Kaksi päivää ilman lämmintä ruokaa. Kaksi päivää erikoisjärjestelyjä kotona.

Moni lapsi jää tänään ja huomenna ilman kunnon lounasta päiväkodeissa ja kouluissa. Julkisten ja hyvinvointialojen liiton työtaistelu vaikuttaa ruokahuoltoon eri puolilla Suomea vaihtelevasti. Esimerkiksi Porissa on jopa toivottu, että lapset jäisivät työtaistelun ajaksi pois hoidosta.

Sosiaalisessa mediassa poikkeusjärjestely on aiheuttanut hössötystä niin puolesta kuin vastaan. Eväsvinkkejä pyytäneitä vanhempia on syytetty muun muassa uusavuttomiksi. Useissa aiheeseen liittyvissä keskusteluissa muistutetaan, että muissa maissa lapset pärjäävät joka päivä eväillä.

Lokaa niskaan vinkkien kysymisestä

Yksi keskustelunaloittajista kokee aiheen ajautuneen täysin pois raiteiltaan.

– Jossain kohtaa pääaihe jäi pois. Puhuttiinkin poliitikoista, lasten tarpeista saada proteiinia ja lakoista. Joku sanoi, että lapset eivät enää edes käy syömässä kouluruokaloissa. Osa kehotti antamaan lapsille rahaa mukaan, jotta voivat itse hakea evästä. Eli ihan sivusuun vedettiin.

Kahden lapsen äiti ei halua kertoa nimeään julkisuuteen. Hän kokee saaneensa jo riittävästi lokaa niskaansa aiheesta.

Kuten hän, moni muukin olisi vain halunnut saada hyviä ideoita eväistä. Voisiko lapsille pakata mukaan muutakin kuin hedelmiä ja eväspatukoita?

– Moni kyselee sosiaalisessa mediassa muutenkin ideoita, mitä tästä ja tästä ruoka-aineesta voisi tänään tehdä. Ei tämä poikkea siitä mitenkään, äiti jatkaa.

Onko sinulla hyviä vinkkejä jaettavaksi? Mitä pakkasit lapselle tänään mukaan? Voit kertoa vinkkisi kommenttiosioissa tai lähettää kuvan eväistä.

Lue lisää:

Alkuviikon poliittinen lakko iskee etenkin suuriin kaupunkeihin, koskettaa Helsingissä 70 000:ta lasta – "Illalla lapsi voi olla nälkäisempi"

Suomalaiset ovat maailman onnellisinta kansaa, julisti YK:n raportti viime keväänä – sen tuntuivat uskovan kaikki muut kuin suomalaiset itse. Lahdessa on ryhdytty tänä syksynä tutkimaan, mitä onnellisuus oikeastaan on.

Helsingin yliopiston tutkimuksessa onnellisuuden syvintä olemusta on pyritty ratkomaan Instagram-kuvista. Sosiaalipsykologi, visuaalisen viestinnän tutkija Eemeli Hakoköngäs on yhteistyössä väitöstutkija Jennifer de Paolan kanssa analysoinut noin 650 suomalaisten Instagram-kuvaa, tutkimalla hashtagia #onnellinen.

Onnellisissa kuvissa näkyvät eniten sosiaaliset suhteet; perhe ja ystävät – jopa työkaverit.

Toisaalta myös materia ja esimerkiksi ulkonäkö tuntuvat kuulevan onneen. Esimerkiksi oman kodin sisustuksesta saatetaan ottaa #onnellinen-kuva.

– Paljon on myös selfieitä sekä bodailu- ja fitness-kuvia.

Italialaisen kollegansa kanssa Hakoköngäs on verrannut suomalaisen kuvia muiden maiden onnellisuutta kuvaaviin kuviin. Suomalaisten kuvissa näkyy selvästi luonnon erityinen merkitys: suomalaiset saattavat napata kuvan, jossa ei ole muuta kuin auringonlasku, metsää tai järvi.

Onko Instagram-onnellisuus totta?

Sosiaalisen median sanotaan kuitenkin kaunistelevan kuvaa ihmisten arjesta. Erityisesti Instagramin sanotaan olevan omiaan luomaan paineita ja lisäävän ahdistusta (Iltalehden verkkosivut).

Tutkija Hakoköngäs uskoo, että Instagram ei edustakaan yhtä ja ainoaa näkökulmaa onnellisuudesta, mutta some-päivitykset voidaan kuitenkin ottaa totena. Ne ovat osoitus siitä, miten suomalaiset mieltävät ja kuvaavat onnellisuutta, hän selittää.

– Ne ovat ihan totta, ihmisten arkipäivää. Siellä rakennetaan arkipäivän käsityksiä siitä, mitä onnellisuuteen kuuluu ja mitä siihen pitäisi kuulua.

Keväällä suomalaisten onnellisuudesta uutisoitiin ympäri maailman. Hakoköngäksen mukaan lahtelaistutkimuksesta on kyselty ulkomaita myöten: kansainvälinen media on ollut kiinnostunut suomalaisten some-onnellisuudesta.

Tutkija: Nuoret ottavat tulevaisuuden vakavasti

Instagramin lisäksi Hakoköngäs tekee tutkimusta jalkautumalla nuorten kanssa luontoon. Luonnon helmassa tulee myös mahdollisuus puhua heidän kanssaan onnellisuudesta Instagram-kuvien takana.

– Kun heidän kanssaan pääsee juttelemaan, huomaa, että nuoret osaavat hyvin pohtia, millaisia tekijöitä elämässä ja onnellisuudessa on. Se ei ole niin suoraviivaista, että nyt ostan sohvan ja sitten olen onnellinen.

Tutkija kertookin yllättyneensä siitä, kuinka vakavasti nuoret ottavat tulevaisuuden. Nuoret ovat sisäistäneet psykologiset puheet siitä, miten pitää olla motivoitunut, mennä eteenpäin ja tavoitella unelmia.

Ja juuri tämä huolestuttaa Hakoköngästä.

– Se voi aiheuttaa paineita. Se onnellisuuden tavoittelu ei varmastikaan ole tie onnellisuuteen vaan ehkä johtaa niihin paineisiin. Liiallinen suorittaminen ei ole hyvästä, vaan onnellisuus löytyy eri tavalla.

Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella asuntokauppa käy kuumana. Kiinteistönvälittäjä Antti Nenosen mukaan Kuortaneella saatiin jo elokuussa täyteen kauppamäärä, joka kunnassa tehtiin koko viime vuoden aikana.

Naapurikunnissa myynti ei ole yhtä vilkasta.

– Täällä on pieneen kokoon nähden hyvät palvelut. Urheiluopisto ja Seinäjoen kasvu vaikuttavat tietysti myös, Nenonen selittää.

Kuortaneelta käydään paljon töissä 40 kilometrin päässä Seinäjoella. Asuntojen myyntiajat – keskimäärin hieman yli kuukauden – ovat lyhyemmät kuin isoissa kasvukeskuksissa, esimerkiksi Espoon Leppävaarassa, Jyväskylän Lutakossa tai Helsingin Vuosaaressa.

Tämä käy ilmi Ylen maanantaiaamuna julkaisemasta Asuntopuntarista.

Kasvukeskuksen läheisyys pitää vireänä

Kuortaneen tavoin myös Oulun ympäristössä Lumijoella ja Pudasjärvellä asuntojen myyntiajat ovat olleet viiden viime vuoden ajan suurin piirtein samat kuin Helsingin Ullanlinnassa tai Vantaan Kartanonkoskella.

Näitä suhteellisen vilkkaan asuntokaupan maaseutupaikkakuntia yhdistää se, että ne sijaitsevat kasvukeskuksen vieressä ja niissä on toimivat palvelut – tai niissä on hyvinvoivaa teollisuutta.

Myös paikkakunnan työllisyydellä näyttää olevan vaikutusta. Länsi-Suomen pienillä paikkakunnilla asunnot käyvät nopeammin kaupaksi kuin heikomman työllisyyden Itä-Suomessa.

Esimerkiksi muuttotappioalueella Kainuun Paltamossa asuntojen myyntiaikoja saattaa lyhentää ja hintatasoa pitää tasaisena paikkakunnalle suunniteltu KaiCell Fibersin biojalostamohanke.

Toisaalta asuntojen hinnat eivät vilkkaillakaan maaseutumaisilla paikkakunnilla yleensä nouse, päinvastoin: esimerkiksi Pudasjärvellä keskimääräinen neliöhinta on laskenut tarkastelujaksolla.

Tiedot perustuvat Kiinteistönvälitysalan keskusliiton hintaseurantapalveluun, jossa on mukana vain käytettyjen asuntojen kauppa.

Toista ääripäätä maaseutukunnissa edustavat Alavieska, Pielavesi ja Joroinen. Niissä asuntojen myyntiajat voivat helposti venyä puoleen vuoteen.

Ne sijaitsevat joko syvällä maaseudulla tai muuttotappiokaupungin lähistöllä.

Esimerkiksi liki 300-neliöinen, laajasti peruskorjattu Tommonmäen hirsikoulu Pielavedellä on ollut myynnissä yli viisi vuotta. Taloa myyvä Nilakan kiinteistön myyntijohtaja Aimo Anttonen uskoo, että koulu menee vielä kaupaksi.

– Kun puhutaan näinkin ison kohteen myynnistä, niin ei aina ihan helppoa ole. Vielä ei ole tärpännyt, mutta kyllä minä uskon, että aika tavaran kaupitsee, Anttonen sanoo. Hintapyyntö koulusta on 138 000 euroa.

"Keskuksen liepeillä tämä olisi alehinta"

Aivan Pielaveden keskustasta torin laidalta löytyy kerrostaloasunto, joka on ollut kaupan jo kaksi ja puoli vuotta. Asunnosta on näkymät järvelle ja vehreälle pihalle, putkiremontit on tehty ja tilaa on 116 neliötä.

– Yksi kysyjä on ollut, mutta ei hänkään varmasti kovin vakavasti ottanut tätä sitten, asunnon omistaja Paavo Leppänen kertoo.

– Jos tämä olisi isomman asutuskeskuksen liepeillä, niin tämähän olisi alehinta, Leppänen sanoo. Hintapyyntö asunnosta on 64 000 euroa.

Tutustu Ylen Asuntopuntariin:

Yle kävi läpi 300 000 asuntokauppaa viideltä vuodelta – katso missä asuntokauppa käy ja mihin hintaan

Kanye West, tai Ye – kuten hän nykyään haluaa tulla kutsutuksi – on maailman myydyimpiä ja seuratuimpia artisteja. Hän on myynyt meille musiikkia, jalkineita ja muotia, joiden vahvin meriitti tuntuu olevan yhteys Kanye Westiin.

Talib Kweli, tiedostavan hiphopin eräänlainen kummisetä, on riimitellyt seuraavaa: ”You birthed a new sound like Donda West”. Donda West on Kanyen edesmennyt äiti.

Kanye ’Ye’ West, todella toi rap-musiikkiin uuden soundin ja loi uutta. Musiikillisesti Kanye West on nero.

Kanyen fanit, joiden poliittinen ideologia ei vastaa Trumpin ideologiaa, ovat hämmentyneitä, kun heidän idolinsa kannattaa Trumpia.

Poliittinen ilmapiiri Yhdysvalloissa on viime vuosina polarisoitunut voimakkaasti. Politiikan keskiöön on asettunut identiteettipolitiikka, joka näyttää pakottavan valitsemaan puolensa puhtaasti identiteetin pohjalta, riippumatta siitä, mikä on poliittinen sisältö.

Polarisoituneessa ilmapiirissä West kompastui Donald Trumpiin. West on musiikkiurallaan rakentanut itselleen elämäntyyliin, joka mahdollistaa haastatteluun kävelemisen ’Make America Great again’ -lippalakki ja Colin Kaepernik -paita päällä. Ironista vai nerokasta? Emme tiedä, koska valitettavasti en saanu Westiltä kommentteja tätä kolumnia varten.

Kanyen fanit, joiden poliittinen ideologia ei vastaa Trumpin ideologiaa, ovat hämmentyneitä, kun heidän idolinsa kannattaa Trumpia. Ennen kaikkea, koska tämä sama idoli on musta.

Yhdysvaltain historia on kuitenkin monisyinen ja mutkikas. Myös demokraatit ovat olleet osa järjestelmää, joka ei aina ole palvellut historiallisesti sorrettuja ja marginalisoituja ryhmiä.

West on ilmaissut, että haluaa olla itsenäinen ja riippumaton ajattelija. Näin hän ainakin Twitterissä selittää kohua aiheuttaneita purkauksiaan. Ongelmallista tässä selityksessä on, että West on avoimesti kertonut ettei lue, ja hankkii tietonsa mieluummin kokemuksista tai puhumalla ihmisten kanssa.

Hän on rikas mies, joka ei halua tulla lokeroiduksi ja rajoitetuksi ihonvärin kautta.

West on urallaan menestynyt yliopistoprofessorin poika Chicagosta. Ehkä hän ei halua uhrin leimaa, ja taistelee oikeudestaan olla ihminen vailla kontaktia historiaan, joka on alistanut ihmisryhmää, johon hänet lasketaan. Hän on rikas mies, joka ei halua tulla lokeroiduksi ja rajoitetuksi ihonvärin kautta. Siispä West lausui haastattelussa ’orjuus oli valinta’. Hän on myöhemmin pyytänyt kommenttiaan anteeksi. Se kertoo kuitenkin hänen suhteestaan siihen paradoksiin, jota hänen on vaikea hyväksyä.

Osalle ihmisistä hän on menestyksestään huolimatta aina ensisijaisesti musta, ja siitä syystä lokerossa, josta ei voi ostaa tietään ulos. Hän on siis huipulla, mutta rasismia esiintyy myös siellä, kuten huomaamme esimerkiksi taannoisesta Serena Williams -kohusta.

Yhdysvaltain istuva presidentti järjestää Valkoisessa talossa spektaakkelin, jonka keskiössä on mielenterveysongelmien kanssa painiva artisti.

Yhdysvaltain mediassa pohditaan, onko Kanye West oikeasti sitä mieltä, mitä sanoo, sillä hän on avoimesti kertonut sairastavansa kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Kanye West, kun ei vaikuta olevan olevan tällä hetkellä sellaisessa kunnossa, että kykenee ilmaisemaan poliittisia tai muunlaisiakaan näkemyksiä. Moni on ilmaissut huoltaan Westistä.

Silti Yhdysvaltain istuva presidentti, pyrkiessään osoittamaan ettei vihaa maansa mustia, järjestää Valkoisessa talossa spektaakkelin, jonka keskiössä on mielenterveysongelmien kanssa painiva artisti.

Jos Trump joutuu hyödyntämään Kanye Westin sairaudentunnottomuutta liehitelläkseen mustia, on Yhdysvaltain istuva hallinto suuremmassa kriisissä kuin arvellaan.

Kuva Westistä selittämässä MAGA-lakin supervoimia Trumpille median edustajien seuratessa sivusta, saattaa olla tulevaisuudessa se, mikä kiteyttää Yhdysvaltojen tätä hetkeä.

Maryan Abdulkarim

Kirjoittaja on kulttuurin-ja median sekatyöläinen, joka aina uudelleen hämmentyy kissanhiekkavalikoiman laajuudesta. Tamperelaistaustainen vapaa kirjoittaja asuu Helsingissä

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto arvelee, että työmarkkinakiistojen ratkomisesta työtaisteluilla voi tulla arkipäivää.

– Tämähän saattaa olla uusi normi, että näitä kiistoja ratkaistaan tällä tavalla. En ole ollenkaan varma, onko se Suomen tai yhteiskuntarauhan kannalta hyvä asia, Aalto totesi tänään maanantaina Ylen aamu-tv:ssä.

Aalto pohti, että kun työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto päätti muutama vuosi sitten, ettei kolmikantaiseen valmisteluun enää haluta lähteä, poliittiset päätöksentekijät saivat ajatuksen muuttaa tapoja, joilla asioita hoidetaan.

Ammattiyhdistysliike on parhaillaan ilmiriidassa hallituksen kanssa, koska hallitus suunnittelee irtisanomisen helpottamista alle 10 työntekijän yrityksissä.

Viime yönä käynnistyi Julkisten ja hyvinvointialojen liiton (JHL) kaksipäiväinen lakko, joka kohdistuu muun muassa päiväkotilasten ja koululaisten ruokapalveluihin. Lisäksi Tehy ja Super ovat käynnistäneet aamukuudelta hoitajien vuoronvaihtokiellon.

Myös Teollisuusliitto on ilmoittanut aloittavansa myöhemmin tällä viikolla uusia lakkoja hallituksen irtisanomislakihanketta vastaan.

"Ei voi olla vaikuttamatta ensi vuoden neuvotteluihin"

Työnantajaliitto Teknologiateollisuus ry:n työmarkkinajohtaja Minna Helle totesi puolestaan aamu-tv:n puhelinhaastattelussa, että alkaa näyttää siltä, että pitkittynyt poliittinen kiista alkaa heijastua myös ensi vuoden neuvottelukierrokseen työmarkkinoilla.

– Tilanne työmarkkinoilla kärjistyy irtisanomiskiistan myötä selvästikin, eikä se voi olla vaikuttamatta ensi vuoden neuvotteluihin, Helle sanoi.

Hän huomautti, että luottamus työmarkkinaosapuolten välillä uhkaa heikentyä, vaikka riita ei olekaan alun perin työnantajien ja työntekijöiden välinen.

– Olennaisinta on nyt, että poliittinen kiista saadaan viivytyksettä ratkaistua ja tulevat lakot saadaan vältettyä. Tässä on paljon syyttelyä. Mutta pitäisi enemmän keskittyä ratkaisun hakemiseen. Riitelyn hintalappu on liian kova.

Aalto totesi olevansa Helteen kanssa samaa mieltä siitä, että kiista pitäisi saada ratkaistua mahdollisimman nopeasti.

– Olemme yrittäneet tarjota tässä neuvottelutietä maan hallitukselle, mutta sieltä ei tässä vaiheessa ainakaan ole vielä minkäänlaisia vastaantuloja tullut, Aalto huomautti.

Aallon mukaan Teollisuusliitolla on tällä hetkellä työtaistelusuunnitelmia marraskuun puoliväliin asti.

– Tietysti toivomme, että näitä suunnitelmia ei tarvitse toteuttaa, Aalto jatkoi.

Juttua korjattu klo 10.56. Minna Helle on Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtaja, ei puheenjohtaja.

Lue myös:

Alkuviikon poliittinen lakko iskee etenkin suuriin kaupunkeihin, koskettaa Helsingissä 70 000:ta lasta

Teollisuusliitto ja Ammattiliitto Pro kertoivat uusista lakoista, Sipilä ei kommentoinut uutta kuohuntaa – Yle seurasi perjantain työmarkkinakuohuntaa

Sinisten puheenjohtaja Sampo Terho syyttää ay-liikettä valhekampanjasta irtisanomislakihanketta vastaan

Kallen äiti Elina Sorvali purskahtaa itkuun kotonaan Hattulassa. Kun sanoittaa arkeaan kehitysvammaisen pojan äitinä, elämä tulee jotenkin näkyvämmäksi. Elinan poika Kalle Heiskanen on kehitysvammainen lapsi, joka tarvitsee tukea vuorokauden ympäri.

Vakiotaksihakemus, vammaisuuden määritelmä, terapiatuki, kuljetushakemukset ja lääkekorvaukset. Vammaiseen lapseen liittyy paljon hakemuksia, päätöksiä ja valituksia. Kallen äitinä Elina hoitaa ne yksin. Kymmenvuotiaalla pojalla on lievä älyllinen kehitysvamma. Ympäristöä ymmärtääkseen hän tarvitsee aikuisen apua.

Kalle Heiskasen elämä muuttui syyskuussa kertaheitolla. Tutut taksit vaihtuivat uusiin kuskeihin ja outoihin autoihin. Nyt sekä taksit että kuljettajat vaihtuvat miltei päivittäin. Autoa odotetaan ja joskus se ei ole tullut lainkaan.

– Vuosien ajan meillä oli samat kuskit. He tiesivät, minne Kalle oli milloinkin menossa ja kenelle hänet voi jättää, kertoo Elina Sorvali.

Kehitysvammansa vuoksi Kalle kuormittuu herkästi. Hänelle muutoksista on seurannut univaikeuksia, ruokahaluttomuutta ja muita fysiologisia oireita.

– Hän kysyy jatkuvasti: Kuka tänään on kuski? Millaisella autolla tänään tullaan? Voidaanko minut viedä väärään paikkaan? Mitä minä sitten teen, jos joudun muualle kuin kotiin? kertoo Elina Sorvali.

Kun kaikki altistetaan kilpailulle

Kela-kyytien kilpailuttamisen jälkeen Suomeen jäi 11 taksivälityskeskusta. Ne vakuuttivat Kelalle kilpailutuksen yhteydessä selviytyvänsä Kela-kyytien hoidosta. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kela on joutunut sakottamaan useita välittäjiä.

– Välityskeskusten kanssa tehdyissä sopimuksissa on sanktioitu esimerkiksi liian pitkät jonotusajat tai se, että kyydit eivät tule lainkaan, kertoo osaamiskeskuksen päällikkö Reija Jääskeläinen Kelasta.

Ajoittain olen miettinyt, onko yhteiskunnan kaikki peruspalvelut pakko altistaa markkinaehtoiselle kilpailulle Reija Jääskeläinen

Perheiden kannalta jatkuva huoli kyydeistä on kohtuuton. Missä vaiheessa Kela voi purkaa sopimuksen taksivälittäjän kanssa?

– Kilpailutus oli massiivinen. Sopimuksen purkaminen olisi näin isoissa hankinnoissa raskas järjestely. Seuraamme välityskeskusten toimintaa päivittäin ja yritämme kaikin keinoin saada tämän toimimaan, muotoilee Reija Jääskeläinen.

Sopimuksen irtisanomiseen on kuitenkin jouduttu turvautumaan Uudellamaalla.

Suomessa ajetaan päivittäin kymmenen tuhatta Kela-kyytiä. Vuosittain niitä kertyy 3,5 miljoonaa. Massiivisen uudistuksen jäljet näkyvät pitkään, sillä negatiivista palautetta kuljetuksista tulee Kelaan edelleen joka päivä.

– Ajoittain olen miettinyt, onko yhteiskunnan kaikki peruspalvelut pakko altistaa markkinaehtoiselle kilpailulle. Voitaisiinko ne turvata muuntasoisella sääntelyllä paremmin? Se on poliitikkojen asia miettiä, sanoo Reija Jääskeläinen Kelasta.

Äidin oli pakko hypätä rattiin itse

Kun uudistuksen kanssa oli eletty pari viikkoa, Elina Sorvali luovutti. Jonotus Tampereen aluetaksiin kesti kauan ja aikataulut kaatuivat päivä toisensa jälkeen. Oli pakko levätä ja kyyditä poikaa itse.

– Toki tilannetta on pahoiteltu, mutta sanottu myös: "En minä voi tässä nyt taksiksi muuttua". Yleensä en jää sanattomaksi, mutta se veti hiljaiseksi, sanoo Elina Sorvali.

Erityislasten kuljettamisessa pitäisi olla käytössä profiilit, joissa kerrotaan lapsen apuvälinetarpeista ja kyvystä matkustaa yksin. Profiilien teosta vastaa kunnan sosiaalityöntekijä. Elina Sorvali pelkää, että profiilien tiedot eivät ole lainkaan tavoittaneet kuljettajia.

Kalle saattaa vastata "kyllä" ymmärtämättä lainkaan mitä häneltä kysytään Elina Sorvali

– Kallen profiilissa kerrotaan, että hän on "saattaen vaihdettava" ja yhteystietoni, jos kuskille tulee epäselvyyksiä. Silti ongelmia on. Sain viestin, että keskuksen asiakaspalvelijat eivät pysty muokkaamaan profiilia, vaan ainoastaan heidän esimiehensä, kertoo Sorvali.

Tilanne on johtanut siihen, että kehitysvammaiselta pojalta kysytään omavastuuosuuksista, kotiosoitetta tai siitä, missä on koulun C- ovi.

– Kalle saattaa vastata "kyllä" ymmärtämättä lainkaan, mitä häneltä kysytään, kuvaa Sorvali.

Syyskuussa neljä perhettä teki aluehallintovirastolle kantelun Hattulan kunnasta. Elina Sorvali on mukana kantelussa, jonka mukaan kunta ei huolehtinut kuljetuspalveluiden lainmukaisuudesta.

– Kukaan ei ota tilanteesta vastuuta. Sekä Hattulan kunta että Tampereen aluetaksi levittelevät käsiään. Kuljetuspalvelut ovat pojalle myönnettyjä tukipalveluita. En kerta kaikkiaan suostu tähän, sanoo Elina Sorvali.

Taksikeskus: Alun ongelmat on nyt selätetty

Kela- ja sote-kyytien kilpailutuksen Kanta-Hämeessä voitti Taksi Tampere. Hallituksen puheenjohtaja Tero Kallio kertoo Kela-kyytien toimivan saatavuuden osalta hyvin. Alkuvaikeudet ovat Kallion mukaan pääosin ohi.

– Palautteet ja reklamaatiot hoidetaan viikon kuluessa. Palautteiden osalta olemme päässeet aikatauluun, mutta jonotusajoissa on ollut ajoittain ongelmia.

Profiileista Tero Kallio toteaa, ettei erityislapsia ole eritelty järjestelmään millään tavoin.

– Kaikki profiilit on tehty joko Kelan tai asiakkaan pyynnöstä. Alaikäisten kohdalla pyynnön on tultava lapsen huoltajalta kirjallisena.

Ministeriöt pompottelevat

Miksi Kela-kyydit piti ylipäätään kilpailuttaa? Kyyteihin liittyy usein ihmisten terveyteen, ikään tai elämäntilanteisiin liittyviä rajoitteita. Nyt vastuutahoa onkin vaikea löytää.

Liikenne- ja viestintäministeriö teki liikennekaarta eli nykyistä liikennepalvelulakia, joka katsoo liikennejärjestelmiä kokonaisuutena. Sen tavoite on tuottaa käyttäjilleen tehokkaita ja edullisia palveluita.

Hallitusneuvos Maija Ahokas liikenne- ja viestintäministeriöstä sanoo, että Kela-kyytien kilpailutus ei liity uudistettuun liikennepalvelulakiin. Liikennepalvelulaki ei ottanut kantaa kilpailutuksen tapaan tai aikatauluun, kertoo Ahokas.

Liikennepalvelulain muutos vaikutti kuitenkin merkittävästi Kela-kyytien järjestämiseen. Liikennepalvelulain muutos johti sairausvakuutuslain muutoksiiin. Vaikka laki ei sinänsä ohjeistanut kilpailuttamiseen, Kelan mukaan se oli pakko tehdä.

– Kilpailutus oli pakollinen, koska asetuksen säätämiseen liittyvä epävarmuus kesti pitkään ja lopulta sekin säädettiin vain määräajaksi, toteaa osaamiskeskuksen päällikkö Reija Jääskeläinen Kelasta.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä kerrotaan, että asiakkaan on valittava kilpailutuksen voittanut yrittäjä saadakseen kyydin pelkällä omavastuuosuudella. Matkakorvauksen tarkoituksena on turvata kansalaisten yhdenmukainen oikeus saada hoitoa asuinpaikasta riippumatta.

– Ilman kilpailutusta Kela-kyytien hinnat ja kustannukset olisivat karanneet käsistä. Jos sairausvakuutuslakia ei olisi muutettu, valtio ei olisi voinut ennakoida sairausvakuutuksen matkakorvausmenoja, sanoo hallitussihteeri Anu Kangasjärvi sosiaali- ja terveysministeriöstä.

"Hävettää."

Muuta nuori poika ei lehtimiehen viimeiseen kysymykseen vastannut. Poliisi oli lukenut ääneen pojan sinä päivänä antaman tunnustuksen ja paikalla olleet toimittajat olivat kuunnelleet. Lopuksi yksi aikuisista oli kysynyt, miltä pojasta nyt tuntui.

Pojan kertomus oli vahvistanut sen, mitä kaikki osasivat jo epäillä. Päivien ajan Suomen ja maailman tiedotusvälineissä rummutettu sensaatiomainen tarina omatekoisella raketilla lentäneestä pojasta oli ollut keksitty juttu.

Mediasirkuksen päähenkilö, 17-vuotias kuopiolaispoika, oli nimeltään Silvo Sokka. Mutta sillä nimellä häntä ja hänen sukuaan ei enää vuoden 1948 tapauksen jälkeen tunnettu. Rakettipojan perhe häpesi julkisuutta niin paljon, että vaihtoi nimensä.

Vasta nyt, 70 vuotta myöhemmin, jotkut Silvo Sokan sukulaiset ovat valmiita puhumaan sukunsa suurimmasta tarinasta.

Jumalan ja ihmisten edessä väitän lentäneeni raketilla. Silvo Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948

"Taidat olla niitä, jotka lenteli"

Jos lehtimies soittaa, älä kerro koskaan mitään. Näin Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke muistaa vanhempiensa opastaneen.

Aina joskus syksyisin Salken perheen puhelin soi. Oli taas kuuluisan rakettilennon vuosipäivä. Toimittajat tiesivät perheen uudesta nimestä huolimatta. Mutta mitään ei kerrottu.

Vielä kun Riitta Salke aikuisena muutti miehensä kanssa uuteen asuntoon ja nimikyltti saatiin oveen, naapuri koputti olkapäähän ja sanoi: "Taidat olla niitä jotka lenteli".

– Minulla löi tyhjää, mutta mieheni hoksasi, että hänen täytyi tarkoittaa Silvon rakettipläjäystä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole koskaan tavannut kuuluisaa setäänsä. Perhe oli kyllä kirjeenvaihdossa, mutta aina oli olemassa yksi asia, josta ei koskaan puhuttu.

Oikeastaan hän ei ole aivan varma, milloin hän kuuli setänsä erikoisesta seikkailusta ensimmäisen kerran. Ehkä se oli lapsena, kun kaverin isä mainitsi asiasta leikillään. Sen jälkeen Salke on käynyt tarinaa läpi mielessään varmasti satoja kertoja.

Kaikki alkoi iltapäivällä 7.10.1948.

Tajuton nuorukainen rannalla

Tuona päivänä ohikulkija käveli Suonenjoen Maamieskoulun pihalla, kun hän näki vettä valuvan nuorukaisen makaavan tiedottomana maassa.

Tuntematon nuori vietiin saunaan lämpenemään. Hänen taskustaan löytyi lupalappu, joka paljasti hänen olevan lähtöisin Kuopion kasarmilta. Nuorukainen oli Silvo Sokka, varuskunnan asemestarin poika.

Virottuaan poika aloitti uskomattoman tarinansa.

Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli. "Insinööri Ganzeuge"

Hän kertoi tehneensä juuri pakkolaskun läheiseen järveen. Nuorukainen oli rakentanut itse raketin ja lähtenyt sillä koelennolle Riistavedeltä. Kolmessa ja puolessa minuutissa hän oli kiitänyt kymmenien kilometrien matkan Suonenjoen yläpuolelle.

Seitsemän kilometrin korkeudessa aluksen polttoainesäiliö oli haljennut ja kone alkanut pudota. Kone oli syöksynyt vaakalennossa kohti järveä, kun poika oli onnistunut avaamaan ohjaamon kannen ja pudonnut veteen. Sieltä hän oli uinut kertomansa mukaan puolitiedottomana 400–500 metrin matkan rantaan ja menettänyt siellä tajuntansa.

Häntä oli kertomuksensa mielikuvituksellisuuden takia aluksi pidetty heikkomielisenä, mutta kertomuksen johdonmukaisuus viittasi kuitenkin toiseenkin mahdollisuuteen. Sisämaa-Laatokka-lehti, 10.10.1948

Paikallaolijat kuuntelivat varmasti ihmeissään. Joku kysyi, miten poika oli onnistunut pelastautumaan huimaa vauhtia syöksyvästä koneesta.

– Pistin jarrut päälle, poika oli tarinan mukaan vastannut.

Poika lähetettiin isänsä Verner Sokan mukana takaisin kasarmille. Tarina ei kuitenkaan päättynyt siihen, sillä seuraavana päivänä kuopiolaisen sanomalehden postiluukusta tuli kirje, joka vaikutti todistavan uskomattoman kertomuksen todeksi.

"Näkemiin sinä pilvien veli"

"Surren täytyy minun ilmoittaa, että maailma ja Suomi on menettänyt tänään erään lahjakkaimman keksijänalun", kirjoittaja aloitti.

Viestin oli lähettänyt Savo-lehteen saksalainen insinööri Ganzeuge, joka kertoi avustaneensa keksijä Silvo Sokkaa tämän suunnitteleman raketin rakentamisessa. Nuori suomalainen oli laatinut piirustukset, insinööri antanut rahallista avustusta ja osat valmistettu "eri tehtaissa väärillä nimillä". Käsin suomeksi kirjoitetussa kirjeessä selostettiin, miten moottoriin oli saatu jopa 2 650 kilon työntövoima.

Kuukausien rakennustöiden jälkeen raketti oli ollut lopulta valmis koelennolle. Tämä tapahtui lokakuun seitsemäs päivä. Kirjeen mukaan koelento oli kuitenkin päättynyt onnettomasti: radioyhteys oli katkennut, jolloin Ganzeuge oli päätellyt raketin tuhoutuneen.

– Rauha sinulle nuori nero. Näkemiin sinä pilvien veli, kirjoittaja toivotti.

Nuori nero ei kuitenkaan ollut kuollut. Kaikkea muuta – hän käveli vielä samana päivänä toimituksen ovesta sisään.

Silvo Sokan elämäntarinaa tutkineen Paavo Romppaisen mukaan nuori mies halusi hakea lähettämänsä kirjeen takaisin. Ehkä hän olisi halunnut perua koko jutun, nyt kun hänen henkilöllisyytensäkin oli jo paljastunut.

– Käsittääkseni päätoimittaja oli jopa luvannut, että juttua ei tehtäisi, Romppainen sanoo.

Kävi toisin: seuraavana aamuna paikallislehti julkaisi uutisen "17,5-vuotiaan Silvo Sokan" rakettilennosta täytenä totena.

Joka tapauksessa koelennolle lähtö tapahtui toissailtana Kuopion lähistöllä "Silverstarilla", joksi kone oli ristitty. Savo-lehti, 9.10.1948

Jälkeenpäin Silvo sanoi halunneensa välttää valehtelijaksi leimaantumista. Ehkä hän ajatteli, että asia menee itsestään ohi.

Mutta ei se mennyt. Suomen Tietotoimiston paikallinen toimittaja välitti uutisen eteenpäin valtakunnallisiin tiedotusvälineisiin. Tarina rakettilennosta levisi kuin sosiaalisen median aikakaudella konsanaan ja parin päivän sisällä siitä oli tullut etusivun uutinen sanomalehdissä Suomen ulkopuolellakin.

Aina löytyi joku, joka tuki tarinaa

Nyt tuntuu uskomattomalta, että isotkaan tiedotusvälineet eivät kumonneet tarinaa rakettilennosta. Juttua epäiltiin mielikuvituksen tuotteeksi, mutta silti sitä uutisoitiin kissankokoisin kirjaimin.

Hetkessä maailmanmaineeseen noussut 17-vuotias sotilasperheen poika piirsi hienon kuvan rakentamastaan Silverstar-aluksesta. Hän jopa kävelytti poliiseja Riistaveden metsissä paikassa, josta raketti oli muka lähtenyt.

– On henkilöitä, joiden mielestä mahdollisesti tapahtuneen lennon järjestelyissä samoin kuin raketin suunnittelussakin on ollut mukana todella asiantuntijoita, jotka kuitenkin ovat vetäytyneet tapahtumain tässä vaiheessa "esiripun taakse", kirjoitti lokakuun 11. päivän Helsingin Sanomat.

Aina jostain löytyi joku, joka tuki Sokan tarinaa. Helsingin Sanomien haastattelema Savon sotilaspiirin komentaja kertoi "alaisensa esiupseerin pojan" nähneen jo edellisenä kesänä raketin piirustuksia. Laatokka-Sisämaa-lehti meni vieläkin pidemmälle:

– Kuopion nuori keksijä Silvo Sokka on nero, kertoo kuopiolainen kenraali, joka on hänen toimistaan jo aikaisemmin kuullut, lehti julisti.

Minusta on vaikea uskoa poikani valehdelleen. Verner Sokka Helsingin Sanomissa 10.10.1948

Tapausta lentoliikennerikkomuksena tutkinut poliisi piti kertomusta jo alusta alkaen keksittynä. Myös tiedotusvälineissä sävy muuttui päivä päivältä kriittisemmäksi.

– Ja kun Silvolta tivattiin yksityiskohtia, alkoi paljastua vähitellen, että eihän tämä mies tiedä lentokoneen rakentamisesta yhtään mitään, Paavo Romppainen kertoo.

Kaksi päivää ensiuutisen jälkeen "nuori nero" lopulta alistui ja myönsi poliisille sepittäneensä koko tarinan saksalaisinsinöörin kirjettä myöten.

"No niin, se on häne häpiänsä, niin kuin karjalainen sanoo"

Riitta Salken isovanhempien kasvot 70 vuoden takaisessa lehtikuvassa kertovat ahdistuksesta. Sotilasperheen pojasta oli tullut muutamassa päivässä kansainvälinen julkkis. Sellaista perhe ei ollut tilannut.

– Traagisesta tapauksesta on kannettu häpeän ja nöyryytyksen taakkaa vuosikymmeniä, Riitta Salke miettii.

Siitä eteenpäin on kuin tarinan kaikki jäljet olisi haluttu pyyhkiä pois. Pari vuotta tapauksen jälkeen perhe muutti sukunimensä Sokasta Salkeksi. Kasarmiperheiden elämää esittelevässä historiateoksessa tapauksesta ei puhuttu mitään, vaikka se varmasti tunnettiin. Jopa lehtikuvan historiaa käsittelevässä kirjassa oli "unohdettu", että juuri Silvo Sokan valokuva oli ensimmäinen telefototekniikalla siirretty lehtikuva.

– Kirjassa väitettiin, että ensimmäinen suomalainen telefoto-kuvan lähetys tapahtui 1953. Kirjan toinen kirjoittaja oli henkilö, joka oli itse käynyt kuvaamassa Sokan Kuopiossa, nauraa Paavo Romppainen.

Seinäjokinen kulttuurituottaja Romppainen on yrittänyt parsia kokoon sirpaleista Silvo Sokan elämänvaiheista. Hän on koettanut vuosikymmenien ajan saada Silvon tai jonkun tämän sukulaisen haastateltua. Turhaan.

Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni. Paavo Romppainen

Silvo ei elinaikanaan antanut tiettävästi kenellekään haastattelua kohun laannuttua. Edes hänen nuoremmat sukulaisensa eivät osaa kovin tarkkaan sanoa, missä hän milloinkin asui ja mitä teki.

Kerran Romppainen julkaisi kuopiolaisessa paikallislehdessä puhelinnumeronsa ja ilmoitti keräävänsä tarinoita tapauksesta. Hän sai kymmeniä soittoja ihmisiltä, mutta yksi jäi lähtemättömästi mieleen.

– Naisääni sanoi: "Etkö voisi jo jättää meitä rauhaan" – ja sitten luuri kiinni.

Se ei voinut Romppaisen mukaan olla ollut kukaan muu kuin joku Silvo Sokan sukulaisista.

70 vuoden vaikenemisen jälkeen

– En ole koskaan hävennyt sitä, sanoo kirkkaanvihreään huiviin pukeutunut Riitta Salke kävellessään Kuopion kasarmin tiilirakennusten keskellä.

Hänelle kuuluisan sedän tempaus ja sen traaginen lumipalloefekti on ollut pikemminkin säälin kuin häpeän aihe. Silti kirjoittamista opiskellut Salke kierteli aiheen ympärillä pitkään ennen kuin rohkeni kajota siihen.

Nyt hän sanoo kirjoittavansa rakettilentäjästä fiktiivistä romaania. Aina joskus hän vie tekstinpätkiä isälleen, Silvon nuorimmalle veljelle.

– "Mikäpäs siinä" taitaa olla suurin kommentti, jonka olen omalta isältäni saanut. Se on sellaista iäkkään miehen vaitonaisen hyväksyvää tyyliä, Riitta Salke kertoo.

Hän ei ole ainoa Silvo Sokan perheen jälkeläinen, joka on uskaltanut tarttua tarinaan. Silvon siskontytär, kultaseppämestari Pipsa Pasanen on innostunut tekemään enonsa muistoksi hopeisen korun. Se on samanmuotoinen kuin Silverstar-raketti, jonka Silvo aikoinaan tarinansa tueksi piirsi.

Pasanen etsii parhaillaan yhteistyökumppania, jotta voisi lahjoittaa osan Silverstar-korun myyntituloista hyväntekeväisyyteen. Yksi ajatus on, että varoilla tuettaisiin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria.

Ajatus ei ole ihan uusi.

"Uskon, että Silvo piti itseään nerona"

Kun tieto Silvo Sokan rakettilennosta levisi lokakuisena lauantaina, Suomen Nuorten Opintorahaston markkinointiosasto oli hereillä. Seuraavan aamun Helsingin Sanomiin painettiin iso mainos, jossa pyydettiin ihmisiä muistamaan "Silvo Sokan tapaisia lahjakkaita nuoria".

– [Suomen Nuorten Opintorahasto] auttaa varattomat nuoret nerot oppikoulun läpi korkeamman opin tielle, mainoksessa sanottiin.

Oliko Silvo nuori nero? Oliko hän ympäristönsä hyljeksimä erityislahjakkuus vai syrjäytymisvaarassa ollut teinipoika, joka olisi tarvinnut jotakin ylimääräistä tukea?

Näihin kysymyksiin Riitta Salke, Pipsa Pasanen ja suvun ulkopuolelta tarinasta kiinnostuneet ovat yrittäneet turhaan saada vastausta.

– Olen ajatellut, että Silvo oli tieteelle ahnas ja mielikuvituksensa yllättämä seikkailija, joka taisi haluta kasarmia avarampiin maisemiin, Salke miettii.

Lehtimiesten poistuttua oli Sokka sanonut elämänsä tuntuvan nyt paljon helpommalta. Helsingin Sanomat, 12.10.1948

Kun rakettilento oli paljastunut uutisankaksi, Silvo kertoi toimittajille halunneensa karata kotoa ja mennä Ruotsiin tai Norjaan. Hän sanoi halunneensa lavastaa kuolemansa, jotta olisi voinut huomaamattomasti hävitä maasta.

Nuorukainen oli lähtenyt kotoaan polkupyörällä. Suonenjoen kohdalla hän ei kuitenkaan enää jaksanut jatkaa, vaan ajoi pyöränsä järveen ja kävi makaamaan rannalle, josta hänet löydettiin.

Kukaan ei tiedä varmasti, miksi Silvo kehitti niin mielikuvituksellisen peitetarinan ja miksi hän piti siitä kiinni niin pitkään. Tapausta tutkineen Paavo Romppaisen mukaan isä-Sokka kertoi poliisille poikansa olleen kova valehtelija. Romppainen sanoo löytäneensä asiakirjoista jopa maininnan, että isä olisi halunnut oikeuden tutkivan pojan mielentilan.

– Uskon, että Silvo Sokka piti itseään nerona ja keksijänä.

Muutaman päivän ajan suurenmoisen mielikuvituksellisen pojan haave oli totta ja hän oli maailman silmissä nero. Jälkeläisten on nyt vaikea ymmärtää häpeärangaistusta, jonka perhe otti teosta itselleen.

Aika on toinen, sanoo Riitta Salke. Nyt Silvo Sokan rakettimatkasta voi olla jo ylpeä.

Voit kuunnella Riitta Salken haastattelun Yle Areenasta täältä.

Suomen kunnista Keski-Pohjanmaan Halsualla ja Kittilässä harrastetaan eniten seksiä. Ilta-Sanomien kysely kertoo, että näissä kunnissa seksiä harrastetaan keskimäärin kolmesti viikossa. Kaikkiaan 223 kunnasta vähintään kymmenen vastaajaa kertoi seksimääränsä.

Kunnanjohtaja Jari Penttilän kysely itsessään yllätti. Mutta vain se.

– Lopputulos ei ollut yllätys, koska halsualaiset ovat kuulemma olleet aktiivisia ennenkin, virnistää Penttilä.

Aihe on sittemmin noussut esiin kahvipöytäkeskusteluissa joka päivä. Seksistä puhuminen on kunnassa silti yhtä "normaaleissa puitteissa".

– Kyllä sanoisin, että opiskelijapiireissä puhuttiin paljon enemmän.

Väestöliiton suuri Finsex-tutkimus kertoo, että seksikertojen määrää sopivana pitävien osuus on laskenut vuodesta 2007 ja on nyt alhaisimmillaan vuoden 1992 jälkeen. Miehistä enemmän yhdyntöjä halusi 59 prosenttia, naisista 45 prosenttia. Osuus on kasvanut 90-luvusta merkittävästi.

IS:n kyselyn tuoma julkisuus on ollut Halsualle ilmaista mainosta. Kunnanjohtaja Jari Penttilä toivoo, että harrastuneisuus näkyisi myös lapsiluvussa. Toistaiseksi suoraa yhteyttä ei ole näkynyt: kunnassa syntyy vuosittain kymmenisen lasta, ja tänä vuonna luku jää tuosta puoleen.

Toisaalta kyse on tuoreesta kyselystä.

– Sitten se näkyy ensi vuonna! ilahtuu Penttilä.

Halsua otti aikanaan ensimmäisenä kuntana Suomessa käyttöön oman lapsilahjan. Nykyään lapsi saa 3 000 euron tuen, tuhat euroa kerrallaan ensimmäisten vuosiensa aikana.

Tämä on viriili kunta: kaikki ovat iloisia ja aktiivisia. Miksei seksin suhteenkin?

Halsuan raitilla tuloksen yllätyksellisyys jakoi väkeä. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että tiedosta on riittänyt iloa kunnan sisällä ja myönteistä julkisuutta sen ulkopuolella.

– Tuli hymy huuleen. Rupesin miettimään, että miten se on mahdollista, kun on niin pieni pitäjä.

Osa yllättyi jo siitä, että moni vastasi. Vastaukset on myös voitu heittää huumorilla, sanovat monet.

– Ehkä tilanne ei ole ihan noin viriili. Pitäisihän sen näkyä lapsiluvussakin.

– En olisi uskonut, että kunta pääsee sellaisille listoille. Elämästä täällä ei huomaisi moista.

Lastenvaunujen kanssa kulkeva äiti ei sen sijaan yllättynyt.

– Ei täällä muita harrastuksia ole.

Myös moni muu uskoo, että vastauksissa voi olla totuuden siemen.

– Tämä on viriili kunta: kaikki ovat iloisia ja aktiivisia. Miksei seksin suhteenkin?

– Eihän se yllätys ollut! Onhan se täällä ainakin tiedetty – muualla vain ei.

Suomalaista lukiota käyvä Hasan Khademi, 20, on saanut hallinto-oikeuden kielteisen päätöksen turvapaikan saamisesta Suomessa.

Hallinto-oikeus huomautti kuitenkin, ettei Maahanmuuttovirasto Migri selvittänyt sisäisen paon mahdollisuutta Afganistanissa ja se pitää tehdä ennen käännytystä. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei ole tullut.

Hallinto-oikeuden päätös oli niin kova pettymys, ettei Hasan Khademi kertonut siitä kenellekään pariin päivään.

– En halunnut kertoa, koska en halua sääliä.

Hasan Khademi pelkää, miten hänen nyt käy.

Hasan Khademi tuli Suomeen elokuussa 2015 turvapaikkahakija-aallon mukana. Hän on saanut julkisuutta, koska oppi suomen kielen nopeasti ja käy parhaillaan Tampereella toista vuotta Kalevan lukiota. Tämä on harvinaista turvapaikanhakijoille.

Khademi on nyt lukion ohella töissä

Hasan Khademi on nyt myös töissä Tampereella. Hän ei voi hakea opiskeluun perustuvaa oleskelulupaa, koska Khademin saamien tietojen mukaan lukio-opinnot eivät riitä tähän.

Joulukuussa 2016 Maahanmuuttovirasto ilmoitti, ettei Hasan Khademi saa turvapaikkaa tai oleskelulupaa Suomesta, vaan hänet käännytetään Afganistaniin. Khademi valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen ja sen päätös tuli vasta nyt noin kaksi vuotta myöhemmin.

Khademi aikoo valittaa tästä päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Afganistanin turvallisuudesta on käyty Suomessa paljon keskustelua.

Maahanmuuttovirasto keskeytti tänä syksynä hetkeksi päätösten tekemisen afganistanilaisten jättämiin turvapaikkahakemuksiin. Päätöksen taustalla oli YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n uusi Afganistania koskeva arvio.

Syyskuussa Migri muutti Afganistan-linjaustaan. Lapsiperheiden ei enää edellytetä pakenevan maan sisäisesti Kabuliin. Sisäisen paon mahdollisuus pitää muiden kuin lapsiperheiden kohdalla tutkia tapauskohtaisesti.

Muun muassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan Afganistan on liian vaarallinen maa, jotta sinne voitaisiin lähettää ketään.

YK:n pakolaisjärjestön tilastojen mukaan tammikuusta kesäkuun loppuun kestävän seurantajakson aikana lähes 1 700 ihmistä on kuollut väkivaltaisuuksissa ja lähes 3 500 loukkaantunut Afganistanissa.

Lue lisää:

Hasan Khademi käy suomalaista lukiota ja saa jopa kymppejä todistukseen – pian selviää, uhkaako häntä ja lukuisia muita käännytys Afganistaniin

Maahanmuuttovirasto muutti Afganistan-linjaustaan: Lapsiperheiden ei enää edellytetä pakenevan maan sisäisesti Kabuliin

Miksi turvapaikanhakija käännytetään Afganistaniin, mutta ei Jemeniin? Maahanmuuttovirasto vastaa 7 kysymykseen

Afganistanin turvallisuus syöksykierteessä, Isis on uusin uhka – Asiantuntija: "Kabul on kuilun partaalla"

Muutama vuosi sitten kaksi suomalaismiestä oli työmatkalla New Yorkissa. Toisella heistä oli ongelmia kalsareiden kanssa, sillä ne hiersivät ikävästi. Yhtenä iltana mies päätyi erään baarin naistenvessaan rasvaamaan hiertymiään. Syntyi idea yrityksestä: valmistetaan alushousuja kuidusta, joka ei hierrä.

Baarista matkaan tarttui myös firman nimi, The other danish guy, koska baarin tarjoilija luuli miehiä tanskalaisiksi.

The other danish guy -kalsariyrityksen kertomus on omaperäinen, mutta muutkin yritykset pyrkivät erottautumaan joukosta kertomalla tarinan yrityksen takaa.

– Yritystarinoista on puhuttu aina, mutta jotenkin tuntuu, että viiden viimeisen vuoden aikana tarinoista puhuminen on korostunut. Brändi on moniulotteinen asia, mutta tällä hetkellä tarinaa korostetaan, kertoo The other danish guyn perustaja ja toimitusjohtaja Tommi Lähde.

Aitojen tarinoiden joukossa voi olla keksittyjä

Brändejä ja markkinointia tutkinut yliopistonlehtori Ulla Hakala Turun yliopistosta on huomannut, että tarinallisuus yritysten takana on lisääntynyt selvästi. Kuluttajat vaativat läpinäkyvyyttä, koska tuotteisiin suhtaudutaan entistä kriittisemmin.

– Lähes poikkeuksetta yritysten nettisivuilta löytyy jonkinlainen tarina. Monesti se voi olla hyvin henkilöitynyt tai sitten tarina kertoo yrityksen synnystä, hän kertoo.

Tarinoilla yritykset haluavat inhimillistää brändiään sekä tuoda palvelua tai tuotetta lähemmäs asiakasta. Hakalan mukaan asiakas voidaan hyvässä tapauksessa saada jopa osaksi tarinaa.

Miten kukaan voisi koskaan luottaa meihin, jos yrittäisimme vaan keksiä jotain. Ilman luottamusta ei ole brändiä. Tommi Lähde

Kaikilla yrityksillä ei välttämättä ole sen kummempaa tarinaa, mutta jokainen kuitenkin haluaa pysyä trendin aallonharjalla.

Hakala toteaa, että jotkut yritykset saattavat keksiä tarinan, jos sitä ei omasta takaa ole. Tarinan rakentaminen on Hakalan mukaan sallittua niin kauan, kun ei väitetä mitään, mikä ei pitäisi paikkansa, tai varasteta kilpailijan ideaa.

– On syntynyt uusi teollisuuden haara, joka auttaa brändejä kertomaan tarinoita. Kaikilla tarinaa ei ole. Jos tarina keksitään, siitä tulee ulkoinen kuori, jolla ei ole sisältöä, Tommi Lähde toteaa.

Hänen The other danish guy -yrityksensä nettisivuilta syntytarina löytyy stand upin keinoin videomuodossa kerrottuna.

– Miten kukaan voisi koskaan luottaa meihin, jos yrittäisimme vain keksiä jotain. Ilman luottamusta ei ole brändiä, brändikonsulttina aiemmin toiminut Lähde korostaa.

Paikkoja, rakennuksia ja jopa työnantajia brändätään

Bränditutkija Ulla Hakalan mukaan brändäyksen kausi on ollut Suomessa nopeaa. 80-luvulla alettiin laajamittaisesti puhua kuluttajatuotteiden brändäyksestä. Myös brändäyksen kohteet ovat lisääntyneet.

Nykyään brändätään paikkoja, kuten kaupunkeja, alueita, maita ja jopa maanosia. Myös rakennuksia voidaan brändätä.

Loppukädessä asiakkaat määrittävät, onko jokin brändi vai ei. Ulla Hakala

– Esimerkiksi Guggenheimin museo on jo itsessään brändi. Myös Suomi-kuvan luomiseen ja vahvistamiseen valittiin aikanaan työryhmä, Hakala muistelee.

Perinteisesti brändi mielletään nimen, logon, symbolin ja sloganin kokonaisuudeksi, joka yksilöi brändäyksen kohteen. Sen lisäksi kulttuuri ja arvot luovat brändiä.

– Viime kädessä asiakkaat määrittävät, onko jokin brändi vai ei. Alan kirjallisuudessa on esitetty, että on oltava vähintään kymmenen vuotta markkinoilla, ennen kuin voidaan puhua brändistä. Digitaalisuus on tosin lyhentänyt aikajännettä, Hakala kertoo.

Sekä Ulla Hakala että Tommi Lähde ovat huomanneet henkilöbrändäyksen lisääntyneen.

– Nykyään puhutaan paljon siitä, että meidän jokaisen pitäisi brändätä itsemme. Jos emme tee sitä, mielikuva muodostuu joka tapauksessa. Se on esimerkiksi työmarkkinoilla tärkeää, Hakala kertoo.

Hakalan mukaan uutena brändäyksen osa-alueena on työnantajabrändäys. Etenkin niillä aloilla, joilla työntekijöistä on kilpailua tai pulaa, työnantajat pyrkivät luomaan brändin ja sitä kautta varmistamaan parhaimpien osaajien saannin.

– Tuolla on sarvikuono!

Reilly Travers osoittaa horisonttia. Ja tosiaan, kaukana näkyy liikkuvaa kiveä muistuttava möykky.

Mutta terävä sarvi ei törrötä ylpeänä kohti taivasta. Imiren suojelualueella sarvikuonojen sarvet on sahattu irti, jotta salametsästäjille ei olisi saalista.

Travers johtaa suojelualuetta, joka sijaitsee parin tunnin ajomatkan päässä Zimbabwen pääkaupungista Hararesta kaakkoon. Täällä sarvikuonoja pidetään jatkuvasti silmällä.

Kymmenen vuotta sitten Imiressä tapettiin neljä sarvikuonoa, juuri kun uusi salametsästysaalto oli alkamassa.

– He saapuivat pian pimeyden laskeuduttua, pahoinpitelivät vartijat ja heittivät akkuhappoa yhden kasvoille. Hän on edelleen sokea, Travers kertoo.

Suojelualueella elävät sarvikuonot ovat tottuneet ihmisiin, ja tulevat ruuan perässä herkästi heidän luokseen.

– Salametsästäjät ampuivat sarvikuonomme sarjatulella. Se oli todella traagista ja suuri menetys koko Zimbabwen sarvikuonokannalle.

Vuosina 2007–2009 neljäsosa Zimbabwen sarvikuonoista kuoli salametsästäjien luoteihin.

Koko Afrikassa on viimeisten kymmenen vuoden aikana salametsästetty yli 7 000 sarvikuonoa. Pelkästään Etelä-Afrikassa tapettiin viime vuonna jopa kolme sarvikuonoa päivässä.

Afrikassa arvioidaan olevan runsaat 5 000 suippohuulisarvikuonoa ja vähän yli 20 000 leveähuulisarvikuonoa. Suurin osa niistä tallustaa Etelä-Afrikan luonnonpuistoissa.

Zimbabwessa sarvikuonoja on jäljellä enää alle tuhat.

Arvokkaampi kuin kokaiini

Sarvikuonon sarvi on kilohinnaltaan usein kalliimpaa kuin kulta, timantit tai kokaiini. Sarvikuonojen sarvien uskotaan parantavan monia sairauksia, ja norsunluusta tehdään koriste-esineitä, joiden uskotaan tuovan onnea.

Ennen 1970-lukua sarvikuonojen salametsästys ei ollut suuri ongelma. Mutta se kasvoi samaan tahtiin kuin varakkuus Aasiassa, jossa on suurimmat markkinat sekä norsunluulle että sarville.

Kymmenen vuotta sitten nähtiin uuden salametsästysaallon alku. Huippuvuosi oli 2014, jonka jälkeen luvut ovat pudonneet hieman.

Kuluvan vuoden elokuun loppuun mennessä Etelä-Afrikassa oli tapettu yli 500 sarvikuonoa. Krugerin kansallispuistossa sarvikuonojen määrä on lähes puolittunut sitten vuoden 2014.

Aika käy vähiin.

Imiressä sarvikuonoja ja norsuja vartioidaan ympäri vuorokauden. Reilly Traversin mielestä ei ole ongelma, että ne tottuvat siten ihmisiin.

– Luonnossa niitä ei voi seurata ja pitää silmällä samalla tavalla. Mutta onhan se kaksipiiippuinen juttu. Toisaalta, salametsästäjät eivät tule tänne jos tietävät, että eläimiä vartioidaan.

Salametsästäjien jahtaaja on opetettu puremaan

Kymmenen vuoden takaisten traagisten tapahtumien jälkeen Imiren suojelualue on panostanut paljon vartijoiden kouluttamiseen, mutta eläimet ovat silti yhä vaarassa. Siksi vartijatiimiin rekrytoitiin keväällä uusi jäsen – hollanninpaimenkoira Murwi.

Murwi on paikalliskieli shonaa, ja tarkoittaa soturia.

Koira tuotiin Zimbabween Britanniasta, ja se maksoi noin 15 000 euroa.

– Jos se tulee teidän luoksenne, älkää missään nimessä laittako käsiä alas tai yrittäkö koskea siihen. Se on koulutettu vain jahtaamaan salametsästäjiä ja heidät kiinni saadessaan puremaan, Travers neuvoo.

Pikimusta koira tuijottaa intensiivisesti aidan takaa. Maassa on massiivinen jyrsitty luu.

Pian Murwi pääsee taas harjoittelemaan.

Murwi jäljittää "salametsästäjiä" nyt useamman kerran päivässä, ja pystyy seuraamaan epäiltyä salametsästäjää monta kilometriä.

– Ennen salametsästäjät hallitsivat yötä, mutta Murwi muuttaa pelin täysin, Travers sanoo.

Norsunluu kiellettiin Kiinassa alkuvuodesta

Imiressä on myös monta norsua. Yksi niistä elää puhvelilaumassa, koska uskoo olevansa puhveli.

Sata vuotta sitten norsuja oli jopa 10 miljoonaa. Mutta norsunluunhimo, ensin Euroopassa ja sitten Aasiassa, ajoi norsut lähes sukupuuttoon. Tänä päivänä norsuja arvioidaan olevan alle puoli miljoonaa.

Norsuja tapetaan arvioiden mukaan noin 30 000 vuodessa. Keniassa salametsästettiin vuosina 2009–2013 jopa 100 000 norsua. Sen jälkeen maa on yrittänyt kitkeä salametsästystä muun muassa satelliittipantojen avulla.

Vuonna 2015 maassa poltettiin jopa 15 tonnia norsunluuta. Arvioiden mukaan sellaisen määrän arvo olisi 30 miljoonaa euroa.

Eniten norsuja on Botswanassa, jossa on ollut hyvin koulutettu ja varustettu salametsästyksen vastainen yksikkö.

Rahat kuitenkin loppuivat kesällä ja nyt Botswanasta uhkaa tulla salametsästäjien uusi kohde. Syyskuun alussa kansallispuistosta löytyi lähes 90 norsun ruhoa, joilta kaikilta oli poistettu syöksyhampaat.

Kansainvälisesti norsunluun kauppa kiellettiin vuonna 1990, mutta Kiinassa kauppa pysyi laillisena aina viime vuoden loppuun asti.

Kiellon jälkeen norsunluun hinta on laskenut. Huolta kuitenkin ylläpitää se, että Hongkongissa kauppa on edelleen laillista. Hongkong onkin ollut norsunluukaupan keskipisteitä jo pitkään.

Kiina oli jo aiemmin kieltänyt norsunluunkaupan, jos luu oli hankittu vuoden 1975 jälkeen. Mutta norsunluuta pestiin rahan tapaan, ja laittomasti hankittu luu löysi tiensä laillisille markkinoille.

Vuonna 2008 Kiina osti Afrikasta jopa 60 tonnia norsunluuta, jotta kysyntä tukahdutettaisiin. Mutta toisin kävi. Tukahduttamisen sijaan markkinoille pääsi sen avittamana jopa 100 tonnia laittomasti hankittua norsunluuta.

Siitä, onko paras ratkaisu kieltäminen vai laillinen kauppa, on monta mielipidettä.

Etelä-Afrikassa laillistettiin kotimainen sarvikuonojen sarvien myynti viime vuonna, kahdeksan vuoden kiellon jälkeen. Puolestapuhujat uskovat, että kysyntä salametsästykselle kuihtuu, kun irtisahattuja sarvia voi myydä laillisesti.

Mutta se ei poista suurinta ongelmaa eli kysyntää, vaan saattaa jopa kasvattaa sitä.

Salametsästys puolestaan jatkuu niin kauan kun eläin on arvokkaampi kuolleena kuin elävänä.

Köyhyys kasvattaa salametsästyksen riskiä

Kiinassa yritetäänkin nyt muuttaa norsunluun imagoa. Muun muassa suosittu koripallopelaaja Yao Ming on antanut kasvonsa norsunluunkaupan vastaisille mainoksille.

Norsunluun ja sarvikuonojen sarvien kauppiaille olisi tuottoisinta, jos eläimet kuolisivat sukupuuttoon. Silloin hinnat nousisivat kattoon.

Tinashe Chandiwana työskentelee sen estämiseksi.

Hän on yksi kolmesta vartijasta, jotka kouluttavat hollanninpaimenkoira Murwia Imiressä. Chandiwana tiesi jo pienenä haluavansa puistonvartijaksi.

– Rakastan kaikkia eläimiä, mutta ehkä eniten kuitenkin sarvikuonoja, koska ne ovat kuolemassa sukupuuttoon, hän sanoo.

Koiran kanssa työskentely on parasta, mitä hän voisi kuvitella.

Puistonvartijoiden työ on kuitenkin vaarallista. Jopa sata vartijaa kuolee yhteenotoissa salametsästäjien kanssa joka vuosi.

Se ei häntä pelota.

Chandiwana kertoo salametsästyksen kumpuavan usein köyhyydestä, tietämättömyydestä ja kokemattomuudesta. Harvalla zimbabwelaisella on mahdollisuus nähdä eläimiä samalla tavalla kuin maahan tulevilla turisteilla.

Ja kun maassa on yli 90 prosentin työttömyys ja ihmiset ovat nälkäisiä, saattaa salametsästys olla ainoa mahdollisuus perheen elättämiseen. Rikkaaksi sillä ei kuitenkin tule.

Kilosta norsunluuta saatetaan maksaa salametsästäjälle muutama euro, mutta Kiinassa se myydään jo tuhansien eurojen kilohintaan.

Salametsästysliigat ovat yhä useammin myös kytköksissä kansainvälisiin rikollisliigoihin ja aseistettuihin ryhmiin.

– Yritämme myös kouluttaa ihmisiä. Kaikki eivät tiedä tai ymmärrä miksi salametsästäminen on pahasta. Metsästäminen on kuulunut kulttuuriimme läpi aikojen, eivätkä kaikki tiedä sen olevan laitonta, Chandiwana sanoo.

Hänen mielestään ihmisille pitää opettaa elävien eläimien olevan olennainen osa zimbabwelaista kulttuuria.

– Ja että meidän pitää suojella niitä sen vuoksi.

Mutta löytyy sarvikuonoista hyviäkin uutisia.

Vaikka salametsästys on kiihtynyt Afrikassa viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin samoin on käynyt eläintensuojelulle. Vielä kymmenen vuotta sitten sarvikuonoja oli vain noin 20 000, nyt lähes 30 000.

Reilly Travers uskoo, että kalliilla hankittu Murwi-koira voi auttaa myös Zimbabwen muita suojelualueita ja luonnonpuistoja pelastamaan sarvikuononsa.

– Aiomme ehdottomasti antaa hänet lainaan, jotta voimme vaikuttaa muuallakin kuin täällä, Travers sanoo.

Lue myös:

EU ja Kiina yrittävät lopettaa norsunluukaupan – Tältä näyttää syöksyhampaiden varasto Hongkongissa

Hälytyskellojen pitäisi soida kun…

...et ole pysähtynyt pohtimaan, mistä voisit tinkiä, vaikka rahat ovat välillä tiukoilla.

...käytät luottoa arkimenoihin kuten ruokaan tai bussilippuun.

...et tiedä, mitä kaikkia laskuja vuoden mittaan tulee, milloin mikäkin lasku tulee ja paljonko laskujen summa on.

...sinulla ei ole tarkkaa kuvaa tilanteestasi. Et esimerkiksi tiedä, mitkä ovat velkojen yhteenlasketut hoitomenot.

...saat toistuvasti huomautusmaksuja, koska et pysty maksamaan laskuja ajallaan.

...otat uutta velkaa aiempien velkojen maksuun.

...sinulla on useita luottoja, eivätkä ne lyhene niillä kuukausierillä, joihin sinulla on varaa.

Näin selvität taloudellisen tilanteesi:

• Kerää tiedot kaikista veloista ja niiden kuukausieristä. Tiedot löytyvät tiliotteilta ja saamistasi laskuista. Voit myös kysyä tietoja ulosotosta ja perimistoimistoilta.

• Tee budjetti eli taloussuunnitelma, johon merkitset tulot ja menot.

• Laita laskut tärkeysjärjestykseen: pidä huoli siitä, että tulosi riittävät vuokraan, ruokaan, puhelin-, sähkö- ja vakuutusmaksuihin sekä työmatkamenoihin.

• Mieti kulutusmenojasi ja pohdi, onko perheelläsi esimerkiksi harrastuksia, joista voitte tinkiä. Karsi kaikki tarpeeton pois.

• Ellet saa rahoja riittämään, soita laskujen lähettäjille tai velkojille ja yritä sopia maksuista. Kerro, jos sinulle on tullut esimerkiksi pitkäaikainen sairaus tai työtilanteen muutos, jonka vuoksi toivot uutta maksuohjelmaa.

• Pienet laskut kannattaa yrittää aina maksaa, ensimmäiseksi korkeakorkoisimmat. Maksa mieluummin hieman myöhässä kuin jätät kokonaan maksamatta, jolloin lasku menee perintään.

• Kutista velkojen lukumäärä mahdollisimman pieneksi. Velkojen hallinta on sitä helpompaa mitä vähemmän niitä on.

• Jos sinulla on vakuudeksi sopivaa omaisuutta, voit harkita pankkilainaa.

• Puhu asiasta jollekulle ja pyydä apua, jos et jaksa selvitellä tilannettasi tai et keksi miten saat rahat riittämään. Älä jää yksin taistelemaan, vaikka kuinka hävettäisi.

• Ellet voi puhua läheisillesi tai he eivät osaa auttaa, ota yhteyttä kunnalliseen talous- ja velkaneuvontaan, soita Velkalinjaan tai ota yhteyttä Puhu rahasta -chattiin.

Ohjeet on kerätty yhteistyössä Takuu-Säätiön asiantuntijoiden kanssa.

Ei ole aivan yhdentekevää, millaisissa vaatteissa työskennellään. Monessa työssä työskennellään virka-asussa, joka saattaa olla hyvinkin yksityiskohtaisesti määritelty. Muun muassa poliisin virkapuvusta on pitkä säädös, jossa käytettävät merkit määritellään millintarkasti.

Sinnikäs Roosa nauha -merkin pitäminen virka-asussa johti maanantaina Helsinki-Vantaan lentokentällä turvatarkastajan potkuihin ja kollegoiden ulosmarssiin.

Turvatarkastajan työnantajan, Airpron toimitusjohtajan Janne Hattulan mukaan Roosa nauha ei ollut irtisanomisen suoranainen syy, vaan se, että työntekijä oli toistuvasti kieltäytynyt noudattamasta työasuohjeita.

Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen näkee, että jatkuva sinnittely muuttuu työnantajan kannalta ongelmalliseksi.

– Jos työntekijä itsepintaisesti ilmoittaa, että tulee jatkamaan merkin käyttämistä, niin ei sovi työnantajan asemaan, että työntekijä määrittelee, mitä nauhoja tai merkkejä työpaikalla käytetään.

– Roosa nauha on sinänsä hyvin neutraali, mutta tässä tapauksessa työntekijä osoitti aikamoista itsepintaisuutta merkin pitämisessä. Työnantaja lähti siitä, ettei millään merkillä osoiteta esimerkiksi kannatusta jollekin asialle. Nollatoleranssihan on työnantajan kannalta ongelmaton ratkaisu, koska silloin ei tule rajanvetotapauksia siitä, mikä on hyväksyttävä ja mikä ei.

Hankaluuksia huiveista ja turbaaneista

Roosa nauha -jupakka ei ole mitenkään ainutlaatuinen. Koskinen luettelee, että erilaisten merkkien lisäksi ongelmia voivat aiheuttaa meikit, tatuoinnit, kynnet ja vaikkapa huulilävistykset.

– Jos merkki osoittaa sopimatonta poliittista tai yhteiskunnallista käsistystä, niin onhan se ihan selvä tapaus, johon työnantaja voi puuttua – vaikka rasistinen merkki.

Ongelmia Suomessa ovat aiheuttaneet uskonnolliset vaateparret, turbaanit ja huivit.

– Huiveista on ollut kautta Euroopan oikeusriitoja, Suomessakin. Eräässä naisten vaateliikkeessä työnantaja ei hyväksynyt, että työntekijä tuli töihin islamilaisuuteen kuuluva huivi päässä ja siihen oli vaikea löytää korvaavaa vaatetta, Koskinen muistelee.

Sitten oli bussikuskin turbaani.

– Se ratkaistiin niin, että tehtiin väreihin sopiva turbaani. Se ei ollut työnantajalle niin keskeinen asia, etteikö voisi käyttää turbaania, mutta se ei saanut olla tämän asianosaisen henkilön oma.

Jos edellytetään työvaatteiden käyttämistä, niin silloin myös työnantaja on velvollinen ne järjestämään. Sairaala on Koskisen mukaan hyvä esimerkki tällaisesta työpaikasta.

Myös esimerkiksi joissakin pikaruokaloissa on tietyt asut. Paikkoja, joissa on yhtenäiset työnantajan työasut, on Koskisen mukaan oikeastaan aika paljon.

Vaatetus voi kuulua brändiin

– Työvaatteita ei saa omin päin muokkailla, koska kyseessä on brändi. Työnantaja määrittelee sen silloin, jos on katsonut tällaisen pukeutumisen asialliseksi ja esimerkiksi tietyt värit. Niiden mukaan sitten mennään. Kun työntekijä on tullut työpaikkaan, hän on myös ymmärtänyt, että tällaista vaatetusta pitää käyttää.

Koskinen muistuttaa, että irtisanomisiin pitää aina olla painava syy. Vähäiset rikkomukset eivät riitä. Lisäksi pitää olla annettuna irtisanomisuhkainen varoitus.

– Jos työntekijänä sanot, ettet tule tottelemaan työnantajaa, niin en suosittele, että kukaan työntekijä näin sanoo. Ratkaistaan se riita sitten järjestöjen kanssa, mutta tottele kuitenkin viime kädessä työnantajaa, Koskinen muistuttaa.

Lue myös:

Turvatarkastajat osoittavat mieltään Helsinki-Vantaan lentoasemalla – taustalla syöpäkampanjaa näkyvästi tukeneen työntekijän potkut

Uskonnonvapaus vai työnantajan määräys?

"Miksi puolueet päättävät siitä miten pukeudumme?" Tanskalainen Lene lähtee pian ulos sakon uhalla

EU-oikeus: Työnantaja saa kieltää islamilaiset päähuivit

Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpin puheet Yhdysvaltoihin pyrkivän siirtolaiskaravaanin mukana tulevista "tuntemattomista Lähi-idän ihmisistä" ovat herättäneet hämmennystä.

Trump totesi maanantaina, että Keski-Amerikasta tulevassa karavaanissa on mukana ”rikollisia sekä tuntemattomia Lähi-idästä".

Presidentiltä kysyttiin, mitä tämä tarkoitti lausunnollaan.

– Valitettavasti ryhmässä on kaikenlaisia ihmisiä, totesi Trump uutiskanava CNN:lle.

CNN:n mukaan Trumpin lausunnolle karavaanin mukana tulevista, Lähi-idästä kotoisin olevista ihmisistä ei löydy mainintaa Yhdysvaltain tiedustelupalvelun raporteista.

Terrorismin vastaisesta toiminnasta vastaava yhdysvaltalaisviranomainen kertoo CNN:lle, ettei heillä ole minkäänlaisia todisteita siitä, että kulkueen mukana liikkuisi Isisin tai muiden sunnilaisten terroriryhmien jäseniä.

Valkoisen talon lehdistösihteeri Sarah Sanders totesi maanantaina, että Trumpin hallinnolla on "varmoja" tietoja siitä, että karavaanin mukana liikkuu Lähi-idästä kotoisin olevia henkilöitä. Sandersin mukaan kyseessä on ”jatkuva ongelma”.

Lehdistösihteeri ei kuitenkaan esittänyt todisteita väitteelleen.

CNN kysyi asiasta myös kotimaan turvallisuudesta vastaavan virastolta. Myöskään sieltä ei annettu minkäänlaisia todisteita siitä, että siirtolaiskaravaaniin mukana Yhdysvaltoihin pyrkisi ”tuntemattomia Lähi-idästä”.

YK:n alaisen kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n mukaan siirtolaiskaravaanissa on mukana yli 7 000 ihmistä. YK:n pääsihteeri Antonio Guterresin on määrä keskustella tilanteesta tiistaina Yhdysvaltain ulkoministerin Mike Pompeon kanssa.

Trump on uhannut leikata Guatemalalle, Hondurasille ja Salvadorille myönnettävää valtionapua. Trump katsoo, etteivät maat ole tehneet mitään pysäyttääkseen karavaanin matkaa kohti Yhdysvaltoja.

Lisää aiheesta:

Trump claims 'Middle Easterners' are in migrant caravan. Here are the facts

Yhdysvaltoihin pyrkivien kulkue jäi jumiin Guatemalan ja Meksikon rajalle

Aiheesta muualla:

Donald Trump claims without evidence that 'unknown middle easterners' are part of migrant caravan

Ruotsalainen sisustustavaratalo Ikea rakennuttaa Suomeen neljä uutta tuulivoimapuistoa. Konserni haluaa energiaomavaraiseksi vuoteen 2020 mennessä. Investoinnin myötä Suomeen syntyy Pohjoismaiden suurin tuulivoimahanke, joka on toteutettu markkinaehtoisesti eli ilman valtion tukea.

Uusiin tuulipuistoihin rakennetaan yhteensä 25 tuuliturbiinia, jotka tuottavat vuosittain 360 GWh (gigawattituntia) uusiutuvaa energiaa. Tuulivoimalat nousevat Pohjanmaalle Långmossaan ja Ribäckeniin, Etelä-Pohjanmaalle Ponsivuoreen sekä Varsinais-Suomeen Verhonkulmaan. Pohjanmaalle tuuliturbiineja valmistuu 19 ja Varsinais-Suomeen rakennetaan kuusi tuuliturbiinia.

Tähtäimessä omavaraisuus energiassa

Hankinnan arvoa Ikea ei kerro, mutta investointi on mittava ja sillä edistetään omavaraisuustavoitteita globaalisti, sanoo Ikea Suomen vastuullisuuspäällikkö Jessica Lehtinen. Omavaraisuus tarkoittaa, että yhtiö tuottaa kaiken tarvitsemansa ja käyttämänsä energian. Suomessa omavaraisuus saavutettiin jo viime vuonna. Uuden investoinnin myötä konsernin globaali omaravaisuus on mahdollista vuonna 2020.

– Tietysti myös toivomme, että investointi on taloudellisesti kannattava, sanoo Lehtinen.

Ikean suunnitelma on, että tuulivoimapuistot jäävät pysyvästi sen omistukseen.

Kaavoitus- ja ympäristöluvat uusia tuulipuistoja varten ovat valmiina ja seuraava vaihe on rakentaminen.

Puistot rakentaa OX2, joka vastasi myös viive vuonna valmistuneen IKEA Suomen ensimmäisen tuulipuiston kunnostus- ja laajennustöistä Kemin Ajoksessa.

Tuuliturbiinit tuottavat uusiutuvaa energiaa aimpaa halvemmalla

Uudet tuulipuistot valmistuvat vuonna 2020, jolloin IKEA Suomi ostaa puistot tuulipuistot rakentavalta OX2:lta. Uusien tuulipuistojen myötä IKEA tulee tuottamaan yhteensä Suomessa tuulivoimaa noin 104 000 kotitalouden energiankulutusta vastaavan määrän.

Ikea painottaa ympäristösyitä uusiutuvan tuulivoiman hankkimisessa energiantuotantoon. Yhtiö viittaa myös lokakuussa julkaistuun hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttiin, joka tähdentää kiirettä siirtyä uusiutuvaan energiaan ilmastonmuutoksen pysäyttämisessä.

– Meille on tärkeää pitää huolta ympäristöstämme sekä auttamalla asiakkaitamme elämään kestävämpää arkea että toimimalla vastuullisesti. Tuulipuistot ovat konkreettinen esimerkki teoistamme ilmastopositiivisuuden puolesta. Osallistumalla ilmastotalkoisiin haluamme osaltamme tukea myös Pariisin ilmastosopimuksen toteutumista, sanoo Lehtinen.

Tuulivoimalla on aiempaa halvempaa tuottaa sähköä, sillä esimerkiksi tornit ovat entistä korkeampia, siivet pidempiä ja voimalaitosten käyttöaste sekä toimintaikä ovat pidentyneet,

Tuulivoimasta on tullut myös Energiayhtiöiden ja sijoittajien kiinnostuksen kohde. Siihen ovat vaikuttaneet muun muassa tuotantokustannusten halpeneminen ja nyt jo sulkeutunut, paljon parjattu valtiontukijärjestelmä eli sähkötariffijärjestelmä. Siitä on maksettu satoja miljoonia valtiontukea tuulivoimalle. Tuet jatkuvat vielä vuosikausia.

Korjaus ingressiin klo 11.00. Muutettu sivulause muodosta: joiden avulla Ikea on kokonaan energiaomavarainen, muotoon: joiden avulla Ikea tähtää energiaomaravaisuuteen.

Lue myös:

Ihmiskunnan ratkaisevat vuodet – Jättiraportti: Ilmaston lämpeneminen voidaan rajata 1,5 asteeseen, jos päästöt nollataan ennätysnopeasti

Suomeen on suunnitteilla ennätysmäärä tuulivoimaloita – Katso kartasta, onko sinunkin mökkisi lähelle nousemassa iso tuulivoimapuisto

Sähkösyöpöt yritykset ostavat tuulipuistojen tuotantoa jopa 25 vuoden sopimuksilla – Professori: Tuulivoima pärjää ilman tukia ja se on merkittävä muutos

Google ostaa Suomesta kolmen tuulipuiston tuotannon 10 vuoden sopimuksella – Parjatuille tuille ei tarvetta

Tuuli-, aurinko- ja biovoima pannaan kilpasille keskenään – Uusiutuvalle sähkölle tulee uusi tukimalli

Sosiaali- ja terveydenhuollon kaikkia työntekijöitä ei voi vaatia ottamaan rokotusta. Sosiaali- ja terveysministeriö esittää tartuntatautilakiin tarkennusta, joka täsmentäisi rokotussuojaan liittyviä kysymyksiä esimerkiksi sairaaloissa.

Kun tartuntatautilain uusi rokotepykälä tuli maaliskuussa voimaan, sairaalat tulkitsivat sitä paikoin hyvinkin tiukasti. Esimerkiksi Kuopion yliopistollisessa sairaalassa kaikilta hoitohenkilöstöön kuuluvilta vaadittiin influenssarokotus.

Jos hoitaja kieltäytyi rokotuksesta muusta kuin lääketieteellisestä syystä, hän sai siitä varoituksen. Lisäksi KYSissä vaadittiin hoitajia esittämään työterveyshoitajan todistus rokotussuojastaan.

Nyt lausuntokierrokselle lähteneen lakiesityksen mukaan rokotuksen ottaminen tulisi olla vapaaehtoista. Lisäksi työntekijän oman ilmoituksen tulisi olla riittävä todistus rokotesuojasta. Se on terveystieto, jota työnantajalla ei ole oikeutta saada ilman työntekijän suostumusta.

– Meillä ei ole pakkorokotuslakia eikä kenenkään ole pakko ottaa rokotusta. Totta kai toivomme, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöt tietävät ja tuntevat rokottamisen hyödyt, sanoo lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen sosiaali- ja terveysministeriöstä.

– On ollut taloja, joissa on hyvässä yhteisymmärryksessä parannettu rokotuskattavuutta ja potilasturvallisuutta – ja toisia, joissa on ollut nokkapokkaa. Toivomme, että asia menisi hyvässä yhteisymmärryksessä.

KYS vaihtoi jo varoitukset kakkukahveihin

Ministeriön linjaus on hyvä uutinen ainakin sosiaali- ja terveysalan ammattijärjestö Tehyn luottamusmiehelle Kuopiossa. KYSin luottamusmies Hilkka Kontiainen jätti keväällä työnantajansa rokotelinjasta kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle.

Hänen mielestään hoitohenkilöstö oli KYSissä eriarvoisessa asemassa muuhun Suomeen nähden.

– Minäkin suosittelen, että kaikki potilastyötä tekevät ottavat rokotteen. Mutta meillä on psykiatrian klinikan kaltaisia toimintoja, joissa hoitajat tekevät työtä fyysisesti perusterveiden ihmisten kanssa. Sellaisissa kannattaa oikeasti harkita, tarvitaanko 100 prosentin kattavuutta, Kontiainen sanoo.

KYS ehti lieventää kovaa rokotuslinjaansa jo syksyllä, ennen kuin tieto uudesta lakiesityksestä tuli. Varoituksia tai muita sanktioita ei enää tule, vaikka rokotetta ei hankkisi. Lisäksi erillisiä todistuksia ei tarvitse toimittaa esimiehille, vaan työntekijän oma ilmoitus riittää.

– Jos työntekijä ei ota rokotusta ilman terveydellistä syytä, käydään hänen kanssaan keskustelu ja kartoitetaan, voiko hän työskennellä omassa tehtävässään vai löytyykö hänelle toisia tehtäviä influenssakauden ajaksi, KYSin henkilöstö- ja hallintojohtaja Janne Niemeläinen kertoo.

KYS on myös ryhtynyt palkitsemaan työntekijöitä rokotteen hankkimisesta. Kun työntekijä merkitsee itse rokotustiedon järjestelmään, hän saa palkkioksi lounaslipun. Ja jos yksikön kaikki työntekijät on rokotettu, heidät palkitaan kakkukahveilla.

Sosiaali- ja terveysministeriön lakiesityksestä uutisoi ensimmäisenä Kuntalehti.

Lue myös: Sanna Ukkolan kolumni: Kun hoitaja rokotekapinaan läksi

Enontekiöllä Kilpisjärven Saana-tunturin rinteeseen tuleville portaille ei ole vielä löydetty tekijää.

Metsähallitus kilpailutti porrasurakan alkusyksystä, mutta sopivaa tarjousta ei tullut, sanoo Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen puistonjohtaja Pekka Sulkava.

Nyt mietitään, onko portaille vaadittu kivimateriaali ongelma. Yksi vaihtoehto on, että Metsähallitus toteuttaisi portaat osin itse, ulkopuolisten yritysten avustamana.

– Meillähän on kuitenkin kivi- ja sorarakentamiskokemusta sinänsä puistoalueella olemassa, Sulkava sanoo.

Päätökset olisi tehtävä marras-joulukuussa, jotta aikataulussa pysyttäisiin.

– Lumikelin aikaanhan tunturille pystyy tarvikkeita kuljettamaan, Pekka Sulkava tarkentaa.

Kilpisjärven Saana-tunturin uusien portaiden pitäisi olla käytössä kesällä 2019. Entiset huonokuntoiset puuportaat on jo purettu.

Viikonloppuna ensi-iltansa nähnyt Halloween-kauhuelokuvan jatko-osa rikkoi useita ennätyksiä Pohjois-Amerikan lippuluukuilla. Vuonna 1978 ilmestyneen alkuperäisklassikon jatko-osa keräsi lipputuloja yli 77 miljoonaa dollaria eli liki 70 miljoonaa euroa.

Uutuuselokuva on menestyksekkäin kauhuelokuva, jossa pääosaa esittää nainen.

Näyttelijä Jamie Lee Curtis juhli elokuvan menestystä twitterissä kehumalla, kuinka kyse oli myös menestyksekkäimmästä avauksesta, jossa elokuvan päätähti on yli 55-vuotias nainen.

Jamie Lee Curtis tekee jatko-osassa saman roolin Laurie Strodena kuin John Carpenterin ohjaamassa alkuperäisklassikossa. Myös vastanäyttelijä Nick Castle uusii puistattavan Michael Myersin roolin.

– Alkuperäisen Halloween-elokuvan nostalgia yhdistettynä etenkin Jamie Lee Curtisin paluuseen sisälsi ainekset naurettavan hyvään menestykseen lippuluukuilla, iloitsi menestyksestä tuotantoyhtiö Universalin johtaja Jim Orr.

Myös Suomessa Halloween oli ensi-illassa viikonloppuna ja oli täälläkin viikonlopun katsotuin elokuva.

Halloween on kauhuklassikkosarjansa yhdestoista elokuva. Davis Gordon Greenin ohjaaman jatko-osan tapahtumat sivuuttavat kaikkien aiempien jatko-osien tapahtumat.

Viikonlopun yleisöstä Pohjois-Amerikassa 59 prosenttia oli yli 25-vuotiaita, mikä kielii Halloween-nostalgian vetäneen elokuviin alkuperäiselokuvan nähneitä.

Näitkö alkuperäisen Halloween-elokuvan? Mitkä ovat muistosi siitä? Entä miksi kauhuelokuvat koukuttavat sinua vai koukuttavatko? Luo Yle-tunnus täällä ja keskustele!

Olli Salmenranta kurvaa töistä pyörällä Helsingin keskustasta kotiin Merihakaan. Hän on asunut nyt vuoden päivät 70-luvun kerrastaloyhtiössä, joka on kaupungin pilottikohde. Tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Asunto-osakeyhtiö Haapaniemenkatu 12 vaihtoi viime vuonna pattereiden vanhat termostaatit uusiin älytermostaatteihin, koska yhtiö lähti mukaan kaupungin kokeiluun. Kokeilussa tutkitaan älykkään lämmityksen vaikutusta asukkaiden viihtyvyyteen tulevana talvena. Energiayhtiö Helen selvittää samalla kysyntäjoustoa.

Kun Olli Salmenranta osti talosta kaksion, oli käytössä vielä vanhat termostaatit.

– Vanhoissa termostaateissa ei näkynyt asteikkoja ja osa niistä oli jumissa. Vaikka laitoin termostaatin täysille, niin patteri ei välttämättä lämmennyt, vaan oli kylmä.

Taloyhtiön termostaatit olisivat kestäneet vielä joitain vuosia, mutta avokätinen EU-avustus sai osakkaat nuijimaan taloyhtiön kokouksessa kokeilun puolesta. Avustus oli 70 prosenttia laitekustannuksista.

Ilman avustusta älytekniikan asentaminen esimerkiksi kolmeen patteriin olisi maksanut osakkaalle 550 euroa. Nyt hintalapuksi jäi 155 euroa.

Asentaja jätti reitittimen

Taloyhtiö osti älykkään järjestelmän Salusfinilta, joka on Helsingin kaupungin, energiayhtiö Helenin ja Teknologiatutkimuskeskus VTT:n yhteistyökumppani. Asentaja kiersi vuosi sitten syksyllä kerrostalon huoneistoja yksi kerrallaan.

Huoneistojen vanhat termostaatit irrotettiin ja tilalle laitettiin digitaalisella näytöllä varustetut älytermostaatit. Olli Salmenrannalle järjestelmä oli entuudestaan tuntematon.

– Asennus meni nopeasti. Aikaa vierähti vain vartti. Asentaja jätti lähtiessään reitittimen ja uuden lämmitysjärjestelmän käyttöohjeet.

Jokainen asukas sai tehtäväkseen yhdistää pattereissa olevat älytermostaatit reitittimeen.

– Asennus teetti minulle teknisia haasteita. Yksi kodin termostaateista ei meinannut yhdistyä reitittimeen. Onnistuminen vaati useamman kokeilukerran. Jollain asukkaalla on varmaan mennyt hermot, jos järjestelmä ei ole toiminut heti.

Patterin lämmitystiedot kulkevat reitittimen avulla internetissä olevaan pilvijärjestelmään. Asukas voi katsoa niitä tietokoneella tai älypuhelimen sovelluksella.

Asennustukea on voinut saada kerhohuoneella. Sitä ovat hyödyntäneet erityisesti iäkkäämmät.

Pattereiden lämpötilaa voi säätää kännykällä

Huoneistojen uusia älytermostaatteja voi säätää käsin, kuten aiemmin. Erona on, että pattereiden lämpötilaa voi muuttaa myös tietokoneella tai älypuhelimella.

– Asumisviihtyvyys on kasvanut. Termostaatit lämmittävät huonetta juuri sen verran kuin haluan. Ja onhan patteria helpompi säätää puhelimella, kuin könytä esimerkiksi keittiön pöydän alle etsimään termostaattia.

Älykäs lämmitysjärjestelmä mahdollistaa lämpötilan säätämisen asukkaan haluamalla tavalla eri huoneissa. Jos lämpötilan on unohtanut laskea lomalle lähtiessä, sen voi tehdä vaikka lomakohteessa.

Haapaniemenkatu 12:ssa tuloilma lämmittää huoneistoja 21 asteeseen. Sen ansiosta huoneiston lämpötila ei laske liian alas, vaikka patterit olisivat kiinni. Asukkaat voivat tuoda niillä lisälämpöä kylmiin syyskeleihin ja paukkupakkasiin.

Kaikki laskemaan pattereiden lämpötiloja

VTT kerää Haapaniemenkatu 12 taloyhtiön asukkaiden lämmitystietoja tulevalta talvikaudelta. Tutkimuksessa selvitetään, ovatko asukkaat valmiita laskemaan pattereiden lämpötilaa ja millainen vaikutus laskemisella on asumisviihtyvyyteen.

Helen selvittää, kuinka tehokkaasti kulutuspiikeistä johtuvaa energiatarvetta voi tasoittaa taloyhtiöiden varaamalla lämmöllä. Helenin projektipäällikkö Kristiina Siilin sanoo, että kulutuspiikkiä syntyy aamuisin ja iltapäivisin.

– Kun suuri osa helsinkiläisistä menee aamulla suihkuun, niin tarvitaan runsaasti lämmitettyä vettä. Toinen piikki on iltapäivällä, kun kaupunkilaiset palaavat töistä kotiin ja aloittavat ruuanlaiton ja muut askareet.

Haapaniemenkatu 12 pääsee osaksi kysyntäjoustoa, jossa ovat mukana Viikin toimistorakennus ja pian kaikki Helsingin kaupungin Heka-kiinteistöt.

Kysyntäjousto tarkoittaa energiankäytön siirtämistä pois huippukulutushetkiltä sellaiseen ajankohtaan kun energiaa kulutetaan vähemmän.

Kysyntäjoustoon osallistuvia rakennuksia siis lämmitetään aiempaa vähemmän silloin, kun kaupunkilaiset ottavat kuumia suihkuja. Iso talo ei hetkessä kylmene, jotan asukkaille kysyntäjousto tarkoittaa huoneiston lämpötilan pientä laskua.

Siilin toteaa, että tarvittaessa lämpö palautetaan rakennuksiin.

– Lämpötilan lasku tarkoittaa yhden asteen poikkeamaa. Jos kulutuspiikki kestää pitkään, niin tottakai taloihin laitetaan lämpö päälle. Asukkaalla pitää olla mukavaa. Asteen tiputtaminen ei pitäisi vaikuttaa asumisviihtyvyyteen. Tosin ihmisillä on erilainen lämpöaistimus.

Kysyntäjousto korvaa öljynpolttoa

Suurimman vastuun Helsinkin lämmityksestä kantavat Helenin kolme sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitosta. Salmisaaressa ja Hanasaaressa energiaa tuotetaan kivihiilellä ja pelleteillä, Vuosaaressa maakaasulla.

Sörnäisten ja Esplanadin lämpöpumppuvoimalat ottavat kaukolämpöä jätevesistä ja talojen kaukojäähdytyksestä.

Jotta lämpöä varmasti riittää, kaupungissa on vielä kymmenen erillislämpölaitosta, jotka polttavat maakaasua tai öljyä.

– Jos voi välttää öljyllä toimivien erillislaitosten käyttöä, niin onhan sillä vaikutusta. Kaikki kapasiteetti mikä on pois, vähentää päästöjä.

Siksi Helen on rakentanut ja rakentaa myös omia lämpövarastoja, jotka ovat käytännössä suuria vesisäiliötä. Yhteistuotantolaitokset lämmittävät niitä silloin, kun lämmön tarve on pienimmillään. Kun lämmön tarve on huipussaan, säiliöistä otetaan lämpöä kaukolämpöverkkoon.

Lämpöakkuina toimivien kerrostalojen avulla erillislämpölaitosten käyttö vähenee entisestään.

Helen näkee kaikki kiinteistöt isona potentiaalina. Kysyntäjoustoa laajennetaan lähivuosina erityisesti isoihin vuokrataloyhtiöihin.

Taloyhtiöt eivät ainakaan vielä saa kysyntäjoustosta korvausta. Siilin toteaa, että siitä tuskin koskaan tulee yksittäiselle osakkaalle merkittävää.

– Tuskinpa viiden euron tiputtaminen vastikkeessa merkitsee. Mielestäni rahallinen hyöty pitää jakaa muussa kuin vastikkeessa. Uskoisin, että kysyntäjoustolla on todennäköisemminkin elämänlaatua parantava vaikutus.

Pienet purot johtavat...

Älykkäällä lämmitysjärjestelmällä voi saada aikaan kaupungin toivomia päästövaikutuksia. Kaikki lähtee siitä, miten asukas kuluttaa kodissaan energiaa. Jos asukas haluaa edelleen pitää huoneistonsa 25 asteen lämpötilassa, eikä halua osallistua kysyntäjoustoon, niin taloyhtiö ei saa rahallista hyötyä ja eivätkä hiilidoiksidipäästöt laske.

Helsingin kaupungin projektiasiantuntija Marja Vuorinen toteaa, että älykkäät energiaratkaisut ovat tärkeässä roolissa erityisesti peruskorjaukseen tulevissa taloyhtiöissä.

– Helsingin hiilidioksidipäästöistä noin 60 prosenttia tulee rakennuksen lämmityksestä. Älytermostaatit ovat yksi tapa vähentää hiilidioksidipäästöjä. Helsingissä on paljon 50-, 60- ja 70-luvulla rakennettua rakennuskantaa, jotka ovat tulleet peruskorjausikään.

Helsingin tavoitteena on kouluttaa taloyhtiöiden edustajia energiaeksperteiksi. Lämmitysjärjestelmän ohella taloyhtiöiden hallituksille kerrotaan muun muassa ikkunoiden vaihtamisen ja eristeiden lisäämisen vaikutuksista energian kulutukseen.

Pelottava tekniikka

Haapaniemenkatu 12:sta vuosittaiset kaukolämmön kustannukset ovat tällä hetkellä 80 000 euroa. VTT on arvioinut että osakkaat voisivat säästää parhaimmillaan 16 000 euroa eli viidenneksen.

Vaikka Merihaan kaikkiin huoneistoihin on asennettu älytermostaatit, niin vain kolmannes on ottanut älypalvelun käyttöönsä netissä. Juuri tämä on ratkaisevaa, kertoo nykyisin hallituksessa toimiva Olli Salmenranta.

– Talossa on vanhempia ihmisiä, joilla ei ole älypuhelinta tai nettiä. Heillä ei ole välttämättä edes halua hankkia niitä. Jotkut asukkaat saattavat pelätä uuden tekniikan käyttöönottoa.

Osa taloyhtiön asukkaista on vuokralaisia ja heillä ei ole välttämättä halua säästää lämmityskuluissa, koska se ei tuo taloudellista hyötyä.

– Jos vuokralaisetkaan eivät innostu, niin taloyhtiön energiasäästöt jäävät odotettua pienemmiksi.

Keväällä viisaampia

Taloyhtiössä seurataan tulevan lämmityskauden eli talven ajan asukkaiden lämmitystottumuksia. Keväällä Helsingin kaupunki, VTT ja Helen tekevät tutkimustiedoista yhteenvedon.

Vaikka taloyhtiö ei säästäisi suuria summia lämmityskuluissa, niin nyt huoneistoja lämmittävät isolla alennuksella ostetut termostaatit.

Olli Salmenranta on päättänyt säästää lämmityskuluissa. Hän pitää huoneistonsa lämpötilan 21 asteessa.

Salmenranta ei kuitenkaan usko, että sillä on merkittäviä päästövaikutuksia.

– En näe tätä kauhean isona ilmastotekona. Tämä vain helpottaa minun elämääni. Jos haluaa vaikuttaa ilmastoon, niin sitten täytyy luopua autosta ja pyöräillä.

Helenin laitoksia, lämpövarastoja ja kysyntäjoustoa koskevia tietoja tarkennettu 23.10.2018 klo 12. Helen ei osta lämpöä taloilta, eivätkä taloyhtiöt saa kysyntäjoustoon liittymisestä taloudellista korvausta ainakaan vielä. Tarkennus tehty myös haastateltavan sitaattiin iltapäivän kulutuspiikin syistä.