Reilu vuosi sitten Veksi ja Ripa istuivat iltaa kotonaan Padasjoella. Kaveruksien silmiin osui lehtijuttu, jossa oli pienen mökin muotoinen halkopino.
– Se oli vähän sellainen vasemmalla kädellä tehty, eikä sinne voinut mennä edes sisälle. Päätimme siltä istumalta, että teemme paremman, kertoo Veksi, eläkkeellä oleva metsätalousinsinööri Veikko Salo.
Ripa Töyry toimi arkkitehtina, Salo rakensi. Hyötyliikunnan seurauksena syntyi ihan oikea pieni talo, joka sai Facebook-postauksen jälkeen tiedotusvälineetkin liikkeelle iltapäivälähtien ja Helsingin Sanomia myöten.
Veikko Salo on silminnähden iloinen halkotalonsa saamasta huomiosta: kuvaa on jaettu sosiaalisessa mediassa tuhansia kertoja. Rakennelmaa on kommentoitu muun muassa mykistäväksi taidonnäytteeksi ja sadunomaiseksi neronleimaukseksi.
Puut haetaan itse metsästä
Klapiyksiössä mahtuisi pieni porukka istumaan iltaa. Jos halkomäärää havainnollistetaan tavallisen omakotitalon takkapuihin vertaamalla, niin karkeasti voi ynnätä, että klapitalossa on 10 vuoden takkapuut.
Rakentamiseen meni loppujen lopuksi pari kuukautta. Veikko kertoo, että muita koneita kuin moottorisahaa ja akkuporaa, ei käytetty.
– On tullut vähän hiljennettyä tahtia sen jälkeen, kun täytin 70. Nyt teen töitä enää seitsemänä päivänä viikossa, nauraa Veikko.
Puut Salo on pilkkonut kirveellä. Vuosittain Salo pilkkoo noin 60 vuoden polttopuut omakotitaloon.
– Käyn kaatamassa tonttipuita, kun ihmiset pyytävät ja raivaan muiden metsistä hylkypuuta. Näistä syntyy sellainen 150 pinokuutiota klapeja vuodessa. Tuollainen pari kuutiota syntyy päivässä alusta loppuun asti tehtynä.
"Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää"
Salolla on klapitaiteesta pitkä historia: ensimmäiset halkomuodostelmat hän on koonnut 2000-luvun alussa.
Salo on tehnyt metsätöitä koko ikänsä. Ahkeran eläkeläisen ilmeestä näkee, että hän nauttii puutöistä.
– Kyllä se on sellaista kylähullun touhua! Vaikeinta onkin ollut se, kun täytyy koko ajan jännittää, että milloin ne valkotakkiset tulevat hakemaan minua, nauraa klapimies.
Halkopinoja on ennenkin nähty julkisuudessa. Esimerkiksi perholaispariskunta rakensi muutama vuosi sitten talon mittaisen halkopinon, joka keräsi paljon ihastusta.
Taitavasti rakennetut halkopinot ovat luonnonläheinen, ruohonjuuritason osoitus miehen taiteellisuudesta, sanoo miesten hyvinvointia edistävän Miessakit yhdistyksen miestyöntekijä Ilmo Saneri.
Sanerin mukaan käsillä tekeminen ja konkreettisen tuloksen saaminen on miehille tyypillinen tapa toteuttaa taiteellista puolta itsestään.
– Miehillä on valtava potentiaali tällaista taiteellisuutta, mutta me olemme aika jäyhiä toteuttamaan niitä. Meitä määrittelee kirjoittamattomat lait. Miehille on käsintekeminen aina ollut tärkeää.
Saneri kertoo eräällä pariskunnalla olleen erimielisyyksiä, kun mies ei koskaan kertonut rakastavansa. Mies taas ihmetteli, että eikö vaimo nyt ymmärrä, että juuri rakennettu, iso terassi on rakkauden osoitus.
– Se on pakopaikka arjesta. Muistan erään halkotaiteilijan, jonka perimmäinen syy oli päästä pois siitä keskustelukulttuurista tekemään, ettei tarvitse puhua. Nykyaikana perheissä korostetaan, että puhumalla selvää kaikesta, ja jos mies on huono puhumaan, niin hän haluaa osoittaa sitä käsillä.
Yksityiskohdat hivelevät silmää
Salon tölliä kelpaa katsella lähempääkin, sillä halkotalossa on monia hienoja yksityiskohtia. Ensimmäisenä kävijää tervehtii jykevä ovi.
– Se on 16 senttiä paksu ja sen kokoamiseen meni yli kaksi kiloa ruuveja. Painoa on ainakin 100 kiloa ja saattoi meiltä Ripan kanssa päästä pari pieruakin, kun kampesimme sen kohdalleen.
Töllin lattia on myös katseenkestävä ja perinteisesti toteutettu.
– Se on kuin vanhan pajan lattia eli vähän niinkuin pystypölleistä tehty. Tässä se tosin tehtiin muutaman sentin paksuisista kiekoista.
Katto on koivua ja muistuttaa perinteistä paanukattoa.
– Se on melkoista hommaa, kun sahataan pölliä pitkittäin. Ostin alkukesästä uuden moottorisahan ja ensimmäinen kesti 40 tuntia, ennen kuin hajosi. Sain takuuseen uuden ja se on onneksi jaksanut pidempään.
Tölli on vielä tyhjillään, mutta kalusteet on jo suunniteltu. Nekin Salo tekee itse, omista puista.
– Sänky tulee. Siinä voi sitten ottaa torkut, tai puuhata vähän muutakin. Pöytä tietysti ja pöllinpätkistä tulee istuimet, luettelee Veikko.
Kaikki alkoi halkopyramidista – ja jatkoa seuraa
Veikko Salon klapit ovat myös mökin ulkopuolella siisteissä pinoissa. Kaikki alkoi halkopyramidista, johon meni yli 130 kuutiota halkoja.
– Puut oli ladottu sen verran tiheästi, että se alkoi homehtua sisältä ja lopulta se hajosi.
Muodostelmia on syntynyt vuosien varrella myös erivärisistä puista. Puupinonjen kylkiin on piirtynyt muun muassa Padasjoen vaakuna ja omakuva.
– Se muistutti kyllä enemmän Angry Birdsiä kuin minua. Viime vuoden suurtyö oli halkopinon kylkeen syntynyt Suomi 100 -klapiteos, johon tarvittiin vähän maaliakin.
Halkotöiden teko tulee jatkumaan, taiteilija vakuuttaa. Seuraavat suunnitelmat paljastetaan kuulemma ensi keväänä.
