Suvi Haimi ja Laura Kyllönen voisivat olla samojen aivojen vasen ja oikea puolisko. Toinen visioi villisti, toinen saattaa asiat järjestelmällisesti loppuun. Biokemian tohtorit hitsautuivat yhteen Tampereen yliopistolla, jossa Haimi ohjasi Kyllösen väitöskirjan.
– Koin, että Suvin periksiantamattomuus ja optimismi saivat minusta irti paljon enemmän kuin jos olisin tehnyt töitä itseni kaltaisen analyyttisen ja kriittisen ihmisen kanssa, Kyllönen toteaa.
Nykyään kaksikolla on yritys, jonka tavoite on kaikkea muuta kuin vaatimaton: ratkaista maailmanlaajuinen muovijäteongelma. Jotta suureen haasteeseen voidaan vastata, tarvitaan liikeidea. Haimi ja Kyllönen löysivät omansa kylpyhuoneen kaapeista, kun huomasivat, että ekologinen luonnonkosmetiikka pakataan yhä edelleen muoviin. Tilalle pitää saada jokin parempi materiaali.
Onko muovikatastrofin estäminen mahdoton tehtävä? Ei ole, jos kysytään universumilta. Tai intuition asiantuntijalta, taiteen tohtori Asta Raamilta.
Kaikki ongelmat voidaan ratkaista
Haimin ja Kyllösen perustamassa Sulapacissa työskentelee tällä hetkellä 15 ihmistä. Heidän kehittämäänsä puupohjaista pakkausmateriaalia voidaan valmistaa jo olemassa olevissa tehtaissa ilman, että uusia koneita tarvitsee rakentaa.
Muovia korvaavan aineen tuotekehitystä viedään eteenpäin systemaattisella ongelmanratkaisulla, eri vaihtoehtoja testaten. Niiden loppuminen olisi painajaismainen tilanne.
– Niin, että ”nyt ollaan kaikki katsottu ja tätä ei voi ratkaista”. Se on vaarallinen johtopäätös, johon ei ole kertaakaan päädytty. Aina pitää löytyä toimiva vaihtoehto, Suvi Haimi sanoo.
Raami toteaa, että universumin näkökulmasta ihmiskunnan vaikeimpien ongelmien ratkaisussa voisi olla mahdollista ihan kaikki. Ihmismieli kuitenkin pyrkii luonnostaan sovittamaan meitä ympäröivään yhteiskuntaan ja tarjoaa siksi vain tavanomaisia, rajallisia vastauksia.
– Meillä ei ole välttämättä aikaa odottaa, että mieli kehittyy nykyisiin olosuhteisiin päivittyväksi, ennen kuin ongelmat käyvät liian pahoiksi. Onneksi tutkimuksen avulla mielen toimintaa tunnetaan ja voidaan löytää keinoja hakea kokonaan uusia ratkaisuja, Raami sanoo.
Oivallusten äärelle pääsemiseen ei vaadita Pelle Pelottoman keksijäkykyjä, mutta jonkinlaista rohkeutta kyllä.
Turvallinen ilmapiiri saa tiimin loistamaan
Sulapacin perustajajäsenet ovat yhtä mieltä siitä, ettei mitään maailmanlaajuista ongelmaa ratkaista yhden hengen voimin. Kyllönen kutsuu erilaisista taustoista tulevien ihmisten yhteistyötä ideoiden ristipölytykseksi. Sen avulla eri alojen osaamista saadaan yhdistettyä uudeksi innovaatioksi.
– Innovaatioiden luominen ei ole mitään mukavaa jutustelua tai rupattelua. Siinä on tärkeää, että kaikki ovat tarpeeksi rohkeita kertomaan oman mielipiteensä. Lopputulos rakentuu erilaisista näkökulmista, Haimi täydentää.
Avoimesti puhuminen on äärimmäisen tärkeää, mutta ei aina helppoa. Asta Raamin mukaan ajattelun valtatielle avautuu turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä lisää kaistoja. Kaikkialla niin ei tapahdu, koska epätavallisia tietämisen tapoja ei arvosteta.
– Intuition kokemuksista ei saisi puhua eikä niitä saisi olla olemassa, minkä johdosta työpaikoilla on tavallaan kaventunut psykologinen ilmapiiri. Muita kuin loogisia päättelyketjuja hävetään, hän sanoo.
Raamin mielestä todellinen innovointikoneisto hyrähtää käyntiin, kun yhdessä tehdyn päättelyn lisäksi hyödynnetään useiden ihmisten intuitiota samalla kertaa.
Hän teki väitöskirjansa designista ja havaitsi, että intuitiota hyödyntävät muotoilijat pääsevät luovempiin ratkaisuihin kuin tietoiseen päättelyyn nojaavat.
– Mitä enemmän intuitiota käytetään, sitä enemmän syntyy uutta. Lopputuloksen lisäksi tiedon rakenne, luonne ja koko olemus riippuvat siitä, lähdetäänkö liikkeelle intuitiolla vai tietoisella päättelyllä.
Raami pitää arvossa myös tehokkaaseen ongelmanratkaisuun tähtäävää insinöörimäisyyttä. Sen ja intuitiivisen ajattelun välillä voi vuorotella. Design-ajattelussa keskitytään Raamin mukaan etsimään oikeaa kysymystä sen sijaan, että haettaisiin nopeaa vastausta.
Mitähän sanottavaa business designerilla on ideoinnista?
Innovaatio vaatii kolme asiaa
Digiliiketoiminnan asiantuntijayritys Solitalla työskentelevä Mikko Väätäinen on titteliltään paitsi business designer, myös president of playground. Leikkikentän presidentti!
Otetaanpa askel taaksepäin.
– Pari vuotta sitten hackathonit olivat iso juttu, kun huomattiin, että lyhyessä ajassa voi saada aikaan mielenkiintoisia lopputuloksia. Niiden jälkeinen trendi ovat sisäiset start-upit, joita kukin yritys nimeää omilla tavoillaan, vaikkapa ”hautomo”, ”kiihdyttämö” tai ”lab”.
Solitalla on nyt leikkikentän vuoro.
– Ei voi tietää, mikä innovaattoreita inspiroi, mutta heillä on uteliaisuutta uusia palveluja ja teknologioita kohtaan. Heille tarjotaan mahdollisuus luoda niistä kokeiluprojekteja leikkikenttä-toiminnan alla.
Väätäinen valmentaa työkseen innovaatio-ohjelmia esimerkiksi Fortumilla ja Fazerilla. Hänen mukaansa uuden luominen vaatii kolme edellytystä. Kolme kaksitavuista sanaa: lupa, tila ja aika.
– Aikaa pitää osata antaa, mutta myös ottaa. Jos sitä on loputtomasti, innovaatiot kuolevat. Alkuvaiheessa uutta ideaa on helppo jäädä hieromaan liian kauan, jolloin se muuttuu kalliiksi ja kannattamattomaksi.
Tila tarkoittaa kirjaimellisesti luovaan työhön sopivia paikkoja. Joskus tyhjä seinä on kaikki mitä tarvitaan, toisinaan innovaatiota kehittävä tiimi tavoittaisi parhaan työskentelyotteen muokattavissa huoneissa. Toisaalta kyse on myös luovan mielentilan saavuttamisesta.
Viimeinen asia, lupa, on Väätäisen mukaan kaikista hankalin hahmottaa. Se on organisaatiossa sekä kulttuurina että jokaisen korvien välissä: onko luovuus ja nykyhetken kyseenalaistaminen sallittu?
Vapautta, ei kahleita
Materiaalivallankumousta tavoittelevien Haimin ja Kyllösen mielestä innovatiivisuus pysyy yllä ennen kaikkea vapauden avulla. Asiantuntijoiden pitää antaa tehdä työnsä omalla tavallaan.
– Meillä käydään vapaata keskustelua kaikkien kesken ja se on rikkaus. Kun eri ihmisten ja osaamisalueiden näkemyksiä tulee esille, saadaan uudenlaisia ajatuksia eteenpäin, Kyllönen sanoo.
Vaikka missio muoviroskan hyvästelemisestä yhdistää yrityksen koko henkilökuntaa, vapaus on Haimin mukaan ainoa asia, joka todella pitää ihmiset motivoituneina.
Idean arvo on melkein negatiivinen. Mikko Väätäinen
Joku työnantaja saattaisi kantaa huolta siitä, jättävätkö idearikkaimmat ja kekseliäimmät työntekijät jonain päivänä laivan ja lähtevät yrittäjiksi. Väätäisen mielestä sitä ei pidä pyrkiä estämään.
– Sen aikaa, kun tällainen hahmo tekee yrityksellesi töitä, siitä kannattaa ottaa irti kaikki mitä saa, eikä se tapahdu kahlitsemalla. On parempi tukea, antaa vauhtia ja nauttia kyydistä.
Ja vaikka luovuutta puhkuvan innovaattorin päästä putkahtelisi harva se päivä nerokkaita bisnesideoita, se ei vielä riitä mihinkään.
Idea ei ole mitään
Innovaation määritelmä täyttyy vasta, kun uutuus on ihmisten saatavilla. Idea puolestaan ei ole käytäntöä nähnytkään.
– Idean arvo on melkein negatiivinen. Ihan kiva, että se on keksitty, mutta ei sillä yksinään ole vielä mitään arvoa, Väätäinen sanoo.
Lennokas idea ehkä parantaa työtyytyväisyyttä tai huvittaa hetken aikaa, mutta liiketoimintaa se ei kehitä. Väätäisen mukaan arvoa syntyy vasta silloin, kun ideaan sitoutuneet ihmiset ovat muuttaneet oivalluksen käsin kosketeltavaksi ja lähtevät testaamaan sitä.
Asta Raami on samoilla linjoilla.
– Vaikka saataisiin mielettömiä ideoita ja visioita, ei päästä kauhean pitkälle, jos niitä ei pystytä jäsentämään, rakentamaan ja tuomaan tähän maailmaan. Kuten kaikessa ajatustoiminnassa, myös ideoiden kehittämisessä ja konkretisoinnissa on tilansa sekä intuitiolle että päättelylle.
Ison joukon pitää ostaa uutta keksintöä, jotta tulee selväksi, että sille on tarvetta. Idean kannattavuus ei ole varmaa vielä silloinkaan. Voi olla, että keksintö myy kuin häkä, mutta tulee silti liian kalliiksi.
– On mietittävä bisnesmallia, mikä kannattaa, ja mikä sovellus lyö ensimmäiseksi läpi. Liian hidas markkinoille eteneminen on yksi isoimpia riskejä. Innovaatio pitää pystyä oikeasti kaupallistamaan, Suvi Haimi sanoo.
Sillä tiellä Sulapac on nyt. Kyllösen ja Haimin tavoitteena on tehdä uusiutuvalla pakkausmateriaalillaan maailmanlaajuinen läpimurto vuonna 2020. Silloin heidän keksintönsä pääsee todella kilpailemaan muovin kanssa.
Lue myös:
Pitääkö työnantajalle kertoa jo unetkin? "Toivottavasti", sanoo psykoterapeutti