Roskaiset pientareet kiinnittivät Jussi ja Antti Isoahon huomion tällä viikolla, kun he kiisivät maantiepyörillään pitkin Gran Canarian teitä.

Lomareissu sai uuden sävyn. Isä ja poika päättivät tehdä jotain hyödyllistä ympäristön eteen.

Jussi Isoaho kertoo, että kaksikko valitsi summittaisen rannan Gran Canarian lentoaseman vierestä. Jätteitä lojui joka suunnalla.

– Vähän aikaa kun keräili, oli säkki jo täynnä roskaa, Isoaho toteaa.

Lähellä istuskelleet iäkkäät naiset katselivat touhua ensin epäluuloisina mutta antoivat lopulta miehille spontaanit aplodit.

Sosiaalinen media innostui

Myös paikallisen Gran CanariaTV -sivuston ylläpitäjä innostui asiasta. Sivuston Facebookiin jakamaa videota on katsottu jo parikymmentä tuhatta kertaa ja kommentoitu ahkerasti.

Yksi espanjankielisistä kommenteista kuuluu: "Mikä häpeä, että ulkomailta tulevat näkevät tuollaista. Itsekin teen saman, kun käyn rannalla tai lähden lenkille."

Jussi Isoaho arvelee, että muoviroskaongelmaan on herätty Kanariansaarilla ja kierrätys toimii melko hyvin.

– Muovinkeräyspisteitä oli rannalla, ja näin monien paikallisten kantavan niihin isoja säkkejä muovia, hän kertoo.

Syrjäisissä paikoissa muovirojua silti riittää. Isoaho toivoo, että paikalliset innostuisivat keräämään enemmän roskia rannoilta ja tienvarsilta.

Mikromuovi huolestuttaa

Isoaho on herännyt maailmanlaajuiseen muoviongelmaan median viimeaikaisten juttujen myötä. Häntä huolettaa erityisesti pieneksi hajoavan mikromuovin päätyminen maailman meriin.

Hänen mielestään yksittäinen turistikin voi kantaa kortensa kekoon muoviongelmaan vastaamisessa.

– Jos näkee maassa roskaa, voihan se ottaa ja kerätä muovipussiin. Eihän sellainen ole missään kiellettyä, Isoaho kannustaa.

Uganda-vyyhdin seurauksena otsikoihin noussut entinen kokoomusministeri Suvi Lindén on saapunut Suomeen. STT tavoitti Lindénin Helsinki-Vantaan lentokentällä, josta hän jatkoi matkaansa kotikaupunkiinsa Ouluun.

Lindén on ollut julkisuudessa niukkasanainen sen jälkeen, kun selvisi, että hän oli ollut Ugandassa yhteisellä matkalla hotellihuoneesta kuolleena löytyneen suomalaisen liikemiehen kanssa. Hän on kirjoittanut Facebookissa olleensa Ugandassa tietoyhteiskunnan edistämiseen liittyvissä tehtävissä.

Ennen paluutaan Afrikasta Suomeen Lindén oli konferenssissa Egyptissä. Torstaina hän saapui Helsinki-Vantaalle ja nousi illalla Ouluun lähtevälle lennolle.

Lindén saapui lähtöportille minuuttia ennen lennon virallista lähtöaikaa, siinä vaiheessa, kun muut matkustajat olivat jo menneet koneeseen. Ex-ministerin antaessa passinsa tarkastettavaksi STT tiedusteli Lindénin näkemystä Uganda-jupakkaan.

– Minulla ei ole mitään lisättävää siihen, mitä julkisuudessa on minun osaltani tiedotettu, Lindén sanoi ennen kuin jatkoi matkaansa käytävää pitkin lentokoneeseen.

Lindén ei ole vieläkään kommentoinut esimerkiksi sitä, tiesikö hän matkakumppaninsa tekevän yhteistyötä asevalmistaja Patrian kanssa.

Patrian toimitusjohtaja Olli Isotalo on sanonut, ettei Lindénillä ole mitään tekemistä Patrian kanssa.

Lue lisää:

Lindén selittää taas Ugandan-matkaansa: Tavoitteena oli ymmärtää Ugandan tietoyhteiskunnan tasoa

Tämän tiedämme nyt Uganda-vyyhdistä – moni asia vastausta vailla

Oli vuosi 2002 ja 19-vuotiaalla Sari Turusella oli ollut ajokortti vasta kuukauden. Hän oli menossa ystävänsä kanssa hakemaan tämän poikaystävää Jyväskylästä.

Alkoi tulla pimeää ja Turunen oli varovainen. Hän tiesi olevansa kokematon kuski, eikä ollut vielä käynyt pimeän ajon kurssia.

– Ajoin normaalisti oikeassa reunassa ja säikähdyksestä käänsin ratin ensin isosti vasemmalle. Sitten yritin korjata autoa liian isosti oikealle ja taas vasemmalle. Tuolloin auto alkoi pyöriä renkaiden varassa tiellä, josta auto luisui pyörähtäen kaksi kertaa katon kautta katolleen ojaan.

Sattumalta onnettomuuspaikalle ilmestyi sairaanhoitajapariskunta, joka soitti hätänumeroon. Sitten paikalle saapuivat poliisi ja ambulanssi.

Poliisin selostuksesta käy ilmi, että Turunen kuljetti henkilöautoa valtatiellä 13 Lievestuoreelta Kangasniemen suuntaan. Turunen oli ajovaloja vaihtaessaan ajautunut tien pientareelle ja korjausliikkeen seurauksena auto ajautui ojan pohjalle katolleen. Auto vaurioitui ulosajossa.

Turunen toimitettiin Jyväskylän keskussairaalaan.

Olin silloin vasta 19-vuotias ja yksin. Kukaan ei tukenut minua. Sari Turunen

Turunen sanoo, että hän löi päänsä auton rakenteisiin useita kertoja. Sairaalan päivystysraportin mukaan Turusella oli niskan retkahdusvamma, mutta hän kotiutui. Siksi hänen piti käyttää kauluria ja kipulääkkeitä. Turusta kehotettiin jatkossa ottamaan tarvittaessa yhteyttä kotikunnan terveyskeskukseen.

Turusen saama whiplash-vamma eli niskan retkahdusvamma johtuu pään äkillisestä taaksetaivutuksesta onnettomuudessa. Sen yleisiin oireisiin kuuluu muun muassa niskan kipu ja jäykistyminen sekä päänsärky.

Ei tiennyt oikeuksistaan

Turunen kertoo, ettei osannut vaatia jatkohoitoa onnettomuuden jälkeen, sillä hänellä ei ollut tietoa potilaan oikeuksista.

– Olin silloin vasta 19-vuotias ja yksin. Kukaan ei tukenut minua. Pelkäsin.

Turunen pohti, että häntä vaivasi myös jokin muu kuin aiemmin diagnosoitu niskan retkahdusvamma, mutta hän luuli kuvittelevansa kaiken.

Turunen valmistui vuonna 2005 datanomiksi. Kun hän opiskeli, opitut asiat eivät jääneet muistiin. Töissä hänestä tuntui, ettei hän ymmärtänyt sanottua. Turunen työskenteli yhteensä noin 15 vuotta kaupan alalla, koneenasentajana ja viimeisimpänä työnsuunnittelijana.

– Kun minulle annettiin ohje tehdä jotakin, palasin hetken päästä takaisin ja kysyin uudestaan, mitä minun piti tehdä.

Se oli oravanpyörää. Kipulääkkeet auttoivat hetken, mutta niistä ei ollut pitkäkestoista hyötyä. Sari Turunen

Kun Turunen teki töitä Tampereella, hänen kehonsa kipeytyi rasituksesta usein. Nainen meni jokaisessa työpaikassaan kertomaan oireista lääkärille. Hän kuitenkin koki, ettei tullut kuulluksi ja kertoo saaneensa kerta toisensa jälkeen kipulääkkeitä oireita lieventämään ja välillä lähetteen esimerkiksi fysioterapiaan.

– Se oli oravanpyörää. Kipulääkkeet ja fysioterapia auttoivat hetken, mutta niistä ei ollut pitkäkestoista hyötyä.

Turunen kertoo, että pahimmillaan hänen arkensa oli selviytymistä päivästä toiseen.

– Kivut elivät koko ajan omaa elämäänsä. Mitä tahansa tein, ne eivät jättäneet minua rauhaan.

Joutui työkyvyttömäksi

Vuonna 2016 Turusen selkä petti hänen viimeisimmässä työpaikassaan. Silloin vasen puoli hänen kehostaan halvaantui hetkellisesti.

Tämä oli viimeinen niitti hänen rasittuneelle keholleen. Turunen haki vertaistukea Facebookin ryhmistä, joissa muut jakoivat kokemuksiaan vammoista. Sitä kautta hän sai kaipaamaansa tukea omille tuntemuksilleen.

Turunen päätti, että hänen on pakko vaatia lääkäreiden tutkimuksia uudestaan.

Oli helpotus kuulla ammattilaisilta, etten kuvitellut oireitani. Tämän jälkeen löysin voimaa itsestäni. Sari Turunen

Turunen sanoo olleensa liiankin tunnollinen ja entisenä urheilijana hän oli tottunut kipuun. Selän pettämisen jälkeen vuonna 2016 häntä ahdisti, koska hän koki, ettei pysty välttämättä liikkumaan samalla tavalla kuin aikaisemmin.

– Olen aina halunnut olla yhteiskunnassa mukana, pärjätä ja tienata elantoni. Ahdistus katosi, kun minulle luvattiin kuntoutusapua ja sanottiin, että kuntoutuksella on mahdollisuus toipua jonkinlaiseen kuntoon.

Turunen sai vuonna 2017 yksityiseltä fysiatrilta eli erikoislääkäriltä vahvistuksen sille, että hänellä on paha niskan retkahdusvamma ja kaularangan vamma. Viime vuoden joulukuussa kirjatussa julkisen puolen lääkärin raportissa todetaan lievä aivovamma sekä kipua eri puolilla kehoa, kuten kaularangassa ja lanneselässä.

Kuntoutus auttoi

Viime vuonna hän pääsi ensimmäistä kertaa myös kuntoutukseen.

– Minua kehotettiin kuuntelemaan kehoani ja tekemään ainoastaan sen, minkä pystyn. Se opetti armollisuutta.

– Oli helpotus kuulla ammattilaisilta, etten kuvitellut oireitani. Tämän jälkeen löysin voimaa itsestäni.

Kuntoutuksessa Turunen sai apua lämpöhoidosta. Hän myös oivalsi, miten tärkeää on jakaa lepo ja tekeminen.

– Huomasin, milloin olen kipeytymässä ja menin silloin lepäämään. Se auttoi kivun hallinnassa. Kipu ei mennyt enää yli äyräiden, kun keho ei rasittunut liikaa kerralla.

Vuoden 2017 joulukuussa Turuselle kerrottiin julkisella puolella lääkärissä, että hänen kannattaisi hakea taloudellisesti huonon tilanteen takia vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta.

– Fysiatri sanoi minulle vastaanotolla helmikuussa, että tulevaisuudessa minulla on mahdollisuus päästä tekemään jälleen töitä, mutta matka sinne on pitkä ja vaatii minulta paljon töitä kehoni vahvistamisessa.

Rahaa on vähän

Taloudellisesti Sari Turusella ei ole ollut helppoa. Lääkärikulut hän maksoi sairauspäivärahalla ja lisäksi hän on saanut työmarkkinatukea. Muita tukia hän ei ole esimerkiksi Kelan kautta saanut.

– Yritän mennä käymään edes kerran näyttäytymässä paikan päällä kuntouttavassa työtoiminnassa, koska se osoittaa ainakin sen, että en huvikseni ole huonossa kunnossa.

Turusen mukaan ikävintä on se, ettei hän tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten hän taloudellisesti tulee pärjäämään tämänhetkisellä työmarkkinatuella.

– En hakisi Kelan tukia, jos en olisi työkyvytön. Ennen onnettomuutta olin hyvin aktiivinen ihminen. Kielteiset päätökset ja niiden odottaminen saavat minut turhautumaan.

Lääkäri: Diagnooseissa parantamisen varaa

Suomessa tapahtuu joka vuosi noin 1000 kuolemaan johtavaa, 1000 vaikeaa, 4000 keskivaikeaa ja 10 000–15 000 lievää aivovammaa. Keskivaikeat ja vaikeat vammat aiheuttavat usein pitkäaikaisia tai pysyviä oireita ja toimintakyvyn heikentymistä.

Tampereen yliopistollisen sairaalan neurologian erikoislääkäri Johanna Rellman ei ota kantaa yksittäiseen tapaukseen, vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla.

Rellmanin mukaan Suomessa aivovammojen diagnostiikka ei ole aina ollut yhdenmukaista. Tutkimustieto on lisääntynyt ja Käypä hoito -suositus lääkäreille on nyt 10 vuoden tauon jälkeen päivitetty.

– Meillä on ollut tilanne, että Käypä hoito -diagnostiikkaa ei ole täysin noudatettu. Se on vakava ongelma, jonka seurauksena muun muassa rajalliset kuntoutusresurssit suuntautuvat väärin.

Aivovammasta toipumiseen vaikuttavat Rellmanin mukaan paitsi asianmukainen hoito ja kuntoutus, myös ikä, muut sairaudet, voimakas stressi ja psyykkiset tekijät.

Suomessa aivovamman saaneiden töihinpalaamisprosentti on valitettavasti pienempi kuin monessa muussa maassa. Taysin neurologian erikoislääkäri Johanna Rellman

Rellman sanoo, että vielä kolmekymppisenä toipumisennuste aivovammoissa on erittäin hyvä, kunhan saa asianmukaista hoitoa. Suurin osa vammoista on lieviä ja ihmiset toipuvat niistä oireettomiksi viikkojen tai kuukausien sisällä. Lievän aivovamman saaneista noin 10 prosenttia oireilee pitkäaikaisesti.

– Alkuvaiheen oikeanlaiset tutkimukset ovat tärkeitä paranemisen kannalta. Tiedot täytyy kirjata huolellisesti ja seurantaan pitäisi mennä 1–2 viikon sisällä. Myös jatkokuntoutus on tärkeää.

Rellmanin mukaan yleinen virheellinen käsitys on se, että aivovammoista ei voisi toipua työelämään.

– Monet vaikeankin aivovamman saaneet ovat pystyneet palaamaan osa-aikatyöhön. Lievissä vammoissa lähtökohtana on aina paluu entiseen työhön tai opiskeluun, mutta se on tärkeää tehdä asteittain.

Tutkimusten mukaan työelämään edes osittain palanneilla on parempi elämänlaatu kuin työelämän ulkopuolelle jääneillä.

– Suomessa aivovamman saaneiden töihinpalaamisprosentti on valitettavasti pienempi kuin monessa muussa maassa. Ammatilliseen kuntoutukseen pitäisi tämän vuoksi panostaa enemmän.

Sari Turunen kokee, että jäi kuntoutuksen ulkopuolelle.

– Kaikki nämä 15 vuotta taistelin yrittäen jatkuvasti pärjätä töissä. Yksityinen fysiatri sanoi minulle vuonna 2017, että sinut olisi pitänyt tutkia paremmin, hoitaa ja kuntouttaa sekä katsoa, mille alalle voisit ylipäätään kouluttautua.

Haluaa nyt jakaa kokemustaan

Sari Turusen keho toimii, jos se saa riittävästi lepoa ja sopivasti rasitusta. Hänellä on myös henkilökohtainen avustaja, joka tarvittaessa on apuna arjessa.

Pirkanmaalla asuvalla Turusella ja hänen miehellään on kolme lasta, jotka kaipaavat äitiään leikkimään ja urheilemaan. Turunen on usein pyörätuolissa, koska hän ei kestä kävelyä kuin muutaman metrin kerrallaan kyynärsauvojen avulla. Lyhyen seisomisen jälkeen hänen alaselkänsä kipeytyy ja jalat puutuvat.

– Voisin henkisesti juosta esimerkiksi maratonin, mutta keho ei anna tehdä niin.

Silti Turunen ei aio lannistua, vaikka joutuisi elämään pyörätuolissa tai kaverinaan kaksi kyynärsauvaa.

– Vaikeuksien kautta voittoon sanotaan sananlaskussakin. Näen tulevaisuuden hyvänä ja positiivisena. Nyt vain koetellaan. En aio jättää asioita taistelematta, koska liian kauan painoin kaikkea villaisella.

Turuselle iso askel henkisessä toipumisessa oli Totuuden torvi -kirjan kirjoittaminen. Hän harrastaa myös valokuvausta, laulamista ja toimii mallina, kun kehon kivut sen sallivat.

– Mallikuvissa näytän siltä, että olisin terve. Se antaa voimaa ja uskoa, että mahdollisesti pääsen vielä sellaiseen kuntoon, ettei vammat hallitse minua.

Turusen unelmana on toimia kokemuspuhujana. Hän haluaa osoittaa omalla tarinallaan, että kaikesta on mahdollisuus selvitä.

– Minusta me suomalaiset emme tue ja kannusta riittävästi toisiamme. Haluan olla se, joka antaa tuen jokaiselle kuvien ja videoiden kautta, puhumalla, laulamalla ja näyttelemällä.

– Se, mitä minussa on jo olemassa, voi auttaa muita. Nämä ovat niitä unelmia, joita en ole koskaan uskaltanut sanoa ääneen.

Lue myös:

Pelko hylätyksi tulemisesta teki kolmikymppisestä miehestä työkyvyttömän – sen jälkeen hän on tehnyt enemmän kuin koskaan

”Vakuutusyhtiöt mustamaalasivat, työ tehtiin mahdottomaksi” – maan tunnetuimman aivovammojen kuntoutuspaikan lääkärit lähtivät

Aivovamman saanut jääkiekkoilija: Se on aika pelottavaa, kun aloin huomata, että mikään ei kosketa eikä saa tunneyhteyttä mihinkään

Simo Viitasen aivovamma ei näy päälle – "Siinä se ongelma onkin"

Aivovammat vahvistetaan vuosien päästä käräjillä – neurologit syyttävät toisiaan vääristä diagnooseista

Perjantai-iltana valittiin voittaja Turun XIII sellokilpailuun. Finaalissa Anna Westerlund, Sirja Nironen, Leonardo Chiodo, Oskari Holopainen, Kalle-Pekka Koponen ja Artturi Aalto kamppailivat voitosta.

Lopulta Leonardo Chiodo soitti itsensä ensimmäiselle sijalle. Palkintosumma on 6000 euroa. Lisäksi hänet palkittiin yleisön suosikkina.

Toiselle sijalle ylsi Kalle-Pekka Koponen voittaen 4 500 euron palkinnon. Kolmannen, 3 000 euron arvoisen, palkinnon voitti Sirja Nironen. Kilpailussa jaetaan palkinnot kaikille kuudelle finalistille.

Kaikki finalistit soittivat pakollisena kappaleena säveltäjä Lotta Wehnäkosken teoksen Foliage.

Turun valtakunnallinen kilpailu järjestettiin kolmattatoista kertaa. Kilpailu on tarkoitettu kaikille sellisteille, jotka ovat Suomen kansalaisia eivätkä ole kilpailun alkamispäivään mennessä täyttäneet 30 vuotta. Kilpailuun osallistui tänä vuonna yhteensä 35 sellistiä.

Yle Radio 1 välitti suorana finaalin ja palkintojenjaon. Lähetykset ovat kuunneltavissa jälkikäteen Yle Klassisen nettisivuilta sekä Yle Areenasta.

Lue myös:

"Sellistit ovat boheemeja ja rennompia kuin viulistit ja pianistit" – soitinesittelyssä sello

Valio vetää myynnistä erän maitopohjaisia Tuuti-äidinmaidonkorvikkeita ja vieroitusvalmisteita. Kyseessä on yhtiön mukaan varotoimenpide.

Tuotteiden parasta ennen -päiväys on 14.6.2018. Takaisinveto koskee Valio Tuuti 1 maitopohjaista äidinmaidonkorviketta ja Valio Tuuti 2 maitopohjaista vieroitusvalmistetta.

Molemmat ovat litran pakkauksia.

Pakkauskone on saattanut vaurioittaa pakkauksia, siksi ne voivat olla pilaantumisvaarassa.

Tukku- ja vähittäiskaupat poistavat tuotteet myynnistä. Asiakkaat voivat ottaa yhteyttä yhtiöön Valion verkkosivujen palautelomakkeen kautta.

Helsingin hovioikeus on linjannut tänään perjantaina antamassaan tuomiossa, että Jehovan todistajien vapauttaminen asepalveluksesta ja siviilipalveluksesta syrjii totaalikieltäytyjiä.

Oikeus katsoi, että muiden vakaumuksensa vuoksi siviilipalveluksesta kieltäytyvien erilainen kohtelu on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten vastaista ja syrjivää. Oikeuden mukaan vakaumuksia tulisi kohdella yhdenvertaisesti, eikä Jehovan todistajien erilaista asemaa voida pitää hyväksyttävänä, vaikka siitä on säädetty poikkeuslailla.

Oikeuden päätös syntyi äänestyksen jälkeen äänin 4–3. Enemmistön mielestä vuonna 1987 voimaan tulleen, niin kutsutun vapautuslain jälkeen on tapahtunut oleellisia muutoksia. Suomi on esimerkiksi liittynyt Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja perustuslakia on muutettu.

Enemmistö korostaa, että siviilipalvelukseen voi nykyään hakeutua ilman, että mies määrätään ensin asepalvelukseen. Siviilipalvelus on näin tosiasiallisesti erotettu sotilaallisesta maanpuolustusvelvollisuudesta. Jehovan todistajien vapauttaminen kaikesta palveluksesta ei ole tuomioistuimen mukaan yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta perusteltua.

Enemmistö myös huomauttaa, että palveluksesta kieltäytyvät eivät enää ole pelkästään Jehovan todistajia vaan heitä on kymmeniä muitakin vuosittain. Vankeuteen tuomittiin vuonna 2015 ja 2016 yhteensä yli sata asevelvollisuudesta ja siviilipalveluksesta kieltäytynyttä.

Syyttäjä: Velvollisuuteni hakea muutosta

Vähemmistö puolestaan näki, että siviilipalveluksesta kieltäytynyt mies olisi pitänyt passittaa vankilaan. Vähemmistön mielestä lainsäädäntö vaatisi muutoksia, jotta myös muita kuin Jehovan todistajia voitaisiin vapauttaa yleisestä asepalveluksesta vakaumuksen vuoksi.

Syyttäjä ilmoitti vievänsä tapauksen korkeimman oikeuden tarkasteltavaksi. Kihlakunnansyyttäjä Maren Salvesen viestitti Ylelle, että hovioikeuden ratkaisu eroaa vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ja syyttäjän velvollisuus on näin ollen hakea asiassa valituslupaa korkeimmalta oikeudelta.

Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hovioikeus sivuutti voimassaolevan poikkeuslain perustuslain vastaisena.

Hovioikeuteen kannellut mies oli kieltäytynyt kesällä 2015 siviilipalveluksen suorittamisesta vedoten omantunnon kysymyksiin. Itä-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi miehen helmikuussa 2016 siviilipalveluksesta kieltäytymisestä puoleksi vuodeksi vankeuteen.

Mies valitti käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovissa miehen asiaa on ajanut yhdenvertaisuusvaltuutettu.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolla ollaan tyytyväisiä hovioikeuden päätökseen.

– Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate on vahva ja se on vahvistunut muun muassa perusoikeussäännöksiin otetun syrjintäkiellon sekä yhdenvertaisuuslain säätämisen vuoksi, yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä toteaa tiedotteessa.

– Viimeistään tämän ratkaisun myötä toivomme, että hallitus pikaisesti ryhtyy lainsäädäntötoimiin. On tarkan pohdinnan paikka, miten voidaan säätää maanpuolustusvelvollisuudesta sillä tavalla, että eri ryhmiä ei syrjitä, sanoo miehen asiaa hovioikeudessa ajanut erityisasiantuntija Robin Harms Ylelle.

Hovioikeus vapautti miehen puolen vuoden vankeusrangaistuksesta, joka annetaan yleensä totaalikieltäytyjille.

Aseistakieltäytyjäliiton keräämien tietojen mukaan Suomessa on vuosittain enintään 55 totaalikieltäytyjää. Hovioikeuden ratkaisu ei suoraan vaikuta jo tuomion saaneisiin tai niihin totaalikieltäytyjiin, joiden oikeusjuttu on vireillä.

Professorin mielestä ratkaisu vie keskustelua oikeaan suuntaan

Helsingin yliopiston oikeushistorian professorin Jukka Kekkosen mukaan täpärälle mennyt äänestys kertoo tapauksen monimutkaisuudesta.

– Tässä on kaksi hyvää ja perusteltua ratkaisulinjaa, molemmat ovat oikeita tavallaan.

Kekkosen mielestä tapaus pitääkin saattaa vielä korkeimman oikeuden tarkasteltavaksi, sillä perustelut miehen vangitsemisen ja vapauttamisen puolesta ovat juridisesti olemassa.

Kekkonen toivoo, että oikeuden ratkaisulla olisi vaikutusta lainsäädäntöön.

– Jospa tämä saisi aikaan sen, että poistettaisiin tämä epäkohta mihin on kiinnitetty huomiota paljon. Epäkohta pitää korjata ensisijaisesti lainsäädännöllä ja toissijaisesti turvautua tuomioistuinten tulkintaan.

Kekkonen teki puolustusministeriölle selvityksen Jehovan todistajien asepalveluksesta. Se valmistui vuonna 2013. Kekkonen kertoo, että tuolloin käytiin paljon keskustelua siitä, pitäisikö Jehovan todistajilta poistaa oikeus olla osallistumatta asepalvelukseen.

– Silloin Suomi olisi saanut uuden mielipidevankiongelman. Keskustelu oli ihan toisessa suunnassa, Kekkonen muistelee.

Nyt saatu hovioikeuden ratkaisu vie Kekkosen mielestä keskustelua oikeaan suuntaan eli siihen, että myös muiden vakaumusten edustajat voitaisiin vapauttaa varusmies- ja siviilipalveluksesta.

Puolustusministeri ei vielä kommentoi päätöstä

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) ei vielä ota kantaa siihen, tulisiko hovioikeuden ratkaisun perusteella lakia Jehovan todistajien erivapaudesta muuttaa.

Hovioikeus joutui ratkaisemaan asian äänestämällä, ja siitä on mahdollista valittaa Korkeimpaan oikeuteen 60 päivän ajan. Niinistön mukaan on todennäköistä, että päätöksestä valitetaan.

Oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ei liioin ota kantaa päätöksen. Hän kuitenkin toteaa, että palveluksesta vapauttamisen perusteet on hyvä ottaa uuteen harkintaan.

Suomi on saanut kritiikkiä Jehovan todistajia suosivasta laistaan

Suomessa on yleinen asevelvollisuus, joka velvoittaa täysi-ikäisiä miehiä suorittamaan varusmies- tai siviilipalveluksen. Jehovan todistajat ovat kuitenkin saaneet vapautuksen velvollisuudesta 1980-luvulta lähtien. Ennen niin kutsuttua vapautuslakia myös Jehovan todistajat joutuivat vankilaan kieltäydyttyään asepalveluksesta.

Jehovan todistajat tulkitsevat, että Raamattu opettaa pidättäytymään kaikesta väkivallasta. He kieltäytyvät sillä perusteella myös asepalveluksen korvaavasta siviilipalveluksesta.

Nykysysteemin mukaan Jehovan todistajat saavat lykkäystä asepalveluksesta aina kolme vuotta kerrallaan. 29-vuotiaina he vapautuvat palveluksesta kokonaan iän perusteella.

Hovioikeuteen siviilipalveluksesta kieltäytymisestään kannellut mies näki, että nykyinen laki on syrjivä. Näin siksi, että muilla ryhmillä kuin Jehovan todistajilla ei ole mahdollisuutta vedota vakaumukseensa.

Mies itse on kertonut olevansa pasifisti eli vastustavansa sotaa ja haluavansa edistää väkivallattomia keinoja konfliktien ratkaisussa.

Miehen asiaa ajava, yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston erityisasiantuntija Robin Harms on todennut aiemmin Ylelle, että Jehovan todistajien suosiminen on Suomelle noloa.

Sekä eduskunnan perustuslakivaliokunta että puolustusministeriön toimikunta ovat aiemmin todenneet, että Jehovan todistajat asepalveluksesta vapauttava laki on ristiriidassa sekä perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteen että syrjintäkiellon kanssa.

Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut Suomea siitä, että laki on Jehovan todistajia suosiva.

23.2.2018 kello 13.12 Lisätty erityisasiantuntija Robin Harmsin ja syyttäjän kommentit. Kello 12 juttuun täydennettiin professori Jukka Kekkosen ja Jussi Niinistön (sin.) kommentit.

Lue myös:

Häkkänen: Palveluksesta vapauttamisen perusteet uuteen harkintaan

Mielipidevankeja "keskitysleirillä" – Lue, miksi Jehovan todistajat vapautettiin asevelvollisuudesta vuonna 1985

Jehovan todistajat: Meidän puolesta myös muut voitaisiin vapauttaa asevelvollisuudesta

Aseistakieltäytyjää oikeudessa puolustava yhdenvertaisuusvaltuutettu: Jehovan todistajain suosiminen syrjivää ja Suomelle noloa

Rikolliset rauhan puolesta – Lue neljän totaalikieltäytyjän tarina

Ainakin 12 miljardia euroa vuodessa erottaa EU:n penninvenyttäjiä ja hölläkätisempiä rahankäyttäjiä Britannian eron jälkeen. Keskustelu rahankäytöstä käynnistyi tänään perjantaina epävirallisessa huippukokouksessa. Se pyörii kolmen muuttujan ympärillä.

1. Rahan määrä

Tässä vaiheessa rahakeskustelussa puhutaan siitä, kuinka monta prosenttia kansantuotteesta unioniin pitäisi käyttää tulevassa rahoituskehyksessä, joka alkaa vuodesta 2021.

Nyt bkt-prosentti on noin 1,03. Tiukan linjan maat Hollanti, Itävalta, Tanska ja Ruotsi haluavat rajoittaa sen korkeintaan yhteen prosenttiin myös Britannian eron jälkeen.

Pääministeri Juha Sipilä arvioi kokouksen jälkeen, että väljemmän rahankäytön kannattajat olisivat valmiit käyttämään 1,1 prosenttia tai enemmän.

EU:n kansantuote ilman Britanniaa oli 2016 noin 12 400 miljardia euroa. Siitä 0,1 prosenttia on hieman yli 12 miljardia euroa.

Aukko kuitenkin kasvaa koko ajan samaa tahtia kuin EU:n talouskin kasvaa. Vuoteen 2021 mennessä säästölinjan ja muiden välinen ero voi olla jo lähempänä 14 miljardia.

Vertailun vuoksi: EU:n budjetin suurin nettohyötyjä Puola on jäänyt viime vuosina plussalle keskimäärin 10,1 miljardia euroa vuodessa.

2. Rahan saamisen ehdot

Huippukokouksen kuuma peruna oli ehdollisuus: Pitäisikö etenkin koheesiorahojen saaminen kytkeä siihen, miten hyvin jäsenmaa noudattaa unionin oikeusvaltioperiaatteita ja ottaa vastaan esimerkiksi pakolaisia.

Nettomaksajamaissa ehdollisuus nähdään keinona saada Puolan ja Unkarin kaltaiset maat ruotuun. EU:n komissio on aloittanut sanktiomenettelyn Puolaa vastaan oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Donald Tuskin mukaan ajatus ehdollisuudesta sai kokouksessa yllättävän myönteisen vastaanoton. Hänen mukaansa Puolakaan ei vastustanut ajatusta.

– Mutta ehdollisuuden pitäisi perustua objektiivisille kriteereille, Tusk sanoi.

Tällaisten laatiminen esimerkiksi oikeusvaltiokehityksen suhteen voi olla vaikeaa.

3. Putoaako rahakysymys Suomen syliin?

Keskustelu rahoista alkoi tänään, mutta kukaan ei vielä tiedä varmasti, milloin se loppuu. Nykyinen rahoituskehys on voimassa vuoteen 2020 saakka.

Komissio haluaisi, että uudesta kehyksestä sovittaisiin mahdollisimman nopeasti, vielä nykyisen komission ja parlamentin toimikaudella. Parlamentti istuu toukokuulle 2019 saakka.

Jäsenmaissa tätä aikataulua pidetään laajalti epärealistisena. Pääministeri Sipilä piti todennäköisenä, että ratkaisun löytyminen venyy Suomen puheenjohtajakaudelle, joka alkaa heinäkuussa 2019.

– Vähän vaikuttaa, että siellä se on. Ikinä ei ole näin nopealla aikataululla toimittu, Sipilä sanoi, viitaten komission ehdottamaan tahtiin.

Rahoituskehyksestä voikin tulla Suomen puheenjohtajakauden hallitseva kysymys, sillä suurin osa puolivuotiskaudesta vierähtää todennäköisesti ilman toimivaltaista komissiota, eikä uutta lainsäädäntöä tämän takia juurikaan saada aikaan.

Miesten tasa-arvo ry tuomitsee jyrkästi Kokkolan ruotsinkielisen peruskoulun suunnitteleman valinnaisainekurssin, joka on tarkoitettu vain tytöille.

Donnerska Skolan järjestää ensi syksynä kurssin, jonka tarkoituksena on vahvistaa oppilaiden itsetuntoa ja minäkuvaa muun muassa keskustelun ja roolipelien kautta.

Kurssin taustalla on opettajien kokemus siitä, että tytöillä on usein esimerkiksi stressiä. Kurssilla on tarkoitus edistää tyttöjen terveyttä ja hyvinvointia.

"Peruskoulun ei pidä lisätä syrjintää"

Miesten tasa-arvo ry moittii sitä, että pojat eivät pääse kyseiselle kurssille eikä heille järjestetä vastaavaa kokonaisuutta, jolle tytöiltä olisi pääsy kielletty. Yhdistys pitää käsittämättömänä syrjinnän sallimista kouluissa ja vaatii Kokkolaa tekemään siitä lopun.

– Peruskoulun tehtävä on edistää sukupuolten tasa-arvoa eikä lisätä sukupuolisyrjintää, yhdistys toteaa tiedotteessaan.

Yhdistyksen mukaan poikien alisuorittaminen koulussa on yksi räikeimmistä ja suurimmista tasa-arvo-ongelmista Suomessa.

– On aivan varmaa, ettei tätä ongelmaa ainakaan ratkaista lisäämällä entisestään poikiin kohdistuvaa sukupuolisyrjintää kouluissa, yhdistys kirjoittaa.

Se myös muistuttaa, että tutkimusten mukaan pojat viihtyvät koulussa tyttöjä huonommin ja kärsivät itsetuntoon liittyvistä ongelmista. Yhdistyksen mukaan poikia tutkitusti syrjitään kouluarvostelussa, ja heitä myös kehutaan vähemmän.

Vaikeisiin tilanteisiin keinoja keskustelemalla

Opinto-ohjaaja Annika Wiklund sanoo Svenska Ylen haastattelussa, että vastaavalle poikaryhmälle olisi myös tarvetta. Se on kuitenkin kiinni tuntiresurssista ja vetäjän saamisesta.

Itsetunnon vahvistaminen oli esillä yhtenä aiheena ennen joulua olleessa teemapäivässä, jossa myös testattiin, olisiko tällaiselle kurssille tarvetta. Aihetta käsiteltiin sekä tyttö- että poikaryhmässä.

Donnerska Skolanin valinnaiskurssin tarkoituksena on esimerkiksi nostaa esiin arjen hankalia tilanteita ja pohtia, kuinka selvitä vaikkapa silloin kun kokee tulleensa huonosti kohdelluksi. Tytöt etsivät tukea ja ratkaisuja kysymyksiin keskustelemalla.

Materiaali kurssille tulee Ruotsista.

Pelastuslaitokset saavat yhä enemmän tehtäviä onnettomuuspaikan ohi ajaneista autoista.

Tyypillinen hätäkeskuksen pelastuslaitokselle välittämä tehtävä on ohikulkeneesta autosta tullut soitto, jonka mukaan tieltä penkkaan suistuneessa autossa näytti istuvan kuljettaja.

– Tällaisia ilmoituksia meille tulee paljon. Niistä käynnistyy aina iso tehtävä, mistä voi pahimmillaan aiheutua turhaa työtä. Penkkaan ajanut autoilija on jo saattanut soittaa itselleen hinurin ja istuu autossa lämmittelemässä, kertoo vs. paloesimies Samu Kemppi Keski-Suomen pelastuslaitokselta.

Viimeaikaisia uutisia lukiessa perusasiat tuntuvat unohtuvan monilta.

Esimerkiksi Pohjois-Savossa Hirvensalmella ennen joulua sattuneessa onnettomuudessa ohikulkija pyysi surevia ihmisiä poseeraaman kuolonkolaripaikalla.

Selvitä tästä seitsemällä kysymyksellä, osaatko sinä auttaa onnettomuustilanteessa:

Testin laatimiseen on osallistunut tieliikennepelastamisen pääkouluttaja, vs. paloesimies Samu Kemppi Keski-Suomen pelastuslaitokselta.

Edit. 23.2.2017 klo 12:28 Täsmennetty kysymystä nro 4 lisäämällä tieto siitä, että uhri ei hengitä.

Toisen vuoden opiskelija Saara Närä istuu vihreässä nojatuolissa Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuksen opiskelutiloissa "Opparissa". Hän saa ohjaaja Tuomas Moilaselta tarkkoja ohjeita siitä, kuinka hänen täytyy toimia seuraavien minuuttien aikana. Pian kamera käy ja Närä selittää kameralle jotain.

Viisihenkinen ryhmä on taltioimassa otosta Kuopion kaupungin tilaamaan 5-osaiseen pilottisarjaan, joka esitetään myöhemmin keväällä YouTubessa sekä Finnkinon teattereissa ympäri Suomea. Maaliskuussa julkaistavan sarjan pääkanava on YouTube, mutta se näkyy kattavasti myös muun muassa Instagramissa ja Snapchatissa.

– Sarjan hahmoja voi seurata esimerkiksi Instassa. Kaikki on huomioitu erittäin kattavasti, kertoo sarjaa ohjaava Tuomas Moilanen kuopiolaisesta tuotantoyhtiö Oddy Incistä.

Realitysarja seuraa viiden kuopiolaisen opiskelijan sekä yhden opiskelijaporukan elämää viikon aikana Kuopiossa. Sen avulla halutaan kertoa uudenlaisella tavalla opiskelupaikkaa pohtiville nuorille, että millaista opiskelijaelämä Kuopiossa on.

Halusimme tehdä nimenomaan realityvideoita, koska niiden avulla tavoitamme nykynuoret parhaiten. Laura Kokko

– Halusimme tehdä nimenomaan realityvideoita, koska niiden avulla tavoitamme nykynuoret parhaiten. Tämä on keinona aito, nopea ja lähellä nykypäivän elämää, perustelee yhteismarkkinoinnista vastaava Laura Kokko Kuopion kaupungilta.

Kansanterveystiedettä toista vuotta opiskeleva Saara Närä pitää ideaa YouTubessa esitettävästä realitysarjasta nuorekkaana.

– Näin ei ole tietääkseni ennen tehty ja se on tosi hieno juttu. Toivon, että ihmiset reagoisivat ja tykkäisivät katsoa. Varsinkin sellaiset nuoret, jotka vielä hakevat urasuuntaa, toivoo Närä.

Hän nauraa, että videoita voi katsoa illalla vaikka sängynpohjalla.

– Siinähän ne ajatukset sitten hautuvat yön yli, Närä heittää.

Ainutlaatuinen markkinointikeino koko Suomen mittakaavassa

Laura Kokon ja YouTube-sarjan ohjaajan Tuomas Moilasen mukaan kyseessä on ainutlaatuinen projekti koko Suomen mittakaavassa, vaikka oppilaitoksilla ja kaupungeilla onkin runsaasti erilaista tarjontaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

– Sanotaan suoraan, että itse en ole kuullut tällaisesta. On poikkeuksellista, että maakuntaa ja kaupunkia lähdetään esittelemään näin, uskoo Tuomas Moilanen sarjan toteuttavasta kuopiolaisesta tuotantoyhtiö Oddy Incistä.

Kokon mukaan taustalla on myös pieni huoli siitä, miten nykynuoret onnistutaan ylipäätään tavoittamaan. Sekä Kokko että Moilanen uskovat netissä julkaistavan videosarjan voimaan. Nuorena opiskelijana Saara Närä vahvistaa ajatukset.

– Tässä on tulevaisuus. Tietysti jonkun ajan päästä vanhojakin tapoja voi uudelleen herätellä henkiin. Välillä tarvitaan vaihtelua ja nyt elämme sellaista aikaa, hän toteaa.

Uskon, että tämä tapa lähestyä nuoria nuorten silmin on mitä ainutlaatuisin. Tämä on tätä päivää. Tuomas Moilanen

Elokuva-ja tv-tuotannoissa aiemmin mukana ollut Moilanen antaa Kuopion kaupungille sekä alueen oppilaitoksille ison peukun rohkeudesta lähteä toteuttamaan YouTubessa julkaistavaa realitysarjaa.

– Nykyään asioita täytyy tehdä rohkeasti ja eri tavalla. Uskon, että tämä tapa lähestyä nuoria nuorten silmin on mitä ainutlaatuisin. Tämä on tätä päivää. Olen hyvin luottavaisin mielin, sanoo idean menestykseen luottava Moilanen.

Sarja tulee kertomaan nuorille, millaista on opiskelijaelämä "Skopassa"

Sarjaa on nyt kuvattu viikon ajan Kuopiossa. Opintojen eri vaiheissa olevat päähenkilöt valikoituivat mukaan erillisen hakumenettelyn kautta. Hakijoita oli yli 40. Moilasen mukaan sarjan jaksoissa tulee näkymään monenlaisia tunteita ja tarinoita.

– Siellä näkyy se miten päivä alkaa ja mitä sen aikana tapahtuu. Mukana on opiskelua, siviilielämää, rakkautta. Sarja näyttää, että millaista opiskelu Kuopiossa on ja mikä alueessa on mahtavaa. Tässä on tarjolla laaja kattaus aiheita ja tematiikkaa, tiivistää Moilanen innoissaan.

Sarjan nimi on vielä osittain auki, mutta näillä näkymin se tulee Moilasen mukaan olemaan ”Skopa jotain”. Kyseessä on joidenkin lähteiden mukaan Kuopiosta ennen käytetty nimi.

– Nimellä halutaan luoda Kuopiolle oma status siitä, mikä mahtaa olla kuopiolainen urbaani henki. Skopassa on vähän samaa henkeä kuten Tampereesta puhutaan Mansena, vertaa Moilanen.

Kaupungin odotukset ovat korkealla

Kuopin kaupungin yhteismarkkinoinnista vastaavan Laura Kokon mukaan kyseessä on iso panostus kaupungilta, joten odotukset ovat korkealla.

– Meillä on suuria suunnitelmia sen suhteen, miten tätä voisi laajentaa ja käyttää enemmänkin tämän tyylistä muussakin markkinoinnissa.

Alueen oppilaitoksista mukana ovat Savonia ammattikorkeakoulu, Itä-Suomen yliopisto, Savon koulutuskuntayhtymä, Ylä-Savon ammattiopisto sekä Kuopion alueen urheiluakatemia.

Kuvaukset ovat olleet iso osa Saara Närän elämää viikon ajan helmikuussa. Kuvaajat ovat olleet parhaimmillaan mukana 4–5 kertaa päivässä heti aamusta lähtien.

– Se on ollut vähän hämmentävää. Välillä olen joutunut miettimään, että olenko töissä, koulussa vai kuvauksissa. On ollut kuitenkin tosi mukavaa, kiittelee Närä.

Eduskunnan puhemiesneuvoston torstainen äänestyspäätös nostattaa yhä tunteita eduskunnassa.

Kokoomuslaiset puhemiesneuvoston jäsenet Arto Satonen ja Kari Tolvanen syyttävät demareita "poliittisten irtopisteiden keräämisestä vakavan asian kustannuksella". Satosen mukaan SDP:n esitys Supon kokonaisvalvonnasta tuli puhemiesneuvostoon "puskista" eli täytenä yllätyksenä.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman pitää kokoomusväitteitä outoina. Lindtmanin mukaan SDP on vaatinut koko Supon eli suojelupoliisin saattamista eduskunnan valvontaa jo vuonna 2004. Saman vaatimuksen demarit esittivät Lindtmanin mukaan puhemiesneuvoston jäsenille myös viime heinäkuussa.

Lindtman toistaa demareiden esittäneen koko tiedustelulakipaketin valmistelun ajan saman vaatimuksen: jos Supo saa merkittävästi uusia tehtäviä ja oikeuksia, silloin myös valvontaa on tiukennettava.

Lindtman korostaa, että Supon valvontaan ei saa jäädä harmaita alueita, ja niitä tiedustelulakipaketti nyt hänen mielestään tuottaa.

Tästä hallituspuolueiden edustajat ovat eri mieltä. Esimerkiksi parlamentaarisen seurantaryhmän puheenjohtaja Tapani Tölli ( kesk.) on sanonut, että eduskunnan valvonta kattaa kaiken olennaisen Supon toiminnan myös tiedustelulakien astuttua voimaan.

Lindtman on eri mieltä. Hänen mukaansa Supolle jää runsaasti tehtäviä, jotka ovat Supon johtajan päätettävissä ja siten eduskunnan valvonnan ulottumattomissa.

Perustuslain muutos vaatii kolmen suuren puolueen tuen

Hallitus haluaisi uudet tiedustelulait voimaan pikavauhtia. Lakiesityksissä ehdotetaan muutoksia perustuslain yksityisyyden suojaa käsittelevään pykälään.

Perustuslain muuttaminen on tavallista lakia vaikeampaa. Hallitus haluaisi muutoksen voimaan kiireellisenä, ja se onnistuu vain jos 5/6 kansanedustajista tukee hanketta. Käytännössä mikä tahansa eduskunnan kolmesta suuresta puolueesta voi yksin torpata hankkeen. SDP:llä on 34 kansanedustajaa, ja puolue aikoo ilmoittaa lopullisen kantansa vasta perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen. Tosin jo nyt lähetekeskustelussa tuli selväksi, että ilman koko Supon valvontaa ei tule tukea.

Jos hallituksen toive kiireellisestä muutoksesta ei toteudu, perustuslain muutos voidaan hyväksyä tässä eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä, ja jättää vaalien yli lepäämään. Seuraavan eduskunnan on hyväksyttävä muutos 2/3:n enemmistöllä.

Tämäkin on nykyisen hallituksen kannalta epävarma vaihtoehto. Eduskuntavaalit ovat ensi vuoden keväällä. Käytännössä 2/3:n enemmistökin vaatii aina reilusti enemmän kuin hallituspuolueiden kansanedustajien tuen. Jos esimerkiksi SDP olisi vaalien jälkeen hallituksessa, uudistus tuskin etenisi.

Perustuslaki sisältää muun muassa määrittelyt valtiomuodosta ja yksilön oikeuksista. Lain erityisyyttä korostaa se, että sen muuttaminen on tehty vaikeaksi. Jonkinlaisena nyrkkisääntönä voikin pitää, että perustuslain muutos vaatii aina laajan, käytännössä aina kolmen suuren puolue tuen.

Lue myös:

Supon valvonnasta harvinainen riita eduskunnan puhemiesneuvostossa

Puhemiesneuvosto ehdottaa tiedusteluvalvontavaliokunnan perustamista – hylkäsi SDP:n vaatimukset suojelupoliisin valvonnasta

Jäät ryskyivät. Jäänmurtaja Sampo halkoi jäitä ja raivasi tietä matkustajalaivalle halki Pohjanlahden. Laivan nimi oli Arcturus ja se oli lähtenyt Liepajasta (nyk. Latviaa) kymmenen päivää aikaisemmin. Matkalla oli myrskynnyt ja moni voinut pahoin. Loppumatkalla jäät olivat rusentaa koko laivan.

Muutenkin matka oli vaarallinen, sillä meneillään oli maailmansota ja Itämerellä saattoi olla miinoja ja vihollislaivoja. Keikkuva laivamatka oli kuitenkin sen arvoinen.

Joka ikisen laivassa olleen miehen rinnassa läikähti sinä maanantaipäivänä 25. helmikuuta 1918, kun ensimmäiset kotimaan saaret siinsivät Merenkurkun vesillä.

”Kyllä siinä vähän silmiin vesi pisti kun näki töyräällä suomalaisia. Jotta tuos se on. Ei sitä uskonut, että päästään”, muisteli kauhavalainen jääkäri Yrjö Passi myöhemmin vaasalaisen Tauno Kuusimäen tekemissä haastatteluissa.

”Lähestyessämme Vaasaa ja Suomen rannikkoa jäällä alkoi näkyä vastaantulijoita ja riemu oli korkeimmillaan. Arcturuksen etukannelle kerääntyi jääkäreiden laulukuoro, joka lauloi ”Terve Suomeni maa” ja se oli tosiaan juhlallinen hetki. Täytyy kyllä sanoa, että sillä hetkellä Arcturus-laivalla oli harva silmä kuivana ja sydän jyskytti ihan pakahtuakseen,” kertoo puolestaan jääkäri Bertil Heinrichs Markku Onttosen koostamassa Jääkärikirjassa.

Vaasan Vaskiluotoon saapui Arcturuksen mukana kahdeksan ja puolisataa jääkäriä. Hiililaiva Castorin kyydissä oli lisäksi noin 90 miestä. Ilmeisesti Castor oli kuitenkin jäänyt Ruotsiin ja jääkärit oli siirretty jäänmurtaja Sampoon loppumatkaksi. Osa jääkäreistä oli lähtenyt myös Saksan Danzigista Miralla, Poseidonilla ja Virgolla. Noin 1200 jääkäriä palasi kotimaahan taistelemaan sisällissodassa. Laivojen mukana tuotiin myös aseita.

Jo värväys oli maanpetturuus

Jos paluumatkassa oli vaaroja, oli niitä myös menomatkassa. Jääkärivärvääjät ja jääkäreiksi lähtevät olivat maanpettureita, sillä emämaa Venäjä kävi sotaa Saksaa vastaan. Värväystoiminta pyrittiin pitämään salassa niin, että vain tietynhenkiset ihmiset saivat siitä kuulla. Mutta korvia oli joka puolella.

– Värvääjät olivat uskaliaita henkilöitä, jotka pistivät päänsä pantiksi ja tekivät töitä tilanteessa, jossa ei koskaan tiennyt, kuka on vihollinen. Venäläisiä oli joka puolella ja heillä oli agentteja myös suomalaisissa, kertoo eversti (evp) Jorma Jokisalo, joka on entinen Jääkäripataljoona 27:n perinneyhdistyksen varapuheenjohtaja ja Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja.

Eri puolille maata perustettiin etappeja, joiden kautta miehiä lähetettiin vaaralliselle matkalle. Esimerkiksi talvella 1916, jolloin Merenkurkusta tuli ensisijainen väylä, oli Artturi Leinosen koti Ylihärmässä yksi värväystoiminnan keskuksista.

Leinonen oli silloin nuori kansakoulunopettaja, myöhemmin hänestä tuli maalaisliiton kansanedustaja ja sanomalehti Ilkan päätoimittaja.

Värväreitä ilmiannettiin santarmeille ja heitä tosiaan passitettiin myös vankilaan. Artturi Leinosestakin tuli "kalterijääkäri". Hän istui koko syksyn 1916 Vaasan lääninvankilassa, josta hänet siirrettiin Pietariin Pereshilnajan vankilaan. Keväällä hänet ehdittiin vielä lähettää Siperiaan Ohanskin kaupunkiin. Leinosen kohtalo olisi voinut olla vieläkin pahempi ilman vapauttavaa maaliskuun vallankumousta. Huhtikuussa hän palasi juhlittuna sankarina kotiin Ylihärmään.

Hengenvaarallinen menomatka

Jääkärimatkaajien reitti kulki ensin Haaparannan eli pohjoisen kautta junalla ja usein rajan yli hiihtäen. Reitti paljastui syksyllä 1915 ja sen käyttö kävi mahdottomaksi. Silloin siirryttiin Merenkurkkuun, josta oli lyhin matka Ruotsiin. Sulan aikaan yli mentiin veneillä ja talvella hiihtämällä. Apua saatiin Vaasan saariston tuntevilta paikallisilta asukkailta, joiden merkitys oli suuri.

Avusta huolimatta matkat olivat hengenvaarallisia ja dramaattisiakin. Jääkärikenraali Väinö Valve on kertonut matkastaan, joka oli päättyä Merenkurkun kevätjäille 1916. Hän oli tovereineen lähtenyt Uudenkaarlepyyn rannikolta kohti Ruotsia, taivallettavana oli kartan mukaan 74 kilometriä.

Väinö Valveen sukset menivät jo alkumatkasta rikki ahtojäissä ja lapikas kului puhki. Miehet olivat väsyneitä, välillä tajuttomia ja hallusinaatioiden vallassa. Jää repeili jalkojen alla ja horisontissa näkyi pelkkää valkoista. Epätoivo valtasi mielen.

”Olin tehnyt sen selväksi, että minä tänne jään. Kysymys oli vaan siitä, että kun kaadun nousen ylös, kunnes taas kaadun, enkä enää jaksa nousta. Ajattelin, että eikö ole selvä tehdä loppu. Yritin ampua, panin revolverin ohimolle, mutta sitä laukausta ei tullut.”

Väinö Valveen revolveri ei toiminut. Matka oli kestänyt epätoivoiset 38 tuntia, vaatteet olivat märät ja varpaat pilkistivät lapikkaan alta talvipakkasessa.

Yhtäkkiä kohdalle osui hylkeenpyytäjiä. He pelastivat sekä Valveen että hänen taakseen jääneet matkatoverit. Valve kuoli vasta vuonna 1995. Valveen haastattelut löytyvät myös Youtubesta.

Kovaa kuria, nälkää, sairauksia ja taistelun räiskettä

Jääkäreitä koulutettiin partiolaiskurssiksi naamioidulla leirillä aluksi Saksan Lockstedtissa keväästä 1915. Saksalaiset upseerit ja aliupseerit vastasivat alkuun koulutuksesta. Kuri oli kovaa, kokelaita höykkyytettiin aamukuudesta alkaen ja ruokaa oli niukasti.

”Mitä Lockstedtin leirillä oloon tulee, niin jos nyt lyhyesti sanoo, että kuri oli kova, palvelus ankara ja nälkä pitkä. Jos halusi riittävästi leipää, niin sitä piti saada lisää ulkopuolelta. Normaali kuuden päivän annos oli nimittäin noin tiilenkokoinen leipä, jonka moni söi jo ensimmäisenä tai toisena päivänä. Tuvassa kuului pauke, sillä leipä oli hapanta ja aiheutti ruuansulatukselle ongelmia,” muistelee puolestaan jääkäri Matti Laurila.

Toukokuussa 1916 suomalaisista muodostettiin Preussin Kuninkaallinen Jääkäripataljoona 27, joka vastoin ennakko-odotuksia joutui myös tositoimiin. Pataljoona osallistui ensimmäiseen maailmansotaan Riianlahdella nykyisen Latvian alueella Misse-joella ja Aajoella ja taisteli venäläisiä vastaan.

– Se oli erittäin ankara koettelemus, jossa mitattiin tahtotila ja poliittinen tausta. Mitä vaikeampi oli rintamatilanne, sitä vaikeampaa oli. Ja pelko oli siinä, kun oli lähdetty saamaan koulutusta Suomen vapauttamiseksi Venäjän vallasta, niin nyt kun siellä taisteltiin, pelättiin, että miehistö kuolee siellä, eikä siitä olekaan Suomelle iloa, kertoo eversti Jorma Jokisalo.

Keväällä 1917 pataljoona irrotettiin rintamalta ja siirrettiin saamaan jatkokoulutusta rannikkokaupunki Liepajaan. Sen tähtäin oli jo selvästi paluu Suomeen.

Viimeiset kuukaudet maailmalla

Loppuaika oli silti monelle vaikea, kun koti-ikävä kasvoi. Maaliskuun vallankumous toisaalta nosti mielialoja, toisaalta pohdittiin, että oliko kaikki tämä ollut turhaa ja Suomi vapautunut ilman heitä. Myös sairaudet alkoivat vaivata heikolla ruualla jo pitkään olleita nuorukaisia. Jääkäri Bertil Heinrichs sairastui ensin punatautiin ja sitten vielä nälkäkouristuksiin.

”Vielä kun oli riittämätön ravinto ja kova rasitus, niin tämä vei minun voimani ja sairastuin nälkäkouristuksiin. Ne ilmaantuivat siten, että kädet ja jalat paisuivat ja turposivat. Näytin ulospäin hyvin pulskalta ja hyvin jaksavalta, vaikka itse asiassa olin hyvin sairas,” kertoo jääkäri Bertil Heinrichs.

Jääkärien mielialoja pyrittiin pitämään ylhäällä erilaisin keinoin. Yksi niistä oli kilpailu Jääkärien marssin sanoituksesta. Sen voitti jääkäri Heikki Nurmio.

Toisaalta ne jääkärit, jotka viettivät viimeiset kuukaudet Polangenin erikoiskoulutuksessa, olivat paremmassa asemassa. Ruokaa oli riittävästi ja miehet saivat jopa vähän väriä kasvoihinsa. Jääkäri Antti Isotalo on kertonut, että esimerkiksi joulu vietettiin suorastaan yltäkylläisyydessä:

"Ensinnäkin alettiin päivällisellä, joka oli varustettu läskien ja perunain ja muitten soppain avustamana. Päivällistä syödessä alettiin myöskin tarjoilla ruokaryyppyjä..."

Se oikea Jääkärin morsian

Moni kärsi kovasta koti-ikävästä etenkin loppuaikoina Liepajassa. Tampereella syntynyt Otto Bonsdorff oli erilaisessa asemassa. Hän oli opiskellut Saksassa ja hänellä oli sukulaisia myös Liepajassa. Hänen tätinsä ja pikkuserkkunsa asuivat siellä. Pikkuserkku oli nimeltään Olga.

”Kun Suomen jääkärit tulivat Libauhun, hoidin lastentarhaa, jossa oli sodan aikana kodittomiksi jääneitä lapsia. Silloin näin hauskan upseerin tai sotilaan ja menin hänen luokseen ja kysyin: keitä te olette? Silloin tämä upseeri vastasi, että hän on jääkäri. Sain kuulla, että kasarmissa on kolme Bonsdorff-nimistä jääkäriä. Heistä kaksi oli von-alkuista ja yksi tavallinen porvari. Kun tulin kotiin, istui siellä pikkuserkkuni, jääkäri, se, joka ei ollut von-alkuinen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Minä kihlauduin Otto Bonsdorffin kanssa ripillepääsypäivänäni, juuri kun täytin 18 vuotta.” Näin muistelee todellinen jääkärin morsian Olga Bonsdorff.

Kun jääkärien tuli aika lähteä takaisin Suomeen, itkuhan siinä tuli. Mutta koska sisällissota eteni jääkäreille suotuisasti, kihlattu seurasi pian perässä ja heidät vihittiin Suomessa 1918.

Saarikosken tapaus

Saksassa ja Latviassa olon aikana joukosta myös putosi ja pudotettiin väkeä pois. Muutama jopa loikkasi Venäjän puolelle kesken taistelujen. Ja sitten oli Saarikosken tapaus.

Jääkäri Sven Saarikoski oli päättänyt kieltäytyä osallistumasta taisteluun Aajoella. Silloin oli muitakin kieltäytyjiä, mutta Saarikoskesta tuli murheellinen esimerkki. Lapualaisen Matti Laurilan kertoman mukaan ylijoukkueenjohtajana toiminut Kaarlo Ståhlberg kysyi Saarikoskelta useampaan kertaan, lähdetkö mukaan. Kun Saarikoski vastasi kieltävästi, Ståhlberg sanoi, että ”ammun jos et lähde”. Kun Saarikoski edelleen vastasi kieltävästi, Ståhlberg ampui kolme kertaa.

"Tämä vaikutti meihin järkyttävästi, mutta sitten vaan komennettiin käännös ja lähdimme hiihtämään... Vapaussodan aikana vielä kuulin, miten se oli Ståhlbergia painanut tämä asia ja niinpä hän taisi vähän hakeakin kuolemaa, niin uhkarohkeasti hän vapaussodassa taisteli", pohti myöhemmin jääkäri Matti Laurila.

Pataljoonassa esiintyi kautta matkan ristiriitoja ja tyytymättömiin kohdistui myös erilaisia rankaisutoimia.

Paluussa parasta oli maito

Jo keväästä 1917 jääkäripataljoona oli valmistautunut kotiinpaluuhun. Ja odottanut, ja taas odottanut. Nyt koitti viimein se hetki, kun päästiin kotimatkalle ja toteuttamaan jääkärien varsinaista tehtävää.

Pari viikkoa aiemmin tammisunnuntaina 27.-28.1. venäläiset varuskunnat oli riisuttu aseista eri puolilla Pohjanmaata. Ensimmäisenä jo ennen joulua palanneet jääkärit ja paikalliset suojeluskunnat olivat pohjustaneet tietä tulevalle.

Jos sotilaaksi on ryhtynyt ja puolensa valinnut, niin se on kestettävä. Eversti evp Jorma Jokisalo

Vaasaan paluu oli yhtä juhlaa ja vastaanotto lämmin. Laivoja oli vastassa suuri joukko vaasalaisia. Jälkikäteen jääkärit ovat kertoneet, että ensimmäinen vuorokausi oli yhtä syömistä. Vuosia nälässä olleet jääkärit saivat pitkästä aikaa ruokaa – ja maitoa! Heitä kestittiin kouluilla, joihin heidät oli majoitettu sekä vaasalaisissa kodeissa, mutta myös ravintolat tarjosivat heille herkkuja ilmaiseksi.

Jääkäreitä vastaanottaneet vaasalaiset odottivat suurilta sankareilta isoja sanoja, mutta jääkäri Eemeli Vantunen sanoi kahvitellessaan tuttavaperheen luona, että ”onpa teillä hyvää maitoa. Saksa on nälkämaa, ei siellä saanut ku vettä ja porkkanasoppaa.”

Paluupäivää seurasi paraatipäivä, jota moni piti unohtumattomana kokemuksena. Senaattorit ja ylipäällikkö Mannerheim tarkastivat saapuneet joukot. Koska jääkäreillä ei ollut päällystakkeja, paraatin ohjelma piti keskeyttää.

– Se oli tiistaipäivä, kun oli paraati ja katselmus ja silloin oli kylmä. Jääkäreillä oli ohut vihreä puku, eli siellä hytistiin ja siksi ohjelmaakin supistettiin. Siinä tilanteessa jääkärit saivat tehtävän. Heidän tehtävänsä oli tehdä Suomen armeijasta iso ja taitava. Tehtäväksi tuli kouluttaa itselleen joukot, eversti Jorma Jokisalo kertoo.

Vapaussodan sankareita?

Jääkäreille sotaan ryhtyminen kotimaassa oli täysin yksiselitteisesti vapaustaistelua. Siitä ajatuksesta suurin osa jaksoi pitää kiinni koulutuksen alkuajoista lähtien. Jääkäriliikkeen päämääränä oli itsenäinen Suomi, eikä sitä voinut oikein ajatella ilman omaa armeijaa. Venäjä oli tiukentanut otettaan ja viemässä Suomelta pois sadan vuoden ajan ollutta autonomista asemaa. Marraskuussa 1914 julkaistu venäläistämisohjelma oli viimeisenä pontimena koko ajatukselle.

Jääkärit olivat hämmentyneitä, kun kuulivat tietoja Suomesta. Se ymmärrettiin, että Suomessa ei tultaisi taistelemaan pelkästään venäläisiä, vaan myös suomalaisia punakaartilaisia vastaan.

Raippaluodosta lähtenyt jääkäri Herman Nabb on sanonut haastattelussa ajatelleensa vastustajastaan näin:

”Kyllä se on väärin, että pitää ampua omia veljiänsä. Kyllä se on sekasorto tämä. Mutta Tampereella on ryssän sotilaita, silloin ajattelin, että täytyy ottaa vastaan, kun on venäläiset mukana. Vastustajat olivat kyllä kovia ja rohkeita”.

Vuoden 1918 sota oli jääkäreillekin katkera kokemus. Pettymys suomalaisiin sosialisteihin oli suuri. Kuitenkin venäläiset olivat jääkärien suurimman vihan kohteena ja sitä kautta jääkärit ajattelivat, että puolensa valinneet sosialistitkin olivat verivihollisia. Tämä ajattelu johti myös äärimmäisiin kostotoimiin ja väkivaltaisuuksiin, joista tuskin kukaan on ylpeä.

– He toteuttivat siinä tilanteessa heille annetun tehtävän ja se ei ollut helppo. Asetelma oli erittäin kiusallinen. Moni koki tilanteen sellaiseksi, että he eivät koskaan sietäneet sitä, että taistelua olisi kutsuttu joksikin muuksi kuin vapaussodaksi. Jos sotilaaksi on ryhtynyt ja puolensa valinnut, niin se on kestettävä, toteaa eversti Jokisalo.

Jokisalo on vakuuttunut, että ilman jääkäreitä emme olisi nyt tässä. No, ainakin historiamme olisi ollut hyvin toisen näköinen.

Eliittijoukko vai tavallisia poikia?

Jääkärijoukko ei ollut mikään yhtenäinen ja samanhenkinen porukka. Moni on luonnehtinutkin jääkäreiden olleen ”kuin Suomi pienoiskoossa”. Miehiä oli eri puolilta maata, eri yhteiskuntaluokista, ammattiryhmistä ja myös poliittisista laidoista. Suhteellisesti eniten oli pohjalaisia, määrällisesti eniten Uudeltamaalta. Suurin ammattiryhmä oli työläiset ja toiseksi suurin opiskelijat.

Jääkäreitä on myös pilkattu eliittijoukoksi ja seikkailijoiksi. Jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä parin vuoden seikkailun hurmasta ja mielekkyydestä. Joku toki lähti matkaan seikkailunhalusta tai yksinkertaisesti työn perässä. Osalla oli voimakas isänmaallinen asenne. Osa jääkäreistä jäi myös Saksaan töihin. Jääminen oli joillekin aatteellinen kysymys.

– Alkuun he olivat kaukana eliitistä. Sitten vasta he olivat eliittiä, kun koulutus oli saatu päätökseen, mutta siitäkin oli karsiutunut porukkaa. Aika moni jäi Saksaan niistä 2000:sta, kun 1200 palasi, muistuttaa eversti evp Jorma Jokisalo.

Sekalainen seurakunta kyllä pääosin kasvoi ja kehittyi eliittijoukoksi, kuten myöhemmät historian vaiheet osoittavat.

Jääkärit itsenäisyyttä ratkaisemassa

Jääkärien merkitys sisällissodan lopputulokseen on oleellinen. Ilman jääkärien tuomaa koulutusta ja sodan käynnin taitoa lopputulos olisi voinut olla toinen. Valkoisten joukot olivat hyvin johdettuja ja organisoituja. Se ratkaisi sodan.

– Heiltä löytyi kyky organisoida taistelua. Heillä oli myös käsitystä, miten pataljoona viedään taisteluun ja miten huolletaan ja niin edelleen. Tällaista osaamista ei ollut vastapuolella ollenkaan, perustelee Jokisalo.

– Se perustuu lyhyesti siihen, että jääkäreillä oli parempi sodan johto. Ja sitten oli tietysti näitä kuten Mannerheim, jotka olivat tehneet sotilasuran Venäjällä. Valkoiset osasivat sodan konstin. Jääkäreillä oli isot tappiot, koska he itse menivät edellä tilanteisiin, vahvistaa myös historian emeritusprofessori Heikki Ylikangas.

Jääkäreihin kohdistuneet odotukset olivat korkealla. He myös tiedostivat sen ja lunastivat odotukset. Osa heistä jatkoi työtään puolustusvoimissa ja oli keskeisissä tehtävissä myös parikymmentä vuotta myöhemmin talvi- ja jatkosodissa, jolloin maan itsenäisyys lunastettiin uudelleen.

Puolustusvoimat juhlistaa jääkäreiden kotiinpaluun 100-vuotisjuhlaa paraatikatselmuksella ja ohimarssilla Vaasassa. Yle näyttää paraatin suorana lauantaina 24.2.18 kello 10.50. Suoraa lähetystä voi seurata täällä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump isännöi huhtikuun alussa Baltian maiden johtajia.

Valkoisessa talossa pidetään Yhdysvaltain presidentin sekä Viron, Latvian ja Liettuan johtajien kesken huippukokous huhtikuun 3. päivänä.

Yhdysvallat haluaa juhlistaa kokouksella Baltian maiden sadan vuoden taivalta itsenäisinä valtioina.

Valkoisen talon tiedottajan mukaan Trumpin kutsumaan kokoukseen osallistuvat Viron Kersti Kaljulaid, Latvian Raimonds Vejonis ja Liettuan Dalia Grybauskaite.

Kokouksessa keskustellaan muun muassa turvallisuudesta, kaupasta, energiasta ja kulttuuriyhteistyöstä.

Presidentti Barack Obama isännöi Baltian johtajia elokuussa 2013.

Suomen Kuvalehti kertoi torstaina, että Tampereen yliopiston entiset teatterin ja draaman tutkimuksen opiskelijat syyttävät entistä opettajaansa seksuaalisesta häirinnästä. Lehden mukaan ryhmä opiskelijoita on koonnut muistion vuosituhannen vaihteessa tapahtuneesta häirinnästä.

Opiskelijoiden mukaan teatterin ja draaman tutkimuksen silloinen professori Panu Rajala ei puuttunut opettajan käytökseen pyynnöistä huolimatta, ja syyllistyi itsekin häirintään.

Yle pyysi Panu Rajalaa kommentoimaan lehdessä esitettyjä asioita. Toimittaja Mari Vesanummi tavoitti Panu Rajalan puhelimitse perjantaiaamuna.

Miten vastaat näihin syytöksiin?

– Eikö sinustakin tunnu vähän huvittavalta tällainen taannehtiva jahti? Pitääkö tätä farssia nyt jatkaa – mutta koitetaan.

Kommentoit, että ei voi saavuttaa täydellistä nuhteettomuutta – miten tämän selität?

– Se on minusta täsmällisesti sanottu. Ei teatterialan opiskelu ole pyhäkoulua, jossa kaikki menee mallisääntöjen mukaan.

Olet siis sitä mieltä, että säännöistä ei teatterialalla voi pitää kiinni?

– Ei ole sellaista säännöstöä, joka toteutuisi aina, harjoituksissa ja opetuksessa.

– Minun työni oli pääasiassa luennointia ja seminaarien pitämistä, opinnäytteiden tarkistamista. En voinut niitä [teatteritutkimukseen liittyviä käytännön teatteriesityksiä ja kokeita] kovin tarkkaan seurata, koska minulla oli omat teoreettisemmat opetushankkeeni käynnissä. Enkä voi vastata siitä, mitä tapahtui varsinaisissa harjoituksissa.

– On aivan mahdotonta kontrolloida, että kaikki sujuu joidenkin jälkeenpäin asetettujen sääntöjen mukaisesti. Ei silloin kukaan puhunutkaan tällaisista käytökseen viittaavasta säännöstöistä. Tiesin kyllä, että muutamat opiskelijat valittivat tai esittävät kritiikkiä joistain opetuksen piirteistä, mutta ne olivat niin vähäisen tuntuisia ne käytännön esimerkit, jotka tuotiin esille, että minulla ei ollut minkäänlaista mahdollisuutta puuttua niihin, kun ei olut mitään konkreettisempaa esitettävää tai näyttöä.

– Parhaana esimerkkinä on se, että sain kirjallisen huomautuksen siitä, että kehaisin yhden seminaarin alussa yhden naisopiskelijan uutta kaunista puseroa. Ajattelin jo silloin, että jos tämä on tällä tasolla tämä heräävä, uusherännäinen käytöksen tarkkailu, niin ei se nyt ainakaan suuria kurinpidollisia toimenpiteitä vaadi – muuta kuin että korjaamme oman käytöksemme ja teemme niin kuin toivotaan, eli emme kiinnitä huomiota opiskelijoiden ulkoasuun, kun se ei ole toivottavaa.

Sinua itseäsi syytetään Suomen Kuvalehden artikkelissa seksuaalisista vihjauksista ja ehdotuksista ja humalaisesta lähestymisestä – kuinka vastaat näihin?

– Tällaista en muista enkä usko tapahtuneenkaan. Totta kai juhlissa jotakin [tapahtuu]. En tiedä yhtään sellaista karonkkaa tai juhlaa, missä ei jotakin lähentymistä tai vapaata heittelyä tapahtuisi. Ei voi siis siinäkään olla puritanistista, ehdotonta, siistiä käytösmallia, jota kaikki noudattaisivat.

Opiskelijat uskovat, että jos Kallion lukiossa toimineen ja hyllytetyn [täsmennys: irtisanotun] opettajan käytökseen olisi puututtu jo Tampereen yliopiston aikoina, niin se olisi loppunut. Miten itse näet tilanteen?

– Näin huomattavaa kaukonäköisyyden lahjaa en todellakaan omaa. En osannut nähdä 20 vuotta myöhempiin tapahtumiin enkä ennakoida niitä.

Hänen käytöksensä ei herättänyt huomiotasi?

– Ei ainakaan minun huomiotani, en saanut mitään konkreettisempaa esimerkkiä tai esitystä, mistä häntä varsinaisesti moitittiin. Eikä häntä juuri moitittukaan. Enemmistö kiitti hänen varsin innostavaa ohjaustyötään silloin.

Jos mietit tilannetta nyt ja katsot tämän päivän silmillä tuota aikaa, niin miltä se vaikuttaa?

– Silloin elettiin eri aikaa kuin tätä nykyistä kireätä aikaa. Silloin oli ehkä vapaampaa, huolettomampaa ja iloisempaa jopa teatterin opiskelu. Ei voida taannehtivaa valoa heittää ja tämän nyt Yhdysvalloissa syttyneen [#metoo] kampanjan kriteereillä arvioida 90-luvun tamperelaista teatteriopiskelua.

Etkö näe, tässä opiskelijat ovat aidosti kokeneet ahdistelua ja tajutaan vasta nyt ja uskalletaan sanoa ääneen?

– Kyllä se on hyvin hidasta tajuamista. Uskon, että jotkut saattavat jostain ahdistua, se on hyvin yksilöllistä. Nyt voi olla kuitenkin muitakin motiiveja tämän asian esiin tuomiseen kuin silloin todellinen elämys tai todellinen kokemus. Tässä kannattaisi harrastaa lähdekritiikkiä ja miettiä ihmisten tilanteita ja motiiveja, tarkoitusperiään.

Kuuntele Panu Rajalan haastattelu täältä:

Sanna Juusola, 28, työntää lastenrattaita ja vetää samalla perässään pulkkaa Lumijoen hiljaisella kylänraitilla. Mukana ovat Juusolan 2 ja 3,5-vuotiaat pojat. Heidän isoveljensä on juuri viety esikouluun. On arkiaamupäivä ja lapset ovat menossa hetkeksi mummolaan. Kiirettä hoitoon tai töihin ei ole, sillä Sanna Juusola hoitaa lapsiaan kotihoidontuella.

Juusola haluaa hoitaa pienet lapsensa itse sen sijaan, että laittaisi heidät hoitoon ja kävisi itse töissä päiväkodissa. Hän on kolmen poikansa yksinhuoltaja.

Ylen tekemän selvityksen mukaan Oulun eteläpuolella oleva kahdentuhannen asukkaan Lumijoki on yksi niistä Suomen kunnista, joissa kotihoidontukea käytetään suhteessa eniten.

Pikavipeillä ruokaa lapselle

Kotihoidontuen varassa eläminen onnistuu, sillä Juusola on karsinut perheensä kulut minimiin. Sanna Juusolan mukaan kolmesta lapsesta saatavat tuet ovat sen verran hyvät, että he pärjäävät ihan hyvin. Hänellä on kokemusta myös yhden lapsen hoitamisesta kotona yksinhuoltajana. Silloin elämä oli rahallisesti paljon tiukempaa.

– Elin sentilleen, eurolleen. Jouduin ottamaan pikavippejä saadakseni lapselleni ruokaa. Itse söin, jos lapselta sattui jäämään yli.

Nyt Juusola sanoo pystyvänsä ostamaan lapsilleen monipuolista ruokaa, eikä aina tarvitse ostaa kaikista halvinta. Leveästi he eivät kuitenkaan elä. Poikien vaatteet saadaan tai ostetaan pääosin käytettynä. Uusien kenkien ostaminen tarkoittaa sitä, että se on pois jostakin muusta.

Huvitukset, kuten ulkona syömiset tai lasten sisäleikkipuistoissa käyminen ovat harvinaisuuksia, joita varten pitää erikseen säästää.

– Niitä osaa arvostaa ihan eri tavalla kun harvoin pääsee.

Juusola ei myöskään osta lapsilleen syntymäpäivälahjoja, vaan käyttää rahan juhlien järjestämiseen. Se on itsessään lahja.

Vuokra-asuminen maalla mahdollistaa kotona olon

Juusolan mukaan kotihoidontuella elo on mahdollista, sillä he asuvat vuokralla ja saavat asumislisää. Maaseudulla myös elinkustannukset ovat kaupunkia edullisemmat. Jos heillä olisi omistusasunto, nykyinen järjestely ei olisi mahdollista.

– Tiedän paljon perheitä, jotka haluaisivat hoitaa pieniä lapsiaan kotona, mutta omistusasunnon vuoksi se ei ole mahdollista, sillä asuntovelat on maksettava.

Sanna Juusolalla on odottamassa vakituinen työpaikka läheisessä päiväkodissa, jonne hän palaa vajaan vuoden kuluttua, kun nuorin lapsi täyttää kolme vuotta. Mutta miksi hän haluaa tieten tahtoen olla kotona, vaikka se tietää taloudellista niukkuutta?

– Lapset ovat vain kerran pieniä, Juusola vastaa.

Niitä jotka hoitavat lapsiaan kotona pitäisi arvostaa, ei syyllistää. Sanna Juusola

Syynä on myös se, että lastenhoidon ammattilaisena hän tietää, millaista meno tämän päivän päiväkotimaailmassa on. Ryhmäkoot ovat suuria ja varsinkin hiljaisempien lasten on vaikea saada yksilöllistä huomiota.

Lisäksi pienet lapset sairastavat paljon ensimmäisinä tarhavuosinaan.

– Päiväkodissa olo on lapsille työtä. Jos minun työpäivät ovat kahdeksan tunnin mittaisia, lasten päivät ovat liki yhdeksäntuntisia.

Juusola kokee, että yksinhuoltajana hänen arkensa kävisi myös turhan raskaaksi, mikäli samaan aikaan tulisi olla töissä, huolehtia yksin kodista ja pienistä lapsista.

– Arki ei ole helppoa. Se on alle kolmevuotiaiden kanssa koettelemus.

Uimahallikäynnit yksin kolmen pojan kanssa mahdottomia

Juusolan mielestä hänen yksinhuoltajana saamiaan tukia ei tarvitse kenenkään kadehtia. Jos joku saa yhteiskunnalta joitain tukia, siihen on aina jokin syy, Juusola sanoo. Hän ei myöskään usko yhdenkään vanhemman olevan kotona vain huvikseen.

– Ei ole väärin jos laittaa lapsensa pienenä hoitoon, mutta niitä, jotka hoitavat lapsiaan kotona pitäisi arvostaa, ei syyllistää.

Juusola itse kadehtii perheitä, joissa arjen vastuuta kantaa kaksi aikuista. Esimerkiksi uimahallissa käyminen yksin kolmen pienen pojan kanssa on mahdotonta.

Mikäli perheellä olisi käytettävissä ylimääräistä rahaa, Juusola haluaisi harrastaa poikiensa kanssa enemmän ja laittaa rahaa säästöön. Hän kertoo säästävänsä nytkin pienistä tuloistaan, sillä kolmen lapsen kanssa on pakko.

– Minun täytyy tulevaisuudessa maksaa kolme mopokorttia ja kolme ajokorttia.

Juusolan suhtautuminen rahaan on mutkatonta ja hän on tottunut elämään säästeliäästi, sillä on itsekin yksinhuoltajaäidin kasvattama.

Pirkanmaan Setan hallinnoimaan valtakunnalliseen Sinuiksi-palveluun tulee vuodessa 1 300 yhteydenottoa seksuaaliseen suuntautumiseen, seksuaalisuuteen ja sukupuoli-identiteettiin liittyen. Näistä yhteydenotoista parikymmentä on tullut sateenkaarinuorilta, jotka kokevat suuria vaikeuksia kotonaan.

Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja ja seksuaalineuvoja Mikko Väisänen sanoo, että tilanne on ollut poikkeuksellisen dramaattinen silloin, jos perhe nojaa tiukkaan uskonnolliseen tai poliittiseen vakaumukseen. Kyseiset kodit ovat edustaneet pienempiä uskonnollisia ja vanhoillisia liikkeitä, joihin kuuluu eheyttämisen kulttuuri.

– Uskomme, että olemme tavoittaneet vain murto-osan apua tarvitsevista.

Häme on nuorten yhteydenottojen perusteella Suomen synkintä aluetta.

– Päijät-Hämeessä ja Kanta-Hämeessä on saamiemme tietojen mukaan annettu hengellistä sielunhoitoa. Hoidon päämääränä on ollut nuoren muuttaminen heteroksi tai hänen totuttamisensa syntymässä määriteltyyn sukupuoleen, kertoo Väisänen.

Sinuiksi-neuvontapalvelun tiedossa on yksittäisiä lääkäreitä ja psykologeja, jotka olisivat antaneet niin sanottua eheytyshoitoa.

Yle kysyi asiaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa valvovasta Valvirasta, jonne ei ole tällaisesta ilmoitettu. Ilmoittajana voisi näissä tapauksissa olla terveydenhuollon ammattilaisen esimies, työtoveri tai potilas itse, kertoo ylilääkäri Kaisa Riala.

– Henkilöön kohdistuvalle, manipuloivalle ja uskonnollissävytteiselle hoidolle ei ole lääketieteellistä perustaa. Alaikäisen potilaan kohdalla tämä olisi erityisen haitallista. Valviraan ei ole tämäntyyppisestä epäasianmukaisesta terveydenhuollon ammattihenkilöiden toiminnasta tullut yhteydenottoja.

Fyysistä ja henkistä väkivaltaa

Neuvontapalvelussa tiedetään, että sateenkaarinuoret kohtaavat vaikeimmillaan kodeissa fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Vanhemmat eivät osaakaan kohdata kaapista ulostullutta lastaan, sanoo Mikko Väisänen.

– He torjuvat tämän ja haluavat kaikin tavoin estää nuorta olemasta oma itsensä. Epäilevät, että tämä on huomionhakuinen, haluaa häpäistä perheensä yhteisön silmissä tai että hän on sairas tai aivopesty luulottelemaan asioita itsestään.

Vanhemmat saattavat alkaa rajoittaa nuoren elämää, häntä vaaditaan muuttumaan, luodaan pakotteita ja kiristetään.

– Julma henkinen väkivalta, mitätöinti ja halveksunta on yleistä. Fyysisten pahoinpitelyjen ohella pahimmalta tuntuvat tilanteet, joissa vanhempi on sanonut lapselleen, että olisi parempi ettei sinua olisi olemassa ja olisitpa kuollut.

Neuvontapalvelun saamista yhteydenotoista on käynyt ilmi, että vanhempien voimakkaan uskonnollisuuden lisäksi kitkaa on tuonut poliittisuus, jossa pyritään estämään muun muassa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain toteutuminen.

– Sateenkaarinuoren vanhemmat ovat saattaneet toimia aktiivisesti tasa-arvoista avioliittolakia vastaan Aito avioliitto -liikkeessä.

Erityisesti poikia syrjitään

Setan neuvontapalvelun tiedossa on itsemurhaan johtanut tapaus, jossa kodin tuomitseva ilmapiiri oli nuorelle voimakkaan ahdistava.

– Palvelumme oli juuri 18 vuotta täyttäneen nuoren tukena kuukausia, ja hänet oli saatu psykiatrisen avun piirin. Ulkopuolisesta tuesta huolimatta hän koki olevansa yksin. Sitten kävi näin, kertoo Mikko Väisänen.

Sateenkaarinuorten itsemurha-alttius ongelmissa kodin kanssa näkyy Onnettomuustutkintakeskuksen vuonna 2014 tekemästä tutkintaselostuksesta, joka koskee lasten kuolemia:

17-vuotias poika löydettiin asunnostaan kuolleena. Hänet oli nähty elossa edellisenä iltana bileissä. Poika oli juonut alkoholia ja kertonut naispuoliselle ystävälleen seksuaalisen kiinnostuksensa kohdistuvan poikiin. Perinteisiin seksuaalinormeihin sopimattomuus oli pojalle vaikea asia, eikä hän pystynyt kertomaan sitä perheelleen. Poika oli ollut illalla bileissä surullinen ja itkenyt. Kotiin päästyään hän oli riistänyt itseltään hengen.

Neuvontapalvelulla on tiedossaan tapauksia, joissa sateenkaarinuori on heitetty ulos kotoaan, nuoria on saatettu turvatalolle tai että vanhempiin on oltu erikseen yhteydessä, jotta he muuttaisivat käytöstään.

Yksittäisissä tilanteissa on jouduttu tekemään lastensuojeluilmoitus. Kodin tilanteeseen puuttujana tai ilmoituksen tekijänä on ollut esimerkiksi neuvontapalvelun työntekijä, nuorisotyöntekijä, opettaja tai koulupsykologi.

– Erityistoimet ovat tarpeen, sillä sateenkaarinuoret ovat moninkertaisessa riskissä päätyä itsemurhaan muihin nuoriin verrattuna, elleivät koti, ympäristö ja yhteiskunta ole hyväksyviä ja arvostavia, toteaa Väisänen.

Aikuisten ennakkoluulot ja pelot moninaisuutta kohtaan ovat rakkaudettomuutta, kylmyyttä ja julmuutta. Tuomas Kurttila

Vuoden 2017 kouluterveyskyselyn mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat yksinäisyyttä ja väkivaltaa selvästi muita nuoria enemmän. Vanhempien tuottama henkinen väkivalta on huomattavasti yleisempää sateenkaarinuorilla kuin muilla nuorilla. Kiusaamis-, uhkailu- ja väkivaltakokemukset ovat erityisesti sateenkaaripojilla moninkertaisesti yleisempiä kuin heteronuorilla.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila sanoo, että lapsia ja nuoria on rakastettava ja heidät on hyväksyttävä kokonaisina ihmisinä.

– Aikuisten ennakkoluulot ja pelot moninaisuutta kohtaan ovat rakkaudettomuutta, kylmyyttä ja julmuutta.

Joidenkin kotien voimakas uskonnollisuus on johtanut siihen, että vanhemmat ovat kieltäneet lapsensa osallistumisen yläkoulun seksuaalikasvatuksen tunneille, kertoi Yle tammikuussa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) mukaan koulun terveyskasvatus kuuluu lapsen perusoikeuksiin, eikä vanhempien vakaumus saisi estää tunneille osallistumista.

Ahdistunut nuori yöpyy kavereillaan

Ensi- ja turvakodeissa tunnistetaan kodeissaan kärsivien sateenkaarinuorten ilmiö. Nuoret ovat haastava ryhmä, sillä nuori harvemmin kääntyy kodissa ilmenneissä ongelmissaan viranomaisten puoleen.

– Nuoret sinnittelevät pitkään. He yrittävät viettää mahdollisimman vähän aikaa kotonaan ja yöpyvät kavereillaan tai tyttö- ja poikaystävänsä luona, kertoo Ensi- ja turvakotien liiton perhe- ja lähisuhdeväkivaltatyön asiantuntija Johanna Matikka.

Koska nuorten tavoittaminen ongelmissaan voi olla vaikeaa, liitto tarjoaa apua mahdollisimman matalalla kynnyksellä muun muassa nettiturvakodissa.

– Mitä varttuneempi nuori, sitä enemmän hänen persoonansa kasvulle pitäisi antaa tilaa. Joskus maahanmuuttajaväestöillä ja kantasuomalaisilla uskonnollisilla ryhmillä on tiukkoja moraalisääntöjä, jotka eivät istu nuoren ajatteluun tai nykyiseen käsitykseemme esimerkiksi sukupuolisuhteista, toteaa Matikka.

Valtaosa vanhemmista haluaa hyvää

Setalla on Sinuiksi-chatin ja puhelinpäivystyksen lisäksi opas nuorille turvalliseen ulostuloon. Neuvontaan ottavat yhteyttä myös seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä tietoa tarvitsevat vanhemmat.

Mikko Väisänen korostaa, että valtaosa vanhemmista on lastensa puolella.

– He haluavat ymmärtää lastaan ja pyytävät meiltä työkaluja ja tukea. Vanhemmat kuitenkin lähtökohtaisesti haluavat lapsilleen hyvää ja saattavat kantaa huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on pelännyt kertoa itsestään heille.

Näitä vanhempien yhteydenottoja on satoja vuodessa.

Pirkanmaan Seta järjestää yhdessä Tampereen nuorisoneuvolan kanssa vuodessa Tampereen yläkouluissa 170 työpajaa seksuaalisesta suuntautumisesta, seksuaalisuudeesta ja sukupuoli-identiteetistä osana opetussuunnitelmaa. Näin tavoitetaan kaikki Tampereen kahdeksasluokkalaiset. Kaupunki kustantaa työpajat.

– Palaute on ollut hyvää, emmekä ole saaneet kriittisiä kannanottoja.

Palvelun resurssit ovat kuitenkin rajalliset, eikä toimintaa ole pystytty laajentamaan muualle maahan yhtä laajalti kuin Tampereelle. Pilotteja on tehty Oulussa yhdessä Väestöliiton kanssa ja Loimaalla.

– Puhumme kouluissa ihmisten moninaisuudesta, mutta emme tietenkään vähättele enemmistöä. Kaikki ovat hyvä sellaisina kuin ovat, sanoo Pirkanmaan Setan toiminnanjohtaja Mikko Väisänen.

Majoitusta välittävä verkkopalvelu Airbnb on tullut tunnetuksi tarjoamalla yksityishenkilöille mahdollisuuden vuokrata asuntoaan tai huonettaan matkailijoille.

Nyt Airbnb laajentaa palvelussaan olevia majoitusvaihtoehtoja. Uusia huoneistotyyppejä ovat lomakodit, boutique-hotellien huoneet, aamiaismajoituspaikat (B&B) ja uniikeiksi mainitut majapaikat, joita voi olla esimerkiksi majoitus veneessä, iglussa tai luksusasunnossa.

Palveluun tulee näin entistä selkeämmin varattavaksi myös hotellihuoneita ja muita perinteisiä majoitusmuotoja. Airbnb on jo aiemmin kaikessa hiljaisuudessa antanut esimerkiksi hotellien ja hostellien listata huoneitaan palvelussa välitettävien kotien ja huoneiden joukkoon.

Bloombergin mukaan Airbnb:ssä tarjolla olevien hotellihuoneiden määrä on viimeisen vuoden aikana kuusinkertaistunut. Airbnb:n toimitusjohtajan Brian Cheskyn mukaan hotellit tulevat olemaan keskeisessä osassa, kun yhtiö tavoittelee kasvua täyden palvelun majoitusvälittäjäksi.

Yhtiö julkaisi torstaina tiekartaksi kertomansa ohjelman, jolla se julistaa tuovansa matkailun kaikkien ulottuville.

Lisää kilpailua perinteisten majoitusvälittäjien kanssa

Airbnb kiristää muutoksillaan kilpailua suuren varaussivustojen kuten Booking.comin ja Expedian kanssa. Haastaja houkuttelee perinteisiä majoituksen tarjoajia 3–5 prosentin komissiomaksulla, jonka se veloittaa varauksen välittämisestä.

Maksu on merkittävästi pienempi mitä Booking.com ja Expedia keskimäärin perivät majoituspaikoilta varauksia niille välittäessään. Bloombergin mukaan Booking.com ja Expedia ottavat varauksesta itselleen keskimäärin 17 prosentin siivun.

Ennalta tarkastetut asunnot tarjolle

Airbnb aloittaa samalla Airbnb Plus -ohjelman, jonka kautta voi varata erityiset vaatimukset täyttäviä asuntoja. Yhtiön mukaan sen tarkastaja käy ohjelmassa olevat asunnot läpi satakohtaisen tarkistuslistan kanssa. Vaatimuksia on esimerkiksi siisteydestä, mukavuudesta ja designista.

Ohjelmalla yhtiö haluaa saada käyttäjikseen sellaisia matkailijoita, jotka eivät luota majoittajien itse lataamien kuvien olevan todenmukaisia. Aluksi tällaisia tarkastettuja asuntoja on tarjolla 2000 kolmessatoista suuressa kaupungissa.

Airbnb:n teettämän kyselyn mukaan enemmistö palvelua käyttävistä matkailijoista olisi valmis maksamaan lisähintaa majoituksesta, jos se on etukäteen tarkastettu. Toimitusjohtaja Chesky katsoo, että yhtiön pitää ottaa enemmän vastuuta siitä, mitä sen tarjoamalla alustalla tapahtuu.

Myöhemmin yhtiö aikoo aloittaa uuden luksusohjelman, jossa se välittää esimerkiksi kattohuoneistoja ja kartanoita. Aktiivisille käyttäjille on lisäksi tulossa oma kanta-asiakasohjelmansa.

Airbnb:ssä on listattuna noin 4,5 miljoonaa majapaikkaa. Vaikka palvelu on suosittu, se teki viime vuonna The Wall Street Journal -lehden mukaan 75 miljoonan dollarin tappion, kerätessään lähes 2,6 miljardin dollarin liikevaihdon.

Lue myös

Himoreissaaja Netta haaveilee omasta hostellista Kolumbiassa – halpamajoitus kehittyy vauhdilla, sillä luteinen punkka ei enää riitä

Airbnb:lle uusi kasvava käyttäjäkunta – viimeisillään raskaana olevat äidit haluavat kodinomaista rauhaa lähellä sairaalaa

Asuntojen hinnat nousevat Prahassa nyt nopeiten Euroopassa – Airbnb joutumassa kaupungin hampaisiin

Muista pelisilmä, jos haluat vuolla Airbnb-euroja: "Myös idyllinen rantamökki huitsin nevadasta voi olla toimiva"

Mikkeliläinen Terttu Ruskela on kärsinyt alaselkäkivuista vuosia. Viimeisimmäksi iskias on vihoitellut. Selkä määrittelee elämää niin paljon, että Ruskela on Mikkelin Selkäyhdistyksen aktiivijäsen.

Alaselkäkivut ovat kaikkialla maailmassa suurin syy ihmisen toimintakyvyn heikkenemiseen tai rajoittumiseen.

– Se on sellaista kivunhallintaa. Yritän keksiä kaikkea, että unohtaisin kivun, Ruskela sanoo.

Kivun unohtaminen saattaakin olla selkävaivoissa tärkeämpää kuin äkkiseltään voisi kuvitellakaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on tehty tutkimuksia, joissa on todettu, että psykososiaalisilla tekijöillä on suuri merkitys alaselkävaivojen pitkittymisessä. Psykososiaalisia riskitekijöitä ovat muun muassa uniongelmat, stressi, masennus, uskomus pitkään jatkuvasta kivusta, työttömyys ja alhainen sosiaaliluokka.

Klassisimpia psykososiaalisia kivun pitkittäjiä ovat pelot ja väärät uskomukset. Noidankehä etenee esimerkiksi näin: Ensin ihminen alkaa kärsiä alaselkäkivusta jonkin fyysisen rasituksen seurauksena. Sitten hän alkaa pelkäämään kipua, koska on kuullut tuttavapiiriltään, että selkäkivut ovat hirveitä. Sen seurauksena hän suojaa selkäänsä ja välttelee tiettyjä asentoja tai liikkeitä.

– Yleensä tällaiseen tilanteeseen liittyy lihasjännitys, joka ylläpitää ja pitkittää kipua. Se myös voimistaa ja herkistää kipujärjestelmää. Sitten kipu aiheuttaa unettomuutta, ja tiedetään, että väsyneenä kivut tuntuvat voimakkaammin. Unettomuus lisää myös alakuloa ja silloin noidankehä on valmis, yleislääketieteen erikoislääkäri ja tutkija Anna-Sofia Simula sanoo.

Uusi hoitomalli kartoittaa riskit kivun pitkittymiseen

Simula tekee väitöstutkimusta uudenlaisesta alaselkäkipujen hoitomallista, jota ei ole kokeiltu vielä Suomessa. Psykososiaalisten riskitekijöiden vaikutus selkäkipujen pitkittymisessä on tiedetty jo kauan, mutta tietoa ole osattu hyödyntää systemaattisesti kivun hoidossa.

Hoitomallissa alaselkäkivusta kärsivät potilaat jaotellaan kolmeen riskiryhmään kivun pitkittymisen suhteen. Jaottelu perustuu Britanniassa kehitettyyn selkäkyselyyn, jonka avulla psykososiaaliset riskitekijät voidaan helposti tunnistaa käytännön potilastyössä ja hoitoa voidaan suunnitella sen mukaan.

Potilaat jaetaan korkean riskin, kohtalaisen riskin ja matalan riskin ryhmiin. Matalan riskin ryhmälle riittää hoidoksi pelkkä ohjaus ja neuvonta. Kohtalaisen riskin potilaat tarvitsevat fysioterapiaa. Korkean riskin potilaiden fysioterapiassa täytyy ottaa vahvasti psykososiaaliset tekijät huomioon.

– Luokittelu on karkea, mutta se auttaa ammattilaista huomioimaan yksittäisen potilaan psykososiaalisia tekijöitä, joita voivat muuten jäädä vaille huomiota tai niitä voi olla vaikea tunnistaa, Simula sanoo.

Kokemukset riskiluokittelusta ovat olleet hyviä Britanniassa. Hoito on ollut tehokkaampaa kuin tavanomainen hoito. Suomessa Simulan väitöstutkimuksessa riskiluokittelun lisäksi muun muassa lisätään moniammatillista yhteistyötä, koulutetaan laajasti ammattilaisia ja otetaan käyttöön uusi potilasopas.

Alaselkäkivun syy jää lähes aina selviämättä

Mikkelin Selkäyhdistyksen Terttu Ruskelan alaselkäkipuun ei tiedetä mitään tarkkaa, yksittäistä syytä. Samoin on suurimman osan alaselkäkipujen laita, 90 prosenttia kipujen syistä jää hämärän peittoon, vaikka niitä tutkittaisiin kuinka.

– Monilla ammattilaisilla ja maallikoilla on sellainen käsitys, että kuvantamisella voitaisiin löytää alaselkäkivun syy. Se on kuitenkin äärimmäisen harvinaista siitä huolimatta, että meillä on erittäin tarkkoja kuvantamiskeinoja, Simula sanoo.

Esimerkiksi 40-vuotiaista yli puolella löytyy selkärangasta kulumamuutoksia, vaikka he ovat täysin oireettomia. Perusteeton kuvantaminen varhaisessa vaiheessa voi jopa haitata vaivasta paranemista, ja se maksaa paljon.

– Enemmänkin voitaisiin puhua selkäkivusta oireena, kuten puhutaan päänsärystä tai huimausoireesta, jolloin ei tarkoiteta mitään yksittäistä sairautta.

Ruskelalla selkäkipu pahenee yleensä asteittain niin, ettei hän edes aluksi huomaa oireita. Yhtä-äkkiä kipu iskee niin voimakkaana, että seisominen sattuu, eikä istuminenkaan onnistu. Jalat voivat puutua.

Ruskela käy fysioterapiassa. Hoidot ovat vasta alussa, mutta hän jo on saanut muun muassa lihaskalvohierontaa ja hänen liikeratojaan on kartoitettu.

– Siitä on ollut todella paljon apua, Ruskela sanoo.

Oman riskiryhmänsä voi selvittää netissä

Tulevaisuudessa voi olla mahdollista, että Ruskelan fysioterapiassa pohditaan hänen elämäänsä ja ajatuksiaan liikkumisesta laajemminkin. Lääkäri Anna-Sofia Simulan väitöstutkimuksessa ryhdytään jalkauttamaan psykososiaalisia riskitekijöitä kartoittavaa hoitomallia perusterveydenhoitoon Etelä-Savon alueella. Ammattilaiset, kuten fysioterapeutit saavat koulutusta siihen, miten esimerkiksi pelot ja väärät uskomukset voidaan huomioida hoidossa.

Tärkeintä on, että hoito on yksilöllistä.

– Pyritään pääsemään jyvälle siitä, mitä potilas pelkää ja suojaa. Ja myös mikä hänen oma tavoitteensa on. Jos potilas haluaa vaikka päästä pelaamaan tennistä, niin liikkeet pitäisi suunnata siihen, että se on mahdollista, Simula sanoo.

Tarkoituksena on, että potilaiden jaottelusta kolmeen riskiryhmään tulisi automaatio. Riskiryhmiin jaottelu tapahtuu yhdeksänkohtaisen selkäkyselyn perusteella, jonka jokainen alaselkäkipupotilas täyttää. Kuka tahansa voi käydä tekemässä kyselyn Selkäkanavan nettisivuilla.

Ruskela ei ole miettinyt voisivatko hänen alaselkävaivansa olla pitkäaikaisia jostakin muusta kuin fyysisestä syystä. Hän pitää ajatusta kuitenkin mielenkiintoisena.

– Voi pitää ihan hyvin paikkaansa minunkin kohdallani. Olen ollut varhaisella työeläkkeellä jo tuolta 2002 luvulta lähtien. Työkiireiden aiheuttamaa stressiä ei enää ole, mutta sieltähän on saattanut jäädä pohjalle jotakin, joka kipuihinkin voisi vaikuttaa.

Simulan tutkimuksen ensimmäisiä tuloksia saadaan tämän vuoden lopulla. Tutkimus toteutetaan Etelä-Savon, Etelä-Karjalan ja Rovaniemen alueella.

Ylen maamerkki Pasilan linkkitorni sai harvinaisen juhlavalaistuksen, kun se puettiin viikonlopun ajaksi Viron lipun väreihin. Onnea Viro 100 vuotta!

– Linkkitorni luo symbolisen valosillan lahden ylitse, mikä kertoo Suomen ja Viron yhteisestä historiasta ja vaiheista. Myös Yle on elänyt naapurinsa mukana vuosikymmenien ajan, kun radio ja televisio ovat tarjonneet mahdollisuuden yhteydenpitoon ja kulttuurivaihtoon maiden välillä. Toivotan Virolle ja Viron yleisradioyhtiö Eesti Rahvusringhäälingin kollegoille menestyksellistä alkavaa uutta vuosisataa, sanoo Ylen toimitusjohtaja Lauri Kivinen.

Linkkitorni valaistaan harvoin. Valaistuksen on nyt suunnitellut ja toteuttanut Yle Tuotanto ja Designin Jari Väisänen. Valaisussa käytetään LED-tekniikkaa ja torniin tulee yhteensä 36 valonheitintä. Samanlaisilla valoilla toteutettiin Senaatintorin rakennusten valaisu itsenäisyyspäivänä.

Pitkään on kuviteltu, että nykyihminen oli ensimmäinen, joka ryhtyi maalaamaan luolien seiniin kuvia. Nyt tämä käsitys on ainakin haastettu.

Eurooppaa ennen nykyihmistä asuttaneen neandertalinihmisen on myös arveltu voineen harrastaa taidetta, mutta vasta nyt kansainvälinen tutkijaryhmä uskoo saaneensa varmuuden asiasta. Heidän tutkimuksensa on julkaistu Science-lehdessä.

Tutkijat ajoittivat kalsiittikerrosta, joka oli kehittynyt maalausten päälle. Ajoituksen tulos oli, että kalsiitin alla olevat kuviot ovat ainakin 65 000 vuotta vanhoja. Koska nykyihmiset tulivat Eurooppaan vasta runsaat 20 000 vuotta myöhemmin, täytyy maalausten olla neandertalien tekemiä.

Neandertalinihminen katosi Euraasian alueelta samoihin aikoihin, kun nykyihmisiä siirtyi Afrikasta Eurooppaan.

Tutkimuksia eri puolilla Espanjaa

Tutkimuksen kohteena oli kolme luolaa eri puolilla Espanjassa. Niissä tiedettiin olevan muun muassa tikkaiden muotoisia geometrisia kuvioita ja punaisia täpliä

Luolat oli löydetty vuosien 1821 ja 1951 välillä. Myös maalausten olemassaolo on tiedetty vuosikymmenten ajan – niiden oli tosin luultu olevan nykyihmisen tuotoksia.

Tutkijoiden mukaan maalaukset eivät olleet syntyneet hetkessä, vaan ne edellyttivät suunnitelmallisuutta. Pimeisiin luoliin tarvittiin valonlähde, pigmentit oli valmistettava etukäteen ja oli tehtävä päätös, mihin kohtaan luolan seinää maalaus tehdään.

Länsi-Espanjassa sijaistevasta Maltravieson luolasta tutkijat löysivät käsikuvion, joka oli luultavasti syntynyt niin, että taiteilija oli puhaltanut suustaan pigmenttiä kädelleen, jonka hän oli asettanut luolan seinälle. Tämä maalaus ajoitettiin 66 700 vuoden päähän.

Tutkimusta johtanut arkeologi Dirk Hoffmann Max Planck evoluutiobiologisesta Instituutista korostaa, että maalausten arvioidut iät ovat minimi-ikiä.

– Emme voi tietää, kuinka paljon aikaa kului maalaamisen ja kalsiitin kehittymisen välillä, Hoffman sanoo Los Angeles Timesin haastattelussa.

Tutkijoiden mukaan ei ole pienintäkään epäilystä siitä, etteivätkö maalaukset ole neandertalinihmisten tekemiä, koska tuohon aikaan Iberian niemimaalla ei asunut muita hominideja.

Etelä-Espanjasta löytyi koristeltuja simpukankuoria

Hoffmannin johtamassa toisessa tutkimuksessa löydettiin Etelä-Espanjassa Avionesissa sijaitsevasta luolasta koristeltuja simpukankuoria, jotka olivat noin 115 000 vuoden takaa. Myös tämän löydön uskotaan vahvistavan käsitystä neandertalinihmisen pitkästä taideperinteestä.

Uudet löydöt, jos ne varmistuvat oikeiksi, kertovat neandertalinihmisestä aivan erilaista tarinaan kuin mitä olemme tottuneet kuulemaan.

The Guardian muistuttaa artikkelissaan, että ensimmäisten neandertalinihmisen luurankolöytöjen jälkeen noin sata vuotta sitten saksalainen biologi Ernst Haeckel ehdottin ihmislajin nimeämistä Homo stupidusiksi.

Barcelonan yliopiston tutkija João Zilhão katsoo keskustelun neandertalinihmisistä tulleen nyt päätepisteeseensä.

– He ovat perheenjäseniämme, he ovat esi-isiämme, he eivät eroa meistä kognitiivisilta taidoiltaan, he eivät ole älyllisesti meitä vähäisempiä. He ovat versio ihmisestä, jollaista ei enää ole olemassa, hän sanoo The Guardianissa.