Saarijärvellä Kahasuon reilun 30 hehtaarin turvetuotantoalueella on hiljaista, vain pieni tuulenvire kahisuttelee kellastuvia lehtiä.
Kesän tuotantokausi on ohi ja kuivattu punaruskea turve peitelty mustan muovin alle talteen.
– Kunhan pakkaset kovettavat maan, kunnostamme alueen ensi kesää varten, kertoo maaseutuyrittäjä Juha Korkeamäki.
Korkeamäen puoliksi omistamalta Kahasuolta on nostettu energiaturvetta reilun 10 vuoden ajan.
Maidontuotannon turpeeseen vaihtanut Korkeamäki on harmissaan siitä, että kotimaista lähienergiaa on lähdetty ajamaan alas.
– Turpeen osuus koko maan energiapaletissa on vain viisi prosenttia ja osassa lämpölaitoksia sitä ei voi korvata millään. Toki uusia tekniikoita tulee varmasti ajan kanssa, mutta tällä hetkellä turpeelle ei ole muita korvaajia kuin ulkomailta tuotu kivihiili, maakaasu tai öljy, toteaa Korkeamäki.
Energiaturvetta puolet vähemmän 10 vuoden kuluttua
Alkuvuodesta energiaturpeen käyttö on laskenut 22 prosenttia (Tilastokeskus) viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna.
Turpeenpoltto on nyt alimmillaan sitten 1990-luvun, kertoo Bioenergia ry:n toimialapäällikkö Hannu Salo.
– Laskun ennakoidaan jatkuvan niin, että hallitusohjelmassa mainittu energiaturpeen käytön puolittuminen vuoteen 2030 mennessä tapahtuu päästöoikeuden hinnan nousun vuoksi jo paljon aiemmin.
Samaa tahtia vähenee yrittäjien ja kausityöntekijöiden työllisyys.
Maamme suurin turpeentuottaja on Vapo, mutta turve tuo leivän myös reilun 400 yksityisen yrittäjän pöytään.
Viime vuonna turpeen työllistävä vaikutus (Bioenergia ry) suoraan oli noin 2300 ja välillisesti yli 4200 henkilötyövuotta.
Pieniä turveyrittäjiä huolettaa, miten tuotannon investoinnit kuoletetaan, jos kysyntää ei enää ole.
– Alkuinvestoinnit eli kunnostukset, maaston raivaus, teiden tekemiset, ojankaivuut, vesiensuojelurakenteiden tekeminen, koneet ja kalusto. Ne lasketaan sadoissa tuhansissa euroissa, sanoo Korkeamäki.
Pelkällä turpeella ei pärjää
Vaikka Korkeamäen sukutilalla oli tuotettu maitoa 1700-luvulta lähtien, perinteen katkaiseminen ja lehmistä luopuminen kuusi vuotta sitten ei tehnyt tiukkaa.
– Siinä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt olemaan navetassa kiinni vuorokaudet, viikot ja kuukaudet läpeensä, että luopuminen oli helppoa.
Toimeentulon turvasi muutamaa vuotta aiemmin lähisuolla aloitettu turpeennosto.
Pelkän turpeen varassa ei kovin moni yksityinen turveyrittäjä elä, vaan tulot kertyvät useista eri lähteistä.
Näin on myös Korkeamäen tilalla, jossa pellot on valjastettu kuminan viljelyyn ja toiminimellä mies tekee kantojyrsintää sekä metallitöitä omassa pajassa.
– Me yksityiset turveyrittäjät olemme etupäässä pieniä toimijoita, jotka ovat perustaneet omille mailleen turvesoita lisäelinkeinona. Kun lähiseudulla ei ole teollisuutta tai muita töitä, on vaan keksittävä jotakin.
Turveyrittäjän omatunto
Turveyrittäjyys on vaatinut paksua nahkaa, tunnustaa Korkeamäki.
– Kyllä tässä saa niin paljon törkyä niskaansa jatkuvasti. En toki henkilökohtaisesti, koska ainakin täällä ihmiset ymmärtävät tämän toiminnan, mutta yleensä mediassa ja muualla.
Turvetuotantoa on syytetty vuosikausia muun muassa vesistöjen pilaamisesta. Tuoreimpien tutkimusten mukaan vesistöjä varjelevat tahot ovat haukkuneet ainakin osittain väärää puuta.
Vesien on todettu tummuvan ilmastonmuutoksen (Oulun yliopisto) vaikutuksesta ja ravinteita valuvan järviin enimmäkseen vanhoista metsäojituksista (Luonnonvarakeskus).
– Turvetuotanto perustuu hyvin pitkälle faktoihin ja tutkimuksiin, ei mielikuviin, sanoo Korkeamäki.
Kahasuolta lähteviä vesiä on mitattu 13 vuotta joka kuukausi ympäri vuoden.
– Me tiedämme nämä omat mittaustulokset ja ne ovat sellaisia, että ei voi missään nimessä sanoa meidän pilaavan vesiä.
Nyt energiaturpeen käyttöä ajetaan alas sen hitaan uusiutumisen ja hiilipäästöjen takia.
– Koskaan ei ole omatunto kolkuttanut. Tämä on laillinen elinkeino, jota yrittäjät harjoittavat omilla tai vuokramailla. Kyllä me turveyrittäjät uskomme tähän ammattiin ja siihen, että meitä vielä tarvitaan.
Mitä turpeen tilalle?
Moni on kritisoinut sitä, että hallituksen ensimmäisessä budjetissa ei poistettu energiaturpeen verotukea.
Korkeamäen suoltaan nostamalla jyrsinturpeella tehdään kaukolämpöä muun muassa jyväskyläläisiin koteihin.
Jyväskylän Energian toimitusjohtaja Tuomo Kantolan mukaan verotuen lopettamisen vaikutukset yhtiölle olisivat 5-10 miljoonaa euroa vuodessa, riippuen vuodesta.
Vaikka verotuki poistuisi, ei turpeen käyttö loppuisi siihen. Kohonneet kustannukset uhkaisivat näkyä kaukolämpöasiakkaiden laskussa.
– Vaihtoehtoisesti se leikkaisi mahdollisuuksia investointeihin ja näin hidastaisi siirtymistä hiilivapaaseen energiantuotantoon, sanoo Kantola.
Turvetta tarvitaan etenkin voimalaitosten seospoltossa puupolttoaineen sekaan, sillä turpeessa oleva rikki (Sanja-Maria Ollin kandidaatintutkielma) vähentää kattiloiden korroosiota ja energia saadaan tuotettua tehokkaammin kuin pelkällä puulla.
Energiateollisuus ry:n mukaan turpeen polton vähentäminen kasvattaa energiapuun käyttöä merkittävästi 2020-luvulla. Kotimaista puupolttoainetta on riittävästi, mutta se edellyttää merkittäviä investointeja ja metsienkäytön lisäystä.
Luontojärjestöt ja Suomen ilmastopaneeli vaativat, että metsien hakkuita ei ainakaan kasvateta nykyisestä tasostaan.
Muutakin kuin energiaa
Energiaksi polttamisen lisäksi turvetta löytyy lähes jokaisen arkipäivästä. Esimerkiksi kaupasta kotiin kannettavat salaatit ja yrtit kasvavat turpeessa.
Turvetta löytyy myös multasäkeistä, joita selkä vääränä kannetaan puutarhoihin ja kasvimaille tai vaihdetaan ruukkukukille.
Lisäksi kosmetiikassa naamioina tai kylpyihin käytettävä turve on yhtälailla suosta nostettua kuin mikä tahansa muukin turvemateriaali.
Suurin osa turpeesta menee nyt energiaksi, vain noin 15 prosenttia nostetusta turpeesta käytetään muihin tarkoituksiin, kertoo Hanna Haavikko Suomen turvetuottajat ry:stä.
– Jos muiden turvetuotteiden kilpailukykyä ei varmisteta, energiaturpeen alasajo tarkoittaa koko toimialan alasajoa, sanoo Haavikko.
Haavikon mukaan tällä hetkellä pelkästään kasvu- tai kuiviketurpeen tuotanto ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Vapo on investoinut turpeesta valmistettavan aktiivihiilen tuotantoon ja avaa uusia turvetuotantoalueita.
Päästöpahiksesta hiilensitojaksi
Osa Kahasuon turvetuotantoalueesta oli ennen peltoa, johon työkoneet aina upposivat. Loput alueesta oli metsää, joka ei kasvanut ojituksista ja lannoituksista huolimatta. Paksussa turpeessa puu ei kasva, toteaa Korkeamäki.
Suolta voi nostaa turvetta vielä 10 vuoden ajan.
– Kunhan alueelta on saatu turve pois ja kivennäismaa näkyviin, istutetaan sinne puita hiiltä sitomaan. Todennäköisesti täällä nähdään tulevaisuudessa männyntaimikko.