19-vuotiaan Riikka Korteahon mitta tuli täyteen viime viikolla. Yli 80 000 jäsenen Naistenhuone-ryhmän ylläpitäjänä toimiva lukiolainen kertoi ryhmälle olevansa väsynyt ja jättävänsä ylläpidon toistaiseksi muille.
– Selvitän itse muutamia riitoja päivässä ja saan noin 20–30 viestipyyntöä vuorokaudessa. Lisäksi pitäisi hyväksyä jäsenpyyntöjä, joita on tuhansia. Siinä on erittäin suuri työ, josta harvoin saa mitään kiitosta, Korteaho kertoo.
Naistenhuone on naisille tarkoitettu ryhmä, jonka kuvauksessa kehotetaan purkamaan stressihuolia, kysymään apua tai vaikkapa kertomaan, kuinka ihanaa elämä on.
Toinen syy Korteahon kyllästymiseen on jatkuva kiusaaminen, jota muun muassa jotkut ryhmästä poistetut jäsenet harrastavat. Korteaho sanoo, että nälviminen kohdistuu yleensä hänen ulkonäköönsä.
Minua haukutaan eniten rotaksi, majavaksi ja hiirihampaaksi. Riikka Korteaho
Hän julkaisi Naistenhuone-ryhmässä tukun kiusaamisviestejä, joita ryhmästä poistetut kiusaajat ovat levittäneet muihin ryhmiin. Naistenhuoneessa kiusaamista ei Korteahon mukaan ole tapahtunut.
– Yleensä kiusaajat haukkuvat muissa ryhmissä hampaitani. Minua haukutaan eniten rotaksi, majavaksi ja hiirihampaaksi. Esimerkiksi majavasta sitten keksitään edelleen jotain älytöntä patoläppää.
Rikosilmoituksia
Somekiusaaminen leimahti Korteahon mukaan sen jälkeen, kun hän kertoi YleX:ssä ja kahdessa sanomalehdessä taustastaan koulukiusattuna. Korteaho oli tuolloin ylläpitäjänä Kolmelta aamuyöstä -ryhmässä.
Kyseessä on salainenryhmä, jossa on yli 75 000 jäsentä. Sen kautta on luotu myöhemmin myös Naistenhuone- ja Miestenhuone-ryhmä.
– Kolmelta aamuyöstä -ryhmän ajatuksena on ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Kun ryhmästä poistettiin kiusaajia, alkoi tulla tosi paljon kuraa niskaan. Siitä se alkoi kasvaa kuin lumipallo.
Korteaho on jättänyt myös tuon ryhmän ylläpidon toistaiseksi muille. Hän kertoo tehneensä jopa rikosilmoituksia sinnikkäimmistä kiusaajista.
– Yhdessäkin viestissä kysyttiin, että onko majavilla muka ihmisoikeuksia.
Ryöpytys on Korteahon mukaan vielä pahentunut sen jälkeen, kun kiusaajat saivat tietää rikosilmoituksista.
– Yhdessä vaiheessa tallensin kaikki julkaisut, joissa minua haukuttiin. Kuvakaappauksia on yli 6000. Kun eri ryhmiin tehdyissä julkaisuissa on vielä tuhansia tykkäyksiä ja satoja kommentteja, julkaisujen kattavuus nousee kymmeniintuhansiin. Uskallan väittää, että minulla on pahimpina hetkinä ollut tuhansia somekiusaajia. Ikävimmät jutut tulevat illalla ja yöllä. Niissä minua yllytetään itsemurhaan.
Viestiin vastaaminen lisää vettä myllyyn
Vaikka kiusaaminen on ollut kohtuutonta, Korteaho on pyrkinyt pitämään tunteensa kurissa. Lääkärin apua hän ei ole tarvinnut, mutta sanoo tietävänsä toisen ylläpitäjän, joka on ollut vuoden sairauslomalla somelynkkauksen takia.
– Jätän vastaamatta haukkuihin, koska se vain lisäisi vettä myllyyn. Aika hyvin saan ohitettua ne. Mutta jos vastaan tulee julkaisu, jossa on tuhat tykkäystä ja 500 kommenttia ja kaikissa haukutaan minua kilpaa, alkaa tuntua siltä että aika moni vihaa minua.
Korteaho kertoo, että hänen kommenttejaan on myös irrotettu asiayhteyksistä ja häntä itseään on syytetty kiusaamisesta ja muiden huorittelusta.
– Kerran erääseen ryhmään tuli aloitus, jossa kerrottiin seksillä vuokraa maksavasta naisesta. Kommentoin siihen, että eikös tuollaisia tyttöjä kutsuta huoriksi. Sitä kommenttia sitten alettiin levittää eri ryhmiin.
Korteaho arvioi, että kiusaamista esiintyy eniten ryhmissä, joissa on paljon nuoria ja toisaalta niissä, joissa ei ole juurikaan pelisääntöjä.
– Tiedän ryhmän, jossa oli ainakin yhdessä vaiheessa 25 000 jäsentä eikä mitään sääntöjä. Ylläpito ei puutu kiusaamiseen millään tavalla. Suurissa ryhmissä pitäisi mielestäni aina olla jonkinlaiset säännöt. Ainakin se, ettei toisia saa haukkua eikä kiusata ja Suomen lakia pitäisi noudattaa.
Yle haastatteli myös muita uupuneita Facebook-ryhmien ylläpitäjiä tai moderaattoreita, joilla on samankaltainen tilanne kuin Riikka Korteaholla. He eivät kuitenkaan halua esiintyä jutussa omilla nimillään pahenevan kiusaamisen pelossa.
Sienestä tuli kiista
Sillä, minkätyyppinen ryhmä on kyseessä ei tunnu olevan kiusaamisen kannalta väliä. Viikonvaihteessa eräässä sienestysryhmässä oli keskustelu, jossa kokenut sienestäjä julkaisi kehnäsienen kuvan. Keskusteluun osallistui henkilö, joka hyvässä hengessä kiitteli, kuinka oli oppinut vastaavien keskusteluketjujen kautta tunnistamaan sieniä, esimerkiksi mustavahakkaan.
Tästä tuli sanomista, koska joidenkin keskustelijoiden mielestä kehnäsientä koskevassa keskustelussa ei olisi saanut puhua toisesta sienilajista.
Esimerkiksi joissakin puutarha- ja sienestysryhmissä muut jäsenet ovat myös kehottaneet aloittelijoita siirtymään muihin ryhmiin, joissa voi esittää ns. tyhmiä kysymyksiä kenenkään provosoitumatta. Dosentti, viestinnän tutkija Janne Matikainen Helsingin yliopistosta sanoo, että pohjimmiltaan kyse on vallasta, pelisäännöistä ja niiden erilaisista tulkinnoista.
– Ihmisillä on halu ohjata ja määrittää keskustelua, jos heillä on siihen mahdollisuus. Joillekin on hirveän tärkeää pitää pelisäännöistä kiinni, jos keskustelu harhautuu eri aiheisiin. Tästä voi seurata konflikteja, Matikainen sanoo.
Jos ryhmän pelisäännöissä sanotaan, että täällä ei puhuta puolukoista, jäsenten on se ymmärrettävä. Janne Matikainen
Pienet sanaharkat – kuten sienilajeista tai marjoista kiistely – voivat paisua suuriksi myös siksi, että etenkin harrastusten ympärille kietoutuvissa Facebook-ryhmissä on kyse myös oman identiteetin rakentamisesta. Kun jokin harrastus on ihmiselle tärkeä, siitä tulee Matikaisen mukaan osa omaa identiteettiä.
– Marjastaminen voi olla identiteetin rakennusaine mutta sitä en tiedä, voiko se jakautua vielä marjojen alaluokkiin niin, että mustikanpoiminta sulkisi pois puolukan. Mutta jos ryhmän pelisäännöissä sanotaan, että täällä ei puhuta puolukoista, jäsenten on se ymmärrettävä.
Ylläpitäjä on johtaja
Facebook-ryhmän ylläpitäjä saa Matikaisen mukaan helposti kurat niskaansa, koska hän on ryhmässä johtajan roolissa.
– On loogista, että jos ylläpitäjä on jotakin ryhmän jäsentä ojentanut, se ei tätä miellytä. Ongelma syntyy, jos kritiikki kohdistetaan henkilöön eikä asiaan. On todella hurjaa, jos ruvetaan kommentoimaan ulkonäköä. Ryhmän jäsenet voisivat miettiä, että ylläpitäjä tekee työtään vapaaehtoisesti.
Ylläpitäjien uupuminen on Matikaisen mukaan luonnollista etenkin suurissa ryhmissä, joissa keskustelua voi olla vaikea hallita.
– Ihan taatusti siinä väsähtää. Sama ongelma on kaikessa vapaaehtoistyössä yhdistyksissä ja urheiluseuroissa. Jotkut jaksavat vähän aikaa kantaa vastuuta ja sitten tulee seuraava.
Usein riita leimahtaa pikkuasiasta, kuten työpaikalla verhoista tai jääkaapin siivouksesta, mutta oikeasti siellä on jokin isompi juttu taustalla. Janne Matikainen
Matikainen vertaa Facebook-ryhmää myös työyhteisöön, jossa niin ikään voi syntyä ristiriitoja mitättömiltä vaikuttavista asioista. Vaikka Facebook-ryhmän jäsenet eivät usein tunne toisiaan, mekanismit riitelyn taustalla voivat olla samat.
– Usein riita vain leimahtaa pikkuasiasta, kuten työpaikalla verhoista tai jääkaapin siivouksesta, mutta oikeasti siellä on jokin isompi juttu taustalla. On väistämätöntä, että sosiaalisessa vuorovaikutustilanteessa syntyy ristiriitoja. Siihen ei tarvita kuin yksi tai kaksi henkilöä. Someen oma paha olo on myös helppo purkaa.
Toisaalta kritiikille voi olla myös aihetta. Ryhmästä voi lentää helpostikin pihalle, jos erehtyy kritisoimaan ryhmän toimintaa asiallisestikin.
– Joku voi innostua käyttämään valtaa turhaan. Tärkeintä olisi pystyä molemmin puolin pitäytymään tiukasti ryhmän pelisäännöissä eikä lähteä keskustelemaan siitä, ovatko osallistujat tai ylläpitäjät huonoja vai hyviä.
"Hieman liian matala kynnys"
Sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola Tampereen yliopistosta arvioi, että kiusaamiseen houkuttelee osaltaan sosiaalisen median luonne.
– Luulen, että se tarjoaa hieman liian matalan kynnyksen näihin mielensäpahoittamisiin. Kommunikoinnin helppous ja pieni anonyymiuden tunne, vaikka osallistuttaisiin nimelläkin, varmaankin lisäävät näitä riskejä, Pirkola toteaa.
Jos julkaisussa on tuhat tykkäystä ja 500 kommenttia ja kaikissa haukutaan, alkaa tuntua siltä että aika moni vihaa minua. Riikka Korteaho
Pirkolan mukaan keskustelun villiintymiseen vaikuttavat esimerkiksi vuorokaudenaika ja mahdollinen alkoholinkäyttö.
– Monethan ovat puoliksi leikillään ehdottaneet alkolukon kaltaista estomekanismia impulsiivisille kommenteille.
Somekiusaaminen on alkanut näkyä myös lääkärin vastaanotolla.
– Ajoittain olen siihen omalla vastaanotollani törmännyt. Todennäköisesti aikuiset ottavat ensivaiheessa yhteyttä työterveyslääkäriin. Eniten tämän kanssa painiskellaan lastenpsykiatriassa ja nuorisopsykiatriassa. Siellä tämä on todennäköisesti päällimmäisiä ongelmia, arvioi Turun yliopiston psykiatrian professori, erikoislääkäri Jyrki Korkeila.
Syvälle mieleen tunkeutumista
Korkeilan mukaan nettikeskusteluihin liittyy usein tiettyä estojen katoamista, jolloin muissa yhteyksissä järkevästi keskustelevat saattavat olla hyvin kiusallisia ja inhottavia keskustelukumppaneita.
– Keskustelusta ei voi yhtä konkreettisesti poistua kuin todellisen maailman keskustelussa. Sitä kannetaan mukana, koska sieltä voidaan ”tunkeutua” syvemmälle ihmisen mieleen ja sitä on siksi vaikeampaa työntää pois mielestä.
Korkeila sanoo, että keskustelun moderaattori tai Facebook-ryhmän ylläpitäjä voi kuormittua jopa osallistumatta koko keskusteluun.
– Ihminen on empaattinen olento ja asettuu automaattisesti jonkun asemaan. Keskustelun aiheetkin voivat sivuta omia näkemyksiä, jolloin omaa tunne-elämää voi olla vaikeaa pitää erossa keskustelun seuraamisesta.
Jos somekiusaamisesta kärsivä potilas saapuu lääkärin vastaanotolle, diagnoosi voisi olla esimerkiksi depressio ja hoitokeinot sen mukaiset. Pelkkä asiasta keskustelu voi riittää ratkaisemaan tilanteen.