Matalat ja seisovat vedet eivät ole omiaan kalanelämään, sillä sellaisissa ei yleensä riitä happi. Idänkäärmeenpäille ne kuitenkin kelpaavat hyvin.
Näillä kaloilla on myös toinen epätavallinen ominaisuus: ne pärjäävät kuivalla maalla ja pystyvät jopa liikkumaan siellä useita päiviä. Taito on kehittynyt, jotta ne pystyvät pinnistelemään kuivahtavasta lammikosta uuteen kosteikkoon.
Maaelämä onnistuu kidusten yläpuolella sijaitsevien pienten pussien ansiosta. Keuhkomaisen elimen päätarkoitus on säilöä pinnalta haukattua ilmaa hyödynnettäväksi, kun kala sukeltaa takaisin vähähappiseen veteen.
Viime vuonna Biology Open -lehdessä ilmestynyt kiinalaistutkimus kertoo enemmän tästä kyvystä. Niin ikään viimevuotinen yhdysvaltalainen geneettinen tutkimus Peer J -lehdessä kertoo uhkaavan vieraslajin leviämisestä Yhdysvalloissa.
Syö kaiken, mikä suuhun sopii
Tässä kuussa ilmeni, että idänkäärmeenpää on levinnyt ihmisten avulla Yhdysvalloissa jälleen uuteen osavaltioon, Georgiaan.
Idänkäärmeenpäitä on tuotu Yhdysvaltoihin akvaarioihin, kalatoreille ja ravintoloihin, mutta luontoon päästyään vieraslajista on tullut uhka biodiversiteetille.
Idänkäärmeenpäät ovat ahnaita petoja. Toiset kalat ovat niiden mieliruokaa, mutta kaikki käy, äyriäisistä sammakoihin. Maalla vaarassa ovat suuhun sopivat liskot, linnut ja nisäkkäät, joskaan varsinaiseksi vaanijaksi käärmeenpäästä ei ole.
Idänkäärmeenpäät ovat myös vikkeliä lisääntymään, mikä pahentaa uhkaa muille eläimille. Yksi ainoa naaras voi tuottaa jopa 50 000 munaa, ja jos veden lämpötila on suotuisa, poikaset kuoriutuvat pesässä jo vuorokaudessa tai parissa.
Vanhemmat hoitavat niitä kuukauden ajan, mutta naaras on valmis uuteen poikueeseen jopa viisi kertaa vuodessa. Vaarallisesta lapsuusiästä selvittyään kala saattaa elää kahdeksanvuotiaaksi.
Käärmeenpäiden ja muiden vieraslajien mukana voi lisäksi levitä tauteja ja loisia, joita vastaan kotoperäisillä lajeille ei ole konsteja.
Lemmikkikaloja hylätään luontoon
Tällä vuosituhannella on havaittu neljää eri käärmeenpäälajia 15 osavaltiossa eri puolilla Yhdysvaltoja. Ensimmäinen oli Kaliforniassa vuonna 1997 pyydystetty idänkäärmeenpää.
Juuri idänkäärmeenpää on ryhtynyt tehokkaasti lisääntymään luonnossa ja polskii nykyisin muun muassa Potomacjoessa, jonka varrella sijaitsee Yhdysvaltain pääkaupunki Washington D.C.
Vahingossa kalat eivät ole uusiin vesiinsä loiskahtaneet, sanoo Yhdysvaltain geologinen tutkimuslaitos. Kaloja on vapautettu luultavasti siksi, että aikuistuttuaan ne ovat osoittautuneet liian aggressiivisiksi kotiakvaarioihin tai kalastajat ovat toivoneet niistä uudenlaista saaliskantaa lähivesiinsä.
Käärmeenpäät määriteltiin Yhdysvalloissa vuonna 2002 vaarallisiksi vieraslajeiksi. Elävien yksilöiden tuonti maahan ja kuljettaminen osavaltioiden välillä kiellettiin.
Tuolloisen sisäministerin Gale Nortonin mielestä käärmeenpäät olivat "kuin huonosta kauhuleffasta". Ne pysyvät maalla hengissä ainakin kolme päivää, ja liikkuessaan eteenpäin ne syövät käytännössä kaikki tielleen osuvat pienet eläimet, Norton perusteli kieltoa.
Myös Euroopan unionissa on ehdotettu käärmeenpäiden nostamisesta listalle kalalajeista, joita akvaarioihin ei enää saa hankkia.
"Frankenfish", "mustan laguunin hirviön kaveri", "kala kuin tankki", "eväkäs kalkkarokäärme". Yhdysvaltain lehdistön nimiä idänkäärmeenpäille
Kun georgialainen kalastaja kertoi lokakuun alussa saaneensa koukkuunsa oudonnäköisen kalan lammesta Gwinnettin hallintoalueella, viranomaisten kehotus samanlaisen saaliin nappaaville oli tyly. "Tappakaa se heti!" kuului heidän ohjeensa.
Kalastaja oli kuvannut otuksen ja vapauttanut sen mutta päättänyt sitten ottaa yhteyttä biologiin.
– Ensimmäinen puolustuslinjamme idänkäärmeenpäitä ja muita vesien vieraslajeja vastaan ovat kalastajat. Nopean raportoinnin ansiosta pääsimme tutkimaan tilanteen ja toteamaan, että lammessa on tätä lajia, kiittää Matt Thomas Georgian osavaltion luonnonsuojeluvirastosta.
Lammesta pyydystettiin yksi aikuinen ja kolme keskenkasvuista idänkäärmeenpäätä. Toinen vanhempi lammessa vielä uiskennellee, viranomaiset arvelevat. Jahti jatkuu myös ympäristön kosteikoissa muiden yksilöiden varalta. Käärmeenpäät ovat parvikaloja.
Georgiassa kiinni saaduille kaloille tehdään geenitestit sen selvittämiseksi, ovatko ne samaa perhettä. Jos sukulaisuus varmistuu, laji ei ehkä ole päässyt leviämään yhtä lampea kauemmaksi.
Käärmeenpäät ovat saaneet nimensä pitkulaisesta muodostaan, käärmeen tapaisista kuvioistaan ja varsinkin isoista suomuistaan, jotka saavat litteähkön pään näyttämään käärmemäiseltä.
"Haarukka olisi paras ase"
Käärmeenpäälajeja on kymmeniä. Niiden kodit ovat Aasian ja Afrikan makeissa vesissä, missä niillä on oma tasapainottava tehtävänsä järvien, lampien ja jokien ekosysteemissä.
Malesiassa ja osissa Indonesiaa elää sellainenkin käärmeenpäälaji, jolle mieluisimpia ovat erittäin happamat vedet, jopa lähes yhtä happamat kuin viinietikka tai sitruunamehu. Merivedessä käärmeenpäät eivät pärjää.
Idänkäärmeenpää on sukunsa laajimmalle levinnyt laji. Luontaiset asuinseudut ovat lähinnä Kiinassa, jossa sitä myös kasvatetaan paljon.
Käärmeenpäät ovat perinneruokaa siellä, missä niitä on aina ollut. Esimerkiksi Vietnamissa käärmeenpäitä säilötään kuten sillejä täällä. Länsimaissakin monet kokit arvostavat lajia sen kiinteän, valkoisen lihan vuoksi, joka ei grillissä tai pannulla juuri kutistu ja sopii hyvin myös keittoihin.
Monet asiantuntijat ovatkin sitä mieltä, että paras ase idänkäärmeenpääongelmaa vastaan on haarukka, elleivät kalan ulkonäkö ja nimi vie ruokahalua.