Kreikkalainen Artemis Meron oli vasta 15-vuotias, kun hän joutui pahamaineiseen Auschwitzin keskitysleiriin Puolaan. Elettiin vuotta 1944.
Meronin kanssa leirille joutuivat myös hänen äitinsä ja 9-vuotias pikkuveli.
Jo matka keskitysleirille oli painajaismainen. Täyteen ahdetussa tavaravaunussa ei juuri ollut tilaa liikkua. Yhdessä ämpärissä oli vettä, toinen toimitti WC:n virkaa. Moni kuoli jo matkalla.
Perillä Auschwitzissä tulijat komennettiin kahteen jonoon. Nuoret miehet yhteen, nuoret naiset toiseen. Vanhemmat ihmiset ja lapset tungettiin sotilasajoneuvoihin.
– Halusimme pysyä yhdessä. Pidimme toisistamme lujasti kiinni. Lunta satoi rankasti ja äitini antoi minulle mustan turkkinsa, joten näytin varmaan vanhemmalta kuin olin, Meron muistelee Reutersin haastattelussa.
Muiden lasten tavoin Meronkin joutui eroon perheestään.
– SS-vartija pani äitini ja veljeni autoon ja ajoi pois. En ehtinyt hyvästellä heitä, Meron kuvailee silmät täyttyen kyynelistä.
Hän luuli, että hän näkisi muut perheenjäsenensä myöhemmin illalla.
– Emme tienneet mitään. Sitten kuulimme huhuja ja totuus paljastui. Ettekö ole huomanneet taivaalle nousevaa savua, meille sanottiin.
Moni leiriläinen kuoli kaasukammiossa ja poltettiin savuna ilmaan leirin valtavissa krematorioissa.
Myös yksityiset yritykset hyötyivät leirin orjatyövoimasta
Puolan miehittäneet saksalaiset perustivat Auschwitzin leirin eteläiseen Puolaan vuonna 1940.
Alun perin 40 neliökilometrin kokoinen alue toimi työleirinä puolalaisille, poliittisille vangeille. Leirin rakennukset kuuluivat Puolan armeijalle, ennen kuin saksalaiset miehittivät maan.
Myöhemmin leiristä tuli osa järjestelmällistä kansanmurhakoneistoa, jota natsit kutsuivat "lopulliseksi ratkaisuksi".
Leirin ilmaista vankityövoimaa käyttivät hyväkseen myös yksityiset yritykset kuten IG Farben, joka perusti alueelle kumitehtaan. Myös Krupp ja Siemens-Schuckert pyörittivät lähistöllä tehtaitaan orjatyövoimalla.
Elzbieta Sobczynska joutui hänkin vuonna 1944 Auschwitziin ja siellä pahamaineiseen romanien leiriin. Se perustettiin B-sektorille helmikuussa 1943, kun natsit laajensivat Auschwitz-Birkenaun kompleksia.
– Parakkeja oli kahta tyyliä. Tiiliparakkeja ja niitä, mihin me jouduimme. Ne oli tehty puusta. Ne olivat entisiä hevostalleja, jotka oli muokattu vankien käyttöön, Sobczynska kertoo Reutersille.
Leirin tämän osan erikoisuutena oli, ettei perheitä ollut erotettu toisistaan.
Vessoja ei ollut eikä vesipisteitä, asukkaita piinasi jokapäiväinen nälkä, taudit levisivät ja kuolleisuus oli korkea.
Romanileiri tyhjeni elokuun alussa vuonna 1944, kun 4 000 miestä, naista ja lasta lastattiin kuorma-autoon ja kuljetettiin kaasukammioon tapettavaksi. Sobczynska pelastui.
Vapauttajat "eivät tervehtineet eivätkä hymyilleet"
Auschwitz oli toiminnassa tammikuun 27. päivään asti vuonna 1945. Sen vapauttivat venäläiset sotilaat.
Kemisti ja kirjailija Primo Levi oli leirin sairaalassa, kun vapauttajat saapuivat, kertoo BBC.
– He eivät tervehtineet eivätkä hymyilleet. He eivät näyttäneen tuntevan pelkkää myötätuontoa vaan myös syyllisyyttä siitä, että tällainen rikos on sallittu tapahtuneen, hän kirjoitti myöhemmin.
– Näimme kidutettuja, kurjistettuja ja nälkiintyneitä ihmisiä. Heidän silmistään pystyi näkemään, kuinka onnellisia he olivat tultuaan pelastetuksi siitä helvetistä, yksi kuolemanleirille saapuneista venäläisistä, Ivan Martynushkin kuvailee BBC:llä.
Natsi-Saksa surmasi Auschwitzin viiden toimintavuoden aikana noin 1,1 miljoonaa ihmistä, heistä juutalaisia melkein miljoona. Kaikkiaan holokaustissa kuoli noin kuusi miljoonaa juutalaista.
Pelkona, että historia toistaa itseään
Keskitysleiriltä selvinnyt Vera Grossman Kriegel kertoo Reutersin haastattelussa ahdistuneensa lisääntyneestä juutalaisvastaisuudesta viime vuosina. Hän pelkää, että historia vielä toistaa itseään.
– Se voi tapahtua missä tahansa. Viha kumpuaa välinpitämättömyydestä. Menneisyydestä ei haluta ottaa oppia, hän sanoo.
Vera ja hänen kaksoissiskonsa joutuivat natsitohtori Josef Mengelen koekaniineiksi. Mengeleä kutsuttiin kuolemanenkeliksi, koska hän käytti vankeja pelottaviin kokeisiinsa.
Vera Grossman Kriegel kertoo, että Mengele piti häntä alastomana häkissä. Hänelle annettiin kivuliaita pistoksia. Jos hän itki, hänet piestiin. Moni lapsi kuoli kokeissa.
– Miksi minä selvisin? Siihen oli syynsä. Jotta olisin hiljaa? Ei, vaan kertoakseni, mitä tapahtui.
Lue lisää: