Matka tuliterälle lohenkasvattamolle on monen portin ja kulman takana. Stora Enson tehdasalueen uumenissa, Saimaan rannalla sijaitseva Finnforelin laitos on ulkoapäin kuin mikä tahansa muista tehtaan rakennuksista. Sisällä vastassa on kuitenkin jättimäinen halli täynnä putkia ja kala-altaita.
Putkia laitoksessa tarvitaankin, sillä kyseessä on kirjolohien kiertovesikasvattamo. Puhdistettu järvivesi vaihtuu 17 lohialtaassa kerran puolessa tunnissa, ennen kuin se poistuu jätevetenä Stora Enson tehtaalle.
Varkauden laitoksen monimutkaisen tekniikan ja biologisen prosessin kapellimestarina toimii yksi suomalaisen kiertovesikasvatuksen pioneereista.
Kaj Arvonen aloitti kiertovesikasvatuksen 2000-luvun alussa pienimuotoisemmin nieriöillä ja oli perustamassa Varkauteen nyt Euroopan suurimpiin kuuluvaa sammen kiertovesikasvatuslaitosta, Carelian Caviaria.
Meillä ei ole enää vuodenaikoja. Kaj Arvonen
Nyt pitkän linjan kalankasvatuksen ammattilainen kokeilee taas uutta: isoilla tuotantomäärillä toimivaa kirjolohien kiertovesikasvattamoa tehdasympäristössä.
– Suurin hyöty kiertovesitekniikasta on se, että meillä ei ole enää vuodenaikoja. Tasalaatuista kalaa saadaan vuoden ympäri. Voimme säätää veden lämpötilaa, ph-arvoa ja happipitoisuutta, laitoksen valaistusta sekä veden virtausnopeutta.
Kun virtausnopeus on suuri, kala joutuu – kuten luonnossakin – uimaan paljon, mikä tekee lohesta parempikuntoisen ja sen lihasta kiinteää ja vähärasvaista.
Kalataudeista eroon kiertovesikasvattamossa
Ruokinta-automaatti tykittää kalanruokapapanoita lohialtaaseen. Rehuresepti on Arvosen oma, samoin kuin ruokintajärjestelmä, jota käytetään jo yli 50 maassa.
Kalanruokinta on optimoitu niin, että kasvatuskalan ravintoarvot ovat suomalaisten kalansyöntisuositusten mukaiset. Esimerkiksi omega-3-pitoisuus voidaan määrittää jokaiselle kalalle erikseen.
Erilaiset kalataudit ovat alan vitsaus, mutta sisäkiertoon perustuvassa laitoksessa niistä on mahdollista päästä eroon. Finnforell varmistaa kalaterveyden kolmivaiheisella kasvatusprosessilla. Hollolassa pohjavesilaitoksella kasvatetaan mätimunista 4–5-grammaisia kalanpoikasia, jonka jälkeen poikaset siirtyvät Savoon Huutokoskelle.
Huutokoskella kalanpojat kasvavat 70-grammaisiksi kiertovesilaitoksella, jossa on monta erillistä yksikköä.
– Jos kalatauteja tulisi vielä Huutokoskella ilmi, voisimme poimia sairaat ryhmät pois tuotannosta ennen lohien lopullista kasvatusvaihetta Varkaudessa. Meillä ei ole kalatauteja tässä laitoksessa. Lisäksi mädintuottajamme varmistaa mätimunien terveyden jo Tanskassa, kertoo Arvonen.
Riskit tekniikassa ja bisneksessä
Kiertovesikasvatus ei ole maailmalla uusi tekniikka, mutta suuremmassa mittakaavassa se alkoi yleistyä vasta 2000-luvun alussa. Suomessa tekniikasta on kiinnostunut muun muassa Luonnonvarakeskus, jolla on oma kokeiluympäristö Keski-Suomessa Laukaassa.
Tutkijat seuraavat kiinnostuneina Varkauden laitoksen edistymistä. Luken johtava tutkija Jouni Vielma taustoittaa, miksi.
– Suomalaiset vesistöt ovat herkkiä, ja ympäristöluvat ovat todella tiukat, sillä kalankasvatuksesta tulee päästöjä. On kaksi tapaa lisätä kotimaista kalankasvatusta: tehdä kasvattamoja avomerelle, jossa ravinteet liukenevat tai sitten on tämä Varkauden tie. Suomessa on kymmenkunta kiertovesilaitosta, Ahvenanmaalla toimii yksi iso mutta Varkauden laitos on ammattimaisin.
Kotimaiselle kirjolohelle olisi kysyntää vaikka kuinka paljon, kun kasvatusta vain saataisiin lisättyä. Jarkko Alho
Ammattimaisuudesta voidaan puhua siksi, että uusi kirjolohenkasvattaja pyrkii varmistamaan koko kalantuotantoketjun mätimunista ruokapöytään. Esimerkiksi Ahvenanmaalla kiertovesilaitoksessa kalakuolemiin johtanut sähkökatko ei ole Varkaudessa todennäköinen, sillä laitoksen sijainti Stora Enson tehdasalueella varmistaa sähköntulon kolmesta eri lähteestä.
Ympäristöystävällisyys on yksi kiertovesikasvatuksen eduista.
Vettä kuluu tavanomaista kasvatusta vähemmän, Finnforelilla esimerkiksi kalakiloa kohti noin 500 litraa. Jos jätevesi saadaan vielä käyttöön vaikkapa puunjalostukseen kuten Varkaudessa, myös päästöt pysyvät pieninä. Finnforel sai ympäristölupansa kuntoon nopeasti, koska se meni osaksi tehtaan ympäristölupaa.
Kiertovesikasvatuksen suurimmat riskit liittyvät tekniikkaan, sillä prosessit ovat monimutkaisia.
– Vaikka jokainen kohta on varmistettu turvajärjestelmillä, tekninen riski on aina olemassa. Tekniikka on kuitenkin hallittavissa paremmin kuin vaikkapa luonnonolot, pohtii Finnforelin hallituksen jäsen Kaj Arvonen.
Kiertovesilaitos on investointina kallis, ja se on yksi syy siihen, että tekniikkaa on toistaiseksi käytetty vain pienemmässä mitassa ja arvokkaampien kalalajien, kuten sammen ja nieriän kasvatuksessa. Finnforelin Varkauden laitos nousi pystyyn 13 miljoonalla eurolla, mutta yritys hakee tuloja isoista tuotantomääristä.
– Me pystymme kasvattamaan täällä noin kymmeneksen kotimaisesta kirjolohesta eli reilut miljoona kiloa vuodessa. Potentiaali on iso, melkein hyödyntämätön vielä, sillä kotimaiselle kirjolohelle olisi kysyntää vaikka kuinka paljon, kun kasvatusta vain saataisiin lisättyä, sanoo Finnforelin toimitusjohtaja Jarkko Alho, entinen kalastaja itsekin.
Kirjolohella jauhelihan tie kuljettavanaan
Lohi on tuorekaloista suomalaisen ruokapöydän ykkönen, mutta kolme neljästä Suomessa syötävästä lohikalasta tulee ulkomailta.
Luku voisi olla erilainen, jos kotimaista kirjolohta olisi enemmän tarjolla. Tämän tietää myös kuopiolainen Prisman tuoteryhmävastaava Tiina-Riitta Miettinen, joka on työskennellyt kalatiskissä asiakkaiden kanssa parikymmentä vuotta.
– Kuluttajilla on vaihtelevat tiedot siitä, millaiset taustat eri kalalajeilla on, esimerkiksi mikä on eettisesti kestävin kalavalinta omalle lautaselle. Eniten keskusteluja käydään siitä, onko kala tuoretta ja mikä sen alkuperä on. Paikallista, lähellä kasvanutta suositaan, Miettinen luettelee.
Noista pakatuista kaloista en tykkää, ostan tiskistä, koska kala on siinä jäiden keskellä tuoretta. Leena Räisänen
Iltapäivähetki kalatiskin ja -hyllyjen äärellä asiakkaiden kanssa osoittaa myyjän arvion oikeaksi. Kuopiolaisen Leena Räisäsenkin ostoskärryyn sujahtaa kotimaista kirjolohta.
– Haluan suosia kotimaista, ja jonkun verran olen kalastanut itsekin. Mutta noista pakatuista kaloista en tykkää, ostan tiskistä, koska kala on siinä jäiden keskellä tuoretta.
Juuri tässä on yksi uuden kirjolohikasvattajan kunnianhimoisista tavoitteista, sillä kasvattajan lopputuote on nimenomaan hyllytavaraa, annospakattu kirjolohifilee. Finnforelissa on pohdittu tiukasti, miten saavuttaa kalan kanssa sama tilanne kuin jauhelihan: opettaa kuluttaja tuoretiskeiltä hyllyille.
Varkauden laitoksen kokoisia yksikköjä voisi laittaa Venäjälle vaikka 150 kappaletta. Pekka Viljakainen
Vaikka kotimaisen kalan kasvatuksella on vielä monta polkua tallattavana, sijoittajan katse on jo kauempana. Finnforelin toinen pääomistaja on sijoittaja Pekka Viljakainen, joka näkee kasvun mahdollisuuksia myös Suomen ulkopuolella.
– Meidän tavoitteemme on kasvattaa tästä kansainvälinen liiketoiminta, ja esimerkiksi Venäjällä olemme jo tehneet testejä ja tutkimuksia. Venäläiset käyttävät keskimäärin kalaa vielä enemmän kuin suomalaiset, ja tuollaisia Varkauden laitoksen kokoisia yksikköjä voisi laittaa Venäjälle vaikka 150 kappaletta.
– Kalansyönti maailmassa lisääntyy, ja ihmiset katsovat yhä tarkemmin, mistä jauheliha tulee ja mistä kana tulee. Miksi eivät siis katsoisi kalaa samalla tavoin, kun kyseessä on vieläpä tuoreempi tuote, Viljakainen maalaa.