Egyptissä valmistetaan pian betonia, joka hehkuu valoa.

Neljä rakennusinsinööriksi opiskelevaa egyptiläistä nuorta kehittelee ympäristöystävällistä betonia Kairon amerikkalaisessa yliopistossa (AUC).

Rakennusbetonin erikoisominaisuus on se, että se varaa päivällä auringosta energiaa ja pimeällä luovuttaa sen valona.

Opiskelija Mayar Khairy sanoo, että kiiltelevä betoni olisi käyttökelpoinen muun muassa liikenteessä. Betoni imisi teiden varsilla valoa päivällä ja valaisisi tien sitten illalla ja yöllä.

– Se olisi samalla hyvä keino valaista kadut pimeällä ja pitää ne turvallisina, Mayar Khairy sanoo uutistoimisto Reutersin haastattelussa.

Kiiltävään betoniin käytetään muutoin samoja ainesosia kuin tavalliseenkin betoniin, mutta siihen lisätään aineita, jotka kimaltavat.

Vähemmän sähkönkulutusta ja päästöjä

Lopputyönään betonia kehittelevien opiskelijoiden yhtenä tavoitteena on ympäristöystävällisyys. Jos menetelmä tulisi laajasti käyttöön, olisi sillä merkitystä myös kamppailussa ilmastonmuutosta vastaan.

Idea on vähentää sähkönkäyttöä teiden sekä liikennemerkkien ja tienvarsitaulujen valaisemisessa.

Kairon amerikkalaisen yliopiston rakennustekniikan professorin Mohamed Naguibin mielestä betonien kehitystyö on yksi askel ympäristöystävällisten rakennusmateriaalien tuotannossa.

– Tässä valmistuksessa kulutetaan sähköä vähemmän, eikä tule hiilidioksidin tai muiden haitallisten kaasujen päästöjä, professori Mohamed Naguib sanoo.

Juhannusaattoa on vietetty tänään lämpimässä säässä koko maassa. Hellerajakin rikkoutui useilla paikkakunnilla.

Tuhannet suomalaiset ryntäävät jälleen viettämään mökkijuhannusta. Osa jää kuitenkin kaupunkeihin, joissa monet matkaavat läheisiin saariin juhannuksen viettoon.

Yle kävi aistimassa juhannustunnelmia Mikkelin Haukivuoren juhannustansseissa, Porvoon saaristossa, Padasjoen vuokramökeillä sekä Helsingin edustalla sijaitsevassa Lonnan saaressa.

Stadin juhannus Lonnan saarella on loppuunmyyty

Helsingin edustalla sijaitseva Lonnan saari valjastettiin Stadin juhannus -tapahtuman pääpaikaksi vuonna 2016.

Kuten aienpina vuosina, Stadin juhannus on tänäänkin loppuunmyyty. Noin 150 metriä pitkälle saarelle saapuu päivän aikana noin tuhat vierasta.

Ravintolatoimenjohtaja Tanja Aromäki on innoissaan, että kahden koronan aiheuttaman taukovuoden jälkeen Stadin juhannus pääsee taas jatkumaan.

– Hemmetin hyvä fiilis, että päästään elvyttämään saaristoelämää tauon jälkeen, Aromäki sanoo.

Tapahtuma avasi ovensa kello 15. Myös musiikkiesitykset käynnistyivät samaan aikaan.

Aromäen mukaan Stadin juhannus Lonnassa yhdistää kaupunki- ja mökkijuhannuksen parhaita puolia.

– Kymmenen minuutin merimatkalla tulee olo, kuin olisi lähdössä kauemmaskin reissuun. Yöksi pääsee kuitenkin kotiin. Moni on sanonut, että jäävät tämän vuoksi kaupunkiin juhannukseksi, Aromäki kertoo.

Lonnan saarelle pääsee lauttakuljetuksella Helsingin Kauppatorilta.

Helsingissä juhannusta on perinteisesti vietetty myös Seurasaaressa. Kokko on sytytetty Seurasaaren juhannusvalkeat -tapahtumassa jo vuodesta 1954 alkaen.

Juhannustorilla kuhisee Pellingin saaressa Porvoossa

Myös Pellingin saari Porvoon saaristossa elää tänään juhannusjuhlahumussa.

Saareen on pystytetty juhannusaukio ja juhannustori. Juhlinnan ohessa voi asioida torin lukuisissa kaupoissa.

Aattona saarella juhlii useita kymmeniä ihmisiä. Paikalle saapuneet Magdalena ja Ellen Weckström kippistävät juhannustorilla kukkaseppeleet päässä.

– Perheessämme seppeleiden solmiminen on perinne juhannuksen kunniaksi, he sanovat.

Juhannuksen viettäjiä on siirtynyt Pellingin saarelle lossikuljetuksella aamusta alkaen.

Haukivuoren vanhalla sahalla juhannustanssit

Mikkelissä Haukivuoren vanha saha avattiin 18. kesäkuuta yleisölle uutena kulttuuriklubina. Juhannusaattona vanha saha toimii juhannustanssien näyttämönä.

Sahaa on kunnostettu talkoovoimin jo vuodesta 2019 asti, osin EU:n tuella.

– Kyllä tässä 12-tuntista päivää on viimeiset kolme viikkoa tehty, että saatiin kaikki valmiiksi, kertoo toinen omistaja Pia Niilo-Rämä.

Juhannustanssit alkavat vanhalla sahalla kello 18.

Lisäksi Haukivuoren Heinälehdossa lämmitellään satavuotiasta savusaunaa. Hannu Tyrväinen on saanut läheisten mökkien kesäasukkaista juhannusseuraa saunalle jo vuosien ajan.

Kokkoa ei ole saatu viime vuosina sytyttää metsäpalovaaran vuoksi.

Padasjoen vuokramökillä neljä sukupolvea

Koronavuosina kotimaan matkailu kukoisti. Päijät-Hämeessä Padasjoella mökkejä vuokraava yrittäjä Asmo Kainiemi uskoo, että tänä vuonna monien mökkilomat vaihtuvat etelänmatkoihin.

Juhannuksena mökeille on kuitenkin perinteisesti tunkua. Eskelisen perhe kokeili yhteistä perhejuhannusta mökillä viime vuonna, ja halusi uusia saman tänäänkin.

Mökki varattiin jo vuoden alussa, joten valinnanvaraa oli riittävästi. Sopiva mökki löytyi Padasjoelta Kainiemen loma-asunnoista.

Nyt Eskelisen perhettä on paikalla neljässä sukupolvessa.

– Oleskellaan, grillataan ja käydään järvellä. Minulla on suppilauta, isä taas haluaa kalastaa, kertoo Elina Eskelinen.

Ympäri maata järjestetään tänään ja huomenna useita muitakin juhannustapahtumia.

Isoja yleisömääriä keräävät ainakin Himos Juhannus, Juhannusvirrat, Kalajoen juhannus, Raumanmeren juhannus, Tahko juhannus, Ruka-Kuusamo juhannus ja Powerparkin juhannus.

Juhannusaaton liikennettä, lämpötiloja ja uutistapahtumia on seurattu tässä jutussa.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25.6. klo 23:een asti.

Lue myös:

Juhannussaunassa kannattaa varoa kiuasta ja rannassa voi uimisen sijaan vain kastautua – palopäällikkö: "Ei jätetä aivoja narikkaan"

Juhannuksen menoliikenteessä ei sattunut vakavia onnettomuuksia – Yle seurasi päivää

Helleraja rikki useilla paikkakunnilla, kokonpolttokielto monin paikoin – Yle seuraa juhannusjuhlintaa

WASHINGTON Yhdysvaltain korkeimmalla oikeudella on takanaan aikamoinen viikko.

Tiistaina liittovaltion oikeusistuin päätti, että osavaltiot voivat jatkossa suunnata julkista rahoitusta uskonnollisille kouluille. Liberaalit ympäri maan älähtivät.

Torstaina korkein oikeus linjasi, että New Yorkin satavuotias aseenkantoa julkisilla paikoilla rajoittava laki on perustuslain vastainen. Uusia aselakeja anelevat kansalaiset kauhistuivat.

Ja sitten perjantaina se vihdoin tapahtui: korkein oikeus julkaisi päätöksen, joka mullisti maan yhdessä yössä. Tuomaristo kumosi äänin 6–3 kansallisen aborttioikeuden 50 vuotta taanneen ennakkotapauksen Roe vastaan Waden.

Aborteista tuli kertaheitolla laittomia 13 osavaltiossa, joissa niin kutsutut liipaisinlait astuivat saman tien voimaan ja kielsivät kaikki raskaudenkeskeytykset.

Kaiken kaikkiaan 25 osavaltiossa on nyt voimassa tai vireillä aborttioikeutta voimakkaasti rajoittava laki. Yli puolet amerikkalaisista sukukypsistä ja vielä synnytysikäisistä naisista asuu näissä osavaltioissa.

Lait koskettavat paitsi naisia myös koko yhteiskuntaa. Aborttioikeutta on esimerkiksi pidetty tärkeänä keinona ehkäistä köyhyyttä. Useiden tutkimusten mukaan ei-toivottu synnytys vaikuttaa äidin mahdollisuuksiin kouluttautua ja tienata. Naisen todennäköisyys köyhyyteen moninkertaistuu, jos hän ei saa haluamaansa aborttia.

Yhdysvalloissa ei ole samoja turvaverkkoja kuin Suomessa. Lapsen terveydenhuolto ja lastenhoito ovat suureksi osaksi maksullisia. Pelkästään synnyttäminen maksaa useita tuhansia dollareita, ja amerikkalaisten naisten äitiyskuolleisuus on moninkertainen muihin kehittyneisiin maihin verrattuna. Yhdysvalloissa ei myöskään ole kansallista lakia joka takaisi äitiysloman.

Tilanteesta tekee hullunkurisen myös se, että torstaina korkein oikeus teki aselakeja koskevan linjauksen, joka tuntuu ristiriitaiselta aborttilinjauksen kanssa.

Korkein oikeus päätti, että kansalaisella on oikeus kantaa mukanaan käsiasetta itsepuolustustarkoituksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että osavaltioilla on entistä vähemmän valtaa säännellä aseita, ja aseenkantoa rajoittavat lait ympäri maan ovat vaarassa.

Samaan aikaan aseväkivalta Yhdysvalloissa on ollut voimakkaassa kasvussa pandemian alusta alkaen ja hipoo monissa kaupungeissa jo 1990-luvun huippulukemia. Aseet ovat amerikkalaisten lasten yleisin kuolinsyy – samojen lasten, joiden oikeutta syntyä abortinvastustajat puolustavat.

Kansa on aiemminkin vaatinut aselakien tiukennuksia. Viime viikkoina paljon huomiota saaneiden Uvalden kouluampumisen ja Buffalon rasistisen iskun jälkeen kongressi on edistänyt uutta aselakipakettia, joka on toteutuessan ensimmäinen uusi kansallinen aselaki vuosikymmeniin. Korkeimman oikeuden päätös on kuitenkin kongressin pieniä rajoituksia merkittävämpi.

Moni amerikkalainen kysyy nyt, mikä on korkeimman oikeuden logiikka.

Kolmea päätöstä yhdistää paitsi niiden konservatiivisuus myös epäsuosio kansan keskuudessa. Noin 60 prosenttia amerikkalaisista kannattaa naisen oikeutta raskaudenkeskeytykseen suurimmassa osassa tapauksista.

Tiukempia aselakeja kannattaa vielä suurempi osuus amerikkalaisista: esimerkiksi taustatarkastuksia aseoston yhteydessä kannattaa jopa 80 prosenttia amerikkalaisista. Koulut ja uskonnon haluaisi pitää erillään niin ikään enemmistö.

Tästä huolimatta aseenkato- ja aborttipäätöksillä on logiikkansa: niitä yhdistää kirjaimellinen perustuslain tulkinta.

Konservatiivituomarit perustelevat päätöstä sillä, että Roe vastaan Wade oli päätetty törkein väärin perustein, ja perustuslaki ei takaa oikeutta raskaudenkeskeytykseen. Todellisuudessa sama pätee moneen muuhunkin oikeuteen. Ennemmin nämä oikeudet ovat levänneet perustuslain hengen tulkitsemisella.

Aseenkanto-oikeus on kirjattu perustuslain toiseen lisäykseen. Se puhuu sekä säädeltyjen militioiden että kansalaisten oikeudesta kantaa asetta. Korkeimman oikeuden kymmenen vuoden takaisessa päätöksessä tuomarit tosin linjasivat, että vaikka kansalaisella on oikeus kantaa asetta, osavaltioilla on myös oikeus säädellä aseenkanto-oikeutta kohtuullisuuden rajoissa. Nyt tuo oikeus näyttää lähestulkoon poistuneen.

Päätökset ovat siis kirjaimellisen tulkinnan vuoksi yhteneväiset. Silti niiden suhde Yhdysvaltain liittovaltiolakiin tuntuu monesta ristiriitaiselta.

Kansallisen aborttilainsäädännön vastustajien mielestä valta raskaudenkeskeytyksiin liittyvien lakien säätämisestä kuuluu osavaltioille. Useissa osavaltioissa aborttia vastustavat ovat selvä enemmistö, joka pääsee nyt vihdoin päättämään lakien laajuudesta korkeimman oikeuden ansiosta.

Samoin ei käy aselakien osalta, vaan jatkossa liberaalitkin osavaltiot säätelevät aseita entistä enemmän liittovaltiotason ehdoilla. Esimerkiksi New Yorkissa tiukoille aselaeille löytyy laajaa poliittista tukea.

Yhdysvaltain oikeusjärjestelmässä oikeuden päätökset ovat kuitenkin kirjaimellisen tulkinnan mukaan perusteltuja, ja korkeimman oikeuden on määrä tulkita kansallisella tasolla vain perustuslaillisten oikeuksien toteutumista.

Päätökset saattavat vaikuttaa epädemokraattisilta, koska Yhdysvaltojen poliittisessä järjestelmässä tuomarit nimittää presidentti ja vahvistaa senaatti. Siksi tuomarien poliittinen valintaprosessi heijastelee koko Yhdysvaltain demokratian epäkohtia.

Sekä presidentinvaalien valitsijamiesjärjestelmä että senaatin koostumus antavat epätasaisesti valtaa eri osavaltioissa asuville äänestäjille. Esimerkiksi sekä demokraattisen Kalifornian 39 miljoonalla amerikkalaisella että konservatiivisen Wyomingin puolella miljoonalla asukkaalla on saman verran edustajia senaatissa.

Nähtäväksi jää, saako turhautuminen korkeimpaan oikeuteen demokraattiäänestäjät uurnille ensi syksyn välivaaleissa, vai ottavatko republikaanit myös kongressin haltuunsa.

Pesulaverille on juuri pötkähtänyt vanhempi, jo keski-iän ylittänyt mies. Hän on tullut pesulle Kotiharjun saunaan Helsingin Kallioon. Merja Holopainen ottaa pesukorin esiin ja ryhtyy pesemään.

Molemmat juttelevat pesun aikana paljon, mutta ovat ajoittain myös hiljaa. Laverin ylle laskeutuu käsinkosketeltava rauha. Ikään kuin hetkessä olisivat vain Holopainen ja mies, jota pestään.

Kaksikymmentä vuotta ihmisiä pessyt Holopainen on kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti ihmisten iholla. Pesulaverilla puhutaan ajankohtaisista asioista, mutta myös ihmisten elämän kipeistä asioista ja ilonaiheista.

– Pesun aikana tulee sellainen jännä yhteys, jota on hyvin vaikea selittää, Holopainen sanoo.

– Pesulaveri on melkein kuin pyhä paikka, jossa hiljennytään ja ollaan vain siinä hetkessä. Moni palaa muistoissaan lapsuuteen ja siihen tunteeseen, kun äiti tai mummo pesi saunassa.

Pesijät ovat nykyään harvinaisuus. Holopainen tietää Helsingistä toisen pesijän, joka on töissä yksityisessä saunakerhossa.

Aiemmin myös Kotiharjun saunalla pesijä oli paikalla joka päivä, ja miesten ja naisten puolella oli omat pesijänsä. Pesuun joutui jonottamaan. Tätä nykyä ihmiset haluavat kuitenkin pestä itse itsensä. Sen vuoksi pesijä on enää parina päivänä viikossa paikalla, torstaisin ja lauantaisin.

Vakioasiakkaita on monia. Tämän päivän ensimmäinen asiakas käy joka torstai.

Holopaisen pesijän työhön opetti hänen oma anoppinsa 20 vuotta sitten. Kotiharjun sauna on ollut perheyritys jo vuosikymmeniä, ja Holopainen seurasi aluksi vierestä, kun hänen anoppinsa pesi ihmisiä. Sitten osat vaihtuivat, hän tarttui pesusieneen ja palasaippuaan.

– Minussa taitaa olla pesijän verta, sillä myös äitini ja isoäitini olivat kylvettäjinä vanhainkodissa ja sairaalassa, hän sanoo.

Keskimäärin Holopainen pesee viitisen ihmistä työvuoronsa aikana. Tänään saunalla on hänen mukaansa kansainvälinen vilske, sillä häneltä on varattu perätysten kolme pesua englanniksi.

Englantia pitäisi opetella puhumaan paremmin, sillä turisteja ja muita kansainvälisiä asiakkaita on entistä enemmän, Holopainen tuskailee.

– Olen opetellut sanomaan että turn around, kun pestään laverilla, sit here kun on hiustenpesun aika ja we’re ready, kun pesu on lopussa, hän nauraa.

Seuraavana laverille asettuu makaamaan tanskalainen mies, joka on työmatkalla Suomessa. Hän oli sattumoisin nähnyt aiemmin samalla viikolla, kuinka saunan edessä kadulla oli ollut hänen omien sanojensa mukaan “parikymmentä puolialastonta ihmistä, jotka olivat kauhean onnellisia”.

Pesijän hän varasi, kun sai kuulla sellaisen olevan paikalla.

Tila huokuu hiljaisuutta, kun Holopainen pesee tanskalaismiestä. Kuuluu vain veden lotina ja pesusienen hankaava ääni.

Moni pestävä haluaakin tulla pesulle nauttimaan, rentoutumaan ja olemaan hiljaa.

On myös asiakkaita, jotka kertovat pesun aikana isoja, henkilökohtaisiakin asioita. Tilanne on niin intiimi, että siinä purkaa helposti sydäntään, jos hetki tuntuu hyvältä, Holopainen sanoo.

– Eräs asiakas kertoi läheisensä traagisesta kuolemantapauksesta. Se kosketti syvästi. On kunnianosoitus, että ihmiset voivat ja uskaltavat avautua minulle.

– Paljon on onnellisiakin asioita, joita ihmiset jakavat. He kertovat menneensä naimisiin ja muista elämän iloista, hän hymyilee.

Suurin osa jutustelee kuitenkin aivan arkisista asioista. Säästä, päivän otsikoista tai arkikuulumisistaan.

Pesulaverilla ja saunassa saa puhua melkeinpä kaikesta muusta paitsi uskonnosta ja politiikasta. Tämän päivän puheenaiheena miesten saunassa ja pesuhuoneessa ovat muun muassa Kauniit ja rohkeat -sarjan hahmojen ihmissuhdesotkut.

Vahvat naiset, jotka sanovat mielipiteensä suoraan, kuuluvat saavan kannatusta.

Ihmiset ovat viime vuosina olleet vakavampia kuin aiemmin, Holopainen pohtii. Siihen voi olla monia syitä.

– Ukrainan sodasta on puhuttu paljon, kuinka kamalaa se on. Korona-aikana puhuttiin omasta ja läheisten sairastumisesta tautiin.

Kaikki ei kuitenkaan ole kurjaa, ja elämän kirjo näkyy ja kuuluu pesulla. Vakioasiakkaiden ja kriisien keskellä Holopaisella on yksi erityisen iloinen asiakasryhmä.

– Monet tulevat tänne viettämään polttareita ja saunomaan. Ne ovat hauskoja hetkiä, kun niin sanotusti pestään synnit pois, Holopainen sanoo.

Ei tätä työtä voisi tehdä, jos ei tykkäisi koskettaa muita, Holopainen pohtii.

– On niin monia ihmisiä, joita kukaan ei koskaan kosketa. Monille se on kuitenkin hirveän tärkeää. Onneksi on edes pesijä, joka koskettaa heitä.

Alastomuus voi vaivata asiakkaita aluksi, mutta ujous karisee nopeasti pois. Alastomuus on niin normaalia, Holopainen sanoo.

– Kaikki tässä ovat samanarvoisia ja samalla viivalla. Jokainen ihminen on arvokas, oli miten nuori tai vanha tahansa, Holopainen hymyilee.

Tanskalaismiehen pesu on nyt valmis. Holopainen pakkaa pesuämpärinsä ja lähtee pesemään seuraavaa asiakastaan naisten pesutiloihin.

Pesuja on tullut tälle päivälle tehtäväksi jo kahdeksan. Sitten hän aikoo pitää tauon.

Seurasimme Merja Holopaisen työpäivää ja asiakkaiden pesuja Kotiharjun saunalla kesäkuun puolivälissä. Kuvissa esiintyvät pestävät ihmiset antoivat luvan kuvata ja julkaista kuvat heidän pesuhetkistään, mutta eivät halunneet kertoa nimiään julkisuuteen. Julkaisemme kuvatekstit siis poikkeuksellisesti ilman nimiä.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25.6. klo 23:een asti.

Venäjän asevoimat ovat onnistuneet etenemään merkittävästi Itä-Ukrainassa perjantain vastaisena yönä käydyissä kiivaissa taisteluissa.

Pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö kenraalimajuri evp Pekka Toveri sanoo, että mitään käänteentekevää voittoa Venäjä ei kuitenkaan ole onnistunut saavuttamaan.

Joidenkin tietojen mukaan ukrainalaiset olisivat vetäytymässä Sjeverodonetskin kaupungista. Kaupungin valtaaminen tarkoittaisi sitä, että Venäjä hallitsisi melkein koko Luhanskin aluetta Itä-Ukrainassa.

Toverin mukaan Luhanskin haltuunotto olisi takaisku Ukrainalle mutta ei selkeä käännekohta.

– Venäläiset saavat pienen taktisen voiton sillä, että he saavat Luhanskin alueen haltuun. Ukrainan asevoimat ovat kuitenkin edelleen taistelukykyisiä.

Toverin mukaan venäläiset ovat saaneet voittonsa suurella joukkojen ja materiaalin käytöllä, mikä on syönyt heidän kykyään jatkaa sotaa.

– Ukrainalaiset joutuvat vetäytymään jonkin verran ja se on tietenkin heille katkera pala. Mutta ei ole mitään läpimurtoa tai sellaista sotilaallista voittoa, joka uhkaisi Ukrainan aseellista puolustusta. Jumi vain jatkuu, kummallakaan ei ole kykyä selkeään sotilaalliseen voittoon.

Eteneminen Sjeverodonetskista olisi venäläisille hankalaa. Vieressä on Donetsk-joki, jonka toisella puolella sijaitsee Lysitšanskin kaupunki, joka on maastossa korkeammalla.

– Hyökkääminen korkeampaan maastokohtaan tulituksen alla joen yli olisi tosi haastavaa. Venäläisille on käynyt monta kertaa huonosti kun he ovat yrittäneet joen yli hyökätä tämän sodan aikana.

Toveri muistuttaa, että kun Ukrainan valtaus epäonnistui, Venäjällä muutettiin kertomusta niin, ettei koko Ukrainaa yritettykään vallata vaan ainoastaan Itä-Ukrainan Donbas eli Donetsk ja Luhansk. Venäläiset ottaisivat alueet suojelukseensa ja ajaisivat ukrainalaiset pois.

Putin tunnusti Donetskin ja Luhanskin separatistialueiden itsenäisyyden ennen hyökkäystään Ukrainaan.

Toveri arvelee, että eteneminen Donetskiin Luhanskin raskaiden taistelujen jälkeen olisi vaikeaa Venäjälle. Donetskista melkein puolet on edelleen ukrainalaisten hallussa.

Ukraina voi vahvistua kesällä

Sotaa on käyty nyt kaksi kuukautta venäläisten ehdoilla. Sodan alussa Ukraina pystyi taistelemaan vahvemmin Venäjää vastaan omalla alueellaan.

Kun Venäjä aloitti hyökkäyksen Donbasissa huhtikuussa, taisteluja on käyty pienellä alueella, ja venäläisillä on ollut vahva tuliylivoima.

– Venäläiset ovat pystyneet käyttämään ylivoimaansa hyväksi, kuluttamaan ukrainalaisia. Sen takia he ovat saaneet alueita haltuun.

Toveri arvioi, että Ukraina saattaa vahvistua suhteessa venäläisiin kesän aikana.

– Venäläisillä on miehistövajausta, he eivät ole saaneet täydennystä kovin paljoa. Ukrainalaisilla on enemmän henkilöstöä käytössä. Venäläiset ovat myös menettäneet paljon kalustoa, ja korvaava kalusto on vanhentunutta 60-luvun tankeista lähtien.

Länsimaiden asettamien sanktioiden takia Venäjä ei välttämättä pysty tuottamaan modernia sotakalustoa kun taas Ukraina saa kalustoa lahjoituksena lännestä.

Ukraina tarvitsisi lisää aseita

Pärjätäkseen sodassa kunnolla Ukraina tarvitsisi lisää aseita. Esimerkiksi Yhdysvaltain antamat raketinheittimet ovat Toverin mukaan oikeanlaista aseistusta, mutta niitä tarvittaisiin paljon enemmän.

– Ne voisivat viedä venäläisiltä kyvyn jatkaa hyökkäystä, ehkä jopa auttaa Ukrainaa hyökkäämään.

Ukrainalla on kuitenkin edellytykset estää Venäjää saamasta sodassa selvää voittoa.

Sen sijaan Ukrainan voitto edellyttäisi länneltä paljon kovempia sanktiota Venäjälle ja paljon sotilaallista tukea.

– Venäjä ei lähde alueilta kuin pakottamalla, se olisi ajettava sotilaallisesti pois, Tarkka sanoo.

Venäjällä on myös paremmat taloudelliset edellytykset jatkaa sotaa, sillä Ukrainan talous on romahtanut.

Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25.6. klo 23:een asti.

Lintuifluenssa tunkee arktiselle alueelle. Huippuvuorilta Longyearbyenin satamasta kuolleena löydetystä isolokista todettiin lintuinfluenssavirus juhannuksen alla.

Norjan yleisradion NRK:n mukaan viranomaiset pelkäävät korkeaa kuolleisuutta aiheuttavan epidemian puhkeamista alueen valtavissa lintuyhdyskunnissa. .

Lintuinfluenssan aiheuttamia joukkokuolemia on nyt tavattu Pohjois-Norjassa merilinnuilla enemmän kuin koskaan aiemmin on havaittu, kertoo sähköpostilla Norjan luonnontutkimusinstituutin NINAN tutkija Tone Kristin Reiertsen.

Influenssa voi pienentää lintukantoja rajusti. Talvella joukkokuolema niitti Skotlannissa talvehtimassa olleita ja Huippuvuorilla pesiviä valkoposkihanhia.

– Huippuvuorten valkoposkihanhien määrän on nyt raportoitu pienenneen kolmasosalla, kertoo Reiertsen.

Tutkijan mukaan Skotlannissa kuoli viime talvena myös suuri joukko suulia.

– Näin laajaa taudin puhkeamista ja suurta kuolleisuutta villeillä merilinnuilla pohjoisessa ei ole koskaan aiemmin havaittu.

Reiertsenin mukaan nyt havaittu lintuinfluenssan laaja puhkeaminen villilinnuilla on poikkeuksellista. Joukkotartuntoja on aiemmin todettu siipikarjassa.

Joukkokuolemia ensi kertaa pohjoisen linnuilla

Norjan yleisradion NRK:n mukaan tutkijat nyt pelkäävät taudin aiheuttavan joukkokuolemia merilinnuilla. Lintuinfluenssaa on havaittu talven ja kevään aikana pitkin Pohjois-Norjaa.

Vardøn Hornøyan lintusaarella asuu Norjan luonnontutkimusinstituutin NINA:n mukaan peräti 100 000 merilintua. Tutkijoita huolettaa saarella pesivän erittäin uhanalaisen etelänkiislan kohtalo. Tauti voi levitä nopeasti ja pienetää kiislakantaa voimakkaasti.

NINA:n tutkijat ovat löytäneet sairaita ja kuolleita lokkeja saarelta. Syyksi epäillään lintuinfluenssaa. Linnuista otetut näytteet ovat tutkittavina ja tulos saadaan lähiaikoina.

Hornøyan tapauksia ei ole varmistettu. Riski leviämisestä saarelle on suuri, koska vain parin kilometrin päässä Vardøn saarikaupungissa on NINAN tutkija Tone Kristin Reiertsenin mukaan varmistettu tartunnat harmaalokilla, variksella ja merikotkalla.

Reiertsenin mukaan nyt havaittu lintuinfluenssan laaja puhkeaminen villilinnuilla ei ole tavallista vaan poikkeuksellista. Joukkotartuntoja on aiemmin todettu kesylinnuilla.

Vardøn eli Vuoreijan kunta varoittaa taudista nettisivullaan. Hornøyan saari on Finnmarkissa eli Ruijassa sijaitsevan Vardøn tärkein luontomatkailukohde.

Vardøn varoituksen mukaan satunnaisia tartuntoja on havaittu eri puolilla maakuntaa. Ihmisiä neuvotaan olemaan koskematta kuolleisiin lintuihin ja ilmoittamaan löydöistä viranomaisille

.

Nature-lehden mukaan korkeapatogeeninen H5N1 lintuinfluenssaviruskanta ilmaantui alunperin Aasiassa kasvatushanhissa 1990-luvun puolivälissä. Eurooppaan ja Afrikaan tauti levisi siipikarjassa 2000-luvulla.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 25.6. kello 23:een saakka.

Lue myös:

Lintuinfluenssa leviää villilinnuissa nopeammin kuin koskaan ennen

Tätä kesää on kutsuttu kaikkien aikojen festarikesäksi ja sen alku on ollut kävijämääriltään erinomainen. Vaikka konsertteja, festareita ja muita tapahtumia on ollut jopa ruuhkaksi asti, yleisöä on riittänyt tapahtumiin jopa ennätyksellisen paljon.

Esimerkiksi viime viikonloppuna Helsingissä järjestetty Sideways-festivaali teki kävijäennätyksensä, kun tapahtumassa kävi kolmen päivän aikana 26 000 ihmistä. Myös kesäkuussa Turussa pidetty Kesärauha veti ennätysyleisön, kun tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana 19 000 kävijää.

Myös juhannusfestivaalit ovat keränneet ennätyksellisen paljon väkeä.

Torstaina käynnistynyt Himoksen juhannusfestivaali kerää kolmen päivän aikana 30 000 ihmistä, mikä on normaalikesää vastaava määrä. Vuosi sitten koronarajoitukset sallivat paikalle vain 15 000 ihmistä.

Samaan aikaan Pohjois-Savossa järjestettävä Tahkon juhannusfestivaali on tekemässä yleisöennätyksensä. Paikalla on juhlimassa 15 000 ihmistä. Edellinen ennätys 14 000 kävijää on vuodelta 2019.

– Ihmiset ovat hyvällä tunnelmalla. He ovat odottaneet sitä, että pääsevät juhlimaan yhdessä keskikesän juhlaa, festivaalipäällikkö Allu Jokinen kuvailee Tahkon tunnelmia.

Hintojen nousu ja työvoimapula kurittavat tapahtumia

Kesätapahtumien lipunmyynti kävi vilkkaana jo keväällä. Maalis-huhtikuussa lippuja hankittiin enemmän kuin edellisenä ennätysvuonna 2019.

Tapahtumateollisuuden viestintä- ja vaikuttamisjohtaja Maria Sahlstedt sanoo, että ihmisillä purkautuu koronan jättämä tarve päästä tapahtumien pariin. Sahlstedt uskoo, että loppuunmyytyjä tapahtumia nähdään myös myöhemmin kesällä.

– Sekä festareilta että kaikenlaisista tapahtumista urheilusta hengellisiin kuulee, että ihmiset ovat liikkeellä. Ihmisillä on edelleen patoutunutta kohtaamisen tarvetta ja se riemu selkeästi siellä näkyy.

Vilkkaasti alkaneen kesän jatko näyttää tällä hetkellä hyvältä. Tapahtumia on kuitenkin nyt niin paljon, ettei kaikkiin riitä yleisöä. Esimerkiksi Saimaa Festival jouduttiin perumaan heikon ennakkolippujen myynnin perusteella.

Festareiden järjestämistä vaikeuttaa se, että ihmiset jättävät lippujen ostamisen viime tippaan. Tässä on tapahtunut muutos koronaa edeltävään aikaan.

– Ihan muutamaa päivää ennen voi mennä iso määrä lippuja, mikä on erilainen tilanne kuin muutama vuosi sitten. Ehkä tässäkin ollaan kahtiajakoisessa tilanteessa, että osa yrityksistä on pystynyt tämän ennakoimaan ja siihen on varauduttu. Tapahtumilla täytyy olla riskinkantokykyä, että voi odottaa viime metreille asti niiden toteutumista.

Tapahtuma-ala on juuri pääsemässä jaloilleen koronasta, mutta tilalle on tullut muita murheita. Ukrainan sota on korottanut hintoja ja korona jätti jälkeensä työvoimapulan.

Tapahtuma-alalla muhii työvoimapula: moni vaihtoi koronan takia alaa – nyt tekijöitä pitäisi löytää nopeasti, sillä edessä on keikkojen suma

Iso kysymysmerkki on se, vaikuttaako hintojen nousu ihmisten intoon käydä festareilla.

– Toistaiseksi tapahtumien osalta ei näy se, että kuluttajat laittaisivat rahahanoja kiinni. Ihmisillä on vielä rahaa, mitä kuluttaa ja patoutunutta tarvetta kohdata. Ehkä tämmöisen epävarmuuden keskellä tarvitaan myös niitä irtiottoja, joita tapahtumat siinä lähiympäristössä tarjoavat.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 26.6. klo 23:een asti.

Lue myös:

Yhä useammilla festareilla tarjotaan psyykkistä ensiapua – päihteiden vaikutukset tai seksuaalinen häirintä voivat saada juhlijan mielen järkkymään

Kesäfestareilla mietitään nyt, miten ihmiset saataisiin mökeiltä ja pienistä juhlista mukaan tapahtumiin – "Häät ovat näkymätön kilpailija"

Analyysi: Festarisuma purkautuu viimein – mutta esiintyjäkattauksista puuttuvat yllätykset

Kesätapahtumiin myydään lippuja ennätystahtia – osa on jo loppuunmyyty

Festarikesästä on tulossa ennätysvilkas – ruuhkaisimpana lauantaina on käynnissä yli 30 tapahtumaa samaan aikaan

Kesäfestarit lähestyvät, mutta tekijöitä on vaikea löytää – kysyimme järjestäjiltä, karttavatko artistit nyt Suomea

Tapahtuma-alalla muhii työvoimapula: moni vaihtoi koronan takia alaa – nyt tekijöitä pitäisi löytää nopeasti, sillä edessä on keikkojen suma

Viranomaisilla vilkasta juhannuksena, tiedossa ainakin kaksi hukkunutta

Poliisi ja pelastusviranomaiset eri puolilla Suomea ovat huhkineet juhannusaaton ja -yön helteisissä tunnelmissa. Soittokierroksen perusteella viranomaisilla on ollut paikoin hyvinkin vilkasta, mutta tietoon ei ole tullut vakavampia onnettomuuksia tai rikoksia. Ainakin kahden ihmisen kerrotaan hukkuneen juhannuksen aikana, Ristijärvellä ja Laukaassa. Lisäksi Kalajoella on etsitty kadonnutta kalastajaa.

Yle seuraa juhannuksen tapahtumia tässä artikkelissa.

Kaksi kuoli joukkoampumisessa Norjassa

Kaksi ihmistä kuoli ja useita haavoittui Oslon keskustan yökerhossa sattuneessa ammuskelussa varhain lauantaiaamuna. Kolme ihmistä haavoittui vakavasti. Oslon poliisin mukaan epäilty on otettu kiinni.

104-vuotias sotaveteraani: "Ei voisi arvata, että joku voi minua noin paljon muistaa"

Lappeenrantalainen Eino Hölsä on 104-vuotias sotaveteraani ja -invalidi, joka taisteli Suomen puolesta talvi- ja jatkosodassa. Hän on viime päiviin saakka asunut vuonna 1954 itse rakentamassaan omakotitalossa ja haluaisi asua siellä elämänsä loppuun saakka. Ylen toimittaja Sirkka Haverinen sai muutama päivä sitten yllättävän yhteydenoton Laukaasta. Eino Hölsää haluttiin muistaa poikkeuksellisella tavalla.

Vaikuttaako hintojen nousu suomalaisten festari-intoon?

Konsertteja, festareita ja muita tapahtumia on järjestetty tänä kesänä runsaasti, mutta yleisöä on riittänyt tapahtumiin jopa ennätyksellisen paljon. Tapahtumateollisuuden viestintä- ja vaikuttamisjohtaja Maria Sahlstedt sanoo, että ihmisillä purkautuu koronan jättämä tarve päästä tapahtumien pariin. Iso kysymysmerkki on se, vaikuttaako hintojen nousu ihmisten intoon käydä festareilla.

Helteet yltyvät juhannuspäivänä

Korkeapaine pitää juhannuspäivänä sään poutaisena ja helteisen kuumana. Myös yöt lämpenevät viikonlopun aikana. Juhannuspäivän aamuna lämpötila on paikoin jo kohonnut 20 asteen tienoille. Lauantai on poutainen ja yleisesti aurinkoinen. Lämpötila kohoaa +25 ja +30 asteen välille, Pohjois-Lapissa on aavistuksen viileämpää.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Lappeenrantalainen Eino Hölsä on sotaveteraani ja -invalidi, joka taisteli Suomen puolesta niin talvi- kuin jatkosodassa.

Viime keväänä Hölsä kertoi elämästään Ylen radiolähetyksessä, nettisivuilla sekä TV-sarjassa Sadan vuoden sankarit. Hän on viime päiviin saakka asunut vuonna 1954 itse rakentamassaan omakotitalossa ja haluaisi asua siellä elämänsä loppuun saakka.

Hölsän tarina kosketti lukuisia suomalaisia. Ohjelman jälkeen toimitus sai paljon kiitoksia kauniista ohjelmasta – terveiset saavuttivat myös Eino Hölsän, jonka tarinaa ihmiset olivat eri puolilla Suomea kuunnelleet.

Yllättäen Ylen toimittaja Sirkka Haverinen sai muutama päivä sitten yhteydenoton Laukaasta. Eino Hölsää haluttiin muistaa poikkeuksellisella tavalla.

Pian toimitukseen saapui paketti. Sen oli lähettänyt laukaalainen Jouko Behm, joka pyysi viemään paketissa oleva lahjan Eino Hölsälle.

Vierailu sairaalaan

104-vuotias sotaveteraani odottaa meitä sairaalan sängyn laidalla. Tänne hän päätyi vasta muutama päivä sitten.

Kuulo on hivenen huono, mutta ajatus virkeä.

Eino Hölsän kasvoille syntyy leveä hymy, kun hän näkee, mitä paketista tulee.

– Onpa hieno, ihan on näköinen, sanoo Hölsä.

Taidemaalari Jouko Behm on maalannut muotokuvan Ylen nettijutussa olleen valokuvan perusteella. Valokuvassa Hölsä istuu kotonaan lempituolissaan.

Behmin ystävä Elli Hirsiaho lahjoitti kuvaan kehykset.

Eino Hälsä on saamastaan lahjasta hyvin otettu.

– Ei voisi arvata, että joku voi minua noin paljon muistaa, sanoo Hölsä.

Hölsä valittelee, että hänen näkönsä on hivenen huono, mutta huomaa selvästi yhdennäköisyyden.

– Kun muotokuvaa katsoo, niin kyllä se minun naamani siinä on.

Behm maalasi ja kuunteli Hölsän haastattelua

Muotokuvan maalannut laukaalainen Jouko Behm kertoo, miten hän kuunteli Yle Areenasta Eino Hölsän haastattelua ja maalasi samalla.

– Einon jutusta sai hyvin käsityksen hänestä itsestään, kertoo Behm.

Itseään Behm kuvailee enemmänkin harrastajaksi ja itseoppineeksi, vaikka onkin piirtänyt jo 6-vuotiaasta lähtien.

– Kerran viikossa kokoonnumme 3–6 tunnin ajaksi Pekka Anttilan ja Niko Lindströmin kanssa Lampiharjun taiteilijat -maalauskerhossa, kertoo Behm.

Varsinaiselta ammatiltaan Behm kertoo olevansa puuseppä ja luonto-ohjaaja.

Eino Hölsän parhaat vuodet

Eino Hölsä on syntynyt vuonna 1918 Lappeenrannan lähellä sijaitsevassa Savitaipaleen kunnassa. Lapsena hän oppi työntekoon maatilalla.

Lappeenrannassa Eino Hölsä aloitti tukkuliikkeessä automiehenä, mutta pian työ bensa-asemalla alkoi kiehtoa. Ensin hän oli reilun vuosikymmenen Lappeenrannan keskustassa sijaitsevan Valtakadun Esson huoltoasemalla. Sen jälkeen Hölsä vuokrasi oman huoltoaseman naapurikunnasta Luumäen motellin vierestä.

– Minusta tuli työnantaja. Monelle nuorelle miehelle olen antanut ensimmäisen työpaikan bensapoikana, kertoi Hölsä Ylen haastattelussa viime huhtikuussa.

Eino Hölsä palveli talvisodassa ratsuväkirykmentissä Karjalankannaksella. Hän loukkaantui, kun hevonen kaatui ja Hölsän jalka jäi hevosen alle. Talvisota päättyi hänen osaltaan siihen.

Sisukas Hölsä parantui ja oli taas kunnossa, kun jatkosota alkoi. Mutta myös se päättyi loukkaantumiseen. Hölsä sai osuman kranaattitulessa.

Muistoja jatkosodasta Hölsä on tallettanut sinikantisiin vihkoihinsa.

Hölsä kertoo, että hänen elämänsä parhaat vuodet olivat niitä, joissa hän vaimonsa kanssa kävi yhdessä töissä huoltoasemalla. Nykyään leskenä yksin elävä Hölsä ehti olla vaimonsa kanssa naimisissa 76 vuotta.

Kotiin hänellä jo tekisi sairaalasta mieli.

Pitkän elämänsä salaisuutta Hölsä ei osaa kertoa, sillä sitä hän ei tiedä. Mahdolliseksi tekijäksi hän kuitenkin arvioi seisomatyön lisäksi perintötekijät. Hölsän äiti eli 103-vuotiaaksi.

Lue seuraavaksi: Eino Hölsä rakensi talon 70 vuotta sitten ja asuu siinä yksin vielä 104-vuotiaana: "Aion asua tässä niin kauan kuin pystyn"

Menetetty aika on paennut totuus.

Rikostutkijoiden vanhassa fraasissa on itua. Viime aikoina poliisi on kuitenkin tehnyt parhaansa saavuttaakseen totuuden pitkältä takamatkalta.

Pelkästään viime ja tämän vuoden aikana eri oikeusasteissa on käsitelty kolmea kauan selvittämättä ollutta rikosta – kaikki niistä Turussa.

35 vuoden takainen veriteko on parhaillaan hovioikeuden puntaroitavana. Syyttäjän mukaan tanskalainen Herman Himle hyökkäsi Viking Sallyn helikopterikannella nukkuneen saksalaisen pariskunnan Klaus Schelklen ja Bettina Taxisin kimppuun aamuyöllä 28. heinäkuuta 1987. Schelkle kuoli ja Taxis loukkaantui vakavasti. Murhasyyte kaatui viime kesäkuussa Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa.

Lähes 28 vuotta pimeänä pysynyt murha sai saman käräjäoikeuden mukaan ratkaisunsa viime toukokuussa. Käräjäoikeus katsoi, että mainostoimistoyrittäjä Lasse Lehto surmasi turkulaisen lakimiehen Ilpo Härmäläisen purjeveneessään ja upotti tämän ruumiin mereen Turun Airistolla vuonna 1994. Elinkautistuomio ei ole vielä lainvoimainen, vaan asian käsittely tulee todennäköisesti jatkumaan hovioikeudessa.

Viime vuoden lopulla Turun hovioikeus tuomitsi 46-vuotiaan miehen neljäksi vuodeksi ehdottomaan vankeuteen Turussa 2002 tapahtuneen törkeän ryöstön yrityksestä. Viisi aseistettua ryöstäjää yritti tunkeutua arvokuljetusajoneuvon rahaosastoon Tampereentien Prisman parkkipaikalla keskellä päivää elokuussa 2002. Ryöstö epäonnistui.

Pitkään pimeinä pysyneiden juttujen eteneminen tuomioistuimeen on nykypoliisilta kova voimannäyttö. Mutta kolikon toinen puoli ei virkavaltaa mairittele.

Miten on mahdollista selvittää jopa vuosikymmenten takaisia rikoksia, kysyy moni. Vähintään yhtä tärkeää on taivastella, miksi vakavien rikosten selvittämisessä – oikeuden toteutumisessa – on kestänyt niin kauan.

Ainakin kahdessa edellä mainitussa vastaus ei piillyt huonossa tuurissa tai rikollisten oveluudessa, vaan vakavammassa: poliisi ei aikanaan tehnyt työtään kunnolla.

Lakimiehen katoaminen ei kiinnostanut

Lakimies Ilpo Härmäläinen nähtiin viimeisen kerran elossa 3. elokuuta 1994 puolen päivän aikaan. Katoamisilmoitus tehtiin jo vuorokauden kuluessa 4. elokuuta kello 10.35. Härmäläisen vaimo mainitsi poliisille, että hänen miehensä oli sanonut menevänsä katsomaan jotain asuntoa ”mainosmiehen” kanssa. Käynnin oli määrä olla nopea.

"Mainosmiehellä" Ilpo Härmäläinen oli tarkoittanut Lasse Lehtoa. Tässä on ensimmäinen erikoinen seikka.

Turun rikospoliisi kuulusteli Lehtoa ensimmäistä kertaa 12. elokuuta, reippaasti yli viikkoa myöhemmin. Lyhykäisessä kuulustelukertomuksessa Lehto ilmoitti, ettei tiedä Härmäläisen katoamisesta mitään.

Toisen tutkijan mukaan Ilpo Härmäläisen katoamista ei otettu poliisissa vakavasti.

Härmäläisen katoamispäivän tapahtumista häneltä kysyttiin tarkemmin 23. elokuuta. Vasta silloin Lehto joutui kertomaan, mitä oli 3. elokuuta tehnyt, missä oli ollut ja millaisella autolla liikkui. Samoihin aikoihin häntä alettiin epäillä törkeästä petoksesta. Se liittyi factoring-rahoituskuvioon, johon myös Härmäläinen oli sotkettu mukaan. Talousrikos alkoi valjeta, kun Ilpo Härmäläisen veli löysi katoamisen jälkeen tämän asunnolta asiakirjoja, joista petos paljastui.

Siinä vaiheessa Lehdosta tuli epäilty, mutta ainoastaan talousrikokseen. Viranomaisten kellot eivät soineet, vaikka törkeästä petoksesta epäillyn liikekumppani oli kadonnut jäljettömiin samaan aikaan, kun miesten oli määrä tavata.

Lehdon liikkumisista kysyttiin tämän alaisilta lähes kuukauden päästä katoamisesta. Mutta kuka muistaa, mihin aikaan oma esimies oli tai ei ollut toimistolla neljä viikkoa sitten?

Tapauksen alkuperäinen tutkija myönsi myöhemmin, että poliisilla oli vahvoja epäilyjä Lasse Lehdon suuntaan, mutta “talousrikosasiat olivat tulleet väliin”. Toisen tutkijan mukaan Ilpo Härmäläisen katoamista ei otettu poliisissa vakavasti.

Omaisille jankutettiin, että mies on varmaan karannut omille teilleen, vaikka mikään tiedetty seikka Härmäläisen elämässä ei puoltanut tätä näkemystä. Hänestä oli tullut isä vain pari kuukautta ennen katoamistaan.

Henkirikostutkinta käynnistettiin viisi kuukautta Härmäläisen katoamisen jälkeen, tammikuussa 1995, pitkälti omaisten sinnikkyyden ansiosta. Härmäläisen sukulainen kääntyi keskusrikospoliisissa työskentelevän henkilön puoleen, ja pian KRP otti asian selvittelyyn.

Rikospaikkaa tai surma-asetta ei yritetty selvittää

Vuonna 1995 Lasse Lehtoa kuulusteltiin taposta epäiltynä kolmesti, mutta ei pidätetty. Perusteita olisi ollut.

Poliisi tyytyi miehen vastauksiin, eikä ainakaan kuulustelupöytäkirjojen perusteella niitä erityisen ponnekkaasti haastanut. Jo tuolloin tutkijoiden tiedossa oli, että Härmäläisen katoamisen aikoihin Lehdon puhelin oli yhdistynyt Naantalin viljavaraston tukiasemaan. Sen kantama merelle on ainakin 10 kilometriä.

Lehdolta ei kysytty kertaakaan purjeveneestä. Talousrikostutkinnan yhteydessä oli käynyt ilmi, että hänellä sellainen on. Purjevene keksittiin mahdolliseksi surmapaikaksi uudessa tutkinnassa 27 vuotta myöhemmin, kesällä 2021.

Käräjäoikeus piti viime toukokuisessa tuomiossaan erittäin todennäköisenä, että Lehto ampui uhrinsa veneessä. Härmäläisen ruumis löydettiin merestä viime maaliskuussa. Samalla löytyi ankkuri, jota oli todennäköisesti käytetty painona upotuksessa. Tuoreeltaan purjeveneestä olisi voinut löytyä todisteita henkirikoksesta. Lähes 30 vuodessa mahdolliset jäljet olivat jo hävinneet.

Hapuilevissa vastauksissaan vuonna 1995 Lehto arveli puhelimensa linkittyneen Naantalin viljavaraston tukiasemaan ajomatkalla Raisiosta Turkuun. Poliisi ei kuulusteluissa iskenyt vastapalloon. Myöhemmässä tutkinnassa selvisi, että Lehdon puhelimen olisi täytynyt paikantua ensisijaisesti Raision keskustan tai Pansion tukiasemiin, mikäli hänen kertomuksensa olisi totta.

Ei poliisi tutkinut Lasse Lehdon aseitakaan. 1990-luvun puolivälissä häneltä ei niistä edes kysytty kuulusteluissa.

Viime maaliskuussa löydetyssä vainajassa oli osia kahdesta luodista. Lehdon tekoaikaan omistama Colt-revolveri on oikeuden mukaan ollut soveltuva Härmäläisen surma-aseeksi. Aukottomasti sitä ei enää voi todistaa ruumiista löydettyjen luotien huonon kunnon vuoksi.

Jutun kokonaisnäyttö riitti käräjäoikeudessa elinkautistuomioon, koska KRP oli tehnyt viime kesästä lähtien periksiantamatonta työtä asian selvittämiseksi. Pienistä tiedonmuruista rakentui kestävä ketju, jolla suljettiin pois vaihtoehtoisten tapahtumainkulkujen mahdollisuus.

Mikään ei olisi estänyt poliisia tekemästä tätä työtä jo vuonna 1994.

Sen sijaan omaiset elivät lähes 30 vuotta tietämättä, mitä heidän läheiselleen tapahtui.

Poliisi ei tutkinut arvokuljetusjuttua, vaikka sai epäillyn dna:n

Tutkinnanjohtajan panoksella on valtava merkitys pimeiden rikosten tutkinnassa.

Monissa pitkään pimeinä pysyneissä tapauksissa tutkinnanjohtaja on lähinnä nimellinen, eikä varsinaisia tutkintatoimia tehdä kuin korkeintaan yksittäisten vihjeiden tarkistamisen muodossa.

Toista maata on esimerkiksi rikostarkastaja Aki Lahtinen keskusrikospoliisista. Hänen johdollaan on edennyt tuomioistuimeen kolmen vuoden aikana kaksi kovan luokan rikosta, joiden tutkinnassa muut olivat jääneet jumiin.

– Turun arvokuljetusryöstö on vain niitä juttuja, joita poliisi ei voi eikä saa jättää tutkimatta. Tästähän yhteiskunta meille maksaa.

Näin Lahtinen perusteli kolme vuotta sitten Ilta-Sanomille, miksi Turussa vuonna 2002 tapahtuneen arvokuljetusryöstön yrityksen tutkinta avattiin uudelleen.

Vaikka noin 400 000 euron lastia kuljettaneen ajoneuvon ryöstö epäonnistui, pääsivät tekijät pakenemaan. Myöhemmin poltettuna hylätyn pakoauton lähistöltä maastosta löydettiin näppylähanskat, joista taltioitiin dna:ta. Lisäksi ryöstön kohteena olleesta arvokuljetusautosta oli löytynyt kuituja. Ne vastasivat näppylähanskojen kuituja.

Tutkinta takkuili. Lopulta se tyssäsi tyystin, vaikka dna-jäljelle löytyi vastaavuus kolme vuotta myöhemmin.

Sitten tuli vuosi 2019.

– Nyt on minun vuoroni yrittää ja katsoa, päästäänkö tässä mihinkään, tutkinnanjohtaja Lahtinen tuumasi Ilta-Sanomille.

Päästiin.

Syyttäjä selvitti poliisin laiminlyöntejä

Aki Lahtisen johdolla poliisi teki ensimmäistä kertaa 17 vuoteen sen, mitä olisi pitänyt tehdä jo tutkinnan alussa. Vuonna 2019 pidätettiin mies, joka yhdistyi dna-profiilinsa kautta tapaukseen jo vuonna 2005.

Syytteet maaliskuussa 2020 hylännyt käräjäoikeus hämmästeli alkuperäisen tutkinnan luokattomuutta.

– Useimmat todistajat ovat itse kertoneet, että heitä on kuultu ensimmäistä kertaa vasta vuonna 2019. Heidän osaltaan on selvää, että kuulusteluja ei ole ylipäänsä tehty vuonna 2002, käräjäoikeus lausui maaliskuussa 2020.

Kuulustelematta oli jätetty esimerkiksi arvokuljetusta hoitaneet työntekijät, ryöstöyritystä todistaneet silminnäkijät sekä pakoauton hylkäämispaikan läheisyydessä olleet todistajat. STT kertoi asiasta viime joulukuussa.

Rikostutkinnassa raskaita mokia ja tekemättä jättämisiä on hyvin hankalaa paikata vuosikymmenten päästä.

Tekikö poliisi aikanaan juuri mitään rikoksen selvittämisen eteen? Kysymys heräsi myös syyttäjälaitoksessa, joka aloitti arvokuljetusryöstön yrityksen leväperäisestä tutkinnasta esiselvityksen vuonna 2020. Huomattiin, että esitutkintamateriaalia oli kadonnut. Kummasteltiin, miksei rikoksen tutkinta edennyt dna-löydöksen jälkeen.

Lopputulemana todettiin, etteivät “tutkinnassa tapahtuneet mahdolliset laiminlyönnit ole johtuneet siitä, että olisi pyritty siihen, että rikosvastuu ei jutussa toteutuisi”.

Törkeään virka-aseman väärinkäyttämiseen kenenkään poliisin ei katsottu syyllistyneen. Mahdollisen virkavelvollisuuden rikkomisen ja virka-aseman väärinkäyttämisen syyteoikeus oli vanhentunut vuonna 2017.

Turun arvokuljetusryöstöjutun tuomiosta valitettiin hovioikeuteen, joka katsoi syytetyn syylliseksi vuonna 2002 tapahtuneeseen rikokseen.

Vuonna 2019 avatussa esitutkinnassa ei saatu tarpeeksi näyttöä kolmea muuta epäiltyä vastaan. Aikaa oli kulunut liian kauan.

Harva tapaus jää ratkaisematta

Suomessa tehdään satakunta tappoa tai murhaa joka vuosi.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin mukaan viime vuosikymmenellä henkirikosten selvitysaste oli keskimäärin 98 prosenttia. Pääosa suomalaisista henkirikoksista on tuttavien, seurustelukumppanien tai perheenjäsenten välisiä.

Noin 70 prosentissa tapauksista epäilty ja uhri ovat alkoholin vaikutuksen alaisia.

Aniharva henkirikos jää ratkaisematta. Joskus jokin jää. 50 viime vuoden ajalta Suomessa on jäänyt ratkaisematta arviolta pari sataa henkirikosta.

Erityisen hankalia poliisille ovat tapaukset, joissa uhri ja tekijä ovat toisilleen ennalta tuntemattomia, tai mikäli vainaja on kateissa tai löytynyt vasta pitkän ajan jälkeen.

Rikostarkastaja Aki Lahtinen ryhmineen on jälleen tällaisen mysteerin kimpussa. Helsinkiläinen Johann Willem Hägerström löydettiin kuolleena Rymättylästä noin vuosi katoamisensa jälkeen heinäkuussa 2005. Hänet oli upotettu mereen.

Nyt ratkaisu saattaa olla lähellä.

Eritoten henkirikostapauksissa näyttökynnys on korkea. Mitä huolellisemmin tutkinta tehdään, sitä paremmat mahdollisuudet jutuilla on menestyä oikeudessa.

Rikostutkinnassa raskaita mokia ja tekemättä jättämisiä on hyvin hankalaa paikata vuosikymmenten päästä.

Ilpo Härmäläisen murhan ja Turun arvokuljetusryöstöjutun myötä herää väkisin kysymys, kuinka monta vakavaa rikosta Suomessa on jäänyt selvittämättä, koska niiden tutkiminen on hoidettu vähän sinnepäin – jos sitäkään.

Lue lisää:

Lähes 30 vuotta vanha mysteeri on selvinnyt – 68-vuotiaalle elinkautinen Ilpo Härmäläisen murhasta: "Rikos osoittaa poikkeuksellista kylmyyttä"

Turun arvokuljetusryöstön yrityksestä vankilatuomio

MOT:n selvitys paljastaa ongelmia Viking Sallyn poliisitutkinnassa – murhasta epäillyn tunnustus kirjattiin ylös erikoisessa "kuulustelussa" vasta neljä vuotta myöhemmin

Joutuiko poliisin tuntema "Pastori" palkkamurhan uhriksi? KRP on saanut 18 vuoden takaisesta murhasta lupaavia vihjeitä

Kaksi ihmistä kuoli ja ainakin yhdeksäntoista ihmistä haavoittui Oslon keskustan yökerhossa sattuneessa ammuskelussa varhain lauantaiaamuna, Norjan yleisradioyhtiö NRK kertoo. Kolme ihmistä haavoittui vakavasti.

Poliisi on ottanut epäillyn kiinni, tiedottaa Oslon poliisi. Poliisin mukaan näyttää siltä, että epäilty toimi yksin.

NRK:n toimittaja Olav Rønneberg näki tapahtuman. – Näin miehen tulevan paikalle kassin kanssa, hän otti kassista aseen ja alkoi ampua, Rønneberg kertoo. Hän kertoo myös, että haavoittuneita on useita. Rønneberg kertoo, että useita loukkaantuneita kuljetetaan ambulansseihin. Rønneberg sanoo myös, että silminnäkijät ovat kokoontuneet läheiseen hotelliin.

Silminnäkijä: Yökerhossa vallitsi paniikki

– Olin London Pubin terassilla, kun se tapahtui. Huomasin kun laukaus ammuttiin ja minuun osui lasinpala. Laukauksia tuli koko ajan enemmän ja enemmän, joten pakenin sisätiloihin ja yritin saada mahdollisimman monta ihmistä mukaani, nimettömänä pysyvä silminnäkijä kertoo NRK:lle.

Silminnäkijän mukaan yökerhossa vallitsi paniikki.

– Aluksi ihmiset eivät ymmärtäneet, mitä oli tapahtumassa, mutta sitten tuli paniikki, hän kertoo.

London Pub on Oslon keskustassa sijatseva suosittu gaybaari. Oslossa on määrä pitää vuosittainen Pride-kulkue myöhemmin tänään.

Poliisin mukaan epäilty otettiin kiinni lähistöltä. Ampumisen motiivista ei ole tietoa. Tekijä on poliisille entuudestaan tuttu.

Juttua päivitetty 25.6.2022 klo 04:44. Korjattu sanamuotoa. Lisätty myös haavoittuneiden lukumäärä.

Useat suomalaiset poliitikot ovat ilmaisseet järkytyksensä Yhdysvaltain korkeimman oikeuden perjantaisesta päätöksestä kumota oikeus aborttiin liittovaltion tasolla ja siirtää päätäntävalta asiassa osavaltioille. Asiaa on kommentoitu Twitterissä yli puoluerajojen, ja viesti on ollut kuta kuinkin sama: päätös on surullinen ja vaarantaa miljoonien naisten hengen.

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Multala kutsuu naisten oikeuksien merkittävää kaventamista surulliseksi ja pelottavaksi.

Kansanedustaja Jouni Ovaska (kesk.) taas jakaa linkin Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenin puheeseen, jossa Biden toteaa "Tämä on surullinen päivä (korkeimmalle) oikeudelle ja koko maalle."

RKP:n puheenjohtaja, kansanedustaja Anders Adlercreutz puolestaan toteaa aborttioikeuden kumoamisen puolesta äänestäneen korkeimman oikeuden tuomarin Clarence Thomasin puhuneen jo siitä, että tämä on vasta alkua.

Adlercreutz kommentoi myös uutisen olevan surullinen ja johtavan siihen, että vaaralliset valvomattomat abortit lisääntyvät.

Myös vihreiden europarlamentaarikot Alviina Alametsä ja Ville Niinistö olivat huolissaan aborttioikeuden kaventamisen vaikutuksesta miljoonien ihmisten terveyteen.

Pian korkeimman oikeuden päätöksen jälkeen Missourin osavaltio ilmoitti ottavansa käyttöön erittäin tiukan aborttilain. Ville Niinistö kommentoi asiaa kutsumalla päätöstä "sietämättömäksi takapajuisuudeksi naisten oikeuksien kannalta".

Lue lisää:

Kirjeenvaihtajalta: Korkeimman oikeuden päätökset mullistavat Yhdysvaltoja pysyvästi – ase- ja aborttilinjaukset repivät maata

Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi yleisen aborttioikeuden – selvitimme vastaukset tärkeimpiin kysymyksiin abortin tulevaisuudesta Yhdysvalloissa

Kiovalainen matkaopas Serhij Savtšenko aloittaa kaikki opastetut kierroksensa ukrainaksi samoilla sanoilla.

– Kunnia Ukrainalle!

Ja yleisö vastaa:

– Sankareille kunnia!

Opastetuilla kierroksillaan Savtšenko esittelee Ukrainan pääkaupungin arkkitehtuurin helmiä.

Vielä reilut viisi vuotta sitten hänen työkielenään oli venäjä – osittain työnantajan vaatimuksesta, osittain olosuhteiden pakosta. Savtšenkon mukaan tietoa Kiovan historiallisista kohteista on perinteisesti välitetty venäjäksi.

Hän syntyi ukrainankieliseen perheeseen, mutta koulussa alkoi puhua tuntien ulkopuolella venäjää, sillä näin teki suurin osa hänen ikätovereistaan. Kahdeksannella luokalla Savtšenko päätti, että käyttää jatkossa ukrainan kieltä kaikkialla.

Työelämässä venäjän kieli tuntui Savtšenkosta loogiselta, koska Kiova oli kaupunki, jossa vaikuttivat monet venäläiset kirjailijat.

– Minusta tuntui, että Kiova on sellainen hienostunut kaupunki, josta voi kertoa vain venäjäksi. Mutta oikeastaan ei, Kiovasta voi ja pitää puhua ukrainaksi. Se tulee siitä vain hienostuneemmaksi ja aidommaksi.

Vähitellen Savtšenko tajusi, että jos Kiovasta kertoo vain venäjänkielisiä tarinoita, suuri osa kaupungin historiasta, kulttuurista ja perinteistä jää paitsioon. Savtšenkon mukaan ukrainalaisia kirjailijoita esitellään häpeillen ja puhutaan mielummin tunnetuista venäläisistä, kuten kirjailija Mikhail Bulgakovista.

Savtšenkon asiakkaat ovat suhtautuneet kielenvaihtoon rauhallisesti. Pieni osa ei enää halunut tulla, mutta hänen kävelyretkensä löysivät ukrainankieliset kiovalaiset, joille ei aiemmin ollut ollut sellaisia tarjolla.

Viime aikoina Savtšenko huomasi, että hän inspiroi asiakkaitaan siirtymään ukrainan kieleen.

– Kierroksilleni tulee ihmisiä, jotka muistan aiemmilta kierroksiltani venäjänkielisinä. Nyt he puhuvat keskenään ja minulle ukrainaa, vaikka kukaan ei ole pyytänyt.

Sota muokkasi kielituntien aihekirjoa

Useat venäjänkieliset ovat vaihtaneet ukrainaan sodan myötä.

Monet pakenivat Itä-Ukrainasta maan länsiosiin ja päättivät luopua hyökkääjävaltion kielestä tai ainakin vähentää sen käyttöä. Niille, jotka eivät vielä osaa ukrainaa tarpeeksi, Lvivissä on tarjolla ilmaisia kielikursseja.

Ryhmät kokoontuvat joka viikko.

– Emme pidä luentoja kuten yliopistossa vaan harjoittelemme käytännön kieltä. Joka tunnilla on erillinen aihe, esimerkiksi kaupassa tai apteekissa käynti, uskonnolliset juhlat tai perinteet, kertoo projektikoordinaattori Maritška Tsymbaljuk.

Sen sijaan kodista tunneilla ei puhuta, sillä kotinsa menettäneille tai jättäneille se voi olla arkaluontoinen ja kipeä aihe. Projektin järjestäjät haluavat, että ukrainan kielen oppiminen toisi ihmisille iloa, ja niin se näyttää tekevän.

– Tunnit ovat erittäin kiinnostavia ja kuluvat leikiten. Luemme mielenkiintoisia kirjoja ja keskustelemme keskenämme. Se on vain tapa levätä arjesta, sanoo opiskelija Natalja Bugaj.

Hän on itse kotoisin Itä-Ukrainasta ja koko ikänsä elänyt venäjänkielisessä ympäristössä. Kun hän joutui sodan takia pakenemaan Lviviin, hän halusi käyttää ukrainaa enemmän päivittäisessä elämässään.

Ukrainassa äidinkieli on tietoinen valinta

Ukrainan kielellä on ollut pitkä ja vaikea historia kansallisen identiteetin rakentajana. Venäjän keisarikunnassa 1800-luvulla kieltä syrjittiin systemaattisesti esimerkiksi kutsumalla sitä venäjän murteeksi tai kieltämällä painamasta ukrainan kielellä muuta kuin kaunokirjallisuutta.

Neuvostoliiton varhaisessa vaiheessa Ukrainassa sallittiin kansallinen herääminen, ja ukrainan kieli on kehittynyt nopeasti sivistyksen, taiteen, tieteen ja älymystön kieleksi. Mutta myöhemmin, kun kaikki neuvostokansalaiset piti sulauttaa yhdeksi kansakunnaksi, ukrainalaisten kielellisiä oikeuksia alettiin taas polkea.

Itsenäistymisen jälkeen 1990-luvulla ukrainasta tuli ainoa virallinen kieli. Vuoden 2020 kyselytutkimuksessa 73 Ukrainan väestöstä piti ukrainaa äidinkielenään, mutta vain 53 prosentti kertoi käyttävänsä sitä päivittäisessä elämässä. Noin kolmasosa kertoi äidinkielekseen venäjän.

Ukrainassa tehdyt tutkimukset osoittavat kuitenkin, että äidinkieli on ukrainalaisille tietoinen valinta. Moni venäjänkielisessä ympäristössä kasvanut ja elänyt ukrainalainen kertoo ädinkielekseen ukrainan, vaikka käyttäisi venäjää useammin kuin ukrainaa.

“He eivät näe muuta vaihtoehtoa”

Se, että suuri joukko ihmisiä luopuu omasta äidinkielestä ja siirtyy toiseen, on maailmanhistoriassa harvinaista, kertoo Ukrainan kielitilannetta tutkinut Michiganin osavaltion yliopiston vieraileva tutkija Irina Zajkovskaja. Viimeksi näin tapahtui 1930-luvulla, kun saksanjuutalaiset lähtivät kansallissosialisteja pakoon.

– On täysin ymmärrettävää, että näin valtavan trauman kokeneet luopuvat hyökkääjän kielestä. He eivät näe itselleen muuta vaihtoehtoa, toteaa Ylelle videohaastattelussa Zajkovskaja.

Juutalaiset siirtyivät saksasta uusien asuinmaidensa kieliin. Ukrainalaiset sen sijaan siirtyvät kotimaansa viralliseen kieleen, jota suuri osa heistä pitää omana kielenään.

Monet somebloggaajat ovat viime vuosina alkaneet puhua ukrainaa. He ovat jakaneet kokemuksiaan kielen vaihtamisesta. Sodan sytyttyä myös monet venäjänkielisinä tunnetut julkisuuden henkilöt ovat siirtyneet ukrainan kieleen.

Kaikki eivät ole valmiita luopumaan venäjästä kokonaan. Tämä ei lannista kielikurssien järjestäjiä. Oppitunteja Lvivissä pitävä Maritška Tsymbaljuk arvioi, että jopa kolmasosa hänen opiskelijoistaan alkaa puhua myös kotonaan ukrainaa.

Kielitieteilijän mukaan syitä tutussa kielessä pysymiselle on monia. Osalla on oppimisvaikeuksia. Joillain on esimerkiksi iäkkäät vanhemmat, jotka eivät osaa muita kieliä, ja toiset eivät ole valmiita luopumaan venäjän kielellä hankituista lapsuudenmuistoista.

– Valitettavasti sota vie ihmisiltä mahdollisuuden olla ajattelematta omaa äidinkieltään, puhua sitä ilman, että se yhdistetään hyökkääjään, sanoo Zajkovskaja.

Serhij Savtšenko arvioi, että kielellinen muutos on hidas ja vaikea, mutta tuleville sukupolville elintärkeä prosessi. Hän toivoo, että ukrainaa kuullaan enemmän myös Kiovassa, joka perinteisesti mielletään enimmäkseen venäjänkieliseksi.

– Minun mielestäni Kiova, joka on aina ollut ukrainankielinen neuvostoajan myyteistä huolimatta, on pian taas enimmäkseen ukrainankielinen. Sillä se on Ukrainan pääkaupunki – oli, on ja tulee olemaan.

Lue myös:

Arkea maailmalta: Ukrainalaiset rakentavat nyt omaa identiteettiään venäläisvastaisuudella – mutta tekevät sitä myös venäjän kielellä

Ylen ukrainankielinen uutispalvelu alkaa tänään

Kymmenen vuotta sitten tuli romahdus. Silloin 22-vuotias Anna-Claudia Somero tunsi olonsa ahdistuneeksi. Oli keskittymisvaikeuksia ja unettomuutta. Elämänilo katosi, ja se näkyi niin, että hän halusi olla vain neljän seinän sisällä.

Tämä oli nuorelle naiselle hyvin epätavallista, sillä perusluonteeltaan hän oli iloinen ja reipas.

Ikävien tunteiden taustalla olivat lapsuusmuistot, jotka nyt muistuivat mieleen pätkittäin. Alkuun hän ajatteli kuvittelevansa kaiken.

Vanhemmat eivät tienneet

Kun Somero syntyi, hänen vanhempansa muuttivat Saksasta Suomeen Säyneiseen, jossa ei ollut tukiverkostoja.

Vanhemmat olivat paljon konserttimatkoilla. He pyysivät kotiin lapsenvahdiksi sukulaisen.

– Vanhempien läsnäollessa sukulainen käyttäytyi normaalisti, joten vanhemmat eivät arvanneet, millainen hän oli kanssani kahdestaan. Hän pelotteli minua esimerkiksi sanomalla, että vanhemmat kuolevat matkalle, koska he ajavat kolarin. Hän jätti minut myös välillä ilman ruokaa.

Someroa epävakaan sukulaisen läsnäolo pelotti ja ahdisti. Hän toivoi, että vanhemmat tulisivat äkkiä takaisin kotiin.

Sukulainen hoiti Someroa 4-vuotiaasta lukion ensimmäiselle luokalle asti.

– Kaikki tiesivät, että hän on erikoinen ja suorastaan outo, mutta että lapselle paha, niin ei missään nimessä. Hän osasi salata sen hyvin.

Ilkeä käytös jatkui myös Someron ollessa teini-ikäinen.

– Kun yritin sanoa hänelle vastaan, niin aina tuli riitoja. Hän sanoi, että ole sinä ämmä hiljaa, ei sinulla ole sananvaltaa.

Sukulaisen henkilöllisyys on Ylen tiedossa. Hän kuoli jo vuosia sitten.

Sukulaisen kaltoinkohtelun lisäksi Someroa kiusattiin koulussa vuosia, jopa lukion aikana. Pitkäaikainen kaltoinkohtelu jätti syvät haavat ja koko nuoruutensa hän ajautui myrkyllisiin parisuhteisiin.

– Silloin en vielä osannut nähdä, millaiset ihmiset ovat minulle haitaksi.

Diagnoosin saaminen vei vuosia

Kun Somero kymmenen vuotta sitten romahti, se johti vuosien ajan jatkuneeseen työkyvyttömyyteen. Välillä oli toki työharjoittelujaksoja, mutta niistäkin hän joutui jäämään sairauslomalle.

Someron pahoinvointi ei näkynyt ulospäin.

– Kovin moni ei edes tiennyt, että olin ollut sairauslomalla, koska aina keksin, että olen jossain tai teen jotain. Se oli jotenkin niin iso häpeä itselle.

Somero ravasi lääkäriltä toiselle ja sai useita eri diagnooseja ja lääkkeitä, ennen kuin sai selityksen oireilleen. Käännekohta oli Helsingistä Kuopioon muutto vuonna 2014 ja traumaterapian aloitus seitsemän vuotta sitten.

Diagnoosi oli dissosiaatiohäiriö.

– Diagnoosin saaminen ja ylipäätään avun etsiminen oli tosi hankalaa ainakin silloin aluksi, kun en osannut selittää, mikä minua vaivaa. Sitten lopulta kun terapeutti löytyi, palaset loksahtelivat paikoilleen.

Helsingin yliopistollisen sairaalan HUSin neuropsykiatrian osaston ylilääkäri Risto Vataja kertoo, että noin puolet suomalaisista kokee elämänsä aikana traumaattisen tapahtuman. 2–3 prosentilla trauman seurauksena kehittyy dissosiaatiohäiriö.

Dissosiaatiohäiriöstä puhutaan silloin, kun koettu traumaattinen tapahtuma kroonistuu eli alkaa haitata toimintakykyä ja aiheuttaa kokijalleen pitkäkestoista huonoa oloa.

Vatajan mukaan hoitoon pääsy ei aina ole helppoa, koska oirekuva on niin moninainen.

– Jos henkilö sanoo, että hänellä on muistiaukkoja, tätä saatetaan pohtia työterveydessä, mutta diagnoosia ei välttämättä tehdä.

Dissosiaatiohäiriön kokeva tuleekin tyypillisesti hoitoon jonkin muun mielenterveyden häiriön, kuten masennuksen tai ahdistuksen takia.

Vatajan mukaan yhtenä syynä dissosiaatiohäiriölle voivat olla lapsuuden varhaiset turvattomuuden kokemukset, kuten koulukiusaaminen.

Aikuisiällä trauman voi laukaista akuutti stressi, sairauden, väkivallan tai seksuaalisen hyväksikäytön kokemus tai esimerkiksi se, jos läheiselle sattuu jotakin kamalaa.

Monenlaisia oireita

Dissosiaatio tarkoittaa mielen eriytymistä. HUSin Risto Vatajan mukaan dissosiaatiohäiriöön voi liittyä epätodellisuuden kokemuksia, kuten omasta kehosta irtautumisen tunnetta. Voi olla myös voimakkaita mielialan vaihteluita ja selittämättömiä somaattisia oireita, kuten huimausta, näköhäiriöitä tai jopa halvausoireita.

Dissosiaatiohäiriö voi ilmetä myös muistihäiriöinä, kuten niin, ettei muista, mitä juuri sillä hetkellä on tekemässä.

– Tyypillinen on sellainen, että ajaa autolla ja sitten havaitsee, mitä täällä teen. Minun piti mennä Myyrmäkeen, mutta olenkin Konalassa.

Ennen toipumistaan Somerolla oli taipumus jumittaa paikoillaan niin, että ajantaju unohtui tunniksi.

Myös tunnevaihtelut ovat suuria. Jos Someroa ahdistaa, niin hän kertoo kokevansa nämä tunteet sata kertaa isompina kuin muut. Hän kärsii yhä unettomuudesta ja keskittymisvaikeuksista.

– Oireet ovat kuitenkin onneksi lieventyneet terapian myötä.

Tänä päivänä Somero huolehtii jaksamisestaan niin, että hän pyrkii olemaan kuormittamatta itseään liikaa.

Kaikesta voi selvitä

Toipumisen myötä Someron elämässä tapahtui käänteentekevä muutos.

Somero on soittanut huilua 9-vuotiaasta asti ja on esiintynyt koko elämänsä. Laulaminen oli kuitenkin hänelle ominta. Näin ollen muusikon ura hänen isänsä Jouni Someron jalanjäljissä olikin luonnollinen uravalinta. He tekevät tänä päivänä yhdessä Muistojen bulevardi -konsertteja, joissa he esittävät vanhoja iskelmiä ja nostalgisia ikivihreitä.

– Nyt kun ajattelee musiikkiuraa, niin esimerkiksi lauluihin eläytyminen ei onnistuisi niin hyvin eli en pystyisi koko sielua laittamaan siihen hommaan ilman kokemuksiani.

Somero haluaa muistuttaa, että kaikesta voi selvitä ja kaikesta pitää puhua.

– Ennen suljin kaiken sisälleni ja sen takia varmaan unohdinkin sen kaiken. Inhottavat asiat eivät noin vain häviä muistista. Minulla ne sitten purkautuivat epämääräisenä pahana olona ja ahdistuksena.

Somero on käsitellyt tapahtuneen myös vanhempiensa kanssa.

– He olivat tosi kauhuissaan ja pahoillaan ja kysyivät, miksi en kertonut heille aikaisemmin. Ei näille asioille jälkikäteen kuitenkaan enää mitään voi.

Somero ei kanna kenellekään kaunaa. Nyt hänen päällimmäisenä ajatuksenaan on kiitollisuus.

– Jos en olisi saanut apua, en olisi varmaan edes elossa. Olen kiitollinen elämästäni terapeutille, vanhemmille ja ystäville.

Voit keskustella aiheesta 26.6. klo 23 asti.

Lue myös:

Padotut tunteet veivät muistin ja näön ja lopulta psykiatriselle osastolle: Nyt Eveliina Sydänlähde tahtoo kiittää henkensä pelastajia

Inkeri Tiitistä ahdisti tyhjä kalenteri, lomalla tuli aina romahdus – raiskausten traumat ryöpsähtivät esiin, kun arki hellitti

Kesästä 2022 odotetaan kuumaa ja rakkaudentäyteistä, kun koronarajoitusten poistumisen myötä pääsee taas kohtaamaan uusia ihmisiä kasvokkain ja lähtemään treffeille. Poikkeusolot lykkäsivät myös monien hääsuunnitelmat, joten kesällä juhlitaan rakkautta kahden vuoden edestä.

Mikkelistä kotoisin oleva Elisa Hillgen iloitsee, kun uudet tuttavuudet eivät jää vain etäisiksi profiileiksi sinkkuryhmiin.

Vaikka tuleville kuukausille on annettu rakkauskesän leima ja odotukset ovat suuria, ei Hillgen koe ulkopuolelta tulevia paineita.

– Joskus tuntuu, että elämä on mennyt aika nopeastikin parisuhteesta toiseen. Nyt on ollut niin hyvä itsekseen, että enemmän oma paineeni on pysyä sinkkuna ainakin kesän läpi.

Hillgen on mukana Facebookiin perustetuissa sinkkuryhmissä ja kertoo, että osa on liittynyt niihin etsiäkseen kumppania ja toiset vain uusia kavereita löytääkseen.

Hän on huomannut kesän lämmön ja auringon tuoneen ryhmiin avoimemman keskustelukulttuurin.

– Keskustelunaloitukset voi välillä olla rohkeitakin ja paljastavia kuvia kyllä on. Pyllyperjantaita, tissitiistaita ja muita teemapäiviä, mutta ryhmässä voi olla mukana itselleen parhaalla katsomallaan tavalla, Hillgen avaa.

Portsaribarometri enteilee rakkauskesästä vilkasta

Yle Jyväskylä halusi selvittää, näkyykö korona-ajan rajoitusten poistuminen suhdemarkkinoilla.

Ravintolat ovat tavanomainen paikka treffien sopimiseen ja uusien tuttavuuksien tapaamiseen, joten pyysimme ravintolaelämää tarkkailevilta järjestyksenvalvojilta arviota kesän vientimarkkinoista.

Epäviralliseen portsaribarometriin kertoi havainnoistaan 46 ravintoloissa työskentelevää järjestyksenvalvojaa ympäri Suomen. Vastausten mukaan treffeillä kävijöiden ja seuraa hakemaan tulleiden määrä on selvästi lisääntynyt poikkeusolojen jälkeen.

Järjestyksenvalvojien mukaan treffit sujuvat pääasiassa hyvin, sillä valtaosa ravintolaan yhdessä tulleista myös poistuvat yhdessä. Useammin yksin lähtevät ne asiakkaat, jotka tulevat etsimään seuraa suoraan ravintolasta.

Järjestyksenvalvojat seuraavat asiakkaita pitkin iltaa ja moni huomaa jo kaukaa, onko ravintolaan tultu “haku päällä”. Tyypillisiä merkkejä ovat itsevarma käyttäytyminen ja monelle ihmiselle juttelu illan aikana.

– Asiakkaat “skannaavat” katseellaan alueen ja usein pää pyörii kuin tutkatorni, kun pääsee ovesta sisään.

Muutama vastaaja kertoo, että iskuyritykset saatetaan aloittaa jo ennen sisäänpääsyä portsarille flirttailemalla. Seuran hausta kertoo myös siistimpi pukeutuminen ja vain muutaman juoman nauttiminen, useampi järjestyksenvalvojista kertoo.

Välillä yritystä on niin paljon, että vähempikin voisi riittää.

– Parta- tai hajuveden määrä on toisinaan sellainen, että se lähentelee kemiallisten aseiden käyttöä, yksi vastaajista tokaisee.

Vaikka illan aikana toisille käy flaksi ja toiset hakevat takkinsa narikasta yksin, portsaribarometriin vastanneet järjestyksenvalvojat kertovat asiakaskunnan olevan nyt huomattavasti iloisempaa ja avoimempaa mahdollisuuksille kuin ennen pandemiaa tai sen aikana.

Ole rehellinen ja utelias, kun toivot treffien onnistuvan

Media-alan moniosaaja Maija Ilmoniemi on julkisuudessa puhunut paljon yksinäisyyden teemasta ja on myös suositun Korona-ajan sinkut -ryhmän perustaja.

Ilmoniemi uskoo vahvasti tulevaan treffikesään. Hänen kokemuksensa mukaan ihmiset ovat innoissaan rajoitusten vapautumisesta ja kuvaa kesää uusien suhteiden luomisen ajaksi. Ilmoniemen mielestä uteliaisuus on tärkeä ominaisuus onnistuneilla treffeillä.

– Utelias ote on tärkeää, kun tapaa uuden ihmisen. Muurien rakentamisen sijaan avaa ovia sille, mitä yhteistä voisi olla, Ilmoniemi pohtii.

Elisa Hillgen kehottaa treffeillä käyviä heittäytymään ja elämään hetkessä – kuitenkin niin, että järki pysyy kädessä. Hän kertoo puolivahingossa ottamastaan riskistä, kun sopi treffeistä deittikumppaninsa kanssa. Hillgen huomasi sopineensa treffit saarella sijaitsevalle mökille.

– Emme olleet vielä tuttuja ja tajusin, että jos juttu ei toimikaan, en pääse pois, sillä mökille kuljettiin veneellä. Onneksi kuitenkin lähdin, sillä meillä oli tosi hauskaa, hän naurahtaa.

Aluksi Hillgeniä jännitti käydä treffeillä, mutta matalalla kynnyksellä kahville tai piknikille lähteminen on helpottanut hänen jännitystään ja tuonut mielenkiintoisia kohtaamisia.

Parisuhdekeskus Katajan asiantuntija Lotta Liimatainen korostaa rehellisyyden tärkeyttä, kun uuden ihmisen kohtaaminen jännittää. Hän toteaa sen kuitenkin olevan helpommin sanottu kuin tehty.

– Jännitystä helpottaa, jos siitä pystyy sanomaan. Rehellisyys vuorovaikutuksessa on tärkeä juttu, koska ihmiset eivät pysty lukemaan ajatuksia tai tietämään mitä toinen tuntee.

Liimataisen mukaan rehellisyys ja tunteistaan kertominen on tunnetaito, mitä jokainen voi harjoitella.

Myös Ilmoniemi pitää rehellisyyttä merkittävänä teemana uteliaisuuden rinnalla. Kun toisen seurassa kertoo tuntemuksistaan ja millaista seuraa hakee, on helpompi jatkaa tutustumista tai kieltäytyä, jos ei tunnukaan oikealta.

Treffeillä kannattaa muistaa omat toiveensa

Liimataisen mukaan kesälle luotuja paineita heilastelusta voi välttää miettimällä, tulevatko odotukset ulkoapäin ja ovatko ne linjassa siihen, mitä itse tapailulta toivoo.

– Viime vuosina on näkynyt etenkin nuorten aikuisten keskuudessa joustavuus ihmissuhteissa ja kokeilu siinä, mikä on oma juttu. Keskustelukulttuuri ihmissuhteista on avoimempaa ja sen myötä sinkkuus ei ole enää kirosana tai jotenkin vähempiarvoinen asia, mikä on hienoa.

Hillgen odottaa kesältä hauskoja kohtaamisia ja sattumalta uusiin ihmisiin tutustumista. Vaikka hän ei etsi kesäheilaa, Hillgen toivoo välillä kumppania käytännön tilanteissa.

– Kun kannoin autosta lipastoa sisälle mietin, että olisipa kätevä, jos olisi toinen kantamassa tässä. Olen kuitenkin moderni nainen ja kyllä nämä tilanteet aina jotenkin hoituu, Hillgen sanoo hymyillen.

Lue myös:

Rakkauden löytäminen ei ole mutkaton asia – maaseudulla otettiin avuksi sinkkufestarit

Kymmenet kertoivat Ylelle, miten korona erotti, yhdisti ja pani deittailun tauolle – Henri Kaitala, 39, oli yksi onnekkaista

Enemmistö suomalaisista kokee olevansa tietoisia siitä, miten torjua luontokatoa kulutusvalinnoillaan, tai haluaisi tietää asiasta lisää. Tämä käy ilmi Ylen Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä.

Tässä jutussa kerromme, miten suomalaiset suhtautuvat kuluttamisensa ja luontokadon suhteeseen, sekä miten erilaiset kulutusvalinnat vaikuttavat luontokatoon.

Kysyimme: tiedätkö, miten voisit omilla kulutusvalinnoillasi torjua luontokatoa?

Vastaajista 32 prosenttia vastasi tietävänsä ja kiinnittävänsä jatkuvasti huomiota luontokadon torjumiseen kulutusvalinnoissaan. 33 prosenttia vastasi tietävänsä miten kuluttaa ympäristöystävällisemmin, mutta asia harvemmin vaikuttaa kulutusvalintoihin. 26 prosenttia ei tiedä, miten kulutusvalinnoilla voi torjua luontokatoa, mutta haluaisi tietää. 10 prosenttia ei tiedä, eikä näe asialla olevan merkitystä.

Marja Salo tutkii kestävää kulutusta Suomen ympäristökeskuksessa, ja on kirjoittanut biodiversiteetin ja kulutuksen suhteesta muun muassa Sitralle.

– Tulokset ovat toivoa herättäviä, sanoo Salo tarkastellessaan suomalaisten vastauksia.

Kyselytutkimuksen mukaan naiset kiinnittävät miehiä enemmän huomiota ympäristöön kulutusvalintoja tehdessään. Iän suhteen luontokato kiinnostaa kuluttajia erityisesti kahdessa laidassa: 18-24 -vuotiaat ja 65-75 -vuotiaat ovat välissä olevia ikäluokkia kiinnostuneempia kulutuksensa ympäristövaikutuksista.

Nuorten asenteet näkyvät läpi myös aseman suhteen: opiskelijoista miltei puolet sanoo huomioivansa luontokadon jatkuvasti kuluttaessaan, ja vain harva sanoo, ettei ole lainkaan kiinnostunut asiasta.

Suomen Luonnontieteellisen keskusmuseon johtajaa Aino Juslénia ei yllätä se, että naiset ovat miehiä kiinnostuneempia kuluttamisen luontovaikutuksista.

– Tämä on noussut aikaisemminkin muussa kulutustietoisuudessa esille. Nuorten, opiskelijoiden ja eläkeläisten korostuminen tuloksissa taas on tosi myönteinen juttu!

Juslén näkee tämän hyvin järkiperäisenä asiana: nuorethan pisimpään täällä jatkavat. Eläkeläisten ja vanhempien kulutustietoisuuden syitä on vaikeampi arvailla. Auttaako pitkä elämä näkemään tapahtuvan muutoksen, vai ajatteleeko vanhempi väki nuorille jätettävää perintöä, Juslen miettii.

Tuloluokissa luontokato huomioidaan eniten matalassa päässä: 10–20 000 euroa vuodessa tienaavat vastaavat kiinnittävänsä asiaan eniten huomiota.

Varakkaampia asia kiinnostaa vähemmän: 50 000–70 000 euroa tienanneista vain noin viidesosa sanoi huomioivansa luontokatoa kulutuksessaan, ja noin kaksi viidesosaa vastasi olevansa tietoisia asiasta mutta harvemmin antavan sen vaikuttaa kulutusvalintoihinsa. Tutkija Salolle korkeiden tulojen ja isomman hiilijalanjäljen yhteys on tuttu suomalaisista ja kansainvälisistä tutkimuksista.

– Kulutuksen ekologisuuteen vaikuttaa hirveästi se, kuinka paljon rahaa on käytettävissä. Jokaisella eurolla on jokin vaikutus ja mitä enemmän euroja on, sitä enemmän kulutetaan, Salo kertoo.

Suurinta osaa suomalaisista siis kiinnostaa, miten omilla kulutusvalinnoilla voi pyrkiä edesauttamaan luonnon moninaisuuden säilymistä. Miten tämä sitten käy? Asiaa voi lähestyä esimerkiksi ruoan, energian ja tavaran kautta.

Ruoantuotannon vaikutukset monimuotoisuuteen ovat merkittävät

Ekologisen ajattelun nousu ei ole jäänyt ruoanvalmistajilta huomaamatta. Kasvisruoan, lähiruoan, luomun ja erilaisilla ympäristösertifikaateilla varustettujen elintarvikkeiden määrä kaupanhyllyllä on noussut nopeasti viime vuosina. Sertifikaatit kannattaa kuitenkin tutkia tarkkaan, sanoo Marja Salo, jonka mukaan viime vuosina markkinoille on ilmestynyt kaikenlaisia merkkejä, jotka eivät välttämättä kerro juuri mitään ympäristöystävällisyydestä.

– Ne mitkä tuotteesta ainakin olisi hyvä löytyä, ovat joutsenmerkki eli pohjoismainen ympäristömerkki tai EU-ympäristömerkki.

Nämä merkit takaavat ainakin sen verran, että tuotteen ympäristövaikutuksia on arvioitu riippumattomasti. Luontojärjestöt tarkkailevat eri sertifikaatteja, ja esimerkiksi WWF:llä on lista merkeistä, jotka järjestön asiantuntijat näkevät päteviksi.

Mutta mitä jos välttää sertifikaattien tuijottelun kokonaan ja ostaa vain läheltä ja luomua? Salon mukaan asia on monimutkainen ja vailla helppoja vastauksia. Luomutuotannossa on kyllä elementtejä, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta.

– Mutta jos satoa tulee luomukeinoilla vähemmän kuin tehoviljelyssä, näkyykö tämä isompana peltopinta-alana, joka on luonnontilaisesta ympäristöstä pois?

Kaikista yksinkertaisin luontoystävällinen valinta on kasvispainotteinen ruoka. Lihantuotannossa tarvitaan rehua, ja rehun kasvattaminen vaatii maapinta-alaa.

Salon mukaan kuluttaja voi ajatella syövänsä lähellä kasvatettua, suomalaista lihaa, mutta toinen kysymys on se, missä eläimen rehu on kasvatettu. Jos esimerkiksi siipikarjaa on syötetty Brasiliasta tuodulla soijarehulla, välillisesti kuluttaja voi tukea Brasilian sademetsien kaatoa soijanviljelyn tieltä. Muun muassa yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkiva Finnwatch on nostanut soijarehun ongelmaa esille raportissaan viime vuodelta.

Mutta jos lihasta luovutaan, kasvisruoan kysyntä nousee merkittävästi ja tuotantomäärät kasvavat samaa vauhtia. Eikö tämäkin vaadi yhä enemmän ja enemmän pinta-alaa viljelykäyttöön?

– Tyypillisesti kasviperäisen ruoan tuottaminen vaatii vähemmän pinta-alaa kuin eläinperäisen, kun rehuntuotannon vaatimukset huomioidaan, Salo sanoo.

Kasvispainotteisuus, kaudenmukaisuus ja kestävistä kalakannoista peräisin olevat kalat. Lisäksi kasvistiskin valikoimaa lautaselle monipuolisesti. Salon mukaan tällaisella kattauksella pääsee ainakin alkuun, jos luonnon monimuotoisuus putkahtaa kaupanhyllyllä päähän.

Yksi tärkeä keino ajaa ympäristöystävällisen ruoan asiaa on myös kysellä siitä mitä syö, muistuttaa Aino Juslén, joka on lievästä sosiaalisen epämukavuuden tunteesta huolimatta koulinut itsensä tiedustelemaan ravintoloissa luomua tai ympäristösertifikoitua ruokaa.

– Sano ääneen! Esimerkin voima ja edelläkävijyys, sellaista rohkaisua myönteisessä mielessä. Ravintoloiden väki osaa kyllä vastata, ja samat kysymykset voi esittää vaikka kalatiskillä.

Ilmastoystävällinen energia ei ole välttämättä hyväksi luonnon monimuotoisuudelle

Energian suhteen osa ekologisista valinnoista on yksinkertaisia. Jos jonkin autolla tehdyn matkan voi korvata kävelyllä tai pyörällä, se on luonnon moninaisuutta tukeva päätös. Marja Salo muistuttaa, että näissä valinnoissa isossa roolissa on kuitenkin ympäröivä yhteiskunta: esimerkiksi infrastruktuuri ohjaa ihmisen valintoja liikkumisen suhteen. Salo onkin tutkinut kulutusta juuri käytäntöteoreettisesta näkökulmasta.

– Kyseenalaistan sitä, että jokainen valinta on rationaalinen, vaan meillä on normeja, joiden mukaan helposti mennään.

Jos toimivat ja turvalliset pyöräväylät ovat olemassa, sitä helpommin ihminen hyppää satulaan. Liikkumisen suhteen perusperiaatteet ovat siis yksinkertaisia. Sähkösopimusta tehdessä tilanne menee kuitenkin mielenkiintoiseksi.

Ilmastonmuutos ja luontokato kietoutuvat yhteen. Monet ihmisen toimista kiihdyttävät kumpaakin ja ilmastonmuutos voi itsessään aiheuttaa luontokatoa.

Näiden päihittämiseen käytettävät keinot ovat kuitenkin välillä ristiriidassa, kuten esimerkikisi vesivoiman tapauksessa.

Jos kuluttaja haluaa vähentää saasteiden määrää taivaalla ja kivihiilen rahtaamista ympäri maailmaa, hän valitsee sähkösopimusta tehdessään vaikkapa vesivoimalla tuotettua energiaa, veden virtaamisesta voimalan läpi kun ei päästöjä tule. Kuitenkin vesivoimalat voivat aiheuttaa luontokatoa patoamalla esimerkiksi lohien tai taimenten luonnollisia kulkuväyliä.

Sama ongelma on jopa tuulivoimassa, jota varten isoja maa-alueita otetaan rakentamiskäyttöön.

– Lisäksi tuulivoiman sijoittamisessa pitäisi huomioida esimerkiksi petolintujen pesintäalueet, Aino Juslén kertoo.

Valintoja on siis tehtävä. Toisaalta poltettavien fossiilisten energianlähteiden tuotanto- ja kuljetusketju on niin massiivinen, että uusiutuvat energianlähteet voi nähdä pienempänä pahana. Juslénin mukaan luontokadun torjumisessa ei kuitenkaan ole kyse siitä, että luontoa ei heikennettäisi missään maailmassa.

– Tärkeä muutos, mikä yhteiskunnassa pitää viedä läpi on ajatus kokonaisheikentämättömyydestä. Kaikessa rakentamisessa otettaisiin huomioon sen luonnon moninaisuudelle aiheutuvat haitat, ja ne voitaisiin kompensoida jossain muualla.

Esimerkiksi Juslén mainitsee AA Sakatti Mining-yhtiön, joka Viiankiaavan kaivoksen luontovaikutuksia kompensoidakseen osti Inarin lähettyviltä 2900 hehtaaria metsää suojeltavaksi. Tällainen niin kutsuttu ekologinen kompensaatio on tietysti yrityksen oma toimi, johon kuluttaja voi vaikuttaa enintään suuntaa antavasti valitsemalla ympäristön huomioon ottavia toimijoita.

– Vaikka iso muutos pitää saada aikaan yhteiskunnan rakenteissa ja päätöksenteossa, on se juuri niin, että kansalainen ja kuluttaja voi luoda merkittävää painetta tälle muutokselle, Juslén sanoo.

Esimerkiksi vesivoiman tapauksessa kuluttajat voivat vaatia energiayritykseltä aktiivisuutta kalateiden suhteen. Marja Salo korostaa kansalaisen vaikuttamisessa välittömyyttä: suomalaisten on helpompi vaikuttaa esimerkiksi Suomessa sijaitseviin voimaloihin, kuin muuttaa koko maailmaa.

– Mutta on myös tärkeää, että asiantuntijat ja tutkimustieto vaikuttaisivat kokonaisuuden ja sääntelyn muutoksiin, eivätkä kansalaiset kuluttaisi kaikkea energiaansa näiden asioiden ajamiseen, Salo lisää.

Tavaran suhteen vinkit ovat simppelit

Tavaran suhteen on yksi nyrkkisääntö: älä osta, jollei ole pakko.

– Jos ostaa, ostaa sellaista mikä kestää. Ja pitää myös ostetusta tavarasta huolta, Marja Salo sanoo.

Tällainen säästäminen sisältää myös miellyttävän sivuvaikutuksen: rahaa säästyy. Toisaalta Salo kertoo niin kutsutusta rebound-ilmiöstä: mihin “ylimääräinen” raha menee? Mitä jos ihminen jättää auton ostamatta, mutta tekeekin näin säästyneellä rahalla enemmän lentomatkoja?

Tämän takia säästetyn rahan syyhytessä käsissä voi miettiä sitä, mikä kulutusvalinta hyödyttäisi omaa ja yhteistä siirtymää kestävämpään elämäntapaan. Tietyt isommat hankinnat voivat vaikuttaa oman elämän ekologisuuteen isosti.

– Tällainen voi olla vaikkapa ilmalämpöpumppu talon lämmittämiseksi, Salo sanoo.

Toisaalta jatkuvaan kasvuun perustuvalle talousjärjestelmälle kuluttamisen väheneminen tarkoittaa isoja haasteita. Onneksi tähänkin on keksitty ratkaisu, Aino Juslén esittää: jos kulutetaan, niin kulutetaan palveluita, ei luontoa tai raaka-aineita.

Lue lisää:

Vähemmän linnunlaulua tai pörriäisten surinaa? Kerro meille, mitä luontokadon merkkejä olet havainnut omassa lähiluonnossasi – teemme juttua

Taloustieteilijä teki laajaa huomiota saaneen raportin luontokadosta ja yllättyi bisnesmaailman reaktioista

Tänäkin kesänä monilla kirjastoilla on lukuhoukuttimia suunnattu varsinkin lasten ja perheiden lukemaan houkuttelemiseksi.

Lukujengi ja kultaisen kirjan metsästys -peliä käytetään innostajana esimerkiksi Vaasassa. Siinä suoritetaan pelilaudan tehtäviä ja palautetaan passi pelaamisen päätteeksi kirjastoon.

Lasten ja nuorten lukemista edistävien kirjastopalvelujen valtakunnallinen erityistehtävä tarjoaa lukuvinkkejä Mitä lukis -verkkosivuillaan yhteistyössä Seinäjoen kaupunginkirjaston, Helsingin kaupunginkirjaston ja Espoon kaupunginkirjaston kanssa.

Keski-Pohjanmaalla, Toholammilla on jo vuosien kokemus lukubingosta. Siksi hyväksi havaittua pelikaavaketta on tälle kesälle taas muokattu.

Pääasiassa eteläpohjalaisten Eepos-kirjastojen kesäbingo haastaa käyttämään kirjastoja monipuolisesti. Siellä voi bingoruudun rastittaa esimerkiksi käymällä kirjastossa ystävän kanssa, katsomalla elokuvia Kirjastokinosta tai ottamalla selfien kirjastossa.

Lukisiko pehmolelulle tai lemmikille?

Toholammin kirjaston bingokaavakkeessa on kaksikymmentäviisi ruutua.

Ruuduista voi valita lukupaikan: rannalla, pöydän alla, sängyssä, mahdollisesti viikonpäivän ja säätilan sekä lukukaverin ja kirjan luonteen.

– Yritetään saada viiden kirjan pysty- tai vaakarivi täyteen, ja näin pääsee osallistumaan pieneen arvontaan, kertoo kirjastonjohtaja Satu Kinnari periaatteesta.

Lukubingoilu kiinnostaa pääasiassa alakoululaisia ja nuorempia. Jollei osaa itse lukea, voi äiti ja isä lukea ja täyttää ruudukkoa.

– Bingokaavakkeita palautuu aika mukavasti, nyt on jo kesän ensimmäiset lomakkeet palautettu, iloitsee Kinnari.

Lue seuraavaksi: Jos ahmit Soturikissat-kirjat, kannattaa kokeilla myös Tulisiivet-sarjaa – sarjojen takana on sama kirjailija, joka kirjoittaa mieluiten öisin

Matalan kynnyksen aloitus

Jos yhdenkin kirjan lukeminen kesällä tuntuu vaivalloiselta, bingokaavaketta voi kokeilla täyttää myös laiskan lukijan versiona.

Voi kokeilla, kuinka vähien kirjojen lukemisella saa koko ruudukon täyteen, jos yhden kirjan lukemisella voisi ruksata useammankin bingoruudun.

Esimerkiksi Toholammin bingoruudukosta voisi ruksata: tiistaina, rannalla, puun alla, nurmikolla, jännittävän kirjan kanssa, kaveri vieressä. Tällä kokonaisuudella saisi jo kuusi ruksia kerralla!

– Itsensä voisi haastaa ja lukea, houkuttelee Kinnari. Ehkä tärkeintä, että lukee vaikka edes kirjan kesässä.

Muita kirjastojen käyttämiä lukuhoukuttimia ovat myös kirjavinkkaukset kouluilla, kirjalijavierailut, esillepanot, pienet haasteet ja kirjatietoisuuden muukin lisääminen.

Herättikö juttu ajatuksia? Haluatko vinkata kesäluettavaa tai toimivan konstin, millä kannustaa muita lukemaan? Aiheesta voi keskustella tässä artikkelissa sunnuntaihin 26. kesäkuuta kello 23 asti.

Lue seuraavaksi:

Suomalainen lastenkirjailija halusi tarjota sotaa paenneille lapsille naurua – Ella-kirjoja käännettiin ukrainaksi ja jaetaan nyt pakolaislapsille

Yhdessä lukeminen parantaa jopa oppimistuloksia – erityisesti siitä hyötyvät lapset, joilla on lukivaikeuksia

Aivotutkija kannustaa: Lukeminen kehittää keskittymiskykyä – lukurauhan päivänä saa lukea koko päivän

Kauneusalaa on viime aikoina ravisuttanut tieto amerikkalainen kosmetiikkajätti Revlonin konkurssiuhasta.

Yritys ilmoitti viime viikolla hakeutuvansa velkasaneeraukseen.

Miljardiveloissa oleva 90-vuotias yhtiö on kärsinyt muun muassa inflaatiosta ja koronapandemian aiheuttamista raaka-aineiden toimitusvaikeuksista. Viimeistään koronakriisi on ajanut jo pitkään talousvaikeuksissa olleen yhtiön syöksykierteeseen.

Revlonin perustivat vuonna 1932 veljekset Charles ja Joseph Revson yhdessä Charles Lachmanin kanssa. Alkuun yritys keskittyi kynsilakkojen myyntiin ja myöhemmin sen alle siirtyi muita brändejä, joista tunnetuimpia lienevät Elizabeth Arden sekä Christina Aguilera ja Britney Spears -hajuvedet. Vuonna 1985 miljardööri Ron Perelman osti yrityksen, jonka tuotteita myydään nykyään yli 150 maassa.

Meikkaaminen väheni pandemian aikana

Kauneusteollisuus on yleensä selvinnyt melko hyvin talouden heilahteluista. McKinseyn vuonna 2020 julkaiseman raportin mukaan vuoden 2008 talouskriisin aikaan kosmetiikan kulutus laski hieman, mutta palasi liki ennalleen jo vuoteen 2010 mennessä.

Amerikkalaisen kosmetiikkayhtiö Estée Lauderin omistaja Leonard Lauder puhuu "huulipunaindeksistä", jonka mukaan ihmiset ostavat huulipunia vaikeista ajoista huolimatta. Huulipuna on helposti saavutettava arjen luksustuote, josta ei hevin luovuta.

Koronapandemian myötä meikkaaminen kuitenkin loppui kuin seinään – ainakin hetkeksi. Kotikonttorilla ei jaksettukaan enää laittautua entiseen malliin ja kotoa poistuessakin maski peitti puolet kasvoista, joten syyt meikkaamiseen vähenivät.

Lumenen maajohtajan Tiina Benskyn mukaan niin sanottujen värimeikkien, kuten huulipunien ja luomivärien myynti tippui koronapandemian alussa liki puoleen aiemmasta. Myyntiluvut ovat kuitenkin palaamassa ennalleen.

Meikkaaminen jatkuu taas, mutta eri tavalla. Benskyn mukaan pandemia-aikana ihmisten kiinnostus ihonhoitoon kasvoi selvästi aiempaa enemmän.

– Nyt haetaan heleyttä ja luonnollisuutta. Sisäinen ja ulkoinen hehku ovat se juttu, Bensky sanoo.

Raaka-aineiden heikko saatavuus pisti meikkifirmat koville

Lukuisat teollisuudenalat ovat kärsineet koronapandemian aikana toimitusketjujen haasteista. Kosmetiikkateollisuuskaan ei ole tältä välttynyt. Revlon onkin ilmoittanut kärsineensä mittavia taloudellisia tappioita raaka-aineiden ja komponenttien heikon saatavuuden takia. Kilpailu kosmetiikkatuotteiden raaka-aineista on myös nostanut niiden hintoja.

Tiina Benskyn mukaan toimitusketjujen ongelmat ovat näkyneet myös Lumenella. Yhtiö on kuitenkin pystynyt turvaamaan tuotteiden saatavuuden.

– Raaka-aineiden saatavuus on viime aikoina ollut arvaamatonta. Esimerkiksi pullot, pipetit ja kartongit ovat välillä olleet kortilla, Bensky lisää.

Revlon jäi pienempien meikkibrändien jalkoihin

Raaka-aineiden heikko saatavuus ja hidastuneet toimitusketjut ovat varmasti yksi syy Revlonin alamäkeen, mutta yritys oli vaikeuksissa jo ennen pandemiaa. Moni on spekuloinut, että Revlonin markkinointikampanjat eivät ole onnistuneet enää tavoittamaan ajan henkeä ja nuoria kuluttajia. Mielikuva Revlonista on jäänyt 90-luvulle, jolloin kosmetiikkaa mainostettiin televisiossa julkkiskasvojen avulla.

Kauneusvaikuttaja Erika Naakka ei muista nähneensä Revlonin tuotteita saati sen markkinointia pitkään aikaan. Naakka tekee paljon yhteistyötä erilaisten markkinointitoimistojen ja kauneusbrändien kanssa.

– Mietin, että kenelle Revlonin tuotteet on suunnattu. Luksusbrändithän porkuttavat usein kulttituotteillaan ja ne on suunnattu usein vähän vanhemmille kuluttajille, mutta ei Revlon tunnu olevan oikein nuorillekaan suunnattu.

Kulttimaineen avulla ratsastaminen ei siis enää riitä. Meikkitaiteilija Sharon Rubanovitschin mukaan kosmetiikkabrändeiltä vaaditaan nykyään nopeaa reagointia ja jatkuvaa uudistumista.

– Tänä päivänä ei riitä, että on vain ikoninen, vaan pitää innovoida koko ajan. Nyt eletään nopeaa kulttuuria ja uusia brändejä nousee jatkuvasti, hän sanoo.

Joidenkin arvioiden mukaan yritys on jäänyt uusien pienempien meikkibrändien, kuten Rihannan luotsaaman Fentyn tai Kardashian-klaaniin kuuluvan Kylie Jennerin Kylie Cosmetics -merkkisarjojen jalkoihin. Ne ovat kohdentaneet markkinointinsa sosiaalisen median kanaviin, kuten Instagramiin ja Tiktokiin, tavoittaen näin nuoremmat yleisöt.

Rubanovitschin mukaan Revlon saattoi myös kompastua siihen, ettei se ei ymmärtänyt lähteä mukaan vaikuttajayhteistöihin samalla tavoin kuin esimerkiksi sen kovin kilpailija, maailman suurin meikkiyhtiö L'Oréal.

Arkisuus toimii nyt paremmin kuin glamour

Kauneusalan sisällöntuottaja Olivia Bigovicin mukaan kauneustuotteiden markkinoinnissa toimii nyt arkisuus ja kuluttajalähtöisyys. Monet kauneusbrändit ovat nyt alkaneet käyttämään kasvoinaan niin sanottuja normaaleja ihmisiä julkkiskasvojen sijaan. Bigovicin mukaan Tiktok on kanava, jolla alan yritysten pitäisi nyt viimeistään alkaa aktivoitua.

– Ihmiset kaipavat nyt aitoutta ja konkreettisuutta. Tuotteissa on lähdetty tosi luonnolliselle ja arkiselle tasolle, Bigovic sanoo.

Meikkaamisessa saatetaan Bigovicin mukaan pian taas palata voimakkaampien meikkilookien pariin.

– Meikkaaminen alkaa varmasti kiinnostaa taas enemmän, kun festarit ja muut juhlat nyt starttaavat, Bigovic arvioi.

Vaikka meikkaaminen tekee taas paluun, on Revlonilla kova työ kammeta takaisin markkinoille. Konkurssiuhan alla olevalla meikkijätillä on pitkä tie edessään uudistaakseen sekä tuotteensa että maineensa.

Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 26.6. klo 23:een asti.

Metsä Fibren Kemin biotuotetehtaan rakennustyömaalla on sattunut lauantaina kuolemaan johtanut onnettomuus. Asiasta kertoo Metsä Group tiedotteessaan.

Onnettomuus sattui tiedotteen mukaan aamupäivällä soodakattilan asennustyömaalla. Metsä Groupin mukaan tapaturmasta on käynnissä poliisitutkinta.

Metsä Fibre on osa Metsä Group -konsernia.

Yhdysvaltain laivaston USS Samuel B Roberts vaipui aaltoihin Samarin saaren edustalla lokakuussa 1944.

Nyt aluksesta on jälleen saatu tietoja. Amerikkalainen tutkimusryhmä ilmoittaa paikantaneensa aluksen merenpohjaan haravoidessaan toisen maailmansodan taistelualuetta.

Filippiinien vesialue kuuluu laivojen hautausmaihin. Mereen on uponnut useita aluksia Japanin ja Yhdysvaltain taisteluissa. "Sammy B"-aluksen löytämisestä kertoi Caladan Oceanic-tutkimusryhmä. Miehitetyn sukellusveneen kamerat kuvasivat aluksen vaurioituneen rungon.

Hylylle tehtiin useita sukelluksia viikon aikana aiemmin tässä kuussa. Teksasilainen yritys kertoo, että aluksessa on jäljellä muun muassa torpedojenlaukaisin .

Caladan Oceanic-yhtiön mukaan kyseessä on syvimmältä löydetty ja tutkittu hylky. Sammy B lepää 6895 metrin syvyydessä. Tutkimusryhmä on paikantanut myös useita muita sota-alusten hylkyjä. Tviitissä on materiaalia USS Johnston-aluksesta.

Yhdysvaltain laivaston historian mukaan alus ajelehti osuman saaneena lähes kolme vuorokautta. Useita miehistön jäseniä hukkui ja joutui haavoittuneina haiden kitaan. 224 hengen miehistöstä kuoli 89 merimiestä.

Alus osallistui Leytenlahden meritaisteluun, joka kesti useita päiviä. Myös kolme muuta Yhdysvaltain laivaston alusta upposi taistelujen seurauksena.

USS Johnston paikannettiin vuonna 2021. USS Gambler on vielä kadoksissa, samoin USS Hoel-alus..

Maailman kuuluisin hylky, Titanic lepää noin 4000 metrin syvyydessä. Vuonna 1994 uponneen autolautta Estonian uppoamispaikalla pohja on 80 metrin syvyydessä.