Lastenpsykiatri, ylilääkäri Matti Kaivosoja heittää haasteen. Koulu ja varhaiskasvatus voisivat hänen mielestään olla myös hyvinvoinnin areenoita. Ne ovat arkisia paikkoja, joissa lapset jo ovat – ja siksi niihin pitäisi tuoda tarvittava tuki ja apu esimerkiksi terveydenhuollosta.
Esimerkiksi kehityshaasteet hoidettaisiin Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten ylilääkärin visiossa aina lasten arkiympäristössä. Ei vain niin, että se tapahtuisi fyysisesti koulun alueella ja kouluajalla, vaan niin, että kuntoutus olisi osa oppimista.
– Suurimmat haasteet ovat käytöshäiriöt, joista voidaan kuntouttaa käyttämällä terapeuttisia keinoja ja antamalla ohjausta vanhemmille. Miksi juuri nämä halutaan irrottaa terveydenhuoltoon tai jopa lastensuojeluun? kysyy Kaivosoja.
Kaivosoja muistuttaa, ettei asiakas tiedä, kuka auttajan palkan maksaa eikä välitä siitä, auttaako häntä koulutoimen alainen koulukuraattori vai terveydenhuollon listoilla oleva psykologi.
– Miksi avun saamisen pitäisi olla vaikeaa? Pitääkö sen vuoksi matkustaa, jonottaa tai odottaa? Kaivosoja heittää.
Ei auta taivastella sitäkään, että vanhempainillasta puuttuvat ne vanhemmat, joiden siellä pitäisi olla. Pitää järjestää asiat toisin Matti Kaivosoja
Ylilääkäri Matti Kaivosoja oli mukana opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa nelihenkisessä selvitystyöryhmässä, joka pohti juuri sitä, millaisia mahdollisuuksia niin sanotut yhdyspinnat tarjoavat sote- ja maakuntauudistuksessa. Työryhmä luovutti selvityksensä joulukuussa.
Samansuuntaisia ajatuksia on tuotu esiin viime aikoina aiemminkin. Esimerkiksi Helsingin yliopiston nuorisopsykiatrian professori Mauri Marttunen toisi kouluihin psykiatrisia sairaanhoitajia, jotta nuorten oireisiin päästäisiin tarttumaan mahdollisimman varhain.
Myös Turun yliopiston Voimaperheet-hankkeen tutkimuskoordinaattori Terhi Ristkari toivoo, että kouluterveyshuollossa alettaisiin seuloa enemmän myös psykososiaaliseen hyvinvointiin liittyviä asioita.
Mielenterveysongelmista maksetaan pitkään
Lasten ja nuorten mielenterveydestä on oltu pitkään huolissaan, ja syystä, sanoo lastenpsykiatri Matti Kaivosoja. Suomessa on maailman terveimmät vastasyntyneet, mutta paljon lastensuojelun asiakkaita, hän vertaa.
Lisärahaa ongelman hoitoon on saatu vuosi toisensa jälkeen, mutta avuksi kehitetyt toimet ovat jälkeen päin osoittautuneet kirjaviksi.
– Ne ovat usein perustuneet enemmän hyvään tarkoitukseen kuin tutkitusti vaikuttavien asioiden toteuttamiseen, sanoo Kaivosoja.
Mielenterveysongelmat aiheuttavat lapselle ongelmia niin minäkuvaan kuin suhteeseen vanhempien kanssa. Ne heijastuvat koulumenestykseen ja ammatinvalintaan, sosiaaliseen kiinnittymiseen ja perheellistymiseen ja voivat siksi olla yksi syy ikäluokkien pienenemisen taustalla.
– Maksamme yhä osin 90-luvun laman vaikutuksista, sanoo Kaivosoja.
Vanhemmuus on muuttunut ajasta, jolloin sen tukirakenteet tehtiin
Tukea tarvitsevat lasten lisäksi vanhemmat. Kaivosoja toteaa, ettei taivastelu "hukassa olevassa vanhemmuudesta" auta, vaan on löydettävä uudet tavat järjestää apua. Maailma on muuttunut ja tukiverkot ohentuneet.
– Nyt on enemmän kuin koskaan lapsia, joilla ei ole 50 kilometrin sisällä isovanhempia, muistuttaa Kaivosoja.
Perheet ovat myös pienentyneet eikä niissä kasvaneilla ole samanlaista jatkumon kokemusta kuin aiemmin. Julkisuudessa taas liikkuu jatkuvasti enemmän odotuksia hyvälle vanhemmuudelle. Se lisää Kaivosojan mukaan monen vanhemman epävarmuutta – he kun kaipaisivat pikemminkin käytännön neuvoja.
– Eikä auta taivastella sitäkään, että vanhempainillasta puuttuvat ne vanhemmat, joiden siellä pitäisi olla. Pitää järjestää asiat toisin, heittää Kaivosoja.