät auki, ympärillä seisoo joukko lääkäreitä. Meriläinen yrittää puhua, mutta ääntä ei tule. Se johtuu hengityskoneen paksusta putkesta, joka painaa äänihuulia.

Missä olen? Lääkärit lukevat kysymyksen huulilta ja vastaavat: Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Mitä on tapahtunut? Jouduit pahaan auto-onnettomuuteen.

“Ai että vituiksi meni”, Meriläinen liikuttaa huuliaan ja alkaa nauraa. Hän luulee, että kyseessä on pieni reissu ensiapuun. Vielä hän ei tajua, etteivät kädet ja jalat liiku lainkaan.

Kesästä 2017 piti tulla Teemu Meriläiselle se pitkä ja huoleton nuoruuden kesä. Peruskoulu oli juuri päättynyt, ja Meriläistä odotti paikka ammattikoulussa rakennuslinjalla. Meriläinen ajatteli, että koulukirjojen pänttääminen oli nyt lusittu: raksapuolella saisi tehdä enemmän käsillä. Sitä ennen olisi aikaa päristellä mopolla kavereiden kanssa katukoriskentältä toiselle ja juoda pussikaljaa puistossa.

Kesää kesti kolme viikkoa.

Auto rusentui kahden puun väliin

Teemu Meriläinen ei muista, mitä tapahtui sen jälkeen, kun auto hurahti käyntiin biletalon pihassa. Sitä seuraavat tapahtumat tiedetään mukana olleiden kertomusten, silminnäkijöiden sekä poliisin ja vakuutusyhtiöiden tutkinnan perusteella.

Meriläisen kaveri ajoi autolla asfalttitietä pitkin. Muuta liikennettä ei näkynyt keskiyön aikaan pienellä kylätiellä. Kuski oli humalassa. Hän väsyi ja valitti, ettei näe enää ajaa. Siinä vaiheessa Meriläisen tyttöystävä vaihtoi kuskin paikalle. Hänkin oli kännissä. Kaksi kaveria takapenkiltä hyppäsi pois kyydistä ja sanoi kävelevänsä takaisin. Heitä pelotti, että kohta sattuisi jotakin.

Kolmikko jatkoi matkaa autolla. Maisema vilisi. Yhtäkkiä asfaltti vaihtui soratieksi ja eteen tuli Y-kirjaimen muotoinen risteys. Tarkkaa nopeutta ei tiedetä, mutta silminnäkijöiden ja vakuutusyhtiön tutkimusten mukaan kuski ajoi yli satasta.

Y-risteyksestä auto kimposi suoraan metsään. Se rusentui kahden puunrungon väliin, nousi pystyasentoon ja romahti takaisin maahan. Puut murskasivat keulan ja painoivat auton katon kasaan. Kello oli 0.40 juhannusyönä.

Helikopterilla hoitoon

Pelastajat tulivat paikalle vajaassa puolessa tunnissa. Meriläinen ja autoa ajanut tyttöystävä piti irrottaa rusentuneesta autosta. Pelkääjän paikalla istunut kaveri pääsi ulos omin avuin.

Tyttöystävän lantio murtui viidestä kohdasta, reisiluu murskaantui ja törrötti.

Meriläiselle kävi vielä huonommin. Lantio ja reisiluu murtuivat. Siitä olisi kyllä toipunut, mutta siitä ei, että ylhäältä niskasta murtui neljä niskanikamaa. Hermoyhteys koko alavartaloon rintakehästä alaspäin katkesi.

Meriläinen kuljetettiin helikopterilla ensin Joensuun keskussairaalaan ja sieltä Kuopion yliopistolliseen sairaalaan. Hänet pidettiin viikon ajan lääkekoomassa ja siirrettiin vielä Tampereelle.

Vasta siellä hän heräsi.

Hengittäminenkin oli opeteltava

Tilanteen vakavuus selvisi Meriläiselle pikkuhiljaa, kuukausien kuluessa. Pää ei suostunut ottamaan vastaan kylmiä faktoja: diagnoosi oli tetraplegia, neliraajahalvaus. Kädet ja jalat eivät toimineet aluksi lainkaan. Potilas makasi sängyssä ja aisti kosketuksen vain kasvoissa ja kaulalla.

– Minulla on mielikuva, ettei kukaan sanonut suoraan, että en kävele koskaan. Silloin en olisi sitä tietoa kyllä kestänytkään, Meriläinen sanoo.

Nyt, kun onnettomuudesta on kulunut runsaat kaksi vuotta, Meriläinen pystyy istumaan pyörätuolissa. Hänen keskivartaloaan tukee joustava vyö, mutta niskaa hän pystyy kannattelemaan itse.

Puhuminen ja nieleminen onnistuvat. Käsivarret nousevat jonkin verran, mutta kämmenet ja sormet eivät toimi ollenkaan. On sanomatta selvää, että aivan kaikki elämässä on eri tavalla kuin ennen.

Pelkkä pyörätuolissa istuminen on valtavan työn tulos. On todellinen työvoitto, että Meriläinen pystyy syömään remmillä ranteeseen kiinnitetyn lusikan avulla itse. Että hän voi käyttää kännykkää, joka on kiinnitetty tarranauhalla reiteen. Että hän kykenee ylipäätään elämään.

Kaikki hengittämisestä lähtien on pitänyt opetella alusta alkaen uudelleen.

Ensimmäinen puhelu tyttöystävälle

Kun Meriläinen nostettiin ensimmäistä kertaa istuma-asentoon teho-osastolla, kipu niskassa oli tolkuton. Meriläinen itki ja aneli päästä takaisin makuulle.

– Hoitajat sanoivat, että nyt pitää luoda pohja kuntoutumiselle.

Pikkuhiljaa istumisaika piteni muutamasta minuutista ensin puoleen tuntiin ja kuukausien kuntoutuksessa koko päivään.

Kun hengityskone otettiin pois, ei ilmaa riittänyt aluksi puhumiseen ja hengittäminen oli haukkomista. Meriläinen kutsui hoitajaa luokseen kieltään naksauttamalla. Putki keuhkoihin oli kulkenut kaulakuopasta. Siinä oli pullonkorkin kokoinen aukko, joka falskasi, kun Meriläinen yritti puhua.

– Isoveli otti veljellisen kuristusotteen niin, että aukko puristui umpeen. Sitten ääni kulki paremmin, Meriläinen muistelee.

Kuukausi onnettomuuden jälkeen puhuminen onnistui sen verran, että Meriläinen sai soitettua ensimmäistä kertaa tyttöystävälleen. Sitä ennen muutamat viestit olivat kulkeneet äidin ja veljen kautta. Tyttöystävä oli toipumassa leikkauksesta Töölön sairaalassa.

“Olen elossa, milloin nähdään?”

Nugetin saaminen suuhun oli saavutus

Kuukauden sairaalajaksoa seurasi kolmen kuukauden kuntoutus Tampereella.

– Se oli aivan jäätävää työntekoa.

Istumisen lisäksi Meriläinen opetteli käyttämään käsivarsiaan. Lopulta hän pystyi rullaamaan itseään kuntoutuskeskuksen käytävää edestakaisin. Juttukavereina olivat osaston mummot. Ison osan päivästä hän katsoi ikkunasta ulos tai tuijotti televisiosta uusintoja.

– Voit kysyä mitä tahansa lentokoneista. Osaan Lentoturmatutkinta-sarjan ulkoa, Meriläinen sanoo.

Syömiseen tarvittiin erilaista liikerataa kuin pyörätuolilla liikkumiseen. Siitä ei aluksi meinannut tulla mitään. Lopulta yhtenä päivänä lounaalla Meriläinen onnistui viemään nugetin lusikassa suuhunsa asti. Se antoi valtavasti voimaa jatkaa.

– Aiemmin olin sellainen, että jätin homman kesken, jos en onnistunut kerralla. Nyt on ollut pakko oppia siihen, että mikään ei onnistu aluksi, mutta saattaa onnistua kovalla harjoittelulla.

Silti kaikkein kovin urakka on ollut pään sisällä. Meriläinen kuvailee aikaa kuntoutuksessa henkiseksi vuoristoradaksi. Monena päivänä hän ei olisi jaksanut elää.

Välähdyksenomaisina hetkinä Meriläiselle valkeni, että tämä kaikki: hengittämisen, istumisen ja syömisen opettelu, ei ollut ohimenevää, vaan uusi arki. Se musersi.

Sama Teemu, pyörät alla

Syksyllä 2017 Meriläinen pääsi pois kuntoutuksesta ja palasi takaisin kotiin Joensuuhun. Kaverit olivat aloittaneet lomien jälkeen opintonsa ammattikoulussa ja lukiossa. Meriläinen istui pyörätuolissa kotonaan äitinsä luona eikä halunnut poistua asunnosta. Kaikki, mikä muistutti entisestä elämästä, romahdutti henkisesti.

– En pystynyt menemään kaupungin keskustaan ilman rauhoittavaa lääkitystä. Jos vastaan tuli joku tuttu, menin aivan paniikkiin.

Talven kuluessa voimat lisääntyivät, ja ajatukset alkoivat kääntyä pikkuhiljaa tulevaan. “Raksa-ukkoa” hänestä ei tullut niin kuin piti. Mutta voisiko tulla jotakin muuta? Meriläinen aloitti ammattistartti-opinnot ja korotti peruskoulun päästötodistuksensa arvosanoja.

Uuden elämän opettelussa yksi ihminen on ollut tärkeämpi kuin kukaan muu. Kuntoutumiseen tuli uutta puhtia, kun Meriläinen muutti pois lapsuudenkodista, yhteen tyttöystävänsä kanssa.

Tyttöystävän fyysiset vammat ovat parantuneet hyvin. Henkinen kipu on ollut hankalampi asia. Se on ravistellut koko Meriläisen lähipiiriä: tyttöystävää, äitiä ja veljiä.

– Sanon kaikille, että mennyt on mennyttä. Olen sama Teemu kuin ennenkin, minulla on vain pyörät alla. Haluan, että minua kohdellaan samalla tavalla kuin ennenkin.

Meriläisen mielestä niin suurta tragediaa ei olekaan, etteikö siitä voisi sopivassa tilanteessa heittää myös huumoria. Kavereista läheisimmät ovat pysyneet vierellä. He ovat opetelleet käyttämään henkilönosturia, jonka avulla Meriläinen autetaan sängystä pyörätuoliin.

Enää kadulla pyörätuolia tuijottavat ihmiset eivät häiritse niin kuin aluksi.

Max opettelee olemaan käsinä

Tällä hetkellä Meriläinen kuvailee vointiaan hyväksi. Onnettomuuden jälkeen lääkelista oli “lattiasta kattoon”, mutta Meriläinen on halunnut tiputtaa kipulääkkeet minimiin. Nyt hänellä on allaan uusi pyörätuoli, eikä kipuja niskassa ole.

Käsivarsista hauiksista on siirretty hermoja ranteeseen. Leikkauksen tuloksena oikea ranne liikkuu hieman. Meriläinen on silti nykyisin vasenkätinen, sillä sen puolen kädessä on enemmän voimaa.

Meriläisen on pitänyt yhtä aikaa kasvaa aikuiseksi ja oppia siihen, että hän on muiden avun varassa ympäri vuorokauden. Henkilökohtainen avustaja on paikalla päiväsaikaan, ja iltaisin ja öisin tyttöystävä toimii omaishoitajana. Lisäksi kotihoito käy joka päivä. Fysioterapeutin ja toimintaterapeutin vastaanotot rytmittävät viikkoa.

Uutena tulokkaana keskustan kerrostalokaksion olohuoneessa pyörii nelikuinen saksanpaimenkoiran pentu. Meriläinen ja tyttöystävä aikovat kouluttaa Maxista avustajakoiran.

– Mahdollisuudet ovat kuulemma rajattomat. Koiran voi opettaa tuomaan tavaroita jääkaapista, sammuttamaan valot ja sulkemaan ovet käskystä, Meriläinen kertoo.

Nyt pentu osaa jo käskystä istua pyörätuolin viereen. Se odottaa palkinnoksi nakinpalaa. Koska kädet eivät toimi, avustaja antaa Meriläiselle nakinpalasia suuhun, ja Meriläinen sylkäisee ne koiralle yksi kerrallaan.

Se tyypillinen tarina

Käsillä tekemisen tilalle on tullut haave yrittäjyydestä. Tänä syksynä Meriläinen aloitti merkonomiopinnot yrittäjälinjalla, mutta jo viime keväänä hän perusti oman yrityksen ammattikoulun opettajan avustuksella.

Meriläinen toimii kokemusasiantuntijana. Hän käy kertomassa tarinaansa onnettomuudesta terveysalan ammattilaisille sekä nuorille kouluissa. Kun yläkouluikäiset oppilaat näkevät kuvan rusentuneesta autosta ja Meriläisestä teho-osastolla, salissa on hiljaista.

Sitä Meriläinen toivookin: että viesti menisi perille. Tarina on nimittäin tuttuakin tutumpi.

Osa nuorista on liikenteessä riskikuljettajia. Ennen vakavaa onnettomuutta Meriläinenkin oli joskus ajanut mopolla kännissä. Meriläisen onnettomuudessa kävivät toteen monet Liikenneturvan tilastoista tutut muuttujat.

Nuorten vakaville liikenneonnettomuuksille on tyypillistä kova vauhti, humalassa ajo ja tieltä suistuminen. Eniten tällaisia onnettomuuksia tapahtuu kesäviikonloppuina. Juuri niin kuin juhannuksena 2017.

– Joskus kaipaan sitä huolettomuutta. On kesä, ollaan vaan isolla porukalla ja hengataan, Teemu Meriläinen sanoo.

Viime helmikuussa hän täytti 18 vuotta. Ajokorttia ei tullut, mutta iltaa istuttiin yhdessä ystävien kanssa.

Lue myös:

Nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa – Mitä nuorten miesten riskialttiille liikennekäyttäytymiselle voitaisiin tehdä?

Liikenneopettaja huolestui 17-vuotiaiden ajokorteista: "Eivät välitä, sujuuko ajaminen liikennesääntöjen mukaisesti vai vähän sinne päin"

Lahjojen vaihto- ja palautusrumba on alkanut joulun jälkeen.

Verkkokaupan myynnin kasvaessa myös palautusten määrä on noussut. Erityisesti joulun jälkeen ostoksia palautetaan tavallista enemmän.

Jo vuosia joululahjojen osto on siirtynyt yhä enemmän verkkokaupan puolelle (HS). Esimerkiksi S-ryhmän verkkokaupassa myynti on kasvanut viime vuoteen nähden reilusti, ja samassa suhteessa kasvaa myös palautusten määrä.

Suurimmat palautusprosentit on perinteisesti tekstiileissä; vaatteita tilataan netistä tai ne ostetaan kokeilematta kivijalkakaupasta.

– Joulun jälkeen palautetaan eniten pelejä ja leluja, mutta pääpaino on tekstiileissä. Yöpaitoja, jalkineita, tossuja ja kaikenlaisia halutaan palauttaa tai vaihtaa, sanoo Lahden Launeen Prisman käyttötavaramyyntipäällikkö Mervi Alastalo.

Verkkomaksupalveluita tarjoavan Paytrailin mukaan joulun jälkeen vaatteiden, kenkien ja asusteiden palautusprosentti nousee jopa 40 prosenttia. Palautuksia tulee huomattavasti normaalia enemmän myös elektroniikan ja matkailun ostoksista. Paytrail hoitaa noin 10 000 verkkokaupan maksuliikennettä.

– Palautuksia on eniten tuotteissa, joita ostetaan lahjaksi; elektroniikkaa, puhelimia ja tietokoneita. Palautussyy on yleensä se, että malli on väärä tai tuote on väärän värinen, sanoo Verkkokauppa.comin markkinointi- ja viestintäjohtaja Seppo Niemelä.

Tori.fi:n tekemän kyselyn mukaan joululahjoja palauttaa noin viisi prosenttia kyselyyn vastanneista. Kyselyyn osallistui tori.fi-verkkosivustolla reilut 2 600 suomalaista.

Heti joulun jälkeen ryhdytään kuitenkin käymään kauppaa myös netin vertaisverkkokaupoissa, kuten Facebookissa ja Torissa.

– Välipäivät ovat vertaiskaupan juhlaa ja ihmiset käyvät aktiivisesti kauppaa. Myydään ei-toivottuja joululahjoja, etsitään lapsille luistimia ja muita talviurheiluvälineitä, sanoo Tori.fi:n markkinointipäällikkö Laura Kuusela.

Saman kyselyn mukaan 40 prosenttia suomalaisista kokee saatujen lahjojen myymisen tökeröksi. Joka kolmas suomalainen säilöö "huonot" joululahjat varastoon. Joka viidettä hävettäisi myydä vasta saatu joululahja.

Torin markkinapaikkajohtaja Timo Huhtamäen mukaan kyse ei niinkään ole rahasta, sillä yli puolet vastaajista kuitenkin ajattelee, että lahjan lahjoittaminen eteenpäin on hyväksyttävää.

– Eihän toisen vaivalla ja sydämellä hankkimaa lahjaa kukaan halua myydä. Mutta iso osa lahjoista ei vaivannäöstä huolimatta ihan osu. Sellaiset jäävät herkästi pyörimään nurkkiin ja päätyvät lopulta roskiin.

Kyselyn mukaan viisi prosenttia on myynyt joululahjoja eteenpäin rahan vuoksi.

Kuluttajat tietävät oikeutensa vaihtaa

Lain mukaan kivijalkakauppojen ei tarvitse vaihtaa jo myytyjä tuotteita, mutta verkkokaupassa ostajalla on aina kahden viikon palautusoikeus. Useimmat kivijalkakaupatkin kuitenkin joustavat ja tarjoavat ostoksiin esimerkiksi vaihto-oikeutta.

Kaupan liiton edunvalvontajohtaja Tuula Loikkasen mukaan on mahdollista, että palauttamisesta on tullut yleisempää, kun verkkokaupoista tuttu periaate on yleistynyt myös kivijalkakauppoihin.

Lahdessa Launeen Prismassa yhä useammin ostokset päätyvät vaihtoon tai palautukseen. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että ihmiset ostavat vaatteita kokeilematta niitä kaupassa.

– Ihmiset ovat tietoisia, että heillä on oikeus vaihtaa ja palauttaa tuotteita ja he myös hyödyntävät tätä oikeutta, sanoo Mervi Alastalo.

Kuitti talteen ja lahja vaihtoon

Sekä S-ryhmältä että Keskolta neuvotaan, että käyttämättömistä ostoksista kannattaa ottaa kuitti mukaan, jos lahjan haluaa vaihtaa. Kaupat tarjoavat eripituisia vaihto- ja palautusoikeuksia.

– Meillä tuotteet saa vaihtaa loppiaiseen mennessä. Ensimmäiset palautukset tulevat jo jouluaattona, mutta heti välipäivinä se ruuhka on suurimmillaan. Kuitti mukaan, infoon ja vaihtamaan, vinkkaa Launeen Prisman Mervi Alastalo.

Jo kerran käärityt tuotteet päätyvät normaalisti myyntiin, mutta silti Verkkokauppa.comista muistutetaan, etteivät kaupatkaan toivo palautuksia.

– Ostoprosessi kannattaa tehdä huolella. Me julkaisemme tuotteista huolto- ja palautusprosentit, ja niitä voi tutkailla. Ennaltaehkäisy on tehokas keino myös palautusten välttämiseksi, sanoo Verkkokauppa.comin Seppo Niemelä.

Lue lisää: Toiko pukki epämieluisan lahjan? Ei hätää, kaupat joustavat palautuksissa ja vaihdoissa, vaikka ei tarvitse

Turkin parlamentti käsittelee tammikuun alussa sotilaiden lähettämistä Libyaan. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan sanoi tänään torstaina uskovansa, että esitys hyväksytään, joten joukkoja voitaisiin siirtää Libyaan piankin.

Erdogan kertoi myös, että Libyan hallitus on lähettänyt pyynnön joukkojen saamiseksi.

– Koska meillä on nyt pyyntö, hyväksymme sen, hän sanoi.

On kuitenkin epäselvää, millainen pyyntö Libyasta on lähetetty. Uutistoimisto Reutersin mukaan Libyan sisäministeri Fathi Bashagha kertoi toimittajille, että pyyntö joukkojen saamiseksi lähetetään vasta, jos tilanne Libyan pääkaupungin Tripolin alueella pahenee.

– Jos tilanne pahenee ja koska meillä on oikeus puolustaa Tripolia ja sen asukkaita [...] me lähetämme virallisen kutsun Turkin hallitukselle, jotta karkotamme palkkasoturien haamun, Bashagha sanoi.

Kapina jatkunut jo yhdeksän kuukautta

Libya on ollut sekavassa tilassa aina siitä lähtien, kun maata hallinnut diktaattori Muammar Gaddafi surmattiin vuonna 2011.

Virallisesti maata on johtanut YK:n tunnustama, Tripolissa toimiva hallitus. Maan itäosassa on ollut sotapäällikkö Khalifa Haftarin johtama hallinto.

Huhtikuussa Haftarin joukot alkoivat laajentaa hallussaan olevaa aluetta ja ovat nyt ottaneet haltuunsa lähes koko maan Tripolia ja Libyan luoteiskolkkaa lukuunottamatta. Hallituksen joukot ovat käyneet taisteluja Haftarin joukkoja vastaan. Haftarin asevoimat ovat tunkeutuneet jo Tripolin laitamille.

Haftari on saanut tukea Venäjältä, Egyptiltä ja Arabiemiraateilta, joilla on kireät suhteet Turkin kanssa.

Sanomalehti The New York Times kertoi viime kuussa, että Kremliä lähellä olevalla venäläisellä palkkasotilasyhtiö Wagnerilla on Libyassa 2 000 taistelijaa. Lisäksi Haftarin kerrotaan kutsuneen Sudanista avukseen 5 000 palkkasotilasta.

Turkki on jo lähettänyt Libyan hallitukselle sotilaskalustoa.

Venäjän johdon tiedottaja sanoi tänään, että Turkin aikomus lähettää joukkoja Libyaan aiheuttaa huolta, eikä auta konfliktin ratkaisemisessa.

Kun tiedottajalta kysyttiin venäläisistä palkkasotilaista, hän sanoi maassa olevan palkkasotilaita monesta maasta, samoin kuin terroristejakin.

Turkin ja Libyan sopimus merirajasta

Turkki solmi marraskuussa Libyan kanssa kaksi sopimusta. Toinen koski Turkin antamaa sotilasapua, toinen taas maiden aluevesirajaa.

Turkki hyväksyi puolustusyhteistyön Libyan kanssa – on valmis lähettämään joukkoja maahan tarvittaessa

Turkki on jäänyt itäisellä Välimerellä eristyksiin, koska Kreikka ei hyväksy sen harjoittamaa öljyn- ja kaasunporausta Kyproksen lähistöllä.

Uuden merirajasopimuksen myötä Turkin ja Libyan aluevesirajat kohtaisivat, mikä antaisi Turkille mahdollisuuden toimittaa aseistusta Libyaan käymättä kansainvälisellä merialueella. Tämä rikkoisi kuitenkin YK:n Libyalle määräämää aseidenvientikieltoa.

On myös kyseenalaista, hyväksyykö myöskään kansainvälinen yhteisö merirajasta tehtyä sopimusta.

Kreikkalainen Ekathimerini-lehti julkaisi joulukuun alussa kartan, jonka sanotaan kuvaavan Turkin ilmoitusta uudesta merirajastaan.

Suomalaisten sosiaaliturvaa hoitava Kela maksoi viime vuonna erilaisia etuuksia yhteensä 14,9 miljardia euroa, selviää juuri ilmestyneestä Kelan tilastollinen vuosikirja 2018 -julkaisusta. Korvattu summa nousi hitusen edellisvuodesta.

Sairausvakuutusetuudet muodostavat suurimman menolohkon Kelan maksatuksista ennen eläkkeitä, työttömyyskorvauksia ja lapsiperhe-etuuksia.

Kelan maksamat etuudet jakautuvat melkoisen epätasaisesti ympäri Suomen. Asukasta kohden laskettuna suurimmat etuusmenot sijoittuvat Itä- ja Pohjois-Suomeen. Pienimmät taas Etelä- ja Länsi-Suomeen. Eniten Kelan etuuksia maksettiin rautavaaralaisille Pohjois-Savoon, keskimäärin 3 601 euroa/asukas. Vähiten Siuntioon Uudellemaalle, keskimäärin 1 749 euroa/asukas.

Kela maksaa erilaisia etuuksia valtaosalle suomalaisia. Esimerkiksi sairaanhoitokorvauksia sai 3,77 miljoonaa ja lapsilisiä 996 000 lasta. Yleistä asumistukea sai 377 000 ruokakuntaa.

Alle tonnin eläke yli 300 000:lla

Suomalaiset saivat viime vuonna kansan- ja työeläkettä keskimäärin 1 669 euroa kuukaudessa. Vain kansaneläkettä saavien keskieläke oli 759 euroa kuussa ja pelkkää työeläkettä nostavilla se oli 2 068 euroa.

Eläkkeen suuruus kuitenkin vaihtelee muutamasta satasesta useisin tuhansiin kuukaudessa riippuen pitkälti työuran pituudesta ja sen aikaisista ansioista.

Kansan- ja työeläkkeensaajia oli viime vuonna 1,5 miljoonaa. Heistä suurimman ryhmän muodosti 1 600–2 599 euroa kuussa tienanneet, heitä oli lähes 462 000.

1 200–1 599 euroa/kk tienaavia oli 337 000 ja 1 000–1 199 e/kk nostavia oli 204 000. Alle tuhannen euron kuukausieläkettä nautti 322 000 eläkeläistä.

Työtön Rauno Halme odotti työttömyyskorvaustaan lähes viisi kuukautta: "Oli ahdistavaa, kun ei tiennyt saako rahaa vai ei" – tuhansia kohtalotovereita

Kela vertaili: Yksityinen lastenlääkärikäynti kalleinta Kymenlaaksossa, silmälääkäri Uudellamaalla

Keski-Suomen kansanedustajat kannattavat valtion toimintojen hajauttamista maakuntaan – Kelan paikkariippumaton työ esimerkkinä

Posti kadotti Kelan paketin matkalla Forssasta Tampereelle – 50 asiakkaan asiakirjoja kateissa

Israelissa pääministeri Benjamin Netanjahu kamppailee tänään pitkäaikaisen kilpakumppaninsa Gideon Saarin kanssa Likud-puolueen puheenjohtajuudesta.

Netanjahun häviö olisi sokki, mutta jo pelkästään täpäräksi jäävä voitto voisi heikentää hänen vaikutusvaltaansa konservatiivipuolueen sisällä. Netanjahu on ollut puolueen keulahahmo jo kahden vuosikymmenen ajan.

Israelissa ei saatu muodostettua uutta hallitusta aiemmin tässä kuussa, kun määräaika hallitustunnustelijan löytämiseksi umpeutui ilman, että tulosta syntyi.

Määräajan umpeutuessa varmistui myös, että maassa järjestetään kolmannet parlamenttivaalit vuoden sisään. Vaalit pidetään maaliskuun alussa.

Ennen parlamenttivaaleja Netanjahun täytyy kuitenkin taistella puolueensa johtajuudesta, josta äänestetään tänään.

Äänestys alkoi aamuyhdeksältä ympäri maan. Likudin arviolta 116 000 äänestäjän täytyy tehdä päätös iltayhteentoista mennessä, kun äänestys sulkeutuu. Tuloksen odotetaan olevan selvillä aikaisin perjantaiaamuna.

Puolueessa merkkejä muutoksesta

Monet merkittävät Likud-poliitikot eivät ole tähän mennessä suostuneet antamaan tukeaan kummallekaan ehdokkaalle.

International Crisis Group -ajatushautomossa toimivan poliittisen analyytikon Ofer Zalzbergin mukaan muutama vuosi sitten olisi ollut mahdotonta, että pitkäaikaiset puoluepoliitikot eivät tukisi Netanjahua julkisesti. Merkittävät Likud-toimijat ovat hänen mukaansa aistineet, että puolueessa kytee merkkejä muutoksesta.

– He toivovat, että kilpailu Saarin ja Netanjahun välillä tarjoaisi olosuhteet sille, että kolmas osapuoli voisi viedä voiton kotiin.

Useissa israelilaisissa vaalikampanjoissa toimineen mielipidetutkijan Stephan Millerin mukaan Netanjahu voi vain hävitä johtajuustaistossa.

Siitä huolimatta, millaisen kannatuksen Saar äänestyksessä saa, on se selvä merkki puolueen sisäisistä asenteista.

– Se on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, kun joukko oikeistoäänestäjiä selkeästi ilmaisee halukkuutensa päästä eroon Netanjahusta, hän kertoi.

– Jos tämä (Saarin kannatus) on enemmän kuin kolmasosa puolueesta, vahingoittaa se Netanjahua merkittävästi, hän jatkoi.

Pääministeri taistelee korruptiosyytteitä vastaan

Netanjahua vastaan nostettiin marraskuun puolivälin jälkeen syytteet korruptiosta. Häntä syytetään monista eri tapauksista muun muassa rikosnimikkeillä petos ja lahjuksen ottaminen.

Pääministeriä syytetään esimerkiksi lähes 200 000 euron arvoisten lahjusten vastaanottamisesta sekä sääntelyn muuttamisesta israelilaista mediayhtiötä suosivaksi myönteistä julkisuutta vastaan. Netanjahu itse on kiistänyt kaiken ja kutsunut tutkintaa noitavainoksi.

Syytteet saattavat päättää Netanjahun pitkän poliittisen uran. Hän on maan pitkäaikaisin pääministeri ja toiminut tehtävässään vuodesta 2009.

Netanjahu on ensimmäinen Israelin pääministeri, jota vastaan on nostettu korruptiosyytteet kesken virkakauden. Hänellä ei kuitenkaan ole velvoitetta erota tehtävästään ennen mahdollista korruptiotuomiota.

Israelin lainsäädännön mukaan pääministerin on pakko erota vasta, kun hänet on tuomittu ja kaikki mahdolliset valitusmahdollisuudet on käytetty.

Poliittiset paineet Netanjahun eroamiseksi ovat kaikesta huolimatta kovat.

Venäjän viestintäministeriön mukaan maassa on testattu onnistuneesti Venäjän sisäistä, muusta maailmasta eristettyä tietoverkkoa.

Asiasta uutisoi jouluaattona BBC. Venäjän aikeista tiedettiin jo keväällä. Seuraavaksi kokeen tulokset esitellään presidentti Vladimir Putinille.

Ministeriön mukaan "tavalliset netin käyttäjät" eivät kokeilua huomaa, mutta mitä yksittäisten maiden irtautumisesta internetistä voi seurata, ja mitä Venäjä rajaamisella tavoittelee?

Merkittävä toimi, jos on tapahtunut niin kuin uutisoidaan Jukka Savolainen

Kysyimme tätä kahdelta kyberturvallisuusden ja informaatiovaikuttamisen asiantuntijalta. Jarno Limnéll on Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori ja Jukka Savolainen Euroopan hybridiosaamiskeskuksen Haavoittuvuudet ja resilienssi -verkoston johtaja.

Kontrolloidaan tietoa, sisään ja ulos

Internetin rajaaminen palvelee erityyppisiä tarkoitusperiä. Siten on mahdollista hallita maahan tulevaa ja maailmalle menevää tietoa, kuten uutisia. Toisaalta omalla "rinnakkaisnetillä" voidaan varmistaa netin toimiminen esimerkiksi kyberhyökkäysten varalta.

– Venäjä on itse todennut, että kyse on erityisesti venäläisen kriittisen infrastruktuurin suojaamisesta kyberhyökkäyksiä vastaan. Mutta kyllä kyse on myös informaatiotilan hallinnasta, eli siitä että Venäjä haluaa kontrolloida yhä vahvemmin, mitä tietoa venäläisille jaetaan, ja mihin tietoon kansalaiset ylipäätään pääsevät käsiksi, sanoo Aalto-yliopiston Jarno Limnéll.

Nämä motiivit tunnistaa myös Eurooopan hybridiosaamiskeskuksen Jukka Savolainen.

– Tällä voi olla vähittäinen vaikutus. Hivuttamalla kontrolloidaan mediaa, joka venäläisillä on käytettävissä, ja minkälaisia uutisia Venäjältä saa lähetettyä ulospäin, Savolainen kertoo.

Toinen merkittävä motiivi on huoltovarmuus.

– Esimerkiksi yhteyksien katkaisu ulkopuolelta ei katkaise näiden Venäjällä toimivien verkkojärjestelmien toimintoja.

Savolainen: Toimii sotilaallisena pelotteena

Näistä haetaan Jukka Savolaisen mukaan hyötyä myös mahdollisessa konfliktissa.

– Katson että merkittävämpi muutos on nimenomaan se, että voidaan kontrolloida internetiä konfliktissa, Savolainen sanoo.

– Jos on hankittu merkittävä kyky hallita uutisvirtoja sisään ja ulos – sillä on suuri vaikutus, kuinka hyvin valtiojohto pystyy pitämään tilanteen hyppysissään.

Nämä kaksi tekijää yhdessä, tiedon rajoittaminen sekä huoltovarmuuden paraneminen nostavat Savolaisen mukaan Venäjän kykyä sietää konflikteja ulkovaltojen kanssa.

– Siten tällä toimenpiteellä tulee ikään kuin tuettua sotilaallisen pelotteen uskottavuutta. Tämä on mielestäni merkittävä toimi, jos on tapahtunut niin kuin uutisoidaan, Savolainen arvioi.

Limnéll: EU:n mietittävä ratkaisuja netin rapautumiseen

Venäjän koe on yksi askel kohti internetin hajoamista, arvioi BBC:lle Surreyn yliopiston tietojenkäsittelyn professori Alan Woodward.

Jarno Limnéllin mukaan sekä Suomen että EU:n tulisi varautua siihen, että maailmanlaajuiset tietoverkot seuraavien vuosien aikana muuntuvat tai jopa murenevat, kun valtiot tekevät niistä irtiottoja.

Hän muistuttaa että oman internetin luomiselle on Venäjän johdon vahva tuki.

– Tässä tilanteessa Euroopan ja Suomen tulee yhdessä pohtia, mitkä olisivat eurooppalaisia ratkaisuja joita me voimme eurooppalaisten kesken käyttää. Tällä hetkellä näyttää, että internetin hajautumiskehitys maailmalla voimistuu.

Tekninen puoli ei ole vaikea toteuttaa

Kuinka netti sitten suljetaan, tai rajataan jonkin tietyn alueen sisäpuolelle? Pääpiirteissäin tekninen toteutus ei ole kovin mutkikasta.

– En ole tekninen asiantuntija, mutta arvioni on ettei se ole teknisesti monimutkaista vaan pikemminkin yksinkertaista. Kun Venäjällä kytkeytyy internet millä tahansa laitteella, yhteys kulkee takuuvarmasti venäjällä olevan palvelimen kautta, Jukka Savolainen muotoilee.

Edellytyksenä on kuitenkin yhteiskunta ja viranomaiset, jotka näyttävät vihreää valoa tämänkaltaisille toimille.

– Sitten palvelimen omistajan on oltava yhteistyössä viranomaisen kanssa, silloin tämä kontrolli toteutuu.

LUE MYÖS:

BBC: Venäjä kertoo testanneensa onnistuneesti maan sisäistä tietoverkkoa

Internetin vapaus väheni jälleen – Väärien tietojen levittäminen ja kansalaisten seuranta rapauttavat demokratiaa, järjestö varoittaa

Iran on yhä taitavampi sulkemaan yhteydet ulkomaailmaan – Netin katkaiseminen on yleistyvä keino levottomuuksien tukahduttamiseksi

Venäjä aikoo testata internetistä irtautumista tänä keväänä

Venäjän valtio on hakenut oppositiovaikuttaja Ruslan Šaveddinovin kotoaan ja vienyt hänet asepalvelukseen Novaja Zemljan saarelle Jäämerelle. Hänen tukijansa pitävät toimintaa kidnappauksena.

23-vuotias Šaveddinov on oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin liittolainen ja työskentelee tämän korruptionvastaisessa järjestössä.

Navalnyin mukaan Šaveddinov katosi kotoaan Moskovasta maanantaina sen jälkeen kun poliisi murtautui asuntoon katkaistuaan ensin sähkön ja estettyään Šaveddinovin puhelimen sim-kortin toiminnan.

Hän onnistui myöhemmin soittamaan jonkun toisen puhelimella naisystävälleen ja kertomaan olinpaikkansa Jäämerellä 2000 kilometrin päässä Moskovasta.

Venäjän armeijan mukaan Šaveddinov on asevelvollinen ja on pakoillut asepalvelusta pitkään. Navalnyi puolestaan sanoo, että Šaveddinovin terveydentila estää häntä menemästä asepalvelukseen.

Asiasta kirjoitti ja tviittasi myös The Moscow Times.

Opposition kannattajat protestoivat Šaveddinovin viemistä saarelle Moskovassa armeijan päämajan edessä.

"Hyvää uutta vuotta 1937", luki yhdessä mielenosoittajan kyltissä. Lauseella viitattiin Stalinin puhdistuksien huippuvuoteen.

Navalnyin mukaan Šaveddinov ei saa kommunikoida ulkomaailman kanssa muiden varusmiesten tapaan. Lisäksi häntä seuraa joku koko ajan.

Šaveddinovin asepalvelus kestää vuoden ajan.

Lue myös:

Venäjän oppositiojohtaja Navalnyi pidätettiin ja vapautettiin – kritisoi voimakkaasti liittolaisensa pakottamista asepalvelukseen

Venäjän viranomaiset aloittivat uuden kotietsintöjen aallon oppositiota vastaan – Navalnyi: "Tyhjäntoimittajat ja koijarit asialla"

Venäjä julisti oppositiojohtaja Navalnyin säätiön ulkomaiseksi agentiksi – "Jälleen uusi yritys tukahduttaa toiminta"

Venäjän poliisi teki kymmeniä ratsioita opposition toimistoihin ja aktivistien koteihin

Ylikansalliset megakorporaatiot hallitsevat saasteisiin tukehtuvaa maailmaa. Suurkaupunkien sateisilla kaduilla vaeltaa hahmoja, joiden silmissä vilkkuvat ledit ja ranteissa kimaltavat linkkiplugit. Kaupunkien laitamilla koneteknologialla itseään parannelleet punkkarit sotivat yhtiöiden palkkasotilaita vastaan. Viivaksi vedetyt raadot kerätään varaosiksi tai jätetään lojumaan katuojaan.

Tervetuloa vuoteen 2020.

Kolmekymmentä vuotta sitten julkaistu Cyberpunk 2020 -roolipeli maalaa synkän kuvan nykyhetkestä. Pörssiromahdusten, ydinsotien ja tautiepidemioiden runtelema maailma on luisunut väkivaltaan ja hedonismiin. Teknologian kehitys ja sen aiheuttama eriarvoisuuden kasvu ovat vieraannuttaneet ihmiset toisistaan. Elämä on pinnallista ja vaarallista.

Tieteiskirjailija William Gibsonin teoksiin (mm. Neurovelho, Kreivi Nolla ja Mona Lisa) ja Blade Runnerin sekä Terminaattorin kaltaisiin elokuviin nojaavan pelin lohduton maailma on vuosikymmenten ajan vedonnut roolipelaajiin ympäri maailmaa.

Luultavasti imppasit tämän artikkelin tietokannasta henkilökohtaiselle tieturillesi. Cyberpunk 2020

– Kyberpunk laajempana ilmiönä on poikkeuksellinen, koska se on edelleen pinnalla, sanoo Suomen roolipeliseuran varapuheenjohtaja Tuomas Kuusniemi.

Hyvä esimerkki tästä on ensi vuonna julkaistava Cyberpunk 2077 -tietokonepeli. Keanu Reevesin tähdittämä peli tuo neonvalojen valaiseman ja kromin heijasteleman maailman myös tietokone- ja konsolipelaajien ihasteltavaksi.

Kuusniemi itse tutustui kyberpunkin armottomaan maailmaan 90-luvulla. Hän kuvailee ensikosketusta peliin mullistavaksi.

– Siihen asti suurin osa roolipeleistä oli keskiaika-fantasiaa, eli suht leppoisaa tai sankarillista menoa. Cyberpunk 2020 oli ensimmäinen peli, joka yritti simuloida oikeaa maailmaa. Ja se pelimaailma on huolestuttavan tuttu.

"Tässä hommassa pelataan vallasta"

Cyberpunk 2020:n kantava teema on jättiyhtiöiden ylivalta. Pelissä maailmaa eivät pyöritä poliitikot, vaan pukumiehet. Yhtiön miehet hallitsevat hallituksia, markkinoita, kansakuntia ja armeijoita.

Kun amerikkalainen Mike Pondsmith ja kumppanit kehittivät peliä 80-luvun loppupuolella, Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin talouspolitiikan seuraukset näkyivät jo Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Verohelpotukset ja julkisen hallinnon leikkaukset olivat vuosien ajan kasvattaneet ihmisten eriarvoisuutta. Yhtiöiden valta kasvoi ennennäkemättömiin mittasuhteisiin. Tämän kehityksen Cyberpunk 2020 vie äärimmilleen.

Nyt kaikki on tietysti enemmän tai vähemmän yhtiöiden hallinnassa, ja yhtiöt ovat melko pitkälle hallituksia itsessään. Cyberpunk 2020

Cyberpunk 2020:ssä muutama mediayhtiö omistaa tv-kanavat, elokuvastudiot, levy-yhtiöt, radioasemat ja kustantamot. Teknologiayhtiöt ovat kasvaneet maailman suurimmiksi yrityksiksi. Terveydenhuollosta on tehty liiketoimintaa, ja yksityiset yritykset ovat ottaneet avaruusrahdin kuljettamisen kontolleen.

Kuulostaako tutulta?

Kyberpunkin maailmassa megayhtiöt tekevät mitä lystäävät. Ne vakuuttavat kunnioittavansa saastekontrollia, minimipalkkoja ja tuotevastuuta, mutta samalla ne sanelevat hallitusten ohjelmat.

Pahimmaksi tilanne on riistäytynyt Yhdysvalloissa, missä korruptio jyllää. Euroopassa tiukan byrokratian ansiosta “bisnesparonit” on saatu jotenkuten aisoihin ja maiden taloudet ovat tasapainossa – “poikkeuksena Espanja, Italia ja Kreikka”.

Neuvosto-Venäjällä ylikansalliset yhtiöt eivät ole saaneet vahvaa jalansijaa. Ainoastaan tiiviisti hallinnon kanssa yhteistyötä tekevät yritykset pärjäävät. Alueen teknologia laahaa pahasti muiden perässä.

Kuulostaako tutulta?

Suora linkkiyhteys aivoihin on vain ajan kysymys

Cyberpunk 2020:n maailma on sekoitus Blade Runnerin estetiikkaa, Tronin teknologiaa ja Robocopin moraalia. Uudet teknologiat ovat kerta toisensa jälkeen mullistaneet yhteiskunnan, mikä on monen kohdalla johtanut teknoshokkiin.

Kun teknologia kasvaa ulos ihmisen käsityskyvystä tai elämästä. Yht’äkkiä ihmiset friikkaavat täysin. Heistä tulee irrationaalisia; väkivaltaisia. Perheet pirstoutuvat; suhteet repeilevät. Ihmiset tuntevat itsensä avuttomiksi Universumin alla. Lopulta koko ihmiskunta jähmettyy massapsykoosiin. Sitä me nykyään nimitämme Romahdukseksi. Cyberpunk 2020

Pahiten teknologian jyräämiksi joutuneet ihmiset istuvat kodeissaan passiivisina ja odottavat ohjeita johtajilta. Pieni ryhmä teknologiaa vastustavia neo-luddiitteja yrittää kääntää kelloja taaksepäin. Loput nappaavat teknologiaa kurkusta ja syöksyvät tulevaisuuteen pää edellä.

Nämä kyberpunkkarit ovat nivoneet teknologian osaksi hermostojaan; yksi on asentanut datalastuja parantaakseen tennistaitojaan, toinen on piilottanut automaattiaseita käsivarsiinsa.

Näin pitkällä teknologian kehitys ei ole vielä tosimaailmassa vuonna 2020. Teknoshokin oireita on jo nähtävissä, mutta me emme kykene parantamaan refleksejämme mikrosiruilla tai ohjamaan autojamme ajatuksen voimalla – vielä.

Laboratorioissa on jo jonkin aikaa testailtu aivosignaaleilla ohjattavia järjestelmiä. Syksyllä Facebook hankki miljardilla dollarilla teknologiayritys CTRL-labsin, joka kehittää mielen avulla ohjattavia tietokoneita.

Samoilla apajilla häärii Teslan ja SpaceX:n toimitusjohtaja Elon Musk. Kaksi vuotta sitten hän perusti Neuralink-yhtiön, jonka päämääränä on yhdistää tekoäly ihmisaivoihin. Heinäkuussa yhtiö kertoi onnistuneensa asentamaan apinan aivoihin sensorin, jonka avulla apina kykeni hallitsemaan tietokonetta.

Myöhäisellä 20. vuosisadalla Nettiin pääsi vain tietokonepäätteen avulla, käyttäen tiedonvälityksessä apuna modeemiksi kutsuttua laitetta. Vuonna 2020 Nettiin pääsee suoraan. Linkkiplugit ja monimutkaiset ohjelmat muuntavat tietokonedatan ihmismielen ymmärtämiksi tapahtumiksi ja syöttävät ne suoraan aivoihin. Cyberpunk 2020

Google on jo useamman vuoden ajan suunnitellut kyberoptiikkaa, joka ruiskutetaan suoraan ihmisen silmämunaan. Näön parantamisen lisäksi tämä elektroninen piilolinssi voisi esimerkiksi mitata kantajansa verensokeritasoja.

Muutama viikko sitten Bathin yliopiston tutkijat esittelivät mahdollisuuden korjata hermovaurioita keinotekoisista neuroneista koostuvilla mikrosiruilla.

Supertietokoneet kutistuivat puhelimiksi

Kun Cyberpunk 2020 ilmestyi vuonna 1990, maailman tehokkain tietokone, Cray-2, kykeni suorittamaan 1,9 miljardia laskutoimitusta sekunnissa. Yli kaksi tonnia painavassa supertietokoneessa oli parhaimmillaan 32 gigatavua tallennustilaa. “Pienet matkapuhelimet” olivat juuri tulleet markkinoille. Ne painoivat alle kilon.

Viime syksynä Apple esitteli uuden puhelimen mikropiirin, joka kykenee suorittamaan biljoona laskutoimitusta sekunnissa. Alle 200 grammaa painavien nykypuhelimien tallennustilat alkavat 64 gigatavusta ylöspäin.

Osa kolmenkymmenen vuoden takaisista kuvitelmista on toteutunut paljon pidemmälle mitä Pondsmith ja kumppanit osasivat ennustaa.

Cyberpunk 2020:ssä musiikki ostetaan levykaupoista ja sitä kuunnellaan “mikro-stereocombosta”. Kodeissaan ihmiset tuijottavat kuvaputkitelevisioita ja työmatkoillaan he kantavat mukanaan salkkutietokoneita. Uutiset luetaan sanomalehtien sijaan “faxareista”, joita voi tulostaa kioskeista. Paperia säästävä punkkari voi lukea samat uutiset kadunkulmissa nököttävistä tietokonepäätteistä.

Internet nykyisessä muodossaan alkoi hahmottua vuoden 1990 tienoilla. Cyberpunk 2020:ssä puhutaan Netistä, joka verkkosivujen sijaan tuo mieleen Tron-elokuvan neonvärejä hehkuvat ruudukot. Pelissä reaalimaailman ylle laskostuva Netti ei ole maailmanlaajuinen tietoverkko, vaan lääneistä koostuva näennäistodellisuus.

Me liha-aivot olemme etanoita verrattuna isoihin järjestelmiin ja AI:hin Cyberpunk 2020

Cyberpunk 2020:n suurin kritiikki on kohdistunut juuri Nettiin. Ei siksi, että se olisi huonosti ennustettu, vaan koska sitä ei ole onnistuttu integroimaan tarpeeksi hyvin muuhun peliin.

– En ole törmännyt keneenkään, joka olisi käyttänyt alkuperäisiä sääntöjä ja ollut niihin tyytyväinen, sanoo Suomen roolipeliseuran varapuheenjohtaja Tuomas Kuusniemi.

Tosimaailmassa vuonna 2020 internet on integroitunut muuhun elämään erittäin tehokkaasti.

Kyberpunk on osa jokapäivästä elämäämme

Vajaamittaisiksi jääneiden tai liian pitkäksi menneiden ennustusten lisäksi Cyberpunk 2020 sisältää myös onnistuneita kuvitelmia tästä päivästä.

Ääniohjaus on arkipäivää. Ruoan geenimanipulaatio on niin yleistä, että on helpompaa merkitä tuotteet, joita ei ole geenimuunneltu. Robotti-imurit siivoavat asuntoja ja tehtaissa käytetään mekaanisia tukirankoja helpottamaan raskasta työtä.

Cyberpunk 2020:ssä puhutaan etiöistä, jotka ovat tietokonejärjestelmiin kytkettyjä laitteita. Nykyään oikea termi on esineiden internet. Pelissä hakkerit voivat luoda Nettiin näennäiskansaa, eli botteja.

Joissakin tapauksissa Cyberpunk 2020:ssä hahmoteltu teknologia on toteutunut hieman eri muodossa. Hyvä esimerkki on “soolojen, krääsäfriikkien ja stressistä kärsivien pukumiesten suosikki”, eli kyynärvarren ihon alle asennettava biomonitori. Tosimaailmassa kuka tahansa voi seurata omaa biometristä statistiikkaansa aktiivisuusrannekkeesta.

Toisin kuin luultiin, 2000-luku ei ole tuonut mitään mullistavia uudistuksia liikenteeseen […] Voit odottaa vuoden 2020 liikenteeltä pitkälti samaa kuin 20. vuosisadallakin – tukkoisten moottoriteiden, täpötäysien junien ja muurahaispesänä kuhisevien lentokenttien verkosto. Cyberpunk 2020

Cyberpunk 2020:ssä pienet autot ja moottoripyörät kulkevat sähköllä. Isommat autot metanolilla tai synteettisellä CHOOH2-meta-alkoholilla, koska “sähkössä ei vaan ole sitä potkua”. Öljystä luopuminen ei ole tapahtunut ilmastonmuutoksen takia, vaan koska ydinsodan jäljiltä lähi-itä on radioaktiivinen joutomaa.

Cyberpunk 2020:ssä japanilaisten yritysten valta on merkittävä. Ylikansallisia suuryhtiöitä kutsutaan pelissä zaibatsuiksi japanin talouskonglomeraattia tarkoittavan sanan mukaan. Tosimaailmassa japanilaisten tilalle voi laittaa kiinalaiset.

Käännös syntyi rakkaudesta lajiin

Suomessa Cyberpunk 2020:n kulttimaineeseen on vaikuttanut paljon Joona Vainion tekemä suomennos. Moni pelaaja pitää suomenkielistä versiota jopa parempana kuin alkuperäistä. Kehuja ovat keränneet etenkin raflaavat slangikäännökset.

– Mä päätin, että jos nämä ovat jotain punkkareita, katujätkiä ja -giltsejä, niin ne sitten puhuvat, miten ne puhuvat. Mä lisäsin armotta kirosanoja väliin, Vainio kertoo.

Kaikkia Vainion lisäämä realismi ei miellyttänyt. Vainio muistelee, kuinka pelin ilmestymisen jälkeen hän sai vihaisen puhelun äidiltä, joka oli tyrmistynyt lapselle hankkimansa pelin kielenkäytöstä ja maailmankuvasta. Rikosilmoituksella uhkailu ei lopulta kuitenkaan johtanut mihinkään.

Ennen Cyberpunk 2020:tä Vainiolla ei ollut kokemusta pelien kääntämisestä. 21-vuotias taideteollisen korkeakoulun opiskelija oli kuitenkin innostunut roolipelaaja ja hän osasi hyvin englantia.

– Ja mä olin graafikko, joten mä käytännössä tein sen kokonaan itse. Mä suomensin ja taitoin sen, Vainio sanoo.

Palkkio vajaan puolen vuoden työstä ei Vainion mukaan ollut kummoinenkaan. Työ tuli tehtyä enemmänkin rakkaudesta lajiin.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin Vainio katselee työnsä tulosta armollisesti, mutta samalla kriittisesti.

– Mun tekisi mieli kääntää se uudestaan. Ei varsinaisesti kokonaan, mutta korjata muutama moka.

Yksi tällainen moka on pelissä esiintyvät NMT-puhelimet. Myöhemmin ilmestyneisiin lisäosiin Vainio ehti jo lisätä maininnan, että “itse asiassa NMT-standardi vanhentui ajat sitten, mutta nimi jäi roikkumaan”.

Päivittämisen lisäksi Vainiota kiinnostaa pelin uusien versioiden suomentaminen. Hän kertoo jo olleensa yhteydessä Cyberpunk-pelisarjan luoneeseen Mike Pondsmithiin, josko ensi vuonna ilmestyvän Cyberpunk 2077 -tietokonepelin kääntäminen ja lokalisointi olisi mahdollista.

Vainio ystävystyi Pondsmithin ja tämän vaimon kanssa suomentaessaan Cyberpunk 2020:tä. Tuolloin yhteyttä Suomesta Kaliforniaan ylläpidettiin fakseilla. Nykyään viestit kulkevat sähköpostitse.

Minkälaisen arvosanan kymmenen vuotta Pelit-lehden arvostelijana toiminut Vainio antaisi kulttimaineeseen nousseelle pelille?

– Aikansa tuotteena mä antaisin sille 90 pistettä. Käännöstä mä olen jäävi arvioimaan, mutta mun mielestä se oli tosi hauska ja raflaava.

Entä kuinka hyvin peli onnistui ennustamaan synkän tulevaisuuden?

– Se ei nyt ennustanut ihan oikein kaikkea, mutta kyse on fiktiosta. Scifin tulevaisuuden visiot kuitenkin toteutuu, ikävän usein, muodossa tai toisessa. Sillä ei ole paskan väliä, mikä vuosi se lopulta on, tuollaista tulee vielä tapahtumaan, Vainio ennustaa.

Ainakin 20 ihmistä on kuollut Phanfone-taifuunin iskettyä Filippiineille, kertovat viranomaiset. Phanfone pyyhkäisi keskiviikkona Filippiinien keskiosien pikkukylien ja suosittujen turistikohteiden yli.

Pahimmillaan hirmumyrskyn tuulet olivat voimakkuudeltaan noin 54 metriä sekunnissa. Tuuli riepotteli asumusten kattoja ja kaatoi sähkötolppia.

Phanfonen jäljiltä kymmenettuhannet ihmiset joutuivat majoittumaan ja viettämään joulua väliaikaismajoituksissa ja evakuointikeskuksissa.

Myrskyn tuhoja on vielä vaikea arvioida, sillä internet- ja puhelinyhteydet ovat yhä poikki. Tuhoja selvitettiin torstaiaamuna paikallista aikaa.

Vahvistetut kuolinuhrit löytyivät Visayasin kylistä. Taifuuni iski myös muun muassa Boracayn ja Coronin lomakohteisiin, ja Boracayn lähellä sijaitseva Kalibon lentokenttä varioitui AFP:n saamien tietojen mukaan.

– Tiet on suljettu, mutta vaurioita on yritetty korjata. Tilanne on aika paha, korealaisturisti Jung Byung Joon sanoi Instagram-viestien välityksellä.

– Kaikki sadan metrin säteellä lentokentältä näyttää hajonneen. Kentällä on paljon turhautuneita ihmisiä, sillä lentoja on peruttu.

Jungin mukaan paikalla on takseja, mutta sateiden takia kukaan ei halua poistua kentältä.

"Supertaifuunin nuorempi sisarus"

Taifuuni kulki pitkälti samaa reittiä kuin supertaifuuni Haiyan, joka tappoi tuhansia ihmisiä vuonna 2013.

– Tämä on kuin Haiyanin nuorempi sisarus. Se on tuhonnut vähemmän, mutta seurasi samaa reittiä, paikallisen katastrofiviranomaisten tiedottaja Cindy Ferrer sanoi AFP:lle.

Filippiineihin iskee vuosittain noin 20 merkittävää myrskyä, joista monet jättävät jälkeensä kuolonuhreja ja tuhoavat taloja, satoja ja infrastruktuuria.

Venäjän poliisi pidätti oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin vähäksi aikaa torstaina päivällä.

Navalnyi pidätettiin hänen perustamaansa korruptionvastaiseen säätiön (FBK) päämajaan tehdyn ratsian yhteydessä. Päämaja sijaitsee Moskovassa. Syytä pidätykselle ei ole toistaiseksi kerrottu julkisuuteen.

Navalnyin tiedottaja Kira Yarmysh on kertonut ratsiasta, pidätyksestä ja vapautuksesta Twitter-tilillään. Hän kirjoitti, että Navalnyi pidätettiin "voimakeinoin" eikä hän tehnyt vastarintaa.

Tilanteesta on julkaistu video Navalnyin virallisessa tiedotuskanavassa. Videolla näkyy päämajassa parveilevia ihmisiä ja paikalle tulleita silovikejä.

Virkamiesten korruptiosta raportteja julkaissut FBK on ollut Venäjän hallinnon tikunnokassa jo pitkään.

Venäjän viranomaiset ilmoittivat kesällä aloittavansa tutkinnan säätiöstä, sillä sitä epäiltiin rahanpesusta. Lokakuussa Venäjän viranomaiset julistivat, että säätiö on ulkomainen agentti.

Navalnyin on tarkoitus esiintyä torstaina ohjelmassaan

Venäjän hallintoa kritisoiva Navalnyi on pidätetty useasti aiemminkin. Esimerkiksi elokuussa hän suoritti 30 päivän vankeusrangaistusta, jonka hän oli saanut ihmisten kutsumisesta luvattomaan mielenosoitukseen.

Jouluviikko on ollut vauhdikas venäläisille oppositioliikkeille, sillä maanantaina venäläinen oppositiovaikuttaja Ruslan Šaveddinov vietiin väkisin asepalvelukseen Jäämerelle. Šaveddinov on Navanlnyin liittolainen.

Navalnyi kritisoi joulupäivänä Šaveddinovin pakottamista asepalvelukseen. Hän vertasi viranomaisten toimia kidnappaukseen ja laittomaan pidätykseen.

Navalnyin on tarkoitus puhua torstaina omassa ohjelmassaan, joka kritisoi Venäjän hallintoa.

Lue lisää:

Venäjä vei oppositiovaikuttajan väkisin asepalvelukseen Jäämeren saarelle

Venäjän viranomaiset aloittivat uuden kotietsintöjen aallon oppositiota vastaan – Navalnyi: "Tyhjäntoimittajat ja koijarit asialla"

Päälle puhumista, väärinymmärtämistä, tuhahteluja ja suoraa huutoa. Kaikki tietävät, mitä keskustelu voi pahimmillaan olla.

Juuri tähän moni on myös kyllästynyt – siksi Sitran kehittämä keskustelutapa, Erätauko, leviää työyhteisöissä ja järjestöissä kulovalkean tavoin.

Menetelmä on rakentavaa keskustelua koulutetun ohjaajan johdolla. Keskustelussa on selkeät pelisäännöt. Toisia pitää kuunnella, päälle ei saa puhua, asiassa pitää pysyä ja olla tilanteessa läsnä. Keskusteluissa esiinnytään ilman titteleitä ja pelkillä etunimillä.

Yksi innokkaimmista Erätauko-menetelmän käyttäjistä on Lahden kaupungin strategiasuunnittelija Olli Toivonen. Hän oli vakuuttunut, että menetelmä toimii, vaikka alku Lahdessa ei ollut helppo.

– Meillä oli hankala löytää ihmisiä tähän koulutukseen. Muutaman keskustelun jälkeen mukana olleet halusivatkin viedä menetelmän omaan yhteisöönsä. Yhtäkkiä meillä oli 44 halukasta, sanoo Toivonen.

Suomalainen puhekulttuuri on pitkään ollut murroksessa. Perinteisesti suomalaiset ovat arvostaneet harmoniaa ja vältelleet erimielisyyttä. Viime vuosikymmenen aikana verkkokeskusteluissa mielipiteitä on alettu ilmaista värikkäämmin ja jopa aggressiivisesti.

Samalla on unohtunut kuuntelemisen taito ja pyrkimys ymmärtää eri näkökantoja.

Keskustelu auki nuorisotyöttömyyteen ja ilmastonmuutokseen

Lahti on vuoden aikana kouluttanut yli 50 keskustelun ohjaajaa. Keskusteluja on pidetty työyhteisöissä, päättäjien ja asukkaiden kesken sekä kaupungin yhteistyökumppaneiden kanssa. Aiheet eivät ole olleet helpoimmasta päästä; nuorisotyöttömyys, kaupunkilaisten tyytymättömyys, ilmastonmuutos.

– Kaupunki joutuu painimaan usein viheliäisten ongelmien kanssa. Niihin ei ole yksioikoisia ratkaisuja. Kun kuuntelemme toisiamme, ymmärrämme erilaiset näkökulmat.

Erätauko-keskustelut poikkeavat muista keskusteluista siinä, että tarkoitus ei ole saadakaan yhteistä ratkaisua aikaan.

– Lähtökohtana ei ole yksimielisyys. Meillä on levollisempi mieli kuunnella toisiamme, kun ei synny mielikuvaa, että kannatan ajatuksiasi ja kohta teemme päätöksen sinun mielesi mukaan. sanoo Toivonen.

Menetelmää voidaan siis käyttää erityisesti ennen ratkaisujen etsimistä. Neuvottelu on helpompaa, kun eri näkökannat ovat selvillä. Keskusteluun osallistuneet kertovat usein tulleensa kuulluksi, kun kukaan ei puhu päälle eikä väitä vastaan.

Erätauko-säätiön tavoitteena on tehdä Suomesta maailman parhaiten keskusteleva kansa.

Joulutorilla kokeiltiin pop up -keskusteluja

Strategiasuunnittelija Olli Toivonen haluaa lahtelaisia asukkaita enemmän keskusteluihin mukaan. Lahden joulutorilla ohikulkijoita kutsuttiin mukaan keskustelemaan jouluisista aiheista.

– Usein meille tulee yksittäinen ihminen kertomaan ideoitansa, mutta yleensä asukkaat eivät yhdessä keskustele tai ideoi.

Sää kuitenkin verotti osallistujia eikä kaupunkilaisia ollut helppo saada pysähtymään puoleksi tunniksi keskustelemaan. Silti muutama rohkea istahti keskustelupiiriin ja sitä useampi seurasi uteliaana vierestä.

Toivonen ei lannistunut. Vuodenvaihteen jälkeen Lahden kauppakeskus Triossa avautuu kaupungin palvelutori. Strategiasuunnittelija haaveilee, että palvelutori toimisi kaupunkilaisten dialogipaikkana.

– Olemme oppineet kuuntelemaan. Olemme oppineet myös ymmärtämään sitä, että vaikka toisen reaktio voi olla vahva, niin se ei ole aina koko totuus.

Mallia viedään ulkomaille

Myös Pori, Espoo, Oulu, Tuusula, Helsinki, valtioneuvoston kanslia ja monet järjestöt ovat hyödyntäneet Erätaukoa. Tähän mennessä Suomessa on ollut mukana 10 000 keskustelijaa.

– Lahti on poikkeuksellisen innostunut tästä, sanoo Erätauko-säätiön toimitusjohtaja Laura Arikka.

Uutta tapaa on viety myös muualle. Suomen suurlähetystöissä Australiassa ja Roomassa on käyty Timeout-keskusteluja ilmastonmuutoksesta. Keskusteluissa on mukana päättäjiä, asiantuntijoita ja eri-ikäisiä nuoria tasavertaisina keskustelijoina.

Säätiö järjesti joulukuun alussa Erätauko-viikon, jolloin se kutsui suomalaisia järjestämään keskustelutuokion ja kutsumaan siihen erilaisia ihmisiä paikalle.

Tapahtumaa aiotaan järjestää tulevina vuosina aina itsenäisyyspäivän viikolla.

Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta Kaakkois-Aasian tuhoisasta tsunamista. Tapaninpäivän aamuna vuonna 2004 tapahtui voimakas maanjäristys Indonesiaan kuuluvan Sumatran saaren tuntumassa. Järistys sai liikkeelle jopa 15 metrin korkuiset hyökyaallot, joka iskeytyivät rannikoille musertaen talot ja paiskoen veneet satoja metrejä sisämaahan.

Luonnonkatastrofissa kuoli yli 230 000 ihmistä. Kuolonuhrien joukossa oli 179 suomalaista.

Tsunami aiheutti tuhoa erityisesti Indonesian, Thaimaan, Intian, Sri Lankan ja Malesian rannikoilla.

Pahimmat tuhot kärsittiin Indonesiassa, jossa kuoli noin 170 000 ihmistä. Tsunamista eniten kärsineessä Banda Acehissa ranta-alueet ja niiden asutus tuhoutuivat käytännössä täysin luonnonkatastrofissa.

Nyt 15 vuotta myöhemmin kymmenet tuhannet asukkaat ovat rakentaneet talonsa uudelleen samalle alavalle rannikkoalueelle siitäkin huolimatta, että tsunami- ja tulvariskit ovat ennallaan.

Asiantuntijoiden mukaan uudeelleenrakentamisen taustalla on muun muassa löyhä lainsäädäntö ja huutava pula rahasta. Lisäksi moni kotinsa menettänyt ei halua muuttaa uuteen paikkaan, vaan jatkaa elämistä vanhassa asuinympäristössään.

Kun Banda Acehiin ohjatut ulkomaiset avustukset hiipuivat vuosien myötä, ei kaupunginhallituksella ollut enää varoja sijoittaa kotinsa menettäneitä asukkaita uusille alueille.

Rahoituksen puute esti myös uusien rantavallien rakentamisen tsunamituhojen estämiseksi.

Lisäksi vankempien talojen rakennusmateriaalit ovat liian kalliita paikallisille, joten rakennukset eivät täytä vähimmäisvaatimuksia maanjäristysten tai voimakkaiden aaltojen varalta.

Riskialueilla keskitytään väestön kouluttamiseen

Uutistoimisto Reutersin mukaan korkean riskin alueelle Banda Acehiin on rakennuttu yli 25 600 asuintaloa sekä koulu- ja hallintorakennusta. Kaupungin tilastojen mukaan riskialueella asuu tänä päivänä noin 50 000 ihmistä eli yhtä paljon kuin tsunamin aikaan vuonna 2004.

Heti katastrofin jälkeen Indonesian hallitus kaavaili kieltävänsä kaiken rakentamisen kahden kilometrin säteelle rannikosta. Suunnitelmasta kuitenkin luovuttiin, kun kalastuksesta riippuvaiset asukkaat lähtivät kaduille osoittamaan mieltään.

Koska asutus on ja pysyy Banda Acehin riskialueilla, ovat viranomaiset keskittyneet kouluttamaan väestöä luonnonkatastrofien varalta.

Rannikkoalueilla asuvia on tiedotettu vaaroista, ja koulujen opetussuunnitelmaan on sisällytetty varautumisopetusta luonnonkatastrofeihin.

Uudelleenrakennus tsunamin tuhoamille rannikkoalueille on jatkunut Indonesian lisäksi myös muissa hyökyaaltojen 15 vuotta sitten runtelemissa maissa.

Niin ikään Thaimaassa ja Sri Lankassa on keskitytty väestön kouluttamiseen luonnonmullistusten varalta.

Lisäksi hallitukset ovat sijoittaneet miljoonia tsunamivaroitusjärjestelmiin, evakuointireittien rakentamiseen sekä ranta-alueiden hälytyssireeneihin.

Aiheesta aiemmin:

Tuhon aamu – kymmenen vuotta Intian valtameren tsunamista 31.12.2014

Elävä arkisto: Ensimmäiset uutiset Aasian tsunamista

Yle Areena: Yle Uutiset 50 vuotta: Kaakkois-Aasian tsunami (2004)

Muistatko vielä, miten vietit millenniumia? Vuosituhannen vaihtumista juhlittiin meillä ja maailmalla näyttävästi, tai siltä se ainakin silloin tuntui.

Kuvatodisteita on vain kovin vähän, koska 20 vuotta sitten somesta ja selfieistä ei ollut vielä tietoakaan. Kännykät olivat yleisiä, mutta niissä ei ollut vielä kameroita.

Jouluruoat on syöty, lahjat jaettu ja nyt on otollinen hetki pienelle nostalgiatripille. Julkaisemme ennen uuden vuosikymmenen alkua jutun, jossa muistelemme kaikkea millenniumiin liittyvää. Siihen tarvitsemme myös sinun apuasi.

Kaiva siis valokuva-albumi esiin, palaa ajassa taaksepäin ja jaa muistosi meidän kanssamme.

Miten sinä ja ystäväsi pukeuduitte vuonna 1999, ja kuinka juhlitte maagiselta kuulostavalle 2000-luvulle siirtymistä?