Espoossa Tapiolan Silkkiniityn puiston hiekkateitä kiertää auto, jonka katolla vilkkuu oranssi valo. Autoon ovat ahtautuneet ornitologi eli lintutieteilijä Hannu Holmström, yrittäjä ja ammattimetsästäjä Hannu Luoto sekä hänen kolme harmaata norjanhirvikoiraa Rita, Pipa ja Nita.
Viisikko on vieraillut Tapiolan neljässä puistossa toukokuun puolivälistä alkaen säännöllisesti, kahdesta neljään kertaa viikossa. Heidän tehtävänään on karkottaa puistoissa ruokailevat valkoposkihanhet.
– Pyrimme tekemään puistoista epämukavan alueen hanhille. Tarkoitus on, että karkotusten välissä olisi korkeintaan kolme päivää, jolloin hanhet eivät pääse unohtamaan meidän läsnäoloa näissä puistoissa, Holmström kertoo.
Hannut ja koirat kiertävät puistoja kerrallaan nelisen tuntia. Valkoposkihanhiparven bongattuaan he lähestyvät niitä kahdesta suunnasta. Holmström Ritan kanssa yhdestä suunnasta ja Luoto Pipan kanssa toisesta. Jo 10-vuotias Nita tyytyy katselemaan touhua autosta.
Koirat ovat kytkettyinä koko ajan. Hyvä hanhikoira on Holmströmin mukaan vähän kiinnostunut linnuista, mutta ei halua saalistaa niitä eli pitää hanhiparven lentoonajoa leikkinä.
– Varsinkin Pipa on ollut tosi hyvä. Hän tykkää kävellä parven lähelle, ryhtyy sitten pomppimaan ja haukkumaan hanhille ja saa sen parhaan karkotusvaikutuksen, Holmström kehuu.
Välillä hanhet ovat vain lennähtäneet puiston toiseen laitaan ja karkotustoimia on jouduttu tekemään useammankin kerran. Tällä kertaa riitti yksi lähestyminen ja hanhet lensivät kokonaan tiehensä.
Kakat eivät riitä karkottamisen syyksi
Valkoposkihanhet ovat rauhoitettuja ja niiden häiritsemiseen tarvitsee Ely-keskuksen myöntämän poikkeusluvan. Tänä vuonna uusia lupia on myönnetty neljä kappaletta: kaksi pelloille Parikkalan seudulle, yksi Helsingin Korkeasaareen ja yksi golfkentälle Porvooseen.
Kaikkiaan häirintälupia on voimassa 20. Niistä 16 sijoittuu peltoalueille, pääosin Itä-Suomeen. Näillä luvilla pyritään välttämään valkoposkihanhien kevät- ja syysmuuttojen aikaan viljelmille aiheuttamia vahinkoja.
Kaupunkialueilla lupa häirintään myönnetään useimmiten kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden takaamiseksi, kertoo Varsinais-Suomen Ely-keskuksen ylitarkastaja Salli Uljas.
– Poikkeuslupien tarkoitus ei suoranaisesti ole vähentää alueella esiintyvien hanhien määrää vaan pienentää riskiä, että hanhista aiheutuisi jotain vakavaa vahinkoa tai uhkaa terveydelle tai turvallisuudelle.
Rauhoitusmääräyksistä poikkeamiseen voidaan myöntää lupa vain, jos lintudirektiivin edellytykset täyttyvät. Viihtyvyyttä häiritsevät ulosteet eivät riitä perusteeksi, Uljas muistuttaa.
– Jos lupaa haettaisiin siihen, että ulostetta on niin paljon, hakemuksessa pitäisi pystyä osoittamaan, että ulosteesta on haittaa terveydelle tai turvallisuudelle. Se, että se on epämiellyttävää tai vaikuttaa kaupunkitilojen viihtyisyyteen, ei ole direktiivin mukainen poikkeusperuste.
Hanhien oleskelu puistoissa vähentynyt
Espoon kaupunki sai oman poikkeamislupansa jo viime vuonna, mutta on vasta tänä vuonna päässyt karkotuspuuhiin. Syynä luvan hakemiselle olivat asukkailta tulleet palautteet, kertoo infrapalvelupäällikkö Toni Korjus.
– Tapiolan asukkailta alkoi tulla aika paljon palautetta, että ei enää uskalleta liikkua siellä ja hanhia on häiriöksi asti. Osa pelkää lintuja, ne voivat olla aika aggressiivisiakin puolustaessaan pesiään. Ne ovat myös niin rohkeita lintuja, etteivät meinaa oikein väistää pyöräilijöitäkään.
Koirien lisäksi hanhia saa karkottaa esimerkiksi kovilla äänillä, erilaisilla leijoilla ja säätutkapalloilla sekä lennättämällä drooneja hanhiparvien yläpuolella. Droonien käyttö on uusi karkotuskeino kytkettyinä pidettävien koirien lisäksi.
Valkoposkihanhet tottuvat häirintätoimiin nopeasti ja usein palaavat häirinnän jälkeen samalle alueelle. Salli Uljas kertoo aiempien kokemusten perusteella, että karkotustoimenpiteet tehoavat parhaiten jos ne aloitetaan mahdollisimman aikaisin keväällä, hanhien häirintä on pitkäaikaista ja vaihtelevaa.
Espoossa karkottajien sitkeys näyttäisi tuottaneen tulosta. Vielä keväällä valkoposkihanhia oli enimmillään yli tuhat, joskin joukossa oli myös arktisia läpimuuttajia, jotka vain levähtävät matkan varrella. Kesällä hanhien määrä on vakiintunut noin 200 yksilöön. Ylen käydessä paikalla tällä viikolla, kolmessa puistossa näkyi yhteensä noin 30-40 valkoposkihanhea.
– Hanhien oleskelu on nyt vähentynyt täällä ihan meidän havainnoissakin. Sen lisäksi täällä puistoissa saatu asukaspalaute on ollut aika tyytyväistä, Holmström kertoo.
Iso osa hanhista näyttää nyt majailevan Itärannan puistossa, jossa karkotustoimia ei voida poikasten vuoksi tehdä. Poikkeusluvassa on erikseen mainittu, että poikasia ei saa häiritä ollenkaan. Kahden viikon ajan Holmström ja Luoto ovat tyytyneet vain käymään puistossa laskemassa hanhien määrän. Koirat on jätetty siksi aikaa autoon.
– Idea oli, että poikueetkin olisivat etsineet rauhallisemman paikan nähdessään, että puiston toisessa päässä karkotetaan poikasittomia hanhia, mutta niin ei käynyt. Nyt, kun poikaset ovat kasvaneet, ne ovat levittäytyneet yhä laajemmalle puistoon ja siellä ei voi toimia enää ollenkaan, Holmström harmittelee.
Tilanne harmittaa myös alueen asukkaita. Koiriansa ulkoiluttavan Tatu Miettisen mukaan valkoposkihanhet ovat kiusaksi.
– Lähinnä jätöksiä tulee niin paljon. Koirat tykkäävät syödä niitä ja se ei ole kovin mukava asia. Toki niityllä olisi kiva pelata jalkapalloa ja heittää vaikka frisbeeta, mutta se on jätöksien takia vähän vaikeaa.
Pitkä heinä ennaltaehkäisisi parhaiten
Ylitarkastaja Uljas muistuttaa, että ennen poikkeamisluvan hakemista pitäisi ensisijaisesti yrittää ennaltaehkäistä valkoposkihanhien viihtymistä.
Kaupunkitilasta voisi yrittää saada sellaisen, että se ei houkuttelisi hanhia. Esimerkiksi puustoa lisäämällä ja korkeampikasvuisempaa niittykasvillisuutta suosimalla voisi olla Uljaksen mukaan vaikutusta.
Karkotusluvan myöntämisen yksi ehto on, että asiaan ei ole mitään muuta tyydyttävää ratkaisua.
Holmströmin mukaan karkotustoimet ovat kuitenkin toistaiseksi paras keino vähentää valkoposkihanhien viihtymistä, jos alueella halutaan pitää ruoho lyhyenä. Lyhyt ruoho kun maistuu hanhille parhaiten ja se on myös ihmisille mukavin vaihtoehto.
Holmströmin mukaan ei ole kovin montaa ruoholajiketta, joka ei valkoposkihanhille maistuisi.
– Varmin keino avoimilla paikoilla on antaa heinän kasvaa pitkäksi. Tätähän Helsingissä on kokeiltu melko menestyksekkäästi, mutta siinä tulee se vaikeus, että pitkä heinä ei ole ihmisten käytössäkään oikein hyvä eli ollaan aika vaikean yhtälön äärellä.
Lisää aiheesta:
Koira hätistää valkoposkihanhet ohrapellolta – kymmenien tuhansien säästöt
Valkoposkihanhien metsästyshaaveet ovat turhia – "Suomi ei ole yksin tämän hanhiongelman kanssa"