Kaupungin tekemät hankinnat ja niiden kilpailuttaminen johtivat monipolviseen tapahtumaketjuun Kotkassa.
Osa kaupungin venesatamissa toimivista urakoitsijoista oli sitä mieltä, että he eivät saaneet riittävästi ajantasaista tietoa urakoista ja että tietoa ei jaettu yrityksille tasapuolisesti. Samaan aikaan liikkeelle lähti huhuja, joiden mukaan venesatamien urakoita olisi ohjautunut yhdelle tietylle yritykselle.
Kaupungin tietoon tuli myös vihjeitä, että kyseinen yritys olisi laskuttanut urakoista liikaa ja että hankinnoista vastannut kaupungin työntekijä olisi tietoisesti sallinut tämän.
Hurjimman huhun mukaan kyseinen kaupungin työntekijä olisi saanut yritykseltä lahjuksena ulkomaanmatkan.
Asiantuntija: Hankintaosaaminen harvoissa käsissä
Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa vuosittain noin 35 miljardia euroa. Kyse on yhteisistä varoista, joten ei ole yhdentekevää, miten kilpailutuksia ja hankintoja kunnissa hoidetaan.
Kuntien yhteishankintoja hoitavan Kuntahankinnat Oy:n toimitusjohtaja Raili Hilakari sanoo, että hankintoihin liittyvä osaaminen on kunnissa keskittynyt harvoihin käsiin. Osaamista on yritetty hakea yksityissektorilta, mutta silti prosessin vaikeus voi yllättää.
– Julkiset hankinnat ja hankintalainsäädännön osaaminen ovat monelle kuin kylmä suihku. Tämä johtuu siitä, että niihin liittyy aina tietyt muotomääräykset, joita pitää noudattaa tarkasti. Sanoisin, että sisäänajoon ja opetteluun menee jokaisella noin kaksi vuotta, sanoo Hilakari.
Kuntien ja kaupunkien hankinnat voivat vaihdella pienistä laitehankinnoista polttoaineisiin tai suuriin sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamisiin. Hilakarin mukaan onnistuneen hankinnan kannalta on tunnettava ainakin kolme asiaa.
Ensinnäkin on tunnettava markkinat ja millaisia yrityksiä siellä toimii. Osa yrityksistä voi olla paikallisia ja osa taas toimia kansainvälisesti. Toisena asiana hän nostaa esiin hankintajuridiikan hallinnan. Kolmas tärkeä asia on kunnan päätöksenteon tunteminen. Osa hankinnoista käsitellään lautakunnassa, mutta osa saattaa vaatia kaupunginhallituksen käsittelyä.
Hilakari antaa myös konkreettisia neuvoja hankinnan aikatauluttamiseen.
– Suunnitteluun kannattaa käyttää noin 40 prosenttia ja juridiikkaan 20 prosenttia. Loput 40 prosenttia menee hyvään sopimushallintaan. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että sopimus on laadittu mahdollisimman selkeästi ja osapuolten velvollisuudet on määritelty tarkasti. Juuri tätä ei aina hanskata eli ei osata panostaa oikeisiin asioihin ja tarttua mahdollisiin epäkohtiin.
Suurissa kaupungeissa hankinta-asioita on keskitetty erillisiin hankintayksiköihin, mutta pienemmissä kunnissa samaa työtä saattaa tehdä esimerkiksi kunnaninsinööri tai -sihteeri. Jotkut tekevät hankintoja vain osapäiväisesti muun työn ohessa.
Toisaalta keskikokoisissa kunnissa koko hallinto saattaa toimia samassa rakennuksessa, joka helpottaa tiedonkulkua. Taso on kuitenkin kirjava, ja Hilakarin mukaan neuvoja saatetaan kysyä hyvinkin viime hetkillä.
– Kerran olin perjantaina jo matkalla kotiin, kun sain puhelun eräältä kunnaninsinööriltä. Hänen piti laittaa tarjouspyyntö ulos, eikä hänellä ollut mitään käsitystä tarjousajasta. Hän soitti vielä myöhemmin uudestaan, kun tarjoukset olivat saapuneet ja oli aika tehdä hankintapäätös. Mitä pienempi kunta, sitä ylemmällä tasolla hankintoja tehdään, sanoo Hilakari.
Hilakarin mielestä kuntien pitäisi linjata tarkemmin, mitkä hankinnat halutaan hoitaa itse ja mitkä voidaan tehdä muiden kuntien tai jonkin yhteistyökumppanin kanssa. Hän ennakoi, että yhteishankinnat yleistyvät.
Leveämmät hartiat julkisiin hankintoihin
Kotkassa kaupunki reagoi huhuihin oman työntekijänsä lahjonnasta ja hankintojen epäselvyyksistä aloittamalla sisäisen selvityksen. Selvityksen lopputulos oli se, että hankinnoista vastanneen työntekijän hankintamenettelyissä oli ollut selkeitä puutteita, eikä hankinnoissa ollut noudatettu kaupungin ohjeistusta.
Sittemmin venesatamien hankinnat on siirretty hankintasuunnittelijan vastuulle. Kotka perusti uuden hankintasuunnittelijan viran vuoden 2017 alussa.
Julkisia hankintoja ollaan kokoamassa Suomessa saman katon alle. Kuntahankinnat Oy ja valtion hankintoja hoitava Hansel Oy fuusioituvat ensi vuoden alussa.
Keskittämisellä haetaan tehokkuutta ja säästöjä. Yhdistyneen Hanselin osuudeksi 35 miljardin euron hankintapotista arvioidaan noin kolme miljardia. Yhteishankintojen säästöpotentiaaliksi yhtiö arvioi jopa yli 20 prosenttia.
Hankintalaki uudistettiin viimeksi vuoden 2017 alussa. Uuden lain myötä Kilpailu- ja kuluttajavirasto sai toimivallan valvoa julkisia hankintoja koskevan lain noudattamista.
Ensimmäisen toimintavuoden aikana virastoon tuli vireille yhteensä 86 julkisten hankintojen valvontaan liittyvää asiaa. Hieman yli puolet tapauksista tuli vireille ulkopuolelta tulleen vinkin perusteella ja loput viraston omasta aloitteesta. Eniten tutkittiin sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä hankintoja.
Apulaisjohtaja Arttu Juuti Kilpailu- ja kuluttajavirastosta sanoo, että vaikeuksia on varsinkin silloin, kun hankintaa lähdetään muuttamaan kilpailutuksen ja hankintapäätöksen jälkeen. Silloin kilpailutus pitäisi tehdä uudestaan, mutta näin ei silti tehdä.
Tällainen tapaus oli esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen tutkimusalus Arandan peruskorjauksen hankinta, johon virasto kiinnitti huomiota tämän vuoden keväällä.
Kunnissa tulkitaan myös poikkeussääntöjä luovasti, jotta kilpailutusta ei tarvitsisi tehdä. Ennalta-arvaamattomia ja pakottavan kiireellisiä hankintoja ei tarvitse kilpailuttaa, mutta joskus kiire on Juutin mukaan itse aiheutettua.
– Kyse voi olla taidottomuudesta tai tietoisesta välinpitämättömyydestä. Tai molemmista. Suurimman osan tapauksista olemme joutuneet kaivamaan esiin itse, mutta toivottavasti saisimme jatkossa lisää vinkkejä. Toki epäkohtien huomaaminen on kuntalaisille hankalaa, jos kilpailutusta ei tehdä ollenkaan, sanoo Arttu Juuti.
Lahjontahuhut johtivat rikosilmoitukseen
Kilpailutusta saatetaan kiertää myös tekemällä hankinta kunnan omistamalta yhtiöltä eli niin sanotulta sidosyksiköltä. Kilpailutusta ei silloin tarvitsisi tehdä, mutta todellisuudessa määräysvaltaa saattaa yhtiössä käyttää joku muu kuin kunta.
Tähän kompastui muutama vuosi sitten esimerkiksi Kouvolan kaupunki. Kaupunki hankki työllistämispalveluja Parik-säätiöltä ilman kilpailutusta, vaikka hankintalaki niin vaati. Säätiö ei täyttänyt hankintalain vaatimusta sidosyksiköstä.
Kotkassa kaupunki teki sisäisen selvityksen venesatamien hankinnoista, mutta väitteitä lahjonnasta tai luottamusaseman väärinkäytöstä se ei pystynyt omin päin selvittämään. Kyse oli kuitenkin niin vakavasta syytöksestä, että kaupunki teki tutkintapyynnön poliisille viime vuoden syyskuussa.
Kaupunki pyysi poliisia tutkimaan, onko yritys tai joku kaupungin työntekijöistä syyllistynyt rikokseen. Poliisi tutki tapauksen ja päätti heinäkuun alussa, että juttu ei etene syyttäjälle. Näyttöä rikoksesta ei löytynyt.
Työntekijä jatkaa edelleen kaupungin palveluksessa.