Pälkäneellä Pitkäjärven rannalla kasvaneet Hoppulan veljekset muistavat hyvin, miten kotijärvi lapsuudessa välkkyi auringossa, ja kovalla tuulella järven pintaan nousivat vaahtopäiset aallot.
– Kyllähän se herätti huomattavia tunteen purkauksia suorastaan kun näki, miten järvi rehevöityy. Kun vesi ei nostanut enää yhtään kuohupäätä kovallakaan tuulella, niin huolestuttihan se siinä vaiheessa, nykyisin mökkiläisenä rannoista nauttiva Veikko "Vexi" Hoppula sanoo.
Järven tilasta huolestuneet perustivat yhdistyksen ja aloittivat kunnostustyöt kuutisen vuotta sitten. Aluksi niittoa ostettiin tilaustyönä, mutta se ei tuottanut suuresti tulosta.
– Eihän siinä jäsenmaksut riittäneet kuin pienen osan niittämiseen, joten päätettiin hankkia omia laitteita. Moottoriveneeseen saatiin tavallinen, kaupasta ostettava leikkuri.
Leikkuri ei kuitenkaan ratkaissut vesikasvillisuuden poistamista järvestä, vaan leikattu vesikasvillisuus karkaili omille teilleen.
– Asia vaivasi pitkään ja tuli aina iltaisin sängyssä mieleen. Jotain piti keksiä helpottamaan kasvien keräämistä. Tavallisesti hommaan tarvitaan kaksi erillistä venettä, mutta minä halusin tehdä työn helpommin.
Vuoden verran Vexi Hoppula mietti, miten veneeseen liitettävä keruuharava toimii.
– Itse suunniteltu ja itse rakennettu. Nyt on pari vuotta käytetty ja hyväksi havaittu, Hoppula myhäilee mielissään.
Nyt Vexi Hoppula ajelee järveä ensin leikaten kasvillisuuden poikki mahdollisimman syvältä. Sen jälkeen veneen keulassa sijaitseva leikkuri vaihtuu helposti pitkäpiikkiseen keruuharavaan, jonka kanssa ajellaan heti perään sama lenkki. Kasvit jäävät haravaan ja sillä ne on helppo viedä rantaan.
Rannalla odottaakin sitten vähän isompi harava.
–Tavallisesti leikkuujäte nostetaan vedestä haravalla tai pirunkouralla – siis eräänlaisella talikolla, mutta se on liian hikistä hommaa, veljeksistä vanhempi Reijo Hoppula sanoo.
Tarvittiin siis lisää pohdintaa ja rakentelua. Traktorit olivat tuttuja kotitilalle palanneelle miehelle, ja tarvikkeitakin alkoi löytyä omasta takaa.
– Traktorin perään löytyi käytöstä poistettu runko, johon sitten laitettiin jatkovarsi haravaa varten, Reijo Hoppula kertoo.
Pituutta haravalla on yli 4,7 metriä. Kaksi metriä leveän haravan päähän tarvittiin tietysti itse piikit.
– Keräsin kahdeksan äkeen joustopiikkiä ja niistä poistettiin terälaput, jotta keruujäte putoaa piikeistä pois. Haravan runkoaisat estävät piikkien painumisen maahan ja näin haravaa on helppo vetää maata pitkin, Reijo Hoppula sanoo.
Veljesten laitteilla vesikasvillisuuden niitto ja maalle nostaminen sujuvat mallikkaasti ja vauhdilla verrattuna perinteisiin työtapoihin.
– Joskus on katseltu uutiskuvia, kun ovat niitä isoja talkoita käsipelillä nostamiseen järjestäneet. Vähän on säälillä katseltu sitä toimintaa. Kyllä pikkusen voisi miettiä, miten työn voisi tehdä paremmin, Reijo Hoppula huokailee.
Nyt ei laitteita enää tarvitse kuitenkaan keksiä, sillä rannalla jälleen aktiivisesti elävät Hoppulan veljekset - Reijo kotitilalleen palanneena ja Vexi jo uuden mökin rakentaneena - eivät ole piilotelleet rakennelmiaan.
– Ei nämä saa olla salaisuuksia, Vexi Hoppula sanooo.
Vielä ei laitteista ole kyselty, mutta miesten mielestä syytä olisi.
– Tässähän on yhteisistä tavoitteista kysymys kuitenkin. Olisi vaan eduksi, jos tällaisia laitteita kehiteltäisiin vaikka joka mökille, miehet nyökyttelevät ja kehottavat kopioimaan hyväksi havaitut laitteen.