Iitun Tilkun ompelimon oveen Kotkassa on teipattu lappu. Siinä lukee, ettei ompelimo ota vastaan uusia töitä enää loppuvuonna.
Oven lasin läpi näkee, kuinka sisällä hehkuu rivissä kirkkaanvioletteja voimistelupukuja sinisin ja kultaisin yksityiskohdin. Värimaailma tuo mieleen lampun hengen, ja juuri Aladdin-sadusta puvut ovatkin inspiraationsa saaneet.
Ne ovat viittä vaille valmiita Kotkan Kirin Developpe-voimistelujoukkueen esityspuvuiksi. Iitun Tilkun omistajan Iina-Leena Kirin voimistelupuku-urakka ei silti ole lainkaan ohi.
Iina-Leena Kiri lupasi kesällä Kotkan Kirin voimisteluseuralle viiden joukkueen voimistelupuvut marraskuulle. Yhdessä joukkueessa on keskimäärin 10 voimistelijaa.
– Kollegani lupasi tehdä korjaustyöt, mutta hän saikin töitä Lappeenrannasta ja muutti sinne. Minulle jäivät siten pukujen lisäksi myös kaikki muut työt, joten niitä riittää niin paljon kuin vain kerkeän tehdä, nauraa Kiri.
Tästä kiireestä kielii myös lappu ovessa: Kirin on lyhyessä ajassa tehtävä vielä parikymmentä pukua. Koska yhden puvun tekoon uppoaa yhdestä jopa kolmeen päivää, hän on painanut viime aikoina pitkää päivää.
– Jotkut päivät ovat venyneet aamukuudesta jopa iltayhdeksään saakka, viikonloppuisinkin. Intohimoa ompelua kohtaan täytyy olla, jotta jaksaa.
Satoja mittatilauspukuja
Kotkassa asiakkaat tuntevat Iina-Leena Kirin “Iituna ompelimosta”. Hän valmistui pukineiden valmistajaksi 30 vuotta sitten ja yrittäjyyttä hänellä on takanaan 13 vuotta. Ensimmäiset voimistelupukukyselyt hän sai kahdeksan vuotta sitten.
– Joukkueet halusivat teetättää puvut paikallisesti, mutta Kotkassa ei ollut tekijöitä. Nyt olen tehnyt urallani noin 400 pukua. Suosikkini ovat kenties Mimosa-joukkueelle viime vuonna tekemäni viidakkoteemaiset puvut.
Iina-Leena Kirillä on ollut ompelimossaan ajan mittaan kolme eri kollegaa. Hän on kuitenkin aina tehnyt voimistelupuvut yksin, sillä kollegat eivät ole innostuneet pienestä näpertämistä samalla lailla kuin Kiri.
Pukujen teko on pitkä prosessi, sillä jokainen tyttö mitataan erikseen. Heillä saattaa olla kymmeniä senttejä pituuseroa, mutta silti pukujen on näytettävä samalta.
Puvut välittävät tunnelmaa – ja siksi vaihtuvat tiuhaan
Voimistelun kilpailutoimintaan kuuluu useita eri lajeja. Osassa niistä, kuten telinevoimistelussa, käytössä ovat seurapuvut. Niitä myydään usein eteenpäin kun puku jää liian pieneksi, joten sama puku voi kiertää käytössä vuosia.
Kuitenkin esimerkiksi rytmisessä voimistelussa ja joukkuevoimistelussa puvut ovat yksityiskohtaisempia, kuten Iina-Leena Kirin tekemät puvut. Ne saattavat olla voimistelijan käytössä vain yhden kauden.
– Kannustamme etenkin lasten joukkueita käyttämään pukuja kauemmin, sillä jatkuva pukujen vaihtaminen ei ole järkevää eikä kestävän kehityksen mukaista, sanoo Suomen Voimisteluliiton voimistelutoimen johtaja Susanna Porola.
Pukujen tiuha vaihtaminen johtuu siitä, että usein voimistelupuvut liittyvät johonkin teemaan tai tunteeseen, jota esityksellä tahdotaan välittää – esimerkkinä tästä toimivat juuri Aladdin-tyyliset puvut.
Kun esityskorografia vaihtuu, myös pukujen on usein vaihduttava.
Kierrätystä ja tuunausta
Ajan ja vaivan lisäksi pukuihin uppoaa runsaasti materiaaleja ja tuhansia koristeita, kuten muovisia strasseja.
– Uskon, että kestävän kehityksen trendi tulee nousemaan yhä tärkeämmäksi pukuja suunnitellessa. Kannustamme niiden tuunaamiseen, jolloin esimerkiksi pitkät lahkeet leikkaamalla lyhyiksi puvusta saadaan erilaisen näköinen ja se voidaan käyttää uudelleen, kertoo Susanna Porola Suomen Voimisteluliitosta.
Yksittäiset voimistelijat ja joukkueet voivat myydä pukujaan eteenpäin, kun eivät niitä enää tarvitse.
– Tätä näkee tällä hetkellä ilahduttavan paljon. Haasteen tuo kuitenkin se, että joukkueiden pukuja myytäessä niin voimistelijoiden mittojen kuin lukumääränkin tulisi käydä yksiin, Porola sanoo.
Osa voimistelijoista haluaa mieluummin säilyttää pukunsa.
– Niihin liittyy usein rakkaita muistoja.
Voimistelijatytöt ovat Iina-Leena Kirin mukaan ihania asiakkaita. Kun he tulevat sovittamaan pukuja, ompelimo täyttyy naurusta.
– Palkitsevinta on nähdä valmiit, kimmeltävät puvut heidän yllään näytöslavalla.
Voimistelupuvut eivät suinkaan ole ainoita töitä, jotka pitävät Kirin kiireisenä. Pikamuotia ja vaatteiden kertakäyttökulttuuria on arvosteltu paljon viime aikoina, sillä tekstiilijätteen kierrätys on iso ongelma.
On myös olemassa myös toinen ääripää – he, jotka korjauttavat vanhoja vaatteitaan niin pitkään kuin se on mahdollista.
Korjauttamista uuden ostamisen sijaan
Valtaosa Iina-Leena Kirin töistä on korjausompelua. Se on hyvä tapa pidentää tekstiilien käyttöikää, ja etenkin vanhoja ja rakkaita vaatteita korjautetaan paljon.
– Joku saattaa tuoda ompelimooni 20 vuotta vanhan villakangastakin, josta teen täysin uuden takin. Kankaat olivat ennen laadukkaampia ja niistä sai parempia tuotteita. Kun nyt ostaa villakangastakin kaupasta, se on parin vuoden päästä entinen.
Ompelija ja Suomen Käsityöyrittäjät ry:n hallituksen jäsen Riitta Kuusisto on huomannut saman ilmiön.
– Asiakkainani on käynyt muun muassa nuoria miehiä, jotka ovat halunneet laittaa isoisän vanhan nahkatakin vuorin kuntoon, vaikka se olisikin hintavaa. Pitkään kestänyttä vaatetta kunnioitetaan, hän sanoo.
Riitta Kuusisto on myös havainnut, että uusia ja halpojakin vaatteita halutaan nykyään korjauttaa.
– Äskettäin vaihdoin asiakkaan takkiin vetoketjun, mikä maksoi 50 euroa. Samanlaisen takin olisi varmasti saanut sillä hinnalla uutenakin. Nykyään moni kuitenkin ajattelee, että miksi vanha pitäisi heittää pois, jos sen voi korjauttaa.
Ompelimoissa riittää myös muita töitä on laidasta laitaan: tuolien päällysten, vanhojentanssipukujen ja miesten housujen tekoa.
– Kummallisiakin tilauksia on tullut, kuten kynsienleikkuukasseja koirille. Pari viikkoa sitten puolestaan tein teepannulle myssyn, virnistää Iina-Leena Kiri.
Ompelimoiden yksi ruuhkaisimista ajoista on lähestyvä joulusesonki. Toinen kysyntäpiikki ilmenee juhannuksen tienoilla, hää- ja rippijuhlakauden aikoihin. Sitä ennen Iina-Leena Kirillä on tiedossa uusien voimistelupukujen ompelua kevään näytöksiä varten.
Ommellessa ehtii myös unelmoida. Iina-Leena Kiri toivoo, että voisi tehdä vielä enemmän uniikkeja vaatteita alusta asti.
– Haaveenani on aina ollut päästä töihin teatteriin, missä voisin päästää luovuuteni valloilleen. Minulla on vielä 20 vuotta työikää jäljellä joten saa nähdä jaksanko istua täällä vai lähdenkö maailmalle.