PEKING Täyteläisen väriset korkokengät on lastattu ryhdikkäästi kenkähyllyyn Ulla Nurmenniemen kotona Pekingissä. Tavallisesti kengät ovat jatkuvasti menossa, sillä Nurmenniemen työarki on täynnä lounaita, tapahtumia ja pitkälle iltaan venyviä tapaamisia.
Koronavirusepidemia on kuitenkin pysäyttänyt pekingiläiset – ja samalla Nurmenniemen työt suomalaisen kauppayhdistyksen toiminnanjohtajana ja terveysalan yrittäjänä.
– Nyt ei meikata, laiteta ykkösiä päälle ja lähdetä aikaisin matkaan, Nurmenniemi nauraa.
Koronavirusepidemian vastatoimet iskevät Kiinan talouteen, ja liike-elämä on hiljentynyt. Se näkyy myös arjessa. Nurmenniemi avaa yhä tietokoneen aamuisin jo ennen yhdeksää, mutta tapaamiset on peruttu.
Hän työstää parhaillaan terveysturismihanketta, jossa kiinalaisille rintasyöpäpotilaille tarjottaisiin hoitoa Suomessa. Liiketoiminta etänä ei yleensä sovi kiinalaiseen bisneskulttuuriin.
– Bisneslounailla puhutaan vaikeat asiat. Tapaamisilla on iso merkitys Kiinassa. Liikekumppaneita kohdellaan täällä kuin ystäviä, Nurmenniemi kuvaa.
Nurmenniemellä on aikaa kokata kotona
Kiinan pääkaupungissa ei ole virallisesti kielletty ulkona liikkumista koronan vuoksi. Silti tavallisesti kiihkeärytminen kahdenkymmenen miljoonan ihmisen kaupunki uinuu untuvaisessa lumisateessa kuin Suomi jouluna.
Pekingissä on todettu runsaat 300 virustartuntaa, kun koko maassa niitä on yli 40 000. Virukseen on pääkaupungissa kuollut kaksi, koko maassa runsaat 1 000.
Suomen ulkoministeriö on kehottanut välttämään tarpeetonta matkustamista Kiinaan. Monet Pekingissä asuvat suomalaiset eivät pakene kotikaupungistaan, vaikka suurkaupunki on käytännössä poikkeustilan vallassa.
Nurmenniemen korkean kerrostalon ulkopuolella liikkuvat vain porttivahdit, kadunlakaisijat ja satunnainen kauppakassia roikottava ihminen.
Nurmenniemi ei ole kavahtanut äkkipysähdystä. Nyt voi istahtaa sohvalle katsomaan televisiota tai lukemaan.
Nurmenniemi ja hänen kiinalainen kumppaninsa Li Yuntao käyvät päivittäin ulkona lenkeillä. Silloin hiljainen suurkaupunki näyttää parhaat puolensa. Ruokaa laitetaan pitkästä aikaa kotona.
– Elämä on oikeastaan parempaa, kun syömme yhdessä kotona joka päivä, Nurmenniemi hymyilee.
Kiireiset pekingiläiset eivät tuhlaa aikaansa ruokaa laittaen tai kauppoja kierrellen. Kun aamulla tilaa vaikka kengännauhat, ne ovat jo iltapäivällä odottamassa kotiovella. Jopa aamiaisen saa kotiovelleen kahdessakymmenessä minuutissa.
Yleensä paketteja löytyy kotiovelta kuin joulupukin jäljiltä.
– Nyt se kaikki on romahtanut. Varmaan yksi firma tuo enää tavaraa ja jättää senkin portille, Nurmenniemi kertoo.
Varotoimet ovat suuret, jotta pisaratartuntana leviävä koronavirus saadaan hallintaan.
Kaikki tietävät, mitä pitää tehdä, Nurmenniemi kertoo. Viranomaisten ohjeita kuuluu televisiossa. Niitä liimataan talojen seiniin ja pudotetaan postiluukusta. Kotikadulle viritetyt isot punaiset kyltit julistavat Kiinan pystyvän yhdessä peittoamaan virusuhan.
Taksissa Nurmenniemeä kehotetaan heti nostamaan hengityssuojain kasvoilleen, samoin kaupassa. Kaupoista suojaimet ovat jo loppu, mutta Nurmenniemen mukaan hallinto on luvannut kaikille muutamia hengityssuojaimia apteekista.
Kaupungilla virus näkyy jatkuvana jynssäyksenä. Talon hissi tuoksahtaa desinfiontiaineelle. Bussien ja metrojen penkit ja tangot pyyhitään monta kertaa päivässä.
Nurmenniemi kertoo, ettei ole omasta tilanteestaan huolissaan. Hänen mukaansa Peking onkin nyt tavallistakin turvallisempi.
– On oikeastaan aika vaikuttavaa, miten tällainen viesti menee läpi ihan koko yhteiskunnan kaikkien kerrosten. Ei varmasti ole ainuttakaan ihmistä, joka ei tiedä miten pitäisi toimia, Nurmenniemi sanoo.
Maria Lee näkee ihmisten huolen kasvavan
Maria Leen kuusivuotias tytär Lumi tietää, miksi ulkona ja ravintolassa pidetään hengityssuojainta kasvoilla.
– Koska täällä on virus. Se suojaa meitä, vaaleansiniseen hengityssuojaimeen sonnustautunut lapsi kertoo.
Lumi tietää, että virus voi sairastuttaa pahasti.
Maria Lee huomaa huolen kasvamisen Pekingissä monista merkeistä. Hän on yrittänyt pitää normaalielämää yllä muun muassa kulkemalla harvoissa auki olevissa kaupoissa tai ravintoloissa. Nyt ne ovat auki enää iltapäivään.
Puhelinsovelluksesta voi seurata, mitkä rakennukset on eristetty Pekingissä tartunnan takia. Ne näkyvät kartalla punaisina täplinä tasaisesti ympäri Pekingiä. Viranomaisten mukaan kaupungissa on yli 300 tartuntaa.
– Ystävänikin talo on eristetty, vaikka tartunnat löytyivät läheisestä talosta. En saa mennä hakemaan häntä sieltä eikä hän pääse pois, Lee huokaa.
Kävelemme Maria ja Lumi Leen kanssa Pekingin tunnetun nähtävyyden Kielletyn kaupungin portilla. Tavallisesti turisteja vilisevä aukio on aavemaisen autio. Lee nauttii kulkemisesta lapsen kanssa tyhjässä kaupungissa. Hän opettaa lastaan kotona, joten koulujen sulkeminen ei ole rikkonut rutiinia.
– Ystäviltä olen kuullut, että lapset ovat negatiivisia, koska joutuvat istumaan kotona kaiket päivät, hän kertoo.
Tartunnan pelko johtaa absurdeihin tilanteisiin. Lee ei saanut tänään apteekista enää hengityssuojaimia. Niistä on krooninen pula. Apteekkari on palvellut asiakkaita viime ajat pienen ikkunan kautta eikä päästä ostajia sisään. Tänään hän ei avannut edes ikkunaa.
– Apteekkari kertoi pitäneensä samaa hengityssuojainta jo viikon ajan, joten hän pelkää tartuntaa, Lee kertoo.
Lee laskee maksavansa nyt hengityssuojaimista kymmenen kertaa enemmän kuin vähän aikaa sitten silloin harvoin, kun niitä on tarjolla. Viiden suojaimen pakkauksen hinta on kohonnut parista eurosta yli 20 euroon.
– Ja nyt olen nähnyt, että ihmiset ovat alkaneet käyttää jopa suojalaseja, hän kertoo.
Myös villisti liikkuvia huhuja kuulee päivittäin. Kaupungilla kiertää erilaista tietoa esimerkiksi sairastuneiden ulkomaalaisten määrästä.
Maria Leen oma varustus virusta vastaan koostuu ruokaostoksista, hengityssuojaimista ja desinfiointisuihkeista. Desinfiointiliinat ja -nesteet ehtivät loppua kaupoista ennen kuin hän ehti ostoksille, joten hän keksi vaihtoehdon.
– Ostin vodkaa ja suihkepulloja, joilla voin desinfioida kädet ja kengät, hän nauraa.
Maria Lee kuvaa nähneensä ihmisiä ostamassa ruokaa paniikin vallassa. Korit täyttyivät riisistä, tölkeistä ja pastasta. Lee itse uskoo, että terveenä pysyy käsiä pesemällä ja hengitysmaskia pitämällä.
Maria Lee nauraa perheen olevan nyt viruslomalla. Hän ei pidä Kiinan jyrkkiä toimia viruksen pysäyttämiseksi liioiteltuna.
– Kiina voittaa sen. Se on aina selvinnyt ja selviää kyllä tästäkin, hän miettii.
Maria Lee on asunut Pekingissä jo viisitoista vuotta. Hän uskaltautuu yhä ulos miehensä ja tyttärensä kanssa hengityssuoja kasvoilla.
– En lähtisi Pekingistä mihinkään. Tämä on kotini, Lee toteaa.
Seppo Selkälä sai vihdoin lennot Suomeen
Seppo Selkälän päivä on kulunut taistellen lennonvarausjärjestelmän kanssa. Kun yli 20 miljoonan asukkaan Peking on hiljentynyt odottamaan virusepidemian laantumista Kiinassa, Selkälä haluaa viedä perheensä odottamaan Suomeen.
Lennon varaaminen on vaikeaa, sillä monet isot lentoyhtiöt ovat keskeyttäneet reittinsä Manner-Kiinaan. Vihdoin Selkälä kuitenkin onnistui. Hän ei pelkää koronavirustartuntaa, mutta istuminen neljän seinän sisällä Pekingissä ei innosta.
– Työasioita on vaikea hoitaa, ja tyttären koulu on kiinni, hän toteaa.
Kiinassa koulut pysyvät suljettuina ainakin maaliskuun alkuun. Selkälän tyttären koulu jatkaa opetusta etänä.
Selkälä sanoo, että tavallisesti Pekingissä olisi tässä vaiheessa kiinalaisen uudenvuoden jälkenen arki jo "täydessä ruuhkassaan". Nyt autoja näkee monikaistaisilla väylillä vain nimeksi.
Selkälä muistaa vuosien takaisen sars-epidemian. Sars oli Kiinassa ja maailmalla vuonna 2003 raivonnut koronavirusepidemia. Siihen kuoli Kiinassa 349 ihmistä.
Tällä hetkellä seurataan, ohittaako 2019-nCoV-nimiseksi ristitty uusi koronavirus sarsin voiman. Tartunnan saaneiden ja kuolonuhrien määrä on jo nyt ylitetty, mutta kuolleisuusprosentti on yhä paljon pienempi kuin sarsin.
– Vuonna 2003 sars näytti vakavammalta taudilta kuin nykyinen virus. Silloinkin oli hiljaista, mutta toisaalta autoja ei ollut yhtä paljon kuin nyt. Ei ollut myöskään internetiä. Tieto saatiin uutisten kautta, Selkälä muistelee.
Selkälä kiittelee viranomaisten tiedotusta. Asukkaille tiedotetaan ohjeita. Taloyhtiön portilla vartija mittaa kehon lämpötilan pikakuumemittarilla. Vieraiden pääsyä taloihin rajoitetaan.
– En ole hirveän huolissani. Rajoitukset vaikeuttavat jokapäiväistä elämää, mutta ne ovat hyväksyttäviä, jotta tauti ei etenisi, Selkälä miettii.
Vesa Niskasen ravintola on kiinni ja työntekijät jumissa
Vesa Niskasen suomalaista ruokaa tarjoilevan ravintola Moin ovi on lukossa. Koivuilla ja Marimekon kuosilla sisustetun ravintolan työntekijät ovat kotonaan maaseudulla. Kiinalaisen uudenvuoden viettoon lähtenyt työvoima ei ole saanut palata pääkaupunkiin.
Kielto on osa viranomaisten määräämiä varotoimia koronaviruksen leviämisen estämiseksi. Paluun jälkeen työntekijät joutuvat kahdeksi viikoksi karanteeniin. Niskasen ravintola pysyy siis suljettuna, mutta toisaalta virus on saanut myös asiakkaat pysymään kodeissaan.
– Ihmisiä huolestuttaa ravintoloiden hygienia. Heitä epäilyttää, miten ruokatarvikkeita on käytetty ja missä kunnossa kokit ovat, Niskanen keroo.
Ravintoloitsija pitää onnenkantamoisena sitä, että Peking hiljeni juuri kiinalaisen uudenvuoden aikaan. Silloin ravintoloissa on muutenkin hiljaista. Nyt jokainen menetetty kauppapäivä tuo jo kuitenkin tappiota.
Niskanen odottaa mielenkiinnolla ensi viikkoa. Silloin työntekijöiden pitäisi tulla takaisin töihin ja arjen palautua kiireiseksi.
– Saa nähdä, määräävätkö viranomaiset uusia rajoituksia Pekingiin, jotta virustartuntaa ei tulisi maaseudulta, Niskanen sanoo.
Niskanen on tottunut siihen, että kaupoissa ja porteilla myyjät ja vartijat mittaavat häneltä kuumeen.
– Saimme ohjeen, että jos löytyy kuumetta, joudumme kotiimme karanteeniin. Ohjeessa kerrotaan, mihin sairaalaan hakeutua. Ne ovat käytännön juttuja, jotka pikkuisen hankaloittavat elämää. Mutta en näe sen rajoittavan elämää, Niskanen miettii.
Niskanen ei pidä poikkeustoimia liioitteluna. Häntäkin huolestuttaa, mitä tapahtuisi, jos pääkaupunkiin saapuvat ihmiset toisivat viruksen mukanaan.
Niskasen mielestä Peking on nyt parhaimmillaan. Ulkoilmasta voi nauttia, kun autoruuhkat ovat poissa. Mutta missä vaiheessa hän pakenisi koronavirustartuntaa Kiinasta?
– Lähtisin siinä vaiheessa, jos tilanne alkaisi olla samanlainen kuin Wuhanissa tai jos tartuntojen määrä kasvaisi yhtäkkiä räjähdysmäisesti Pekingissä. Silloin pitäisi miettiä, onko järkevää olla täällä. Se miten täältä pääsisi pois olisi toinen juttu, Niskanen miettii.
Muun muassa Finnair ja monet kansainväliset lentoyhtiöt ovat lopettaneet lentonsa Manner-Kiinaan.
Lauri Tammi on kotiarestissa ja juoksee portaita edestakaisin
Lauri Tammi on elänyt viime päivät erityksessä kotona vaimon kanssa.
Kiinalaisen verkkokauppajätin Alibaban kotipaikkana tunnettu Hangzhoun kaupunki on määrännyt tiukat liikkumisrajoitukset, kun kaupungissa todettiin tartuntoja. Nyt perheistä vain yksi henkilö voi käydä ulkona joka toinen päivä ostamassa ruokatarpeita.
– Olo on kuin lomalla. Romanttinen tunnelma. Ihmiset kävelevät rauhallisesti pihamaalla, Tammi kuvailee kerrostaloalueensa pihapiiriä.
Työintoiselle pariskunnalle äkkipysähtyminen on kuitenkin haastavaa. Vaimo jäi edellispäivänä kauppamatkalla auki olleen hotellin aulaan tekemään työtä tietokoneellaan. Kerrostalon ovivahti nuhteli tätä liian pitkästä poissaolosta. Jokaisen poissaolot merkitään portilla korttiin. Lähtiessä kotoa porttivahti iskee korttiin pienen punaisen leiman.
Tammi huomaa, että perheiden karanteeni voi myös kiristää tunnelmaa kotona.
– Huomaa, että helposti tulee pientä kränää, kun töitä tehdään kotona. Naapurissa jo riidellään, Tammi nauraa.
Tammi uskoo kestävänsä liikkumisrajoitukset, jotka hänen mukaansa jatkuvat vielä viikkoja.
Kuntoilu sisällä auttaa pysymään järjissään. Tammi on jo aloittanut: hän juoksee päivittäin kolme kertaa kotitalonsa portaat alhaalta 15. kerrokseen.
Lue lisää: