Joka toinen viikko maailmasta kuolee kieli. Kuihtuneen kielen paikan valtaa usein englanti, mandariinikiina tai espanja.
Kielten katoaminen on huolestuttavaa, sillä jokaisen kuolevan sananparren myötä katoaa myös palanen historiaa, kulttuuria, identiteettiä ja ilmaisua.
Esimerkiksi Pohjois-Amerikan kaakkoisilla metsäalueilla asuvilla intiaaneilla on sana tunteelle, joka syntyy söpöä vauvaa tai eläintä katsellessa. Uhanalaisella cherokeen kielellä tunne on oo-kah-huh-sdee.
