Kun Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen, 35, puhuu työstään, kuntaministeri on “Vehviläisen Anu” ja Kuntaliiton toimitusjohtaja “Koskisen Jari”. Kontakteja riittää, samoin nimiä Hirvosen puheessa.
Markus Hirvonen on johtanut pientä pohjoiskarjalaista Juukaa nyt reilut kaksi vuotta. Siinä ajassa hänestä on tullut kunta-alan nuori toivo, jolle satelee puhujapyyntöjä seminaareihin ja koulutuksiin. Hiljattain Hirvonen työskenteli kolme päivää kahden eri ministerin vieraana Helsingissä pohtimassa kuntien tulevaisuutta.
Aika hyvin sairaanhoitajalta. Vain yhdeksän vuotta sitten Hirvonen nimittäin työskenteli vastavalmistuneena hoitajana Joensuun keskussairaalan päivystyksessä.
Kunta-ala kaipaa Hirvosen kaltaisia nuoria dynamoja. Komento menee uusiksi monessa kunnassa lähivuosina, sillä suuri osa kunnanjohtajista lähestyy eläkeikää. Paikoin on jo tehty rohkea nuorennusleikkaus. Esimerkiksi Suomussalmi, Vaala ja Ruokolahti ovat saaneet hiljattain alle kolmekymppiset johtajat.
35-vuotias Hirvonenkin kuuluu nuorisoketjuun, joka ei vielä ole järin suuri. Kuntatyönantajien tilaston mukaan vuonna 2016 vain noin joka kymmenes kunnanjohtaja oli alle nelikymppinen.
Mutta ikä ei ole ainoa syy Hirvosen nousukiitoon kunta-alalla. Selitys löytyy kiky-jumpasta ja mopolla rälläämisestä.
Mopomiitissä kylänraitilla
Kun Sipilän hallituksen kilpailukykysopimukseen liittyvät työajanpidennykset astuivat voimaan vuonna 2017, Juuan kunta ilmoitti Hirvosen johdolla, että lisätyöajan voi käyttää liikunnan harrastamiseen työajalla. Syntyi termi kiky-jumppa. Kuntatyönantaja ärähti suunnitelmasta, mutta media rakasti kuvia pallojumpassa huhkivista kunnan työntekijöistä.
Toinen mediatempaus Juuassa nähtiin sen jälkeen, kun Hirvonen sai valituksia kylänraitilla mopoillaan kaasuttelevista nuorista. Nuhtelun sijasta kunnanjohtaja hyppäsi itse Soliferin selkään ja osallistui nuorten mopomiittiin. Taas kamerat räpsyivät.
Taitavaa mediatyötä, sanoo moni, mutta Hirvonen itse kiistää laskelmoinnin.
– En edes lähettänyt tiedotetta mopomiitistä ja kiky-jumpassa oli takana ihan oikea tavoite eli sairauspoissaolojen vähentäminen.
Nuoren kunnanjohtajan tavoitteet työssään ovat ehkä samat kuin kokeneemmilla kollegoilla, mutta keinot niiden saavuttamiseksi ovat se raikas tuulahdus, joka Hirvosessa kiinnostaa.
Johtamisopit Japanin autotehtailta
Kun Markus Hirvonen valittiin johtajaksi Juukaan, hän asetti kaksi tavoitetta: työhyvinvoinnin on parannuttava ja hallinnon täytyy rullata entistä sujuvammin. Kunnassa oli kyllä tehty paljon siihenkin mennessä, mutta uusi johtaja alkoi kysyä, tehtiinkö oikeita asioita.
On toki hienoa, että Aluehallintovirasto kehuu kunnan hyvinvointikertomusta, mutta mistä kertoo se, että lokitiedot paljastavat, ettei kukaan ole avannut tiedostoa sen julkaisun jälkeen? Hirvonen päätteli, että Juuka tarvitsee tavoitteita ja mittareita. Niitä lähdettiin etsimään liukuhihnateollisuudesta.
On siis japanilaisten autotehtailijoiden ansiota, että maanantaiaamuna kello 9 Juuan kunnanjohtajan mukavalla sohvalla istuvat kaikki kunnan keskeiset virkamiehet antamassa viikkoraporttia.
Lean-ajattelu on johtamisfilosofia, joka on saanut alkunsa autotehtailla Japanissa. Leanin idea on parantaa laatua ja pienentää kustannuksia karsimalla tuotantoprosessista tarpeettomia vaiheita. Aluksi lean-ajattelua sovellettiin liukuhihnatyöhön, nyt se on trendikästä kehittämistyössä monella muullakin alalla, esimerkiksi terveydenhuollossa.
Hirvosen työhuoneessa pylväinä valkokankaalla näkyvät kunnan työntekijöiden sairauspoissaolot. Ne ovat jälleen nousussa, vaikka viime vuonna ehdittiin jo hehkuttaa kiky-jumpan positiivisia vaikutuksia.
– Kiky-liikunta itsessään on aiheuttanut kolme sairauslomaa. Piti kieltää jäälajit, Hirvonen naurahtaa.
Yritysjohtajana olisin varmaan kymmenen kertaa suoraviivaisempi. Markus Hirvonen
Hän kuitenkin uskoo, että varhaisella puuttumisella sairauslomat saadaan jälleen laskuun. Se tarkoittaa, että lähiesimies ottaa työkyvyn puheeksi työntekijän kanssa heti, jos epämääräisiä sairauslomia kertyy keskimääräistä enemmän.
– Epäkohtiin puuttuminen on työlästä mutta välttämätöntä. Sitä tehdään kunnissa aivan liian vähän, Hirvonen sanoo.
Hän on varma, että kunnan työntekijät pystyvät antamaan itsestään paljon enemmän kuin nyt.
Hirvosen usko lean-filosofian mukaiseen jatkuvaan kehittämiseen ei horju. Eikä ihme, sillä kunnanjohtaja itse on siitä elävä esimerkki.
Maailman paras työ tuhoutui
Sairaanhoitajan työ oli Markus Hirvosen mielestä “älyttömän kivaa”. Vastavalmistuneena hän kiersi töissä Joensuun keskussairaalan eri osastoilla, mutta näki arjen toisenlaisin silmin kuin kollegansa. Joka paikasta löytyi kehittämistarpeita, eikä Hirvonen epäröinyt kertoa niistä eteenpäin sairaalan byrokratiassa.
Viidessä vuodessa nuori lupaus eteni rivihoitajasta ensin lähiesimieheksi, sitten keskijohtoon ja lopulta koko sairaanhoitopiirin johtoryhmään hallintopäälliköksi. Samassa tahdissa valmistuivat oikeustieteen opinnot.
– Tielle tuli onnekkaita sattumia ja uusia työmahdollisuuksia avautui nopeassa tahdissa, Hirvonen sanoo.
– Ja sitten tuhosin elämäni parhaan työpaikan.
Kuin murteella höystetty Stubb
Markus Hirvonen tarkoittaa urakkaa, jossa Pohjois-Karjalaan luotiin sote-uudistuksen mukainen järjestelmä, Siun Sote. Siinä koko maakunnan sosiaali- ja terveyspalvelut sekä erikoissairaanhoito yhdistettiin samaan organisaatioon.
Hirvonen työtovereineen pystytti siis sen, mistä muualla maassa vasta haaveillaan.
– Meillä oli keskussairaalan johtoryhmässä upea työporukka, jossa ihmiset haastoivat toisiaan ja sairaalassa tehtiin hyvää tulosta. Kun Siun sotea valmisteltiin, tiesimme, että johtoryhmämme hajoaa. Se suretti henkilökohtaisesti, vaikka ymmärsin, että muutos on välttämätön.
Siun soten kasaaminen oli kiivasta aikaa, joka melkein poltti Hirvosen loppuun. Kun palapeli alkoi olla valmis, Juuassa avautui kunnanjohtajan paikka. Hirvonen puntaroi, jäisikö sote-puolelle johtajaksi vai hyppäisikö johonkin aivan uuteen. Vastaus oli selvä.
– Elämässä pitää aina olla päämäärä. Paikoilleen ei saa jäädä, Hirvonen sanoo.
Hän toistaa tämän lauseen haastattelun aikana monta kertaa.
Ja niin Juuka sai johtajakseen 33-vuotiaan kolmen lapsen isän, joka suunnittelee väitöskirjaa kahden korkeakoulututkinnon päälle ja pelaa divaritasolla sekä jalkapalloa että salibandya.
– Inhoan väninää ilman muutosehdotuksia sekä töissä että kotona, Hirvonen sanoo.
Miehen olemus on kuin astetta lupsakampi versio Alexander Stubbista höystettynä leveällä Pohjois-Karjalan murteella. Puoluekin on sama. Hänet olisi helppo kuvitella kiivastahtiseen yritysmaailmaan, tuloksen takomisen ytimeen.
Mutta niin vain Hirvonen lusikoi suuhunsa lihasoppaa Juuan yhtenäiskoulun ruokalassa ja esittelee koulunpihan palkittua leikkipaikkaa.
Kuolevan kunnan kehittäjä
Juuka ja dynaamisuus eivät ole kovin ilmeinen yhdistelmä. Fakta on, että Markus Hirvonen johtaa kuihtuvaa ja ikääntyvää pikkukuntaa, johon syntyy vuosittain vajaa koululuokallinen lapsia, mutta joista vain pari sadasta jää kuntaan aikuistuttuaan.
Hirvonen näkee asian toisin. Hänen mielestään pienen kunnan 160 ihmisen suuruinen henkilöstö on erinomainen alusta hallinnon kehittämiselle. Hirvonen on myös onnistunut houkuttelemaan keskeisille virkamiespaikoille nuoria ja nälkäisiä virkamiehiä: kunnan talousjohtaja, elinkeinosuunnittelija ja kiinteistöpäällikkö ovat kaikki korkeintaan kolmekymppisiä, Hirvosen sanoin tekijätyyppejä.
Tavoitteena on taata mahdollisimman hyvät elinolot kuntalaisille niin kauan kuin heitä riittää.
– Vaikka väestö vanhenee ja vähenee, joku joka tapauksessa asuu Juuassa parinkymmenen vuoden kuluttua. Jos ajatellaan, että vain kasvaviin alueisiin kannattaa panostaa, niin eihän meillä kehitettäisi muuta kuin Helsinkiä, Hirvonen sanoo.
Nopea joutuu nöyrtymään
Juuri nyt kuntien tulevaisuus on epävarmempi kuin koskaan. Siun sote tuottaa jo Juuassa sosiaali- ja terveyspalvelut. Maakuntauudistus saattaa leikata kunnan tehtäviä entisestään.
Siitä välittämättä Hirvonen jatkaa Juuassa omaa hallinnon kehittämisen korkeakouluaan..
Se tarkoittaa väsymätöntä puuttumista tunkkaisiin työyhteisöriitoihin, tehtävänkuvien määrittelyä ja vääntämistä siitä, että vuosikymmeniä vanha toimintatapa ei ehkä enää ole se paras.
Hirvonen on hyvä ihmisten kanssa, mutta silti hammasta joutuu puremaan usein. Yleensä siitä syystä, että asiat eivät tapahdu siinä rytmissä kuin hän itse toivoisi.
– Keskeinen vahvuuteni ja heikkouteni on nopeus. Välillä on vaikea muistaa, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Yritysjohtajana olisin varmaan kymmenen kertaa suoraviivaisempi.
Luokkahyppy duunariperheestä
Kunnanjohtajan työ on raskaampaa kuin Markus Hirvonen ikinä olisi osannut kuvitella. Suurin syy siihen on työn määrä. Toinen on asioiden sävy: kun asia tulee kunnanjohtajalle saakka, jokin on pielessä ja ongelma ei ole hoitunut alemmissa portaissa.
Paikallisdemokratia on työssä parasta ja pahinta. Kuntapolitiikan valmistelussa vaaditaan paksua nahkaa. Ja jos pikkukunnan johtaja haluaa oikeasti vapaalle, on lähdettävä kauas omalta kylältä. Sen vuoksi Hirvosen perhe käy viettämässä viikonloppuja omakotitalossa Kontiolahdella Joensuun kupeessa, missä perhe asui ennen Juukaan muuttamista.
Silti Hirvonen viihtyy työssään. Toistaiseksi.
Inhoan väninää ilman muutosehdotuksia sekä töissä että kotona. Markus Hirvonen
– Jos työssä ei ole eteenpäin menon tuntua, en jaksa viikkoa pidempään, Hirvonen sanoo.
Työtarjouksia tulee jatkuvasti, mutta niihin tarttumista jarruttavat velvollisuudentunne sitoutua kuntaan ja perheen lapset, jotka ovat juuri kotiutuneet Juukaan.
Hirvonen tietää, että hänen johtamisoppinsa närästävät monia. Silti hän ei aina edes halua tietää, miten asiat on tehty ennen. Luokkahyppy duunariperheestä on ollut pitkä, ja elämä on kohdellut hyvin. Siltä Hirvosesta tuntuu, sillä hän ei osaa nimetä elämästään yhtään opettavaista vastoinkäymistä.
– Olen kiinnostuneempi tulevaisuudesta kuin menneisyydestä.