Perjantaina kuollut suosittu tv-kokki Anthony Bourdain vieraili myös Suomessa tehdessään sarjaa Anthony Bourdain maailmalla.

Suomi-jakso kuvattiin vuonna 2012 ja se esitettiin Suomessa saman vuoden syksyllä.

Ohjelmassa Bourdainin Suomi-oppaana toimi muusikko Sam Yaffa. Hänelle tieto Anthony Bourdainin kuolemasta tuli järkytyksenä.

– Tämä on shokkiuutinen. Tämä tuli ihan puskista. Todellinen surun päivä. Viimeksi, kun näin häntä jossain mediassa, hän vaikutti ihan hyvinvoivalta.

Sam Yaffa kuvailee Bourdainia herrasmieheksi, jota uteliaisuus vei ympäri maailmaa.

– Hän oli kiinnostunut kaikesta. Meistä tuli kuvausviikon aikana hyvät ystävät, koska meitä yhdisti intohimo matkustamiseen ja musiikkiin.

Suomi-jaksossa julkkiskokki sai kokea suomalaista eksotiikkaa. Hänet vietiin saunaan kupattavaksi, vierailulle tavalliseen perheeseen, tuusulalaiseen pubiin ja herkkuja hän sai maistella muun muassa legendaarisella Jaskan grillillä Helsingissä.

Yaffan mukaan Bourdain oli hyvin maanläheinen ja suomalaisten vieraanvaraisuus teki häneen suuren vaikutuksen.

– Hän oli aivan otettu, koska häneen eteensä nähtiin paljon vaivaa ja ihmiset olivat hänen mielestään niin teeskentelemättömiä täällä.

Bourdainille yritettiin ehdottaa vierailupaikoiksi monenlaisia hienojakin ravintoloita, mutta hän ei ollut niistä kiinnostunut.

– Hän sanoi tiukan ei:n pöytäliinaravintoloille. Hänellä oli omintakeinen tekemisen tapa. Juuri siksi hänen ohjelmat tulivat niin suosituiksi.

Suomi-jakso herätti monenlaisia tunteita. Monet pitivät sen antamaa Suomi-kuvaa nolona ja ankeana. Yaffan mukaan palaute oli kuitenkin enimmäkseen myönteistä.

– Bourdain itse rakasti sen jakson tekemistä. Hän sanoi, että se pääsi hänen top kymppiin.

Kuvausviikon aikana Bourdain ja Yaffa ehtivät jutella monista asioista taivaan ja maan väliltä. Etenkin musiikista heillä riitti puhuttavaa. Bourdain tiesi Yaffan entuudestaan jo Hanoi Rocksin ja New York Dollsin ajoilta.

– Vaikka emme olleet ohjelman jälkeen sen kummemmin tekemisissä, tämä on surun päivä. Hän oli niin hieno utelias ihminen. Tieto itsemurhasta on todella järkyttävä.

Lue myös:

Maailmankuulu tv-kokki Anthony Bourdain on kuollut – "Lepää rauhassa mestari"

Kuopion viimeviikkoinen pommilöytö on poikkeuksellinen, arvioi Itä-Suomen poliisi. Poliisi otti kiinni viime torstaina poliisin tunteman, noin 35-vuotiaan kuopiolaismiehen, jonka repusta löytyi poliisin turvatarkastuksessa sähköllä laukaistava räjähde. Poliisi räjäytti sen kontrolloidusti myöhemmin samana päivänä.

Poliisi kertoi tapauksesta julkisuuteen vasta eilen torstaina.

Mies otettiin kiinni muun syyn vuoksi Kuopion keskustasta, jossa hän oli ilmeisesti ollut jo pidemmän aikaa liikkeellä.

– Kovin harvinaista tämä on varsinkin siinä suhteessa, että hallussa oli valmis räjähde ja ilmeisesti se oli ollut hänellä jo pitemmän aikaa, tapausta tutkiva rikosylikonstaapeli Antti Aamuvuori sanoo.

– Silloin tällöin tulee vastaan kaikenlaisia viritelmiä. Se, että henkilöllä on hallussa valmis räjähde, on todella harvinaista ja poikkeuksellinen tapaus ainakin meidän alueellamme.

Hänen tarkoituksenaan oli räjäyttää se tulevana yönä tai jo edellisenä, mutta ei ollut sitä sitten toteuttanut. Rikosylikomisario Antti Aamuvuori

Poliisi ei halua kuvailla räjähdettä sen tarkemmin, mutta sanoo, että räjähtäessään se olisi aiheuttanut sen lähellä oleville vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa vaaraa. Miehellä oli mukanaan myös välineet pommin laukaisemiseksi.

– Me emme pysty ihan tarkkaan sanomaan sen räjähdysvoimaa. Jos se olisi räjähtänyt kaupassa tai torilla, niin pidän todennäköisenä, että joku olisi voinut kuolla, ainakin tämä pommin hallussa pitäjä.

"Motiivi ei varmaan koskaan selviä"

Poliisi otti miehen kiinni häiriökäyttäytymisen vuoksi, mutta Aamuvuoren mukaan häiriökäyttäytyminen ei näyttäisi liittyvän miehen kuljettamaan pommiin. Mies on esitutkinnan aikana kertonut rakentaneensa itse räjähteen mielenkiinnosta ja aikoneensa räjäyttää sen myöhemmin turvallisessa paikassa.

Miksi miehellä sitten oli vaarallinen räjähde mukanaan Kuopion keskustassa, jää todennäköisesti hämärän peittoon, Aamuvuori arvioi.

– Kun kysyimme, miksi hän liikkui räjähde hallussaan juuri sinä päivänä, mies vastasi, että hänen tarkoituksenaan oli räjäyttää se tulevana yönä tai jo edellisenä, mutta ei ollut sitä sitten toteuttanut. Motiivi ei varmaan ikinä selviä.

Poliisi ei ole myöskään selvittänyt, missä kaikkialla mies pommin kanssa liikkui.

– Sitä ei ole ollut tarvetta yksilöidä sen tarkemmin. Pääasia on, että räjähde on saatu pois, räjäytetty turvallisesti ja tehty vaarattomaksi sekä mies otettu kiinni, Aamuvuori kommentoi.

Miehellä on poliisin mukaan väkivaltarikostaustaa, mutta ei aiempia viitteitä siitä, että hän olisi kiinnostunut räjähteistä.

Epäillyn räjähderikoksen esitutkinta on käynnissä. Mies on tällä hetkellä vangittuna.

Ryhtyessään tutkimaan lentokoneiden matkustamoiden likaisuutta yhdysvaltalaiset tutkijat olettivat, että yleinen käsitys lentokoneista bakteeripesinä pitää ainakin jossakin määrin paikkansa. Sama ryhmä julkaisi vastikään tutkimuksen virustautien tarttuvuudesta lentomatkalla.

Tutkimuksiin kannusti se, että tautien aiheuttajilla on ilmassa mahtavat markkinat. Maailmassa tehdään joka vuosi yli kolme miljardia lentomatkaa eikä yläilmoissa pääse pakoon, jos joku kuumeilee tai pärskii vieressä tai on kovin likaista sorttia.

Tutkijat arvelivat ainakin löytävänsä bakteeriyhteisön, joka olisi tyypillinen vain lentokoneille, kertoo tutkimusta johtanut professori Howard Weiss Georgian teknillisestä korkeakoulusta.

Olettamukselle oli perusteita: lentokoneiden ilma on hyvin kuivaa ja ihmiset istuvat usein tuntikausia kylki kyljessä. Puolet matkustamon hengitysilmasta otetaan ulkoa, mutta puolet on kierrätettyä. Myös lentokorkeuden arveltiin voivan vaikuttaa mikrobeihin.

Tutkijat yllättyivät, kun heidän tuloksensa osoittivat, etteivät lentokoneiden bakteerit ole kotia, toimistoa, koululuokkaa tai vaikkapa metrojunaa kummempia. Viisi tuntia lentokoneessa vastaa bakteerialtistukseltaan viittä tuntia työpaikalla, tutkimus summaa.

Perusbakteerit ovat useimmille harmittomia

Tutkijat ottivat kymmenestä kaukolentokoneesta näytteitä paikoista, joita matkustajat yleensä koskevat: turvavöiden soljista, tarjotinpöydistä ja vessojen ovenkahvoista. Lisäksi kerättiin näytteitä matkustamon ilmasta.

Jokaisesta koneesta löytyi jossakin määrin omanlaisensa bakteeriyhteisö, mutta ydin oli kaikkialla samanlainen. Pintojen ja ilman bakteeristossa ei ollut merkittävää eroa.

Ihon ja suun bakteerien lisäksi tutkijoiden haaviin jäi jonkin verran ympäristöbakteereja. Perusjoukkoa olivat ihon probionibakteerit ja stafylokokit sekä nielun streptokokit ja luonnonympäristön proteobakteerit.

Ne ovat yleensä harmittomia, ellei kohdalle satu ihminen, jonka immuunijärjestelmä tai suoliston mikrobiomi on heikentynyt.

Virusvyöhyke ei ulotu kauas pärskijästä

Tutkimus on vapaasti luettavissa Microbial Ecology -lehdestä. Pari kuukautta sitten julkaistiin PNAS-lehdessä saman tutkijaryhmän tulokset hengitystietulehduksia aiheuttavista viruksista lentokoneissa.

Tuon tutkimuksen mukaan pisaratartuntana leviävän sairauden riskialue on vain aivan sairaan matkustajan vieruspaikoilla ja yhden rivin verran hänen takanaan tai edessään.

Vaikka lentokoneet saivatkin synninpäästön erityisestä likaisuudesta ja virusvaarasta, niissäkin voi todistetusti saada tartuntataudin. Näyttöä on muun muassa influenssa-, tuhkarokko- ja koleratartunnoista, jotka ovat saaneet alkunsa lentokoneessa.

Weiss suosittelee huolehtimaan lennolla normaalista hygieniasta: pesemään kädet tai käyttämään käsidesiä ja välttämään kasvojen koskettelua.

Pilvien bakteerit kiinnostaisivat

Seuraavaksi tutkijat haluaisivat selvittää, millaisia mikrobiyhteisöjä lentokentillä on. Heitä kiinnostavat etenkin porttien edustat, joissa seisotaan tiiviisti odottamassa pääsyä lentokoneeseen.

He tutkisivat mielellään myös, miten pilvien mikrobiomi vaikuttaa matkustamoihin, kun lentokoneet hörppäävät ulkoa raitista ilmaa lentäessään pilvien läpi.

Vaikka kondomi on erinomainen suoja seksitaudeilta ja raskauksilta, kokevat yllättävän monet miehet sen käytön epämukavaksi. Merkittävin syy epämukavuuteen on, että kondomi on vääränkokoinen.

Kondomin tulee yhdynnässä pysyä hyvin paikoillaan. Se ei saisi kiertyä rullalle tai tuntua hölskyvältä.

Väestöliiton lääkäri Miila Halonen kannustaa miehiä tutkimaan kondomihyllyjä tai internetin verkkokauppoja tarkemmin, jotta jokaiselle varmasti löytyy oikeankokoinen kondomi.

– Ihan niin kuin sama kenkäkoko ei käy kaikille, niin ei myöskään sama kondomi käy kaikille.

Laaja valikoima

Kondomien kirjo marketeissa ja verkkokaupoissa on laaja. Kumiukko.fi-verkkokaupan toimitusjohtaja Magnus Westerlund kertoo, että jo pelkästään heillä on erilaisia kondomeja noin 250. Westerlundin mukaan ongelma ei yleensä ole kondomin pituus. Tärkeämpi on leveys ja ympärysmitta.

Kondomien leveys mitataan kondomin ollessa levitettynä esimerkiksi pöydälle. Se ei siis ole sama kuin ympärysmitta.

– Kondomin standardikoko EU:ssa on leveydeltään 52–54 millimetriä. Pituus on yleensä 180–190 millimetriä. Standardikoko sopii, jos peniksen ympärysmitta on 115–125 millimetriä, sanoo Westerlund.

Magnus Westerlund kertoo, että heillä isoin myynnissä oleva kondomi on halkaisijaltaan 69 millimetriä. Se sopii, kun peniksen ympärysmitta on 147–155 millimetriä. Pienin on halkaisijaltaan 47 millimetriä, ja se on tarkoitettu ympärysmitaltaan 95–105 millimetriä oleville peniksille.

Kondomeja on leveyden lisäksi tarjolla myös hyvin erimuotoisia. Osa niistä on samanlevyisiä koko pituudeltaan ja osa taas kapenee terskan juuresta.

Harjoittele kotona

Väestöliiton lääkäri Miila Halonen on kuullut monelta mieheltä, että kondomia on hankala käyttää: kondomi puristaa, liukuu pois paikoiltaan tai paikoilleen laittaminen on vaikeaa.

Vaikeuksia tulee erityisesti nuorille, jotka käyttävät kondomia ensimmäisiä kertoja. Ensimmäiset seksikokemukset jännittävät ja niihin liittyy usein suorituspaineita. Kondomin laittaminen voi latistaa tunnelmaa, ja erektio voi kärsiä.

– Ei ole mitenkään tavatonta, että kun kondomia yrittää laittaa paikoilleen, ja se ei heti suju, niin erektio lopahtaa. Se voi olla itsetunnolle tosi iso tölväisy, kertoo Miila Halonen.

Sama kenkäkoko ei käy kaikille, eikä sama kondomikoko käy kaikille. Väestöliiton lääkäri Miila Halonen.

Halonen kannustaa harjoittelemaan kondomin käyttöä ensin vaikka omissa oloissa.

– Mitään asiaa ei opi harjoittelematta, oli sitten kyse polkupyörällä ajamisesta tai kondomin käytöstä. Kuivaharjoitteluja pitää tehdä mahdollisimman paljon, että rutiini kasvaa, sanoo Halonen.

Kun kondomin laittaminen sujuu ja oikean kokoinen kondomi on löytynyt, on Halosen mukaan helpompi keskittyä rakasteluun kumppanin kanssa.

– Sitten tietää, että kondomin laittamisen ainakin osaa.

Väestöliiton lääkäri Miila Halonen toivoo, että teini-ikäisten vanhemmat hankkisivat lapsilleen kondomeja, jotta niihin voi tutustua ja niiden käyttöä pystyisi opettelemaan kaikessa rauhassa.

Ikäihmiset myös

Itärajan tuntumassa hiv-infektiot ovat hälyttävästi lisääntyneet etenkin iäkkäillä miehillä. Esimerkiksi vuonna 2016 kaikki hiv-tartunnat todettiin yli 70-vuotiailla miehillä. Tämä selittyy sillä, että miehet ovat käyneet Venäjällä hakemassa seksiseuraa ja saanet tartunnan sieltä.

Erityissuunnittelija Pia Västinsalo Hivpointista Helsingistä kertoo, että jos miehet kokevat kondomin käytön hankalaksi, he saattavat jättää kondomin kokonaan käyttämättä. Kondomi olisi kuitenkin paras suoja hiv-tartuntaa vastaan.

Hivpointin jakamassa turvaseksipaketissa onkin tarjolla kolme erikokoista kondomia, jotta miehet voivat testata niistä itselleen sopivimman.

Väestöliiton lääkäri Miila Halonen uskoo, että etenkin iäkkäiden ihmisten tiedot seksitautien eli sukupuolitautien tarttumisesta eivät välttämättä ole ajan tasalla.

– Edelleenkin monilla on mielikuva, että hiv on vain homojen tai ruiskuhuumeita käyttävien sairaus. Siihen liittyy myyttejä, jotka eivät pidä ollenkaan paikkansa.

Kondomi voisi estää hiv-tartunnan myös ikämiehiltä, jotka hakevat naisseuraa Venäjältä. Miesten pitää vain uskoa, että hiv-tartunnan voi saada myös naiselta. Lisäksi miesten pitäisi oikeasti uskaltaa ostaa kondomeja.

Itse tietää parhaiten

Hyvin istuvan kondomin oppii tunnistamaan kokeilemalla. Kuitenkin jokaisella on oma mieltymys siitä, minkä verran kondomin pitää siittimessä tuntua.

Väestöliiton lääkäri Miila Halonen kertoo, millainen oikeankokoisen kondomin pitää olla.

– Kondomi pitää saada rullattua hyvin paikoilleen. Kondomin pituuden pitää olla riittävä, että sen saa hyvin rullattua peniksen tyveen asti. Lisäksi kondomin pitää pystyä paikoillaan yhdynnän ajan, ettei se lähde rullautumaan pois kesken kaiken.

Jos kondomi alkaa rullautua yhdynnän aikana pois paikoiltaan, on se merkki siitä, että kondomi on joko liian väljä tai liian kapea. Silloin kannattaa kokeilla toisenlaista kondomia.

Asmo Salorannan sähköä säästävästä ja paloturvallisesta laturista piti tulla yksi menestystarina suomalaiseen yrityskenttään. Toisin kuitenkin kävi. Startup-yritys Asmo Solutions ajautui syksyllä konkurssiin ja sen toiminta lopetettiin.

Se mitä konkurssin yhteydessä tapahtui, on yllättänyt Salorannan moneen otteeseen. Konkurssi ei ollutkaan niin pelottava kokemus kuin mies oli etukäteen ajatellut.

– Mitään isoja henkilökohtaisia vahinkoja ei sattunut, vielä on talo ja luottotiedot ja ulosottomies on pysynyt edelleen kaukana, Saloranta toteaa.

Velkojien kanssa käytyjen neuvotteluiden jälkeen Salorannalle jäi henkilökohtaisesti velkaa maksettavaksi 65 000 euroa. Hänellä on kymmenen vuotta aikaa maksaa se. Mies arvelee, että ilman neuvotteluja summa olisi ollut 100 000 euroa enemmän.

Suuremmalta velkapotilta miehen pelasti se, että hän jaksoi hoitaa asiat kunnolla loppuun asti. Saloranta sanoo kuitenkin ymmärtävänsä niitäkin, jotka eivät jaksa.

– On helpompi heittää ulosottomiehen kirjeet samaan pinoon muiden laskujen kanssa kuin alkaa soittamaan, neuvottelemaan ja sovittelemaan asioita.

Saloranta sanoo yrittäjän olevan konkurssin äärellä monesti henkisesti hyvin väsynyt ja kykenemätön hoitamaan asioita, vaikka se kannattaisi.

– Minullekin teki tosi tiukkaa mennä postilaatikolle ja miettiä, että mitähän laskuja siellä tänään on.

Rahoittajat ymmärtävät riskit

Saloranta sanoo olevansa yllättynyt myös siitä, että sijoittajat ja yhteistyökumppanit osoittivat konkurssitilanteessa hänelle suurta tukea. Osa pyysi ottamaan uudelleen yhteyttä, kun Salorannalla olisi seuraava yritysidea hyppysissään.

Startup-yrityksiä rahoittavat sijoitusyhtiöt, bisnesenkelit ja pankit tietävät, että toimintaansa aloittaviin yrityksiin sisältyy riskejä, sanoo pääomasijoitusyhtiö Butterfly Venturesin osakas Ville Heikkinen.

– Olemme hyväksyneet alusta asti sen, että kaikista yrityksistä ei tule kunnareita eikä hienoja tarinoita. Osa valitettavasti epäonnistuu.

Butterly Ventures oli yksi Salorannan yrityksen takana olleista sijoittajista. Yhtiö on sijoittanut kymmeniin oululaistaustaisiin yrityksiin. Osa niistä on ajautunut konkurssiin tai toiminta on lopetettu, osasta odotetaan isoja tuottoja, jotka kattavat myös epäonnistumiset. Ensimmäiset positiiviset ja tuottoja tuoneet irtautumiset on jo tehty, Heikkinen sanoo.

Heikkisen mukaan vain 5–10 prosenttia rahoitetuista statup-yrityksistä tuo sijoittajille isot tuotot.

Epäonnistuminen ei ole rikos

Epäonnistumiset ovat startup-maailmassa yleisiä, joten ne muuttavat väistämättä myös yrityskulttuuria.

Heikkisen mukaan ihmisen ei tulisi enää leimautua sen vuoksi, että on yrittänyt.

– Kukaan ei kuitenkaan rupea yrittäjäksi sen vuoksi, että epäonnistuisi. Hän pistää likoon kaiken aikansa, rahansa ja tunteensa. Ja epäonnistuminen riipaisee, mutta ehkä se ei enää niin paljoa stigmatisoi.

Startup-yrittäjyydelle omistautumisesta kertoo esimerksi se, että Saloranta sanoo työskennelleensä yritykselleen pääosin ilmaiseksi. Hän nosti yrityksestä palkkaa kahdeksan kuukauden ajalta, vaikka yritys ehti toimia neljä vuotta.

Myös Oulun kaupungin elinkeinokehittäjän BusinessOulun johtaja Juha Alamursula näkee yrityskulttuurin muuttuvan myönteisempään suuntaan.

– Jos yrittäjä epäonnistuu, se ei ole rikos.

Alamursulan mukaan syy voi löytyä markkinatilanteesta tai kilpailuasetelmasta. Silloin on hänen mukaansa hyvä puhaltaa peli poikki ja yrittää jollakin toisella idealla.

Alamursula sanoo, että Oulussakin on hyviä esimerkkejä siitä, kuinka yrittäjä on luonut menestystarinan joko toisella tai kolmannella kierroksella.

– Ehkä hienoin onnistuminen on pelialan yritys Fingersoft. Yrityksen perustajalla oli pieni epäonnistuminen alla yhdessä tuotteessa, ja heillä oli todella haastava tilanne. Toisella kierroksella hän loi älyttömän hienon yrityksen.

Konkurssista voi seurata myös hyvää

Hyvin loppuun asti hoidettu konkurssi ilman väärinkäytöksiä voi olla nykyään myös meriitti. Ville Heikkisen mukaan tämä kertoo siitä, että yrittäjällä on kykyä ja sitkeyttä hoitaa asiat loppuun asti vaikeanakin hetkenä.

Juha Alamursulan mukaan Suomessakin olisi hyvä matkia Amerikan mallia, missä merkittävään asemaan päästäkseen alla tulisi olla vähintään yksi konkurssi.

Myös Asmo Saloranta on huomannut, että konkurssi ei tarkoittanut hänen työuransa loppumista, päinvastoin.

– Ajattelin, että kun tein omasta konkurssistani julkisen ja kerron epäonistumisestani, niin ammun itseäni nilkkaan ja työllistyminen varmaan vaikenee huomattavasti. Kävikin toisin. Työtarjouksia on tullut enemmän kuin koko aikaisemman elämän aikana, Saloranta sanoo.

Julkisesti tehtyä konkussia on kiitelty

Vaikka epäonnistumiset ovat startup-yritysten maailmassa yleisiä, harva haluaa kuitenkaan tuoda niitä esille. Asmo Saloranta teki toisin. Hän piti netissä julkista konkurssipäiväkirjaa ja julkaisi kokemuksistaan hiljattain myös kirjan.

Salorantaa on kiitelty avoimuudesta. Hän on saanut yrittäjiltä useita kysymyksiä siitä, kuinka konkurssi tulisi hoitaa.

Salorannan mukaan konkurssiin liittyy yhä paljon vääriä olettamuksia. Konkurssin tehneestä ajatellaan, että luottotiedot menevät, eikä saa enää ikinä perustaa yritystä.

– Eikä näihin löydy oikeaa vastausta mistään, Saloranta sanoo.

Hän myös harmittelee sitä, että moni ei uskalla lopettaa yritystoimintaa ajoissa, vaan vasta siinä vaiheessa, kun talo on lainojen panttina ja luottokorttien nostorajat saavutettu.

– Silloin konkurssissa menee koko omaisuus, Saloranta sanoo.

Asmo Solutionsin toiminta lopetettiin, kun Saloranta itsekään ei enää olisi sijoittanut yritykseen lisää omaa rahaa. Jotta tuote olisi saatu tehtyä kannattavasti ja tarpeeksi isolla volyymilla, rahaa olisi tarvittu lisää kahdeksan miljoonaa euroa. Se ei Salorannan mukaan ole enää startup-yrityksen kokoinen summa.

– Lopetimme niin ihanteelliseen aikaan kuin mahdollista. Jos olisimme lopettaneet aiemmin, se olisi tarkoittanut, että emme olisi kokeillut kaikkia niitä avaimia mitä meillä oli käsissä.

Itävalta aikoo karkottaa jopa 60 imaamia, jotka maan viranomaisten mukaan saavat rahoitusta Turkilta.

Viranomaiset sulkevat lisäksi seitsemän moskeijaa, ilmoitti liittokansleri Sebastian Kurz tänään perjantaina. Kurz syytti moskeijoita muslimien radikalisoinnista.

Toimenpiteet ovat Kurzin mukaan osa maan toimia "poliittista islamia" vastaan ja perustuvat vuonna 2015 hyväksyttyyn lakiin, joka kieltää uskonnollisia yhteisöjä ottamasta vastaan rahoitusta ulkomailta ja vaatii muslimiyhteisöjen ylläpitävän myönteistä suhtautumista itävaltalaiseen yhteiskuntaan.

Yksi moskeija on kuulunut kovan linjan turkkilaista nationalismia ajavalle yhteisölle, jolla on vahvat suhteet Turkin kansallismieliselle "Harmaat sudet" -järjestölle. Moskeijan sanotaan toimineen laittomalla tavalla.

Kuusi suljettavaa moskeijaa ovat kuuluneet Arabimuslimien ATIB-kulttuurijärjestölle, joka lakkautetaan.

Leikki maailmansodasta

Maan uskonnollisista asioista vastaava viranomainen on tutkinut valokuvia lapsista, jotka leikkivät kuolevansa Gallipolin taistelussa. Kuvat oli otettu moskeijassa, joka saa rahoitusta ATIB-järjestöltä ja Turkin valtiolta.

ATIB tuomitsi valokuvissa esiintyneen toiminnan tuoreeltaan ja sanoi, että se lopetettiin heti ATIB:n saatua sen tietoonsa.

Gallipolin taistelu käytiin Turkissa Britannian ja ottomaanien valtakunnan välillä ensimmäisessä maailmansodassa.

Turkilta tiukka vastalause

Turkin presidentin hallinto on antanut tiukkasanaisen vastalauseen Itävallan päätökselle.

Imaamien karkottaminen ja moskeijoiden sulkeminen on Turkin mielestä rasistinen ja islamin-vastainen toimenpide.

– Se on yritys hyökätä muslimeja vastaan halpojen poliittisten pisteiden keräämiseksi, sanoi hallinnon tiedottaja.

Rakkautta on ilmassa myös työpaikoilla, sillä lähes puolet kertoo ihastuneensa tai rakastuneensa työkaveriin. Sosiaalipsykologian dosentti Kaisa Kauppinen Helsingin yliopistosta kertoo, että romanssiin kahden samantasoisessa asemassa olevan työntekijän välillä suhtaudutaan yleensä hyvin positiivisesti.

Radio Suomen Päivän haastattelussa Kauppinen piti selvänä, että työpaikoilla syntyy romanttisia suhteita, koska siellä kohdataan saman koulutuksen tai arvomaailman omaavia ihmisiä.

– Jos romanssi syntyy hierarkiassa ylemmän ja alemman välillä, siihen suhtaudutaan nuivemmin. Muut työyhteisön jäsenet voivat kokea, että suhteessa olevan parin välillä välittyy tietoa, joka ei saavuta muuta organisaatiota. Sitäkään ei hyväksytä, jos joku työntekijä käyttää henkilökohtaista viehätysvoimaansa uralla etenemiseen, sanoo Kaisa Kauppinen.

Rakastuminen voi tuoda työhönkin uutta puhtia, mutta se voi myös häiritä muita.

– Työoikeus ei sääntele romansseja suoraan. Työoikeus sääntelee kuitenkin sopivaa ja epäsopivaa käytöstä työpaikalla. Jos romanssi johtaa siihen, että työ ei luista tai kumppania suositaan perusteettomasti, silloin työoikeus voi vaikuttaa, sanoo työoikeuteen erikoistunut asianajaja Samuel Kääriäinen Dittmar & Indreniuksesta.

Kääriäinen sanoo, etteivät romanssit tai suhteet periaatteessa kiinnosta työnantajaa, elleivät ne vaikuta työntekoon tai työyhteisöön.

– Jos seurustelukumppanit ovat esimies ja alainen, esimiesroolissa on myös juridisesti korostettu vastuu kohdella kaikkia tasapuolisesti. Sen pitää myös näyttää siltä, että kaikkia kohdellaan tasapuolisesti. Esimiesasemassa olevaan kohdistuvat samat säännöt, mutta niitä arvioidaan hieman ankarammin, kertoi asianajaja Samuel Kääriäinen Radio Suomen Päivässä.

Voiko työantaja kieltää rakkauden?

Samuel Kääriäisen mukaan lähtökohtaisesti kielto suhteista ja romansseista työpaikalla on pätemätön. Esimerkiksi työsuhdetta ei voi päättää työpaikkaromanssin takia.

– Suhteilla voi kuitenkin olla vaikutuksia työnantajan intresseihin. Esimerkiksi, jos työpaikalla kehkeytynyt suhde päättyy, suhteen osapuolten täytyy pystyä toimimaan eronkin jälkeen asiallisesti, Kääriäinen sanoo.

Sosiaalipsykologian dosentti Kaisa Kauppinen kertoo, että yliopistomaailmassa erityisesti Yhdysvalloissa ei saa olla rakkaus- ja lempisuhteita. Sen nähdään johtavan mahdolliseen suosimiseen arvosanoja annettaessa.

Kipinä lentää tiiviissä työyhteisössä

Joillakin aloilla romansseja on enemmän kuin muilla. Sellaisia ovat esimerkiksi alat, joilla työskennellään tiiviisti yhdessä, matkustellaan paljon ja ollaan poissa kotoa.

– Niissä tapahtuu romanttisia suhteita. Myös niillä aloilla, joissa on yhteinen koulutustausta, työntekijät vetävät toisiaan puoleensa. Tällaisia ovat mm. poliisit sekä matkailu- ja ravitsemusala, kertoo Kaisa Kauppinen.

Pisan torni on huojunut ja jököttänyt paikallaan yli 800 vuotta. Se tulee myös pysymään pystyssä, vaikka maa järisisi ympärillä. Tutkijat ovat nyt selvittäneet syyn.

Pisan tornin rakennustyö kesti parisataa vuotta ja päättyi vuonna 1370. Painovoimaa uhmaavan vinon tornin kaatumista on ennakoitu siitä asti.

Maa on järissyt Luoteis-Italian länsirannikolla Firenzen kupeessa reippaasti useita kertoja satojen vuosien aikana, mutta torni on kestänyt.

Kyse on ainutlaatuisesta kokonaisuudesta, jossa yhdistyvät maaperä, tornin rakenne ja sen korkeus, sanoo Bristolin yliopiston professori George Mylonakis. Onko kyse sattumasta vai tietoisesta ratkaisusta, sitä ei tuoreinkaan tutkimus paljasta.

Kansainvälinen 16 asiantuntijan ryhmä on päätynyt siihen tulokseen, että maanjäristyksen sattuessa vajaat 60 metriä korkea marmoritorni kelluu maaperän päällä.

Maaperä heiluttaa ja tukee tornia

Pisan torni on rakennettu kuivuneen joen alueelle. Maaperä on siis pehmeää.

Toiseksi itse torni on painavaa ja tiivistä ainetta, marmoria. Seinien paksuus on lähes 2,5 metriä. Kun maa järisee, pehmeä maamassa ottaa iskut vastaan ja muodostaa aaltoja.

Maaperän rakenne ja tornin rakenne resonoivat eli värähtelevät keskenään ja ilmiö tasaa maanjäristyksen voimaa. Professori Mylonakisin mukaan Pisan tornin maanjäristyskestävyyttä vahvistaa myös sen korkeus.

– Pisan torni on keskiajan rakennukseksi poikkeuksellisen korkea.

Yhteenvetona voi sanoa, että sama syy, miksi Pisan torni on kallistunut, pitää sen myös pystyssä. Pehmeä maaperä käänsi tornin jo rakennustyön alkuvaiheessa vinoon, mutta järistyksen sattuessa maa-aines toimii kuin patjana ja tasaa maan vavahtelun voimaa.

Lukuisten korjaus- ja maansiirtotöiden ansiosta Pisan tornin kallistuminen saatiin pysäytetyksi parikymmentä vuotta sitten.

Torni on nyt kallellaan noin neljä astetta. Huipulla sen vinouma on nelisen metriä.

Tutkimusryhmän työn metodit ja tulokset esitellään juhannuksen aikaan Kreikan Thessalonikissa Eurooppalaisten maanjäristystutkijoiden konferensissa.

Kaksi miestä riiteli Nokian Linnavuoressa keskiviikkona illalla. Sanaharkan päätteeksi toinen mies löi uhria nyrkillä kasvoihin. Iskun saanut kaatui ja löi päänsä betonirappuseen.

Lyöjä pakeni paikalta, mutta soitti hätäkeskukseen ja kertoi pahoinpitelystä. Poliisi ja ambulanssi tulivat paikalle.

Pahoinpitelyn uhri ilmoitti, että hän ei tarvitse apua eikä halunnut lähteä hoitoon. Hän jatkoi matkaa kotiin ystävänsä kanssa. Poliisi otti lyöjän kiinni.

Pahoinpitelyn uhri löytyi seuraavana aamuna kuolleena kotoaan. Tutkinnassa on selvinnyt, että kuolema johtui hänen kaatumisestaan betonirappusiin.

Poliisi tutkii tekoa pahoinpitelynä ja törkeänä kuolemantuottamuksena. Osapuolet ovat kotoisin Nokialta ja he tunsivat toisensa.

Se oli jo toinen kerta, kun keuruulainen Miia Vieltojärvi lähti ultraäänitutkimuksesta itkien pois. Aiemmalla kerralla lääkärin sanat olivat vielä lohduttomammat: "keskenmeno".

Nyt kyseessä oli jotain, mistä tuleva äiti ei ollut ikinä kuullut.

Vieltojärvi oli vielä hetki sitten puristanut lapsensa isää kädestä, hymyillyt leveintä hymyään ja kuullut odottavansa poikalasta. Pienokaista, joka nukkui jo turvallisesti kohdussakin samassa asennossa kuin isänsä. Käsi päänsä päällä.

Sitten lääkärin lempeä jutustelu pysähtyi.

"Täällä nyt valitettavasti näyttäisi olevan tällainen huulihalkio."

Eihän meille voi näin käydä. Tällaista tapahtuu vain muille.

Lääkärin tiedot jäivät ohuiksi. Tulevien vanhempien piti odottaa niitä seuraavaan päivään kontrolliultraan.

– Meille sanottiin siinä vaiheessa ainoastaan, että huuli on auki vasemmalta puolelta ja todennäköisesti myös suulakeen asti. Se vaatii erityisiä toimenpiteitä muun muassa syömisen kanssa.

Musertuminen ja pettymys. Kaikki tunteet rakkaudesta mustan sävyihin vyöryivät samaan aikaan naisen yli.

Alkoi rankka käsittelyprosessi, joka jatkui siihen saakka, kun Vieltojärvi otti sairaalakassinsa ja lähti synnyttämään. Vielä sairaalan ovella hän kysyi itseltään, onko hän nyt varmasti valmis näkemään poikansa ensimmäistä kertaa.

Piilottelua ja häpeää?

Vieltojärven perheen vanhempien tunteet jakaa moni suomalaisperhe. Maassamme syntyy vuosittain jopa 120 huuli- ja suulakihalkiolasta. Määrä on suhteessa syntyvyyteen, joten nyt syntyvyyden ollessa matalalla, halkiolapsia syntyy alle sata vuodessa.

– Pitkäaikaisessa seurannassa halkioiden määrät eivät ole kasvussa. Tällä hetkellä ei epäillä ympäristötekijöitä, jotka lisäisivät tai vähentäisivät halkiomääriä. Määrä on melko vakio, mutta suhteessa syntyvyyteen. On tutkittu, että esimerkiksi Afrikassa on sellaisia alueita, joissa ympäristömyrkyt ovat assosioituneet korkeaan halkioesiintyvyyteen, kertoo Huuli-ja Suulakihalkiokeskus HUSUKEn plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko.

Vaikka rakennepoikkeama on suhteellisen yleinen, siitä ei juurikaan puhuta. Sen sai todeta Miia Vieltojärvikin.

– Kirjoitin englanniksi someen häshtägin cleftlip, huulihalkio, ja sieltä tuli ainoastaan koirien kuvia, joilla on huuli- tai ienhalkio. Vaikka se on niin yleinen, niin ihmisistä kuvia ei löytynyt. Piilotellaanko heitä? Minulla tuli sellainen fiilis, että häpeilläänkö näitä lapsia, Vieltojärvi muistelee.

Plastiikkakirurgian dosentin Anne Saarikon mukaan huuli- ja suulakihalkiot ovat raskaudenaikaisia sulkeutumishäiriöitä kasvorakenteissa. Laajassa halkiossa lapsen suu ja nenä ovat täysin yhteydessä toisiinsa.

Huuli- ja suulakihalkiot voidaan ryhmitellä eri tavoin (Suomen Huuli-suulakihalkiopotilaat ry), koska halkiomuodoilla on lukuisia eroja.

Yksinkertaisimmat halkiot tulevat huulen hammasharjanteen ja suulaen, eli suun ja nenän, välille. Täydellisessä molemminpuolisessa halkiossa yläleuka on alkuvaiheessa kolmessa osassa ja toispuoleisessa täydellisessä halkiossa kahdessa osassa.

Pienemmät halkiot voivat olla huulen alueella tai vaikka vain suulaen takaosassa.

Halkioita yhdistää se, että vaikka vastasyntyneen kasvot voivat näyttää hyvinkin rajuilta, kasvoista ei oikeastaan puutu mitään. Kasvoista löytyvät normaalit rakenteet, jotka voidaan kirurgisesti korjata. Tämä saattaa vaatia useamman leikkauksen. Tavoitteena on hyvä tulos sekä puheen, purennan että ulkonäön osalta.

– Se vaatii hyvää vauvavaiheen keskitettyä hoitoa, kirurgiaa ja moniammatillista tiimityötä, Saarikko kertoo.

Ja sitä Suomessa on tarjolla, mutta saavuttaako tieto halkiolapsen tulevat vanhemmat?

Inhimilliset tunteet

"Kaikki ne odotukset ja haaveet joita sulla oli ollu tulevaa vauva-aikaa kohtaan, riistettiin pois. Et saisikaan sitä, mistä olit unelmoinut. Mitä niin kovasti olit odottanut. Joudut rakentamaan kaiken uudelleen ja luopumaan monesta ''unelmasta''. Se oli yks vaikeimmista asioista hyväksyä. Ettet saisikaan kokea kaikkea mitä haluaisit."

Näin 25-vuotias Miia Vieltojärvi muistelee blogissaan hetkeä, jolloin hän sai kuulla, ettei voisi imettää poikaansa. Se oli hänelle pahin hetki. Hän ei enää jaksanut padota tunteitaan, toisin kuin kuvassa, jossa hän pitelee hymyillen vaaleansinisiä BOY-kirjaimia vauvavatsansa päällä.

"Näytän olevani onneni kukkuloilla, mutta tuon naamarin takana on oikeasti nainen, jonka tekis mieli huutaa."

Sisimmässään hän tiesi, että asia pitää kohdata. Pitää nousta ja valmistautua maailman ihanimman pojan syntymään.

Ennen sitä oli sanottava ääneen ne kamalimmat asiat, mitä äiti voi lapsestaan sanoa.

Plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko on kohdannut uransa aikana valtavan määrän halkiolasten perheitä. Hänelle Vieltojärven tunteet ovat tuttuja ja todella inhimillisiä.

Hän on sitä mieltä, että entistä tarkempi rakenneultraäänitutkimus on tuonut mukanaan pelkästään hyvää, ainakin mitä tulee asenneilmapiirin muutokseen ja perheiden ennakkovalmistautumiseen.

– Perhe pystyy raskauden aikana valmistautumaan halkiolapsen syntymiseen. Jos ei ole koskaan nähnyt avointa huulihalkiota, niin se saattaa olla äidille järkytys. Siinä mielessä raskaudenaikainen ensitieto on tärkeä, Saarikko sanoo.

Rakenneultraäänitutkimuksen jälkeen ollaan yhteydessä Helsingin tai Oulun yliopistollisen sairaalan halkioyksikköön. Tarvittaessa perheelle järjestetään ensikäynti jo raskauden aikana, jotta he saavat asianmukaista informaatiota siitä, mikä odottaa.

– Lapsen syntyessä perheet uskaltavat paremmin nähdä lapsen, eivätkä vain halkiota. Jos leveä halkio tulee yllätyksenä, äiti saattaa nähdä ensimmäisinä kuukausina vain sen halkion, eikä lasta, Saarikko kertoo.

Joissakin tapauksissa vanhemmat uskaltavat kiintyä lapseen vasta kun huuli on suljettu.

– Kun on ollut tällaisia yllättäviä halkiosyntymiä, niin tuntuu, että joskus käy näin. Yllätyksiä tulee tosin nyt harvemmin ja harvemmin. Tällaisia tapauksia on pieni prosentti, Saarikko kertoo.

Kaikkia halkioita ei kuitenkaan saada selville varhain. Esimerkiksi suulakihalkiot huomataan useimmiten vasta syntymän jälkeen.

Hirviö ja hyväksyntä

Miia Vieltojärvi muistaa edelleen, kuinka hän katsoi ja kuunteli miehensä reaktiota lääkärin odottamattomiin uutisiin ihaillen.

– Hän totesi hyvin pian, että tilanne on mikä on, ja emme voi sille mitään. Minulla prosessi kesti vähän pidempään.

Mielessä pyörivät kysymykset: Miten vauvaa nyt syötetään? Miten hoito ja leikkaukset tapahtuvat ja minkä ikäisenä? Kuinka pitkiä prosesseja ne ovat? Miten muut ihmiset ottavat Oliverin vastaan? Miten reagoida siihen, jos joku tulee sanomaan pahasti? Mitä meidän elämämme sitten todennäköisesti tulee olemaan?

Äiti kokee, että odotusaikana saadut tiedot olivat puutteellisia. Hän sai puhelun Keski-Suomen keskussairaalasta huuli- ja suulakihalkioihin erikoistuneelta lääkäriltä ja kerran ultraan tuli mukaan lastenlääkäri.

– He olivat ainoat, keneltä sain tietoa. Yritin somen kautta etsiä lisää kokemuksia, miten leikkaukset ovat menneet, mutten löytänyt juuri mitään. Netistäkin löysin todella huonosti tietoa. Oli mentävä asiantuntijan soiton tiedoilla eteenpäin.

Tuleva halkiolapsen äiti antoi tunteiden vyöryä. Joskus ajatukset olivat pahoja. Lapsi ei ollutkaan samanlainen kuin mielikuvissa.

– Jollain tavalla meni fiilis kokonaan siitä, että on raskaana. Ajattelin, ettei minua enää huvita. Ei enää huvittanutkaan katsoa vauvalle tavaroita ja vaatteita. Ei huvittanut miettiä, millainen vauvan huoneesta tulee.

– Kerran ajattelin, ja sanoin ääneenkin, että onko meidän lapsi nyt jonkinnäköinen hirviö?

Sanoista seurasi romahdus. Hyvä sellainen, sillä Vieltojärvi sai puskettua ulos kaiken sen pahan, mitä sisälle oli punoutunut.

– Mietin, että hyvänen aika. En minä voi nyt näin omasta lapsesta ajatella. Minun oli kuitenkin käytävä se läpi. Se auttoi ymmärtämään, että olipa lapseni millainen tahansa, niin hirviö hän ei ole, Vieltojärvi sanoo.

Asian ääneen sanominen saa edelleen äidin äänen särkymään ja silmäkulmaan kyyneleen.

Myös lähisuku käsitteli pojan syntymää jo etukäteen. Aiheesta, varsinkin peloista, puhuttiin.

– Oma perhe vaati myös käsittelyaikaa. Piti puida, että miltä Oliver tulee sitten näyttämään. Loppupeleissä olimme kaikki yhtä mieltä siitä, että olipa Oliver minkä näköinen tahansa, niin hän on täydellinen juuri sellaisena kuin hän on. Tervetullut persoona ja meidän pieni ihme.

Halkiot kulkevat suvussa

Miksi huulihalkio syntyy? Onko vika äidissä? Olisiko raskauden aikana voinut tehdä jotain paremmin? Plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko saa usein lohduttaa äitiä vastauksella, että itseään ei kannata soimata. Halkiot ovat osittain perinnöllisiä.

– Kerron usein tällaiselle halkiovauvaperheelle, ettei äidin tarvitse kerrata raskaudenaikaisia syömisiä tai syömättä jättämisiä. Tietenkin tupakointi, alkoholi ja foolihapon puute jonkin verran nostavat halkion riskiä, mutta merkittävin yksittäinen riskitekijä on suvussa aiemmin todetut halkiot.

Saarikko tietää yhden monilapsisen perheen, jossa on yhteensä viisi halkiolasta.

– Useimmat syntyvät perheeseen, jossa ei ole aiemmin halkiolapsia, eikä lähisuvussakaan ole halkiolapsia. Joissakin tapauksissa halkion todennäköisyys saattaa olla jopa 50 prosenttia eli joka toiselle perheeseen syntyvälle lapselle voisi tulla halkio, Saarikko kertoo.

Helsinkiläisellä Tero Kojolla on itsellään ollut vauvana huulihalkio. Hänellä on 11- ja 5-vuotiaat tyttäret, joilla molemmilla on halkiot: lapsista vanhemmalla oli syntyessään suulakihalkio ja nuoremmalla täydellinen molemminpuolinen halkio.

– Perheessämme on siis kokoelma kaikenlaisia halkioita, Kojo kertoo.

Ensimmäisen lapsen kohdalla rakenneultrassa saatu tieto ei yllättänyt, koska molempien vanhempien suvuissa on halkiolapsia. Toisen lapsen kohdalla yllätys oli suurempi, koska harvemmin halkioita on samassa sisarusparvessa useampi.

Nelikymppisellä miehellä on omasta kokemuksestaan johtuen pitkän ajan kokemus halkioista ja niiden hoidosta.

– Keskeisin muutos on tapahtunut seurannassa. Minun huuleni korjattiin niin pienenä, etten edes muista sitä. Sen jälkeen ei ole tehty mitään. Nykyään seuranta on paljon tarkempaa, Kojo tietää.

Mies kertoo, että hänen oma huulihalkionsa on korjattu niin siististi, että vain toinen halkiopotilas saattaa sen tunnistaa.

– Omilla lapsilla mahdollisesti vielä siistimmin.

"En huomannut halkiota, minä katsoin lasta kokonaisuudessaan"

Se päivä oli 9.2.2018. Vielä synnytyssairaalan ovella Miia Vieltojärvi pohti, onko hän nyt valmis? Onko kaikki käsitelty varmasti hyvin? Pian hän näkisi poikansa ensimmäistä kertaa.

Synnytys jouduttiin käynnistämään lievän raskausmyrkytyksen takia.

– Se oli sellainen hetki, että vatsassa pyörähtivät sisuskalut ympäri. Mietin, että apua, nytkö on se hetki, että saan viimein poikani syliin.

Synnytys oli raskas, mutta kaikki oli sen arvoista. Kello 3:01 syntyi 3660 grammaa painava ja 54 senttimetriä pitkä poikavauva.

– Ei se ole mitään huuhaa-puhetta, että kun saa lapsen syliin, niin kaikki kivut unohtuvat. Oikeasti kävi juuri sillä tavalla.

Ja lapsi oli maailman kaunein. Hetkessä oli niin paljon tunnetta, että se nostaa lempeän hymyn naisen kasvoille vielä tänäkin päivänä, kun hän pitää kotisohvalla istuessaan sylissään pientä poikaansa. Poikaa, joka vastaa äidin helliin suukkoihin tuhinalla ja valloittavalla hymyllään.

– Kun sain Oliverin syliin, en huomannut halkiota, minä katsoin lasta kokonaisuudessaan. Tämäkö on nyt se pieni ihana, joka on kylkiluitani runnonut kasaan?

Äidin ääni on lämmin. Hän katsoo poikansa syvänsinisiin silmiin, ja taas molemmat hymyilevät.

Pian synnytyksen jälkeen luvassa oli jälleen yllätyksiä, mutta tällä kertaa ne olivat positiivisia. Miia Vieltojärvi nimittäin tiesi koko ajan, että hän haluaa imettää.

Kun hänelle sanottiin rakenneultrassa, ettei imeminen todennäköisesti onnistuisi suulakihalkion vuoksi, hän ei suostunut uskomaan.

Siksi Vieltojärvi osti kotiin vain viisi tuttipulloa.

– Moni kysyi, että kai sinä nyt olet ostanut paljon tuttipulloja. Niitä tarvitaan hirveästi, kun niitä pestään koko ajan.

Äiti piti päänsä ja poika imi heti syntymänsä jälkeen hyvällä ruokahalulla.

– Kun minä sain Oliverin syliin, ja sain luvan imettää, ja lääkäri kysyi, että imeekö Oliver? Sanoin, että kyllä imee. Lääkäri ei vielä siinä vaiheessa uskaltanut sanoa mitään. Mutta seuraavana päivänä kun Oliveria tarkastettiin, hän sitten totesi, että epäilys osoittautui oikeaksi: kitalaki on kokonaan ehjä. Se oli ihana ylläri, kun meillä ei ollutkaan kitalakihalkiota, vaan pelkkä huuli- ja ienhalkio.

Lapsen kipu otetaan huomioon hoidossa

Nyt neljä kuukautta vanhan Oliverin huulessa on siisti arpi ja käsissä tuet, ettei touhukas poika pääse koskemaan suuhunsa. Leikkauksesta on vain viikko, eikä äiti osannut kuvitellakaan, että kaikki menisi näin hyvin.

– Kyllä lääkärit osaavat tehdä hommansa todella hyvin. Meillä syöminen sujuu todella hyvin, kuten aikaisemminkin. Meillä on ihan hyvä boogie, eiks ni? Miia Vieltojärvi kysyy Oliverilta.

Vieltojärvet tiesivät alusta saakka, että ensimmäinen leikkaus on edessä heti pojan ensimmäisten kuukausien aikana. Nyt kun suulakihalkiota ei olekaan, seuraava leikkaus tulee eteen vasta kouluiässä.

Halkiolasten tulevaisuuden hoidosta voidaan keskustella perheen kanssa hyvin jo raskauden aikana.

Halkioperhe pääsee tapaamaan halkioyksikön moniammatillista tiimiä jo pian vauvan syntymän jälkeen. Tiimiin kuuluu puheeseen erikoistuneita lääkäreitä, puheterapeutteja, oikojahammaslääkäreitä, kirurgeja ja korvalääkäreitä ja halkiohoitajia.

– Eniten hoitokertoja tulee täydellisissä halkioissa, joissa on halkio sekä huulen että hammasharjanteen ja suulaen osalta. Sellaiselle lapselle tehdään ensimmäisen elinvuoden aikana kaksi leikkausta, Anne Saarikko kertoo.

Ensimmäisessä leikkauksessa suljetaan huuli ja rakennetaan nenää. Lisäksi suljetaan kovan suulaen etuosa. Vajaan vuoden iässä rakennetaan suulaen loppuosa. Hammasharjanne taas luudutetaan kouluiässä.

Sen lisäksi tehdään puhetta ja ulkonäköä korjaavia toimenpiteitä.

– Nykyään yhteiskunnassa on paljon ulkonäköpaineita nuorille, ja ulkonäköön liittyvät asiat täytyy korjata riittävän ajoissa, ettei sieluun jää pysyviä arpia, ja ettei tule tällaista ruma-ankanpoikanen -efektiä. Oikea-aikaisella toiminnalla saadaan kasvukauden päätteeksi hieno lopputulos, Saarikko sanoo.

– Siten heistä kasvaa hyvällä itsetunnolla varustettuja aikuisia, hän lisää.

Kaikkia halkion aiheuttamia muutoksia ei voi korjata vauvana.

– Ei voida esimerkiksi puuttua kasvaviin luu- ja rustorakenteisiin. Myöhemmin saatetaan joutua tekemään jälkikorjauksia nenän ja yläleuan osalta.

Suulakihalkiopotilaiden puheeseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

– Hyvin epäselvästi puhuvia honottavia halkiopotilaita ei enää juuri tule ulos meidän hoitoputkesta. Aina välillä hätkähtää, kun kohtaa 40-, 50- tai 60-vuotiaan halkiopotilaan, että onko hän pärjännyt aikuisikään tällä puheella tai tällaisella purennalla. Tavoitetaso on vuosien aikana kasvanut.

Saarikon mukaan myös lasten kivunhoito on kehittynyt valtavasti viime vuosikymmeninä.

– Ei tarvitse mennä kovin kauas historiaan, kun ei ymmärretty, että keskosetkin tuntevat kipua. Nykyään nämä asiat ymmärretään hyvin.

Saarikko sanoo, että hoidoista aiheutuva kipu täytyy varhaisessa vaiheessa hoitaa siten, että lapset tulevat pelottomina myös seuraaviin leikkauksiin ja, että hoitojaksosta jäisi hyvä muisto.

– Pääsääntöisesti minulla on sellainen kuva, että onnistumme siinä. Maanantaisin pidän isoa halkiopolia ja useimmat lapset tulevat sinne hymyillen. Muistan, että yksi poika oli harmissaan, kun ei enää pääse uuteen puheleikkaukseen pelaamaan pleikalla lastensairaalaan.

Hiljattain halkiohoito siirtyi uuteen lastensairaalaan. Tällä hetkellä Suomessa on siis kaksi halkioyksikköä, Helsingin HUSUKE sekä Oulun Yliopistollisen sairaalan yksikkö. Helsingin halkioyksikkö on niistä vanhempi ja täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Oulun yksikkö on ollut toiminnassa parikymmentä vuotta.

– Halkioiden hoidossa on todettu se, että keskittämisestä on hyötyä. Se on osoitettu monissa moniammatillisissa kansainvälisissä tutkimuksissa, Saarikko sanoo.

Suomalaista osaamista arvostetaan

Anne Saarikon mukaan Helsingin yksikkö on pärjännyt pohjoiseurooppalaisessa tutkimuksessa erittäin hyvin. HUSUKE tekee kansainvälistä yhteistyötä ja vertailee halkiohoidon tuloksia.

– Hiljattain meille lähetettiin tanskalaisia vauvoja leikkaukseen. Tanskassa on myös keskitetty halkiohoito ja he menettivät kirurgeja ja halkiohoitajia niin paljon, etteivät olleet pystyneet tekemään kaikkea työtä. Nyt syksyllä on uusi erä tulossa.

Suomeen tulee myös potilaita Virosta ja Ruotsista.

– Halkiolapset ovat hyvin edustettuina myös maahanmuuttajaperheissä, koska Suomen hoitotasosta tiedetään. Syyriasta ja Irakista tulee paljon halkioperheitä Suomeen.

Huono esimerkki halkiohoidon järjestämisestä löytyi 1990-luvulla Englannista, missä hoitoa ei oltu aiemmin keskitetty ja halkiota hoidettiin kaikissa lähisairaaloissa.

– Englannissa jouduttiin noin 10 vuotta sitten sulkemaan valtaosa 57 halkiokeskuksesta. Siellä on nyt 11 keskusta. Eli he oppivat kantapään kautta, mihin tämä johtaa.

Uudessa sotessa vauvahalkioiden hoito on suunnitellusti keskitetty kahteen yksikköön, mutta asetus ei ehkä kata myöhäisemmällä iällä tehtäviä leikkauksia.

– Siitä olemme olleet huolissamme. Myös myöhäisvaiheen leikkaukset on Suomessa keskitetty noin 70 vuotta. Emme toivo, että sitä lähdetään purkamaan, Saarikko sanoo.

Myös nuorille ja aikuisille halkiopotilaille tehdään Suomessa paljon leikkauksia.

Mistä tabu johtuu?

Miksi vain harvat vanhemmat laittavat halkiolapsensa kuvan sosiaaliseen mediaan ennen ensimmäistä leikkausta? Tai miksi englanninkielisellä hakusanalla Instagramista löytyy pääasiassa koirien kuvia?

Isoja kysymyksiä, joihin on monta vastausta.

Osa niistä johtaa historiaan, jolloin halkiohoito oli huomattavasti huonompaa, eikä halkiosta tiedetty ennen lapsen syntymää.

Keskustelupalstoilla istuu syvässä uskomus siitä, että halkiolapsella on usein muukin rakennepoikkeavuus.

– Tutkimustiedon mukaan rakennepoikkeavuudet assosioituvat itse asiassa useammin pelkkään suulakihalkioon. Siis pelkän huulihalkion tai täydellisen suulaki- ja huulihalkion omaavilla lapsilla on pienempi riski muihin rakennepoikkeavuuksiin kuin pelkässä suulakihalkiossa.

Saarikon mukaan muiden rakennepoikkeavuuksien riski on suulakihalkiossa noin 20 prosenttia. Pelkässä huulihalkiossa riski on pienempi.

Saarikon mukaan keskustelupalstoilla esiin nouseva ajatus on inhimillinen.

– Kun huulessa näkyy jotain vikaa, niin äiti saattaa miettiä, onko lapsessa muutakin vikaa? Todellisuudessa tilanne on sama jokaisen vastasyntyneen kohdalla. Näin sanon aina äideille. Emme me ikinä tiedä, että kun uusi vauva syntyy, onko hän täysin terve.

Plastiikkakirurgian dosentin Anne Saarikon mukaan Suomessa asenneilmapiiriä voisi vielä parantaa, vaikka askeleita on jo otettu eteenpäin.

Maailmalla tekemistä on vieläkin enemmän.

– Toisena ääripäänä voidaan pitää Afrikan maita, joissa ajatellaan, että halkio on suuri häpeä koko perheelle ja äidille. Afrikkalaisessa perheessä se on katastrofi äidin kannalta, jos hän synnyttää halkiovauvan. Silloin on suuri riski, että isä hylkää synnytyksen jälkeen koko perheen. Se on voimakkaasti äidin vika, ja ajatellaan kirouksena.

Saarikko käyttää sopeutumisvalmennuksessa usein apuna valokuvia.

– On tiettyjä perheitä, jotka ovat onneksi antaneet luvan näyttää vertaisperheille lastensa kuvia. Sitä kautta halkioiden maailma onneksi avautuu paremmin.

Blogi ja somekuvat saivat aikaan positiivisen palauteryöpyn

Miia Vieltojärvi päätti poikansa synnyttyä, että seuraava somesta halkiolapsen kuvia etsivä tuleva vanhempi saa nähdä hänen suloisen poikansa kuvat.

Hän olisi pistänyt tuoreen perheenjäsenen kuvia someen muutenkin.

– Hyvin pian päätin, että ei hyvänen aika, minun lapseni ansaitsee sen, minkä jokainen lapsi ansaitsee. En aio häpeillä, enkä piilotella Oliveria, vaan näyttää hänen ihanat kasvonsa koko kansalle juuri sellaisena kuin ne ovat.

Jo pian ensimmäisten Instagram-kuvien ja -päivitysten jälkeen Vieltojärvi sai some-seuraajiltaan pyynnön perustaa blogin.

– Ajattelin, että no, repäisenpä ja laitanpa blogin pystyyn. Blogini ei ole tarkoitettu vain halkiolasten vanhemmille, vaan myös niille, joilla on muu erityislapsi.

Plastiikkakirurgian dosentti Anne Saarikko arvostaa Vieltojärven toimintaa, ja soisi muidenkin halkiolasten iloitsevan avoimesti perheonnestaan, koska mitään hävettävää tai piiloteltavaa ei ole.

– Monet perheet eivät varmasti ole siinä tilanteessa riittävän vahvoja, että uskaltaisivat lähteä sitä jakamaan. Mutta on erittäin arvokasta, että siitä puhutaan avoimesti. Luulen, että kauttamme perheet saavat verkostoa, mutteivät tarpeeksi ajoissa. Siksi avoimet blogit ovat todella hyviä.

Saarikko vinkkaa myös Facebookin Avoin hymy -ryhmästä, jonka Vieltojärvikin löysi poikansa syntymän jälkeen.

Miia Vieltojärvi ei enää huolehdi poikansa tulevaisuutta. Hän uskoo, että Oliverista kasvaa hieno mies, joka pärjää kyllä.

Myös kahden halkiolapsen isä Tero Kojo tietää, että näissä lapsissa on jotain erityistä, eikä se liity ulkonäköön.

– Halkiolapset ovat omasta mielestäni aika sisukkaita. Kun vastoinkäymisten kanssa on pienestä saakka elänyt, niin sisua riittää.

Jyväskylän Palokassa paloi kauppakeskus. Paikalla olleen Ylen toimittaja Tenho Tornbergin mukaan paloa oli seuraamassa runsaasti ihmisiä. Eräs heistä oli lähellä sijaitsevan Palokan Hammas Oy:n erikoishammasteknikko Kalevi Epäilys.

– Lähes alusta asti olen paloa seurannut. Kalapaistajan lohipaistos sytytti katoksen palamaan. Paloa yritettiin sammuttaa alkusammuttimilla, mutta niitä ei ollut tarpeeksi. Tuli pääsi leviämään talon rakenteisiin. Palokunta oli pian paikalla, mutta kun tuli oli päässyt rakenteisiin, rakennus ei ollut enää pelastettavissa. Se tuhoutuu täysin.

Kalanpaistajan katos sijaitsi kauppakeskuksen ulkopuolella. Pelastuslaitoksen päivystävä palopäällikkö Tapio Viitanen kertoi aiemmin, että palon epäillään saaneen alkunsa kauppakeskuksen ulkopuolella olleesta kalansavustusautosta.

Epäilys toteaa, että tapaus varmasti järkyttää monia. Esimerkiksi Palokan Hampaan työntekijät käskettiin yrityksestä pois, sillä he eivät saaneet olla sisätiloissa tuulen alapuolella. Yritys ei sijaitse palaneessa kauppakeskuksessa.

K-Marketin kauppias Samuli Koskinen kertoo, että kaikki ihmiset ehtivät ulos, mutta koko kauppakeskuksen kiinteistö tulee tuhoutumaan täysin.

Tulipalo on saatu rajattua ja jälkisammutus- ja raivaustyöt aloitettu.

Pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta noin puoli kahdentoista aikaan perjantaina iltapäivällä.

Lisää tulipalosta:

Kauppakeskus tuhoutui täysin Jyväskylässä – tulipalon epäillään alkaneen kalan savustuksesta

Noin 200 postilähetystä tuhoutui Palokan kauppakeskuksen palossa – Posti kehottaa lähettäjiä jättämään vahingonkorvausvaateen

Korjattu 8.6.2018 klo 17.38: Pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta noin puoli kahdentoista aikaan, ei puoli yhden. Korjattu Kalevi Epäilyksen kommenttia, hän ei nähnyt palon syttymistä eikä ollut aivan heti alussa paikalla, mutta ehti näkemään alkusammuttamisen.

Kauppakeskuksen tulipalo Palokan Koivutiellä tulipalo on saatu rajattua ja jälkisammutus- ja raivaustyöt aloitettu. Palomiehiä on paikalla edelleen kymmeniä.

K-Marketin kauppias Samuli Koskinen kertoo, että kaikki ihmiset ehtivät ulos, mutta koko kauppakeskuksen kiinteistö tulee tuhoutumaan täysin.

Pelastuslaitoksen päivystävä palopäällikkö Tapio Viitanen sanoi Ylelle, että palon epäillään saaneen alkunsa kauppakeskuksen ulkopuolella olleesta kalansavustusautosta. Samaa vahvistavat myös monet silminnäkijät.

Viitasen mukaan se on varmaa, että palo on saanut alkunsa talon ulkopuolelta.

– Ainakin kattorakenteet tuhoutuvat täysin. Matala ontelotila on hankala sammuttaa. Pahalta näyttää koko rakennuksenkin puolesta: palo levinnyt koko kattoon, mutta alapuolisten tilojen savu- ja vesivahingot ovat todella merkittävät, Viitanen kertoo.

Palopesäkkeiden sammuttamista helpotti paikalle saadut yksityisten urakoitsijoiden kaivinkone ja koura-auto.

Pelastuslaitos sai ilmoituksen palosta noin puoli kahdentoista aikaan aamupäivällä.

Savun muodostus on jo vähentynyt, mutta alkuvaiheessa siitä aiheutui haittaa lähiympäristölle. Pelastustuslaitos pyysi alueen ihmisiä sulkemaan ikkunat ja ilmanvaihdon sekä välttämään liikkumista alueella. Yksi kerrostalo lähialueella evakuoitiin.

– Etenkin näkyvän savun alueella pitää liikkumista välttää, Viitasanen sanoo.

Poliisi eristi alueen sammutustöiden alettua. Alkuvaiheessa paikalle kerääntyi runsaasti ihmisiä.

Lähellä sijaitseva Palokan aluekirjasto on suljettu palon aiheuttaman savuhaitan vuoksi. Omatoimikirjasto on pois käytöstä koko viikonlopun.

Postin arvion mukaan palossa tuhoutui noin 200 pääasiassa tulevaa lähetystä, sillä K-Marketissa toimi asiamiesposti. Postipalvelut siirrettiin Seppälän Citymarketiin.

Lähes palopaikkaa vastapäätä sijaitsevalla Palokan terveysasemalla ilmastointia on pienennetty, eikä kukaan ole kärsinyt savuhaitoista.

Lue myös:

Palokan kauppakeskuspalon silminnäkijä: Lohipaistos sytytti katoksen palamaan, mistä tuli levisi rakennukseen

Noin 200 postilähetystä tuhoutui Palokan kauppakeskuksen palossa – Posti kehottaa lähettäjiä jättämään vahingonkorvausvaateen

Korjattu 8.6.2018 klo 17.40: Pelastuslaitos sai hälytyksen palosta noin puoli kahdentoista aikaan, ei puoli yhden.

Kirjailija ja kokki Anthony Bourdain oli Ranskassa tekemässä uutta jaksoa tv-sarjaansa. Hänet löydettiin tänään kuolleena hotellihuoneestaan. Kuolinsyy on itsemurha.

Bourdain tunnetaan muun muassa Kitchen Confidential: mestarikokin tunnustuksia - kirjastaan, joka julkaistiin alun perin vuonna 2000.

Useaan otteeseen palkittu Bourdain on käynyt myös Suomessa Anthony Bourdain maailmalla -televisiosarjansa tiimoilta.

Ennakkoluulottomasta tyylistään tunnettua Bourdainia on kutsuttu muun muassa ruokamaailman rock-tähdeksi ja kokkien Elvis Presleyksi.

Bourdainin kuolema on herättänyt tunteita myös Twitterissä:

Myös huippukokki Gordon Ramsay on twiitannut asiasta. Hänen twiitissään huomio kiinnittyy siihen, että hän jakaa myös numeroita auttaviin puhelimiin. Kansainvälisten tutkimusten mukaan itsemurhauutisointi lisää itsemurhia.

Yhdysvalloissa on viime aikoina huolestuttu tunnettujen henkilöiden itsemurhista. Esimerkiksi muotisuunnittelija Kate Spade hirtti itsensä viime tiistaina. Audioslave-yhtyeestä tunnettu Chris Cornell menehtyi viime vuoden toukokuussa. Hieman myöhemmin itsemurhan teki Linkin Park -bändin laulaja Chester Bennington. Hän oli vain 41-vuotias.

Itsemurhaluvut ovat kasvaneet Yhdysvalloissa viimeisten 20 vuoden aikana 25 prosentilla.

Bourdainin kuolemasta on kertonut CNN, jolle hän on tehnyt useita ohjelmasarjoja.

Lue myös:

Anthony Bourdainin Suomi-jakso sai amerikkalaiskatsojat twiittamaan

Sam Yaffa muistaa Bourdainin ihmisenä, joka oli kiinnostunut kaikesta: "Hän rakasti Suomi-jakson tekemistä ja suomalaisten teeskentelemättömyyttä"

Ulkomaalaisen on paras viettää Suomessa nuhteetonta elämää. Muuten kohtalona saattaa olla lähtöpassit kotimaahan. Näin voidaan päätellä tuoreista esimerkeistä, joihin Yle on tutustunut.

Tänään keskiviikkona Helsinki-Vantaan lentokentältä lähti palautuslento Kabuliin. Koneessa neljä afganistanilaista, joista yksi oli Ahmad (nimi muutettu), Suomessa yhdeksän vuotta asunut taksikuski.

Koneessa oli määrä olla myös Mojtaba Hassan, jonka käännytyspäätöksestä Yle kertoi viikonloppuna. Häntä ei kuitenkaan laitettu keskiviikon koneeseen. Hassanin lakimies ei toistaiseksi tiedä, miksi pakkopalautus keskeytyi, eikä Helsingin poliisi suostunut kommentoimaan asiaa.

Yhtenä syynä Hassanin käännytyspäätökseen oli todennäköisesti ehdollinen vankeusrangaistus, johon hänet oli tuomittu pahoinpitelystä. Hänellä on Suomessa vakituinen työ ja kaikilla perheenjäsenillä Suomen kansalaisuus.

Sen sijaan Ahmad on parhaillaan Kabulissa etsimässä siirtolaisuusjärjestö IOM:n hätämajoitustilaa. Hänen pakkopalautuksensa pääsyy on pahoinpitely, johon Ahmad syyllistyi vuonna 2013.

"Yksi sakkojuttu on saanut kohtuuttomat mittasuhteet". Afganistaniin pakkopalautetun Ahmadin lakimies Emmi Wehka-aho.

Ahmadin oleskelulupa oli perustunut siihen, että hän oli naimisissa Suomen kansalaisen kanssa. Vuonna 2014 Ahmad erosi vaimostaan ja menetti huoltajuuden vuonna 2012 syntyneestä tyttärestään. Maahanmuuttovirasto katsoi, että Ahmadin perhesiteet Suomeen olivat siten katkenneet kokonaan.

Hieman ennen avioeroa Ahmad oli syyllistynyt pahoinpitelyyn, josta hän sai tuomioksi sakkorangaistuksen. Ahmad määrättiin pahoinpitelyn uhria kohtaan lähestymiskieltoon, joka uusittiin vuonna 2016.

Poliisi perui Ahmadin oleskeluluvan. Maahanmuuttovirasto päätti karkottaa miehen Afganistaniin, koska perhesiteelle perustuvaan oleskelulupaan ei ollut enää perustetta, ja koska hänen katsottiin olevan "vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle".

Karkotuspäätöksen jälkeen Ahmad yritti hakea oleskelulupaa eri perusteilla. Hän haki Suomesta turvapaikkaa, koska oli kääntynyt Suomessa kristinuskoon. Hänen lakimiehensä mukaan tieto kristinuskoon kääntymisestä oli tullut Afganistanissa paikallisen moskeijan ja jihadistiryhmän tietoon.

Hakemus hylättiin. Maahanmuuttovirasto katsoi, että pian avioeron jälkeen otetun kasteen motiivi oli oleskeluluvan hankkiminen, eikä aito uskoon tuleminen ja siitä koitunut vaara.

Lopulta Ahmad haki joulukuussa 2017 opiskeluun perustuvaa oleskelulupaa. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt sitäkään. Opintojen katsottiin olevan jälleen uusi keino kiertää maassa oleskelua koskevia säännöksiä, vaikka Ahmad on opiskellut Vaasan ammattikorkeakoulussa sähkötekniikkaa vuodesta 2016 lähtien. Maahanmuuttoviraston harkintaan vaikutti Ahmadin aiempi historia, eli aiemmat oleskelulupahakemukset, sekä vuonna 2013 pahoinpitelystä annettu karkotuspäätös.

Toukokuussa 2018 poliisi kyyditti Ahmadin yllättäen Joutsenon säilöönottokeskukseen, kun tämä oli tapaamassa tytärtään. Ahmadin lakimies Emmi Wehka-aho pitää tapausta kokonaisuudessaan käsittämättömänä.

– Hänellä on Suomeen kaikki siteet: Työ, opiskelupaikka, ystäväpiiri, seurakunta, Suomessa asuva tytär. Afganistanissa hänellä ei ole mitään. Yksi sakkojuttu on saanut kohtuuttomat mittasuhteet.

Myöskään Ahmadin lapsen etua ei Wehka-ahon mukaan otettu riittävästi huomioon. Ahmadin tyttärelle on vahvistettu oikeus tavata isäänsä säännöllisesti, mikä ei jatkossa onnistu.

– Tyttärelle on liian vaarallista mennä tapaamaan isäänsä Afganistaniin eikä hänen oikeutensa pitää yhteyttä ja tavata isäänsä toteudu nyt lainkaan.

Karkotuksia tehdään Wehka-ahon mukaan entistä kevyemmillä perusteilla. Hän kertoo toisesta asiakkaastaan, jota ollaan karkottamassa Irakiin yli kahdeksan Suomessa vietetyn vuoden jälkeen.

– Perusteeksi on kaivettu vuosia sitten tapahtunut huumausaineen käyttörikos. Viime aikoina näitä rajuja esimerkkejä on ollut, Wehka-aho sanoo.

Ulkomaalaislakiin erikoistunut asianajaja Ville Punto on havainnut saman. Hän kertoo turkkilaisesta asiakkaastaan, jonka perheside oli myös katkennut avioeron vuoksi. Mies oli hakenut uutta oleskelulupaa työpaikkansa perusteella.

– Hän oli saanut sakot lähestymiskiellon rikkomisesta, koska oli soittanut ex-vaimolleen, jota kielto koski. Tätä pidettiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden vaarantamisena.

Lähestymiskiellon rikkomisen kaltainen teko ei välttämättä tuo karkotuspäätöstä, Punto sanoo. Sakkorangaistus voi kuitenkin olla perusteena uuden oleskelulupahakemusken hylkäämiseen.

– Eli karkotuksen juridinen peruste ei ole suoranainen rikos, vaan se, ettei uutta oleskelulupaa myönnetä. Ja uutta oleskelulupaa ei myönnetä, koska taustalla on joku rikos, Punto selventää.

Maahanmuuttovirasto perustelee oleskeluluvan hylkäämistä ulkomaalaislain pykälällä 36, jossa säädetään oleskeluluvan myöntämisen edellytyksistä. Rikoksiin syyllistymisen lisäksi oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä esimerkiksi silloin, jos hakemuksen perusteena epäillään olevan "maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen".

Punton mukaan laintulkinta on ulkomaalaisten kannalta huomattavasti tiukentunut.

– Perinteisesti karkottaminen on edellyttänyt vakavempaa rikosta, kuten seksuaalirikosta tai törkeää huumausainerikosta. Nyt niitä tehdään yhä pienemmistä rikoksista, Punto sanoo.

"Oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi" voidaan Punton mukaan tulkita se, että ulkomaalainen on aiemmin hakenut oleskelulupaa muilla perusteilla.

– Sinun pitää siis päättää millä perusteella haet oleskelulupaa ja se on sitten se peruste. Äläkä kuvittele hakevasi muilla perusteilla, koska se voidaan tulkita maahantulosäännösten kiertämiseksi.

Tiukentuneen linjan taustalla on Sellon ampumavälikohtaus vuodelta 2009. Tuolloin Suomeen pakolaisena tullut albaani Ibrahim Skhupolli ampui kauppakeskuksen Prismassa neljä työntekijää. Skhupollin oleskelulupaa oli jatkettu, vaikka hänellä oli rikostausta.

Tapauksen jälkeen ulkomaalaisia on karkotettu vuosi vuodelta hanakammin. Vuonna 2009 karkotuksia tehtiin 80. Viime vuonna Maahanmuuttovirasto päätti karkottaa 905 ulkomaalaista.

Maahanmuuttovirasto kommentoi päätöksiä: "Ei kuulosta ihmeelliseltä"

Yle kysyi tapauksiin kommenttia Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtajalta Tiina Suomiselta.

Millainen rangaistava teko riittää perusteeksi karkottamiselle?

– Siinä tehdään aina kokonaisharkintaa. Ei voi kategorisesti sanoa, että kategorisesti tietty teko johtaa tiettyyn lopputulokseen. Karkottamisessa rikosten pitää olla vakavia ja toistuvia. Käännyttämisessä kynnys on matalampi, koska henkilö ei ole koskaan oleskellut oleskeluluvalla Suomessa.

Meillä on tiedossa tapaus, jossa henkilön ehdollinen vankeusrangaistus on riittänyt käännyttämispäätökseen, vaikka hänellä on vakituinen työpaikka ja kaikilla Suomessa asuvilla perheenjäsenillä Suomen kansalaisuus. Onko tämä riittävä peruste?

– Sanoisin, että se ei ole ihmeteltävä päätös, jos on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Ei se kyllä ihmeelliseltä kuulosta.

Onko yksittäinen sakkorangaistus pahoinpitelystä riittävän vakava rike karkottamisen perusteeksi?

– Saattaa olla. Riippuu vähän, kuinka suuri sakkorangaistus on ja mitkä muut olosuhteet ovat. Kuinka pitkään oleskellut Suomessa, onko perhesiteitä, työhön liittyviä siteitä, tällaisia.

Meillä on esimerkkitapaus, jossa yhdeksän vuotta Suomessa asuneella henkilöllä on työ, opiskelupaikka ja tytär. Karkottamisen perusteena on käytetty pahoinpitelystä saatua sakkorangaistusta. Miten kommentoit?

– En pysty kommentoimaan tarkemmin, koska en tunne tapauksen yksityiskohtia. Saattaa olla, että päätöksellä on ollut muitakin perusteita kuin yksittäinen sakkorangaistus.

Henkilön opiskeluun perustuva oleskelulupahakemus oli hylätty sillä perusteella, että henkilö kiertää maahantulosäännöksiä.

– Siinä sitten ilmeisesti pääpainona on ilmeisesti ollut tämä maahantulosäännösten kiertäminen.

Mutta jos henkilö todella opiskelee Suomessa, niin miksi asia tulkittaisiin näin?

– En pysty vastaaman tähän.

Tekeekö Migri automaattisesti hylkääviä päätöksiä työn perusteella tehtyihin oleskelulupahakemuksiin, jos henkilö on aiemmin hakenut turvapaikkaa?

– Ei olla tehty automaattisesti tällaisia päätöksiä.

Linjanmuutosta ei siis ole tapahtunut?

– Meillä on ollut tämä linjaus aika monta vuotta. Jos taustalla on kielteinen turvapaikkapäätös, se ei pelkästään riitä siihen, että tehdään kielteinen päätös maahantulosäännösten kiertämisen vuoksi. Silloin kyse saattaa olla henkilöstä, jolla on useita perättäisiä hakemuksia, joita on pidetty ilmeisen perusteettomina.
Juttua täsmennetty 8.6.2018 klo 11:12: Juttuun lisätty tieto, jonka mukaan Ahmad määrättiin pahoinpitelyn uhria kohtaan lähestymiskieltoon, joka uusittiin 2016.

Juttua muokattu 7.6.2018 klo 11:53 Jutussa haastatellun henkilöllisyys on jälkikäteen anonymisoitu haastateltavan pyynnöstä. Nimi ja kuva on vaihdettu. Muutokset johtuvat julkisuuden aiheuttamasta turvallisuusuhasta, jossa haastateltava kokee olevansa Kabuliin palaamisen jälkeen.

Juttua muokattu 7.6.2018 klo 9:49: Jutusta muutettu lause. Ennen jutussa luki: "Hassan oli määrä käännyttää, sillä hänet oli tuomittu pahoinpitelystä ehdolliseen vankeusrangaistukseen". Muutettu muotoon: "Yhtenä syynä Hassanin käännytyspäätökseen oli todennäköisesti ehdollinen vankeusrangaistus, johon hänet oli tuomittu pahoinpitelystä".

Lue myös:

Siivoojan työ ja perheenjäsenillä Suomen kansalaisuus – silti Mojtaba Hassani, 21, aiotaan palauttaa Afganistaniin

Työnantajat: Siivoojana työskennellyt afganistanilaismies otettu säilöön käännytystä varten

Turvapaikka Facebookista ostetulla passilla tai viranomaisia lahjomalla? Yle vieraili Saksan Bremenissä, jossa yli tuhannen epäillään saaneen turvapaikan väärin perustein

Viranomaiset taipuivat poikkeusjärjestelyyn: Afganistaniin pakkopalautettu Zaki Hussaini sai lentää takaisin Suomeen

Turkuun kokoontunut kokoomusväki ehti jo perjantaina puoluekokouksessa hyväksyä aloitteita uusiksi puolueen linjauksiksi. Yksi hyväksytyistä aloitteista oli Alkon monopolin purkaminen.

Kokoomuksen linjaksi tuli siis, että puolue ajaa tulevaisuudessa viinien ja viinojen myynnin laajentamista ruokakauppoihin. Vuonna 2016 puoluekokous linjasi, että viinien myyminen ruokakaupoissa pitäisi sallia.

Kokoomuksen mielestä Alkon yksinmyyntioikeuden perustelut, terveyden suojelu ja yleisen järjestyksen turvaaminen, ovat menettäneet merkityksensä.

Aloitevastauksen mukaan Alkon kautta kulkee jatkuvasti yhä vähäisempi osuus kulutetusta alkoholista. Puolueen näkemyksen mukaan nuorten alkoholinkäyttö on kehittynyt terveempään ja kohtuutta arvostavaan suuntaan.

Vahvat oluet ja lonkero tulivat ruokakauppoihin tammikuussa

Aloitevastauksen mukaan alkoholin kokonaiskulutus ei lisääntynytkään, vaikka kauppojen aukioloaikoja laajennettiin. Vahvojen oluiden ja lonkeroiden myynnin aloitus tänä vuonna ruokakaupoissa ei vastauksen mukaan näytä aiheuttaneen kulutuspiikkiä.

Eduskunta päätti viime joulukuussa sallia vahvojen oluiden ja lonkeroiden myynnin ruokakaupoissa. Päivittäistavarakaupoissa myytävän alkoholin prosenttiraja nostettiin 4,7 prosentista 5,5 prosenttiin. Laki tuli voimaan tammikuussa.

Kokoomus olisi valmis lähivuosina vapauttamaan vaiheittain kaikkien alkoholijuomien myynnin muuallakin kuin Alkoissa.

– Valtion vähittäismyyntimonopolin ylläpidosta voidaan lähivuosina hallitusti ja suunnitelmallisesti luopua ja vapauttaa luvanvaraiseen vähittäismyyntiin vaiheittain kaikki juomaryhmät, perusteli kokoomuksen puoluehallitus puoluekokoukselle aloitteen hyväksymistä.

Lue lisää:

Analyysi: Petteri Orpo kukitetaan pääministeriehdokkaaksi, mutta sote-kiirastuli ei siihen pääty

Hollywood-tähti Johnny Depp esiintyy sunnuntaina Helsingin Kaisaniemessä Hollywood Vampires -yhtyeensä kanssa. Bändin ydinkolmikon muodostavat kitaristi Deppin ohella kauhurock-ikoni Alice Cooper ja Aerosmith-kitaristi Joe Perry.

Joku voi ihmetellä, että miksi Pirates of the Caribbean -elokuvasarjasta tuttu tähtinäyttelijä on päätynyt samaan bändiin rock-legendojen kanssa. Viikonloppuna 55-vuotissynttäreitään viettävä Depp on kuitenkin soittanut kitaraa lapsesta asti ja tähtäimessä olikin elämä muusikkona ennen kuin näyttelijänura lähti lentoon.

Kipinän kitaransoittoon Depp sai nähtyään lapsena kirkossa, kun saarnaajana toiminut setä otti yleisönsä haltuun kitaraa soittamalla. Ensimmäisen oman kitaransa Depp sai 12-vuotiaana. Vuonna 2008 Depp sanoi The Rolling Stone -lehden haastattelussa, että musiikki tulee aina olemaan hänen ensirakkautensa.

Koulunkäynnin kapinoiva nuorimies jätti 16-vuotiaana, kun soittelu bändeissä vei mielenkiinnon. Depp soitti 1980-luvun alussa The Kids -bändinsä kanssa muun muassa Iggy Popin lämmittelijänä. Leiväksi rokkiklubeja kiertäminen ei kuitenkaan muuttunut, ja Depp toivoikin aluksi saavansa näyttelijänhommista helpotusta akuuttiin rahapulaan.

Hän tutustui ensimmäisen vaimonsa kautta sittemmin itsekin isoksi tähdeksi nousseeseen Nicolas Cageen, joka vuorostaan esitteli Deppin agentilleen. Depp päätyi Painajainen Elm Streetillä -elokuvan koekuvauksiin, ja loppu on amerikkalaisen elokuvan nykyhistoriaa.

Kunnostautunut myös säveltäjänä

Depp ei ole hylännyt kitaraa menestyttyään näyttelijänä. Vuosien varrella hän on soittanut muun muassa Shane MacGowanin, Oasiksen ja Patti Smithin levyillä ja jammaillut lavalla nykyisten bändikaveriensa kokoonpanojen lisäksi niin The Black Keysin kuin Stone Temple Pilotsinkin kanssa.

Hyvän kaverinsa Marilyn Mansonin kanssa Depp on myös soitellut niin studiossa kuin keikallakin ja Manson vihjasi tammikuussa twiitissään, että Depp harkitsisi Mansonin yhtyeeseen liittymistä.

Depp on soittamisen lisäksi myös säveltänyt musiikkia elokuviinsa ja entisen puolisonsa Vanessa Paradisin levyille. Esimerkiksi Deppin Sands-hahmon teemamusiikki Once Upon a Time in Mexico -elokuvassa on näyttelijän omasta kynästä.

Bändi sai nimensä 70-luvun ryyppykerhosta

Hollywood Vampires -kokoonpanon nimi voisi tulla siitä, että bändi sai alkunsa, kun Alice Cooper teki cameo-roolin Tim Burtonin ohjaamassa ja Deppin tähdittämässä vuoden 2012 vampyyrielokuvassa Dark Shadows. Nimi on kuitenkin viittaus Cooperin isännöimään 1970-luvulla perustettuun myyttiseen ryyppykerhoon, johon kuului muusikoita Keith Moonista John Lennoniin.

Yhtyeestä voidaan hyvällä omallatunnolla käyttää termiä superyhtye, sillä Cooperin ja Deppin lisäksi yhtyeen kolmas vakituinen jäsen on Aerosmith-legenda Joe Perry ja kiertuekokoonpanossa ovat vuosien varrella soittaneet muun muassa Guns N’ Roses -miehet Duff McKagan ja Matt Sorum.

Nimen lisäksi Depp, Cooper ja Perry tekevät kunniaa edesmenneille rock-legendoille musiikillaan: Hollywood Vampiresin vuonna 2015 ilmestynyt nimetön debyytti koostuu pääosin klassikkobiisien, kuten The Whon My Generationin ja T.Rexin Jeepsterin cover-versioista. Lainamateriaalia kuullaan paljon keikoillakin, mutta työn alla olevalle toiselle albumille on tulossa Cooperin mukaan lähinnä yhtyeen omaa musiikkia.

Helsingissä Hollywood Vampiresin lämmittelijöinä esiintyvät Michael Monroe, Lost Society ja kasari-covereita soittava Suomen oma superyhtye, Children of Bodomin, The 69 Eyesin, Reckless Loven ja Santa Cruzin jäsenistä koostuva The Local Band.

Katso: Johnny Depp lavalla The Kids -bändinsä kanssa vuonna 1982.

Tuuli viuhuu voimakkaasti Vampulan lentokentän puissa. Väki on koolla kunnioittamassa veteraanien muistoa.

Tällä kertaa muistellaan erityisesti ilmasotaveteraaneja. Kahdella heistä, Eino Lehtisaarella ja Pentti Vanamolla, on hymy herkässä. Lentokentän omistaja Leevi K. Laitinen on tarjonnut heille mahdollisuuden päästä lentämään vuodelta 1939 peräisin olevalla koulutuskoneella.

Viima-kone on lentokapteeni Esa Passilan silmäterä. Hän on kunnostanut sen kokonaan.

Ensimmäisenä koneen luo kirmaa turkulainen Pentti Vanamo. Hetkessä apteekkarina elämäntyönsä tehneen Vanamon puvuntakki on poissa ja ryhdikäs 93-vuotias etsii vihreitä lentohaalareita. Viima liitelee muutamia kertoa lentokentän yli. Sitten se laskeutuu turvallisesti takaisin maahan.

– Tietysti tuuli tuntui jonkin verran, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Kyllä se oli enemmän kuin laineilla menoa, kuvailee Vanamo Lennon jälkeen.

Vanamo on aina valmis lähtemään lennoille.

– Kaikki ilmailuun liittyvät muistot ovat rakkaita. Pikkupojasta lähtien niitä on, kertoo Vanamo.

Koulutuskone oli tuttu

Eino Lehtisaarelle Viima-kone oli tuttu. Hän oli saanut lentokoulutuksen kyseisellä koneella 1940-luvulla.

Lennolla maata katsotaan välillä oikein ja välillä väärin päin. Eino Lehtisaari

– Monta laskua olen suorittanut tällä koneella. Olen opetellut taitolentoa ja lentämään myös pilvessä, mittareiden avulla. Koulutusajat tulivat mieleen koneessa. Lennolla maata katsotaan välillä oikein ja välillä väärin päin, naurahtaa Lehtisaari.

Huittislaisille tuttu rovasti ei riisu papin tunnuksiaan edes kivutessaan koneeseen. Lentohaalari puetaan hänellekin siviiliasun päälle. 94-vuotias Lehtisaari ei ota todesta yleisön pohdintoja liian kovasta tuulesta. Hän luottaa lentokapteeni Esa Passilaan. Lentokoneet sävähdyttivät jo lapsena.

– Lapsena lentäminen on tuonut väkeviä kokemuksia. Kun Loimaan kauppalan ylle lensi lentokone, se vaikutti ihan häkellyttävän hauskalta, kertoo Lehtisaari.

Vampulan lentokenttä on vilkas

Vampulan lentokentän omistaa kauppaneuvos Leevi K. Laitinen. Hän hankki itselleen lentolupakirjan 20 vuotta sitten. Vuosittain kentältä tehdään useita satoja lentoja. Suomessa on lentopaikat.fi -sivusto mukaan nnoin 60 virallista valvomatonta lentopaikkaa eli korpilentokenttää tai pienlentokenttää.

– Toisinaan on tullut ultrakevytlentäjiä parvena kesäiltaa viettämään. Täällä on ollut jopa toistakymmentä konetta, kertoo kauppaneuvos Leevi K. Laitinen.

Innostun aina, kun kone nousee ylös ilmaan. Leevi K. Laitinen

Kauppaneuvos lentää itse vuosittain Joensuuhun huoltamaan konettaan. Matkalla hän ihailee maisemia.

– Innostun aina, kun kone nousee ylös ilmaan. Ajattelen, että on onni syntyä näin kauniissa isänmaassa, pohtii Laitinen.

Johtavien G7-talousmaiden kokous on sujunut Kanadan Quebecissa kankeissa merkeissä.

Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin tullipäätökset ovat raivostuttaneet maan liittolaisia ja kokouksessa tuskin saadaan aikaan sovintoa tulleista.

Toisaalta Trump totesi, että Yhdysvallat ja Kanada olisivat edistyneet kauppaneuvotteluissa tarkentamatta kuitenkaan lausuntoaan.

Ranskalaisista viranomaislähteistä kerrottiin puolestaan, että Yhdysvallat ja Euroopan unioni aloittaisivat kauppaneuvottelut kahden viikon kuluessa.

Trump ilmoitti lehdistötilaisuudessa uskovansa, että ryhmä kykenisi julkaisemaan yhteisen julkilausuman kokouksen päätteeksi. Saksan liittokansleri Angela Merkel puolestaan korosti, että yhteisen julkilausuman lupaaminen on toistaiseksi liian aikaista.

Merkel tyrmäsi aikaisemmin Trumpin ehdotuksen siitä, että Venäjä palaisi G7-ryhmän jäseneksi. Merkelin mukaan asiasta on sovittu yhdessä Italian, Britannian ja Ranskan johtajien kanssa. Venäjä erotettiin ryhmästä vuonna 2014 Krimin valtauksen jälkeen.

Pettymystä on herättänyt myös se, että Trump poistuu kokouksesta ennenaikaisesti ja välttää näin keskustelut muun muassa ilmastoasioista. Trump jatkaa Kanadasta kohti Singaporea, missä hänen on määrä tavata tiistaina Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un.

Ukrainan presidentti Petro Porošenko on pyytänyt Venäjän presidentti Vladimir Putinia vapauttamaan ukrainalaisia "poliittisia vankeja".

Venäjän uutistoimisto Tass kertoi lauantaina, että Kreml oli vahvistanut presidenttien puhuneen puhelimessa vangittujen ukrainalaisten ja venäläisten tilanteesta. Kremlin mukaan keskusteluissa olivat itäisen Ukrainan tilanne sekä Minskin sopimukset.

Uutistoimisto AFP:n mukaan presidentit olivat keskustelleet vankien vaihdosta. Ukrainan Porošenko oli korostanut erityisesti syömälakossa olevien ukrainalaisvankien vapauttamista. Venäjän Putin oli myös vaatinut venäläisten journalistien vapauttamista Ukrainassa, kertoo Tass.

Venäjän mukaan maat olivat sopineet viranomaiskäynneistä vangittujen luokse kummassakin maassa.

Venäjällä oikeus tuomitsi esimerkiksi maanantaina ukrainalaisen toimittajan Roman Suštšenkon vankeuteen vakoilusta.

Venäjän valtion uutistoimiston Ria Novostin toimittaja Kirill Vyšinski puolestaan odottaa maanpetosoikeudenkäynnin alkua Ukrainassa.

Lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö vetosi maanantaina Venäjään, että se vapauttaisi 20 vuoden tuomion saaneen ukrainalaisen Oleh Sentsovin. Sentsov aloitti viime kuussa syömälakon.

Jalkapallokisoilla vaikutusta?

Putinin ja Poroshenkon puhelinneuvottelu järjestettiin vain päiviä ennen kuin Venäjän isännöimät jalkapallon MM-kisat alkavat.

Elokuvaohjaaja Sentsovin tukijat ovat korostaneet, että tämä on valmis kuolemaan nälkään vankilassa. Jos näin käy jalkapallon MM-kisojen aikana, Venäjän maine saa uuden tahran.

Venäjän ja Ukrainan ulkoministerit tapaavat maanantaina Berliinissä, missä neuvotteluissa ovat mukana myös Saksa ja Ranska. Neuvotteluissa on tavoitteena saada elvytettyä Itä-Ukrainan rauhanprosessi.

Kokkolassa järjestetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistävä pride-tapahtuma ensimmäistä kertaa kesäkuun puolivälissä. Taustalla on joukko yksityishenkilöitä, sillä Seta ei toimi alueella.

Yhteistyötahojen saaminen mukaan on ollut vaikeaa: monet yritykset ja osa kulttuurilaitoksistakin on jättänyt tukematta tapahtumaa ja vedonnut neutraaliin kantaan. Samaan vetosi kaupunginhallituksen puheenjohtaja maakuntalehdessä perustellessaan sitä, miksi hän esitti, ettei pridelle myönnettäisi tukea.

Maakunta- ja paikallislehtien mielipidesivuilla ja tekstaripalstalla on myös käyty kiivastakin keskustelua priden hyväksyttävyydestä.

Viime vuonna Tornio–Haaparannassa ensi kertaa järjestetyn BorderPriden tuottajalle Kiti Kalliomäelle vastustus on tuttua. Kielteistä viestiä tuli lehtien mielipide- ja tekstaripalstoilla ja sosiaalisessa mediassa, henkilökohtaista vihapostia tippui tasaiseen tahtiin.

– Se piti vain kääntää ajatukseksi, että tämän takia sitä tehdään. Vaikka posti olisi miten henkilökohtaista, pitää muistaa että on heitä, jotka eivät uskalla olla avoimesti sitä mitä ovat. Heidän takiaan tätä on valmis tekemään, sanoo Kalliomäki.

Ensimmäinen tapahtuma on vaikein

Tornion ja Haaparannan yhteisen tapahtuman erikoisin puoli oli Kalliomäen mielestä se, että Ruotsin puolella vastustusta ei ollut, ja yhteistyö niin viranomaisten kuin yrittäjien kanssa oli saumatonta. Suomessa yrittäjiä oli vaikea saada mukaan ja kanssaihmisten vastustus jatkui aina tapahtumaan asti: Haaparannan kunnalta varastettiin sateenkaarilippuja, ja niiden polttamisesta julkaistiin kuvia. Kulkuetta häiriköitiin Kalliomäen mukaan jopa radikaalisti.

Setan hallituksessa istuva Kalliomäki on seurannut myös Kokkola Priden alla käytyä keskustelua ja pitää sitä todella voimakkaana. Hän näkee vastustuksen taustalla tiedon puutetta ja pelkoa.

– Ihmiset joilla ei ole tietoa tai jotka eivät halua ottaa sitä vastaan, ajattelevat, että pride on ääriliikkeiden asia. Jokaisen pienen paikkunnan pitäisi järjestää pride, koska se avaa silmiä – päättäjienkin.

Toista BorderPridea valmistellaan elo-syyskuun vaihteeksi Meri-Lapissa paremmin odotuksin. Useammat suomalaisetkin yritykset ovat innostuneet mukaan, ja alun yhteistyökumppaneista on pidetty kiinni. Kalliomäki näkee taustalla hitaan lämpenemisen ja muutosvastaisuuden kulttuurin, joka usein leimaa pienten piirien paikkoja. Esimerkiksi yliopistokaupungeissa asukaskunta vaihtuu, ja sen mukana näkemykset tuulettuvat ja suvaitsevuus lisääntyy.

Osalle pride edustaa ääriajattelua

Oulussa järjestettiin priden edeltäjä, Vapautuspäivät eli Vaparit, jo 1997, ensimmäinen North Pride puolestaan vuonna 2010. Ilman vastustusta ei Oulussakaan selvitty, muistelee Martu Väisänen, yksi ensimmäisen Priden järjestäjistä.

– Ainahan huutelua on ja mielensäpahoittajia. He ovat niitä, joilla on kaikki ihmisoikeudet kunnossa ja jotka eivät ymmärrä, että tässä tehdään töitä, että saataisiin kaikille ihmisoikeudet. Huutelu kertoo ennakkoluuloista, omasta pahasta olosta ja siitä, ettei ole tutustuttu asioihin.

Oulu Pride 2018:n tuottaja Väisänen muistuttaa, että yksi tapahtuman tarkoitus onkin jakaa asiallista tietoa. Lisäksi tarkoitus on toki myös pitää hauskaa ja tarjota osallistujille mahdollisuus tavata muita vertaisiaan.

– Pienillä paikkakunnilla on ihmisiä yhä kaapeissa. Pridejen merkitys on vielä valtava: ne tarjoavat turvallisen paikan, jossa ihminen voi olla oma itsensä ja huomata, ettei olekaan yksin.

Oulussa pride on sittemmin pidetty myös vuonna 2012, ja seuraavaa puuhataan heinäkuulle. Myös Väisäsen mukaan aika on muutamassa vuodessa muuttunut, ja yhteistyökumppaneita on nyt selvästi helpompi saada.

Esimerkiksi Oulun kaupunki tukee tapahtumaa tuhansilla euroilla. Osa tuesta on suoraa avustusta ohjelmistoon, lisäksi kaupunki antaa tapahtumalle ilmaiseksi tiloja käyttöön. Väisäsen mukaan kaupungin viesti on ollut, että hyvinvointi on sitä, että pidetään vähemmistöistä hyvää huolta.

Toki nihkeyttä on ilmassa nytkin, ja kieltäviä vastauksia yrityksiltä tulee yhä.

– Kaikki eivät uskalla lähteä mukaan, sillä osan mielestä pride edustaa jotain ääriajattelua, sanoo Väisänen.

Kainuussa ensimmäisen kerran saama tuki yllätti

Kajaanissa ensimmäinen Kainuu Pride järjestettiin toissakesänä. Päätös syntyi toukokuun puolivälissä ja ensimmäinen Kainuu Pride näki päivänvalon heinäkuun alkupuolella. Idean äiti, Helsingissä asuva, entinen kainuulainen Mira Haataja yllättyikin siitä, miten paljon niin vähässä ajassa saatiin aikaan.

Haataja pohti etukäteen, millaisia aaltoja tapahtuma mahtaa nostattaa – hänen kokemuksensa mukaan kun Kainuussa omia mielipiteitä ei aina tuoda esille, ei hyvässä eikä pahassa.

– Pride on kuitenkin näkyvä brändi, ja toivoin, että se herättää keskustelua.

Pieni yllätys Haatajalle oli se, miten paljon tukea yksityisin voimin ponnistettu tapahtuma sai. Kaikki suuret taidelaitokset teatterista taidehalliin ja museoon lähtivät mukaan. Syntyi paikallisen leipomon oma leivos, ripustettiin sateenkaaripyykkiä, tehtiin kirjastoon sateenkaarihylly. Tapahtuman kulut saatiin katettua yritysten tuella.

Kielteistä palautetta tuli sitäkin jonkin verran, vihapostiksi luokiteltavaa Haatajan mukaan ei lainkaan. Pride oli mediassa esillä runsaasti, mutta esimerkiksi mielipidekirjoituksia oli vähän.

– Sain henkilökohtaisia viestejä, että tapahtuma on turha ja väärä. Myös uskonnollissävytteistä palautetta tuli: että se loukkaa perhearvoja. Silti tällainen palaute oli vähäistä.

Kainuun Seta perustettiin uudelleen ensimmäisen Priden jälkeen, ja viime vuonna tapahtuma järjestettiin Kajaanissa toistamiseen. Tuolloin paikallislehdessä virisi kirkkoherran kielteisestä kirjoituksesta keskustelu ja jälkipuinti, jonka Haataja yhä muistelee olleen raskas monille.

Seksuaalipakolaisten viestit liikuttivat

Haataja sanoo kuitenkin saaneensa paljon viestejä siitä, kuinka Pride on tehnyt alueella hyvää. Erityisesti keskustelu on auttanut nuoria, jotka miettivät identiteettiään. Tapahtuma on tehnyt heille näkyväksi sitä, etteivät he ole yksin.

– Kaapista tulleet muuttavat asioita. Toivotaan, että ihmiset näkevät, että sehän oli kiva juhla eikä kaupunki räjähtänyt, nauraa Haataja.

Haataja sai ensimmäisen priden jälkeen viestejä myös seksuaalipakolaisiksi kutsumiltaan ihmisiltä eli heiltä, jotka olivat aikanaan muuttaneet Kainuusta ilmapiiriä pakoon.

– Niissä kirjoitettiin, että "voi kun tämä olisi tapahtunut silloin kun minä olin nuori". Viestien lukeminen oli surullista ja liikuttavaa.

Moni vähemmistöön kuuluva kokee yhä, että isommilla paikkakunnilla on helpompi hengittää.

– Toisaalta joka paikasta löytyy ahdasmielisiä – ja toisaalta kuka vain voi yllättää, summaa Haataja.

Rovaniemellä pride otti tulta heti

Suomen pohjoisin, vakiintunut Pride järjestettiin Rovaniemellä tänä vuonna jo kuudetta kertaa. Idea syntyi aikanaan kaveriporukassa, mutta ensimmäisenkin priden viralliseksi järjestäjäksi ryhtyi Rovaniemen Seta.

Tapahtumaa viisi vuotta tuottanut Mari Mäki kuvaa vastaanottoa alusta asti hyväksi. Ylioppilaskunnan aktiivina Mäki tunsi paljon ihmisiä, ja priden rakentaminen verkostojen varaan toimi kivuitta. Yhteistyökumppaneita löytyi opiskelijajärjestöistä, poliittisista nuorisojärjestäjistä, yrityksistä ja julkisyhteisöistä.

Alussa yhteistyö tosin haettiin sieltä, missä arveltiin maaperän olevan lähtöjään vastaanottavaista ja mukaan yritettiin saada erilaisia tekijöitä. Toisaalta tavoitteena oli alusta asti mainstreamin matalan kynnyksen tapahtuma positiivisessa hengessä, ilman mielenosoitustunnelmaa.

Osallistujaodotukset ylittyivät: ensimmäisiin iltabileisiin arvioitiin tulevan 70–100 ihmistä, tuli yli 350. Ensimmäisen Arctic Pride olikin Mäen mukaan isoin askel, henkinen päänavaus:

– Että hei: tämä on mahdollista, tätä voi tehdä täällä – korkealla profiililla ja kunnolla.

Sittemmin pride on vakiinnuttanut paikkansa Rovaniemellä, ja porukkaa tulee ympäri Suomen ja ulkomailtakin. Yhteistyökumppanit ovat pysyneet ja niiden piiri laajentunut. Kaupunki on mukana, samoin seurakunta, vaikka haasteita ja vastaääniäkin on matkan varrella mahtunut.

Urheilusektorin saaminen mukaan oli pitkään nihkeää, mutta viime vuonna lentopallojoukkue Perungan Pojat lähti mukaan prideen näyttääkseen tukensa kanadalaisvahvistukselleen, jonka sopimus toisaalla Euroopassa peruuntui homouden vuoksi. Mäki pitää PerPon liikkua päänavauksena koko urheilupuolelle.

Kyse on Mäen mukaan oikeiden ihmisten löytämisestä: arvoliittolaisten eli yritysten, kansalaisjärjestöjen ja julkisten toimijoiden, joilla on yhteistä rajapintaa tai jokin kulma, jolla tulla mukaan – ja ripaus rohkeuttakin tarvitaan.

– Kaikilla pitäisi olla jokin kulma: sitä joko on niin pro, että haluaa edistää asiaa tai sitten tunnustaa, että meillä tässä on ongelma ja tulee siksi mukaan. Usein se, joka uskaltaa ensimmäisenä lähtee murtamaan tabuja, voi myös näyttäytyä positiivisessa valossa.

Ei susirajaa, vaan kulttuuriraja

Mäki ei muista ArcticPriden alkuvaiheesta edes vastustavaa mielipidekirjoittelua saati mitään vihapostiksi luokiteltavaa. Järjestyshäiriöitäkään ei ollut. Hän ei näe pridejen leviämisessä “susirajaa”, eikä kaupungin koko ole ratkaiseva. Rovaniemi on opiskelijakaupunki ja tulijoiden ansiosta monen kulttuurin sulatusuuni, jossa konservatiivisuus ei hallitse, sanoo Mari Mäki:

– Vastaanotto riippuu paikkakunnan kulttuurista ja siitä, millaiset voimat siellä vaikuttavat ja miten vahvoina. Jos Pride herättää voimakasta vastustusta, tapahtumaa tarvitaan, ja sitä suuremmalla syyllä se pitää järjestää.

Mäki uskoo, että suuri yleisö ei ole asiasta välttämättä mitään mieltä – ja niin saa olla. Hän kannustaa silti tukemaan tapahtumaa vaikka vain menemällä katsomaan kulkuetta, sillä yleensä ääripäät kuuluvat kovimmin.

– On ihan fine ajatella, ettei tämä koske minua. Kyse on kuitenkin vähemmistöjen puolustamisesta, ja niin kauan kuin asioissa on korjattavaa, ne pitää nostaa esiin.

Mari Mäen mielestä Pridet voidaan hyvin lopettaa siinä vaiheessa, kun kaikkien oikeudet ovat samalla viivalla. Jos tapahtuma nostaa kuohuja jo ennakkoon, työtä riittää.

– Vastareaktio tapahtumaan kertoo siitä, että ongelma on olemassa, ja se on aika iso.