TAPITALLE Uuden Etelä-Walesin rantoja seuraavalla Princess Highwaylla ei ole ruuhkaa. Ajamme kohti etelän maastopaloalueita. Liikennevirta kulkee takaisin Sydneyn suuntaan.
Määränpäämme on Nowra parin tunnin ajomatkan päähän Sydneystä. Nowraa syvemmälle emme pääse, koska olisimme evakuointialueella. Sinne tarvitaan suojavarusteet ja kulkulupa, joka myönnetään vain äärimmäisiin oloihin kouluttautuneille toimittajille.
Viikonloppuna Nowra ei vaikuttanut turvalliselta. Kova tuuli ja kuivuus puskivat tulimerta eteenpäin monista ilmansuunnista, ja yhtäkkiä lähes koko Nowra julistettiin vaara-alueeksi.
Sää on sittemmin viilennyt, mutta viranomaisten palokarttaa kännykästä selaamalla selviää, että vieläkin alle kymmenen kilometrin päässä kaupungista palaa “hallitsemattomasti”.
Nowran liepeillä sijaitsee Tapitalle. Se on virallisesti kaupunginosa, mutta kyse on enemmänkin maalaiskylästä. Näkymät ovat jylhää laaksoa ja vuorijonoa. Lähellä on viinitarhoja.
Mikä idylli, paitsi että nyt taivas on sakeana savusta ja nenään pistää voimakas palaneen puun haju.
“Koskaan ei ole tapahtunut mitään vastaavaa”
Mutkittelevalla pikkutiellä tulee vastaan useampi paloauto. Sitten poliisi. Sitten tiesulku. Puhumme tiemme eteenpäin. Meitä varoitetaan kaatuilevista puista.
Saavumme Peg Ryanin ja Suzi Krawczykin talolle. Näky on hätkähdyttävä. Talo on pystyssä, mutta pihan edessä oleva metsä on palanut ja maa mustana. Tuli on tuhonnut myös voimajohtoja, sähköt ovat poikki.
Vain muutama metri lisää, ja pariskunta olisi nyt koditon.
– Tämä johtuu ilmastonmuutoksesta. Olemme asuneet täällä 30 vuotta, eikä koskaan ole tapahtunut mitään vastaavaa. Koko ajan menee pahemmaksi, sanoo väsyneen näköinen Ryan.
Kaksikko lähti evakkoon perheenjäsentensä luokse viikonlopuksi, kun tilanne näytti pahalta. Nyt edessä on tuhojälkien korjaus.
He kertovat nähneensä omin silmin, miten luonto on muuttunut huonompaan suuntaan viimeisten viiden vuoden aikana.
– Koko ajan on ollut kuivempaa. Puut kuolevat, eläimet eivät löydä enää ravintoa. Tänä kesänä olemme jättäneet verannalle vettä, jota vallabit ja papukaijat ovat käyneet juomassa, Krawczyk kertoo.
– Isoissa kaupungeissa ei tajuta, mitä täällä tapahtuu, Ryan jatkaa.
Jos tilanteesta jotain hyvää pitää etsiä, kriisi on saanut ihmiset auttamaan toisiaan. Pieniä ja vähän suurempiakin tekoja, puolin ja toisin.
– Asukas saman kadun varrelta tuli tuossa äskettäin esittäytymään ja kertoi raivanneensa kaatuneita puita meidän kotitieltä pois. Ihmisen hyvyys tulee esiin vaikeimmilla hetkillä, Ryan sanoo ja pyyhkii kostuneita silmäkulmiaan.
Palo on tuhonnut pariskunnan irtaimistoa pihalla, mutta Krawczyk on iloinen siitä, että uusi puutarha säilyi.
– Tällä täytyy olla jokin merkitys, hän naurahtaa.
Talon edessä olevassa metsässä kytee edelleen. Osa puunrungoista hehkuu kuumuutta, pikkuruisia paloja on siellä täällä, kuopissa savuaa.
Tästä ei kuulemma kannata olla huolissaan. Palo ei leviä, kun ei ole jäljellä mitään palavaa.
Talo säästyi, kun tuuli kääntyi viime hetkellä
Julie Hilditch ja Stephen Daly istuvat vakavina pihallaan. He ovat juuri saaneet viestin, että läheisen ystävän talo on palanut.
Pariskunnan oma talo säästyi viikonloppuna. Palorintama kulki alle kahden kilometrin päästä. Tuuli kääntyi viime hetkellä toiseen suuntaan. Toisen onni on toisen epäonni.
He palasivat juuri kotiinsa evakosta.
– Tuntuu oudolta kertoa täällä, kuinka onnekkaita me olimme, kun monet ovat kokeneet niin paljon pahempaa, Hilditch sanoo.
Hän näyttää tietokoneeltaan videota heidän kotiaan uhanneesta palosta. Taivas on tulipunainen, pahaenteinen.
– Ihan inferno, hän kuvailee.
Daly sanoo, ettei vaara ole ohi, vaikka viikonlopusta selvittiin.
– Palot alkavat ja liikkuvat äkkiä. Saamme olla varuillamme koko kesän, ehkä pidempäänkin. Sateita ei ole näkynyt aikoihin.
Daly valelee kattoa vedellä, jottei talteen kerättävä sadevesi saastuisi tuhkasta. Kaikki helposti syttyvät nesteet on kerätty kauas päärakennuksesta. Lehdet on haravoitu pihalta.
Daly tietää, miten varautua paloihin. Hän on entinen Uuden Etelä-Walesin vapaapalokunnan (News South Wales Rural Fire Service) palomies.
“Kaikessa ei ole kyse rahasta”
Daly ja Hilditch ylistävät vapaapalokunnan toimintaa. He ovat korvaamattomia harvaan asutulla maaseudulla.
– He ovat väsyneitä, mutta tekevät upeaa työtä. Jotkut ovat olleet kuukausia sammuttamassa paloja, vaikka heillä on päivätyö, Hilditch sanoo.
Australian pääministeri Scott Morrison myönsi vasta äskettäin osavaltion vapaapalomiehille mahdollisuuden saada korvauksia menetetyistä tuloista.
Morrisonin nimen mainitseminen saa molemmat pyörittelemään päätään.
– Morrison ei ota vastuuta, eikä hänessä ole johtajuutta, Daly arvioi.
– Hallitus on tiennyt vuosia maastopalokausien pitenevän ja riskien pahenevan, mutta ei ole antanut tarpeeksi resursseja vapaapalokunnalle. He työskentelevät riittämättömän ja vanhan kaluston kanssa, Hilditch kritisoi.
Dalyn mielestä hallituksessa on ilmastonmuutoksen kieltäjiä, jotka ovat sivuuttaneet esimerkiksi johtavien paloeksperttien varoitukset.
– He ovat jumissa tässä ajattelussaan ja halvaantuneita toimimaan.
Kun luonto kärsii, myös talous kärsii. Molemmat kertovat ymmärtävänsä, mikä merkitys hiilikaivoksilla on Australian taloudelle, mutta heidän mielestään suunnanmuutos kohti uusiutuvaa energiaa olisi pitänyt aloittaa vuosia sitten.
– Hallituksella on fiksaatio loputtomaan talouskasvuun. Puhutaan investoinneista eikä välitetä luonnosta, aivan kuin nämä olisivat joko tai -vaihtoehtoja, Hilditch sanoo.
– He ovat unohtaneet, ettei taloutta ole ilman luontoa ja ihmisiä. Kaikessa ei ole kyse rahasta.
Olemme ajamassa kohti Nowran keskustaa, kun ohitamme kaupungin vapaapalokunnan päärakennuksen. Ulkona seisoskelee useita palomiehiä. He hymyilevät, nauravatkin.
On alkanut sataa.