Mikä erottaa menestyvän naismuusikon miesmuusikosta?
Naiselta kysytään, miten hän on pystynyt järjestämään lastenhoidon, mieheltä tuskin koskaan.
Erja Lyytinen on tottunut siihen, että häneltä kysytään.
Hän tekee toistasataa keikkaa vuodessa, pyörittää omaa yritystä ja kiertää maailmalla yhtä soittoa useita viikkoja. Samalla hän on 6-vuotiaiden kaksospoikien äiti, joiden isästä on eronnut.
– Minusta on hemmetin hienoa, että saan olla rokkistara ja samalla äiti. Se on ihan järjetön yhdistelmä.
Kauneussalonki jäi ja tilalle tuli musiikki
Päättyneellä Saksan kiertueella tarttui flunssa. Se on ollut sitkeä ja kestänyt pitkään. Heikko olo ei silti näy artistin kasvoissa. Silmien tummat rajaukset, irtoripset ja huulien väritys ovat kohdillaan.
Erja Lyytinen tykkää laittautua, eikä se johdu naisartistin ulkonäköpaineista. Hän on tykännyt siitä jo lapsesta saakka.
– Olen aina rakastanut pukeutumista ja meikkejä. Olin luokkani ensimmäinen meikkaava tyttö. Kymmenvuotiaasta lähtien piti olla sopivat korvikset, huivi ja vaatteet.
Mutta kyllä nykyisin musiikki vaikuttaa myös asuvalintaan.
– On kiva funtsata, minkä näköisenä nousen lavalle.
– Usein lookit menee julkaistujen levyjen mukaan. Ne kuvastavat sen hetkistä sielunmaisemaani, ja mitä koen elämässäni.
Naisellisesta ulkokuoresta huolimatta Lyytisessä on myös “hyvää jätkää”.
– Ihan pienestä asti leikin paljon poikien kanssa. Olen naisellinen jätkä ja se on myös auttanut eteenpäin uralla.
Pitkissä hiuksissa on letti. Mustaan nahkatakkiin on kirjailtu näyttäviä ruusuja. Korvakorussa on kitara.
– Olisin saattanut perustaa kauneussalongin, mutta musiikki vei mennessään ja kitaran soitto.
Sibelius-Akatemian sähkökitaristi kiertää nyt maailmaa
Synnyinkaupunki Kuopiossa viulunsoitto vaihtui kitaraan 15-vuotiaana. Vanhemmat olivat keikkamuusikoita ja tyttären ura alkoi heidän tanssiorkesterissaan.
– Jo teininä lauloin englanniksi, koska halusin päästä jonakin päivänä esittämään omaa musiikkia kansainvälisille estradeille.
Kitarasta tuli oman ilmaisun väline, joka avasi ovet “mielettömiin paikkoihin” ja tapaamaan muita muusikoita.
– Kitarani on tärkeä kuin perheenjäsen. Parasta seuraa.
– Kyllä se joskus valittaa, kun on huono päivä, mutta minkä kitaralle antaa, sen saa myös takaisin.
Kun Erja Lyytinen alkoi opiskella Sibelius Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla vuonna 1998, hän oli ensimmäinen sähkökitaraa pääaineenaan opiskellut nainen.
Eteenpäin on ajanut kunnianhimo. Se on saanut raivaamaan tietä auki ja rikkomaan lasikattoja.
Nyt Erja Lyytinen on miesvaltaisen bluesin kansainvälisellä huipulla.
“Santana kutsui minua Salamaksi”
Erja Lyytisen urasta ja elämästä julkaistiin viime vuoden lopulla Mape Ollilan kirjoittama elämäkerta. Sen nimi on Blueskuningatar.
Taitavaksi slide-kitaristiksi kehuttu artisti on päässyt esiintymään useiden tähtien kanssa. Sellaisia ovat muun muassa Tom Jones, Robert Plant ja kitaravirtuoosi Carlos Santana.
Santanan esiintymisestä tuli ikimuistoinen.
Helsingissä Kaisaniemen puistossa kesällä kaksi vuotta sitten maailmankuulu kitaristi pyysi Lyytisen jammailemaan kanssaan lavalle. Hän antoi Lyytiselle nimen Salama sekä kutsui häntä uudeksi ystäväkseen, joka edustaa tulevaisuutta.
– Se on uskomaton tunne, kun saa tuollaista palautetta Santanan kaltaiselta, 60 vuotta alalla olleelta tähdeltä. Vieläkin menee kylmät väreet.
– Ne ovat hetkiä, joista ammentaa positiivista energiaa pitkälle tulevaisuuteen.
Erja Lyytinen on äänestetty ensimmäisenä suomalaisena vuoden parhaaksi blues-kitaristiksi European Blues Awards -äänestyksessä.
Kitaralehti Guitar World julkaisi viime vuonna maailman kolmekymmentä parasta tämän ajan blues-kitaristia. Äänestyksen voitti yhdysvaltalainen Joe Bonamassa. Toiseksi ylsi Eric Clapton.
Lyytinen oli arvovaltaisessa joukossa neljästoista.
– Olen saavuttanut paljon asioita ja olen siitä todella onnellinen ja kiitollinen. Pitää muistaa kerätä hedelmät matkan varrella ja pystyä iloitsemaan etapeista, jotka on jo saavuttanut.
"Pissa ei saa kuitenkaan nousta päähän." Erja Lyytinen
– Pissa ei saa kuitenkaan nousta päähän, koska aika nopeasti tullaan korkealta alas.
Viimeiset viisi vuotta ovat olleet erityisen vauhdikkaita. Säntillisestä ja järjestelmällisestä yrittäjäluonteesta on ollut hyötyä. Muuten langat eivät olisi pysyneet käsissä.
– Olen levy-yhtiö, manageri, tuotantoyhtiö ja kustannusyhtiö kaikki samassa. Koska työllistän paljon ihmisiä, kannan vastuun monesta muustakin kuin vain itsestäni.
Muusikolta onnistuu numeroiden pyörittely ja taloushallinto.
– Olen kiertolainen, mutta minussa on sisäänkirjoitettuna, että aina täytyy tehdä tinkimättömästi hommia. En voi vain lepäillä laakereilla monta viikkoa.
Muusikkona hän on ensin kitaristi, sitten vasta nainen
Lyytinen on tottunut tekemään töitä miesvaltaisessa porukassa ja usein ainoana naisena. Sibelius Akatemiasta uutisoiduista oppilaiden nöyryytyksistä ja häirinnästä hänellä ei ole omakohtaisia kokemuksia.
– Ei poppipuolella ollut mitään sellaista, päinvastoin. Naiset ja miehet soittivat yhdessä, opiskelu oli aikuismaista ja samalla solmittiin hyviä työsuhteita, jotka ovat kestäneet näihin päiviin saakka.
Jos häntä on “tytötelty”, hän on “pojitellut” takaisin.
– Kyllähän tietysti olen urani varrelle kaikenlaista nähnyt. Pitää osata tunnistaa, mikä on hauskaa ja mikä ei. Se on niin kiinni siitä, kuka sanoo ja miten. Jos toisen uskottavuutta tietoisesti rikotaan alentavalla puheella, se satuttaa ja on epäoikeudenmukaista.
"En koe, että naiseus olisi estänyt minua tekemästä mitään." Erja Lyytinen
– En koe, että naiseus olisi estänyt minua tekemästä mitään.
Siitä Lyytinen sai muistutuksen Intiassa, kun hän kertoi yleisölle, että hänellä on Suomessa kaksi pientä lasta.
– Keikan jälkeen noin parikymppinen mimmi tuli sanomaan olevansa mykistynyt siitä, että olen äiti. Hän ihmetteli, ettei minun ole täytynyt lopettaa työtäni, vaan voin matkustella siitä huolimatta.
– Sanoin, että sen pitäisi olla myös hänelle mahdollista.
Aikoinaan bluesille äänensä antoivat Amerikan etelävaltioiden puuvillapelloilla raataneet tummaihoiset. Yhä nykyäänkin bluesissa soi rakkaus, sen menettäminen ja kaipuu.
– Naiseuden vaikeudesta en ole vielä laulanut, mutta sellaisenkin kappaleen voisin tehdä.
Pikkulapsiarki ja kiertueaikataulu ovat karu palapeli
Erja Lyytinen on parhaillaan maaliskuun ajan kestävällä Suomen kiertueella. Sen jälkeen vuorossa ovat esiintymiset ulkomailla: huhtikuussa 100 000 kuulijaa keräävä Byron Bay Bluesfestival Australiassa ja kesäkuussa Montreal International Jazz festival Kanadassa.
Heinäkuussa soitetaan Pori jazzissa Suomessa.
Artisti sanoo, että hänelle on matkan varrella kiteytynyt, minne hän on matkalla.
– No minne?
– Minulla on paljon tehtävää kitaristina, laulajana ja biisintekijänä. On paikkoja, joissa en ole vielä esiintynyt. Minua kiinnostavat suuret kansainväliset areenat sekä isot teatterit kuten Royal Albert Hall Lontoossa.
Jo nykyisin esiintymispyyntöjä tulee niin paljon, ettei kaikkiin voi suostua.
– Tunnettavuus kasvaa pikku hiljaa sitä kautta, kun itse kehityn ja saan kokemusta.
Siihen liittyy ammatin ja tämänhetkisen elämäntilanteen ristiriita.
– Silloin kun minulla ei vielä ollut lapsia, olisin toivonut työn puolesta tällaista elämää kuin nyt. Ennen lapsia ei töitä ja pitkiä esiintymisreissuja ollut näin paljon.
Kiertueet ulkomailla kestävät. Suomessakin esiintyminen on yötyötä.
Keikkailun, kiertueaikataulujen ja kodin yhteensovittaminen on osoittautunut vaikeaksi, vaikka lasten isä huolehtiikin heistä, kun äiti on poissa.
– Pikkulapsiarki on karua. Olen ollut välillä todella väsyksissä. On pitänyt olla supernainen, että on pärjännyt.
