Kissa naukaisee ainakin metrin mittaisen miaun. Siltä se ainakin tuntuu.
Kovaääninen katti ei selvästikään halua jäädä huomaamatta, kuten ei yksikään Turun kaupungin eläinhoitolassa lokakuun alussa asuvasta noin paristakymmenestä kissasta.
Jokainen mirri maukuu hoitolassa kodin perään.
Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopra nostaa syliinsä pikimustan kissan, jonka korvat ovat kuin piparkakun reunaa.
Röpelöiset korvat kertovat useista tappeluista, joita kissa on kokenut. Nyt sille on tiedossa koti ja sen myötä toivottavasti leppoisammat elinvuodet.
Eläinhoitoloissa eläimiä tulee ja menee. Turun kaupungin eläinhoitolaan koiria tulee vuosittain noin 350 ja kissoja 500–600.
Vuodenaikaan nähden hoitolassa on yllättävän hiljaista, Leysen-Kopra toteaa. Kesäkissaongelmaa ei ole näkynyt enää vuosiin. Jos niitä aiemmin tuli niin sanotusti ovista ja ikkunoista, on nyt kevät pahinta aikaa.
– Kun edellisenä kesänä otetut kissanpennut tulevat sukukypsiksi, ne pitäisi leikata. Seuraavana keväänä, kun kissat mouruavat ja pissaavat ovenpieliin, on helppo ratkaisu avata ovi ja antaa kissan mennä. Naaraat usein ovat jo siinä vaiheessa tiineenä, kun ne tulevat löytöeläinkotiin.
Omistajaa etsitään nykyään somessa
Yksi Turun eläinhoitolan löytökoira on viime aikoina noussut varsinaiseksi somejulkkikseksi. Koska kukaan ei hoitolalla tiedä karvakamun oikeaa nimeä, on sitä ryhdytty kutsumaan sen rodun mukaan Parsoniksi.
Koiran alkuperää on yritetty selvittää sinnikkäästi. Sen kuva on julkaistu eläinhoitolan somekanavalla ja julkaisujen jakojakin on jo reilu tuhat. Se on iso luku, sillä yleensä eläinhoitolan julkaisuilla on jakoja muutamasta kymmenestä noin sataan.
Siltikään Parsonin omistajaa ei ole löydetty.
Karanneet lemmikit päätyvät aiempaa harvemmin löytöeläintaloihin. Eläin palaa nykyisin omistajalleen usein sosiaalisen median avulla, kerrottiin Suomen eläinsuojeluyhdistyksestä Ylelle kesäkuussa.
Esimerkiksi Jyväskylän ja Muuramen löytöeläimiä vastaanottavassa Karajan Löytöeläinkodissa toiminnasta vastaava Katri Raatikainen kertoi tuolloin, että lemmikkien omistaja löytyy usein nopeasti Facebookin avulla.
Apua kannattaisi pyytää ajoissa
Joskus elämäntilanteet muuttuvat tai lemmikillä on ongelmia, joiden kanssa omistaja ei koe pärjäävänsä.
Eläinsuojeluvalvoja Heidi Leyser-Kopran mukaan on ymmärrettävää, että tilanteet muuttuvat. Hän sanoo olevansa aina eläinten puolella, mutta ei tuomitse lemmikkejään hylänneitä ihmisiä. On ookoo myöntää, ettei eläimen kanssa pärjää.
– Aina olisi reilua kertoa, jos ei voi enää pitää eläintä. Sitten me neuvomme ja ohjaamme, että mihin eläimen voi luovuttaa ja sille haetaan uusi koti.
Leyser-Kopran mielestä on turha antaa eläimen odottaa omistajaansa, joka ei koskaan tule sitä hakemaan. Adoptioprosessi voitaisiin aloittaa aiemminkin.
Parsonrusselinterrierin näköinen pikkukoira hurmaa nopeasti iloisella olemuksellaan. Jos se onkin kokenut kovia, ei sitä näe sen olemuksesta.
Vauhdikas karvakorva kiitää pitkin eläinhoitolan ulkoilutilaa, haistelee ja merkkailee. Heidi Leyser-Kopra saa koiran syliinsä napattuaan monta märkää lipaisua kasvoihin.
– Olisi kiva, jos omistaja ilmaantuisi. Hän voi ihan hyvin kertoa vaikka hylänneensä koiran tahallaan. Haluamme tietää yksityiskohtia koiran iästä ja syyt siitä luopumiseen, että onko ongelmakäyttäytymistä vai jotain muuta. Auttaisi paljon siinä, kun sille etsitään uutta kotia Leyser-Kopra sanoo.
Monella on nimi löytöpaikan mukaan
Turun kaupungin eläinhoitolassa asuu nyt esimerkiksi Varissuo-niminen koira, Paimioksi kutsuttu kissa ja joukko muita löytöeläimiä, joita nimitetään usein löytöpaikan tai rodun mukaan.
Suurin osa Turun kaupungin eläinhoitolaan tuoduista koirista käy Heidi Leyser-Kopran mukaan vain pikaisesti yökylässä. Parson on tänä vuonna vasta toinen pitempiaikainen koira-asukas.
– Kenen tahansa koira voi lähteä karkuun. Urokset lähtevät nartun perään, metsästysviettinen koira lähtee jäniksen perään ja eksyy omistajaltaan, Leyser-Kopra luettelee.
Anovat naukaisut ja haukut saavat eläinrakkaan ihmisen melkein lupaamaan kodin vaikka kaikille hoitolan asukeille, mutta eläimiä ei saakaan kuin maitoa kaupasta.
Eläinhoitolasta seuraava pysäkki on aina Eläinsuojeluyhdistys.
– Toimimme kaikkien eläimien suhteen niin, että niitä pidetään meillä kaksi viikkoa. Jos sinä aikana ei omistaja kysele eläimen perään tai kaupunki löydä sopivaa sijoituspaikkaa, ne siirtyvät Eläinsuojeluyhdistyksen hallintaan.
Myös somekoira-Parson on siirtynyt Turun Eläinsuojeluyhdistyksen hoiviin.
Omistajan sijaan sille on ryhdytty etsimään uutta kotia.
Keskustele aiheesta Yle Tunnuksella. Kommentointi sulkeutuu kello 21.
Lue vielä nämäkin:
Some nopeuttanut kadonneiden lemmikkien löytymistä – villikissojen määrä jatkaa kasvuaan
Kadoksiin joutuneen kissan kohtalo on edelleen karu – kolme neljästä jää taipaleelle