Spermanluovutus on kansainvälistä bisnestä. Jo nyt joissain maissa on mahdollista valita lapsensa isäksi korkeasti koulutettu, sinisilmäinen, raamikas mies. Tai mikä vain mies, joka omaa silmää miellyttää. Tarjontaa esitellään avoimesti erilaisilla nettisivuilla muun muassa USA:ssa ja Tanskassa. Miehistä, tai käytännössä heidän siemenistään, on tullut kauppatavaraa.
Jos rahaa on, voi valita.
Suomessa säännöt ovat toiset. Täällä ei ainakaan vielä puhuta ostajan markkinoista. Luovutetuista sukusoluista on käytännössä pulaa. Monelle riittää, että lahjoittaja ylipäätään löytyy.
Ovat suomalaisetkin silti suunnanneet katseensa maan rajojen ulkopuolelle. Moni on tilannut tanskalaista spermaa postimyynnistä. Suomen laki ei postimyyntiä hyväksy, joten asiakkaat joutuvat maksamaan tullin haaviin jäävistä tilauksista sakot.
Siitä huolimatta Tanskan suurimman spermapankin, Cryosin mukaan suomalaisia postimyyntiasiakkaita on noin sata vuosittain. Lisäksi suomalaiset klinikat tilaavat tanskalaista spermaa asiakkaidensa käyttöön laillisin keinoin.
Vain superluovuttajat kelpaavat
Tanskassa luovuttajista voi saada muun muassa lapsuuskuvia ja äänitettyjä haastatteluja. Tietoa on tarjolla paljon. Asiakas saa itse päättää, millä eväillä perheensä perustaa.
Tätä tietoisen valinnan mahdollisuutta ovat pohtineet myös ruotsalaiset taiteilijat Nils Agdler ja Timo Menke. He haastattelivat tanskalaisia spermanluovuttajia ja spermapankkien omistajia.
Taiteilijat yrittivät selvittää, millainen ilmiö maassa on syntynyt spermabisneksen ympärille. Lopputulos herätti kysymyksen: mikä on miehen rooli tulevaisuuden perheissä?
– Jos naiset voivat itse valita ja hankkia lapsen tekemiseen tarvittavan sperman, emme me miehet ole enää niin tärkeitä. He voivat valita halutessaan vain parhaat päältä. Eivät he välttämättä tarvitse miehiä perheessä mihinkään, Agdler toteaa.
Menke kertoo pohdintojen perustuvan myös siihen olettamukseen, että miesten sperman laatu on heikkenemässä. Tanskalaiset spermapankit kertovat siitä karua totuuttaan – vain pieni prosentti luovuttajiksi ilmoittautuvista miehistä kelpaa.
Jos naiset voivat itse valita ja hankkia lapsen tekemiseen tarvittavan sperman, emme me miehet ole enää niin tärkeitä. Nils Agdler
Tanskassa valintaan eivät vaikuta niinkään miesten ulkoiset ominaisuudet vaan siittiöiden vilkkaus. Valitettavan harvalla vauhtia riittää niin paljon, että ne ovat hyvässä iskukyvyssä vielä postituksen jälkeenkin.
– Herää kysymys siitä, onko jatkossa käyttöä vain superluovuttajille. He auttavat naisia tulemaan raskaaksi, eikä muita miehiä tarvita. Ajatus nostattaa melkoisen mieskriisin, Menke kertoo.
Suomessa pulaa luovuttajista
Suomalaisen hedelmällisyysklinikan, Felicitas Mehiläisen Turun yksikön päällikkö Anni Haltia kertoo, että Suomessakin joudutaan käännyttämään osa luovuttajiksi haluavista miehistä klinikan ovelta. Kaikkien sperma ei vain ole riittävän hyvälaatuista.
– Kriteerit ovat aika korkeat. Näytteiden tason pitää olla normaalia parempia, jotta siittiöt kestävät pakastusprosessin. Myös siittiötiheyden pitää riittää. Luovuttajista onkin Suomessa vähän pulaa, kun kaikki halukkaat eivät pääse prosessiin mukaan.
Felicitas Mehiläisellä on oma spermapankkinsa, joten noin 90 prosenttia asiakkaista saa käyttöönsä suomalaista spermaa. Loput tuodaan ulkomailta.
Suomen laki ei salli tarkemman valinnan tekemistä tai niin sanottua rodunjalostusta. Anni Haltia
Ammattimainen siittiökauppa on Suomen lakien mukaan sallittua, joten tämäkin klinikka käyttää tanskalaisia luovuttajia. Vaikka klinikka saakin luovuttajista yksityiskohtaisia tietoja, eivät asiakkaat pääse osallisiksi valintaprosessiin.
– He saavat toivoa vain luovuttajan hiusten ja silmien väriä sekä pituutta ja etnistä taustaa. Tämä siksi, jotta tuleva lapsi voisi ulkoisesti näyttää perheenjäseniltään. Suomen laki ei salli tarkemman valinnan tekemistä tai niin sanottua rodunjalostusta, Haltia kertoo.
Hänen mukaansa Suomessa terveys onkin suurin kriteeri sukusolujen taustalla. Lahjoittajilta seulotaan perinnölliset sairaudet, eikä niitä saa löytyä.
Suku jatkuu, vaikka ilman tunnustusta
Donor Portraits (luovuttajien muotokuvia) -nimellä kulkevan näyttelyn takaa löytyvät taiteilijat välttelevät itse ottamasta kantaa luovuttajavalinnan mukanaan tuomiin pelkoihin maskuliinisuuden karisemisesta. He antavat kuitenkin Porin taidemuseoon tuomassaan näyttelyssä pieniä vihjeitä siitä, mihin suuntaan pohdinta on kaksikkoa vienyt.
Tanskalaisten haastateltavien videodokumentilla on mittaa toista tuntia. Sen rinnalle saliin on nostettu Porin Mies-Laulun kuoron näyttelyä varten varta vasten esittämä Annie Lennoxin ja D.A. Stewartin kappale: Sisters Are Doin' it for Themselves.
Timo Menke kokee kuoron esityksen kuvastavan miehen aseman muutosta perheenpäänä.
– Perhesuhteet ovat muuttuneet. On lesboja ja myös yksinäisiä naisia, jotka hankkivat lapsia. Ydinperheestä on tullut vanhanaikaisempaa, kun lapsia voi hankkia ilman suhdettakin.
Kaikki lahjoittajat eivät kuitenkaan pistä pahakseen, että heidän roolinsa on tuotteistettu. Osa dokumenttiin haastatelluista myönsikin lahjoittavansa spermaansa juuri rahan takia.
Taustalla voi olla piilossa ajatus siitä, että samalla kun autan muita, jätän itsestäni jälkeen jotain. Timo Menke
Suurin osa kertoi kuitenkin haluavansa tehdä hyvää niin yhteiskunnalle kuin naisillekin. He kokivat, että toisten toiveiden toteuttaminen omasta perheestä menee kaiken edelle.
Menken mielestä miesten ei-itsekäs lahja voi perimmiltään olla kuitenkin myös itsekäs. Jos perinteistä perhettä ei synny, voi suku silti jatkua.
– Taustalla voi olla piilossa ajatus siitä, että samalla kun autan muita, jätän itsestäni jälkeen jotain. Näin minun perintöni vaikuttaa yhteiskuntaan, hän pohtii.