Vauvan nyrkin kokoinen levämöykky, ahdinpallero nimeltään, lilluu mitta-astiassa laboratoriossa. Se on yksi tutkija Stephan Pflugmacher Liman lempikasveista, sillä sen kyky sitoa itseensä vedessä olevia haitallisia aineita on ilmiömäinen.
– Se toimii kuten suodatin, joka kerää vedestä ympäristömyrkkyjä, kuten raskasmetalleja, lääkejäämiä tai sinilevien tuottamia toksiineja, Pflugmacher Lima selittää.
Pflugmacher Lima aloitti viime syksynä akvaattisen ekotoksikologian professorina Helsingin yliopistossa. Työhuone ja laboratorio ovat Lahden kampuksella, jossa professori jatkaa elämäntyönsä, vihreän maksan kehittämistä.
Vihreä maksa on menetelmä, jolla vedestä poistetaan ylimääräisiä ravinteita, ympäristömyrkkyjä tai vaikkapa lääkejäämiä vesikasvien avulla. Pflugmacher Liman kasvipankissa on tällä hetkellä yli 160 kasvia erilaisiin puhdistustarpeisiin. Ja lisää etsitään.
Lisääntynyt särkylääkkeiden käyttö kuormittaa ympäristöä
Pflugmacher Liman työkalupakista löytyy jo esimerkiksi kasvi, joka sitoo itseensä antibiootteja, mutta tulehduskipulääkkeet ovat ongelmallisempia. Niitä käytetään Pflughmacher Liman mukaan enemmän kuin ennen.
– Noin 80 prosenttia syömistämme särkylääkkeistä kulkee kehomme läpi ja päätyy usein käsittelemättömänä luontoon, Pflugmacher Lima toteaa.
– Vaikka vedenpuhdistuskasvit ovat hyviä ja tehokkaita, on olemassa kemikaaleja, joihin ne eivät pure, hän jatkaa.
Tulehduskipulääke diklofenaakki on yksi tällaisista kemikaaleista. Se on esimerkiksi Suomessakin yleisesti käytetyn Voltaren-kipugeelin vaikuttava aine. Professori toivoisi, että ihmiset käyttäisivät lääkkeitä hieman harkitummin.
– Jos urheilutreeneissä revähtää lihas, kannattaa kipugeelin kanssa malttaa sen verran, että käy ensin suihkussa ja levittää lääke vasta sitten, eikä toisin päin, Pflugmacher Lima muotoilee.
Aurinkovoiteiden vaikutuksia ei tunneta
Vaikka kuluvana kesänä sinileväkukinnot rehottavat ennätysvoimakkaina, ovat suomalaiset vesistöt edelleen verrattain hyvässä kunnossa.
– Suomalaiset ovat siinä suhteesa melko onnekkaita, Pflugmacher Lima sanoo.
Vesistöihimme kuitenkin kohdistuu samanlaisia uhkia kuin muuallakin maailmassa.
– Hulevedet, raskas teollisuus, maatalous ja me ihmiset, Pflugmacher Lima luettelee.
Hän ei suostu nimeämään pahinta vesistöjen kuormittajaa, vaan heittää vastakysymyksiä:
– Käytkö uimassa, entä käytätkö aurinkovoidetta? Aurinkovoiteiden titaanioksidi on nanomateriaali, jonka vaikutuksia vesiympäristössä emme pysty kontrolloimaan.
Aurinkovoiteiden mahdollisia ympäristöhaittoja on herätty pohtimaan muuallakin. Esimerkiksi Havaijilla aiotaan kieltää tiettyjen aurinkorasvojen myynti niiden sisältämien, koralliriutoille haitallisiksi epäiltyjen ainesosien vuoksi.
Kuten kipugeelien, myös aurinkorasvojen suhteen professori toivoisi harkintaa.
– Tietenkin aurinkorasvaa pitää käyttää, emmehän halua palaa ja saada ihosyöpää, mutta onko sitä aurinkorasvaa pakko levittää paksu kerros juuri ennen veteen hyppäämistä, hän pohtii.
Pissa kasvattaa ravinnekuormaa
Sinileviä ruokkivien ravinteiden sitomiseksi on olemassa sopivia kasveja, mutta niitä on turha käyttää, jos kuormitusta ei vähennetä samalla. Pflugmacher Lima korostaa jatkuvasti yhteistä vastuuta.
– Me olemme kehittäneet täällä laboratoriossa menetelmiä, joilla vettä voi puhdistaa, mutta ei se tarkoita sitä, että ihmiset voisivat jatkaa vesien likaamista, hän sanoo.
– Sillä, että lapset – ja jotkut aikuisetkin – pissaavat järviin, on merkitystä. Emme voi syyttää vain maataloutta tai teollisuutta vesien likaantumisesta, vaan me olemme kaikki osa ongelmaa.
Suomen ympäristökeskuksesta kerrotaan, että uimareiden virtsan vaikutusta rehevöitymiseen ei ole tutkittu, mutta se lienee hyvin pieni verrattuna suurimman kuormittajan eli maatalouden päästöihin.
– Emme me ole sitä arvioineet, kun emmehän me tiedä, kuinka moni sitä tekee, hydrologi Sirkka Tattari sanoo.
Tattari toteaa kuitenkin, että vaikka yksittäisten ihmisten tekojen merkitys olisikin hyvin pieni, ympäristönsuojelun nimissä kannattaa tehdä se, minkä voi. Tämä koskee niin uimavesiin pissimistä, mattojen pesemistä mökkilaiturilla tai vaikkapa hiustenpesuaineiden huuhtomista järveen.
Pflugmacher Lima hämmästelee joidenkin ihmisten välinpitämättömyyttä ja toivoo, että ympäristökasvatukseen panostettaisiin entistä enemmän.
– Lahden satamassa näen usein ihmisten heittävän roskia järveen.
Kookoskuidulla mikromuoveja vastaan
Yksi tämän hetken kuumista tutkimusaiheista on mikromuovi, jonka parissa Pflugmacher Limakin työskentelee.
– Yritämme selvittää, millaisia suoria vaikutuksia mikromuoveilla on eliöstöön, mutta myös sitä, miten niistä pääsisi eroon.
Laboratoriossa on kehitteillä kasvipohjainen suodatin, jonka tarkoituksena on pysäyttää hulevesien mukana kulkeutuvat mikromuovit ennen kuin ne päätyvät vesistöihin.
– Vihreä maksa -menetelmän avulla emme pysty ratkaisemaan muoviongelmaa, joten kehittelemme parhaillaan systeemiä, jota kutsumme kasvikiduksiksi, Pflugmacher Lima selittää.
Kaikessa yksinkertaisuudestaan kyse on kookoskuidusta, joka laboratorio-olosuhteissa pysäyttää täydet 100 prosenttia sen läpi kuljetetun veden sisältämästä mikromuovista.
– Aika hyvin, eikö vain?
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, koe siirretään kentälle jo ensi vuonna.