Kun entinen terveydenhoitaja Kristina Eskola, 76, sai ensimmäiset kuukautisensa teini-ikäisenä, hän säikähti ja luuli sairastuneensa. Kukaan ei ollut viiteentoista ikävuoteen mennessä kertonut tytölle, että naiset menstruoivat.
Äiti oli hoitanut omat kuukautisensa siten, ettei Eskola itse tiennyt asiasta mitään. Äiti sentään tuli hätiin siinä vaiheessa, kun tilanne oli jo päällä, selitti hiukan naiseksi tulemisesta ja antoi tyttärelle pestäviä siteitä.
– Se oli oikeastaan ainoa asia, mitä äitini kertoi kuukautisista, Eskola sanoo.
– Se on äkkiä muisteltu, mitä lapsuudessa asiasta puhuttiin.
Lapsuutensa vantaalainen Eskola vietti maalla ja oli tottunut hoitamaan eläimiä, mutta tästä huolimatta tieto kuukautisista ei lapselle ollut välittynyt.
Tyttökoulun biologian kirjassa kuukautiset liitettiin lisääntymiseen: kirjassa oli kuvia siittiöistä, munasoluista ja sikiöstä.
– En muista, että olisi millään lailla puhuttu varsinaisesti kuukautisista, Eskola muistelee.
Eskolan nuoruudessa seksuaaliopetuksesta vastasi liikunnanopettaja. Jos tytöllä oli kuukautiset, liikuntatunnin aikana "istuttiin" eli jäätiin liikuntatunnin ajaksi katselemaan tuntia penkeiltä.
– Luulen, ettei kukaan osallistunut tunnille, koska sen jälkeinen suihku oltaisiin varmasti koettu kiusallisena.
Kiusallisuus tuntui leimaavan koko kuukautiskeskusteluun suhtautumista Eskolan nuoruudessa: edes tyttökavereiden kesken ei vaihdettu sanaa aiheesta, joka sentään kosketti lähes kaikkia. Menkkoja kutsuttiin "vaikeiksi ajoiksi", sillä suoraan ei asiasta puhuttu.
– Ei, ei. Ei se tullut kuuloonkaan 1950-luvulla, että niistä olisi puhuttu, Eskola sanoo ja nauraa.
Nykyään kuukautisista halutaan vähintään normaali tai neutraali keskustelunaihe taivastelun ja häpeilyn sijaan, ja menkkojen normalisointi onkin ollut vauhdissa – ainakin mediassa. Kuukautisaktivismi on nostanut päätään kotimaassakin: siitä pitää huolen esimerkiksi Menkkaklubi, feministinen kulttuurikollektiivi ja Jyväskylässä vastikään pidetty Menkkafestari.
Lisäksi kuukautisten kuulumisesta myös esimerkiksi muunsukupuolisille tai transihmisille löytyy tietoa muun muassa Transtukipisteestä.
Infoa on siis tarjolla esimerkiksi netissä ja kouluissa. Kuinka kummassa tärkeää terveystietoa sitten sai Eskolan nuoruudessa, jos koko kuukautisaihe oli niin tuskallisen kiusallinen ja vaiettu?
Eskola huokaa.
– Nii-in. Kai jotkut osasivat hakea tietoa kirjallisuudesta, mutta minä en ainakaan osannut siinä vaiheessa.
Työläs viikko joka kuukausi
Kuukautiset koskettavat koko yhteiskuntaa, ja niiden vaikutus ulottuu niin työelämään (Me Naiset) kuin yksilöiden talouteen (Iltalehti).
Siksi onkin hämmästyttävää, miten vähäisesti kuukautisiin liittyvä sosiaalisia ja kulttuurisia näkökulmia on tutkittu suomeksi. Helsingin yliopiston tietokannasta suoraan kuukautisia koskevia pro gradu- tai väitöstutkimuksia löytyy vain muutama, Tampereen yliopistosta ei senkään vertaa.
Turun yliopiston gradututkimuksista löytyy yksi aiheeseen sopiva tutkielma, jossa nykyään Espoon kaupungin muistisairaiden palveluohjauksen asiakkuuspäällikkönä toimiva Annika Immonen kirjoittaa kuukautisiin liittyvästä häpeästä. Tutkimuksessa naisten uuttera kuukautisten piilottaminen ja vaikenemisen kulttuuri on ollut vahvana ainakin 1950-luvulta aina 1970-luvulle, joiden välisen ajan tutkimus kattaa.
Erään kertomuksen mukaan naapurin tyttö kertoi sidetarpeiden olevan hänen sairautensa hoitoon tarvittavia tarvikkeita ennemmin kuin myönsi kuukautiset. Koulujen vessoissa ei välttämättä ollut yksittäiskoppeja, joten asian piilottelu oli vaikeaa.
Ei se tullut kuuloonkaan 1950-luvulla, että niistä olisi puhuttu. Kristina Eskola
Sata vuotta sitten kuukautissuojat tehtiin itse, ja niitä kutsuttiin häveliäisyyden nimissä linnunkiikuiksi tai kallen kauluksiksi. Tästä ollaan tietyssä mielessä tultu täysympyrä tähän päivään, sillä kestositeet ja kankaiset kuukautissuojat ovat löytäneet taas kuluttajat (Kaleva).
Kuukautisvälineiden ujostelun lisäksi yhteiskunnan taakkana on ollut kuukautisiin liittyvät ennakkoluulot. Immosen tutkimuksesta käy ilmi, miten naisten on ajateltu olevan likaisia tai ailahtelevaisia kuukautistensa aikana. "Onks sulla menkat" -lausahdus voi kertoa vielä nykypäivänä siitä, miten kuukautiskierron ajatellaan sotkevan menstruoivan aivot ja ajattelukyvyn (Ilta-Sanomat).
Kysymykset säilyvät vuosikymmenestä toiseen
Kristina Eskolan mukaan 1960-luvun yleinen vapautuminen muutti myös kuukautisista käytävän keskustelun luonnetta valtavasti. E-pillerit mullistivat naisen elämän, ja seksuaalikäsitykset muovautuivat uudelleen.
Eskola teki uransa terveydenhuollon alalla ja ehti olla koululaisten terveydenhoitajana vuosina 1978–2003. Hän kuitenkin toimi hetken myös sairaanhoitajana, ja oli aktiivisesti mukana ehkäisyvalistuksessa. Nainen muistaa terävästi sen kerran, kun Vantaan sairaanhoitajaliitto osallistui Helsingin Kaisaniemen puistossa järjestettävään tapahtumaan omalla näyttelyllä.
– Meillä roikkui pyykkinarulla eri ikäkausien kuukautissuojia. Jaoimme ehkäisyvalistusta ja kondomeja, Eskola sanoo.
Sekös nyrpisti joidenkin nenää. Tempaus kuulostaa hieman samalta kuin nykyajan kuukautisaktivismi, mutta vuosikymmeniä sitten tempaukset olivat vielä vieraita. Eskolaa se naurattaa.
– Sitä kyllä jotkut katsoivat vähän karsaasti. Mutta nuoria nauratti ja he olivat kiinnostuneita. He hakivat tietoa ehkäisystä ja ottivat siinä sivussa sitten muutaman kondomin.
Perheissä puhutaan – pikkuhiljaa
Jo kuopatun Suosikki-lehden legendaarinen "Dear Eki" eli Erkki-Pekka Helle jaksaa vastata menkka-asioihin vielä lähes 40 vuoden palstalääkärinä toimimisen jälkeen (MTV).
Helle toteaa samaa kuin Kristina Eskola: kysymykset kuukautisista eivät juuri muuttuneet vuosikymmenien saatossa, eivät edes internetin myötä.
– Vielä 1990-luvulla kouluissa ei kauheasti opettanut näistä asioista. Se oli ilmeisen selvää, Helle toteaa.
Jotkut vanhemmat ovat kertoneet, että he ovat pitäneet juhlat tyttären kerrottua, että kuukautiset ovat alkaneet. Pauliina Kinnunen
Siispä nuoriso kääntyi Suosikin Bees&Honey -palstan puoleen, ja Helle vastaili uutterasti nuorison polttaviin kysymyksiin. Nuoret kysyivät usein kuukautisten epäsäännöllisyydestä ja ehkäisypillereistä. Esiin nousi toistuvasti se, ettei perheissä kerta kaikkiaan puhuttu kuukautisista.
– Nuori ei helpolla kysy äidiltään asiasta. Kynnys on ilmeisesti ollut korkea aina, Helle sanoo.
Muutos perhekeskusteluun on kuitenkin jo nupullaan. Jyväskyläläisen Tikan koulun terveydenhoitaja Pauliina Kinnunen kertoo, että kuukautisista jutustelu on muuttunut luontevammaksi vanhempien ja lasten ja nuorten välillä.
Hän neuvookin, että vanhempien ei kannata tehdä asiasta minkäänlaista mörköä, vaan selittää, että kyseessä on terve osa kehitystä. Myös omien menkkakokemusten jakaminen voi auttaa.
– Jotkut vanhemmat ovat kertoneet pitäneensä juhlat tyttären kerrottua, että kuukautiset ovat alkaneet. He ovat järjestäneet kotona kekkerit sen kunniaksi, että yksi etappi on tullut täyteen, Kinnunen kertoo.
Meillä roikkui pyykkinarulla eri ikäkausien kuukautissuojia. Kristina Eskola
Erkki-Pekka Helle pitää tietynlaista kuukautisaktivismia hyvänä asiana. Hän arvelee sen madaltavan kynnystä siitä, että kotonakin asia nostetaan pöydälle avoimemmin. Hyvin nuorten kohdalla hän muistuttaa asian herkkyydestä, joten keskustelukumppanin – ammattilaisen tai muun – tulisi huomioida asia.
Yksi asia tuntuu olevan vielä hiukan vaiheessa: nuorille miehille kuukautisista ei välttämättä valtavasti puhuta.
– Tuskin kundit kauheasti näistä keskenään juttelevat. Ne ovat varmaan aika pitkälti vieläkin friidujen juttuja kundien mielestä, Helle sanoo.
Mistään "tyttöjen jutusta" ei kuitenkaan Helteen mielestä ole kysymys. Hän listaakin kuukautisten valtavirtakeskustelun hyveeksi sen, että miehetkin paneutuvat keskustelemaan aiheesta ja oppivat ymmärtämään aihetta.
Ei siis kannata olettaa, että nuori tietää jo kaikesta kaiken: tietoa tarvitaan yhä ammattilaisiltakin, vaikka esimerkiksi verkkosivut ovat pullollaan menkkainfoa. Lisäksi lapsen kypsyys vaikuttaa asiaan. Pauliina Kinnunen on huomannut, että murrosikä ja kuukautiset kuuluvat päiväjärjestykseen yhä varhemmin: joillakin kuukautiset alkavat jo 10-vuotiaana.
Kinnunen kokee, että vaikka murrosikä aikaistuu, lasten henkinen tai tunteellinen kypsyys ei välttämättä ole tullut perässä samassa tahdissa.
– Lapset ovat kuitenkin lapsia. Varsinkin jos kuukautiset alkavat 10-vuotiaana, on se aika häkellyttävää lapselle ja äidillekin, Kinnunen sanoo.
Erkki-Pekka Helle muistuttaa, että perheissä olisi syytä puhua asiasta etukenossa jo siinä vaiheessa, kun murrosikä ilmoittelee itsestään finneinä. Nuori voi olla tilanteen edessä jopa hätääntynyt.
– Äiti voisi muistella omaa nuoruuttaan ja yrittää ajatella, missä vaiheessa olisi itse kaivannut tietoa.