Pirjo Pystykoski-Sopanen ja puolisonsa Jyrki Sopanen seuraavat Jalasjärvellä Etelä-Pohjanmaalla kotinsa patiolta linnunpoikasen lentoon pyrähtelyä. Yhtäkkiä siinä on jotain kovin samaa, mitä pariskunnan yhteiselossa.
– Onhan näihin vuosiin mahtunut paljon myötämäkeä ja välillä vastatöyssyjäkin, mutta hyviä vuosiahan nämä ovat olleet, Jyrki Sopanen vertaa.
Sopaset tapasivat tammikuussa 1989, jolloin molemmat työskentelivät Espanjassa. Pariskunta avioitui kesällä 1993, mutta he halusivat uusia vihkivalansa yhdessäolonsa 30-vuotisjuhlavuonna.
– Hääpäivää emme aina edes oikein muistakaan. Suhteemme ajanlasku alkaa siitä, kun on tavattu, Jyrki tarkentaa.
Pariskunta on viettänyt aikanaan kirkkohäitä, mutta vihkivalansa he uusivat oman perheen juhlassa Toscanan auringon alla. Paikalle pääsivät lapset kumppaneineen, kaksivuotias lapsenlapsi ja Jyrkin veli puolisoineen. Kokki ja tarjoilija palkattiin paikan päältä.
Toscanasta on tullut perheelle viime vuosina mieluisa lomanviettopaikka. Sieltä he vuokrasivat talon myös tämän kesän lomaa ja juhlallisuuksia varten.
Epävirallista mutta merkityksellistä
Sopaset suunnittelivat itse vihkivalajuhlansa. Aviopuolisot pitivät toisilleen puheet, samoin läheiset puhuivat.
Jyrkin veli toimi vuoden 1993 häissä bestmanina ja hän toi juhlaan vanhan puheensa tähän päivään mukailtuna.
Juhla huipentui luonnollisesti mukailtuun vihkivalaan.
– Totesimme molemmat toisillemme, että tahdon, tahdon edelleen, Pirjo hymyilee.
Sopaset pitävät itse järjestämäänsä juhlaa arvokkaana ja merkityksellisenä, vaikka se ei ollutkaan niinsanotusti virallinen tilaisuus.
– Tärkeintä on osoittaa sitä rakkautta ja edelleen tahtomista omalle puolisolleen. Ihanaa oli, että oma rakas perhepiiri oli mukana, Sopaset perustelevat.
Yhdessä koettu hyvä elämä
Pariskunnat uusivat vihkivalojaan tai hakevat avioliitolleen siunausta usein silloin, jos elämä on tuonut eteen suuria vaikeuksia ja niistä on selvitty.
Sopasten vihkivalojen uusimisen taustalla on yksinkertaisesti yhdessä koettu hyvä elämä.
– Ehdottomasti se kaikki hyvä, mitä on yhdessä matkattu ja saatu aikaan. Tottakai elämän varrella on ollut myös niitä pysäyttäviä hetkiä, mutta ne ovat terästäneet yhteisiä arvojamme ja kiinnittäneet meitä vielä paremmin yhteen, Pirjo sanoo.
Onnistumisen riemua pariskunta kokee muun muassa seuratessaan lastensa eloa.
– Sellainen olo tuli juhlassa, että meillä on ihanat lapset ja olemme heidän kanssaan onnistuneet, Jyrki jatkaa.
Sen verran liikuttava hetki vihkivalojen uusiminen 12. kesäkuuta oli, etteivät he muista, mitä perhe heille puhui. Sen sijaan tunnelma säilyy mielissä vahvana.
Arvostus, kunnioitus ja tasavertaisuus
Sopasten parisuhteessa on paljon katseita, eleitä, kosketuksia ja heillä puhutaan paljon.
– Välillä rauhallisemmin, joskus lujempaan ääneen. Meillä on erilaiset luonteet. Minä olen rauhallinen ja tasainen ja Pirjolla on sitten temperamenttia ”pikkuusen” enemmän, Jyrki iskee silmää.
Ennen kaikkea avioliitossamme on tasavertaisuuden tunne, ja siksi tätä rakkautta aina vain riittää. Pirjo Pystykoski-Sopanen
Pirjo Pystykoski-Sopanen löytää kolme tärkeää syytä sille, miksi heidän avioliitossa rakkautta on riittänyt.
– Meillä on keskinäinen arvostus ja kunnioitus toisiamme kohtaan ja ennen kaikkea avioliitossamme on tasavertaisuuden tunne. Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa ja siksi tätä rakkautta aina vain riittää.
Kirkko siunaa avioliiton
Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa on huomattu, että vihkivalojen uudistamisten määrä on kasvussa. Kirkko puhuu avioliiton siunaamisesta.
– Niitä on harvakseltaan mutta säännöllisesti, kuvaa kappalainen Tapio Hirvilammi. Hän on ollut tänä kesänä toimittamassa yhtä tällaista tilaisuutta Nurmon kirkossa Etelä-Pohjanmaalla.
Tapio Hirvilammi kuvaa avioliiton siunaamista herkistäväksi ja koskettavaksi hetkeksi, välipysäkiksi, joka jättänee aviopariin jälkensä.
– Toisaalta sitä anteeksiantamusta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta pitää rakentaa joka päivä, kappalainen huomauttaa.
Sukujuhlan ohjelmanumeroksi
Pariskunnilla on monia syitä, jotka johdattavat heidät pyytämään kirkolta avioliittonsa uudelleen siunaamista. Taustalla voi olla esimerkiksi siviilivihkimys tai sitten pariskunta on vihitty ulkomailla ja he haluavat myöhemmin järjestää juhlan, johon myös suku ja ystävät voivat osallistua.
– Voi se syy olla arkisempikin. Olen usein miettinyt, miten perheiden ja sukujen yhteenkuuluvuus on rapistunut. Avioliiton siunaaminen voisi olla sukujuhlan ohjelmanumero, joka kokoaa joukot yhteen, Tapio Hirvilammi pohtii.
Mitä ihmettä pappi osaa juhlatilaisuudessa puhua pariskunnalle, joka on vuosikymmenien aikana jo monet ilot ja kompastumiset kokenut?
– Niinpä. Toisaalta en tiedä, ovatko sanat lopuksi niin kovin paljon erilaisempia nuorelle parille kuin vanhemmalle. Anteeksipyytäminen ja -antaminen sekä sitoutuminen ovat elämänmittaisia tehtäviä, Tapio Hirvilammi miettii.
Kun koti pysyy ehjänä, se on paljon suurempi asia kuin vain yhden kodin asia. Tapio Hirvilammi
Tapio Hirvilammi on kohdannut avioliiton siunaamistilaisuuksissa ymmärtävän juhlayleisön. Tapahtumia ei ole kyseenalaistettu.
– Ei alkuunsakaan. Koti, perhe ja avioliitto ovat tärkeitä asioita, yhteiskunnan tukipilareita. Kun koti pysyy ehjänä, se on paljon suurempi asia kuin vain yhden kodin asia. Se säteilee ympäristöönsä.
Pitkää, valkoista ja pellavaista
Palataan vielä Toscanan auringon alle. Mitä pariskunta pukee päälleen, kun vihkivaloja vannotaan uudelleen läheisten todistaessa ja auringon paistaessa? Morsian pitäytyi pitkässä ja valkoisessa asussa, vaikka sen saamisessa oli hieman mutkia matkassa.
– Ensin kävi vähän huonosti. Tilasin netistä valkoisen, pitkän puvun. En mitään hääpukua vaan simppelin mekon, mutta se ei tullut ajoissa. Toscanassa alkoi sitten uuden pitkän mekon metsästys. Mukavaa oli vielä näin vähän iäkkäämpänä rouvana pukea valkoinen, pitkä leninki päälle.
Sulhasella oli varmasti vaaleat, pellavaiset kesähousut yllään?
– Ei ollut. Niitä kyllä etsittiin täältä ja Toscanasta. Lopulta pukeuduin sinisiin housuihin, mutta paita oli valkoinen ja pellavainen.