Bussin matkustaja voi aina soittaa hätäkeskukseen, jos linja-auton kuljettajan ajokunto huolestuttaa. Poliisin mukaan tällaista puhelua ei pidetä niin sanottuna turhana soittona.
Viime perjantaisessa Kuopion bussiturmassa kuljettajan ajotapa oli herättänyt huolta matkustajissa, ja kuljettajaa oli pyydetty myös hidastamaan vauhtia.
Poliisin mukaan tällaisissa tapauksissa on soitettava hätäkeskukseen, ja viranomainen arvioi tilanteen vakavuuden.
– Aina voi soittaa hätäkeskukseen. Ei pitäisi olla eroa sillä, havaitseeko jonkun vaarantavan liikennettä ajoneuvon sisältä tai ajoneuvon ulkopuolelta toisena tienkäyttäjänä. Aina voi soittaa hätäkeskukseen ja oikeastaan pitäisikin soittaa hätäkeskukseen jos liikenneturvallisuutta vaarannetaan, Lapin poliisilaitoksen komisario Marko Hiltula sanoo.
Hätäkeskukseen soittamisen jälkeen viranomainen päättää, mihin toimenpiteisiin se ryhtyy ilmoituksen perusteella.
– Jos liikenneturvallisuutta vaarannetaan, niin poliisi pyrkii löytämään tämän ajoneuvon, pysäyttämään sen ja tarkistaa kuljettajan ajokunnon, Hiltula sanoo.
Kerro huolestumisesta kuljettajalle
Ennen hätäkeskukseen soittamista Hiltula neuvoo kuitenkin juttelemaan kuljettajan kanssa. Niin hän itsekin tekisi.
– Itse lähtisin kyllä siitä. Kysehän voi olla sairauskohtauksesta tai väsymyksestä. On hyvä selvittää, mikä on kuljettajan kunto hänen omasta mielestään, Hiltula sanoo.
Liikenneturvan yhteyspäällikkö Petri Niska neuvoo puuttumaan kuljettajan ajotapaan komisario Marko Hiltulan neuvojen mukaan myös silloin, jos henkilöauton kuljettaja ajaa turvallisuutta vaarantaen.Marjukka Talvitie / Yle
Joskus kuljettajan ajokunto voi epäilyttää jo ennen matkalle lähtöä. Hiltulan mukaan myös tällaisessa tilanteessa voi soittaa hätäkeskukseen, ja poliisi tulee tarvittaessa tarkistamaan kuljettajan ajokelpoisuuden.
Bussin matkustajat eivät voi itse ottaa tilannetta haltuun esimerkiksi nappaamalla kuljettajalta autonavaimia kahvitauolla.
– Silloin tulisi olla kyse pakkotilasta ja suorasta ihmishenkien pelastamisesta. Ei poliisillakaan ole tällaiseen mahdollisuutta vähäisissä liikennerikkomuksissa. Tavallisen kansalaisen ei pidä lähteä tähän, Hiltula sanoo.
Linja-auton kuljettajan ajokyky voi olla alentunut väsymyksen, sairauden tai päihtymyksen vuoksi. Kaikissa busseissa ei ole alkolukkoa, ne ovat pakollisia vain päiväkoti- ja koulukuljetuksissa.
Viime vuonna kuoli seitsemän
Tilastojen mukaan linja-auto on yksi turvallisimmista kulkuvälineistä.
– Viime vuoden ennakkotilastoissa linja-auto oli osallisena onnettomuuksissa, joissa kuoli seitsemän ihmistä ja loukkaantui vähän toistasataa ihmistä, Liikenneturvan yhteyspäällikkö Petri Niska sanoo.
Niska muistuttaa, että aina kun raskas ajoneuvo on osallisena liikenneonnettomuudessa, niin jälki on tuhoisaa.
– Tällaisella isolla ajoneuvolla kun joudutaan onnettomuuteen, niin siinä tulee tavallista suurempia seuraamuksia. Ehkä niiden takia se nousee keskusteluihin, Niska pohtii.
Perjantai-iltana Kuopiossa Vitostiellä tapahtunutta bussionnettomuuden syytä selvitetään edelleen. Onnettomuudessa loukkaantui 19 henkilöä ja neljä henkeä menehtyi.
Turmabussissa oli 20 matkustajaa.
Yle kokosi tiedot siitä, mitä nyt tiedämme onnettomuudesta ja, mihin asioihin kaivataan vielä vastausta.
1. Onnettomuus ei johtunut jarruviasta Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) mukaan onnettomuus ei johtunut jarruviasta. Tutkinnassa jarruista ei löytynyt mitään vikaa, mikä olisi estänyt kuljettajaa hiljentämästä vauhtia risteyksessä. Bussi oli 13 vuotta vanha ja se oli varsin hyvässä kunnossa. Linja-auto oli katsastettu viime maaliskuussa. Otkes hankkii turmabussia vastaavan auton tutkittavakseen.
2. Bussin nopeus oli lähes 100 km/h Moottoritieltä Leväsen rampille nousseen bussin ajonopeus oli huomattavan korkea risteysalueelle. Onnettomuustutkintakeskus arvioi, että nopeus oli risteysalueella lähes sata kilometriä tunnissa. Silminnäkijät kertoivat perjantaina Ylelle, että bussi ajoi risteyksessä kahdella renkaalla. Otkes tarkastelee vielä muun muassa ajopiirturin tietoja.
3. Matkustajat olivat huolissaan bussin ajotavasta Matkustajat ovat kertoneet, että bussi seilasi valtatiellä keskiviivan ja reunaviivan välillä. Matkan vastuuhenkilö huomautti asiasta kuljettajalle, kun bussi ei pysynyt ajokaistalla viivojen välissä. Kuljettajan takana istunut matkustaja oli pyytänyt kuljettajaa ajamaan hiljempaa.
4. Alkoholilla ei ollut osuutta onnettomuuteen Kuljettaja ei ollut juonut alkoholia. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Onnettomuuspaikka Kuopion Leväsellä.Matti Myller / Yle
5. Onnettomuusaikaan lähistöllä ei ollut junia Leväsen turmapaikan ohi oli mennyt juna noin 20 minuuttia ennen onnettomuutta. Seuraava juna oli noin 45 minuutin ajomatkan päässä. VR sai tiedon onnettomuudesta ohikulkijalta, joka soitti VR:n puhelinpalveluun. Heti sen perään VR sai soiton onnettomuudesta Rataliikennekeskuksesta.
Mitä emme tiedä:
1. Miksi bussin nopeus ei laskenut? Heti onnettomuuden jälkeen kuljettaja sanoi, että bussin jarrut olivat pettäneet. Myöhemmin hän ei pystynyt kertomaan Otkesille tarkkaa tapahtumien kulkua. Kuljettaja ei myöskään enää "ilmaissut ulosajon johtuneen jarrujen pettämisestä". Otkesin tutkinnassa selvisi, että bussin jarrut olivat toimineet.
2. Mikä oli kuljettajan vaikutus onnettomuuteen? Poliisilla ei ole tällä hetkellä tietoa, että onnettomuus olisi tahallinen. Itä-Suomen poliisi pyrkii kuitenkin selvittämään kaikki mahdolliset asiat tutkinnassa ja kaikki tutkintalinjat ovat vielä auki.
3. Mikä oli kuljettajan vireystila?
Laulukerho lähti Pohjois-Ruotsin Kalixista perjantaiaamuna kello 6.30. Taukoja pidettiin Kempeleessä ja Pulkkilassa. Pulkkilasta on noin kahden tunnin ajomatka Kuopion Leväselle, missä onnettomuus tapahtui. Vielä ei tiedetä, millainen kuljettajan vireystila on ollut, onko hän saanut sairaskohtauksen tai onko hän nukahtanut ajon aikana. Poliisin esitutkinnassa selvitetään kuljettajan vireystila.
4. Miksi bussi kääntyi oikealle? Bussin oli tarkoitus ajaa moottoritien ramppia ylös ja kääntyä vasemmalle Rauhalahden suuntaan. Jos bussi olisi ajanut rampin päällä olevasta risteyksestä suoraan, se olisi päässyt takaisin moottoritielle. Bussi ajoi kovalla vauhdilla rampin päällä olevaan risteykseen ja kaartoi oikealle pudoten 10 metriä kallioseinämien välissä kulkevalle junaradalle. Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Google Earth / Yle
5. Soitettiinko bussin ajotavasta hätäkeskukseen? Hätäkeskuslaitos ei pysty kertomaan, onko bussin ajotavasta soitettu hätäkeskukseen ennen onnettomuutta tai sen jälkeen. Hätäpuheluiden sisältö on lain mukaan salaista. Poliisin esitutkinnassa asia selvitetään.
Suunnilleen tätä tarkoittaa se, jos jonakin päivänä vastaat puhelimeen ja langan toisessa päässä kysytään, olisitko kiinnostunut eräästä työpaikasta toisaalla.
Kyse on suorahausta eli headhuntingista. Siinä rekrytoija ei odota sähköpostiin tipahtelevia työhakemuksia vaan etsii itse parhaat ehdokkaat tiettyyn tehtävään.
Suorahaku on kasvava ala. Viime vuonna suorahakutoimeksiantoja tehtiin työnhakupalvelu Duunitorin tekemän arvion mukaan 72,8 miljoonan euron arvosta. Kasvua oli 10–15 prosenttia edellisvuoteen verrattuna.
Sen tyyppistä toimialaa ei ole, joka ei käyttäisi suorahakupalveluita. Timo Jäntti, FEX Suorahakuyritykset -yhdistyksen puheenjohtaja
Duunitorin arvio perustuu erityisesti ylimmän johdon suorahakuihin. Toimitusjohtaja Thomas Grönholm sanoo kuitenkin, että rekrytointitavat monipuolistuvat ja suorahaku yleistyy joka tasolla. Jo useiden vuosien ajan suorahaulla on etsitty johtajien lisäksi asiantuntijoita tai muilla tavoin omassa ammatissaan kyvykkäitä ihmisiä.
Voiko tämän tulkita niin, että yhä useammalla alansa osaajalla on mahdollisuus saada yhteydenotto headhunterilta?
– Uskon, että uudenlaisten viestintäkanavien kuten sosiaalisen median, LinkedInin ja erilaisten verkostointipalvelujen vuoksi suoraan kontaktointi lisääntyy, Grönholm vastaa.
Erityisesti asiantuntijarekrytoinneissa käytetään Grönholmin mukaan hybridihakua. Siinä sekä julkaistaan työpaikkailmoitus että ollaan suoraan yhteydessä tehtävään sopiviin ihmisiin.
Sinunkin puhelimesi voi siis soida. Kysyimme kokeneilta headhuntereilta, mitä kaikkea tapahtuu ennen puhelua, ja sen jälkeen.
Harvinainen osaaja saa paikan
Rekrytoiva yritys on yhteydessä suorahakuyritykseen esimerkiksi siksi, että johtaja halutaan vaihtaa, tiettyyn projektiin tarvitaan tiimi tai erikoista osaamista vaativaan hommaan ei muutoin löydetä asiantuntijaa.
– Voi olla tietty osaamisalue, johon koko maailmasta löytyy 50 ihmistä, ja heistä joku pitää pystyä aktivoimaan, johdon suorahakua tekevän Taplow Finlandin toimitusjohtaja Timo Jäntti sanoo.
Jäntti on FEX Suorahakuyritykset -yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja. FEX Suorahakuyritykset on suomalainen toimialayhdistys, johon kuuluu Jäntin mukaan reilu kolmannes suorahakuyritysten ammattikunnasta.
Korkeat johtajarekrytoinnit tehdään suorahaulla varsinkin, jos johtajavaihdos halutaan valmistella suljettujen ovien takana.
Ensimmäinen vaihe: kirjoitetaan hakuprofiili
Suorahakukonsultit mainitsevat puheissaan melko erilaisia ammattikuntia, joiden osaajia etsitään. Kuin itsestäänselvyytenä he mainitsevat ohjelmistokehittäjät ja muut kipeästi kaivatut IT-ammattilaiset, mutta myös muun muassa isännöitsijöitä ja rakennus- ja myyntialojen tekijöitä headhuntataan.
– Sen tyyppistä toimialaa ei ole, joka ei käyttäisi suorahakupalveluita, Jäntti sanoo.
Headhunter keskustelee rekrytointia suunnittelevan yrityksen kanssa suorahakutehtävästä, sen reunaehdoista ja rekrytoivan yrityksen tilanteesta. Neuvottelujen päätteeksi toimeksiantosopimuksella sovitaan muun muassa palvelun hinnasta ja rekrytoinnin aikataulusta.
Tämän jälkeen headhunter ja toimeksiantaja tekevät kirjallisen hakuprofiilin eli sopivat, millaista ihmistä haetaan. Siinä sovitaan, millaista osaamista työn menestyksekäs hoitaminen edellyttää, millaista työhistoriaa työntekijältä toivotaan ja se, millainen ihminen tehtävään halutaan löytää.
Jäntin mukaan samaan dokumenttiin kirjoitetaan usein rekrytoivan yrityksen toimintakulttuurista, arvoista ja siitä, millaisen tehtävän ihminen uudessa työpaikassaan saa.
Työpaikka kiinnostaa, jos kaveri viihtyy
Headhunterien lisäksi suorahakua tekevät yritysten omat rekrytointitiimit.
Yksi tällainen yritys on Solita. Sen toimialaa ovat muun muassa tekoäly- ja analytiikkaratkaisut, palvelumuotoilu ja strateginen konsultointi. Yritykseen on tänä vuonna rekrytoitu tai palkattu yhteensä yli 120 ihmistä.
Päätöksessä tulla työhaastatteluun painaa tosi paljon se, onko ystävä tai joku muu omasta verkostosta suositellut kyseistä firmaa. Kati Kitti, Solitan rekrytointijohtaja
Rekrytointijohtaja Kati Kitti kertoo, että yrityksen avoimet työpaikat julkistetaan lähes aina. Työpaikkailmoitusten avulla rakennetaan yrityskuvaa ja kerrotaan myös asiakkaille yrityksen osaamisesta. Solita käyttää julkisen haun tukena suorahakua.
Kitti kertoo, että tänä vuonna Solitaan rekrytoiduista ihmisistä suurin osa lähetti yritykseen työhakemuksen. Verkostoilla on korostunut rooli rekrytoinnissa.
– Päätöksessä tulla työhaastatteluun painaa tosi paljon se, onko ystävä tai joku muu omasta verkostosta suositellut kyseistä firmaa. Sillä on jopa yleistä mielikuvaa isompi merkitys, Kitti sanoo.
Viime vuonna Solitaan rekrytoiduista ihmisistä alle kymmenen prosenttia valittiin tehtävään suorahaulla, mutta suorahaun osuus todennäköisesti kasvaa hieman tulevaisuudessa. Solitan kuuden ihmisen rekrytointitiimiin liittyi toukokuussa headhunter.
Kitin mukaan yrityksen itse tekemän suorahaun etuna on, että työn arjesta pystytään kertomaan ilman välikäsiä. Jos haaviin sattuu erinomainen tyyppi, yritys voi muokata tehtävää tekijälleen sopivaksi.
– Roolin räätälöinti on mahdollista ja haluammekin, että työ tukee hakijan kiinnostuksen ja inhtohimon kohteita, Kitti sanoo.
Oli kyse sitten yrityksen omasta suorahausta tai konsultin tekemästä headhuntingista, alkuvalmistelujen jälkeen edessä on parhaiden osaajien etsintä.
Toinen vaihe: etsitään heinää heinäsuovasta
Headhunter Timo Jäntti kuvailee tutusta sanonnasta hieman poiketen, että suorahaun tutkimusvaihe on kuin etsisi heinää heinäsuovasta. Ihmiset ovat nykyisin taitavia kertomaan osaamisestaan myönteisesti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
– Pitäisi löytää sellainen heinä, joka on pikkuisen samanvärinen, samanpituinen, ja jolla on samat ominaisuudet kuin muillakin, mutta silti siihen tehtävään pikkuisen parempi kuin kukaan muu.
Samaan aikaan esimerkiksi ammattilaisten verkostoitumiseen tarkoitettu LinkedIn on helpottanut ammattilaisten etsintää, ja sopivia kandidaatteja voidaan hakea myös koneellisesti sopivilla hakusanoilla.
Jos emme löydä mitään puhelinnumeroa, laitamme esimerkiksi LinkedIn-profiilin kautta viestiä. Sari-Anne Poikkijoki, Romana Managementin seniorikonsultti
Konsulttiyritys Romana Managementin seniorikonsultti Sari-Anne Poikkijoki tiivistää headhunttauksen tietolähteet hyvin yksinkertaisesti.
– Kaikenlaiset paikat, mihin ihmisestä jälki jää.
Internetissä tällaisia paikkoja riittää: sosiaalinen media, uutiset, erilaiset artikkelit, opinnäytetyöt ja väitöskirjat.
Osaajia ja tietoa etsivät usein tehtävään erikoistuneet konsulttiyritysten researcherit eli tiedonhankkijat.
Joskus ihmisiä löytyy headhunterin haaviin ilman etsimistäkin. Joku hyvä tekijä on saattanut jäädä toisessa haussa täpärästi valitsematta tai ehdokas on lähettänyt ansioluettelonsa ja yhteystietonsa konsulttiyritykselle.
Tiedonhankinnan sekä headhunterin ja mahdollisesti toimeksiantajan kanssa käytyjen keskustelujen lopputuloksena syntyy nimilista, jota kutsutaan ammattislangissa nimellä longlist. Tähän pitkään listaan on kirjattu tavallisesti joitakin kymmeniä ihmisiä, joiden osaamisesta headhunter ja toimeksiantaja haluavat kuulla lisää.
Listalla olevat ihmiset eivät tiedä, että pian headhunter saattaa soittaa.
Tanja Ylitalo / Yle Uutisgrafiikka
Kolmas vaihe: headhunter soittaa
– Hyvin hämmentyneitä.
Näin seniorikonsultti Poikkijoki kuvailee niiden ihmisten reaktiota, jotka ovat saaneet häneltä elämänsä ensimmäisen headhunt-puhelun.
Hän kertoo, että tavoitteena on ottaa yhteyttä jollakin henkilökohtaisella tavalla. Pelkkien nimien lisäksi tutkimusvaiheessa on etsitty ihmisten puhelinnumeroita tai muita yhteystietoja. Poikkijoki ei mielellään lähetä sähköpostia työosoitteeseen.
– Jos emme löydä mitään puhelinnumeroa, laitamme esimerkiksi LinkedIn-profiilin kautta viestiä.
Miksi ihmeessä soitat minulle?
Ensimmäinen puhelu jää usein melko lyhyeksi. Työpaikaltaan tavoitetun ihmisen voi olla mahdotonta vaihtaa kovinkaan montaa sanaa headhunterin kanssa. Harva haluaa avokonttorissa huudella, että joku vikittelee kilpailijalle töihin.
Kun keskustelutilanne sallii kysymykset, ne voivat olla varsin suoria: kuka olet ja onko puhumasi työpaikka olemassa?
Tai jopa: miksi ihmeessä soitat minulle? Minullahan on jo työpaikka.
Poikkijoen vinkki rekrytointikandidaateille on kuunnella tarkoin, mitä asiaa soittajalla on. Tämän jälkeen hän kehottaa esimerkiksi pyytämään lisätietoa yrityksestä ja tehtävästä.
Solitan rekrytointijohtaja Kitti kertoo, että usein tavoitelluilla ja työhönsä tyytyväisillä voi olla langan toisessa päässä valmis vastaus.
– He sanovat aika suoraankin, ettei kiinnosta just nyt.
Vaikka vastaus meneillään olevaan rekrytointiin olisi kielteinen, headhunterin kanssa saatetaan keskustella lähitulevaisuudesta tai siitä, millainen työ tavoiteltua henkilöä voisi kiinnostaa.
Yllättävää yhteydenottoa täytyy toisinaan pureskella ja pohtia hetki. Poikkijoen mukaan on sallittua kysyä, saako rekrytointiin osallistumista miettiä yön tai viikonlopun yli.
Neljäs vaihe: kokelas tapaa headhunterin
Headhunterin yhteydenotosta on pitkä matka siihen, että tulisi valituksi työpaikkaan, suorahakuyritysten puhemies Timo Jäntti sanoo.
– Yhteydenotto on viesti siitä, että on tehnyt urallaan jotakin oikein siihen toimeksiantoon liittyen tai ainakin pystynyt sen viestimään.
Kuten deittaillessa, myös headhunterin kanssa kannattaa olla rehellinen. On turhaa käyttää omaa tai rekrytoijan aikaa tapaamisiin, jos työ ei aidosti kiinnosta tai työpaikan vaihto ei sovi omaan elämäntilanteeseen.
Jos molemminpuolinen uteliaisuus syttyy, ensimmäinen tapaaminen voi muistuttaa ekoja treffejä.
Löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita? Mitä haluamme tulevaisuudelta ja voisiko se olla yhteinen?
Erityisesti merkittävien johtajapestien rekrytoinneissa salamyhkäisyyttä tuovat vaitiolosopimukset, joita kandidaattien on allekirjoitettava ennen kuin rekrytoiva taho paljastetaan heille.
"Raha on viimeinen, mitä kannattaa tarjota"
Tapaamisissa keskustellaan siitä, kuinka hyvin ihminen ja tehtävä kohtaisivat, jos kandidaatti tulisi valituksi. Millaisesta tehtävästä on kyse? Mitä tarjottavaa kandidaatilla on, ja mitä hän haluaa urallaan seuraavaksi tehdä?
Tänä päivänä ensitapaaminen on korostetun merkityksellinen, koska hyvillä tekijöillä on monta ottajaa. Timo Jäntti, FEX Suorahakuyritykset -yhdistyksen puheenjohtaja
Headhunter käy keskusteluja paljon sellaisten ihmisten kanssa, joilla on jo valmiiksi sekä osaamista että hyvä työpaikka. Jäntti kertookin melko monen menestyvän headhunterin olevan taustaltaan psykologi tai muutoin taitava rakentamaan luottamusta.
Jäntin mukaan työpaikan vaihtoon motivoivat uuden tehtävän mahdollisuudet kehittyä tai työn yhteensopivuus omien arvojen kanssa.
– Raha on viimeinen, mitä kannattaa tarjota. Se on väärä motivointitekijä. Aina lähdetään siitä, mitä kandidaatti haluaa saavuttaa tulevaisuudessa.
Viides vaihe: kokelas pääsee shortlistille
Yhtä työpaikkaa kohden headhunter voi olla yhteydessä useampaan kymmeneen ihmiseen. Yhteydenottojen, keskustelujen ja tapaamisten jälkeen jatkoon päätyy noin kolmesta kuuteen kandidaattia. Heistä syntyy headhuntereiden slangissa shortlist eli lyhyt lista.
Hakijoille kerrotaan sekä rekrytoinnissa etenemisestä että siitä, jos rekrytointi heidän osaltaan päättyy.
Shortlistin kandidaatit tapaavat Jäntin mukaan toimeksiantajan tässä vaiheessa ensimmäisen kerran.
– Tänä päivänä ensitapaaminen on korostetun merkityksellinen, koska hyvillä tekijöillä on monta ottajaa, hän sanoo.
Ehdokas saa tässä vaiheessa suoran kosketuksen siihen, millainen rekrytoiva yritys on. Tapaamisissa jatketaan keskustelua molempien osapuolten odotuksista ja tutustutaan pöydän toisella puolella istuvaan ihmiseen.
Shortlistille valituille kandidaateille voidaan tehdä tässä vaiheessa myös erilaisia henkilöarviointeja tai testejä. Aiemmilta esimiehiltä tai kollegoilta voidaan kysyä, millainen työntekijä, alainen tai työkaveri kandidaatti on.
Kuudes vaihe: tehdään työsopimus
Viimeisessä vaiheessa headhunter antaa toimeksiantajalle arvionsa siitä, kuka olisi paras henkilö tehtävään.
Suositusten antotapa vaihtelee. Headhunter saattaa esimerkiksi arvioida kahden ihmisen menestyvän tehtävässä. Yleinen tapa on jakaa pisimmälle edenneet ehdokkaat kolmeen kategoriaan:
– Suositellaan, suositellaan varauksin tai ei suositella, Jäntti kertoo.
Päätöksen uuden johtajan tai muun työntekijän valinnasta tekevät toimeksiantaja ja kandidaatti solmimalla myöhemmin sopimusneuvotteluiden päätteeksi työsopimuksen.
Vaikka organisaatiokaaviossa on uusi nimi, suorahakukonsultin työ jatkuu. Konsulttifirmoilla on usein käytössä takuu, jossa sovitaan miten toimitaan, jos valittu henkilö esimerkiksi lähtee tehtävästä ennen aikojaan tai ei menesty. Takuuna voi olla uuden ihmisen etsiminen edellisen tilalle.
Headhunter myös tapaa vasta työssään aloittanutta johtajaa tai asiantuntijaa muutaman kerran esimerkiksi puolen vuoden aikana, jotta varmistetaan rekrytoinnin onnistuneisuus ja hänen tyytyväisyytensä työhönsä. Ammattilaiset puhuvat mätseistä, joka tulee englannin kielen täsmäämistä tai yhteensopivuutta kuvaavasta sanasta match.
Headhunter-liiketoiminnassa reilut viisi vuotta työskennelleen Jäntin kokemukset työn parhaista puolista liittyvät juuri näihin mätseihin – oikeaan osumiseen ja nappivalintoihin.
– Kun puuttuva palanen napahtaa palapeliin. Kyllä se on siistiä, ei siitä pääse mihinkään.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) huolestui siitä, saavatko varusmiehet tarpeeksi proteiinia ja hiilihydraatteja, ja pyysi kasvislinjauksesta selvityksen.
Ylen aamu-tv:ssä vieraillut Juuso Simpanen ei näe ravinnon saantia kasvisruoasta vaikeana.
Simpanen on ultrajuoksija, joka kilpailee jopa yli sadan kilometrin mittaisissa juoksukilpailuissa. Hän on myös vegaani, eli ei syö eläinperäisiä tuotteita.
– Oikein mainiosti kasvisruoalla pärjää. Siitä on paljon esimerkkejä, ja itsekin olen nyt muutaman vuoden pystynyt esimerkkiä näyttämään.
Simpasen harjoitusmäärät ovat hurjia. Kisaan valmistautuessaan hän juoksee jopa yli 200 kilometriä viikoittain.
Hän oli ennen sekasyöjä, mutta on kokenut kasvissyönnin sopivan hyvin rankkaan harjoitusohjelmaansa.
– Kroppa toimii paremmin ja palautuminen on ehkä hiukan nopeutunut, mutta ei mitään dramaattisia muutoksia, Simpanen pohtii nykyisen ruokavalionsa vaikutusta.
Perusruoalla pärjää pitkälle
– Tämä on tavallaan myös syömiskilpailu, sillä kisan aikana pitää pystyä syömään, Simpanen sanoo.
– Matkalla jotkut syövät kiinteitä ruokia. Itse suosin erilaisia energiageelejä ja urheilujuomia.
Simpanen mukaan kovaa urheilevalla kasvissyöjällä ruokavalion monipuolisuus nousee avainasemaan, jotta treenin jaksaa.
– Kasvisruokahan on hiukan energiaköyhempää kuin liha, joten sitä on syötävä jonkun verran enemmän, Simpanen avaa.
– Ennen kisaa, kun treenimäärät kasvavat, niin toki kulutuskin kasvaa. Mutta en syö erikoisesti, syön vain vähän enemmän.
Banaani ja kaurapuuro erinomainen tankkausruoka
Entäpä sitten ne hiilihydraatit ja proteiini? Simpasen mukaan molempiin löytyy kasvisruoasta mainioita lähteitä.
– Proteiinia on ehkä hypetetty vähän liikaa. Sitä kyllä saa, jos syö kasviksia monipuolisesti, Simpanen toteaa.
– Joskus laskin, että 100-150 grammaa tulee ihan normaalista syömisestä ilman pulvereita tai muita lisiä.
Kesälomilta palaavia itävaltalaisia odotti melkoinen yllätys viikonloppuna, kun helteet vaihtuivat parin vuorokauden sisällä kylmäksi tuuleksi ja sateeksi – ja sitten myös lumeksi.
Salzburgin lähellä sijaitsevassa Obertauernin laskettelukeskuksessa mitattiin 40 senttimetriä lunta. Lämpötila laski paikoin alle 2 celsiusasteen.
Myös Itä-Tirolissa ja Steiermarkissa vuoret peittyivät valkoiseen vaippaan.
Paikoin autoteitä jouduttiin sulkemaan väliaikaisesti tai raivaamaan lumen takia.
Lumentulo elokuussa ei ole epätavallista Itävallassa, mutta viikonloppuna satoi tavallista enemmän lunta.
Sään odotetaan muuttuvan taas nopeasti Itävallassa alkuviikon aikana. Tiistaina lämpötila kiipeää 23 ja 28 celsiusasteen tuntumaan.
Myöhemmin ensi viikolla Itävallassa päästään taas 30 asteen hellelukemiin.
Jyväskylän yliopiston esiselvitys perussuomalaisten kansanedustajan ja varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren opinnäytetyöstä ei vaikuta Huhtasaaren asemaan puolueessa, sanoo perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho.
Halla-aho kertoo Ylelle lukeneensa Jyväskylän yliopiston julkistaman päätöksen heti tuoreeltaan. Hänen mukaansa selvityksestä kävi ilmi, että opinnäytetyössä olleet epäkohdat on selvitetty jo aiemmin.
– Mielestäni asiaan liittyvä substanssi on keskusteltu julkisuudessa aika moneen kertaan läpi. En katso aiheelliseksi ryhtyä jatkotoimenpiteisiin opinnäytetyön suhteen, joten eipä minulla ole mitään lisättävää tähän asiaan, Halla-aho sanoo.
Halla-aho myös toistaa jo aiemmin ilmaisemansa kannan, että hän suhtautuu tieteelliseen plagiointiin vakavasti.
Jyväskylän yliopiston maanantaina julkistamassa esiselvityksessä todettiin, että Huhtasaaren vuonna 2003 hyväksytty pro gradu-työ loukkaa merkittävästi aiemmin selvitettyä enemmän hyvää tieteellistä käytäntöä. Yliopiston mukaan gradu sisältää sekä piittaamattomuutta hyvästä tieteellisestä käytännöstä että vilppiä, mikä ilmenee plagiointina.
Yliopiston osalta asian käsittely päättyy, koska hallinnollisesta näkökulmasta asia on vanhentunut.
Kansanedustaja Ville Vähämäki (ps.) oli tietoinen siitä, että hänen vuokraamaansa saunaa ei ollut tarkoitettu asumiseen, kertoo vuokrasopimuksen Vähämäen kanssa solminut Roni Pasterstein. Pasterstein on toiminut kaikissa saunan vuokraamiseen liittyvissä asioissa asiamiehenä saunan omistavan poikansa, ylikomisario Dennis Pastersteinin (kok.) puolesta.
Viime viikolla eduskunnalle antamassaan selvityksessä Vähämäki sanoi olleensa koko ajan siinä uskossa, että hänen kakkosasunnokseen vuokraamansa huoneistot ovat olleet asumiseen tarkoitettuja.
Pastersteinin mukaan hän kertoi jo saunan esittelyssä Vähämäelle, että kyseessä on saunalaitos. Miehet totesivat, että Vähämäki pysyy rekisteröityneenä kotiinsa Oulussa, koska maistraatissa ei voisi rekisteröityä asumaan saunaksi määriteltyyn tilaan.
Samoin ensimmäisessä Pastersteinin Vähämäelle lähettämässä vuokrasopimusluonnoksessa vuokrauskohde oli määritelty saunalaitokseksi ja käyttötarkoitukseksi oli merkitty oleskelutila. Vähämäki esitti samana päivänä, että määritelmät muutettaisiin.
– Käyttötarkoitusmaininnan poistamisella ei vuokranantajan vuokralle tarjoama kohde muutu eikä muuttunut toiseksi, Pasterstein kirjoittaa selvityksessään.
Hänen mukaansa Vähämäki sai täyden selvityksen huoneiston käyttöluvista ja lupakäytännöstä. Väite siitä, että Vähämäki ei tiennyt huoneiston käyttötarkoitusta, ei ole hänestä uskottava.
"Vuokralaisten, vuokranantajien ja taloyhtiöiden ongelma"
Vähämäen ja kansanedustaja Teuvo Hakkaraisen (ps.) asuminen saunatilaksi tarkoitetussa huoneistossa ei ole julkisuudessa olleiden tietojen perusteella moitittavaa, sanoo eduskunnan entinen talouspäällikkö Pertti Rosila antamassaan selvityksessä.
Jo eläkkeelle jäänyt Rosila tarkasti miesten vuokrasopimukset silloin, kun he ilmoittivat asumisjärjestelyistään. Häneltä kysyttiin asiasta osana eduskunnan tekemää selvitystä.
Mitään poikkeavaa Rosila ei myöskään huomannut, kun Vähämäki vuokrasi kakkosasunnokseen varastoksi tarkoitetun tilan vuonna 2011.
Rosilan mielestä tilojen käyttäminen niiden tarkoituksesta poikkeavalla tavalla ei ole eduskunnan, vaan ensisijaisesti vuokralaisten, vuokranantajien ja taloyhtiöiden välinen ongelma.
– Sekä Vähämäki että Hakkarainen ovat käyttäneet tiloja kakkosasunnon tapaan asumiseen, ja niistä on heille aiheutunut kustannuksia, Rosila kertoo.
Tästä syystä Rosilan mukaan kansanedustajien saamat kulukorvaukset ovat olleet perusteltuja.
Euroopan ja Suomen ulkopolitiikan merkittävät haasteet ovat ulkoministeri Timo Soinin (sin.) mukaan tällä hetkellä Afrikassa. Taustalla on Eurooppaan suuntautuva muuttopaine, mutta suurlähettiläspäivillä puhunut Soini halusi myös muistuttaa maanosan tarjoamista mahdollisuuksista.
– Meillä ei ole enää varaa olla panostamatta Afrikkaan -- Afrikan geopoliittinen asema ja mahdollisuudet on vihdoin tunnustettava myös Suomessa, Soini sanoi.
– Afrikka on lähinaapurimme.
Soinin mukaan Afrikan maiden konflikteista ja huonosta hallinnosta kertovien uutisten varjoon jää se, että puolet maailman nopeimmin kasvavista talouksista sijaitsee juuri Afrikassa.
Afrikan taloudellisia mahdollisuuksia lisää se, että Afrikan unioni päätti tänä vuonna maanosan laajuisesta vapaakauppa-alueesta, jossa on jo mukana 49 maata.
Maanosan väestöpohja myös kasvaa voimakkaasti: nykyisen 1,3 miljardin suuruisen väestön odotetaan kasvavan yli kahden miljardin vuoteen 2050 mennessä.
Talouden rasvaaminen olisi paras lääke ongelmiin
Soini korosti suurlähettiläspäivillä myös sitä, että Eurooppaan Afrikan maista suuntautuvaan muuttoliikkeeseen ei ole nopeaa ratkaisua. Siirtolaisuuteen johtaviin ongelmiin olisi sen sijaan puututtava niiden alkulähteillä.
Yksi väline on kehitysyhteistyö, mutta ennen kaikkea Afrikan maiden pääsyä maailmanmarkkinoille tulisi edistää.
– Olen tiivistänyt asian niin, että meidän on valittava joko ihmiset tai tavarat. Jos Afrikassa ei ole työpaikkoja ja tulevaisuudennäkymiä, niin on selvää, että nuoret lähtevät liikkeelle, Soini sanoi.
Soini kannusti Suomen elinkeinoelämää pohtimaan maanosan kasvumarkkinoiden mahdollisuuksia.
Ulkoministeri muistutti myös, että ilman vakautta ei käydä kauppaa, ja Suomi tekee tärkeää rauhanvälitystä muun muassa Malissa, Somaliassa ja Välimerellä.
Maanantaiaamuna Nokia sai lisämuskeleita, kun Euroopan investointipankki (EIP) lainasi sille puoli miljardia euroa. Nämä rahat Nokia käyttää ennen muuta viidennen sukupolven kännykkäverkkojen kehitykseen.
– Nokialla on monta rahoituslähdettä, ja tässä tilanteessa tämä oli kilpailukykyisin tarjous. Laina vahvistaa yhtiön rahoitusasemaa ja antaa lisää voimaa 5G-verkkojen toteuttamiseen, Nokian rahoitus- ja talousjohtaja Kristian Pullola kertoo Ylelle.
Summaa voidaan pitää merkittävänä, sillä Nokia käyttää vuosittain kaikkeen tutkimukseen ja kehitykseen noin neljä miljardia euroa.
Euroopan investointipankin varapääjohtajan Alexander Stubbin mukaan summa on merkittävä myös lainan antajan näkökulmasta.
– Tänä vuonna EIP:llä on ollut muutama laina, joka pyörii samassa kokoluokassa, mutta kyllä puoli miljardia on aika harvinaisen iso summa, Stubb sanoo.
Kokonaisuutena kyse on tätäkin suuremmasta kokonaisjärjestelystä, sillä Euroopan investointipankin lainaosuudet eivät ylitä 50 prosenttia.
Paljonko Suomi tästä hyötyy?
EIP:n lainaa hakiessaan Nokia on tehnyt selvityksen siitä, missä maissa tutkimusta ja kehitystä tullaan lainarahalla tekemään.
Laina tuo työtä Suomeen, kertoo EIP:n Stubb.
– Tuosta puolesta miljardista eurosta karkeasti neljännes tulee tutkimukseen ja kehitykseen täällä Suomessa. Lisäksi tulemme näkemään paljon Nokia-toimintaa tämän lainan pohjalta Ranskassa, Puolassa ja Saksassa sekä muissa EU-maissa, hän sanoo.
Kristian Pullolan mukaan Nokia tekee tutkimusta ja kehitystä kaikkiaan yhdessätoista Euroopan maassa.
Enemmän kuin Ericsson
Muutama kuukausi sitten myös Ericsson kertoi saaneensa lainarahaa Euroopan investointipankista. Tuossakin lainassa oli kyse viidennen sukupolven verkoista.
Ericssonin saama summa oli kuitenkin vain puolet Nokian potista.
Kahta tapausta ei Stubbin mukaan voi verrata.
– Nämä ovat yrityskohtaisia asioita. Ericssonin ajama malli poikkeaa hieman siitä, mitä Nokia ajaa. Kaikki riippuu yritysten tilanteesta, miten teknologiaa ja tutkimusta tehdään, ja mihin se kohdennetaan ja suunnataan.
Tämä on kolmas kerta kun Nokia vierailee EIP:n lainatiskillä.
Vuonna 2009 Nokia lainasi puoli miljardia euroa kännyköiden Symbian-ekosysteemin kehittämiseen. Samaan aikaan Nokian verkkoyhtiö NSN lainasi omiin hankkeisiinsa noin 250 miljoonaa euroa.
Eurooppalainen vs. kiinalainen raha
Useimpien arvioijien mukaan kännykkäverkkojen kärkipaikkaa on viime aikoina pitänyt kiinalainen Huawei, perässä tulevat ruotsalainen Ericsson, suomalainen Nokia sekä toinen kiinalainen ZTE.
Kiinalaisten kilpailijoiden kerrotaan saavan valtiollista tukea, jota eurooppalaisille ei ole tarjolla. Euroopan investointipankin rooli on myös tässä suhteessa tärkeä.
– Kiinalaisilla kilpailijoillamme on muita rahoituslähteitä. Siinä mielessä kaikki apu mitä voidaan saada on tervetullutta, Nokian Pullola sanoo
Stubbin mukaan kyse on eurooppalaisesta osaamisesta ja kilpailukyvystä.
– Neljännen sukupolven verkoissa Eurooppa jäi valitettavasti sekä Kiinan että Yhdysvaltojen perään. Nyt tavoitteena on kuroa umpeen eroa viidennen sukupolven verkoissa.
Alexander Stubb uskoo, että jatkossa EU:ssa on tarjolla yhä vähemmän suoria tukia – ja yhä enemmän lainajärjestelyjä.
– EIP:lle tulee tulevaisuudessa olemaan yhä enemmän kysyntää, koska julkista rahoitusta on vähemmän. Silloin me pystymme auttamaan eurooppalaisia yrityksiä kuten esimerkiksi Nokiaa.
Euroopan investointipankin lainoitus on viime vuodet ollut 70–80 miljardin euron välillä, brexitin jälkeen summa laskee Stubbin arvion mukaan noin 60 miljardiin euroon.
Kotimaan nopeat junayhteydet ovat vuosikymmenien haave. Tampere haluaa tunnin junan Helsinkiin. Turkulaisetkin kaipailevat nopeaa junayhteyttä pääkaupunkiin.
Tunnin juna Tampereelle nousi esille viimeksi pari viikkoa sitten, kun valtiovarainministeriö julkaisi budjettiesityksensä. Ministeriö ilmoitti tavoitteekseen lyhentää Helsingin ja Tampereen välistä matkaa tuntiin, perinteisellä kalustolla.
Käytännössä matka-ajat eivät ole pääradoilla kymmenen vuoden aikana lyhentyneet. Päinvastoin.
Lisävauhtia pitää etsiä matkaamalla Tampereelta pohjoiseen, Seinäjoen suuntaan.
VR hidasti Helsingin ja Tampereen välistä junaa viimeksi maaliskuussa. Päätöstä perusteltiin pääradan huonolla kunnolla ja ratatöillä.
Matka-aikaan tuli kymmenen minuuttia lisää. Nopein junavuoro Helsingistä Tampereelle kestää nyt tunnin ja 42 minuuttia. Aiemmin matka taittui nopeimmillaan puolessatoista tunnissa.
Pendolinojen alkuhuumassa Helsingistä Jyväskylään pääsi kolmessa tunnissa. Nykyään alle kolmen tunnin matkasta voi vain haaveilla.
Aikatauluja on väljennetty useita kertoja myöhästymisen takia. Väljentely sai alkunsa vuonna 2007, kun silloinen liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) vaatii myöhästymisiä kuriin. Silloin syntyi junamatkustajien keskuudessa sanonta "Vehviläisen vartti".
Ajatuskulku kulkee niin, että kun aikatauluja väljennetään, junat pysyvät aikataulussa.
Soile Laaksonen / VR Group
Miten tässä näin pääsi käymään? Yle kysyi asiaa Liikennevirastolta ja VR:ltä. Liikennevirasto vastaa nopeusrajoituksista ja VR aikatauluista.
Matka-ajat ovat pidentyneet, mutta ei se junista ole kiinni. Pendolino-junan maksiminopeus on 220 kilometriä tunnissa. Tätä vauhtia voi tällä hetkellä ajaa vain välillä Kerava–Lahti.
Muualla Suomessa on käynnissä on paljon ratatöitä. Helsingin ja Tampereen välillä aikataulut ovat hidastuneet kymmenen minuuttia.
Suomen rataverkosta 90 prosenttia on yksiraiteista. Nopeatkin junat joutuvat pysähtymään ja odottamaan vastaan tulevaa junaa turhan usein.
Tampereen ja Jyväskylän välinen rata on mutkainen. Juna vaihtaa kulkusuuntaa Tampereella. Siihen pitää varata vartti lisäaikaa turvajärjestelyjen takia.
ICE luotijuna.Hayoung Jeon / EPA
Onko Suomessa jonain päivänä 300 kilometria tunnissa kulkevia junia? Jos valtio investoisi nopeisiin junaverkkoihin, se olisi mahdollista. Keski-Euroopassa ei enää edes pyritä 300 kilometrin tuntinopeuksiin. Jos juna kulkee 300 kilometriä tunnissa, se ehtii lyhyellä matkalla vain kiihdyttää ja jarruttaa.
Se ei ole ekologista eikä kovin kustannustehokasta. 250 kilometriä tunnissa riittää saksalaisille.
Ranskassa TGV-junat ajavat 300 kilometrin tuntivauhtia, mistä on hyötyä pitkillä matkoilla. Nopeille osuuksille luotijunille on rakennettu Ranskassa omat raiteet.
Pendolino-juna oli ennen nopein juna, mutta mistä tietää mikä on nopein nyt? Aiemmin Pendolinon ero InterCity- eli IC-junaan oli suuri, koska IC-junat ajoivat vain 160 kilometrin tuntivauhtia. Nyt myös IC-junilla pääsee 200 kilometriä tunnissa, kun rata sen sallii.
Pendolinoissa on vain kuusi vaunua, mutta IC-juniin voidaan lisätä vaunuja. Siksi IC-junia kannattaa käyttää nopeissa junavuoroissa suurten kaupunkien välillä.
Miksi pendolinolla ei ajeta 220 kilometriä tunnissa, vaikka se olisi mahdollista? Helsingin ja Turun välillä on paljon kaarteita ja rata on pääosin yksiraiteinen. 250 kilometrin tuntinopeuksiin voidaan päästä vain, jos uusi Espoo–Lohja–Salo -rata joskus toteutuu.
Helsingin ja Tampereen välinen rata on tukevaa tekoa. Junat nopeutuvat, kun Riihimäen asema valmistuu vuoden kuluttua. Pysähtyvät junat ohjataan eri raiteille. Jo tänä syksynä Järvenpäähän valmistuu lisäraide, joka nopeuttaa Tampereelle matkaavia junia.
Minne kannattaa matkata, jos haluaa vauhtia? Oulun radalla voi ajaa 200 kilometrin tuntivauhtia. Lahden oikorata on lyhentänyt matka-aikoja Itä-Suomeen jopa tunnilla. Pietariin sujahtaa Allegro-junalla kolmessa tunnissa.
Juttua varten on haastateltu VR:n kaukoliikenteen suunnittelujohtajaa Juho Hannukaista ja Liikenneviraston johtajaa Markku Nummelinia.
Kun tutkija Tiina Vainio-Kaila kertoi, että puun pinta on antibakteerista, hän sai osakseen epäileviä kommentteja.
Puppua se ei kuitenkaan ollut. Vainio-Kailan viime vuoden lopussa julkaistu väitöskirja osoittaa, että bakteerit kuolevat tehokkaasti käsittelemättömillä kuusi -ja mäntypinnoilla.
Tarkoittaako tämä siis sitä, että tulevaisuudessa julkiset rakennukset, kuten sairaalat, voisivat olla puisia bakteerintappajia?
– Jos huoneilmasta pystyy vähentämään bakteereja vaikka vain vähän, niin kyllä se monessa julkisessa rakennuksessa kuten päiväkodissa tai sairaalassa olisi aivan mahtava asia, Vainio-Kaila kommentoi.
Tarvitaan vielä lisää tutkimusta ja tuotekehittelyä, jottaa puun antibakteerisuutta voidaan käytännössä hyödyntää.Elisa Kinnunen
Vaikka tuloksissa oli paljon sellaista, mikä puhuu puun hygienisyyden puolesta,Vainio-Kailan mukaan sitä ei ainakaan vielä voida käyttää kaikkialla.
– Ajattelisin, että esimerkiksi seinät voisi olla ainakin osin sopiva paikka puulle. Samoin sellaiset kohdat mihin ei juuri kosketa, kuten pöydän alapinta tai katto, Vainio-Kaila ehdottaa.
Yksi tutkimus ei ole tarpeeksi
Kainuun uuden sairaalaprojektin, Kainua-alliansin johtoryhmän puheenjohtajan Jukka Juvosen mukaan, on vielä pitkä matka ennen kuin puun antibakteerisuutta voidaan hyödyntää sairaaloissa käytännössä, sillä kokemukset ovat vähäisiä ja tarvitaan lisää tuotekehittelyä ja tutkimusta.
– Jos otetaan tuollainen puhdas lakkaamaton puupinta, niin ei ole kokemuksia siitä, miten puumateriaalit käyttäytyvät, kun ne joutuvat sairaalassa erilaisille viruksille ja bakteereille alttiiksi ja niitä toistuvasti pestään. Tarvitaan vielä kokemuksia, että pöytäpintoja tai hoitotiloja voitaisiin puulla päällystää ja antibakteerisia hyötyjä hyväksikäyttää.
Turvallisuus on sairaalassa kuitenkin se keskeinen asia materiaalien suhteen. Jouko Juvonen
Tiina Vainio-Kaila on samaa mieltä.
– Tätä kannattaisi ehdottomasti tutkia lisää, että saadaisiin käytännön ongelmia ratkottua. Ja on ihan totta, että käsittelemätön puupinta ei välttämättä ole ollenkaan paras ratkaisu sairaalassa pintoihin, joita paljon pestään.
Jukka Juvosen mukaan puun käytössä sairaalarakentamisessa on vielä kolme merkittävää ongelmaa.
– Puuttuvat käyttökokemukset on yksi ja toinen on kalliit kustannukset. Kolmantena on muuntojoustavuus eli se, että toiminnan kehittyessä ja muuttuessa rakennus voidaan ottaa uudenlaisiin käyttötarkoituksiin. Siinä muuntojoustavuudessa puulla on vielä isoja haasteita.
Jukka Juvosen mukaan Kainuun uudessa sairaalassa käsittelemättömän puun käyttö tyssäsi muun muassa hygieniasyihinElisa Kinnunen
Tällä hetkellä sairaaloissa pintoina on rosteria, metallia ja laatoitusta sekä muovimattoja. Juvosen mukaan eri tilat vaativat erilaisia materiaaleja
– Turvallisuus on sairaalassa kuitenkin se keskeinen asia materiaalien suhteen. Ja erityisesti hygieenisyys.
Bakteerit luupin alla
Tutkija Tiina Vainio-Kaila teki kokeita puisilla ja lasisilla napeilla, joiden pinnalle hän laittoi bakteeriliuosta. Tutkittavat bakteerit olivat yleisiä tautien aiheuttajia.
Testialustalle päätyi esimerkiksi Listeria- ja salmonellabakteereita, jotka vaivaavat erityisesti elintarviketeollisuutta, sairaalabakteereja ja ripulia aiheuttavaa Escheria coli -bakteeria. Lisäksi mukana oli päiväkotilasten korvatulehduksen tavallisin syy, Streptococcus pneumonia.
Vainio-Kaila testasi eri väliajoin kuinka bakteerit elävät eri pinnoilla.
– Neljän tunnin jälkeen puupinnalla oli kymmeniä bakteereja, mutta lasipinnalla niitä oli vielä tuhansia. Vuorokauden kuluttua kaikki puun pinnan bakteerit olivat kuolleet. Myös lasisella pinnalla niitä oli selvästi vähemmän, mutta oli kuitenkin.
Myös puun tuoksun auheuttavat VOC-yhdisteet ovat antibakteerisia.Matti Myller / Yle
Hän tutki myös puusta haihtuvien orgaanisten VOC-yhdisteiden vaikutusta bakteereihin. VOC-yhdisteet luovat puulle sen ominaisen tuoksun. Yhdisteitä on siis esimerkiksi kaikissa puutaloissa, vaikka niiden pinnat olisikin lakattu.
VOC-yhdisteitä testattiin lasipurkeilla, joissa molemmissa oli bakteereja, mutta vain toiseen lisättiin VOC-yhdisteitä. Bakteerit kuolivat nopeammin yhdisteitä sisältävissä purkeissa.
– Se ei hirveän voimakas ollut eli ei voi ajatella, että puutalossa asuva ei saisi koskaan flunssaa, mutta pienikin bakteerimäärän väheneminen on toki positiivista.
Tiina Vainio-Kaila on sitä mieltä, että hänen tutkimuksensa ei vielä yksinään riitä.
– Näillä tuloksilla on tällaisenaan ihan imagollinen merkitys ja tulokset petraavat käsitystä puusta. Mutta onhan se nyt hieno asia, että puu on materiaalina antibakteerinen, kun nämä bakteerit kuitenkin aiheuttavat tauteja.
Mielenrauhaa puuseinistä
Vaikka puuta ei vielä voida käyttää antibakteerisuuden vuoksi, sillä on myös muita hyötyjä. Puun on todettu parantavan sisäilmaa ja muun muassa rauhoittavan mieltä ja kehoa.
Kansainvälisten tutkimuksien mukaan puusisustus jopa alentaa verenpainetta ja pulssia sekä vähentää stressihormonin määrää. Puun käyttö rauhoittavana elementtinä ei ole uutta ja sitä hyödynnetään myös Kainuun uudessa sairaalassa.
– Siinä tarkoituksessa sitä tullaan meidän sisustuksessa käyttämään. Kyllä puuta potilashuoneissa ja odotustiloissa tulee selvästi näkymään, Kainuun uuden sairaalan johtoryhmän puheenjohtaja Jukka Juvonen kertoo.
Puuta nähdään kuitenkin uuden sairaalan seinissä ja sisustuksessa, mutta päällystetyllä puulla antibakteerisia vaikutuksia ei ole.Johanna Laakkonen
Puisia sairaaloita ei siis ainakaan lähiaikoina tulla näkemään, mutta entä tulevaisuudessa?
– Sehän vaatii tuotekehittelyä sitten. Siihen pitäisi firmojen itsekin tarttua ja miettiä, miten sitä voisi hyödyntää. Tässä on nyt tällainen perustutkimus tehty, tutkija Tiina Vainio-Kaila toteaa.
Jukka Juvonenkaan ei pidä mahdottomana, että puun antibakteerisuutta hyödynnettäisiin tulevaisuudessa.
– Jonkun pitää olla ensimmäinen, mutta kuka uskaltaa olla.
Savonlinnalaiset Pietari ja Maiju Ahtiainen saapuivat katselemaan rap-artisti Cheekin päätöskonserttia Lahteen lauantaina. Keikka mäkimontussa kääntyi pettymykseksi, kun pyörätuolikatsomossa ei ollutkaan tilaa.
– Olin aika vihainen. Järjestyksenvalvoja kertoi, että pyörätuolikatsomo on täynnä emmekä pääse sinne. Kuulemma katsomo ei olisi kestänyt enää lisäpainoa, kertoo Pietari Ahtiainen.
Konsertin turvallisuudesta vastaava vahvistaa, että pyörätuolipaikkoja ei riittänyt kaikille. Paikkoja oli tarjolla kymmenen.
– Paikalle saapui kuitenkin 20–30 pyörätuolilla liikkuvaa vastoin ennakkotietoa. Jouduimme järjestämään heille tilapäisiä paikkoja, sanoo Securitas Eventsin turvallisuuspäällikkö Ari Solja.
Pariskunta oli varannut nimenomaan pyörätuolipaikat. Asia käy ilmi lipuista, jotka pariskunta näytti Ylelle. Kun turvallisuuspäällikkö Ari Solja kuulee tästä, hän myöntää, että tapauksessa on tehty moka.
– Pahoittelen. Tämä on ollut lipputekninen kömmähdys. Pyörätuolipaikkoja oli myynnissä vain kymmenen, mutta nyt on ilmeisesti tapahtunut lippufirmalla virhe.
Meillä on kummallakin hengityslaitteet ja hengittäminen kävi savun vuoksi vaikeaksi. Pietari Ahtiainen
Lippuja myyneestä Lippupiste Oy:stä ei purematta niellä turvallisuuspäällikön syytöstä.
– Lippuyhtiön tarkoituksena on myydä x-määrä lippuja. Liput on myyty Cheek-konserttiin jo viime vuoden marraskuussa, jolloin koko konserttipaikkaa ei ollut vielä olemassakaan, puuskahtaa toimitusjohtaja Ari Palhamo.
Hänen mukaansa tapahtumajärjestäjän tehtävänä on järjestää riittävä määrä paikkoja.
– Tosin Cheek-konsertit olivat 60 000 ihmisen tapahtuma, joten noin isossa tapahtumassa tapahtuu yleensä vääjäämättä jotain pikkuvirheitä, lisää Palhamo.
Vammaisjärjestö Kynnys ry:stä kerrotaan, että tapahtumissa osataan yleensä palvella pyörätuolilla liikkujia varsin hyvin. Kuitenkin pyörätuolipaikkojen vähyys on usein kohdattu ongelma.
Pietari ja Maiju Ahtiaisen hankkimista lipuista käy ilmi, että ne on tarkoitettu pyörätuolipaikoille.Yle
Cheek näkyi vain jättinäytön kautta
Pietari ja Maiju Ahtiainen eivät siis päässeet pyörätuolikatsomoon, vaan järjestyksenvalvoja ohjasi heidät pyörätuoleineen kauemmaksi.
– Jouduimme tosi kauas lavasta. Näimme Cheekin vain screenin kautta. Ihmisiä käveli paljon ohitsemme ja osa tupakoi. Meillä on kummallakin hengityslaitteet ja hengittäminen kävi savun vuoksi vaikeaksi, kertoo Pietari Ahtiainen.
Onneksi kuitenkin musiikki kuului paikalle hyvin. Ikävän maun jätti kuitenkin se, että konsertin huipennus jäi pariskunnalta väliin.
– Järjestyksenvalvoja tuli kertomaan kesken viimeisen biisin, että meidän pitää lähteä, jotta emme jäisi mäkimontusta poistuvien ihmisten alle.
Turvallisuuspäällikkö Ari Solja kehottaa Ahtiaisia tekemään pyörätuolipaikkojen menetyksestä reklamaation. Hänen mukaansa on mahdollista, että lippujen hinta hyvitetään pariskunnalle.
– Hyvää syntymäpäivää, äiskä! toivotan kukkien kera juhliaan viettävälle äidilleni.
Äiti on aina kukkansa ansainnut ja suomalaisille rakas: kun Mikael Agricolan juhlavuoden kunniaksi 2007 järjestettiin äänestys kielemme kauneimmasta sanasta (Kielikello), äiti voitti ylivoimaisesti.
Voittajan taustalla piilee kuitenkin yllätys: yhtä hyvin voisimme nimittäin antaa kukat toivotuksineen emälle tai emolle. Ja miksi harjaamme hampaat emmekä piit? Miksi esivanhempamme korvasivat vallan kelvolliset ikivanhat suomalaisugrilaiset sanat lainasanoilla? Äiti napattiin germaanisilta kansoilta varhaiskantasuomen aikaan noin 1 500–1 000 ennen ajanlaskumme alkua, hammas sitäkin aikaisemmin, parituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua balttilaisia kieliä puhuneilta naapureilta.
Sanojen lainaaminen on ominaista kielelle kuin kielelle, vastaa kysymykseen Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilaisen ja pohjoismaisen osaston tutkija Sampsa Holopainen. Yksinkertaisimmillaan sanoja lainataan tarpeeseen:
– Sanoja lainataan esimerkiksi silloin, kun tarvitaan nimi jollekin uudelle asialle, hän sanoo.
Selvähän se, mutta toisaalta asia ei ole aivan näin yksiselitteinen: suomen kieleen on todellakin lainattu monia sellaisiakin sanoja, joilla olisi ollut omaperäinenkin vastine, kuten juuri äiti ja hammas tai vaikkapa parta, joka on ikivanha baltti- tai germaanilaina.
– On oletettavaa, että suomalais-ugrilaiset kielenpuhujat tunsivat parran jo ennen kielikontakteja, mutta lainasivat silti sitä kuvaavan sanan muilta, Holopainen pohtii.
Syynä tällaisiin ns. ylellisyyslainoihin eli omankielisen sanan korvaamiseen toisen kielen sanalla on Holopaisen mukaan se, että eri kulttuurien ja kielenpuhujien välillä on vallinnut arvovaltaero: edistyneemmäksi koetusta kulttuurista ja kielestä on haluttu ottaa sanoja omaan kieleen. Ehkä baltti- tai germaaninaapureiden partaa pidettiin komeampana kasvojen koristeena kuin suomalais-ugrilaista vastinettaan.
Holopaisen mukaan lainasanojen perusteella voidaankin tehdä päätelmiä siitä, millaiset suhteet kahden kulttuurin välillä ovat lainaamisaikaan vallinneet. Esimerkiksi balttilainoja ovat sellaiset sanat kuin sisar, tytär ja morsian – mitä ilmeisimmin kansojen välillä on vallinnut rauhanomainen suhde.
Tuhansien vuosien perinne
Sanojen lainaaminen on alkanut jo tuhansia vuosia sitten, kun suomalais-ugrilaiset kansat päätyivät tekemisiin indoiranilaisten kansojen – tai mahdollisesti jo tätä vanhempien kantaindoeurooppalaisten kanssa, ja lainasivat heiltä esimerkiksi hevosiin liittyvää sanastoa. Nämä vanhimmat lainasanat ovat peräisin tuhansien vuosien takaa.
Suomen kielen sanastosta itse asiassa suurin osa onkin lainattu muista kielistä; sanoistamme vain muutama sata voidaan jäljittää takaisin suomalais-ugrilaiseen kantakieleen, jota puhuttiin noin 4 000 vuotta sitten.
Tällaisia ikivanhoja sanoja ovat esimerkiksi ruumiinosien ja joidenkin eläimien nimet, sekä monet luontoon liittyvät sanat. Myös pronominit ovat alkuperäisintä suomalais-ugrilaista perintöä.
Vanhin sanasto onkin sen verran usein käytössä, että Holopaisen mukaan tavallisen kadunkulkijan jokapäiväisestä sanastosta suuri osa on kielemme alkuperäistä ainesta.
Moni lainasana on toisaalta niin vanha ja kieleemme mukautunut, ettei niitä lainoiksi tunnistakaan. Äkkiseltään ei ehkä tule mieleen, että sellaiset varsin suomalaisilta kuulostavat sanat kuin jyvä tai aalto ovat peräisin muista kielistä. Jyvä on saatu indoeurooppalaisilta kansoilta yli 4 000 vuotta sitten, aalto puolestaan germaanisilta kansoilta noin 3 000 vuotta sitten.
Eniten lainoja on rohmuttu ruotsin kielestä – jopa puolet lainasanoistamme on tullut sieltä. Nykyisin kieltämme rikastuttaa englanti (Kielikello).
Suomen kieli ei toisaalta ole ollut vain ottava osapuoli: suomesta lainattuja sanoja on etenkin naapurikielissämme, kuten ruotsissa, venäjässä, saamessa ja virossa. Ja suomalaisten kansallisylpeys sauna on löytänyt tiensä moniin muihin kieliin – esimerkiksi Portugalin jalkapallotähti Cristiano Ronaldo kertoi (YouTube) käyneensä saunassa ennen tärkeää peliä.
"Kieli ei tuhoudu"
Holopainen myöntää, että kieli voi säilyä ja pärjätä ilman kontaktejakin ja lainaamista, ja esimerkiksi juuri suomen kielen rakenne antaa hyvät keinot luoda uusia sanoja johdoksilla ilman lainoja: kirjasta tulee kirjasto, nisästä nisäkäs. Etenkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa lainasanoja korvattiinkin tietoisesti omaperäisillä sanoilla, Holopainen huomauttaa.
Holopainen ei kuitenkaan pidä sanojen lainaamista ongelmana.
– Kieli ei tuhoudu sanojen lainaamiseen. Se on normaali asia, jota tapahtuu kaikissa kielissä, hän muistuttaa.
Suomen kieli tai sen kantamuodot eivät siis koskaan ole eläneet missään lintukodossa piilossa ulkopuolisilta vaikutteilta; ei suomen kirjakielen isä Mikael Agricolakaan kaihtanut lainasanoja kirjakieltä luodessaan (Kielikello).
Alla olevaan testiin on koottu tuttuja suomen sanoja, joista osa on lainoja, osa vanhoja suomalais-ugrilaisia sanoja. Testaa, tunnistatko lainan!
Kesäloman päättyessä pakkasin Suomessa matkalaukkuun 22 suklaalevyä. Levyt asettuivat hienosti matkalaukun pohjalle vetokahvan välisiin lokeroihin.
Enpä tuolloin osannut arvata millaiseen seikkailuun pakaasimme – ja joulutervehdyksiksi tarkoitetut suklaat – joutuisivat yhden lentomatkustajan liian ison meikkilaukun vuoksi. Tuo seikkailu tutustutti minut yhdysvaltalaiseen asiakaspalveluun. Lisäksi sain elinikäisen opetuksen. Mutta palataan näihin tuonnempana.
Suomesta ei ole suoraa lentoa Washington DC:hen, joten konetta joutuu vaihtamaan Euroopassa tai viimeistään New Yorkissa. Tällä kertaa teimme välipompun Münchenissä, Saksassa.
Pahaksi onneksi tuona samaisena lauantaina Münchenin lentokentän turvatoimet pettivät. Turvatarkastuksen läpi oli päässyt henkilö kenenkään tarkastamatta, ja Saksan toiseksi vilkkain kenttä ajautui kaaokseen. Lennot keskeytettiin, terminaali tyhjennettiin ja kymmenien tuhansien ihmisten matkanteko tyssäsi, myös meidän.
Pääsimme lopulta Washingtoniin 27 tunnin matkanteon jälkeen. Matkalaukkuhihnalla meitä odotti ikävä yllätys.
Helsingissä matkaan laittamistamme kolmesta matkalaukusta, kahdesta lasten turvaistuimesta ja yksistä sateenvarjorattaista perille Washingtoniin pääsi vain yksi laukku.
Rättiväsyneet lapset nuokkuivat lentokenttäpenkeillä, kun menin jonon jatkoksi tekemään lentoyhtiölle ilmoitusta puuttuvista matkatavaroista. Saimme ilmoituksellemme seurantanumeron, jonka puolisoni osaa vieläkin ulkoa, koska näpytteli sen niin monta kertaa lentoyhtiön kadonneiden matkatavaroiden seurantasivulle.
Minä puolestani tartuin puhelimeen, ja soitin heti epäonnisen paluulennon jälkeisenä päivänä lentoyhtiön asiakaspalvelunumeroon.
Automaatti tunnisti katoamisilmoitukseen liitetyn puhelinnumeroni ja kysyi soitanko puuttuvista matkalaukuista. Vastattuani myöntävästi, automaatti totesi laukkujemme paikantamisen jatkuvan, kiitti soitosta ja katkaisi puhelun.
Hölmistyin, sillä yleensä yhdysvaltalaisyhtiöiden asiakaspalvelunumeroissa tarjotaan edes mahdollisuus asiakaspalvelijan kanssa keskustelemiseen.
Kolmantena päivänä olin niin turhautunut automaatin tyhjää täynnä olevaan viestiin, että menin lentokentälle lentoyhtiön kadonneiden matkatavaroiden tiskille. Ihmettelin asiakaspalvelijalle, minkä vuoksi automaatti ei anna mahdollisuutta keskustella oikean ihmisen kanssa. Sain häneltä neuvon huutaa automaatin puheen päälle ”Agent!”, ”Asiakaspalvelija!”.
Vinkki toimi, tosin automaatti oli sitkeä. ”Ymmärsin, että haluatte keskustella asiakaspalvelijan kanssa, mutta voinko vielä yrittää auttaa?” ”No! Agent!” huusin jo pari pykälää kovemmalla äänellä.
Lopulta kone hyväksyi asian. ”Kiitos, odottakaa, kun yhdistän teidät seuraavalle vapaalle asiakaspalvelijalle.” Automatisoidun asiakaspalvelijan ohittaminen tuntui erävoitolta taistelussa kadonneiden matkatavaroiden takaisinsaamiseksi.
Oikea elävä ihminen vastasi aksentista päätellen puheluuni Intiassa. Kaikeksi onneksi puhelut olivat ilmaisia, sillä pahimmillaan jonotin linjoilla 45 minuuttia.
Vain kerran puhelu yhdistyi heti, ja syykin selvisi. Asiakaspalvelukeskuksen tietokoneet olivat kuulemma kaatuneet, eivätkä he pystyneet auttamaan ketään.
Tosin vaikka järjestelmät olivat pystyssäkin, ei niistä meidän tapauksessamme hyötyä ollut. Jokapäiväisistä Intian-soitoistani en koskaan saanut ajantasaista tietoa laukuistamme. Hämmentävästi Intiassa ei tuntunut olevan mitään käsitystä matkatavaroidemme olinpaikasta. Edes sitä ei pystytty varmistamaan, olivatko ne ylipäätään edes Münchenissä.
Mietin monta kertaa, mikä on yhdysvaltalaislentoyhtiön saama hyöty näin onnettomasta ulkoistetusta ”asiakaspalvelusta”.
Parhaimmaksi tavaksi saada tietää jotain Münchenin tilanteesta osoittautui sosiaalinen media. Viikko paluulentomme jälkeen twiittasin Münchenin lentokentälle, missä mallissa parin kymmenen tuhannen matkalaukun suman purkaminen on.
Yllätyin iloisesti saadessani pian vastauksen, että kentällä oli vielä 180 laukkua, ja ne olisi kuulemma pitänyt saada seuraavaan päivään mennessä matkaan.
Matkatavaramme palasivat meille yksi kerrallaan.
Viisi päivää lentomme jälkeen tulivat rattaat. Niitä kuljetti selvästi omassa autossaan matkalaukkulähetti Paul. Ystävällisestä Paulista tuli tuttu, sillä kymmenen päivää lentomme jälkeen hän ajoi meille taas. Laukkua nostaessaan hän naureskeli, että osoite olikin tuntunut tutulta.
Vihonviimeinen matkalaukku tuotiin meille 11 päivää paluulentomme jälkeen. Juuri kun olin menettämässä toivoni, sillä Intian asiakaspalvelija oli samana päivänä ilmoittanut, että koko keissimme on suljettu.
Hän ei osannut kertoa syytä miksi, mikä on täydellisessä linjassa tuosta palvelunumerosta saamaani palvelun tasoon.
Paulin kyydissä kotiin tulivat muun muassa ne 22 suklaalevyä. Tosin ei niistä enää kenellekään lahjaksi ollut. Ne olivat jossain matkatavarahallin paahteessa sulaneet muodottomiksi möhkäleiksi matkalaukun pohjalle. Kyynel ei ollut kaukana.
Ja se alussa lupaamani opetus. Suklaat pussiin tai suuhun, ei sellaisenaan laukkuun. Vaikka olisi kuinka suuri suklaanystävä, eltaantunut suklaanrasva laukun pohjassa ei ole matkatavaroille miellyttävä hajuste.
Kiitos näiden suklaiden pääsen vielä matkalaukkusaagamme loppunäytöksenä testaamaan yhdysvaltalaisyhtiön vahingonkorvauskäytännön. Ainakaan kovaa kiirettä ei pidetä, korvauspyyntöjen käsittelyaika on tällä lentoyhtiöllä 8–10 viikkoa.
Syksyn flunssa-aallot ovat pian ovella. Taudit leviävät tehokkaasti siellä, missä ihmiset kokoontuvat.
Etenkin päiväkotien aloitus näkyy lastenlääkärin vastaanotolla alkusyksystä.
– Pienillä lapsilla yleisimpiä ovat tavalliset virusflunssat, mahataudit sekä jälkitautina välikorvatulehdukset, arvioi lastentautien erikoislääkäri Tero Kontiokari lääkärikeskus Mehiläisestä.
Alle kolmevuotias voi sairastaa jopa kymmenen flunssaa vuosittain. Suurin osa niistä paranee itsestään kahden viikon sisällä.
Päiväkodeissa räkätaudit leviävät kuitenkin yhteisten lelujen ja leikkien myötä muihin lapsiin. Aivastelu aiheuttaa tartuntavaaran parin metrin etäisyydelle. Päiväkodin aloittavalla lapsella jopa puolen vuoden sairastelukierre voi olla normaalia.
– Infektioiden määrä yleensä vähenee noin viiden vuoden iässä vastustuskyvyn parantuessa.
Päiväkotilapsi sairastaa eniten
Päiväkotien suuret ryhmäkoot altistavat selvästi pienet lapset infektioille. Päiväkotihoidossa oleva alle kaksivuotias lapsi sairastaa tutkimusten mukaan noin sata päivää vuodessa erilaisia infektio-oireita. (Terveyskirjasto)
Ero on huima verrattuna kotihoidossa oleviin lapsiin. Heistä alle kaksivuotiaille sairauspäiviä kertyy keskimäärin noin 40 vuodessa.
– Tämä on valitettava totuus, jonka korjaaminen olisi hyvin yksinkertaista.
Sairastelukierteet johtuvat Kontiokarin mukaan pitkälti siitä, että päiväkotiin mennään liian aikaisin nuhaisena ja yskivänä. Tällöin taudit tarttuvat seuraavaan lapseen.
Allinpuiston päiväkotiin syksyn pahin flunssa-aalto ei ole vielä iskenyt.Paulus Markkula
– Päiväkotijärjestelmää ei kuitenkaan ole luotu lasten infektiosairastavuutta ajatellen.
Lapsen tulisi siis toipua kotona ainakin yhden oireettoman päivän ajan ennen päivähoitoon palaamista.
Oululaisen Allinpuiston päiväkodin varajohtaja Auli Kankaan mukaan lapset opetetaan päivähoidon alkutaipaleelta lähtien käsienpesurutiineihin. Myös vanhemmille annetaan opastusta, sillä käsihygienian tulee muodostua päivittäiseksi rutiiniksi.
Kankaan mukaan lapset opittavat hygieniarutiinit nopeasti hoitajien ja aikuisten esimerkistä. Vanhempia joudutaan kuitenkin joskus muistuttelemaan riittävästi toipumisajasta.
– Joskus joudumme tukemaan vanhempia siinä, että lapsi tuodaan takaisin päivähoitoon vasta silloin, kun osallistuminen normaaliin toimintaan on mahdollista.
– Alle kolmevuotiailla joka neljäs viides flunssa tuo tullessaan jälkitautina korvatulehduksen, joka vaatii lääkärikäynnin ja usein antibioottihoidon, Tero Kontiokari kertoo.
Oululaisen Allinpuiston päiväkodin varajohtaja Auli Kankaan mukaan käsienpesuun kiinnitetään huomiota päiväkotihoidon ensimmäisistä päivistä lähtien.Paulus Markkula
Siksi päiväkotien sairastavuutta on koetettu vähentää jo pitkään. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuodesta 2005 suositellut hygienian tehostamista kaupungeille ja kunnille.
Oulussa on vuodesta 2011 alkaen ollut käytössä malli, jossa päiväkodit laativat itse hygieniasuunnitelmansa. Hygieniasuunnitelma ohjaa muun muassa siivouskäytäntöjä ja lelujen puhtaudesta huolehtimista.
– Tärkein toimenpide infektioiden ehkäisemisessä on ehdottomasti käsienpesu, Auli Kangas kertoo.
Jälkitaudit kuriin
Sairastumista on mahdotonta välttää kokonaan. Esimerkiksi flunssapotilas alkaa tartuttaa jo ennen oireiden alkamista. Lapsena sairastetut infektiot luovat myös suojaa tulevia tartuntoja vastaan.
– Jos näitä viruksia ei kohtaa päiväkoti-iässä niin ne ovat vastassa kouluiässä tai vieläkin myöhemmin, Tero Kontiokari kertoo.
Jälkitautien, kuten korvatulehdusten välttäminen sen sijaan kannattaa. Alle kolmevuotiaalle flunssat poikivat huomattavasti useammin jälkitauteja vasta kehittymässä olevan puolustusjärjestelmän vuoksi.
Entä miten on päiväkodin henkilökunnan laita - sairastavatko myös he enemmän kuin muut?
– Usein päinvastoin. Kun lapsi yskii jatkuvasti päin, niin vasta-ainetasot pysyvät korkeina, Kontiokari kertoo.
Auli Kangas vahvistaa lääkärin huomion.
– Meihin päiväkodissa työskenteleviin ei kyllä tunnu tarttuvan mikään tauti, hän nauraa.
Helsingin yliopistoa vaivaa poikkeuksellisen sitkeä ja suuri kalasteluviestikampanja, sanoo yliopiston tietohallintojohtaja Ilkka Siissalo Ylelle.
– Emme ole nähneet ainakaan neljään vuoteen mitään tätä mittaluokkaa olevaa.
– Viestejä tulee hurjaa vauhtia, ja aika moni yliopistolainen on mennyt halpaan ja antanut tunnuksensa näille rikollisille, Siissalo sanoo.
Hän ei tiedä tarkkaa lukua mutta kertoo sen olevan suurempi kuin kolmesataa.
– Se on niin iso määrä, että moneen vuoteen ei ole ollut tällaista mittakaavaa tässä asiassa.
Siissalon mukaan Helsingin yliopisto aikoo tiedottaa nyt "kaikilla mahdollisilla tavoilla" yliopiston 70 000 käyttäjälle, että kukaan ei enää antaisi tunnuksiaan ja salasanojaan ulkopuolisten käyttöön.
Yliopisto aikoo myös tehdä asiasta rikosilmoituksen poliisille, hän sanoo.
Siissalon tietojen mukaan kampanjan jäljet johtavat Etelä-Afrikkaan.
– Tiedän, että näitä on ollut muissakin yliopistoissa ja myös ruotsalaisissa yliopistoissa.
– Tähän mennessä emme ole havainneet, että rikolliset olisivat tehneet muuta kuin levittäneet tätä edelleen ja lähettäneet ison määrän roskapostia. Mutta kuulin viime viikolla kollegoilta Ruotsista, että siellä on käynyt niin, että kaapattuja sähköpostilaatikoita on tyhjennetty ja sähköpostien palauttamisesta on vaadittu lunnaita, Siissalo sanoo.
Hänen mukaansa yliopisto havaitsi kalastelukampanjan elokuun puolivälissä.
Koulu-uinti verestää monella muistoja mieleen, vuosikymmenienkin jälkeen. Kysyimme lukijoilta, milllaisia muistoja heillä on koulun uintitunneilta.
Tunnit herättivät paljon keskustelua erityisesti sosiaalisessa mediassa. Osa kertoo, että uintitunteja odotettiin ja ne kruunasivat koko kouluvuoden. Pieneltä paikkakunnalta lähdettiin bussilla uimahalliin, ja reissu oli kuin luokkaretki.
Osa taas kertoo keksineensä tekosyitä parhaansa mukaan, jotta pystyi välttämään nöyryytyksen.
Jotkut todella pelkäävät vettä, toiset taas kokevat kokemuksen häpeällisenä, esimerkiksi alastomuuden takia.
– Näistä keskustellaan liikunnanopettajien kanssa paljon. Ongelma on tunnistettu, eikä tullut yllätyksenä, että tämä herätti paljon keskustelua, sanoo liikuntapedagogiikan lehtori Ilkka Keskinen Jyväskylän yliopistosta.
"Minulla on huono näkö ja peruskouluiässä en vielä omistanut piilolinssejä - jo se riitti tekemään uimaopetuksesta todella ikävää." (Lähde: keskustelu Ylen nettisivuilla)
Voit keskustella aiheesta tämän uutisen lopussa.
Opetussuunnitelma on ankara: uimataidolle tiukat kriteerit
"Muistan hyvin, että skidit haukkuivat toisten kehoja niin paljon, että seuraavalla kerralla oli ehkä viisi lasta enää paikalla. Sitten jaettiin tyttöjen ja poikien uintiin, joka toimi meillä paremmin." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Uusi opetussuunnitelma tuli voimaan vuonna 2016. Vaikka se antaakin opettajille vapaammat kädet, on uinti ja uimataidon kriteerit määritelty Keskisen mukaan hyvinkin tarkasti.
– Opettajat yrittävät parhaansa ja keksivät keinoja, jotta tämä olisi kaikille helpompaa, mutta heillä on myös velvollisuutensa.
"Mun mielestä se oli ahdistavaa, kun ei voitu ymmärtää, kuinka paljon uiminen voi ahdistaa. Uimahallissa meinasin hukkua ja siitä lähtien en ole enää uinut. Enkä saanut olla matalassa altaassa, joten pakko oli jotakin keksiä." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Opettaja tuli tarkastamaan, onko tytöllä kuukautiset
"Opettaja oli niin ankara, että halusi tulla tarkistamaan, onko menkat." (lähde: Facebook-keskustelu)
"Tykkäsin uimisesta, kunnes eräät tytöt rupesivat kiusaamaan mua mun rinnoista ja kertoivat koko pienelle yläasteelle, kuinka mun "rinnat sojottaa sivuille". Tämän jälkeen en enää mennyt uimaan. Joko oli aina menkat tai sitten huijasin itselleni migreenin." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Ilkka Keskisen mukaan moneen koululiikuntalajiin liittyy pelkoa tai inhoa. Uintiin liittyy vielä sekin, että ollaan vähissä vaatteissa.
Samalla uimahallissa ollaan "riisuttuna" myös muuten: tytöt, jotka käyttävät aamulla paljon aikaa laittautumiseen, joutuvat pyyhkimään meikin, eikä uimatunnin jälkeen välttämättä ole aikaa laittautua uudestaan.
– Siihen liittyy koko ulkonäkö, ei pelkästään alastomuus. Sosiaalinen media ja se, että kaikki kuvat käsitellään, on tehnyt aiheesta entistä hankalamman, sanoo Keskinen.
"Tosi törkeätä opettajalta, että yritti pakottaa uimaan menkoista huolimatta. Yläasteelainen on vielä ihan lapsi, joka ei välttämättä halua vielä käyttää tamponia, jonka opettaja käski laittaa." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Back Page Images/REX/All Over Press
Erillisiä pukukoppeja ja tytöille aikaa laittautumiseen
"Pitkien katseiden pelossa minä ja kaverini juoksimme uimahalliin ja yritimme ehtiä suihkutiloihin ennen muita. Tämä kerran onnistuikin, mutta kun olimme peseytyneet ja laittaneet uima-asut päälle opettaja saapui valvomaan ja pakotti meitä riisumaan uikkarit hänen valvoessa, koska ei ollut nähnyt meitä alasti suihkussa. Ihmettelen, miksi opettaja halusi tehdä muutenkin vaikeasta tilanteesta entistä nöyryyttävämmän. Tämä siis 2010-luvulla." (Lähde: keskustelu Ylen nettisivuilla)
Osa opettajista on keksinyt kouluihin erilaisia erityisjärjestelyitä. Pukuhuoneisiin on tehty suljettuja pukukoppeja, jotta nuoret saavat vaihtaa rauhassa vaatteet uimapukuihin.
– Jotkut opettajat ovat ajoittaneet tunnit joko aamuun tai viimeiseksi iltapäivään. Tytöille on annettu tarpeeksi aikaa laittautumiseen.
Joissakin kouluissa taas uidaan hieman enemmän seitsemännellä ja yhdeksännellä luokalla, kun taas kahdeksannella luokalla uintia ei ole lainkaan, sillä se on koettu kaikista hankalimmaksi ajankohdaksi nuorille.
"Mulla on ollut vitiligo 10-vuotiaasta asti. Ala-asteella muistan illalla itkeneeni, kun häpesin niin paljon. Yläasteella oli myös rankkaa. Lapset ja nuoret osaavat olla nimittäin todella ilkeitä." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Osa muistelee Facebookissa niitä aikoja, jolloin luokka laitettiin alasti altaaseen – toki tytöt ja pojat erikseen. Myös Keskinen muistaa tämän 70-luvun käytännön.
– Altaan puhdistusmekanismi ei kestänyt uimapukuja. Nykyään tämä ei olisi mitenkään mahdollista, ajat ovat muuttuneet.
"En skipannut uintia koskaan, sehän oli parasta. Enemmän säälin sitä yhtä ainutta skippaajaa, jonka piti istua altaan vieressä tunnin ajan. Kaikki arvasivat, että hällä on menkat ja jätkät naureskeli." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Uimaan jo nuorena, jotta lapselle ei kehity uimapelkoa
"Uimakoulu jäi kesken, kun uimakoulun ohjaaja painoi meritähtikelluntatreenissä pääni pinnan alle kesken sisäänhengityksen ja piti väkisin pinnan alla muutamia sekunteja. Takaisin en mennyt." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Uimataito katsotaan kansalaistaidoksi, joka määritellään myös opintosuunnitelmassa. Lehtori Keskisen mukaan on kahdenlaista uintipelkoa: toisilla on huono kokemus vedestä ja uimisesta. Toisilla taas ei ole kokemusta lainkaan, eivätkä he siksi uskalla mennä veteen.
"Kylmää vettä ja kaikkeen pakotettiin. Olen huono uimari ja ne tehtävät siellä altaassa ja syvässä päässä altaaseen hyppiminen. Aivan sairasta, että vettä pelkäävä huono uimari pakotetaan hyppäämään altaaseen ja kaikki vielä tuijottamassa ympärillä. En ole käynyt uimahallissa sitten peruskoulun ja kiitos kuuluu liikunnanopettajalle." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Jotta uimapelolta vältyttäisiin, uiminen täytyy aloittaa nuorena. Vanhempien vastuulla on tutustuttaa lapsi uimahalliympäristöön ja tarjota ensikosketus veteen, jotta koulussa uimaopetus on helppoa aloittaa, sanoo Keskinen.
– On heitä, joiden vanhemmat eivät ole tätä tehneet ja ala-asteella ei ole juuri uitu. Sitten yläasteellakaan ei vielä osata uida, sanoo liikuntapedagogiikan lehtori Ilkka Keskinen.
– Juuri tästä syystä uintia on tärkeää opettaa ja aloittaa jo pienestä. Alakoulussa ollaan matalassa vedessä, lasten altaassa 3–4-luokkalaiseksi asti opettajan kanssa.
"60-luvulla meidän opettaja komensi kaikki uimataidottomat altaan reunalle. Minä olin yksi noista raukoista. Ope otti kiinni kädestä ja jalasta ja pudotti altaaseen. Ei ihme että opin ”uimaan” vasta 9-vuotiaana, mutta vieläkään uiminen ei ole minun juttu." __(Lähde: keskustelu Ylen nettisivuilla)
Lauri Rautavuori / Yle
Sukeltaminen kuuluu osaamiseen, vaikka moni sitä kammoaa
"Minulla on syvänvedenkammo ja vihaan sukeltamista. Aina olisi pitänyt hyppiä veteen ja sukeltaa ja uida syvään päähän. Itkien siellä aina seisoskelin tai minut laitettiin matalampaan altaaseen tekemään yksin jotakin." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Jos uimataito on heikko, tulisi oppilaan saada jopa tukiopetusta. Sukeltaminen ja hyppiminen ovat erityisesti sellaisia, joista toiset nauttivat, toiset eivät.
– Se kuuluu osaamiseen, että sietää ja pystyy siihen, että on veden alla.
Keskinen suosittelee, että oppilas pyytää opettajalta uimalasit sukeltamista varten.
Myös nenästä kiinni pitäminen saa synninpäästön Keskiseltä. Oppilas saa pitää nenästään kiinni hypätessään, eikä kieltämiseen ole perustetta.
Parhaimmillaan opettaja kannustaa nuoria uintiharrastuksen pariin. Monella lukijalla onkin hyviä muistoja liikunnanopettajista, joiden avulla lukijat ovat pystyneet pääsemään uimakammosta eroon.
"Lintsasin. En osannut uida, ja sairastuin joskus kasiluokalla syömishäiriöön. En olisi pystynyt olemaan niin vähissä vaatteissa luokkalaisten kesken. Lukiossa oli pakko suorittaa uinti. Siitä olin ihan kiitollinen, pääsin uimakammosta eroon liikkamaikan ansiosta." (Lähde: Facebook-keskustelu)
Herättikö muiden tarinat muistoja? Millaista koulu-uinti oli sinun nuoruudessasi? Alla voit keskustella aiheesta.
Parin viime päivän aikana Suomessa on nähty tavallista punaisempia auringonlaskuja. Tänä iltana punaisia auringonlaskuja odotetaan näkyvän Pohjois-Suomessa.
Lähetä meille kuva viikonloppuna tai tänään illasta näkemästäsi punaisesta auringonlaskusta. Voit lähettää kuvia yllä olevan linkin kautta. Lue Ylen kuvajoukkoistuksen pelisäännöt ennen kuin lähetät omat kuvasi meille.
Punaisen sävyn syynä metsäpalojen savut
Skandinaviaan on saapunut Pohjois-Amerikan metsäpalojen savuja. Pitkään Pohjois-Amerikassa jatkuneiden metsäpalojen savuja on havaittu nyt myös Suomessa, Ylen meteorologi Joonas Koskela kertoo.
Savujen myötä Pohjois-Suomessa voidaan illalla nähdä normaalia punaisempi auringonlasku. Lisäksi päivällä Pohjanmaalta Kainuuseen ulottuvalla alueella on mahdollista bongata haloilmiöitä.
Haloilmiö syntyy auringonvalon taittuessa ja heijastuessa ilmassa leijuvista jääkiteistä. Halot näkyvät renkaina, kaarina ja läiskinä. Tavallisin halo-ilmiö on auringon ympärille muodostuva rengas.
Meteorologi Joonas Koskelan mukaan metsäpalojen savut siirtyvät päivän mittaan maan keskiosista kohti pohjoista. Näin ollen savuista johtuvaa punaista auringonlaskua ei voida havaita koko maassa.
Savun voi nähdä, mutta ei haistaa
Ylen meteorologi Seija Paasonen on tarkaillut parin viikon ajan Pohjois-Amerikan metsäpalojen savujen liikehdintää. Hän kertoo savujen kulkeutuneen pitkälle Eurooppaan asti ylätuulen ilmavirtausten mukana.
– Savun kulkeutumista pitkiä matkoja on edistänyt sateiden vähäisyys ja sopivat ylätuulet, Paasonen arvioi.
Hänen mukaansa savuja saattaa havaita kuvien lisäksi myös paljaalla silmillä. Savu voi kenties näkyä taivaalla pilviä ohuempana utuisuutena. Savun näkemistä voi hankaloittaa pilvisyys, sillä pilvipeite on savua paksumpaa.
– Haistaa savuja ei kuitenkaan voi, sillä ne ovat sen verran korkealla ilmakehässä, Paasonen kertoo.
Ilmatieteen laitoksen kuvissa savu näkyy ohuena ja harmaana nauhana vaakasuunnassa.
Kesä tekee paluun keskiviikkona
Vaikka elokuu käykin jo loppua kohden, kesä ei ole silti ohi. Sää lämpenee nimittäin viikon aikana kesäisiin mittoihin.
Ylen meteorologi Joonas Koskelan mukaan alkuviikosta on tulossa vaihteleva. Maanantaina maan etelä- ja keskiosissa sää on aurinkoinen ja poutainen, mutta pohjoisessa saadaan sadekuuroja.
Tiistaina hajanaisia mutta vaimeita sateita saapuu Suomeen lännestä, mutta sää on pääosin poutaista.
Keskiviikkona kesä tekee toden teolla paluun Suomeen ja lämpötilat nousevat suuressa osassa maata kahdenkymmenen asteen tienoille.
– Kesäkelit jatkuvat näillä näkymin keskiviikosta perjantaihin asti, mutta luultavasti hellerajat eivät kuitenkaan ylity, Koskela arvioi.
Puolustusvoimat avaa koko kuva-arkistonsa vapaasti katsottavaksi ja käytettäväksi Internetiin. Arkisto on valtava, sillä sitä on kerätty sisällissodasta saakka eli koko Puolustusvoimien sadan vuoden historian ajan.
Kuvia tulee ensivaiheessa esille liki 70 000.
– Internetiin jukaistaan vapaaseen käyttöön nykykuvaa, historiallista kuvaa ja videoita, kertoo Sotamuseon kuva-arkiston johtaja Johanna Palokangas.
Tällä hetkellä Puolustusvoimat on saanut digitoitua muun muassa kaikki Ilmavoimien kuvat 1920-luvulta lähtien. Kuville on myös saatu tehtyä kuvatekstit ja oikeanlaiset hakusanat, jotta niiden löytäminen kuva-arkistosta olisi mahdollisimman helppoa.
Palokankaan mukaan Internetiin tuleva kuva-arkisto toimii samalla periaatteella kuin internetissä nyt oleva Puolustusvoimien Sotamuseon SA-kuva, jossa esillä on sota-ajan 1939–1945 reilut 160 000 kuvaa. Kuvia voi ladata sivustolta ja jakaa vapaasti, kunhan vain kuvan lähde on mainittu.
Arkistojen avauduttua ihmiset voivat käydä etsimässä kuvia myös omalta varusmiesajaltaan.
Tällaisia kuvia voi kohta nähdä inttiajalta. Tosin tämä kuva on Ylen arkistosta vuodelta 2013 Kontiorannan varuskunnan sotilaskodista.Heikki Haapalainen / Yle
Avautunee vuodenvaihteessa
Puolustusvoimien Kuvakeskus tallentaa jatkuvasti Puolustusvoimien toimintaa ja arkea. Kuvia ottavat myös viestintätehtäviin valitut varusmiehet koko Puolustusvoimissa. Viime vuosilta on saatu valokuvien lisäksi taltioitua runsaasti myös videokuvaa.
Varusmiehet ovat myös olleet apuna valtavan kuva-arkiston digitoinnissa ja kuvatekstien viemisessä kuvatietokantaan.
– Meillä on tietokanta nyt koekäytössä ja toiveena on saada se julki vuodenvaihteen tienoilla, kertoo Johanna Palokangas Sotamuseosta.
Puolustusvoimien sota-ajasta kertova SA-kuva-sivusto julkaistiin internetiin vuonna 2013, ja se on siitä lähtien ollut suurena apuna kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille. Kun Puolustusvoimat vuodenvaiheessa avaa koko kuva-arkistonsa, voi sillekin ennustaa menestystä. SA-kuva-sivustoa yritti sen avajaispäivänä avata yli 100 000 ihmistä, mikä jumiutti palvelun pahasti.
Kuopion turmabussi ajoi ennen onnettomuutta reilua ylinopeutta, ilmenee Onnettomuustutkintakeskuksen alustavista tiedoista.
– Bussin nopeus oli alustavien tietojen mukaan lähempänä moottoritienopeutta kuin sitä nopeutta, mikä risteysalueella pitäisi olla. Risteysalueella nopeuden tulee olla nollan ja kahdenkymmenen kilometrin välillä, mutta nyt linja-auto ollut lähempänä moottoritienopeutta eli sataa kilometriä tunnissa, viestintäpäällikkö Sakari Lauriala Onnettomuustutkintakeskuksesta kertoo.
Onnettomuustutkintakeskus aikoo jatkaa turman tutkintaa faktojen keruulla, tietojen analysoinnilla, osallisten kuulemisella ja ajopiirturin keräämien tietojen tarkastelulla.
Kuopiossa turmapaikalla tehty tekninen tutkinta ja paikkatutkinta on saatu päätökseen viikonlopun aikana. Laurialan mukaan erityistä huomiota Otkesin tutkijat aikovat kiinnittää "kuljettajan työskentelytilan ergonomisiin tekijöihin".
– Ergonomisilla tekijöillä tarkoitetaan työskentelytilan käytännöllisyyttä ja turvallisuutta sekä esimerkiksi polkimiin liittyviä riskejä, Lauriala selventää.
"Nopeuden vaihtelut tietysti kertovat jotain"
Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kehityspäällikkö Mikko Västilän mukaan ajopiirturin tiedoista voi olla runsaasti hyötyä onnettomuuksien syitä tutkittaessa.
– Ajopiirtureista saa tietoa tilanteissa, jossa täytyy tietää kauanko kuljettaja on työskennellyt, millaisia taukoja ja vuorokausilepoja hän on viettänyt ja millaista ajonopeutta hän on käyttänyt, Västilä kertoo Radio Suomen päivän haastattelussa.
– Ajopiirturi voi olla hyvinkin keskeisessä roolissa tietyissä tapauksissa.
Turmabussissa matkustaneen Kalixin laulukerhon puheenjohtaja Aimo Suomela on kuvaillut linja-auton ajaneen tien keskiviivan ja reunaviivojen välillä, päällä ja myös niiden yli.
Västilän mukaan ajopiirtureista ei voida todentaa kuljettajan ajotapaa, kuten onko autoa ajettu holtittomasti.
– Mutta nopeuden vaihtelut tietysti kertovat jotain, ja ne ovat piirtureista hyvin tarkasti nähtävillä.
Jarruista ei ole löytynyt vikaa
Otkes aikoo nyt hankkia turmabussia vastaavan linja-auton tutkittavakseen. Viikonlopun aikana tehdyssä tutkinnassa auton jarruista ei ole löytynyt vikaa eikä kuljettaja puhunut jarruista.
– Erittäin todennäköisesti onnettomuus ei johtunut jarruista, Lauriala sanoo.
Otkes suositellut Laurialan mukaan jo pidemmän aikaa linja-autoalalle yhtenäisen turvallisuusohjausjärjestelmän rakentamista, mikä sisältäisi turvallisuussuunnitelmia ja riskianalyysejä, mutta ohjeet ovat kaikuneet kuuroille korville.
– Turvallisuusjohtamisjärjestelmä vaaditaan todella monelta muulta alalta esimerkiksi kuluttajaturvallisuuslain perusteella. Linja-autoala ei ole systemaattisesti rakentanut sellaista itselleen. Se on selkeä puute ja olemme tästä antaneet suosituksia, Lauriala sanoo.
Turvallisuusjärjestelmän avulla voisi Laurialan mukaan tarkastella esimerkiksi kuljettajan vireystilaa sekä autojen ajoreittejä, ja siten ennakoida riskejä ja ehkäistä onnettomuuksien syntymistä.
Matkustajat olivat loppumatkasta pyytäneet kuljettajaa hidastamaan ja tiedustelleet hänen vointiaan. Tähän Otkes ei vielä toistaiseksi ota kantaa.
Kolme uhria yhä tehohoidossa
Perjantai-iltapäivänä sattuneessa onnettomuudessa kuoli neljä ihmistä ja useita loukkaantui. Pohjois-Ruotsista Kuopion Rauhalahden kylpylään matkalla ollut linja-auto törmäsi Vitostien Leväsen rampilla viiteen henkilöautoon ja syöksyi alas junaradalle.
Itä-Suomen poliisi tutkii onnettomuutta törkeänä liikenneturvallisuuden vaarantamisena sekä neljänä kuolemantuottamuksena. Turmabussin omistava Kemin Liikenne ei tässä vaiheessa kommentoi turmaa kuin viranomaisille.
Tutkinnassa on edelleen akuuttivaihe. Poliisi on tehnyt puhutteluja ja kuulusteluja. Poliisilla ei ole sellaista tietoa, että onnettomuus olisi tahallinen. Rikoskomisario Pekka Jäntti sanoo, että poliisi pyrkii kuitenkin selvittämään kaikki mahdolliset asiat tutkinnassa ja kaikki tutkintalinjat ovat vielä auki. Jäntti sanoo, että poliisi ei pysty puhumaan asioista, jotka ovat esitutkinnassa.
Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on hoidettavana yhdeksän onnettomuuden uhria. Heistä kolme on tehohoidossa ja kuusi osastolla.
