Artisti Aleksanteri Hakaniemi ei ole käynyt Kouvolan Yhteiskoulussa 13 vuoteen. Kun hän kävi rakennuksessa alakoulun, koulun nimi oli Kankaan koulu. Tällä koululla Hakaniemessä alkoi itää artistin siemen.
– Meillä oli täällä alakerrassa bändiluokka, jossa soitimme usein välitunneilla. Luokasta oli ikkunat ulos ja muut koululaiset seurasivat ulkoa, kun soitimme System of a Downia. Lopulta koulu laittoi ikkunoihin verhot, etteivät ulkona olevat parveilisi ikkunan edessä.
Nyt Hakaniemi palaa vanhaan kouluunsa, sillä hänen perjantaina julkaistu levynsä liittyy mitä vahvimmissa määrin Kouvolaan ja kietoutuu pikkukaupunkiteeman ympärille.
– Ensimmäisen levyn tein täyteen rakkauslauluja. Toista levyä rupesin rakentamaan oman arvomaailmani pohjalta ja kotipaikka on luonut pohjan kaikelle arvomaailmalleni.
Albumilla kuullaan artistin toiselle levylle tyypillistä itsetutkiskelua, muun muassa Hakaniemen kerrontaa omasta äitisuhteesta. Yhteys on hänen mukaansa avoin, lämmin ja molemmin puolin terapeuttinen.
– Soittelin äidille paljon, kun tein uudelle levylle Poika-kappaletta. Mielestäni äiti ansaitsi biisin levylle jo sen takia, että on kaitsenut minua ja pikkuveljeäni itsekseen läpi teini-ikämme, Hakaniemi kertoo.
Kouvolalaisena Hakaniemi kuulee edelleen paljon omaan kotipaikkakuntaansa liittyviä ennakkoluuloja. Hakaniemen mielestä on hienoa, jos hän voi värikkäällä esiintymisellään ja musiikillaan työkseen torjua kaupunkiin liittyviä harmaus- ja ankeuspuheita.
– Koen vahvuutenani, että olen ristiriitainen ritari Kouvolasta.
Kaikki kuitenkin muuttavat pois
Hakaniemi toivoo, että uusi levy tekisi kunniaa myös muille hiljeneville kaupungeille. Tällä hetkellä pienet paikkakunnat kuihtuvat, koska nuoret muuttavat pois. Jos viime syksyn väestöennuste pitää kutinsa, Kouvolasta lähtee seuraavien 20 vuoden kuluessa reilut 14 000 asukasta.
Uuden Kouvola-albumin nimikkokappaleessa Hakaniemi laulaa, että miksi kaikki muuttavat Helsinkiin ja jättävät kotikaupungin. Hän itse muutti Helsinkiin unelmiensa perässä vuonna 2014 ollessaan 19-vuotias.
Hän kuvailee ensimmäistä talvea pääkaupungissa taloudellisesti todella karuksi. Yhtään ylimääräistä rahaa ei ollut.
– Muistan miten mukavaa oli tulla kotiin Kouvolaan jouluksi. Tuli breikki kalapuikoista ja makaroonista. Sain syödä hyvää kotiruokaa.
Hänen mielestään muutto Helsinkiin kuitenkin kannatti.
– Minulla oli silloin tosi vahva fiilis siitä, että tulen elättämään itseni musiikilla ja teinkin sen silloin.
Hakaniemi ajattelee, että lähteminen pois ei ole hölmöä. Hänen mielestään on nähtävä maailmaa, jotta tajuaa mistä on lähtenyt.
– Ihmiset haluavat kokea vähän muutakin kuin sen missä on aina kasvettu. Se on varmaan se lähtemisen syy, mutta se on minusta ihan inhimillinen asia.
Hakaniemi ei halua leimautua sellaiseksi ihmiseksi, jonka mielestä on pakollista jäädä koko iäkseen kotipaikkakunnalleen.
– Peräänkuulutan kotipaikkakunnan arvon näkemistä. Kotipaikalle takaisinmuutto on sellainen juttu mistä minä sytyn, Hakaniemi kertoo.
Nyt Hakaniemi laulaa Kouvola-kappaleessaan, että sitä vähemmän ahdistaa mitä lähempänä on Kouvolaa. Tästä Hakaniemi on saanut kouvolalaisilta musiikkiystäviltään palautetta.
– He kyselevät, että miksi sinä sitten olet Helsingissä, jos teet tällaisen kappaleen. Se on hyvä kysymys. En tiedä, Hakaniemi pohtii.
Nuoret kyllä tuntevat kotipaikkarakkautta
Hakaniemi kertoo miettivänsä takaisin muuttoa koko ajan enemmän ja enemmän. Oma kotipaikkarakkaus on kasvanut vuosi vuodelta. Hakaniemelle yksi Kouvola-sydäntä lämmittävä asia on koripallo.
– Luulin, että muuttaessani Helsinkiin menisin katsomaan Helsinki Seagullsin koripallopelejä. Muutosta huolimatta huomasin käyväni katsomassa enemmän Kouvojen pelejä Kouvolassa kuin Seagullsin pelejä Helsingissä.
Hakaniemi uskoo, että Helsingissä asuvat muutkin nuoret ihmiset tuntevat edelleen kotipaikkarakkautta.
– Kapakkakeskusteluissa lähdetään edelleen siitä, että kysytään mistä päin olet kotoisin ja siitä se keskustelu alkaa. Kyllä sillä on nuorille ihmisille yhä väliä. Yleensä kaikki edustavat kotipaikkaansa jollain tapaa, Hakaniemi arvioi.
Onko menestyäkseen ja elämässä eteenpäin pyrkiäkseen kuljettava Helsingin kautta?
– Se ei ole absoluuttisesti totta, mutta mielikuvallisesti se on monelle totta. Hyvin monella on sellainen vahva mielikuva, että työtä ja mahdollisuuksia on tarjolla juuri Helsingissä.
Aikanaan luvassa juhlallinen paluu
Kouluvierailu huipentuu esiintymiseen Kouvolan Yhteiskoulun oppilaille. Hakaniemi soittaa koululla noin kuudellekymmenelle koululaiselle. Pienellä juhlasalin lavalla kitaran kanssa seisova mies näyttää rauhalliselta.
Tällä hetkellä Aleksanteri Hakaniemi kertookin olonsa ensisijaisesti onnelliseksi, vaikka ei Kouvolassa asukaan.
– Onnellisuus on jännä käsite. En ole ihan varma, mitä onnellisuus edes on. Olen nyt sellaisessa tilassa, että mikään ei ole pysyvää tai vakaata. Silloin onnen rakentaminen on aavistuksen vaikeampaa. Olen onnellinen siitä, että saan tehdä sitä, mistä olen aina haaveillut.
Milloin Aleksanteri Hakaniemi sitten palaa takaisin asumaan Kouvolaan?
– Kun palaan, tulen isolla rahalla ja kohulla ja Manskin varteen pystytetään patsas. Muutan jonnekin Kymijoen varrelle sellaiseen valtavaan kartanoon, josta liikkuu erikoisia huhuja. Sellaisia että se kartano on ihan hullu. En tiedä, koska se tapahtuu. Kyllä minä sen kuitenkin teen, Hakaniemi naurahtaa.