Ateneumin taidemuseon kokoelmista lähetetään vuosittain satoja teoksia näyttelyihin koti- ja ulkomailla. Tahti vain kiihtyy. Ateneumin teoslainat ulkomaille ovat lisääntyneet selvästi vuodesta 2015.
Tuolloin maan rajojen ulkopuolelle lähti 153 teosta. Vuonna 2019 luku oli jo 243.
– Tällä hetkellä suuret museot etsivät tuntemattomampia taiteilijoita näyttelyihinsä. On eräänlainen trendi, että halutaan löytää uusia nimiä, sanoo Ateneumin museonjohtaja Marja Sakari.
Kesällä Lontoon Royal Academy of Arts -taidemuseossa tutustuttiin “tuntemattoman” suomalaisen taiteilijan teoksiin. Esillä oli laaja Helene Schjerfbeckin (1862–1946) näyttely, jonne Ateneumin taidemuseo oli lainannut noin 60 teosta omista kokoelmistaan.
Meille Schjerfbeck on tuttu mestari, mutta briteille vielä ennen kesää uusi, eksoottinen maalari.
Klassikoita kysytään, mutta ne pysyvät Suomessa
Eniten maailmalle pyydetään meille tuttuja kultakauden taiteilijoiden teoksia. Kaikkein suurimmat ja rakastetuimmat klassikot pidetään kuitenkin esillä Suomessa.
– Me emme lainaa Eero Järnefeltin Kaskea tai Hugo Simbergin Haavoittunutta enkeliä tai Albert Edelfeltin Lapsen ruumissaattoa, koska ne ovat teoksia, joita meidän omat yleisöt haluavat tulla katsomaan Ateneumiin, Sakari sanoo.
Myös naistaiteilijoiden teoksia kysytään ulkomaille. Lontoon Schjerfbeck-näyttelyn lisäksi Ateneumilla on vuoden sisään ollut suuri vientinäyttely Tokiossa. Myös Tallinnan Kumussa avautui juuri kolmas laaja näyttely, jossa esitellään suomalaisia 1800-luvun lopun naismaalareita.
– Suomalainen taide aletaan tuntea ulkomailla. Meillä on ollut isoja näyttelyitä, jotka ovat avanneet silmät näkemään meidän poikkeuksellisen hienon naistaiteilijakaartimme, Sakari kuvailee.
Osa liian hauraita matkustamaan
Jokainen laina harkitaan erikseen. Osa teoksista on liian hauraita kuljetettavaksi edes olosuhdeautoissa, joissa lämpötila, kosteus ja valo pidetään tasaisina.
Yksi herkistä teoksista on Ellen Thesleffin Omakuva, jonka taiteilija piirsi lyijykynällä vuosien 1894–1895 aikana.
– Omakuva on niin hauras, että sitä ei kerta kaikkiaan voi viedä pois tästä talosta. Se on nyt esillä Ruovesi-näyttelyssä, joka on auki vain 2,5 kuukautta. Sen jälkeen teos laitetaan lepäämään ties kuinka pitkäksi aikaa, Sakari sanoo.
Lue myös:
Arvokkaiden töiden on tärkeätä antaa levätä varastossa.
– Teokset ovat vähän kuin pieniä potilaita, joita hoidetaan todella hyvin.
Myös Suomi hyötyy
Eniten lainapyyntöjä ulkomaille tulee Suomen lähialueilta: Ruotsista, Tanskasta ja Virosta. Myös Keski-Euroopan suurista museomaista, kuten Ranskasta, Saksasta ja Isosta-Britanniasta kysytään teoksia.
Trafiikkia on myös toisinpäin. Ateneum lainaa muista museoista teoksia omiin näyttelyihinsa. Sakarin mukaan sisään ja ulos kulkevat lainat ovat suurin piirtein samoissa lukumäärissä.
Ateneum työskentelee tietoisesti sen eteen, että suomalaistaidetta saataisiin ulkomaille näytille. Lainaaminen on vastavuoroista ja siitä on muutakin kuin imagohyötyä.
– Mitä enemmän saamme hyviä kumppaneita ja mitä enemmän meidän maineemme kasvaa, sen paremmin saamme tuotua myös tänne hyviä näyttelyitä, Sakari sanoo.
