Jingxuan Yangin onnistui pitää isänsä elossa kaksi ja puoli viikkoa. Neljän päivän kuluttua sairaalaan pääsystä tämä kuoli.
65-vuotias Liguo Yangin tarina kuvaa hengissäselviytymisen taistelua koronavirusepidemian keskipisteessä Wuhanissa. Kaupungissa jopa sairaat, joilla on todettu virustartunta, eivät pääse hoitoon.
Jingxuan Yang kertoo tarinansa Ylelle puhelimitse Wuhanista. Hän rukoili apua WeChatissa, Kiinan sosiaalisessa mediassa.
– Pyydän kaupungin johtajia ja viranomaisia. Pelastakaa isäni. Päästäkää hänet sairaalaan, hän vetosi.
Siinä vaiheessa isällä oli jo todettu koronavirustartunta mutta sairaalapaikkaa ei löytynyt.
Sairaus tuli uutenavuotena
Isä sairastui kiinalaisen uudenvuoden päivänä 25. tammikuuta. Se on vuoden tärkein perhejuhla.
Yangin perheessä kuten muualla ei olisi juhlittu enää entiseen malliin muutenkaan. Äiti oli sairastunut kuumeeseen viikko sitten, mutta hän oli jo parantunut.
Hubein maakunnassa raivoava koronavirusepidemia oli jo noussut otsikoihin maailmalla. Yli 1400 ihmisen tiedettiin saaneen tartunnan ja yli 40 oli jo kuollut Wuhanissa. Kaupunki oli karanteenissa.
Virus oli ehtinyt myös levitä Kiinan rajojen ulkopuolelle. Se oli havaittu Australiassa, Thaimaassa, Yhdysvalloissa ja muualla. Lapissa tutkittiin sairastuneita kiinalaismatkailijoita virustartunnan varalta.
Lue tästä uusimmat tiedot koronaviruksen tilanteesta
Kiinan johtaja Xi Jinping määräsi samana päivänä, että kaikki tartunnan saaneet pidetään eristyksissä ja viranomaisten pitää tehdä kaikkensa pitääkseen huolta ihmisten terveydestä. Jingxuan Yang sai kokea, miten vaikeaa viranomaisten oli toteuttaa tätä käskyä.
Perhe ei tiedä, mistä vanhemmat saivat taudin. He eivät olleet käyneet kuuluisalla ruokatorilla, josta viruksen epäilleen levinneen eläimistä ihmisiin.
Isän vointi huononi nopeasti
Isän kuume nousi 38,3 Celsius-asteeseen. Jo seuraavana päivänä hengitys oli vaikeaa ja rintaa poltti. Isä ei jaksanut nousta sängystä.
Jingxuan Yang sanoo, että isän yleiskunto oli ollut hyvä. Hänellä oli ollut sydänvaivoja, verenpainetta ja diabetes, mutta hän urheili ja piti huolta itsestään. Vaivat pysyivät hallinnassa elintavoilla ja lääkkeillä.
Jingxuan Yang kutsui ambulanssin ja vei isän sairaalaan. Keuhkoissa havaittiin tulehdus, mutta potilas lähetettiin kotiin.
Seuraavana päivänä isä pyörtyi kylpyhuoneessa ja sairaalareissu toistui – jälleen laihoin tuloksin. Tupaten täynnä olevassa sairaalassa isä laitettiin tiputukseen sairaalan käytävälle. Hän sai myös happea.
Seuraavien päivien aikana isä ja tytär kiersivät kolmessa sairaalassa, mutta isää ei huolittu sisään, koska hänelle ei ollut tehty nukleiinihappotutkimusta tartunnan toteamiseksi.
Viruksen todentaminenkaan ei avannut sairaalan ovea
Karanteenin alaisessa kaupungissa tutkimukseen pääsy ei ollut helppoa, mutta Yangin isä ja tytär pääsivät lopulta testiin. Kymmenen päivän kuluttua sairastumisesta Xiehen sairaalassa todettiin, että isällä oli koronavirustartunta.
Jingxuan Yangia helpotti tieto, että sairaalan pitää ottaa jokainen tartunnan saanut sisään. Siltikään isää ei hyväksytty sisään.
Tytär järjesti isälle sängyn sairaalan ensiapuosaston ulkopuolelle. Hän hankki happea ja tiputusnestettä ja lääkitsi isää sairaalan käytävillä kaksi päivää. He eivät olleet yksin. Sairaalat olivat täynnä ja niin olivat käytävätkin.
Jingxuan Yang keskitti kaiken energiansa isän auttamiseen. Hän kirjoitti rukoilevia avunpyyntöjä sosiaaliseen mediaan ja viranomaisille.
Sillä aikaa hän yritti pitää huolta, että ei sairastuisi itsekin. Hän pukeutui suojaavaan takkiin ja veti hengityssuojaimen ja suojalasit kasvoilleen. Kengätkin oli suojattu muoviin.
– Steriloin talon joka päivä ainakin kuusi kertaa. Mutta joskus unohdin pitää naamiota, myöntää Jingxuan Yang.
Silti kuume ei noussut.
Hoitoon pääsy nosti toivoa
Pekingin epidemianvalvontakeskus Wuhanissa otti häneen yhteyttä ja pyysi viemään isän Wuhanin keskussairaalaan. Siellä olisi sänky. Kun he pääsivät perille, paikka oli annettu jo toiselle.
Vihdoin helmikuun 6. päivänä isä otettiin sisään Wuhanin kansansairaalaan.
– He eivät kysyneet mitään isäni kunnosta tai sairaushistoriastaan. He eivät kertoneet meille, mitä he aikoivat tehdä, Jingxuan Yang kertoo.
Huolesta huolimatta hän oli iloinen sairaalapaikasta. Hän kirjoitti WeChatissa ystävilleen, että isä saa nyt hoitoa ja paranee.
– Rakas isäni. Tänään olet ensimmäistä päivää sairaalassa. Virus vie ehkä kehosi, mutta ei koskaan tahdonvoimaasi. Olemme taistelleet jo 11 päivää. Sanoit meille, että virus ei ole pelottava. Isä, sinun täytyy tulla kotiin terveenä. Me perheesi odotamme, hän kirjoitti. Viestin jatkeena oli rivi rukoilevien käsien merkkejä ja valokuva isästä lentokoneessa.
Jingxuan Yang muisteli, että isällä riitti voimia vielä erotessaan tyttärestä sairaalassa. Kun sairaanhoitaja mittasi tyttären kuumeen ja totesi, että tällä oli lämpöä 37,5 astetta, isä avasi silmänsä ja kivahti viimeisillä voimillaan. "Tyttäreni ei ole sairas. Antakaa hänen mennä."
Suruviesti illallisen jälkeen
Seuraavana päivänä sairaalasta soitettiin. Isä oli vakavasti sairaana ja siirretään teho-osastolle. Neljän päivän kuluttua puhelin soi illallisen jälkeen. Isä oli kuollut.
Nyt Jingxuan Yang on hyvin vihainen. Hän ei ole saanut tietää mitään isänsä hoidosta tai kunnosta sairaalassa.
Hän ei tiedä, saiko isä lääkitystä muihin vaivoihinsa. Voipuiko hän viruksen takia vai perussairauksiensa lääkityksen puutteen takia? Perhe ei edes tiedä, saako se isän ruumiin takaisin.
– Pyysin sairaalalta isäni omaisuutta takaisin. Ensin he sanoivat, että se viedään ruumishuoneelle. Sitten he kertoivat, että ne tuhotaan, koska ne ovat saastuneet, hän kertoo.
Jingxuan Yangilla on paljon kysymyksiä – erityisesti hän tahtoo tietää, miksi isä kuoli vihdoin päästyään hoitoon.
– Isäni on 65-vuotias ja hän jaksoi taistella pitkään. Se ei ollut helppoa, Jingxuan Yang sanoo. Hän on vihainen tiedottamisen puutteesta ja hoitoon pääsyn vaikeudesta.
Myös muut sairaudet jäävät hoitamatta
Jingxuan Yang uskoo nyt vain näkemäänsä eli huutavaan avun tarpeeseen sairaaloiden edustalla, jossa hoitohenkilökunnalla ei riitä aikaa ja tilaa kaikille. Hän uskoo, että kuolleiden määrä Wuhanissa on pikemminkin kymmeniä tuhansia kuin tuhansia.
Hän sanoo hautaustoimiston kertoneen, että edes arkut eivät riitä viruksen uhreille. Viruksen uhreiksi jäävät myös ihmiset, jotka eivät saa hoitoa muihin sairauksiinsa, kun sairaalat ratkeilevat virustartunnoista.
– Parhaan ystäväni eno kuoli. Hänellä oli diabetes, mutta hän ei saanut hoitoa siihen. Monet kuolevat nyt perussairauksiinsa, hän kertoo.
Nyt Jingxuan Yang odottaa. Kaupunki on yhä karanteenissa. Hengityssuojaimista on pulaa. Hän odottaa kotona tietoja menehtyneestä isästään, yhdestä lukuisista koronaviruksen uhreista.