Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta avaa Kansallisarkiston arvokkaassa salissa kirjan, jossa on luettelo henkilöiden nimiä. Siitä selviää, mistä valtiorikosoikeudessa tuomittujen tiedot löytyvät. Näitä kirjoja ei kuitenkaan tarvitse saapua selailemaan Kansallisarkistoon. Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta kertoo, että perustiedot henkilöistä löytyvät jo muutamalla nettihaulla.
Suomen sisällissodan muistovuosi on kannustanut suomalaisia etsimään tietoja sukulaisten vaiheista vuoden 1918 tapahtumissa. Pelkästään sotasurmat-tietokantaan on tehty yli 70 000 hakua, joka on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2017 samaan aikaan.
– Yhä enemmän aineistoa on löydettävissä verkosta. Suomen sotasurmat –tietokanta toimii niin, että henkilöä voi hakea vaikka pelkällä sukunimellä. Sen jälkeen selviää, onko hän saanut surmansa. Myös valtiorikosoikeuksien pöytäkirjoja viedään verkkoon koko ajan, kertoo Ahoranta.
Ahoranta vinkkaa, että seuraavan tuomioasteen eli valtiorikosylioikeuden pöytäkirjat on jo digitoitu. Digitaaliarkisto-sivun kautta avautuu oikeudenkäyntien maailma.
– Tuomittujen punaisten oikeudenkäyntipöytäkirjoissa on mukana myös heistä sodan jälkeen tehdyt todisteainekortit. Nämä ovat huolellista työtä. Niihin on merkitty esimerkiksi henkilön työsuhteet. Mukana on lähdeviite, jonka avulla saa lisätietoa. Vaikka henkilö ei olisi joutunut oikeuteen, kortistosta voi kuitenkin löytyä joitakin tietoja hänen osallistumisestaan tapahtumiin, kertoo Ahoranta.
Myös valkoisten vaiheet selvillä
Sisällissodan tapahtumista on vaiettu monessa perheessä ja siksi sukulaisen osallistuminen sotaan voi tulla yllätyksenä. Julkisuudessa punaisten teloitukset ja vangitsemiset ovat saaneet paljon huomiota. Aiemmin on luultu, että heistä ei ole näin paljon tietoa. Myös valkoisten puolella sotaan osallistuneiden vaiheista löytyy runsaasti tietoa.
Kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta avaa seuraavaksi Arkistojen portti –palvelun. Sieltä löytyy yhteenveto Kansallisarkistosta ja muista arkistoista löytyvistä sisällissotaa koskevista tiedoista.
– Valkoisten puolella taistelleista hyvin moni on saanut vapaussodan muistomitalin. Mitalin saamiseksi tehtiin nimiluettelo, josta selviää, miten henkilö oli osallistunut taisteluun. Täällä Kansallisarkistossa ja muutamassa muussakin arkistossa on myöhempiä muistelma-aineistoja, joihin valkoisen puolen sotilaat ovat kertoneet omista kokemuksistaan, Ahoranta sanoo.
Puolustusvoimien kantahenkilökunnan sisällissotamuistelmat 1930-luvulta on yksi tällainen kokonaisuus. Muistelmat ovat luettavissa Kansallisarkiston Rauhankadun toimipisteessä Helsingissä. Lisäksi valkoisten joukko-osastojen arkistosta selviää, mihin osastoon henkilö on kuulunut.
– Arkistojen portti –palvelun sisällissodan taistelupaikkakortiston avulla selviää, mitä joukko-osastoja kyseisellä paikkakunnalla on ollut, kertoo Ahoranta.
Sukulaisten löytyminen voi alkaa sattumasta
Monelle voi tulla yllätyksenä, että tietoja sisällissodasta on näin paljon. Arkiston asiantuntijan kannalta tilanne on ihanteellinen.
– On sanottu, että Suomen sisällissota saattaa olla edelleen maailman parhaiten dokumentoitu sisällissota. Näiden aineistomäärien perusteella näin voi ollakin, pohtii kehittämispäällikkö Tomi Ahoranta.
Kun nettihakujen kautta on päässyt vauhtiin, tietoja voi tulostaa itselleen. Maksullisia kopioita voi tilata itselleen Kansallisarkistosta. Jos saapuu itse tutkimaan arkistoja, se on ilmaista ja omalla kameralla asiakirjoja voi kuvata ilmaiseksi.
Raisiolaisrouva löysi isoisänsä vaiheet
Raisiolainen Arja Tarponen esittelee Kansallisarkistosta kopioina saamaansa paperinivaskaa. Sukututkimusta harrastanut Tarponen hankki tiedot jo vuosia sitten.
– Nykyään monia tietoja on digitoitu, mutta minä soitin ja tilasin asiakirjat. Se oli helppoa, kun ei tarvinnut itse lähteä Helsinkiin tutkimaan, kertoo Tarponen.
Isoisä Kustaa Perhon tarina on jännittävä. Hänen vaiheitaan oli kerrattu suvussa jo Arja Tarposen lapsuudesta lähtien.
– Isäni oli minulle näitä asioita kertonut, joten Kustaa Perhon vaiheet sodan aikana ja sen jälkeen eivät olleet yllätys, kertoo Tarponen.
Vankilan merkinnät päättyvät alkuvuodesta 1920. Silloin hänet ilmeisesti armahdettiin. Arja Tarponen
Suvun tarinat saivat kuitenkin todistusaineiston ja tietenkin kuva on täydentynyt usean kymmenen arkistosivun tutkimisen jälkeen. Valtiorikosylioikeuden aineistossa on muun muassa todistekortteja, ilmiantoja ja kirjeitä.
– Kustaa Perho oli toiminut kansalaissodan aikana järjestyspäällikkönä eli eräänlaisena nimismiehenä. Hänen tehtävänsä oli antaa kulkulupia ja passeja. Hän ei osallistunut sotatoimintaan, mutta hänet oli määrätty värväämään vapaaehtoisia punakaartiin, kertoo Tarponen arkistolöydöistään.
Vangitsemispäivän eli 30.4.1918 Tarponen on löytänyt myös papereista, mutta ei sen sijaan vankilasta vapautumispäivää.
– Isoisäni tuomio oli 12 vuotta kuritushuonetta ja 15 vuodeksi kansalaisoikeuden menettäminen. Vankilan merkinnät päättyvät alkuvuodesta 1920. Silloin hänet ilmeisesti armahdettiin. Hän oli aikaisemminkin anonut armahdusta. Siihen asti on kirjeenvaihtoa, jonka vankilaviranomaiset ovat lukeneet ja selostaneet näissä papereissa. Jotkut kirjeistä sensuroitiin, kertoo Tarponen.
Tutkiminen on rikastuttanut elämää
Arja Tarponen katselee isoisästään säilyneitä valokuvia. Vanhana otettu kuva on arvokas, kun taas nuoruuden kuvissa olemuksesta huokuu reippaus ja toimeliaisuus.
– Tämä vanhana otettu kuva on varmasti hänen kansanedustajavuosiltaan. Kustaa Perho oli ensin Raision kunnanvaltuustossa. Kun hän muutti Muhkuriin, hän oli Maarian valtuustossa. Vuonna 1929 hän pääsi eduskuntaan ja oli siellä yhtäjaksoisesti 1944 kuolemaansa saakka. Hän kuolikin eduskunnassa, kertoo Tarponen.
Tarponen pohtii, että isoisän vaiheiden selvittäminen on rikastuttanut hänen elämäänsä.
Ihmiset yrittivät tehdä parhaansa itseään säästämättä. Arja Tarponen
– Kunnioitukseni on kasvanut isoisääni kohtaan. Hän noudatti omaa aatettaan ja eli sen mukaan. Hän koetti saada ihmisille paremman elämän, pohtii Tarponen.
Tarponen kannustaa muitakin etsimään tietoja sukulaisten vaiheista.
– Siinä oppii ymmärtämään sen aikakauden ihmisiä. Sisällissodasta on vaiettu kymmenien vuosien ajan. Nuorisonkin pitäisi ottaa selvää ja kuulla, että minkälaista elämä on ollut silloin. Ihmiset yrittivät tehdä parhaansa itseään säästämättä, pohtii Tarponen.