Opiskelu on sijoitus tulevaisuuteen, kertoo tuttu hokema.
Se on myös totta. Tilastokeskuksen mukaan korkeakoulutetuilla on Suomessa keskimäärin parempi palkka ja matalampi työttömyys kuin niillä, joilla ei korkeakoulutusta ole.
Suomessa on kuitenkin kymmeniä yliopistoja ja ammattikorkeakouluja. Jos opiskelu on sijoitus, mihin kouluun tai alaan kannattaa satsata?
Tähän kysymykseen antaa osviittaa Aalto-yliopistossa kesäkuussa julkaistu pro gradu -tutkimus, jonka on kirjoittanut Kansallisen koulutuksen arviointikeskus Karvin arviointiasiantuntija Otto Leppänen.
Hän tutki 36 eri yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta valmistuneiden palkka- ja työllisyystietoja vuosilta 2000–2016. Kohteena olivat kaupalliset, tekniset, humanistiset ja yhteiskuntatieteelliset alat. Anonyymiä tietoa karttui kaikkiaan 46 000 suomalaisesta.
Tarkasteluajankohta oli kymmenen vuotta opintojen aloittamisen jälkeen. Kuinka moni oli töissä ja paljonko he tienasivat?
Yliopiston käyneiden palkat
Alla oleva kaavio kertoo, että suurimmat keskimääräiset reaaliansiot olivat ruotsinkielisen kauppakorkeakoulu Hankenin ja Aalto-yliopiston entisillä oppilailla.
Yliopistomaailman pienimmät ansiot olivat hieman yllättäen niillä, jotka opiskelivat Helsingin yliopistossa.

Sinisillä palkeilla kuvatut reaalipalkat johtavat helposti harhaan. Palkkaeroja voi nimittäin selittää myös muilla seikoilla kuin oppilaitoksen erinomaisuudella tai heikkoudella.
- Yksi syy on opintoala. Ei ole sattumaa, että kärkiyliopistot kouluttavat hyvin palkattuja ekonomeja ja insinöörejä, ja loppupään koulut taas usein pienipalkkaisempia humanisteja ja yhteiskuntatieteilijöitä.
- Toinen iso kokonaisuus on oppilasaines. Yhden korkeakoulun oppilaiden joukossa on kosolti laudaturin ylioppilaita, toiseen mennään melko alhaisillakin arvosanoilla.
- Isojen kaupunkien opiskelijat jäävät töihin isoihin kaupunkeihin, joissa palkat ovat tyypillisesti suurempia – jo elinkustannusten vuoksi.
- Lisäksi naiset tienaavat jo työuran alkuvaiheessa selvästi vähemmän kuin miehet. Se painaa naisvaltaisten oppialojen kouluja tuloksissa alaspäin.
Nämä seikat näkyvät väistämättä tuloksissa – ja juuri siinä on Otto Leppäsen tutkimuksen ydin. Oliko joku tietty koulu oikeasti tie hyviin ansioihin, vai oliko syy kouluun valikoituneessa oppilasaineksessa?
Leppänen pyrkii opinnäytetyössään "vakioimaan" opiskelijoiden taustan ja koulutusalojen palkkaerojen kaltaisia tekijöitä. Näin hän asettaa korkeakouluja samalle viivalle poistamalla tekijöitä, jotka olivat olemassa jo ennen kuin opinnot alkoivat.
Tämä vakioitu tulos on kuvattu kaaviossa keltaisella palkilla.
Keltainen väri tasoittaa eroja. Hankenilla opiskelleiden reaalipalkka oli yli 15 000 euroa korkeampi kuin Helsingin yliopistossa opiskelleiden. Vakioidussa laskelmassa Aalto-yliopisto sekä Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu kiilaavat Hankenin ohi. Toisaalta Helsingin yliopisto parantaa selvästi asemiaan.
Suurimpen ja pienimpien vuositulojen eroksi jää vain nelisentuhatta euroa.
Näin AMK:n jälkeen ansaitaan
Tutustutaan seuraavaksi tutkimuksen tuloksiin ammattikorkeakoululaisten osalta.
Heistä eniten tienasivat Metropolian ja Arcadan entiset oppilaat – vähiten taas Humanistisen ammattikorkeakoulun ja Tampereen AMK:n oppilaat.

Ammattikorkeakoulujen kaaviossa toistuu sama ilmiö kuin yliopistojen kohdalla. Reaalipalkoissa erot ovat suuria, mutta kun opintoalojen ja opiskelija-aineksen eroja vakioidaan, myös oppilaitosten väliset erot tasoittuvat.
Haaga-Helia kiilaa ohi Metropolian ja Arcadan – ja skaalan toisessa päässä Humanistinen ammattikorkeakoulu ja Tampereen ammattikorkeakoulu nousevat.
Erikoinen ilmiö on Diakonia-ammattikorkeakoulu. Naisvaltaisena ja humanistisena opinahjoja se jää reaalipalkoissa muista jälkeen, mutta vakioinnin jälkeen tilanne kääntyy päälaelleen. Oppilaitoksesta valmistuneet tienaavat Laskennallisesti eniten.
Voiko vakioitua euroa syödä?
Kukaan ei osta leipää tai maksa vuokria tutkimuksen esittämillä vakioiduilla euroilla. Diakonit eivät varmasti elä Suomessa leveämmin kuin ekonomit tai insinöörit. Vakiointi on laskennallinen toimenpide.
Korkeakoulujen välisiin vertailuihin regressioanalyysiin perustuva vakiointi antaa kuitenkin aivan uuden näkökulman.
Myöhemmin tässä artikkelissa kerromme, miten eri koulut menestyvät, kun tekniikan, talouden, humanististen ja valtiotieteellisten alojen opiskelijoita verrataan erikseen.
Yleisesti ottaen humanistisilla aloilla tienataan muita heikommin.

Korkeakoulutetulla on töitä
Korkeakoulutus on taannut opiskelijoille työpaikan suurella todennäköisyydellä. Tekniikan ja kaupan alan opintoja aloittaneet olivat kymmenen vuoden kuluttua töissä lähes 90 prosentin varmuudella.
Yhteiskuntatieteilijöidenkin todennäköisyys oli selvästi yli 80 prosenttia.
Humanistit sen sijaan olivat työllisyyden suhteen muiden korkeakoulutettujen perässä.
(Humanististen aineiden, kuten kielten, taiteiden, historian, kulttuurin ja kasvatuksen opiskelijoissa on paljon naisia, mutta se ei selitä ilmiötä. Sukupuoli on yksi niistä tekijöistä, jota tutkimuksessa on pyritty vakioimaan.)

Mielenkiintoista on, että ammattikorkeakouluista valmistuneiden yleinen työllisyysprosentti on itse asiassa korkeampi kuin yliopistojen vastaava. Leppänen arvioi tutkimuksessaan tämän mahdollisesti johtuvan siitä, että yliopisto-opinnoissa korostuvat tieteellisen tutkimuksen taidot, kun taas amk-tutkinnoissa painottuvat tietyssä ammattissa työskentelyn taidot.
Apua oppilaitoksen valintaan
Lahjakkuus ja motivaatio johtavat usein hyvin lopputuloksiin – missä tahansa koulussa ja millä tahansa alalla. Kokonaan oppilaitosten väliset erot eivät kuitenkaan vakioimalla poistu.
Otto Leppäsen mukaan tutkimus osoittaa, että koulu- ja alavalinnat voivat johtaa hyvin erilaisiin ansainta- ja työllistymismahdollisuuksiin.
– Tämän tutkimuksen yhtenä motivaationa on antaa tietoa. Jotta nuorilla olisi mahdollisuus arvioida sitä, mikä opintojen arvo työmarkkinoiden kannalta voisi olla.
Kovin pitkälle vietyjä johtopäätöksiä ei kuitenkaan pidä tehdä. Tutkimuksen ulkopuolelle jää moni keskeinen muuttuja, kuten esimerkiksi motivaatio, kunnianhimo ja synnynnäinen lahjakkuus.
– Kyse ei ole syy-seuraussuhteista. Ei pidä ajatella, että kun menee yhteen yliopistoon, niin siitä seuraa automaattisesti tietynlaiset tulot, Leppänen sanoo.
Tuloksia voitaisiin hänen mukaansa hyödyntää myös esimerkiksi korkeakoulujen rahoitusmallien kehityksessä.
Tällä hetkellä korkeakoulut saavat rahoitusta esimerkiksi sen mukaan, kuinka nopeasti niistä valmistutaan ja kuinka hyvin niistä valmistuneet työllistyvät. Sitä ei huomioida, että toisiin kouluihin valikoituu jo lähtökohtaisesti sellaisia opiskelijoita, joiden tausta antaa olettaa nopeaa valmistumista ja parempaa työllisyyttä.
Lisätutkimusten avulla voitaisiin Leppäsen mukaan myös tunnistaa sellaisia käytäntöjä ja opetusmenetelmiä, jotka ovat tuottaneet hyviä työmarkkinatuloksia. Näitä oppeja voitaisiin sitten jakaa kaikkien käyttöön.
Kansallisessa koulutuksen arviointikeskuksessa työskentelevän Leppäsen opinnäyte on osa laajaa arviointihanketta, joka julkaistaan ensi vuonna. Tulokset toimitetaan korkeakoulujen, opetus- ja kulttuuriministeriön sekä sidosryhmien käyttöön.
Täältä tulevat parhaiten palkatut insinöörit, humanistit, ekonomit...
Tutkimuksen viimeinen osuus on herkullista luettavaa. Siinä vertaillaan korkeakouluja neljän eri opintoalan osalta. Jos haluaa lukea kauppaa, missä sitä kannattaa tehdä?
Esimerkiksi Arcadasta valmistuneiden amk-insinöörien vuosiansiot olivat jopa seitsemän tuhatta euroa korkeammat kuin Karelia-ammattikorkeakoulusta valmistuneiden.
Diplomi-insinöörien palkkaero on kapeampi. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskelleet tienasivat noin viisi tuhatta euroa enemmän kuin Åbo Akademissa opiskelleet.
Kaupan alalla tradenomien keskinäinen palkkaero oli 6 500 euroa, ekonomien 10 000 euroa.
Humanisteista Jyväskylän yliopiston oppilaat tienaisivat noin neljä tuhatta euroa euroa enemmän kuin Turussa opiskelleet.
Lisää tuloksia voi tutkia alta löytyviltä listoilta.
Kyse on jälleen kerran vakioiduista tuloksista, joissa on pyritty nollaamaan erilaisten opiskelija-ainesten ja esimerkiksi maantieteellisen sijainnin vaikutus.
Leppänen toteaa, että suurin osa havaituista eroista jää tutkimuksen virhemarginaalin sisään. Tutkimuksen mukaan näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että opiskeltavan alan lisäksi myös opiskelupaikan valinnalla on merkitys henkilön myöhempään palkkakehitykseen.

Lue lisää:
Opintotuki on tänään suurimmaksi osaksi velkaa – ja sitä otetaan ennätystahtia