Thaimaassa viranomaiset harkitsevat luolastossa jumissa olevien jalkapalloilijoiden pelastamista kallioon porattujen aukkojen kautta.
Vuonna 2010 nähtiin Chilessä pelastusoperaatio, jota maailmalla seurattiin henkeään pidättäen. Tuolloin 700 metrin syvyydestä pelastettiin loukossa 69 vuorokautta viruneet kaivosmiehet.
Mitä Chilessä tapahtui?
Kaivosmiesten piina alkoi 5. elokuuta 2010 iltapäivällä, kun huonokuntoiseksi ja vaaralliseksi tiedetyn, yli sata vuotta vanhan San Josén kuparikaivoksen käytävä sortui Chilen Copiapóssa. Satoja tuhansia tonneja painanut lohkare jyrisi kaivokseen. Loukkuun jäi 33 kaivosmiestä.
Muutamaa päivää myöhemmin kaivoksessa järisi uudelleen, kun pelastusporaukset romahduttivat toisenkin käytävän.
Aluksi miehet joutuivat viettämään viisi vuorokautta pienessä turvahuoneessa, sillä kaivoksen käytävät olivat tukkeutuneet kivipölystä. Sen jälkeen miehet pääsivät liikkumaan laajemmalla alueella, mutta pelastautuminen ei onnistunut. Pelastautumiskäytävissä ei esimerkiksi ollut tikkaita.
Miesten oletettiin jo kuolleen, mutta omaisten sinnikkäiden pyyntöjen vuoksi pelastusporauksia jatkettiin.
Ensimmäinen elonmerkki miehistä saatiin vasta 17 päivän kuluttua kaivoksen romahtamisesta, kun pora saavutti varhain aamulla paikallista aikaa 688 metrin syvyyden noin 20 metrin päässä turvahuoneesta.
"Me kaikki 33 voimme suojassa hyvin", luki poranterään kiinnitetyssä viestissä. Joukkoa alettiin kutsua espanjaksi nimellä "los 33", ne 33.
Miesten johtajaksi valikoitui Luis Urzua, joka toimi työvuoron johtajana romahduksen aikana. Juuri Urzua oli puhelimessa, kun kaivosmiehiin saatiin ensimmäinen puhelinyhteys. Hän kertoi Chilen presidentille Sebástian Piñeralle, että loukko oli kuin helvetti.
Millaiset olivat kaivoksen olosuhteet?
Aluksi miehet kärsivät nälkää, sillä hätäruoka oli täysin alimitoitettu ja osittain vanhentunut. Varalla oli vain toistakymmentä purkkia tonnikalaa sekä vähän muita säilykkeitä ja keksejä. Päiväannokset rajoitettiin 300 kalorin kokoisiksi.
Vettä oli kymmenen pulloa. Lisää saatiin kuitenkin lisää porauslaitteista, mutta se maistui moottoriöljyltä.
Tilanne parani huomattavasti, kun reilun kymmensenttisen porausreiän kautta pystyttiin lähettämään ruokaa ja juomaa maan pinnalta.
Lääkärit, psykologit ja ravintoterapeutit huolehtivat videoin ja puhelimin sekä onkalon poratun aukon kautta miesten hyvinvoinnista. Miehet olivat yhteydessä perheisiinsä, jotka odottivat henkeään pidätellen kaivoksen ulkopuolella.
Ulkopuolella oli myös täysi mediasirkus, sillä kansainväliset mediat olivat kokoontuneet odottamaan uutisia ja haastattelemaan perheitä ja loukossa olevia.
Porukan keulahahmoksi nousi sähköteknikko Mario Sepúlveda, "Super-Mario", joka kuvasi showmiehen elkein kaivoksen oloja olohuoneisiin ympäri maailman.
Olot olivatkin rajut: 700 metrin syvyydessä lämpötila oli noin 35 astetta ja ilmankosteus yli 90 prosenttia. Lisäksi kuilussa oli täysi pimeys, mutta keinovaloilla miehet pyrkivät jäljittelemään päivän ja yön rytmiä.
Miesten kerrottiin kuluttavan aikaansa muun muassa urheilemalla sekä pelaamalla pelejä. Myös videoyhteydellä saatiin muun muassa jalkapallo-ottelu katsottavaksi.
Kaikesta huolimatta olot olivat paitsi fyysisesti myös psyykkisesti erittäin kuormittavat.
Miksi pelastus oli poikkeuksellinen?
Elokuun lopulla kaivosmiehille kerrottiin, että pelastaminen saattaa viedä kuukausia. Heille kerrottiin, että heidät pyritään saamaan maan pinnalle ennen joulua.
Chilen hallitus aloitti uhkarohkean ja kansainvälisen kaivoshistorian mittakaavassa ennennäkemättömän suuroperaation, kun presidentti Piñera ilmoitti, että miehet nostetaan ylös. Kyseessä oli poliittinen päätös, jossa Chile pyrki näyttämään kykynsä myös maailmalle.
Hallitus palkkasi kansainvälisistä pelastus- ja kaivosasiantuntijoista koostuvan parinkymmenen hengen tiimin. Lisäksi Chile pestasi kallioporauksiin erikoistuneen yhdysvaltalaisen porayrittäjän poraamaan 700 metriä syvän onkalon kaivokseen ja rakennutti nostokapselin.
Myös Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa oli mukana operaatiossa.
Porat jyrsivät kalliota kohti syvyyksiä, ja lopulta noin 700 metriin ulottuva pelastusreikä oli halkaisijaltaan 71 senttiä. Pelastuskapseli, kutsumanimeltään Fénix 2, laskettiin kaivokseen 12. lokakuuta kello 18.00 paikallista aikaa.
Pelastusoperaatio kuitenkin lykkääntyi, mutta ensimmäinen kaivosmies saatiin ulos syvyyksistä seuraavana aamuna kuuden aikoihin. Tämän jälkeen kaivosmiehiä nousi kapselin mukana noin tunnin ja lopulta puolen tunnin välein, kunnes kaikki oli pelastettu.
Mitä miehille tapahtui pelastumisen jälkeen?
Välittömästi pelastumisen jälkeen miehillä todettiin pieniä terveysongelmia: munuaisvaivoja, elimistön kuivumista sekä iho- ja hammasongelmia.
Miehiä vietiin haastattelusta toiseen. Heitä vietiin Disney Worldiin ja Jerusalemiin sekä Manchester Unitedin kotipeliin jalkapallostadionilleen. Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa.
Miehet kärsivät yhä ahdistuksesta ja univaikeuksista. Osalla on painajaisia, osa ei sammuta valoja edes öisin. Noin puolet on ennenaikaisella eläkkeellä. Joillain on ollut ongelmia myös alkoholin ja huumeiden kanssa.
Atacamassa loukkuun jääneistä kaivosmiehistä suurin osa asuu yhä kaivoksen läheisissä kylissä ja ansaitsee elantonsa tilapäistöillä tai on työtön.
Muutama on palannut takaisin kaivostyöhön muihin kaivoksiin – mutta eivät enää maan alle.
Kaivosmiehet ovat pitäneet sopimuksensa, että he vaikenevat ennen heidän löytymistään kaivoksessa vallinneista kriisitunnelmista. He ovat perustaneet osakeyhtiön huolehtimaan onnettomuutta käsittelevien teosten, dokumenttien ja filmituotantojen oikeuksista.
Kaivosmiesten piinasta kertonut elokuva The 33 ilmestyi elokuussa 2015. Mario Sepúlvedaa esittää Antonio Banderas ja omaisten johtajaa, kaivosmies Darío Segovian sisarta Maria Segoviaa ranskalaistähti Juliette Binoche. Elokuvan on käsikirjoittanut suomalaiskäsikirjoittaja Mikko Alanne.
Virallinen tutkinta onnettomuudesta saatiin päätökseen 2013 – ketään vastaan ei nosteta syytteitä turman vuoksi. Kaivosmiehet olivat tyrmistyneitä. Korvauksia ei myöskään tippunut.
– Tämä on häpeätahra Chilen oikeusjärjestelemälle. On mahdotonta, ettei ketään aseteta vastuuseen tämän kokoluokan onnettomuudessa, sanoi Mario Sepúlveda.
Sepúlvedalle itselleen on käynyt hyvin, vaikka hän taisteli masennusta ja itsemurhahaluja vastaan. Hän toimii kaivosturvallisuudesta konsultoivana yrittäjänä.
Arkistojuttuja Chilen turmasta:
Chilen kaivosturmasta pelastuneet eivät saaneet oikeutta
Chilen kaivosmiehet toipuvat yhä vuosi kaivosturman jälkeen
33 sankaritarinaa maan uumenista
Työnjohtaja nostettiin viimeisenä kaivoksesta
MTV:n erikoisraportti Chilen tapahtumista: Sankarit, jotka maailma unohti
Lue myös: