Eri viranomaisapua 112-numeroon soittavalle tarjoava suomalainen hätäkeskus on maailman huippua. Sitä ovat koulutuksensa ja osaamisensa puolesta myös suomalaiset hätäkeskuspäivystäjät. Ehkä jopa maailman parhaita, riippuen keneltä kysyy.
Harmi, että monella päivystäjällä on paha olla.
Tammikuussa 2019 Pelastusopistolla alkavan seuraavan hätäkeskuspäivystäjäkurssin valintakoe järjestetään lokakuun lopussa. Halukkaita on. Keskimäärin jokaiselle kurssille on noin 200 hakijaa. Heistä 50-60 kutsutaan haastatteluun.
Vuosien 2013–2017 aikana valmistui 157 hätäkeskuspäivystäjää. Lokakuussa 2018 neljä viidestä eli 123 päivystäjää on enää Hätäkeskuslaitoksen palveluksessa. Viime vuonna valmistuneesta 23 päivystäjästä viisi on jo vaihtanut alaa.
Tällä hetkellä maamme kuuden hätäkeskuksen päivystyssaleissa työskentelee 512 päivystäjää. Todellisia henkilötyövuosia saadaan 493, sillä osa päivystäjistä tekee töitä osa-aikaisesti.
Hätäkeskuslaitos arvioi, että tämän vuoden lopussa heillä on 38 päivystäjän vaje ja nykymenolla kumuloitunut vaje pahenisi 12 henkilöllä vuosittain.
Erityisen vaikeaksi tilanne muuttuu ensi vuonna, mutta palataan sen syihin kohta.
Huorittelua koko rahan edestä
Kaksi kolmesta hätäkeskuspäivystäjästä on naisia. Sukupuolella ei sanota olevan merkitystä työn suorittamisessa, mutta sen verran on huomattu, että naiset ovat keskimäärin ainakin huolellisempia.
Julkisuudessa on ollut paljon puhetta, kuinka hätäkeskuspäivystäjät joutuvat sietämään paljon. Soittajat eivät aina ole hyvällä tuulella. Elämän karmeuskin tulee luurien kautta korville joka vuorossa.
Työ onkin otettava vain työnä. Kaikkia ei voi auttaa, eivätkä kaikki halua käyttäytyä. Päivystäjä, joka alkaa viedä töitä kotiin, ei jatka pitkään. Ei, vaikka pomo kuinka sanoisi että unohda.
Vähemmän on puhuttu hätäkeskuspäivystäjän pään sisälle hiipivästä pelosta tehdä virheitä. Kun työkavereita on otettu tutkinnan alle mahdollisesta virheestä, aiheuttaa ikuisuudelta tuntuva synninpäästön odottaminen muissakin stressiä. Ja tätä pelkoa ei saa jätettyä työpaikan pukuhuoneeseen.
Moni kysyykin, onko kaikki tämän arvoista. Vaikka näistä asioista on puolitoista vuotta kestävän koulutuksen aikana puhuttukin, joka kymmenes valmistunut lähtee pois sen vuoksi, että työ ei tuntunutkaan omalta.
Usein kansan suusta kuultu ehdotus maksaa päivystäjille parempaa palkkaa, ei ole tähän ratkaisu. Jo aloittava päivystävä saa kunnollista palkkaa, vuorotyöstä aiheutuvien haittalisien kanssa keskimäärin 3 500 euroa kuukaudessa.
Hätäkeskusten raskaassa kolmivuorotyössä sairauspoissaolot ovat selvästi korkeammat kuin raskaissa kolmivuorotöissä keskimäärin. Hätäkeskuslaitoksen toimintaa ohjaava sisäministeriö on jo vuosia patistanut laitosta keksimään parannusideoita.
Hätäkeskuslaitos on luvannut, että se yrittää laittaa työkykyasiat parempaan kuntoon. Työvuoroihin tulee vuoden päästä uudenlaista joustoa ja henkiseen kuormitukseen on myös tarjolla entistä laadukkaampaa tukea.

Koulutusta lisätään hammasta purren
Nykyinen päivystäjäpula juontaa vuoteen 2014. Hätäkeskuksien määrää vähennettiin tuolloin nykyiseen kuuteen. Siinä rytäkässä hätäkeskuslaitos menetti jopa sata päivystäjää. Moni ei halunnut muuttaa toiselle paikkakunnalle tai ajaa pitkää työmatkaa.
Nyt päivystäjien koulutusta lisätään, mutta Hätäkeskuslaitoksen mukaan liian vähän. Vuonna 2019 aloittaa kaksi kurssia, joihin kumpaankin otetaan 16 opiskelijaa. Laitos toivoisi, että aloituspaikkoja olisi kaksi kertaa vuodessa 24.
Optimistisessa skenaariossa 16 opiskelijan kurssista 14 valmistuu. Vaikka aloituspaikkoja olisi 24, veisi Hätäkeskuslaitoksen omien laskujen mukaan kymmenen vuotta ennen kuin vaje saadaan kurottua umpeen.
Jos 24 aloituspaikkaa ei onnistu, haluaa Hätäkeskuslaitos muutoksia asetukseen niin, että poliisitaustaisten lisäksi myös ensihoidossa toimivat tai palomiestaustaiset saisi muuntokouluttaa päivystäjiksi. Sisäministeriö ei tästä innostu.
Ja siltä näyttää, että 24 aloituspaikkaa ei toteudu. Pelastusopiston normaaliopetuksella voidaan kouluttaa korkeintaan 20 opiskelijaa kerralla. Opetukseen tarvittavia laitteita ei Kuopiossa mahdu enempää samaan opetustilaan.
Tuo 20 sen sijaan todennäköisesti toteutuu. Päätös aloituspaikkojen nostamisesta 40:een vuodessa tehtäneen ensi vuonna, jos rahat riittävät. Työryhmä selvittää kuitenkin ensin, miksi päivystäjät vaihtavat alaa ja miten tutkinnon aikanaan suorittaneita saataisiin houkuteltua alalle takaisin.
Se, mistä ministeriö ja Hätäkeskuslaitos ovat eniten eri mieltä, on tulevaisuus.

Kohta tulee ERICA ja homma menee uusiksi
Hätäkeskuslaitos pelkää, että ensi vuoden jälkeen päivystäjäpula käy sietämättömäksi.
Vuosi 2019 tuleekin olemaan erityisen vaikea. Monella on silloin sopiva syy lähteä eläkkeelle. Syyn nimi on hätäkeskustietojärjestelmä ERICA eli koko nimeltään Emergency Response Integrated Common Authorities.
Tähän uuteen järjestelmään siirtyminen vaatii koulutuksen. ERICA vaikuttaa suuresti hätäkeskustoimintaan. Kukaan ei kuitenkaan osaa sanoa, miten se vaikuttaa henkilöstön tarpeeseen.
ERICA mahdollistaa sen, että hätäpuheluun ei enää tarvitse vastata siinä hätäkeskuksessa, jonka alueella hätäpuhelu soitetaan. Jos siis esimerkiksi Keravan hätäkeskuksen päivystäjät ovat kaikki varattuina, otetaan helsinkiläisen soittama hätäpuhelu vastaan siellä, missä joku on vapaana.
ERICA saattaa hyvinkin vähentää päivystäjien tarvetta jo neljän tai viiden vuoden kuluttua, vaikka se parin seuraavan vuoden aikana työllistääkin henkilöstöä koulutustarpeen ja päällekkäisten toimintojen vuoksi valtavasti.
Hätäkeskuslaitoksen omat laskelmat päivystäjien tarpeesta perustuvat nykyiseen tilanteeseen. Sekin voi olla mahdollista, että päivystäjiä koulutetaan tulevaisuutta ajatellen kohta liikaa.
Kukaan ei nimittäinen vielä tiedä, paljonko Suomessa on asukkaita 10 vuoden päästä ja paljonko silloin soitetaan hätäpuheluita. Keinoälykin sieltä tulee apuun, vaikka puheluihin robotti tuskin vastaa vielä vuonna 2028.
Yksi idea lähivuosille olisi houkutella muihin töihin siirtyneitä päivystäjiä ruuhkahuippujen tasaamiseen. He voisivat hypätä tiskiin oman työn salliessa. Vastaavasti nykyiset päivystäjät voisivat halutessaan ottaa jonkun rinnakkaistyön ja harventaa kuormittavia työtunteja päivystyssalissa.
Jos hätäkeskusten työkykyongelmat saadaan hallintaan, pahin on jo takana. Kyseessä on lopulta siisti ja hyvämaineinen sisätyö heille, jotka haluavat auttaa muita ja jaksavat istua pitkään paikallaan.