Suomalainen Sakari Orava on mies, jonka puhelin soi kun maailman huippujalkapalloilijat tai yleisurheilijat loukkaantuvat. Hänen leikkauspöydällään ovat maanneet niin David Beckham, Paul Pogba kuin Haile Gebreselassiekin.
Useimmat tähdistä lentävät nykyään Oravan luokse Turkuun leikattavaksi. Suurten tähtien leikkaus saattaa edelleen ennakkoon vähän jännittää kokenutta kirurgia.
– Mutta kun leikkaus alkaa, ei siinä enää mieti, kuka on leikkauspöydällä vaan tekee parhaansa ja sen, mitä on vuosien varrella oppinut, kertoi Orava Puoli seitsemän -ohjelman haastattelussa.
Urheilijat tarttuvat Oravaan usein kuin viimeiseen oljenkorteen sen jälkeen, kun muut lääkärit ovat jo sanoneet, että leikkaaminen ei enää kannata. Mutta aina Oravakaan ei pysty auttamaan. Hänen on kerrottava, että urheilu-ura on ohi.
– Kyllä se on aina kova juttu, mutta on sanottava rehellisesti, mikä totuus on. Silloin urheilijakin uskoo sen. Monet ovat jälkikäteen todenneet, että hyvä kun sanoit sen suoraan.
Soulin olympialaisissa "piti ottaa riski"
Sakari Orava työskenteli vuosina 1988-2000 Suomen olympiajoukkueen lääkärinä. Niinä vuosina hän tarvitsi kirurgin taitojen lisäksi psykologista silmää.
Esimerkiksi Soulin olympialaisissa vuonna 1988 keihäänheittäjä Tapio Korjuksella oli lähentäjälihaksessa paha repeämä. Heittäjä ja valmentajat olivat asiasta huolissaan ja pyysivät tutkimuksia. Orava otti ultraäänikuvat ja pani ne taskuunsa.
Sitten hän sanoi Korjukselle, että nyt ei valitella, mene heittämään.
– Piti ottaa riski ja tajuta urheilijan psyykeä. Kun tuon tasoiselle urheilijalle sanoo, että olet kipeä, mutta mene vaan heittämään, niin hän uskoo. Ei olympiakisojen finaalissa päde ihan normaalisäännöt, kun ei siinä kuitenkaan mitään katastrofia tapahdu.
Työ ja leikkaaminen tärkeintä
Kiireisimpinä vuosina Sakari Orava teki 700 leikkausta vuodessa. Nyt määrä on puolittunut ja eläkepäiviäkin hän on suunnitellut jo yli kymmenen vuotta. Mutta kun käsi ei 73-vuotiaanakaan tärise eivätkä kollegat päästä menemään, niin eläkepäivät saavat vielä odottaa.
– Tämä on kutsumustyö. Joskus vaimonikin kysyy, että taidat tykätä enemmän leikkaamisesta kuin minusta. Vastaan, että se on vähän vaikeasti aseteltu kysymys, nauraa Orava.
Minkäs sille tekee, kun elämässä ensimmäisellä sijalla on työ ja leikkaaminen, toisella leikkaaminen ja työ, ja kolmannella leikkaaminen.