Kouvolassa sijaitsevan Centtilä-kirppiksen seinään on teipattu lappu, jossa kerrotaan näpistelijöiden tietojen päätyvän paitsi poliisille, myös sosiaaliseen mediaan.
– Viikoittain häviää tavaraa, mutta aika moni tapaus jää pimentoon. Kiinni jää ehkä pari tapausta kuukaudessa, kertoo Centtilän kassamyyjä Janne Syrjänen kertoo.
Syrjäsen mukaan Centtilän tiloissa on noin 30 valvontakameraa. Lisäksi siellä käy vartija, ja myytävissä tuotteissa on hälyttimiä. Uhkailu sosiaalisella medialla toimii Syrjäsen mukaan pelotteena, eikä yhtään kuvaa ole julkaistu.
Moni rike sinne kuitenkin päätyy.
Facebookin Puskaradio-ryhmissä tulee päivittäin vastaan ilmiantoja erilaisista rikkeistä. Ryhmissä on kiertänyt esimerkiksi kuvia, joissa joku ajaa punaista päin. Myös väärin pysäköityjä autoja on käräytetty.
– Tämä on uudenlainen ilmiö siinä mielessä, että älypuhelimet ja netti ovat tarjonneet tavallisille ihmisille mahdollisuuden harrastaa toisten valvontaa ja käräyttelyä. Voimme ottaa kuvia ja jakaa niitä nopeasti, kertoo sosiaalipsykologian tohtori ja sometutkija Janne Matikainen.
Matikaisen mukaan kyse voi olla eräänlaisesta kansalaisvalvonnasta. Julkisella somepalstalla yksi julkaisu aiheuttaa monesti kiivaankin kommentoinnin, jolloin isot joukot pystyvät keskustelemaan käräytyksistä ja käräytysten kohteista.
Nyt voi laukoa mitä vaan
Esimerkiksi Kotkan Puskaradio 2.0 -ryhmään on postattu syksyn aikana lukuisia kansalaisilmiantoja. Ryhmän ylläpidosta kerrotaan, että ilmiantojen määrä on ollut hienoisessa kasvussa.
Alkusyksystä joku julkaisi ryhmässä kuvan joukosta lapsia pyöräilemässä Kotkan keskustaan johtavaa nelikaistaista tietä, jolle ei saa pyörällä mennä. Somekohu oli valmis.
Toiset moittivat poikien kasvatusta, toiset kuvan levittäjiä.
Aiemmin paheksunta tai arvostelu tapahtui pienemmässä piirissä vaikkapa kahvipöydän ääressä tai sanomalehden mielipidepalstoilla. Sosiaalinen media on tehnyt sen, että asioiden puiminen voidaan tehdä julkisesti.
– Aggressiivisesta puheesta on tullut sallitumpaa, ihanne. En usko että olemme ihmisinä muuttuneet, mutta sosiaaliset normit sopivasta puheesta ovat saattaneet muuttua, arvioi sometutkija Janne Matikainen.
Kärjekkääseen viestintään luotetaan eri maiden poliittista johtoa myöten. Esimerkkinä Matikainen mainitsee Yhdysvaltojen tai Unkarin johtajien käyttämän hyvin aggressiivisen viestinnän, jolla lietsotaan vastakkainasettelua.
– Tavalliset ihmiset toteuttavat sitä samaa pienemmässä mittakaavassa. Ei kuitenkaan ole korrektia jakaa heti somessa, jos joku ei minun mielestäni toimi oikealla tavalla.
Kuvan julkaisu voi aiheuttaa ison vahingon
Mielipiteiden ilmaisua perustellaan usein sananvapaudella. Sometutkija Janne Matikainen pitää tärkeänä, että sananvapautta käytetään, mutta sekään ei salli kaikkea.
– Ihmiset ajattelevat, että sananvapaus sallii laukoa mitä tahansa. Lainsäädäntö kuitenkin on siinä mukana, joten sellaista, mikä täyttää rikoksen tunnusmerkistön, emme saa sanoa, Matikainen muistuttaa.
Myös poliisin mukaan julkaisijan tulisi muistaa, että hän saattaa itsekin syyllistyä rikokseen kuten kunnianloukkaukseen.
– Varmaan olennaisin seikka tässä on se, että onko kyse rikkeen selvittämiseen tähtäävästä toiminnasta vai julkaistaanko tällainen tieto jossain muussa tarkoituksessa, kertoo rikoskomisario Kai Virtanen Kaakkois-Suomen poliisista.
Virtasen mukaan kuvan julkaisu voi aiheuttaa kuvassa esiintyvälle henkilölle vahinkoa tai halveksuntaa, joka ei välttämättä ole oikeassa mittasuhteessa ilmiannettuun rikkeeseen.
– Somekuvaan päätynyt vähäisen rikkeen tekijä saattaa saada kuvasta pitkäaikaisiakin henkisiä kärsimyksiä. Rikkeen taustalla voi myös olla syitä, joita kuvan ottaja ei tiedä.
Joskus sosiaalisessa mediassa metelöinti voi myös vaikeuttaa poliisin työtä.
Somessa pyörittely ei auta poliisia
“Jakakaa! Valkoinen pakettiauto vaihtaa kilpiä ja ryöstää mökkejä ja varastoja! Kuvan auto nähty myös muualla. Ilmoittakaa poliisille heti, kun kyseinen auto näkyy!!”
Ylläoleva, auton kuvalla varustettu ilmoitus on kiertänyt syksyn aikana useissa Facebook-ryhmissä. Kuvassa näkyy myös auton rekisteritunnus. Pienempien laittomuuksien lisäksi sosiaaliseen mediaan päätyy myös rikoksia, joiden selvittely kuuluisi poliisille.
Valkoisen pakettiauton tapauksessa poliisi harmitteli sitä, että asiaa pyöriteltiin sosiaalisessa mediassa, mutta tiedot eivät välttämättä kantautuneet poliisille. Myös rikoskomisario Kai Virtanen sanoo, että ilmianto somessa ei tuo mitään lisäarvoa.
– Ilmianto sosiaalisen median kautta on monitahoinen ja vaikeaselkoinen asia. Mieluummin kannattaa tehdä ilmoitus poliisille ja antaa viranomaisten hoitaa selvittely, Virtanen neuvoo.
Poliisilla työskentelee erikseen nettipoliiseja, joiden työkenttään kuuluu myös sosiaalinen media. Nettipoliiseihin voi olla suoraan yhteydessä vaikkapa näiden Facebook -profiilien kautta.
Julkaisua kommentoimallakin saattaa syyllistyä rikokseen. Jos kommenttiketjussa esimerkiksi perusteetta väittää jonkun henkilön syyllistyneen rikokseen, voi kommentoija syyllistyä kunnianloukkaukseen.
Esimerkiksi Kotkan puskaradio 2.0 -ryhmän ylläpidosta kerrotaan, että tekstin tai kuvan julkaisija on itse vastuussa julkaisemastaan sisällöstä. Rikoskomisario Virtasen mukaan somejulkaisijan huolehdittava julkaisun poistamisesta sivustolta siinä vaiheessa, jos poliisi alkaa selvittää asiaa.
Lue lisää: "Kodinturvajoukot" somessa – varkaaksi tai yliajajaksi leimaaminen voi olla kunnianloukkaus
Tuomarina julkisuus
Oikeusvaltiossa tuomioita jakavat tuomioistuimet sekä pienemmissä rikkomuksissa myös poliisi. Sosiaalisesta mediasta näyttää kuitenkin sometutkija Janne Matikaisen mielestä tulleen yleinen lynkkauspaikka, ellei jopa tuomioistuin.
– Julkisuus on jonkinlainen tuomari tänä päivänä. Tavallaan se on se rangaistus, kun joku asia on jaettu julkisesti, sosiaalipsykologian tohtori ja sometutkija Janne Matikainen arvioi.
Joillekin julkisuuteen pääsy esimerkiksi kaahailun takia saattaa olla ansiokin. Samoin rikkeen sosiaaliseen mediaan jakava voi kokea olevansa oikealla asialla.
– Tässä on sellainen uutiskilpailu-mentaliteetti, että kuka on havainnut omasta mielestään jonkin törkeän asian tai rikkomuksen ja siitä ensimmäisenä kertoo, Matikainen sanoo.
Matikainen arvioi, että kyseessä on eräänlainen identiteettityö: ihminen tuntee olevansa tärkeä tullessaan näkyväksi ja kuuluvaksi yhteiskunnassa.
– Ne keinot, joiden kautta tämä identiteettityö tapahtuu, saattavat kuitenkin olla arveluttavia.
Kohtaaminen kasvokkain johti hyvään tulokseen
Matikainen kertoo tapauksesta, jossa eräs toimittaja oli joutunut vihapuheen ja suoranaisen uhkailun kohteeksi. Toimittajalle ja häntä uhkailleelle henkilölle järjestettiin sovintokeskustelu, jonka jälkeen jäi vaikutelma ettei uhkailija enää jatkaisi vihapuheen levittämistä.
– Henkilökohtainen kontakti oli todennäköisesti paljon tehokkaampi kuin se, että asiaa olisi julkisesti reposteltu, arvioi Matikainen.
Myös rikoskomisario Kai Virtanen suosittelee ottamaan suoraan kontaktia asianomaiseen.
– Jos on esimerkiksi saanut jossakin huonoa palvelua, somejulkaisun sijaan kannattaisi olla ensisijaisesti yhteydessä kyseiseen yritykseen, Virtanen sanoo.