Tampereen yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio näkee ongelmallisena, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö on kaudellaan käyttänyt myös sisäpoliittista valtaa.
Tänään julkaistussa Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjoittamassa kirjassa väitetään, että presidentti Niinistö kutsui joulukuussa 2015 työmarkkinajärjestöjen johtajat aamiaiselle Mäntyniemeen.
Hän vetosi arvovallallaan työmarkkinajohtajiin, että nämä löytäisivät sovun hallituksen haluamista toimista Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi. Tämä edesauttoi kirjan mukaan Sipilän hallituksen kilpailukykysopimuksen syntyä.
Professori Tapio Raunio on erikoistunut muun muassa presidentin asemaan Suomen poliittisessa järjestelmässä. Hänen mukaansa presidentin sekaantuminen sisäpoliittisiin kysymyksiin on perustuslain hengen vastaista.
– Hallitus vastaa kaikesta sisä- ja EU-politiikasta – presidentin pitäisi vain pysyä niistä erossa. Sillä ei ole mitään merkitystä hyödyttävätkö vai haittaavatko Niinistön toimet hallitusta, vaan kyse on vallanjaosta. Lopputulos ei sitä oikeuta.
Raunio korostaa, että kyseessä on nimenomaan perustuslain henki.
– Eihän mikään laki voi estää presidenttiä esimerkiksi työmarkkinajärjestöjen johtajia tapaamasta.
Raja sille, millaisiin asioihin presidentin tulisi valtaoikeuksiensa puitteissa ottaa kantaa, on Raunion mukaan häilyvä.
– Toki jos lähdetään laajasti määrittelemään, niin hyvin monen asian voi nähdä liittyvän ulkopolitiikkaan. En kuitenkaan lähtisi rajoja tällä tavoin venyttämään.
Kansansuosio houkuttaa käyttämään valtaa
Raunion mukaan tilanteeseen vaikuttaa sekin, että presidentti Niinistön kansansuosio on poikkeuksellisen suuri.
– Niinistö saa helposti paljon mediahuomiota, vaikka hänen varsinaiset valtaoikeutensa eivät asiaan liittyisi. Jos otetaan huomioon hänen poikkeuksellinen kansansuosionsa, niin sehän ruokkii tilannetta, jossa hän voi valtaa käyttää, Raunio selittää.
Erityisesti vaalien läheisyydessä Niinistö voi suosionsa turvin toimia Raunion mukaan melko vapaasti.
– On aika hankala kuvitella, että pääministeri tai joku muu johtava poliitikko uskaltaisi presidentin aktiivisuutta lähteä kovin julkisesti moittimaan.
Lue myös: