ROOMA/PALERMO
– Siis mitkä ihmeen Euroviisut? kysyi sisilialainen kuvaaja minulta noin vuosi sitten.
Olin Sisiliassa Palermon kaupungissa työmatkalla, ja leikkasimme toukokuun loppupuolella lauantaina televisiojuttua. Päivä oli kääntymässä iltaan, ja sanoin kuvaajalle, että pian pitäisi lähteä takaisin hotellille seuraamaan Euroviisujen finaalilähetystä.
Kuvaajani ei tiennyt viisuista mitään. Minulle taas oli päivänselvää, että Euroviisujen finaali olisi katsottava. Vaikka en ole ollut koskaan kova viisufani, olen tuntenut kilpailun pienestä asti ja seurannut sitä erityisesti viime vuosina. Suomessa tämä tuntuu kuuluvan yleissivistykseen.
Ilta päättyi siihen, että Italian edustaja Måneskin voitti kilpailut. Seurasin italialaisen päivälehti La Repubblican verkkosivua, jossa Euroviisut oli aiemmin huomioitu pienellä präntillä sivun alareunassa.
Noin viisi minuuttia voiton jälkeen lehden verkkoversion yläreunaan ilmestyi vinjetti, jossa luki: “Italian Måneskin on voittanut Euroviisut.”
Myöhemmin kuvaajalta tuli viesti.
– Nyt minäkin jo tiedän, mikä se kilpailu on.
Tapaus jäi elävästi mieleen, sillä se näyttää, miten erilainen merkitys Euroviisuilla on eri osallistujamaissa. Suomelle Euroviisut ovat näkyvä ja tärkeä tapahtuma, joka kerää miljoonia katsojia vuosittain.
Italiassa asiat ovat toisin, vaikka maa oli mukana Euroviisuissa jo silloin kun ne perustettiin eli vuonna 1956. Ennen viime vuotta Italia oli voittanut kilpailut kahdesti, vuonna 1964 edustajanaan Gigliola Cinquetti ja toisen kerran vuonna 1990 Toto Cutugnon kappaleella Insieme 1992. Kappale, jonka nimi kääntyy suomeksi Yhdessä 1992, oli oodi yhtenäisen Euroopan puolesta.
Sittemmin Italia oli pitkään sivussa kilpailusta. Yleisradioyhtiö RAI kertoi syyksi “kiinnostuksen puutteen”. Maa palasi viisuihin 13 vuoden tauon jälkeen vuonna 2011. Italia on yksi kilpailun suurista rahoittajamaista, joiden edustajat pääsevät automaattisesti finaaliin.
Kilpailuun palaamisen jälkeen Italia on menestynytkin. Vuonna 2019 maan edustaja Mahmood oli toinen, ja viime vuonna rockbändi Måneskin vei voiton Zitti e Buoni -kappaleellaan.
Miksi sitten viisut eivät maassa ole juuri kiinnostaneet?
Pääsyy löytyy maan pohjoisosassa, lähellä Ranskan rajaa sijaitsevan San Remon kaupungissa käytävästä musiikkikilpailusta, joka on saavuttanut Italiassa ikonisen maineen.
Vuosittainen kilpailu on järjestetty vuodesta 1951, eli pidempään kuin Euroviisut itse. Sen sanotaan olleen inspiraatio Euroviisuille.
San Remosta on alkanut monen italialaisen musiikkitähden kuten Laura Pausinin, Eros Ramazzottin ja Andrea Bocellin ura. Nykyään kilpailun voittaja edustaa usein Italiaa Euroviisuissa, ja esimerkiksi Måneskin on noussut viime vuoden kilpailuvoittojen jälkeen maailmanmaineeseen.
Italialaisten kiinnostusta San Remoa kohtaan voisi verrata suomalaisten viisuintoon. Maassa asuvana hysterialta ei voi välttyä. Kaikenikäiset italialaiset vetäytyvät helmikuussa koteihinsa katsomaan kilpailua, ja lehdet ovat viikon ajan täynnä pelkkää San Remoa.
Kolmekymppinen tuttavani kertoi, että hänen ystäväporukallaan on tapana perustaa joka vuosi kilpailun alkaessa WhatsApp-ryhmä, jossa keskustellaan vain ja ainoastaan San Remosta.
Euroviisut järjestetään tällä viikolla Italian Torinossa, ja tänään kisataan ensimmäinen semifinaali. Viisujen keräämä huomio on isäntämaa Italiassa luonnollisesti nyt aiempia vuosia isompaa. Maan edustajat Mahmood ja Blanco ovat näkyneet mediassa viime päivinä paljon.
Venäjän aloittama hyökkäyssota Ukrainassa nostattaa solidaarisuutta myös viisupiireissä ja esiintyjissä. Ukrainaa edustava Kalush Orchestra on yksi ennakkosuosikeista, ja viime viikkoina esimerkiksi italialaisen Måneskinin on nähty heiluttavan konserteissaan Ukrainan lippua.
Olen kuullut useamman italialaisen aikovan jopa seurata Euroviisujen finaalia tulevana lauantaina. Enpä olisi vielä vuosi sitten uskonut.
Aiotko seurata tällä viikolla Euroviisuja - osallistu keskusteluun, avoinna 11.5 klo 23 saakka.
Lue seuraavaksi:
Analyysi: Ukrainalaismuusikoiden pääsy viisuihin oli hilkulla, mutta nyt heillä on erityinen rooli