Fine dining -ravintola La Esquinan pöydissä puhutaan bisneksestä. Kansainvälisiin huippumerkkeihin pukeutuneen seurueen pöytiin kannetaan tataki-tonnikalaa munakoisovaahdolla ja hitaasti kypsennettyä lohta.
Mustiin pukeutunut tarjoilija pelastaa Louis Vuittonin lattialta laukuille tarkoitettuun telineeseen. Venezuelassa uskotaan, että laukun pitäminen lattialla johtaa köyhyyteen.
– Haluaisimme tarjota sinulle drinkin. Ihan mitä vain, sanoo nuori mies, joka esittelee itsensä Juliániksi ja pyytää liittymään seurueeseensa.
Pian vaihdetaan jo poskisuudelmia tatuointitaiteilijana ja graafisena suunnittelijana työskentelevän Arianan ja yrittäjä Miguelin kanssa. Kolmikko kertoo juhlineensa kaksi päivää putkeen.
– Olemme niin väsyneitä tähän tilanteeseen. Paras tapa olla miettimättä sitä on vetää pää täyteen, he toteavat.
"Tilanteella" he viittaavat diktaattoriksi kutsumansa sosialistipresidentin Nicolás Maduron hallintoon ja Venezuelan talousromahdukseen.
Moni muukin näyttää turvautuvan samaan nollauskeinoon. Baaritiskillä mainostettava Aperol Spritz -drinkki tekee kauppansa. Juomien lomassa nautitaan kuubalaisia sikareita, joita saa ostaa ravintolasta. Pukujen takit ripustetaan tuolin karmille, kun dj alkaa soittaa house-musiikkia.
Muutamien metrien päässä sähköaidalla suojatusta ravintolasta pieni poika istuu liikennevalojen alla ja kerjää ruokaa.
La Esquinassa juhlivat Julián, Ariana ja Miguel ovat etuoikeutettuja maassa, jonka kansalaisista noin 60 prosenttia kertoo laihtuneensa viime vuonna keskimäärin 11 kiloa kriisin seurauksena.
Nicolás Maduron kaudella Venezuela on ajautunut täydelliseen kaaokseen.
Edeltäjänsä Hugo Chávezin linjalla jatkavan Maduron ongelmana on ollut Venezuelan tärkeimmän vientituotteen öljyn hinnan lasku. Yhdessä heikon talouspolitiikan kanssa se on nostanut inflaation tuhansiin prosentteihin.
Vaikka minimipalkkaa on nostettu, se ei riitä kunnolla edes perustarvikkeisiin – jos niitä ylipäänsä on saatavilla. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on ennustanut Venezuelan inflaation nousevan ensi vuonna jopa 10 miljoonaan prosenttiin.
Hinnat laukkaavat villisti.
Monissa caracasilaisissa kaupoissa ei merkitä enää tuotteiden hintoja, sillä ne voivat muuttua päivässä tai jopa tunneissa. Suurin osa saatavilla olevista elintarvikkeista on tuontitavaraa, joista joutuu maksamaan moninkertaisen hinnan. Omaa tuotantoa Venezuelassa ei juurikaan enää ole.
Syyskuun alussa hallitus toteutti kiistellyn uudistuksen, jossa maan valuutasta bolivarista poistettiin viisi nollaa. Samalla nostettiin palkkoja.
Palkankorotukset ja valuuttauudistus eivät helpottaneet hyperinflaatiota.
– Uudistukset olivat kosmeettisia, sanoo venezuelalaisen Datanalisis-yhtiön johtaja, ekonomisti Luis Vicente León.
Hänen mukaansa lohduttavaa tilanteessa on se, ettei mikään maa kestä hyperinflaatiota loputtomiin.
– Ennen pitkää hallinnon on pakko avata markkinoita ulkomaisille yrityksille ja investoinneille.
Moni kansainvälinen yritys on joutunut lopettamaan Venezuelassa. Valtio on ottanut haltuun myös yksityisiä paikallisia yrityksiä.
Vielä melko vauraassa Altamiran kaupunginosassa sijaitsevan La Esquinan hinnat ovat nousseet euroiksi muutettuina suunnilleen näin:
Helmikuussa annos tataki-tonnikalaa maksoi pari euroa, toukokuussa lähes viisi. Syyskuun lopussa annoksesta sai pulittaa lähes kymmenen euroa. Nykyinen minimikuukausipalkka riitti silloin kolmeen tataki-annokseen.
Sen jälkeen hinnat ovat jatkaneet kohoamistaan.
Asiakasvirtaan se ei kuitenkaan ole vaikuttanut. Ravintola on lähes aina täynnä, ja suurin osa asiakkaista on paikallisia.
Aamuisin ravintolaan katetaan näyttävä aamupala, iltapäivisin paikan täyttävät bisneslounaat ja iltaisin Juliánin, Arianan ja Miguelin kaltaiset nuoret aikuiset.
Ulkopuolisten ei ole helppo päästä heidän kanssaan juttusille. Harva haluaa puhua siitä, millaista on olla hyväosainen Venezuelan kaltaisessa kriisimaassa.
Miguel, Ariana ja Julián puhuvat toimittajalle mielellään, mutta eivät halua esiintyä sukunimellään. Sieppauksen ja ryöstetyksi tulemisen uhka on Venezuelassa niin suuri, että kukaan ei halua julkisesti retostella rahoillaan.
Perheelläni on luodinkestäviä laseja maahantuova yritys. Sillä menee juuri nyt hyvin. Julián
Myös Miguel kertoo tulleensa siepatuksi. Enempää hän ei halua asiasta puhua.
– Voin kertoa, että se ei ollut mukavaa, hän tyytyy toteamaan.
Turvattomuus yhdistää koko Venezuelaa. Sieppaukset ja murhat ovat arkipäivää, ja pääkaupunki Caracasin on usein arvioitu olevan Latinalaisen Amerikan väkivaltaisin kaupunki.
Turvattomuus synnyttää myös liiketoimintaa. Juliánille se takaa hyvän elintason.
– Perheelläni on luodinkestäviä laseja maahantuova yritys. Sillä menee juuri nyt hyvin, Julián kertoo.
Myös Miguel ja Ariana ovat hyvätuloisista perheistä. Perheiden omaisuus on osittain kiinni Yhdysvalloissa olevissa sijoituksissa.
Lauantai-iltaa juhlimaan tullut 23-vuotias Alejandra taas on yrittäjä: hän vaihtaa mainostoimistotyönsä ja opintojensa ohella bolivareita dollareiksi mustassa pörssissä.
– On kriisi toisaalta vaikuttanut minuunkin. Olen joutunut myymään autoni ja vaihtamaan halvempaan yliopistoon, Alejandra sanoo.
Dollareiden myynti on kuitenkin Alejandran mukaan hyvä bisnes.
Venezuelassa dollarit ovat avain makeaan elämään. Maassa elää kuin kuningas, jos taskuissa on bolivarien sijaan dollareita.
Vaikka tavallisten kauppojen hyllyt ovat tyhjiä, Caracasissa on eliitille suunnattuja kauppoja, joista voi ostaa tuontitavaroita kovaan hintaan.
– Nämä ihmiset pystyvät viettämään huomattavan etuoikeutettua elämää verrattuna hallinnon avustuksista ja bolivareissa maksettavista palkoista riippuvaisiin kansalaisiin, sanoo ekonomisti Luis Vicente León.
Venezuelassa puhutaan yleisesti kahdesta eri eliitistä. Toinen niistä kuuluu opposition leiriin, ja sen rikkaudet ovat peräisin ajalta ennen sosialismia tai ulkomailla olevista investoinneista. Lisäksi monet saavat dollarilähetyksiä ulkomailla olevilta sukulaisiltaan.
Toinen eliitti on rikastunut siksi, että se on lähellä hallintoa.
Hugo Chávezista tuli 1990-luvun lopussa presidentti, koska hän lupasi auttaa köyhiä ja kitkeä eriarvoisuutta. Eriarvoisuus ei kuitenkaan juuri vähentynyt.
Venezuelan sosialistihallintoa on Chávezin ajoista alkaen epäilty muun muassa rahanpesusta ja korruptiosta. Nykyhallinnosta käytetään Venezuelassa yleisesti nimitystä "huumediktatuuri".
Syytösten mukaan Maduron hallinto on alkanut tahkota rahaa huumekaupalla, kun öljytulot ovat romahtaneet. Venezuela on jo pitkään ollut kauttakulkumaa paitsi Yhdysvaltoihin, myös Eurooppaan vietäville huumeille.
Yhdysvallat on tutkinut muun muassa Venezuelan varapresidentin Tareck el Aissamin kytköksiä kokaiinikauppaan jo vuosia. Presidentti Nicolás Maduron puolison Cilia Floresin veljenpojat on tuomittu Yhdysvalloissa huumekaupan yrityksestä.
Venezuelalaiset ovat jo tottuneet uutisiin Maduron hallinnon edustajien ja heidän perheenjäsentensä luksuselämäntyylistä.
Syyskuussa raivon synnyttivät sosiaalisessa mediassa levinneet kuvat Madurosta nauttimassa illallista Turkissa yhdessä Istanbulin kalleimmista ravintoloista samalla, kun tavalliset venezuelalaiset näkevät nälkää.
Tiedät varmaan, kenellä on varaa näihin kelloihin. kultasepänliikkeen myyjä Caracasissa
Caracasilaisessa kultasepänliikkeessä työntekijä mainitsee myyneensä viikon aikana kolme Rolex-merkkistä, kymmenien tuhansien eurojen arvoista luksuskelloa.
Olivatko ostajat ulkomaalaisia vai venezuelalaisia?
– Kyllä he olivat venezuelalaisia. Tiedät varmaan, kenellä on varaa näihin kelloihin, myyjä sanoo ja viittaa valtaeliittiin.
La Esquinan tiskillä tuplaespressoa nauttii ravintola-alan yrittäjä Jacobo, 54. Hän on tyytyväinen, että päätti aikoinaan sijoittaa Yhdysvaltoihin.
Vaikka La Esquinassa riittää asiakkaita, moni muu ravintola ja yökerho on joutunut sulkemaan ovensa. Potentiaalisia asiakkaita on paennut ulkomaille Venezuelan heikon taloustilanteen takia.
Jacobo hoitaa Miamista käsin Venezuelassa toimivan ravintolaketjunsa asioita. Miami nousee lähes aina esiin, kun keskustelee venezuelalaisten keski- ja hyvätuloisten kanssa. Suuren latinoväestön asuttama kaupunki on myös venezuelalaisten yrittäjien suosiossa.
Jacobon keskiluokalle suunnattu ketju myy Caracasissa hampurilaisia, kyljyksiä ja pihvejä.
– Kun aloitin 2000-luvun alussa, minulla oli 19 ravintolaa. Nyt ravintoloita on jäljellä enää seitsemän, Jacobo sanoo.
Oikeastaan ei ole enää mitään järkeä pyörittää täällä ravintoloita. ravintoloitsija Jacobo
Jacobo ottaa esimerkiksi yhden ravintoloistaan, jossa asiakaskato on kiihtynyt kriisin edetessä. Aiemmin ravintolassa kävi 17 000 asiakasta kuukaudessa, nyt enää 3 000.
– Minut on pitänyt pinnalla se, että kilpailua ei enää juurikaan ole.
Jacobo kertoo, että hänen floridalaisessa ostoskeskuksessa sijaitseva ravintolansa tuottaa huomattavasti enemmän kuin kaikki seitsemän ravintolaa yhteensä Venezuelassa.
– Joskus mietin, että oikeastaan ei ole enää mitään järkeä pyörittää täällä ravintoloita. Asiakaskadon lisäksi ongelma on se, että lähes kaikki raaka-aineet pitää tuoda ulkomailta, hän sanoo.
Jacobo käy Caracasissa noin kolmen kuukauden välein. Tällä kertaa hän on lentänyt Miamista edellisenä päivänä ilmoittamatta henkilökunnalleen tulostaan.
–Turvallisuussyistä on parempi, että ilmestyn yllättäen, Jacobo sanoo.
Hän kuuluu tunnettuun ja vauraaseen juutalaissukuun, minkä vuoksi hän ei halua puhua sukunimellään. Myöskään hänen ravintolaketjunsa nimeä ei saa mainita jutussa.
Venezuelasta on lähtenyt YK:n mukaan yli kaksi miljoonaa kansalaista muutaman viime vuoden aikana. Kun Nicolás Maduro voitti toukokuussa vilpillisiksi tuomitut vaalit, yhä useampi päätti lähteä kotimaastaan.
Hugo Chávezin valtakauden alussa Venezuelasta lähtivät pääasiassa keski-ja hyvätuloiset. Nyt maasta pakenee kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia.
Luisana Cordero Cuevas, 30, on päättänyt jäädä.
– Uskon, että vielä tulee parempi aika. Jos me kaikki nuoret ja koulutetut lähdemme, kuka rakentaa maamme uudelleen, hän kysyy.
Cordero Cuevas on töissä Venezuelan nujerrettuun oppositioon kuuluvan Voluntad Popular -puolueen assistenttina. Hän kertoo, että hänen ystäväpiiristään 90 prosenttia on lähtenyt ulkomaille, entisistä opiskelukavereista kaikki.
– Sosiaalinen elämäni on kuihtunut myös turvattomuuden seurauksena. Kukaan ei uskalla lähteä ulos pimeän jälkeen. Kaikki, jotka voivat, palkkaavat henkivartijan, hän sanoo.
Cordero Cuevas kertoo itsekin pelkäävänsä sieppausta.
– Moni tutuistani on siepattu. Aina kyse ei ole edes rikkaista. Muutama kuukausi sitten toimistomme lähetti siepattiin.
Lähetistä pyydettiin Cordero Cuevasin mukaan 40 000 dollarin lunnaita. Lopulta perhe sai kokoon 4 000 dollaria, ja lähetti vapautettiin.
Suurin osa tapauksista on Cordero Cuevasin kuvaamia nopeita "express-sieppauksia". Niissä uhri vapautetaan usein saman vuorokauden aikana lunnassummaa tai sen osaa vastaan.
Jos me kaikki nuoret ja koulutetut lähdemme, kuka rakentaa maamme uudelleen? Luisana Cordero Cuevo
Venezuelalaisen El Nacional -lehden mukaan sieppausliigat ovat keskittyneet yläluokan asuinalueille. Rikkaat on helppo tunnistaa, sillä merkkivaatteet pistävät silmään Caracasin köyhyyden värittämässä katukuvassa.
Cordero Cuevasin edessä lojuu tummanpunainen Chanelin merkkilaukku. Talouden ja kansainvälisten suhteiden maisterin hymy on valkoinen ja virheetön, ja jalkoja koristavat kalliit tennistossut. Silti hänkin on joutunut karsimaan menojaan.
–Tienasin jo ensimmäisessä työssäni 20-vuotiaana niin hyvin, että pystyin lähtemään ulkomaanmatkalle joka vuosi omilla rahoillani. Lisäksi sijoitin asuntoihin. Nyt voin matkustella vain, jos vanhempani osallistuvat kustannuksiin, Cordero Cuevas sanoo.
Hän myöntää, että kaikesta huolimatta hänen elämänsä on edelleen helppoa Venezuelassa.
– Olen menettänyt paljon, mutta nälkää tai puutetta en joudu kokemaan.
Lue myös: