Lentoliikenteen kova kasvu näyttää hidastuneen tänä vuonna Ruotsissa, kertoo yleisradioyhtiö SVT. Kotimaanlentojen suosio on laskenut tänä vuonna syyskuun loppuun mennessä kolme prosenttia viime vuoteen verrattuna.

Laskun syynä voi olla osaltaan lentoyhtiö NextJetin konkurssi keväällä. Yhtiöllä oli monia Ruotsin sisäisiä lentoreittejä.

Ulkomaille suuntautuvien lentojen suosio jatkoi kasvuaan, mutta kasvun vauhti hidastui aiemmasta. Kun aiemmin lentäminen ulkomaille kasvoi Ruotsissa 9 prosenttia, tämä vuonna kasvuvauhti on laskenut neljän prosentin tuntumaan.

SVT toteaa, että kasvun hidastuminen näkyy matkamäärissä merkittävästi: nopeammalla kasvuvauhdilla ruotsalaiset olisivat tämän vuoden tammi-syyskuussa lentäneet ulkomaille noin 1,7 miljoonaa matkaa aiempaa enemmän.

Kun kasvuvauhti on hidastunut, matkamäärän kasvua on tullut tammi-syyskuussa 850 000 matkaa. Kansainvälisten lentojen matkustajamäärä ylsi Ruotsissa viime vuonna lähes 31 miljoonaan matkustajaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lentoveron vaikutuksista ei vielä arviota

SVT:n haastattelema Ruotsin liikenneviraston Trafikverketin edustaja arvioi kasvun hidastumisen taustalla olevan monia asioita. Muutokseen voi vaikuttaa lämmin kesä, jonka vuoksi aiempaa harvempi on halunnut lentää lomalle etelään.

Yhdeksi syyksi liikennevirasto arvelee Ruotsissa vilkkaana käyneen keskustelun lentomatkailun ilmastovaikutuksista.

Vaikutusta voi olla myös Ruotsin huhtikuussa lanseeraamalla lentoverolla. Vero on noin kuusi euroa maan sisäisillä ja EU:hun suuntautuvilla lennoilla, pitkillä kaukolennoilla EU:n ulkopuolelle suurimmillaan noin 40 euroa. Vero koskee vain Ruotsista lähteviä lentoja.

Liikenneviraston mukaan veron vaikutuksista ei ole vielä tietoa.

Ruotsin valtion rautatieyhtiö SJ kertoi kesällä, että asiakkaiden kiinnostus matkustaa junalla Ruotsista ulkomaille on kasvanut.

Suomessa lentomatkailu kasvaa yhä vauhdilla

Suomessa lentomatkustaminen on jatkanut vauhdikasta kasvuaan tänä vuonna. Finavian lentoasemien kautta matkusti tammi-syyskuussa 11 prosenttia enemmän matkustajia kuin vuosi sitten samana aikana.

Helsinki-Vantaan lentoasemalla vieraili tammi-syyskuussa ennätykselliset 15,8 miljoonaa lentomatkustajaa, Finavia tiedotti lokakuussa. Muun muassa Finnair ja Norwegian ovat lisänneet tuntuvasti tänä vuonna lentoyhteyksiään.

Suosituimpia lentokohteita Helsinki-Vantaalta ovat Ruotsi, Saksa, Espanja ja Iso-Britannia. Kansainvälisen reittiliikenteen matkustajien määrä on kasvanut 11,6 prosenttia.

Lentämisen päästöt olleet esillä

Suomessa on tänä vuonna käyty vilkkaasti keskustelua lentoliikenteen päästöistä. Lentoliikenteen päästöt ovat vain kolmesta viiteen prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä.

Monista muista aloista poiketen lentojen päästöjen arvioidaan kasvavan, sillä lentomatkustamisen suosio kasvaa nopeammin kuin koneiden polttoainetehokkuus paranee.

Maalis-huhtikuussa esillä oli Ruotsin lentoveron ohella mahdollisuus pienentää lentoliikenteen päästöjä biopolttoaineita käyttämällä.

Yle uutisoi toukokuussa, kuinka toistuvat kotimaan lennot rasittavat ilmastoa enemmän kuin kaukomatka kerran vuodessa. Elokuussa taas kerrottiin, että pikamuoti saastuttaa enemmän kuin lento- ja laivaliikenne, koska vaatteita ei tehdä kestämään.

Syyskuussa matkailumaantieteen professori Jarkko Saarinen arvioi, että matkan hintalappu yleensä ratkaisee, vaikka kyse olisi ympäristöhaitoista tietoisesta kuluttajasta.

Lue myös

Miksi suuret halpalentoyhtiöt karttavat Suomea? Katso lista halpalentäjien Suomen-reiteistä

Opettaja luopui lentomatkoista ja pitkistä suihkuista ilmaston hyväksi – "Onneksi tyttöystävän muutto puolittaa asumispäästöt"

Sementti on isompi ilmastopahis kuin lentokoneet, ja nyt se pitäisi korvata – mutta miten?

Suomi ponnahti intialaisten tietoisuuteen viime joulukuussa, kun intialainen julkkispariskunta julkaisi Facebook-päivityksiä Lapista.

Supersuosittu Bollywood-tähti Anushka Sharma ja huipputason kriketinpelaaja Virat Kohli viettivät Lapissa kuherruslomaansa ja kuvasivat itsensä lumisissa maisemissa.

Lappi ei kuvissa ollut edukseen, sillä sää sattui olemaan harmaa ja tuhnuinen.

Julkkispariskunnan miljoona seuraajaa kuitenkin näki kuvassa suosikkiensa lisäksi puhdasta luontoa ja ihmeellistä eksotiikkaa.

– Suomalaiset matkatoimistot saivat sen jälkeen yhteydenottoja Intiasta. Intialaiset halusivat tietää, miten tänne pääsee, kertoo parikkalalaisen Xenia Toursin toimitusjohtaja Satu Myllys.

Hänen yrityksensä tekee parhaillaan markkinointitutkimusta Intiassa. Suomen-matkailua edistävä Visit Finland on puolestaan palkannut Intiaan työntekijän jakamaan Suomi-tietoutta.

Vain varakkaat suuntaavat kotimaan rajojen ulkopuolelle

Intiassa on 1,33 miljardia asukasta, joista noin 28 miljoonalla on passi.

Ulkomaille matkustaminen on toistaiseksi ollut melko harvinaista. Sen sijaan intialaiset matkustavat paljon lähes Euroopan kokoisessa kotimaassaan ja ovat tottuneita lentämään.

– On laskettu, että vuonna 2020 Intiasta lähtee maailmalle 50 miljoonaa matkailijaa, sanoo Visit Finlandin Aasian matkailusta vastaava johtaja Teemu Ahola.

Matkailu on keskiluokkaan kuuluvien ja sitä varakkaampien ihmisten harrastus.

Ulkomaille lähtiessään he haluavat olla varmoja siitä, että matka täyttää heidän vaatimuksensa pienimpiä yksityiskohtia myöten.

– Hyvin ohjelmoitu ryhmämatka on intialaisten juttu, sanoo Satu Myllys.

Lappi houkuttelee, mutta pääkaupunkiseutu voittaa

Tämän vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon aikana intialaiset ovat yöpyneet Suomessa yhteensä 62 300 vuorokautta.

Hieman yli 70 prosenttia yöpymisvuorokausista on tilastoitu pääkaupunkiseudulle, noin 10 prosenttia Lappiin, ja loput Suomen isoimpiin kaupunkeihin.

Vaikka tilastot muuta osoittavatkin, intialaiset odottavat kokevansa Suomessa koskematonta luontoa ja talvisia seikkailuja.

– Revontulet, Lappi, lumi ja joulupukki, Ahola luettelee.

Järvi-Suomen matkailupaketteja intialaisille

Parikkalassa toimiva Xenia Tours haluaa tarjota intialaisille muutakin kuin lunta ja revontulia. Yritys aikoo myydä ensimmäiset Järvi-Suomen matkailupaketit intialaisille jo ensi kesänä.

Pitkään Saimaan alueella toiminut yritys tuntee alueen palvelut ja palvelujen tarjoajat hyvin.

–Majoitus-, retki- ja ohjelmapalvelujen kokoaminen onnistuu näistä lähtökohdista, sanoo Myllys.

Parhaillaan yrityksen työntekijä on Intiassa kartoittamassa markkinoita ja etsimässä kumppaneiksi intialaisia matkanjärjestäjiä.

– Tarkoitus on selvittää, miten parhaiten tavoitamme loppuasiakkaan. Olemme siinä onnellisessa asemassa, että suomalainen projektityöntekijämme on asunut Intiassa ja tuntee sikäläistä kulttuuria, sanoo toimitusjohtaja Satu Myllys.

Messuille Delhiin, kiertueelle Intiaan

Xenia Toursin kansainvälistymissuunnitelmat pääsivät vauhtiin, kun Kaakkois-Suomen ELY-keskus myönsi yritykselle 53 000 euroa kehittämisrahaa Intiassa tehtävää markkinointitutkimusta varten.

Kehittämisrahalla yritys palkkasi työntekijän, toisen puolen projektin kustannuksista yritys kattaa tulosrahoituksella ja lainalla.

– Osallistumme Delhissä ensi vuoden alussa järjestettäville matkailumessuille, kertoo Myllys.

– Olisi mukavaa, jos siellä olisi muitakin suomalaisia. Esimerkiksi pohjoisesta, kun Suomi nyt kuitenkin tunnetaan Intiassakin Lapista, hän sanoo.

Visit Finland järjestää puolestaan helmikuussa 2019 Road Shown Intiassa ja toteuttaa matkailukampanjoita Mumbaissa ja Delhissä.

Teemu Ahola povaa Suomi-huumalle lisää nostetta kuukausi sitten Intian National Geographic Traveller'ssa julkaistusta artikkelista. Upeasti kuvitetussa jutussa kerrottiin Suomesta ja lehden kannessa loistivat revontulet.

Pajtim Statovcia jännittää. Hänen toinen romaaninsa Tiranan sydän (2016) ilmestyy ensi keväänä Yhdysvalloissa.

Viime vuonna esikoisromaani Kissani Jugoslavia (2014) sai New York Timesissa mairittelevan arvion, ja nyt kirjailijan pitäisi lunastaa paikkansa rapakon takana uudestaan.

Onko hän yhä se häikäisevä kirjailija, johon New York Timesin kriitikko hullaantui?

Miten monelle suomalaiskirjailijalle käy näin? Statovcille kävi. Hän oli 27-vuotias.

Kriitikot hurmanneen menestysromaanin päähenkilö on homoseksuaali, joka harrastaa kylmäksi jättäviä miessuhteita. Romaania lukiessa tuntee, miten ajamaton parta raapii toisen miehen ihoa.

Seksi on vain yksi elementti monimuotoisessa teoksessa, mutta Statovci kirjoittaa siitä suorasukaisesti.

Itsestään hän ei halua puhua sanaakaan. Se on ollut kirjailijan periaate alusta lähtien.

Statovci pitää kiinni ajatuksesta, että kirja on paljon kiinnostavampi asia kuin sen kirjoittanut kirjailija.

Ja mitä kerrottavaa hänellä olisi?

Statovci haluaa kirjoittaa kirjoja, lukea, syödä, juoda ja nukkua, ulkoilla ja pitää terveydestään huolta.

– Se kuulostaa tylsältä, Statovci toteaa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Juhlintaa New Yorkissa

Palataan vielä kevääseen 2017.

Silloin Otavan kustannusjohtaja Minna Castrén, kaunokirjallisuuspäällikkö Antti Kasper ja Statovci istuivat italialaisessa ravintolassa New Yorkissa.

Tunnelma oli katossa Il Gattopardissa, ja suomalaiset ottivat toisistaan valokuvia.

He olivat koolla, koska Statovcin esikoiskirjan kritiikki oli putkahtanut ulos New York Timesissa.

Ja millainen kritiikki. Suomalaiskirjailijaa luonnehdittiin poikkeusyksilöksi, jonka ainutkertaisen esikoisteoksen hahmot pakenevat kaikenlaisia määrittelyjä.

Statovci ei ollut osannut odottaa mitään tällaista.

Hän oli muistuttanut itselleen, että Yhdysvalloissa julkaistaan kymmeniä tuhansia kirjoja joka vuosi.

Miten kukaan voisi kiinnostua suomalaisesta esikoiskirjailijasta, jota kukaan ei edes tunne Yhdysvalloissa? Ja jolla on juuret Kosovossa.

– Oletukseni olivat lähes olemattomat. Ajattelin etukäteen, että innostun joka ikisestä arviosta ja blogitekstistä. Mistä tahansa, mitä ikinä kirjasta seuraa, Statovci sanoo.

Ajatukset muuttuivat, kun suomalaiskirjailija sai kuulla, että New York Times julkaisee Kissani Jugoslavia -romaanista kritiikin.

Jännitys oli katossa. Statovcin piti odottaa elämänsä pisimmät kolme viikkoa ennen kuin arvostelu ilmestyi.

– En tiedä, mitä kirjoittajan itsetunnolleni olisi tapahtunut, jos sieltä olisi tullut tuomio.

Kissani Jugoslavia on ollut menestys myös Suomessa ja suosio jatkuu.

Romaanista tehty näytelmä saa piakkoin ensi-iltansa Kansallisteatterissa, ja liput revitään jo nyt käsistä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

“Sukupuoli ja seksuaalisuus ovat yksityisasioita”

Statovci kirjoittaa romaaninsa useimmiten kahviloissa. Se on hänen tapansa työskennellä.

Kirjoittamaan hän lähtee kotoaan usein aamiaisen jälkeen.

Hän tilaa kahvin ja alkaa lukea, jos kirjoittaminen ei kulje.

Statovcilla on aina kirjoja mukana. Hän rentoutuu lukemalla.

Kirjailija uskoo, että kirjoilla voi muuttaa maailmaa.

– Missä olisimme, jos emme olisi kehittäneet sellaisia käsitteitä kuin toiseus tai kulttuurinen omiminen? Statovci kysyy.

Tekeillä olevasta, järjestyksessä kolmannesta teoksestaan kirjailija ei vielä halua puhua mitään. Hän kiertelee aihetta, mutta toteaa, ettei hän pääse siinäkään eroon teemoista, joita on jo käsitellyt kahdessa ensimmäisessä teoksessaan.

Niitä ovat monikulttuurisuus, syrjintä, toiseus ja seksuaalisuus.

Kirjailijaa häiritsee suunnattomasti se, että yhteiskunta vaatii yksilöä määrittämään seksuaalisuutensa ja sukupuolensa.

Statovcin toisessa romaanissa Tiranan sydän päähenkilö on patologinen valehtelija, joka vaihtaa sukupuolta kuin vaatteita. Hän on milloin mies, milloin nainen.

– Kenelle se kuuluu, mitä itse ajattelet omasta sukupuolestasi tai seksuaalisuudestasi, Statovci sanoo.

Hän ei pidä siitä, että yhteiskunta tuottaa määreitä, joiden sisään ihmisiä sullotaan sukupuolen tai seksuaalisuuden perusteella.

Niillä saatetaan kirjailijan mukaan tehdä jopa väkivaltaa monille ihmisille.

Omasta identiteetistä seksuaalisena tai sukupuolisena olentona hän ei puhu sanaakaan.

Kaikki ajatukset identiteetistä ja sen moninaisuudesta ovat hänen kirjoissaan.

– Sukupuoli tai seksuaalisuus ovat yksityisiä asioita, ja jotkut eivät halua määritellä niitä lainkaan. Ymmärrän sen hyvin, Statovci toteaa.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

“En ole maahanmuuttajakirjailija”

Statovci on albaani, joka muutti perheensä mukana Suomeen, kun Pajtim oli kaksivuotias. Jugoslaviasta hän ei muista mitään. Kosovon Podujevon pikkukaupungissa asunut perhe pakeni Suomeen vuonna 1992, kun tilanne alkoi kiristyä ja muuttua väkivaltaiseksi albaanien ja serbien välillä.

Perhe asettui turvapaikan saatuaan Porvooseen, jossa Pajtim kasvoi ja kävi koulunsa.

Lukion jälkeen kirjoja ahminut nuori mies harkitsi oikeustieteitä, mutta päätyi opiskelemaan kirjallisuutta Helsingin yliopistoon.

Paljon muuta Statovcin menneisyydestä ei tiedetä.

Hän on ja pysyy julkisuudessa kirjailijana, joka pitää yksityiselämänsä ja menneisyytensä omana tietonaan.

Statovcille on soviteltu maahanmuuttajakirjailijan viittaa, mutta hän karsastaa ajatusta.

Kirjailija muistuttaa, että hän on kasvanut ja käynyt koulut Suomessa. Suomen kieli on hänen toinen äidinkielensä.

– Moni kanonisoitu kirjailija on kirjoittanut teoksensa muualla kuin synnyinmaassaan, ja harvoja heistä pidetään maahanmuuttajakirjailijoina. Miksi näin tapahtuu minun kohdallani? Statovci kysyy.

Amerikkalaiskirjailija Ernest Hemingway on tästä hyvä esimerkki.

Maahanmuuttajakirjailijan leiman Statovci kokee syrjiväksi. Hänestä tuntuu, että se sulkee hänet oman yhteisön, eli suomalaisten ulkopuolelle.

Statovcin kirjojen Suomi-kuvaa on usein tarkasteltu ulkopuolisen kokemuksena. Se harmittaa häntä.

– En pysty mitenkään selittämään yhdellä kaunokirjallisella teoksella niin laajaa ja valtavaa asiaa kuin Suomi-kuva. En minä tiedä, millainen se on, Statovci sanoo.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Balkan vetää puoleensa

Statovcista julkaistiin loppukesästä jälleen kiinnostava uutinen.

Hän oli päässyt merkittävän, angloamerikkalaisen kirjallisuusagentin talliin, jossa ovat jo esimerkiksi Bob Dylan, Karl Ove Knausgård sekä viime keväänä kuollut Philip Roth.

Statovci on noussut englanninkielisen kustannusalan tietoisuuteen kuin raketti, ja Suomessa häntä markkinoidaan jo yhtenä kansainvälisesti menestyneimpänä kirjailijanamme.

Aikamoinen saavutus tekijälle, jonka esikoisteos julkaistiin suomeksi vasta neljä vuotta sitten.

– Uskallan väittää, että tämän kirjallisuusagentin kiinnostus johtuu englanninkielisen maailman vastaanotosta, Statovci sanoo.

Hän muistuttaa, että New Yorkissa ja Lontoossa toimiva agentuuri on valtava. Sen tallissa on 700–800 kirjailijaa. Mutta mitä sitten, Wylie-kirjallisuusagentuurin asiantuntijoita kuunnellaan.

Kirjailijaa he auttavat muun muassa teosten myynnissä, eli tekijänoikeuksien luovuttamiseen liittyvissä monimutkaisissa sopimusneuvotteluissa.

– Monille kirjailijoille, kuten minulle, nämä sopimustekstit ovat kuin yrittäisi opiskella hepreaksi kiinaa, Statovci hymyilee.

Itse hän jatkaa kuvitteellisia matkojaan Balkanille ja Suomeen.

Entinen Jugoslavia edustaa Statovcille tuttua ja tuntematonta aluetta, jonka historia ja tapakulttuuri vetävät kirjailijaa puoleensa sekä tarinankertojana että fyysisenä olentona.

Balkanin rikas kulttuuriperinne ja albaanien kansantarinat näkyvät ja kuuluvat Statovcin romaaneissa.

Hän puhuu Balkanin vaietusta ja verisestä lähimenneisyydestä, johon mahtuu sekä tragediaa että komediaa.

Alueen elämänmeno on kirjailijalle loputon inspiraation lähde.

Ennen kuin Statovci ryhtyi kirjailijaksi, hän rahoitti opintojaan osa-aikaisena myyjänä henkiläisessä ruokakaupassa. Missä? Sitä hän ei kerro.

Tuleva kirjailija mietti pitkään, allekirjoittaisiko kustannussopimuksen vai ei, vaikka hän oli lähettänyt esikoisteoksensa sen toivossa kustantajille.

Puhelin soi jo seuraavan päivänä.

Statovcille käsikirjoitus oli ikioma salaisuus, jonne hän sai kadota todellisuudelta.

Statovcia kiehtoi ajatus tekstistä, josta vain hän yksin tiesi.

– Mutta kun Kissani Jugoslavia tuli ulos, menetin mahdollisuuteni kadota siihen. Tekstistäni tuli julkinen, Statovci sanoo.

Ja ehkä juuri nyt hän ostaa aamun ensimmäistä kahvia jossain Helsingin kahviloista ja ryhtyy kirjoittamaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Tarinan isä ei ole koskaan puhunut esikoispoikansa syntymästä pojalle tai tämän äidille. Ei, vaikka se on ollut yksi miehen elämän vavahduttavimpia tapahtumia.

Näin alkaa erään maanviljelijän jakama kertomus poikansa syntymästä. Ja näin hän tiivistää kahdella virkkeellä oikeastaan kaiken sen, mikä isien synnytyskertomuksissa on erikoista.

Isäksi tulemisen hetkessä tapahtuu jotakin suurta. Jotakin peruuttamatonta saa alkunsa, kun tuore isä saa ensimmäistä kertaa lapsensa syliin. Silti on paljon isiä, jotka eivät ole puhuneet isäksi tulemisesta muille.

"Päätinpä osallistua, vaikka tapana ei ole yleensä tällaista tehdä. Esikoistyttäreni syntymäpäivä oli elämäni tärkein päivä. Se oli hetki, jota en koskaan uskonut näkeväni." -isä 5

"Itkuhan siinä tuli"

Isyystutkija Johanna Terävä on saanut monesti kuulla epäilyjä siitä, että isät eivät puhu. Se ei ole totta, hän sanoo. Isät kyllä puhuvat, kun heille antaa tilan puhua.

Pyysimme Ylen lukijoita kirjoittamaan kokemuksiaan synnytyksestä miesten näkökulmasta. Sitten pyysimme Terävää ja toista isyystutkijaa, Petteri Eerolaa lukemaan tarinat.

– Itkuhan siinä tuli, Terävä tunnustaa.

Häneen teki eniten vaikutuksen isien aitous ja "auki olemisen tunne". Hänestä moni tarina oli kirjoitettu kuin sitä kerrottaisiin ensimmäistä kertaa.

Petteri Eerolalle puolestaan jäi päällimmäiseksi tunne siitä, miten suurista tunteista lapsen syntymässä onkaan kysymys.

Mutta annetaan seuraavaksi puheenvuoro isille ja mietitään sitten, mitä tarinat oikeastaan kertovat isyydestä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"‘Tämä syntyy nyt’, kätilö sanoi. Ensi kertaa tunsin veren pakenevan kasvoiltani. Olin ring side -paikalla oman lapseni synnytyksessä. Mahtavaa, mutta mitä vit**a teen!" -isä 7

"Juttelin pienelle ihmiselle paitani sisällä useita tunteja. Lupasin hänelle (ja itselleni), että tulen pitämään hänestä aina huolta. Teen kaikkeni, jotta hänellä olisi hyvä olla." -isä 32

"Vasta kolmannen lapsen synnytyksen kohdalla pystyin kasaamaan itseni siten, että pystyin leikkaamaan lapsen napanuoran, kun sellaista mahdollisuutta minulle tarjottiin." -isä 13

"Ei pidä paikkaansa: kyllä puhuu ja pussaa"

Lapsen syntymä on ollut pitkään asia, josta ovat puhuneet lähinnä äidit. Tutkijoiden mukaan miesten ja isien ääni on tullut kunnolla kuuluviin vasta viimeisten vuosikymmenien aikana.

Joillakin foorumeilla äideillä on yhä monopoli. Mieti vaikka Facebookia: äitiyden ympärille on muodostunut monia supersuosittuja ryhmiä, mutta missä ovat isien vastaavat?

– On sanottu, että suomalainen mies ei puhu eikä pussaa. Se ei pidä paikkaansa: kyllä puhuu ja pussaa. Mutta ehkä hyvin voimakas tunnepitoinen puhe perheestä ja lapsista on sellaista, jolle ei ole ollut areenaa, miettii Tampereen yliopistossa työskentelevä Petteri Eerola.

Ehkä tämän vuoksi monen Ylelle kirjoittaneen isän kertomus muistuttaa sankaritarinaa. Oman lapsen saaminen on vähän kuin Sammon taonta tai jääkiekon maailmanmestaruus.

"Yllätyin myös siitä, miten fyysinen kokemus synnytys oli minullekin. Vatsalihakset olivat todella kipeät ja jalat ihan naatit. Tämä oli kuitenkin ehkä vain pieni aavistus siitä valtavasta ja mahtavasta työstä, jonka vaimo teki viimeisen vuorokauden ja viimeisten yhdeksän kuukauden aikana." -isä 17

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"Toivoin salaa, että lapsi olisi tyttö. Kun lapsi syntyi, sanoin hämmästyneenä: ‘Se on tyttö!’ Kätilöä nauratti ja hän sanoi, että tyttöhän se on. Suoriuduin varmaankin melko hyvin, kun antoivat minun katkaista napanuorankin. Vielä nytkin vesi tulee hieman silmiin." -isä 9

"Olen monesti todennut, että synnytysten näkemisen jälkeen omia inttijuttuja ei vaan kehtaa enää kertoa. Se, että metsässä poterossa oli kylmä, ei oikein ole enää perspektiivissä mitenkään samalla mittaristolla." -isä 21

– Ehkä tässä ollaan jonkin monille miehille tärkeän asian äärellä. Kaikki ei mene ihan kuin suunniteltu ja lopuksi kun saa lapsen syliinsä, se on vähän kuin nostaa pokaalin jossakin kilpailussa, tutkija Petteri Eerola nauraa.

"Olisiko siihen ollut edes sanoja?"

Ei ole olemassa vain yhtä tarinan arkkityyppiä synnytyksestä isän näkökulmasta. Osa kirjoittajista kuvailee tapahtumia insinöörimäisen kliinisesti, toiset rönsyilevästi vitsaillen. Jyväskylän yliopiston tutkija Johanna Terävä ilahtui erityisesti isien taidosta keventää vakavaa tapahtumaa huumorilla.

– Vaikka tilanne on vakava, siitä on osattu keventää huumorin avulla. Tämä on taito, jota monet vanhemmat voisivat opetella. Ehkä siten voisi vähentää syyllisyyttä, koska syyllisyyspuhetta vanhemmuudesta on aivan riittämiin.

Siellä ilmoitettiin ettei synnytys olekaan mahdollista, koska synnytyslääkäri oli viettämässä 50-vuotissyntymäpäiväänsä Turun saaristossa. -isä 29

"En osannut oikein tehdä mitään, kunnes jostakin katsekenttääni työnnettiin saksia ja viittelöitiin napanuoraa. Vähän kuin olisi farkkukangasta leikannut. Pojan väri normalisoitui äkkiä ja ääntäkin alkoi tulla. Minä olin uusi mies." -isä 36

"Muistan, että kylvetin poikaani ja laitoin hänelle vaipan, mutta muu onkin hämärän peitossa, kunnes sain lapsen ihoani vasten. Aika pysähtyi. Joku mainitsi jostain testeistä tunti syntymän jälkeen, mutta minä en osannut muuta kuin tuijottaa lastani. Joku kysyi haluanko, että otetaan kuva ja ilmeisesti halusin." -isä 8

Perheen tilanne näkyy siinä, miten isät ovat kirjoittaneet isäksi tulemisesta. Lapsettomuudesta kärsinyt isä kertoo, ettei ole "koskaan tuntenut olleensa niin väärässä paikassa kuin neuvolakäynneillä ennen synnytystä".

"Tiedostan myös, kuinka hyväosainen tämän suhteen olen. Tahaton lapsettomuus on valtava tragedia." -isä 21

Toisessa tarinassa syntyy down-poika, joka tulee maailmaan rakastettuna lapsena, vaikka äitiä on isän mukaan painostettu keskeyttämään raskaus. Kolmannessa lapsen adoptoiva isä puree huulta, kun tapaa virastossa lapsen biologisen isän itkemässä.

"Miten voisin iloita, kun näin, mikä suru ja hätä biologisella isällä oli. Miksen ollut osannut lohduttaa? Olisiko siihen edes ollut olemassa sanoja?" -isä 38

"Lääkärin sanat 'terve poika' oli jotain, mitä vain hiljaa uskalsimme odottaa ja rukoilla. Ymmärsin, et ole sairas, vaan sinulle on vain yksi kromosomi enemmän." -isä 37

Tarinat kertovat myös siitä, millainen muutos isyydessä on tapahtunut – ja ehkä tapahtumassa.

"Tällaista puhetta ei vielä 20 vuotta sitten ollut"

"Olo oli uskomaton ja epätodellinen. Kun sain poikani ihokontaktiin makoilemaan syliini, en ole ikinä ollut yhtä onnellinen. Olin ollut hereillä yli vuorokauden, mutta väsymys oli viimeinen asia mielessäni. Tätä minä olin kaivannut ja nyt olen kokonainen." -isä 22

"Seuraavat kaksi viikkoa olin aivan ihmeellisessä huurussa. Hoidin lastani koko ajan, enkä halunnut päästää häntä silmistäni. En voinut jättää häntä nukkumaan yksin sängylle, vaan minun teki mieli maata hänen vieressä." -isä 4

Jälkimmäinen katkelma kertoo Petteri Eerolan mielestä siitä, miten puhe synnytyksestä on muuttunut. Nykyään isä saattaa kertoa synnytyksestä samanlaisin sanankääntein kuin äiti.

– Kun kuvataan, että ollaan huurussa, sekaisin synnytyksestä, tällaista puhetta ei varmastikaan vielä 20 vuotta sitten ollut. Nyt se on tullut ihan selkeästi synnytyspuheeseen mukaan.

Hän huomauttaa myös, että yksikään Ylelle kirjoittanut isä ei kyseenalaista sitä, että isät ovat läsnä synnytyksessä.

Asia, josta melkein kaikilla isillä oli jotain kerrottavaa, oli oman roolin löytäminen.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"Ei minusta ollut siellä muuta iloa kuin se, että söin kaikki ruoat, joita vaimolleni tuotiin." -isä 6

"Vaimon ähistessä milloin missäkin asennossa minä otin pari selfietä, missä mulla oli sämpylä suussa vaimon kiemurrellessa taustalla. Se oli kai tapani käsitellä jännittävää ja uutta tilannetta. Yritin kuitenkin olla niin paljon avuksi kuin suinkin pystyin. Tarjosin hierontaa, jumppapalloa, eri asentoja tyynyineen. Mikään ei kuitenkaan kelvannut." -isä 7

"Tällöin supistukset alkoivat olla todella voimakkaita ja kivuliaita. Vaimoni huusi ja ulisi, ja koin itseni voimattomaksi, koska en osannut auttaa häntä." -isä 4

Tällaisin sanankääntein isät kuvasivat omaa rooliaan synnytyksessä. Mutta tutkijat kiinnittivät huomiota aivan erityisesti yhteen sanaan tarinoissa.

Se sana oli "statisti".

"On tyrmistyttävää saada kuulla olevansa tiellä"

"Koetin olla parhaan kykyni mukaan vaimoni tukena ja apuna, vaikka minusta tuntui, että olin vain statistina kun en mitään konkreettista voinut tehdä vaimoni eteen." -isä 26

"Siinä kohtaa viimeistään tuli sellainen täydellisen avuttomuuden tunne; tästä eteenpäin asiat tapahtuvat omaa rataansa ja oma rooli on hyvin pieni sivuosa, joskin yritin olla avuksi enemmän kuin haitaksi." -isä 20

Äiti synnyttää lapsen. Tutkijat huomauttavat kuitenkin, että myös isän on tärkeä tuntea olevansa toivottu ja arvostettu synnytyksessä, koska nykyään isien odotetaan osallistuvan siihen.

– Siinä on ristiriita. On tyrmistyttävää saada kuulla olevansa tiellä oman lapsensa synnytyksessä, sanoo isyystutkija Johanna Terävä.

Lastenosaston ruuhkaisuuden vuoksi minut lähetettiin kotiin. Mietin seuraavaan aamuun asti, säilyykö meidän lapsi elossa. -isä 34

Tässä tuntuu edelleen olevan parantamisen varaa. Monet Ylelle kirjoittaneet isät kertoivat muistavansa pitkän ajan jälkeenkin, miten heidät on jätetty henkisesti tai fyysisesti ulos synnytystilanteesta.

"Sektion vuoksi pääasiallinen hoitovastuu oli alkuvaiheessa minulla. Myöhemmin kotiin postitetussa synnytyskertomuksessa minut mainittiin vain kerran lauseella ‘Isälle näytetty lepohuone’, mikä huvitti suuresti." -isä 2

"Lääkäri sanoi jotakin hätäsektioon liittyvää. Hoitajat terästäytyivät, keräsivät tavarat mukaan, irrottivat seurantalaitteet ja lähtivät kiireen vilkkaa viemään vaimoani leikkaukseen. Hetkessä huone oli tyhjä. Vain minä jäin sinne seisomaan ja vauvan sydänääntä seurannut laite piti pitkää yhtäjaksoista ja tasaista ääntä. Kukaan ei ollut sanonut minulle mitään, mitä tapahtuu." -isä 8

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"Synnytyksen jälkeen kysyin, enkö voi jäädä, mutta kuulin kaikkien perhehuoneiden olevan täynnä. Minulle ei ollut paikkaa missä olla." -isä 32

"Synnytyksessä otettiin hyvin isä huomioon, mutta on järkyttävää, miten yksin isä on oman synnytyskokemuksensa kanssa, varsinkin, jos kyseessä on traumaattinen kokemus." -isä 34

"Toisen ja kolmannen lapsen synnytykseen vaimoni ei enää halunnut minua mukaan. Olin jo kuulemma nähnyt, millaista se on. Erosimme myöhemmin." -isä 26

Vaikka olin pelkästään statistin roolissa niin tunsin, että meitä kohdeltiin tasavertaisena ja kokonaisuudessaan uutena perheenä. -isä 5

Monissa tarinoissa kerrottiin myös kolikon toisesta puolesta eli isien kokemasta rohkaisusta ja huomaavaisuudesta.

Isän hämmennys, pelko, avuttomuuden tai syrjäytetyksi joutumisen tunne ovat joka tapauksessa asioita, joihin tulevan isän kannattaa varautua.

– Miesten kannattaa ylipäänsä miettiä, millaisen roolin he haluavat ja mitä he toivovat. Synnytystilanteessa voi myös sanoa henkilökunnalle, että haluan olla tässä tilanteessa läsnä ja tukena, Petteri Eerola sanoo.

"Kätilö antoi pojan syliini ja pyysi pesemään. Kysyin: ‘Miten sen teen?'. Kätilö vastasi ilmeisen tottuneesti: 'En tiedä, hän on sinun lapsesi'. Hän osoitti minulle pesualtaan ja pyyhkeen. Sillä hetkellä minut valtasi varmuus ja ymmärrys vastuusta joka minulle juuri lankesi. Päätökset, teot ja lapsen hyvinvointi on nyt minulla." -isä 11

"Ainoa, mitä pystyin tekemään, oli itkeä"

Hyvin monessa lukijan tarinassa isäksi tuleminen kulminoituu siihen hetkeen, kun oma lapsi on ensimmäistä kertaa sylissä. Siinä tapahtuu jotakin ihmeellistä: syntyy uusi ihmissuhde, mutta myös isä muuttuu.

– Identiteetti kääntyy vastuuseen, sitoutumiseen, kuvaa isyystutkija Johanna Terävä.

Ehkä tämän vuoksi kaikkein suurimmat tunnekuohut osuvat juuri tähän hetkeen isien kertomuksissa. Sana "itkeä" löytyy jossakin muodossa yli puolesta Ylelle lähetetyistä synnytysmuistoista.

Mulle ei olisi tullut mieleenkään lähteä kotiin. Olin niin onnellinen, väsynyt ja ihmeissäni. -isä 17

"Lapsi leikattiin ulos ja minä sain nähdä lapseni. Olin aivan tolaltani, onnellinen ja kiitollinen. Itkin. Vaimoni itki." -isä 4

"Kun sitten poikamme syntyi, en voinut mitään sille, että itkin vaan ja ihmettelin. Kätilö kysyi, haluaako isä pestä ensimmäisen kerran lapsen? Sanoin, etten uskalla, sillä lapsi saattaa lentää ilmaan kuin märkä saippuapala." -isä 6

"Päällimmäisenä mielessä oli vain, että mitä jos kaikki ei menekään hyvin, mitä jos vauvalla ei ole kaikki hyvin tai jos vaimolleni sattuu jotain leikkauksessa. Näitä ajatuksia pyöritellessäni huomasin itkeväni ensimmäistä kertaa vuosiin." -isä 8

"Pitkä synnytys päättyi osaltani siihen, että kun siivooja tuli synnytyssaliin ja istuin siellä vauva paitani alla, niin ainoa mitä pystyi tekemään, oli itkeä. Sitä tunneryöppyä en ollut aiemmin kokenut, enkä sen jälkeenkään." -isä 13

Image may be NSFW.
Clik here to view.

"Näin vauvan siinä pöydällä. Kun huomasin, että se oli poika, aloin ulvoa ja itkeä ja olin ihan tohkeissani. Tunne oli jotenkin niin uskomaton, että sitä ei voi sanoin kuvata. Tunne oli semmoinen, johon ei voinut valmistautua, eikä sitä myöskään osaa kenellekään kuvailla. Ilo, kiitollisuus, riemu ja helpotus!" -isä 17

"Kuuluu pienen ihmisen pyllyyn taputusta ja sen jälkeen pientä nuuhkutusta. Se elää! Se on jokin ihan ihmeellinen, kyyneleet alkavat valua minulta. Silmät vetistäen lasken sormet ja varpaan kolmeen kertaan, itken ja yritän skarpata." -isä 27

Koska saimme isiltä niin paljon tarinoita synnytyksestä, emme valitettavasti saaneet kaikkia mahtumaan tähän juttuun. Kiitämme silti lämpimästi kaikkia synnytysmuistoja Ylelle lähettäneitä isiä. Olette juhlapäivänne ansainneet.

Ylilääkäri Mikko Holmbergia odotti lauantaina tavallista jännittävämpi työvuoro Peijaksen sairaalassa Vantaalla. Aamuyöllä oli käynnistetty uusi potilastietojärjestelmä Apotti.

Apotti on yksi Suomen suurimmista ja hintavimmista sosiaali- ja terveysalan tietojärjestelmistä. Samalla se on myös yksi kritisoiduimmista hankinnoista.

Holmberg puolestaan on yksi sadoista tukihenkilöistä, jotka Peijaksessa auttavat henkilökuntaa uuden ohjelman käytössä. Suurempia ongelmia ei viikonlopun aikana ilmennyt.

– Työ on sujunut pääosin ihan hyvin. Järjestelmä on kuitenkin sen verran erilainen, että hoitoonpääsy voinut vähän hidastua, sanoo Holmberg.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Peijas on vasta alkua, sillä vuosia valmisteltu Apotti-järjestelmä otetaan asteittain käyttöön Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä Husissa ja viidessä eri kunnassa pääkaupunkiseudulla.

Todelliseen testiin uusi järjestelmä pääsee maanantaina, kun isot poliklinikat ja leikkaustoiminnot käynnistyvät Peijaksessa. Potilaille tämä sattaa näkyä ajoittaisena hitautena, kun uutta toimintatapaa vasta opetellaan hyödyntämään käytännön työssä.

Kokosimme alle viisi väitettä uudesta potilastietojärjestelmästä.

1. Apotti vähentää lääkäreiden aikaa tietokoneella

Apotti on uusi asiakas- ja potilastietojärjestelmä, jonka tarkoitus on helpottaa hoitohenkilökunnan työtä.

Pääkaupunkiseudun terveydenhuollossa on nyt käytössä lukuisia erilaisia tietojärjestelmiä, jotka eivät keskustele keskenään. Lisäksi monet ohelmista ovat vanhentuneita.

Hoitajien ja lääkäreiden työaikaa kuluu hukkaan, kun he joutuvat jatkuvasti toimimaan useiden eri järjestelmien kanssa. Apotin on tarkoitus korvata nykyiset järjestelmät ja koota yhden potilaan kaikki tiedot yhden ohjelman alle.

– Saman potilaskontaktin aikana voi olla käytössä kolme tai neljäkin eri järjestelmää. Aina kun tietoja siirretään järjestelmästä toiseen, virheiden riski kasvaa. Se toivon mukaan jää pois jatkossa, sanoo Holmberg.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

2. Apotti karsii turhat kysymykset lääkärin vastaanotoilla

Nykyään potilas voi monesti joutua kertomaan samat asiat usealle eri lääkärille, kun tieto ei siirry saumattomasti yksiköstä tai osastolta toiselle. Apotin myötä lääkärin tulisi nähdä kaikki tiedot yhdellä kertaa ja aikaa säästyisi enemmän itse potilaan hoitoon.

Toimiessaan Apotin siis toivotaan nopeuttavan lääkärikäyntejä. Tämä ei kuitenkaan näy vastaanotoilla heti, koska uuden järjestelmän käyttö voi aluksi olla jopa hitaampaa kuin vanhojen.

Ohjelma myös kerää tietoa hoidon vaikutuksista ja yhtenäistää lääkäreiden hoitokäytäntöjä. Myös potilasturvallisuuden sanotaan paranevan, koska ohjelma muun muassa muistuttaa lääkäreitä lääkkeiden mahdollisista yhteisvaikutuksista.

Vielä on on kuitenkin vaikea arvioida, vastaako ohjelma kaikkiin lääkäreiden toiveisiin.

– Järjestelmässä on paljon hyvää esimerkiksi sen suhteen, että kirjaamiskäytännöistä tulee nyt yhtenäisempiä. Järjestelmä ei kuitenkaan ole vielä täysin valmis, sanoo Holmberg.

Järjestelmätoimittajan mukaan potilaan pitäisi jatkossa pystyä myös helpommin seuraamaan oman hoitonsa etenemistä ja olemaan yhteydessä lääkäriin vaikka kotisohvalta käsin.

3. Koskettaa 1,6 miljoonaa suomalaista

Apotissa ovat mukana Hus, Helsinki, Vantaa, Kirkkonummi, Kauniainen ja Tuusula. Myös aiemmin pois jättäytynyt Kerava on syksyn aikana valmistellut uudelleen liittymistä järjestelmään. Apotti otetaan vaiheittain käyttöön vuoden 2020 loppuun mennessä.

–Yksi yhteinen järjestelmä on kiistaton etu sitten kun saadaan muutkin toimijat liitettyä järjestelmään. Silloin pystytään näkemään nopeasti myös muiden terveydenhuollon yksiköiden potilasta koskevat tiedot ja toimenpiteet, sanoo Holmberg.

Kaikkiaan Apotin piiriin kuuluu tämän hetkisen arvion mukaan 1,6 miljoonaa asiakasta ja ohjelmistoa käyttämään koulutetaan yhteensä noin 35 000 hoitoalan työntekijää.

Järjestelmän hankintaa on seurattu tiiviisti myös muualla Suomessa, koska muissakin sairaanhoitopiireissä taistellaan parhaillaan vanhentuvien järjestelmien kanssa. Tulevina vuosina sote-järjestelmiin tullaankin käyttämään valtavat määrät rahaa.

Apotin hankintaprosessi oli ensimmäinen kerta, kun kansainvälinen it-jätti vei sote-alueen sopimuksen suomalaiskehittäjien edestä.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

4. Apotti on herättänyt epäluuloja ja kerännyt paljon kritiikkiä

Apottia on arvosteltu matkan varrella paitsi sen korkeasta hinnasta myös siitä, että se antaa yhdelle toimittajalle ison jalansijan markkinoilla.

Pelkona on muun muassa ollut, että järjestelmän toimittava Epic saa Apotin myötä Suomessa liian hallitsevan aseman tietojärjestelmien luomisessa ja uudistamisessa.

Osa it-alan asiantuntijoista on epäillyt myös sitä, onko näin mittavan tietojärjestelmän rakentaminen vain yhtä sairaanhoitopiiriä varten järkevää. Myös järjestelmän istuminen sote-uudistukseen sekä tietoturvakysymykset ovat epäilyttäneet asiantuntijoita hankkeen valmistelun aikana.

Järjestelmän hankintaprosessi poiki myös useammaan valituksen markkinaoikeuteen ja myöhästyi aloitusaikataulusta.

5. Maksaa useita satoja miljoonia euroja

Itse järjestelmä maksaa nykyisessä laajuudessaan 330 miljoonaa euroa.

Kaikkine kustannuksineen Apotin käyttöönoton on arvioitu koko kymmenen vuoden sopimuskauden ajalta liki 600 miljoonaa euroa. Tämä hinta pitää sisällään järjestelmän toteutuksen, käyttöönoton, käyttöoikeudet, ylläpidon, tuen sekä uudet versiot.

Apotti Oy:n mukaan käyttöönoton jälkeen käyttökulujen on sanottu olevan samaa suuruusluokkaa kuin nykyisten järjestelmien. Apotin on myös sanottu maksavan itsensä takaisin seitsemässä vuodessa.

Vastuu. Se on sana, jonka Juha Hietala nostaa esiin monta kertaa, kun hän miettii, miksi halusi mennä naimisiin vain 17-vuotiaana. Vastuu painoi, koska Hietalasta oli tullut vastikään tyttövauvan isä.

– Vastuunkantaminen tuli heti päällimäisenä, hän painottaa. Häpeää tunteeseen ei liittynyt.

Nuorenmiehen päättäväisyys ihmetyttää, varsinkin kun hän oli saanut tietää vauvasta vasta ihan viimetingassa ennen lapsen syntymää. Yhdessä päivässä Hietalan piti tehdä isoja päätöksiä: jättää silloinen tyttöystävä, ilmoittaa lapsesta omille vanhemmilleen ja ostaa vauvalle vaunut.

Lapsensa ensiparkaisut isä kuuli synnytyssalin oven läpi. Sen nostattamat tunteet hän muistaa yhä:

– Pelottava, jännittävä, ihana.

Välirikosta huolimatta oli selvää, että rakastavaiset Juha ja Tiina palaisivat yhteen ja alkaisivat elää perhe-elämää. Pari muutti Juhan vanhempien vinttiin Lapualla, jossa he saivat korvaamatonta apua Satu-vauvan hoidossa.

– Ei nykyisistä pojista olisi siihen. Lapsia saamaan kyllä, mutta ei vastuuseen, Hietala miettii.

Kekkosen luvalla tuomiokirkossa

Hietalan vanhemmat ottivat uutiset vauvasta ja avioitumisesta tyynesti. Äidin ensimmäinen huoli oli, mistä vauvalle saadaan pinnasänky.

– Isä ja äiti sanoivat, että sinun ei ole pakko mennä naimisiin vaan vastuun voi kantaa muullakin tavalla. Jotenkin tunsin itse, että se kuuluu asiaan, vaikka se ei ollut pakollista. Perustetaan perhe ja ollaan naimisissa.

Täysi-ikäisyyden odottaminen olisi vaatinut Hietalalta vain puolen vuoden odottelun, sillä Tiinalla täysi-ikäisyys oli jo hankittuna. Pari halusi kuitenkin sinetöidä rakkautensa heti.

Alaikäisyyden vuoksi naimisiinmeno vaati luvan presidentiltä. Tuohon aikaan presidenttinä oli Urho Kekkonen, joka oli myös Hietalan isoisän Iisakin tuttavia. Lupapaperin kiikutti Helsinkiin lapualainen kansanedustaja Orvokki Kangas.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

– Päätös tuli yllättävän nopeasti. Lapsi syntyi joulukuussa ja meidät vihittiin helmikuussa. Siinä oli kaksi kuukautta harkinta-aikaa Urkilla, Hietala ynnää.

Lopputuloksena olivat aikansa pysäyttävimmät häät Lapuan tuomiokirkossa: Puolitoistasataa vierasta ja saman verran uteliaita kirkon parvilla.

– Eihän Lapualla ollut siihen aikaan vielä koskaan tehty niin, että ensin vihitään ja sitten tuodaan lapsi sakastista ja kastetaan.

Ensimmäinen tytär sai nimekseen Satu Susanna. Nimeksi tuli Satu, koska Hietaloiden tarina oli kuin suoraan sadusta.

Ei huntua eikä tanssia

Jännityksestä huolimatta Hietala muistelee historiallista vihkitilaisuutta lämpimästi. Kaikki halusivat olla todistamassa ainutlaatuista tapahtumaa, kun koko kylän tuntema poika vihitään presidentin luvalla, ja vielä lapsikin kastetaan.

Perinteisiä tanssihäitä ei Hietaloiden vihkimisen päälle pidetty, vaan hartaat seurat. Myöskään huntua ei morsiamen päässä nähty.

– Se oli aivan selvää, ettei todellakaan huntua tai valkoista pukua, jos sai lapsen ennen naimisiinmenoa. Tiinalla oli tummansininen samettipuku ja minulla myös. Sehän olisi ollut häpäisy ja syntiä, jos siihen aikaan niin olisi tehnyt.

Hääruokailun ja kakun jälkeen juhlimaan lähtivät ne, joilla oli siihen ikää.

– Me lähdimme Tiinan kanssa lapsuudenkodin yläkertaan, jonne huone oli varattuna. Äiti ja isä ottivat Satun alas ja me katsoimme hääyönä Speden Seitsemän veljestä. Molemmat sammuimme kuin saunalyhdyt, kun päivän kemut oli vietetty, Hietala hekottaa.

Pian pikkuperhe muutti jo Ouluun ja perheenpää aloitti armeijan. Loppuvuodesta 1974 perheeseen syntyi toinen tytär Johanna. Myöhemmin tyttäriä on syntynyt vielä neljä lisää: Sanna, Kati, Suvi ja Sini.

Vuosien kuluessa yrittäjäisä on halunnut olla lapsilleen ennen kaikkea läsnä ja antaa heille aikaansa. Se onkin onnistunut työn ansiosta.

– Oma kasvu ja vastuunottaminen on lapsien myötä vahvistunut, Juha Hietala on huomannut. – Ikä ei ratkaise, vaan oleminen, kärsivällisyys, pitäminen ja rakastaminen.

23-vuotias Savu Rökman on pukeutunut värikkääseen paitaan, jonka kuvioissa voi nähdä revontulia. Värit ja näyttävät vaatteet ovat hänelle tärkeitä.

Transsukupuolisena ja normien vastaisesti pukeutuvana Rökman on tottunut siihen, että muut kiinnittävät häneen huomiota.

– Minä käytän hametta ja muutenkin feminiinisiä vaatteita. Aiemmin minua saatettiin tuijottaa tai perääni huudella kadulla.

Reaktiot muuttuivat kuitenkin radikaalisti, kun Rökman alkoi käyttää pyörätuolia paikasta toiseen liikkuessaan. Hän koki yhtäkkiä muuttuneensa näkymättömäksi.

– Huutelua ei enää kuulunut, mikä on tietysti hyväkin asia. Kun huudellaan, niin on tavallaan liian näkyvä, mutta nyt on liian näkymätön. Haluaisin, että ihmiset näkisivät minut ihmisenä, eivätkä pelkkänä pyörätuolina.

Rökman koki myös, että häntä alettiin usein kohdella kuin lasta.

Näetkö ihmisen vai vamman?

Vammaisten näkeminen epäseksuaalisina, ikään kuin lapsen kaltaisina on yhä valitettavan yleistä. Nyt asumispalveluja kehittävä Aspa-säätiö on päättänyt muuttaa tilanteen paremmaksi.

– On tärkeää huomata, nähdäänkö vammaisia ihmisiä lainkaan seksuaalisina yksilöinä. Tytötelläänkö ja pojitellaanko heitä, vaikka on kyse aikuisista ihmisistä? pohtii Voimaa seksuaalisuudesta –hankkeen hankepäällikkö Milla Ilonen.

Kolmevuotisen hankkeen tarkoituksena on vahvistaa vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien uskallusta puhua seksuaalisuudesta ja seksistä. Rohkeampaa otetta kaivataan myös vammaisia työssään kohtaavilta ammattilaisilta.

Aspa-säätiön järjestämissä keskustelutilaisuuksissa asumispalveluiden asiakkaiden ja henkilökunnan kanssa nousi esiin suuria kysymyksiä seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa.

– Suurin osa kohtaamistamme ihmisistä on aikuisia, jotka saattavat viisikymppisenä ensimmäistä kertaa kuulla seksuaalisuudesta ja seksuaalioikeuksistaan, Ilonen sanoo.

Varsinkin monet kehitysvammaiset, jo keski-ikään ehtineet ovat pyöritelleet päätään seksologin kysyessä, ovatko he kuulleet itsetyydytyksestä. Myös vammaisten välisten parisuhteiden tiellä on paljon epätietoisuutta ja ennakkoluuloja, ja turhiakin kieltoja.

Seksuaalisuus on osa jokaisen hyvinvointia

Savu Rökman toimii hankkeessa kokemustoimijana, antaen vertaistukea ja jakaen tietoa seksuaalisuudesta. Kysymyksiä on riittänyt laidasta laitaan.

– On ollut vähän hämmennystä vaikka seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuden suhteen. Minulta on tultu sitten kysymään, että voisitko neuvoa yhdessä asiassa, kun en tiedä mistä aloittaa, Rökman kuvailee.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Sekä Savu Rökman että Milla Ilonen toivovat, että asiasta ääneen puhuminen muuttaisi ihmisten asenteita ja antaisi rohkeutta puhua seksuaalisuudesta. Seksuaalisuus on jokaisen ihmisen perustarve ja osa kokonaishyvinvointia.

Seksuaalisuus antaa elämään iloa, nautintoa ja voimaa. Vammaisten ihmisten seksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden sivuuttaminen satuttaa, mutta niiden huomaaminen ja hyväksyminen voimistavat.

– Totta kai tuntuu hyvältä, että minut otetaan vastaan juuri sellaisena kuin olen, Savu Rökman hymyilee.

Lue seuraavaksi: Avusteinen seksi on suuri luottamuksen osoitus – "Seksuaalisuus on äärettömän iso tekijä"

Poliisi on pidättänyt 50-vuotiaan naisen Australian Queenslandissa epäiltynä mansikkasabotaasista syyskuussa, kertoo australialainen media.

Syyskuun alusta kaupan olleista mansikoista alkoi löytyä neuloja. Neuloja löytyi mansikoista ensin Queenslandissa, mutta sen jälkeen tapauksia ilmeni maan kaikissa osavaltioissa. ABC News kertoo, että ympäri maata raportoitiin syyskuussa jopa sata neulatapausta. Yhdessä tapauksessa lapsi on ilmoittautunut poliisille ja myöntänyt tehneensä "kepposen".

Australian pääministeri Scott Morrison vertasi aiemmin mansikkasabotaasia terrorismiin. Maan hallitus on ilmoittanut, että enimmäisrangaistus tällaisesta teosta korotetaan 15 vuodeksi vankeutta.

Lue lisää:

Australiassa selvitetään outoa ruokasabotaasia – Mansikoista on löytynyt neuloja

Australian neuloilla pelottelu laajenee – neulotettuja mansikoita on nyt jo Uudessa-Seelannissa

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) uskoo, että GPS-signaalin häirintä Lapissa Naton sotaharjoituksen aikana alkuviikosta oli tarkoituksellista.

Esimerkiksi Norjassa on syytetty Venäjää GPS-häirinnästä harjoituksen aikana. Sipilä sanoi tänään Ylen pääministerin haastattelutunnilla pitävänsä hyvin mahdollisena, että Venäjä oli Lapin ilmatilan GPS-häirinnän takana.

– On teknisesti kohtuullisen helppoa häiritä avoimessa tilassa kulkevaa radiosignaalia, ja kyllä se mahdollista on, että Venäjä on ollut tässä häiritsevä osapuoli. Sellaiset kyvykkyydet Venäjällä tiedetään olevan, sanoi Sipilä.

Sipilä arveli, että häirinnän viesti oli nimenomaan kyvykkyyden näyttäminen.

– Varmasti viesti on kaikille osapuolille, kun se tulee sotaharjoituksen yhteydessä, että tällaisia kyvykkyyksiä häirinnän lähettäjällä on.

Sipilän mukaan GPS-signaalin häiritseminen kasvattaa virheiden riskiä myös siviililiikenteessä ja järjestelmien tarkoitukselliseen häirintään pitää varautua paremmin.

Sipilän mukaan GPS-signaalin häirinnästä on muutamia esimerkkejä aikaisemmin ja ne ovat ajoittuneet sotaharjoitusten yhteyteen.

– Kaikki osapuolet varmasti myöskin harjoittelevat sitä, että miten häirintää tehdään ja miten häirinnän olosuhteissa pystytään toimimaan, toteaa Sipilä.

Oikeusministeriön valmistelema mielenosoitusten ilmoitusajan pidentäminen Sipilälle uusi asia

Yle uutisoi eilen oikeusministeriön suunnitelmista pidentää velvollisuus ilmoittaa mielenosoituksista poliisille nykyisestä kuudesta tunnista kolmeen vuorokauteen.

Haastattelutunnilla kysyttäessä Sipilä totesi, että mielenosoitukset eivät ole Suomessa ongelma eikä suurta tarvetta ilmoittamisajan pidentämiseen ole. Sipilä sanoo, että jos muutosta tarvitaan, niin se hänen mielestään olisi lähempänä nykyistä kuutta tuntia kuin kolmea vuorokautta.

Sipilän mukaan suunnitelma on hänelle uusi asia eikä siitä ole keskusteltu hallituksen sisällä.

– Jos niistä ilmoitetaan vähän aikaisemmin, niin ei sekään varmasti ole mielenosoitusten järjestäjille mikään ongelma, Sipilä sanoi.

Sipilä perää seuraavalle hallituskaudelle tavoitteeseen sitoutunutta kolmikantaa

Sipilän mukaan seuraavalla hallituskaudella työllisyys pitäisi saada nostettua 75 prosenttiin, mikä tietäisi työpaikkaa noin sadalle tuhannelle työttömälle.

Sipilä sanoi haastattelutunnilla, että työllisyysastetta voitaisiin nostaa sitoutumalla hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken hakemaan kolmikantaisesti keinot työllisyyden parantamiselle. Sitoutumisen pitäisi olla tavoitteellista niin, että jos tavoite ei toteudu, haetaan kesken kauden uudet toimet tavoitteeseen pääsemiseksi, sanoi Sipilä.

– Tämmöinen tulokseen sitoutunut yhteistyötapa Suomesta on puuttunut. Me käymme asia kerrallaan näitä läpi ja sitten, jos yksi osapuoli ei halua edetä, niin on ollut mahdollisuus jäädyttää ja hidastaa ja haudata se asia.

Sipilän mukaan ensi hallituskaudella pitäisi ratkaista myös miten kaikki yritykset pääsisivät soveltamaan työehtosopimusten joustoelementtejä. Tällä hetkellä paikallinen sopiminen on ongelmallista työnantajaliittoihin kuulumattomissa yrityksissä.

Lue myös:

Ulkoministeri Soini lupaa selvityksen GPS-häirinnästä Suomen alueella Naton sotaharjoituksen aikana

Venäjän GPS-häirintä ulottui Lappiin Naton sotaharjoituksen aikana

Kirjallisista lähteistä se on tiedetty hyvin: saniaiset olivat keskiajalla lääkekasveja, joilla pyrittiin hoitamaan monenlaisia sairauksia ja vaivoja. Lääkekäytön juuret ulottunevat vielä paljon kauemmaksiksin.

Saniaisilla yritettiin muun muassa hillitä munuaiskivien aiheuttamia tuskia, parantaa tulehduksia, tyrehdyttää verenvuotoja ja keskeyttää raskauksia.

Myös kaljuuntuminen ja hilse kuuluivat ongelmiin, joita vastaan saniaisen uskottiin auttavan.

Mallorcan saarelta Välimereltä on nyt löydetty ensimmäinen arkeologinen todiste saniaisen käytöstä.

Saniaisenjäämiä hampaissa

800- tai 900-luvulla 21–30-vuotiaana kuollut mies päätyi Can Reinersin hautausmaalle Mallorcan pohjoisrannikolle. Hautausmaa sijaitsi lähellä Pollentian kaupunkia, joka oli kasvanut 100-luvun sotilasleiristä.

Brittiläisen Yorkin yliopiston arkeologi Elena Florin on analysoinut jo aiemmissa tutkimuksissaan 226:ta vainajaa, joiden luurangot löytyivät Can Reinersistä 1980-luvun kaivauksissa.

Florin teki vainajista väitöskirjan espanjalaisessa Barcelonan yliopistossa kolme vuotta sitten. Uuden tutkimuksen päähenkilö on yksi heistä.

Eriyiseksi hänet tekee se, että mikroskooppi paljasti hänen hampaistaan jälkiä saniaisten itiöitä tuottavasta solukosta, Florin kertoo International Journal of Osteoarchaeology -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.

Saniaisteetä myös makeutettiin

Mikään lähde ei kerro, että saniaista olisi koskaan käytetty ruokana. Niinpä voitaneen pitää varmana, että Can Reinersin mies turvautui saniaiseen juuri lääkkeenä. Menneisyyden salaisuudeksi jää, vaivasiko häntä kaljuus.

Saniaisen laji sen sijaan selvisi. Se oli tummaraunioinen, hyvin yleinen kallioiden kasvi. Suomessa, ennen muuta etelässä ja idässä, kasvaa kaksi tummaraunioisen alalajia.

Saniaisista poimittiin lääkkeiksi niin lehtiä kuin varsia, versoja ja itiöpesäkkeitä. Lehdistä tehdyn teen keskiaikainen resepti ei voisi olla yksinkertaisempi: tuoreiden tai kuivattujen lehtien päälle kaadetaan vettä.

Joskus juomaa maustettiin appelsiininkukilla, hunajalla tai sokerilla. Can Reinersin vainaja ei luultavasti päässyt maistamaan sokeria. Hänen aikanaan ja vielä pitkään sen jälkeenkin sokeri oli hyvin kallista herkkua, vaikka arabit olivatkin jo tuoneet sokerinviljelyn valloittamaansa Espanjaan.

Neidonhiuksia yskään ja astmaan

Eurooppalaiset eivät suinkaan ole olleet ainoita, jotka ovat luottaneet saniaisten lääkevoimaan, vaan vastaavaa löytyy kaikkialta, missä elää ihmisiä ja kasvaa saniaisia.

Esimerkiksi käärmeenpuremien hoitoon saniaisia tiedetään käyttäneen niin intiaanien kuin intialaisten.

Permaculture-lehti on listannut Delawarejoen laakson cherokeeintiaanien muitakin tapoja käyttää eri saniaislajeja eri vaivoihin.

Vaikkapa neidonhiussaniaisilla hoidettiin reumatismia, verta vuotavia haavoja ja epäsäännöllisiä kuukautisia. Myös yskää pyrittiin hillitsemään, ja polteltuna neidonhiussaniaisen uskottiin tepsivän astmaan.

Suomen luonnossa hiussaniaiset eivät viihdy, mutta huonekasveina ne ovat suosittuja, joskaan eivät helppohoitoisimpia.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Siemenetön kummajainen

Maailmassa ei vielä ollut dinosauruksia, kun tänne ilmestyivät ensimmäiset saniaiset. Kukkivista kasveista ei ollut tietoa pitkään aikaan.

Sanianen ei tarvitse lisääntymiseensä kukkia tai siemeniä, mikä kummastutti ihmisiä kovin, ja siksi saniaisella oli kansanuskomuksissa salaperäisiä voimia.

Suomalaiset uskoivat, että saniaisiin kuuluva sananjalka kyllä kukkii, mutta vain juhannusyönä. Kansanuskomus lupasi suurta onnea sille, joka onnistui näkemään kukinnan.

Saniaisten siemenien uskottiin olevan näkymättömiä – ja niinhän oikeastaan onkin, sillä itiöt, joilla saniainen jatkaa sukua siementen sijaan, ovat yleensä kooltaan 0,03-0,05 millimetriä.

Tutkijat löysivät lääkevaikutuksia

Saniaisten omalaatuisuus kasvikunnassa ehkä vaikutti siihen, että niillä uskottiin olevan parantavia voimia. Mutta oliko saniaisista tehdyillä lääkkeellä muutakin kuin lumevaikutusta? Onko saniaisissa niille erityisiä fytokemikaaleja, luonnon kemiallisia yhdisteitä, joilla on hoitava vaikutus?

Saniaisten lääkevaikutuksista on tehty vain vähän nykytutkimusta. Iranilaisessa Shahid Beheshtin yliopistossa kuitenkin selvitettiin vastikään neidonhiussaniaisten käyttöä muun muassa bakteeritulehduksia vastaan.

Tutkijoiden mukaan saniaisenlehtiuute hillitsi useita bakteerilajeja, muun muassa stafylokokkia, ja varsista tehty uute tehosi kolibakteereihin. Heidän mielestään nykylääkkeiden kehittäjien kannattaisi ottaa nämä mahdollisuudet huomioon.

Iranilaistutkijoiden listassa on myös vaiva, josta tämä juttu lähti liikkeelle: heidän mukaansa neidonhiussaniaisesta on kuin onkin kaljuuntumisen hillitsijäksi. Koko tutkimus on vapaasti luettavissa verkosta.

Saksan ja Ranskan johtajat varoittivat nationalismin noususta Pariisissa alkaneessa rauhanfoorumissa. Konferenssi on osa ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistojuhlallisuuksia. Maailmansodan päättäneen aseleposopimuksen allekirjoittamisesta tuli sunnuntaina kuluneeksi sata vuotta.

Kolmipäiväisen rauhanfoorumin avanneet Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Saksan liittokansleri Angela Merkel tuomitsivatkansalliskiihkon.

Macron totesi nationalismin, rasismin, antisemitismin ja ääriajattelun uhkaavan maailman vakautta yhtä lailla kuin talouteen, ympäristöön ja siirtolaisuuteen liittyvät haasteet uhkaavat sitä.

– Kaikki riippuu meistä, Ranskan presidentti sanoi.

Angela Merkel vetosi rauhan ja yhteistyön puolesta. Hän sanoi, ettei maailma voi seurata sivusta konfliktien jatkumista. Merkel painotti, ettei rauhaa saa pitää itsestäänselvyytenä.

– Meidän on tehtävä työtä rauhan eteen.

Liittokansleri sanoi, että kommunikaation puute ja haluttomuus yhteistyöhön voivat johtaa vakaviin seurauksiin.

Sunnuntain kolmas puhuja YK:n pääsihteeri António Guterres varoitti yhtäläisyyksistä 1930-luvun tapahtumien ja nykypäivän välillä.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei osallistunut rauhanfoorumiin, vaan vieraili amerikkalaisten sotilaiden hautausmaalla Pariisissa. Venäjän presidentti Vladimir Putin osallistui tilaisuuteen.

Lisää aiheesta:

Emmanuel Macron: "Kansalliskiihko on vastakohta isänmaanrakkaudelle" – maailman johtajat kerääntyivät sateiseen Pariisiin muistamaan ensimmäisen maailmansodan loppua

Naisaktivistit protestoivat rinnat paljaina Trumpin autosaattuetta Pariisissa

Presidentti Sauli Niinistö sanoi, että Venäjän epäillystä lentoliikenteen GPS-signaalin häirinnästä Lapissa Naton sotaharjoitusten aikana tarvitaan lisäselvityksiä.

– Pitää selvittää miten on häiritty ja kuka on häirinnyt. Uskon, että on teknisiä laitteita, joilla pitäisi saada selville häirinnän lähde, ja sitten ilmoittaa meidän käsityksemme siitä aika tiukastikin.

Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ehdotuksen eurooppalaisesta armeijasta Niinistö arvioi johtaneen väärinkäsityksiin.

– Sanapari eurooppalainen armeija johtaa helposti väärinkäsityksiin. Sanoisin mieluummin, että Euroopassa on jo 28 kansallista armeijaa. Kysymys on siitä miten hyvin ne voivat toimia yhdessä, vaikka Euroopan unionin nimissä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö keskusteli muistojuhlallisuuksien yhteydessä lyhyesti Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.

Ylen haastattelussa Niinistö totesi, ettei suurista asiakokonaisuuksista ollut aikaa Trumpin ja Putinin kanssa keskustella.

11.11. klo 21.16: Muutettu otsikkoa

Lue lisää:

Emmanuel Macron: "Kansalliskiihko on vastakohta isänmaanrakkaudelle" – maailman johtajat kerääntyivät sateiseen Pariisiin muistamaan ensimmäisen maailmansodan loppua

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa on julkaissut satelliittikuvia siitä, miltä Kalifornian rajut maastopalot näyttävät avaruudesta.

Ensimmäisessä kuvassa näkyy Pohjois-Kalifornian maastopalo kuvattuna viime torstaina 8. marraskuuta joitakin tunteja palon syttymisen jälkeen. Kuva on peräisin Nasan Landsat 8 -satelliitista.

Palo levisi seuranneiden tuntien aikana erittäin nopeasti. Yhdessä vaiheessa paloalue kasvoi joka kolmas sekunti enemmän kuin yhden jalkapallokentän verran, uutiskanava CNN arvioi.

Palo tuhosi lähes täysin Paradisen kaupungin. Viranomaisten mukaan yli 6 700 kotia tai liiketilaa tuhoutui. Liekit nielivät noin 90 prosenttia kaupungin rakennuksista.

Kalifornian historian vakavin palo on polttanut yli 42 000 hehtaaria maata. Vasta noin viidesosa palosta on saatu hallintaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Toinen Nasan kuva on otettu perjantaina 9. marraskuuta. Se näyttää, kuinka Pohjois-Kalifornian palon levittämä savu peittää alleen suuren osan osavaltion luoteisosasta.

Kuva on peräisin Nasan Terra-satelliitista.

Savupilvi ulottuu Paradisen kaupungin eteläpuolelta San Franciscon pohjoispuolelle. Kuvassa näkyy savua myös Etelä-Kalifornian erillisistä paloista.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Paloja levittävät tuulet yltymässä jälleen

Viranomaiset kertoivat löytäneensä lisää maastopalojen kuolonuhreja sunnuntain vastaisena yönä Suomen-aikaa.

Viranomaiset löysivät 14 ihmisen jäännökset palossa pahoin tuhoutuneesta Paradisen kaupungista tai sen läheltä. Uhrit löydettiin kodeistaan tai palaneista autoistaan.

Kaikkiaan Pohjois-Kalifornian maastopalot ovat surmanneet tähän mennessä 23 ihmistä.

Lisäksi viranomaiset löysivät kaksi kuolonuhria palaneesta autosta Malibusta. Vainajien kuolinsyytä ei ole toistaiseksi vahvistettu ja myös poliisin murharyhmä tutkii tapausta, uutistoimisto AFP kertoi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Etelä-Kalifornian palot ovat ajaneet 200 000 ihmistä pakoon Venturan piirikunnasta ja Malibusta Los Angelesin piirikunnasta.

Paloja levittäneet voimakkaat tuulet tyyntyivät hieman lauantaina. Viranomaiset varoittivat asukkaita kuitenkaan tuudittautumasta siihen, että vaara olisi ohi.

Tuulenpuuskien odotetaan yltyvän rajuiksi jälleen sunnuntaina. Evakuointimääräykset ovat siksi yhä voimassa.

Sammutustyöntekijät eivät ole onnistuneet saamaan paloja hallintaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lukiolaisten ja nuorten jaksamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Näin vaatii Suomen Lukiolaisten Liiton (SLL) liittokokous.

SLL on huolissaan nuorten jaksamisesta, sillä jopa joka kolmas Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Kouluterveyskyselyyn vastanneista lukiolaisista kokee hukkuvansa koulutyöhön vähintään muutamana päivänä viikossa. Lisäksi reilu 35 prosenttia lukiolaisista on ollut huolissaan omasta mielialastaan kuluneen vuoden aikana.

– Lukiossa on ajauduttu tilanteeseen, jossa vaaditut sisällöt ja käytettävissä oleva aika eivät ole enää millään tavalla tasapainossa. Kurssit ovat täynnä asiaa, ja on tavallista, että kaikkea ei ehditä edes yhdessä käsitellä. Oppiminen tuntuu pelkältä suorittamiselta – tähän on saatava muutos nyt, kun opetussuunnitelmia jälleen päivitetään. Tavoitteita on uskallettava karsia, SLL:n puheenjohtaja Alvar Euro sanoo tiedotteessa.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen mukaan lukiolaiset pitävät avun pyytämistä vaikeampana kuin itse avun saamista. SLL:n mukaan koko oppilaitosyhteisön on panostettava välittävään ilmapiiriin.

– Kun huoli omasta tai toisen jaksamisesta herää, on avun oltava lähellä. Tällä hetkellä opiskeluhuollon palveluiden saatavuudessa on suurta vaihtelua. Erityisesti psykologi-, kuraattori- ja lääkäripalvelut vaativat parempaa resursointia, Euro sanoo.

Rinnat paljaana protestoineet naisaktivistit onnistuivat juoksemaan Yhdysvaltain presidenttiä Donald Trumpia kuljettaneen autosaattueen tuntumaan Pariisin keskustassa.

Ranskalaisen Le Monde -lehden mukaan kolme Femen-liikkeen naisaktivistia onnistui turvajärjestelyistä huolimatta häiritsemään Trumpin autokulkuetta.

Aktivistit olivat kirjoittaneet iholleen useita iskulauseita, muun muassa sanat "tervetuloa, sotarikolliset", "gangsteribileet" ja "Fake Peacemaker" eli valerauhanrakentaja.

Ainakin yksi naisista oli juossut muutaman metrin päähän saattueesta. Poliisi pysäytti kaikki kolme aktivistia. Trumpin matka ei keskeytynyt.

– Ranska juhlii tällä seremonialla rauhaa, mutta puolet kutsutuista valtiojohtajista on vastuussa suurimmasta osasta maailman konflikteista, yksi Femenin aktivisteista Constance Lefèvre sanoi Le Monden mukaan.

Trump osallistuu Pariisissa ensimmäisen maailmansodan päättymisen muistojuhlallisuuksiin. Häntä kuljettanut autosaattue oli matkalla seremoniaan Riemukaaren muistomerkille.

Femen-liike on aiemmin protestoinut mielenilmauksillaan muun muassa sovinismia, rasismia ja homofobiaa vastaan.

Valtaosa Pariisiin muistojuhlallisuuksiin saapuneista maailman johtajista kulki aamupäivällä sateessa Riemukaarelle Ranskan presidenttiparin Élysée-palatsilta. Trump saapui paikalle erikseen autokyydillä.

Jos Hämeenlinnassa asuva opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen kutsuttaisiin tavallisen hämeenlinnalaisen alakoulun vanhempainiltaan, hän kannustaisi puheenvuorossaan äitejä ja isiä ensisijaisesti olemaan kiinnostuneita lapsensa koulunkäynnistä.

Heinonen korostaa, että vanhempien ei tarvitse osata tehdä lapsen koulutehtäviä tai ryhtyä kotiopettajaksi. Kiinnostus riittää.

– Että syntyisi tunne siitä, että sekä vanhemmat että opettajat ovat samalla puolella tukemassa oppilaan koulunkäyntiä. Se on tosi arvokasta, miettii Heinonen.

Nyt he ovat sitten kaikki lentäneet pois kotoa. Olli-Pekka Heinonen

Heinonen itse on kolmen, jo aikuisen lapsen isä.

– Viimeinenkin muutti nyt runsas kuukausi sitten Helsinkiin opiskelujen perässä. Nyt he ovat sitten kaikki lentäneet pois kotoa.

Uraisän vaikeat sunnuntai-illat

Lasten ollessa pieniä Olli-Pekka Heinonen teki töitä politiikassa sekä Ylen johtajistossa. Töihin Helsinkiin piti lähteä sunnuntai-iltana tai maanantaina aamulla. Kotiin pääsi palaamaan vasta perjantaina.

– Kyllä ne sunnuntai-illat tai maanantaiaamut, kyllä ne tosi vaikeita oli. Lapset sanoivat ruokapöydässä maanantaina, että otetaan tuo isän tuoli pois tieltä. Kyllä se aika tiukka paikka oli, kertoo Heinonen ja rykäisee kurkkuaan.

Raastavuus oli tosi vahvaa. Olli-Pekka Heinonen

Tunne siitä, että on alituisesti väärässä paikassa, on tavallinen pienten lasten vanhemmille. Heinonen tunnistaa ruuhkavuosiaan elävien huonon omantunnon.

– En varmaan käsitellyt sitä mitenkään hyvin itseni kanssa, että olisin ollut sinut sen tilanteen kanssa. Raastavuus oli tosi vahvaa. Toisaalta, sitten, kun oli kotona, olin tosi paljon lasten kanssa. Ne olivat hienoja hetkiä.

Uteliaisuus houkuttelee oppimaan

Olli-Pekka Heinonen kuvaa itseään Twitter-profiilissaan uteliaaksi, mieleltään avoimeksi. Heinosen mukaan tietämistä mielenkiintoisempaa on ymmärtää se, että ei tiedä.

Kolmen lapsen isä on tarkkaillut läheltä nyt jo aikuisten lastensa uteliaisuutta ja tietää, että lasten uteliaisuus on hyvin yksilöllistä. On lapsia, jotka tulevat aikuisen luo uteliaana koura täynnä kastematoja – ja lapsia, jotka ovat valmiita kuulemaan iltasatuna 500-sivuista, informaatioyhteiskunnan toimintaa selittävää opusta.

– Uteliaisuus on eri lapsilla hyvin erilaista. Toisilla se on tietämisen uteliaisuutta, toisilla tekemisen uteliaisuutta, sanoo Heinonen.

Oppiminen lähtee siitä, että syntyy usko siihen, että minä kykenen. Olli-Pekka Heinonen

Heinonen ihastelee lasten mielikuvitusmaailmaa, joka houkuttelee oppimaan uutta.

– Lapsissa tietysti tunnistaa piirteitä, jotka ovat samoja kuin itsessä, mutta sitten tunnistaa piirteitä, jotka ovat ihan erilaisia kuin omat luonteenpiirteet. Kysymys siitä, miten lapsi oppii, on äärimmäisen kiehtova asia, miettii Heinonen.

Heinonen kannustaa havainnoimaan itsessään ja toisissa ihmisissä nimenomaan hyviä asioita. Tunnistamaan ensisijaisesti kyvyt, ei niinkään kyvyttömyyksiä. Omien taitojen tunnistaminen vaikuttaa oppimiseen.

– Sen tyyppinen ajattelutapa oman itsetunnon ja luottamuksen rakentamisessa ja sisäisen motivaation synnyttämisessä on kaikkein tärkeintä. Loppujen lopuksi oppimaan ei voi kukaan toinen käskeä. Kyllä oppiminen lähtee siitä, että syntyy usko siihen, että minä kykenen.

Opetussuunnitelma määrittelee oppimisen tavoitteet

Olli-Pekka Heinonen aloitti työnsä Opetushallituksen pääjohtajana muutama kuukausi sen jälkeen, kun perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat (OPS) oli otettu käyttöön. Uusi OPS on kerännyt sekä ihastuneita että huolestuneita kommentteja.

Oppilaita kannustetaan aktiiviseen tiedon ja taitojen etsimiseen. Opettajien rooli on aikaisempaa enemmän ohjaava. Nyt kouluihin on tuotu seinättömiä tiloja, pulpetittomia luokkia ja myös aikaisempaa suurempia opetusryhmiä, joissa kaksi tai useampia opettajia toimii yhdessä.

Koululla on velvollisuus taata opetuksen vaatima turvallinen ja laadukas oppimisympäristö. Olli-Pekka Heinonen

Julkisuuteen on noussut huoli suurten oppilasryhmien työrauhasta. Joutuvatko koululaiset nykyään opiskelemaan jatkuvassa hälyssä?

– Koululla on velvollisuus taata opetuksen vaatima turvallinen ja laadukas oppimisympäristö. Se on laissa hyvin selkeästi määritelty asia, toteaa Heinonen yksiselitteisesti.

Heinonen kiistää, että uudessa opetussuunnitelmassa olisi kyse säästöistä. Kunnat ja valtio määrittelevät sen, miten paljon rahaa koulutukseen käytetään.

– Opetussuunnitelman perusteet sanoo, mitkä ovat ne oppimisen tavoitteet, mitkä tulisi jokaisessa koulussa saavuttaa. Autonomia opettajilla ja kouluilla ja koulutuksen järjestäjillä on sitä, että miten siihen päästään, selittää Heinonen.

Pahoinvoivia lapsia yhä enemmän

Entä sitten, jos seitsemänkymmenen oppilaan ryhmässä muutama oppilas vaatii kokonaan yhden tai useamman aikuisen huomion, jolloin yhdelle opettajalle jää ylisuuri ryhmä? Heinonen myöntää huolensa siitä, että yhteiskunnassa on pahoinvoivia lapsia yhä enemmän.

– Jokainen lapsi ansaitsee erityistä tukea. Mutta sitten tullaan siihen kysymykseen, että onko opettajalla tosiasiassa mahdollisuus nykyisessä tilanteessa luokassa toteuttaa se?

Aika ajoin vanhemmat nostavat esiin huolen isossa ryhmässä opiskelevista hiljaisista oppilaista. Miten käy pienten koululaisten, jotka eivät pidä itsestään meteliä? Heinonen ymmärtää huolen, mutta luottaa suomalaisten opettajien ammattitaitoon nähdä luokan oppilaat yksilöinä.

– Väitän, että meidän opettajamme ovat sillä tavalla valveutuneita, että kukaan ei jää semmoisessa ryhmässä piiloon. Uskon erittäin vahvasti siihen suomalaiseen opettajakoulutukseen, joka antaa pedagogiset valmiudet nähdä lapset, sanoo Heinonen.

Yksi päivä, jolloin saa kokea ylpeyttä, että saa olla isä

Heinonen muistelee lapsuutensa isänpäivän aamuja. Lukuisten muiden suomalaisperheiden tavoin vasta herännyttä isää mentiin tohinalla onnittelemaan ja tunnelma oli lämmin.

– Halaus ajamattomaan parransänkeen on se ensimmäinen muistikuva. Kaikki olivat keittiössä aamuvarhain tekemässä aamupalaa ja sitten se vietiin sänkyyn, kertoo Heinonen hymyillen.

Halaus ajamattomaan parransänkeen on se ensimmäinen muistikuva. Olli-Pekka Heinonen

Isänpäivän viettäminen on ollut tärkeää sittemmin myös omien lasten kanssa.

– On yksi päivä vuodesta, jolloin saa itse kokea sitä ylpeyttä, että saa olla isä. Se on hieno juttu, toteaa Heinonen.

Pari pilleriä poskeen, johan tulee uni. Niin Raimo Lehtonen ajatteli, kun yhdestä ei ollut apua. Sitten piti ottaa vielä yksi lisää. Lopulta hän söi viisi unitablettia yössä, mutta nukkui silti huonosti.

Lehtonen oli pahasti koukussa. Hän söi myös vaimonsa unilääkkeet, koska omat reseptit eivät enää riittäneet.

Burnout iski

Taustalla oli hektinen arki. Raimo Lehtonen opetti, kirjoitti oppikirjoja, suunnitteli taloja – rakensikin yhtä – ja haali itselleen jatkuvasti lisätöitä. Suunnitelmat pyörivät päässä vielä nukkumaanmenon jälkeen.

Alkoi tuntua siltä, että nukkumaan ei edes kannattanut mennä. Unen etsimiseen tuhraantuva aika oli järkevämpää käyttää tehokkaasti töitä tehden. Tai siltä se ainakin tuntui.

Lehtonen eli ylikierroksilla. Elimistö kesti sitä yllättävän pitkään.

Sitten iski burnout.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Keskittymiskyky ja lähimuisti menivät. Lääkkeet tulivat tilalle.

– Olin koukussa niihin yli kaksikymmentä vuotta. Lääkitys jäi päälle, kun kukaan ei sitä lopettanut, Lehtonen kertoo.

Lehtonen myöntää olevansa itse syypää. Hän pyysi aina lisää unilääkkeitä, koska koki tarvitsevansa niitä. Uni ei vain tullut ilman.

Ei se hyvin tullut lääkittynäkään. Lehtonen heräsi runsaan tunnin välein ottamaan uuden pillerin.

Kunnes kymmenen vuotta sitten hän luki lehdestä unilääkevieroituksesta.

– Päätin taistella ja voittaa sen taistelun, Lehtonen toteaa.

Irti unilääkkeistä

Alku piti ottaa varovasti. Raimo Lehtonen oli syönyt niin paljon lääkkeitä niin pitkään, että pillereitä ei voinut jättää pois kertaheitolla. Ensin piti päästä eroon burnoutin mukanaan tuomista psyykelääkkeistä. Vieroitukseen meni aikaa yhteensä kahdeksan kuukautta, puolikas pilleri kerrallaan.

Lehtonen osallistui lähes sadan muun satakuntalaisen kanssa Satauni-tutkimukseen. Siinä selvitettiin, millainen merkitys lääkäreiden ja hoitajien tuella sekä melatoniinilla on vieroituksen aikana.

Pelkistä unilääkkeistä vieroittuminen onnistui monella hyvinkin lyhyessä ajassa.

– Jopa 76 prosenttia pystyi lopettamaan unilääkkeiden käytön yhdessä kuukaudessa, kun he saivat tukea vieroitukseen, neurologian erikoislääkäri, dosentti Juha Puustinen Porin perusturvakeskuksesta kertoo.

Kaikille muutos ei jäänyt pysyväksi.

Satauni-tutkimukseen osallistuneista kolmasosa pystyi jatkamaan elämäänsä täysin ilman unilääkkeitä, kolmasosa jatkoi satunnaiskäyttäjinä. Melatoniini ei antanut lisäapua vieroitukseen.

– Loppu kolmasosa ei valitettavasti päässyt eroon unilääkkeistä yrityksistä huolimatta kolmessa vuodessa. Tutkimuksessa ei löydetty ennustavia tekijöitä onnistumiselle. Vain korkeampi painoindeksi ennusti huonompaa vieroitustulosta, Puustinen toteaa.

Pää alkoi taas toimia

Merkittävää oli, että unilääkkeistä eroon päässeet kokivat mullistavia muutoksia elämässään. He kokivat vähemmän stressiä ja nukahtaminen oli helpompaa. Unen kestokaan ei kärsinyt.

Unilääkityksen aiheuttamat tasapaino- ja lihasvoimaongelmat korjaantuivat melko nopeasti lääkityksen lopettamisen jälkeen.

– Nämä olivat huikean hienoja löydöksiä, jotka hyväksyttiin julkaistavaksi vertaisarvioituihin kansainvälisiin lääketieteen lehtiin, Juha Puustinen kertoo.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Yksittäisiä hyötyjä oli enemmänkin. Kaikki tutkimusryhmässä eivät saaneet muistiaan takaisin, mutta Raimo Lehtonen oli onnekas. Sen todistaa myös viime kuussa tehty muistitesti, josta Lehtonen sai 29/30 pistettä.

Lääkityksen aikana hänen muistinsa oli aivan toista luokkaa. Pahimpina aikoina Lehtonen ei voinut ajaa autoa, koska hän ei muistanut risteyksessä päätä käännettyään, tuliko toisesta suunnasta autoja vai ei.

Lyhytmuisti temppuili muutenkin pahasti. Lehtonen pystyi keskustelemaan ihmisten kanssa normaalisti, mutta ei muutamaa minuuttia myöhemmin muistanut koko keskustelusta mitään.

– Yhtenäkin päivänä meillä oli vieras neljän tunnin ajan. Hänen lähtönsä jälkeen sanoin vaimolle, että pitäisi sitäkin ihmistä joskus nähdä. Vaimo sanoi, että juurihan hän oli meillä. Minulla ei ollut siitä tietoakaan.

Tunteet palasivat

Muistinmenetyksen taustalla eivät olleet pelkät unilääkkeet, mutta yhdessä psyykelääkityksen kanssa ne jatkoivat mielen turruttamista tarpeettoman pitkään.

Elämä oli yhtä sumua.

Opettajan työt sujuivat rutiinilla, mutta esimerkiksi sivutyönsä rakennussuunnittelijana Raimo Lehtonen joutui lopettamaan. Luovuus kuihtui.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Lääkityksen lopettamisen jälkeen luovuus palasi yllättävässä muodossa. Nykyään Lehtosen piirustusteline täyttyy taulukankaista. Hän vuodattaa niihin omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, joita vuosien jälkeen jälleen on.

– Lääkittynä en itkenyt enkä nauranut. Onkin uskomatonta tuntea jälleen jotain.

Ilman tukea vaikea onnistua

Tunteista pinnalla oli lääkityksen aikana lähinnä syyllisyys. Raimo Lehtonen tiesi käyttävänsä lääkkeitä väärin.

Hän kävi useiden lääkäreiden vastaanotoilla, mutta koki, ettei saanut kaipaamaansa apua.

Jopa 76 prosenttia pystyi lopettamaan unilääkkeiden käytön yhdessä kuukaudessa. Juha Puustinen

Lehtonen olisi halunnut selvittää, aiheuttaako joku hänen lääkkeistään unettomuutta sen sijaan, että auttaisi siihen. Tuntui siltä kuin yhden lääkkeen aiheuttamaa oiretta olisi vain hoidettu toisella lääkkeellä. Oireiden taustoja ei selvitetty.

– Ymmärrän toki, ettei lääkäreillä ole aikaa seurata lääkkeiden vaikutuksia jokaisen potilaan kohdalla. Mutta olisin silti kaivannut enemmän panostusta.

Lehtosella oli koko ajan pyrkimyksenä päästä eroon lääkkeistä. Hän päätti itse kirjata joka aamu paperille, miten yö oli mennyt. Hän otti yhtä lääkettä ja kokeili, miten yö sujui sen kanssa. Sitten hän kokeili toista. Hän seurasi tarkkaan, miten mikäkin lääke vaikutti ja millaisia niiden yhteisvaikutukset olivat. Hän ei kuitenkaan tiennyt, miten olisi päässyt lääkkeistä irti kokonaan.

Unettomuuden syy voi jäädä piiloon

Syy univaikeuksiin löytyi vasta lääkevieroituksen loppuvaiheessa. Raimo Lehtonen ihmetteli, miksi hänellä oli jatkuva tarve pyöritellä jalkojaan. Kävi ilmi, että Lehtosella oli levottomat jalat. Oireyhtymään löytyi oma lääke. Jalat rauhoittuivat ja uni tuli.

Monet sairaudet aiheuttavat unettomuutta. Usein itse sairaus jää huomaamatta, kun potilaat eivät osaa sanoittaa oireitaan. He saattavat keskittyä lääkärin vastaanotolla vain seurauksiin eli unettomuuteen. Osin tämä menee lääkärinkin piikkiin.

– Unilääkkeiden määrääminen on hirveän helppoa. Vastaanotolla pitäisi kuitenkin keskittyä enemmän syiden selvittämiseen. Onneksi viime aikoina tähän suuntaan on jo menty, kun lääkärikunnan kriittisyys unilääkkeitä kohtaan on lisääntynyt, Juha Puustinen toteaa.

Hän kokee, että lääkkeettömien hoitojen ja unihygienian arvo on vihdoin oivallettu.

Potilaat tekevät itselleen vain harmia, jos he eivät selvitä unettomuutensa todellista syytä. Juha Puustinen

Äkkiseltään Puustisen mieleen tulee monta unettomuuden aiheuttajaa, jotka saattavat jäädä huomaamatta joko lääkäriltä tai potilaalta itseltään. Niitä ovat muun muassa erilaiset sydänsairaudet, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta, uniapnea, levottomat jalat tai refluksi.

– Ei unilääkettä kannata syödä, jos närästää. Siihen on ihan omat hoitonsa. Potilaat tekevät itselleen vain harmia, jos he eivät selvitä unettomuutensa todellista syytä.

Usko koetuksella

Moni syökin unilääkkeitä tietämättään täysin turhaan. Vieroitus on rankkaa, joten sen aloittaminen saattaa tuntua ylivoimaiselta.

Raimo Lehtoselta meinasi usko loppua moneen kertaan.

– Kroppa huijasi minua erilaisilla oireilla. Se yritti saada minut ottamaan lisää lääkkeitä. Ymmärrän hyvin, miksi moni ratkeaa. Tiukkaa tekee, kun tietää, että yksi pilleri parantaisi olon nopeasti.

Osa oireista oli samanlaisia kuin burnoutin aikaan. Ellei Satauni-tutkimusta johtanut Ritva Lähteenmäki olisi vakuuttanut Lehtoselle oireiden liittyvän vieroitukseen, olisi hän varmasti luullut romahduksen toistuvan.

Ymmärrän hyvin, miksi moni ratkeaa. Raimo Lehtonen

Kroppa sekosi vieroituksen aikana monin tavoin. Lehtonen tarvitsi tuekseen ammattilaisen, joka pystyi kertomaan, mitkä oireista liittyivät vieroitukseen, mitkä olivat sen mahdollisia sivuvaikutuksia. Esimerkiksi keuhkokuume ei parantunut vain kotona kärvistelemällä.

– Otin Lähteenmäkeen yhteyttä aina kun aloin epäillä itseäni. Hänen tukensa oli korvaamattoman tärkeää.

Älä lopeta rytinällä

Harva pääsee unilääkkeistä eroon noin vain. Neurologi Juha Puustinen toivoo, että kaikki lääkityksen lopettamista harkitsevat ottaisivat yhteyttä terveydenhuollon ammattilaisiin. Yksilöllisen suunnitelman avulla onnistuminen on todennäköisempää.

– Lääkitystä ei pidä lopettaa omin päin. Jos sen lopettaa kuin seinään, iskevät vieroitusoireet. Ne voivat olla hyvin pahoja. Liian nopeassa vieroituksessa on syytä varautua jopa kouristuksiin, Puustinen toteaa.

Lääkärin kanssa suunnitellulla kuukauden tai kahden mittaisella vähennysohjelmalla lopetus on Puustisen mukaan turvallista.

Ensimmäiset yöt ovat todennäköisesti pahimpia, mutta useimmiten sinnikkyys palkitaan.

Turusta Oulun eteläpuolelle kulkeva Valtatie 8 on yksi Suomen vaarallisimmista maanteistä. Näin kertoo Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen. Hänen mukaansa Kasitie on pääosin kapea rännitie, jolla kulkee valtavasti raskasta kalustoa ja muuta liikennettä.

– Kapeilta osuuksilta puuttuvat myös keskikaiteet kaistojen välistä.

Heiskanen sai katsottavakseen Ylen kuvaamaa autokameramateriaalia, eikä yllättynyt. Sekä Porin ja Turun välillä Kasitiellä että Säkyläntiellä 204 kahden päivän aikana kuvatussa 20 minuutin mittaisessa tallenteessa näkyy useita tilanteita, joissa autoilijat rikkovat tieliikennelakia.

– Tietynlainen pettymys se on, että näin lyhyelläkin ajalla näkee näin monta heikkoa suoritusta. Tuollahan rikotaan tieliikennelakia ihan urakalla. Kyse ei ole mistään pienistä rikkeistä vaan liikenteen vaarantamisesta, Heiskanen toteaa.

Heiskanen nostaa esimerkeiksi kolme tilannetta hölmöilyistä.

1. Oikealta ohittaminen

Ensimmäisessä esimerkissä nelikaistaisella osuudella kulkeva auto ohittaa edessä olevan ajoneuvon oikealta, samalla ohituskaistaa vaihtaen. Mikäli tilanteessa vaarannettaisiin ihmisten henkiä, poliisi voisi arvioida tilanteen jopa törkeäksi liikenteen vaarantamiseksi, Heiskanen sanoo.

– Tätä näkee etenkin moottoriteillä yhä enemmän. Lain mukaan oikealta saa ohittaa kaistaa vaihtamatta, jos esimerkiksi kaksi autoletkaa kulkee samaan suuntaan hitaasti moottoritiellä. Videon tilanteessa pujahdetaan autojen välistä kaistaa vaihtaen oikealle kaistalle, mikä ei ole missään nimessä sallittua.

Esimerkkivideo 1 on kuvattu Kasitiellä.

2. Ohitus sulkuviivan yli

Toisessa esimerkkivideossa nähdään, kuinka kaksikaistaisella tiellä kulkeva henkilöauto ohittaa edessä olevan ajoneuvon ylittäen keltaisen sulkuviivan.

Tapio Heiskanen muistuttaa, että keltainen sulkuviiva on maalattu autotielle aina syystä.

– Tieinsinöörit ovat suunnitelleet sulkuviivat paikkoihin, joissa on heikko näkyvyys tai esimerkiksi jokin liittymä. Ei ole mitenkään perusteltua, että sulkuviivan kohdalla lähdetään ohittamaan. Laki sanoo yksiselitteisesti, että sulkuviivan päällä ei saa ajaa, eikä sitä saa ylittää.

Esimerkkivideo 2 on kuvattu Säkyläntiellä eli tiellä 204, jota moni käyttää vaihtoehtoisesti Turun ja Porin välisessä liikenteessä Kasitien sijaan.

3. Tarpeettoman hidas ajo ja sulkuviivan yli ohittaminen

Kolmas esimerkki liittyy tarpeettoman hitaaseen ajamiseen. Videolla traktori kulkee osittain tienpientareella. Traktorin takana ajava henkilöauto kulkee myös hitaasti pientareen puolella.

– Traktorin tai muun hitaan ajoneuvon paikka on ajoradan niin oikeassa reunassa kuin mahdollista. He saavat tarvittaessa väistää tienpientareelle, kunhan sen tekee muuta liikennettä varoen. Mutta tämän henkilöauton kohdalla voidaan ajatella, että kyse on tarpeettoman hitaasta ajosta. Henkilöautolla ei ole myöskään mitään asiaa pientareelle. Tästä tilanteesta saisi todennäköisesti jonkun lapun poliisilta.

Esimerkkivideo 3 on kuvattu Kasitiellä.

Autokamerat auttavat selvittämään onnettomuuksia

Autoihin asennettavat kamerat eivät ole Suomessa vielä kovin yleisiä. Liikenneturvan yhteyspäällikkö Tapio Heiskanen arvioi, että korkeintaan viiteen prosenttiin autoista on asennettu jonkinlainen kamera.

Hän toivoisi autokameroiden yleistyvän, sillä videomateriaalista olisi apua muun muassa liikenneonnettomuuksien selvittämisessä.

– Muistan tapauksen, jossa mopoilija ajoi auton kanssa kolarin. Mopoilija oli tilanteessa syytön osapuoli, mutta hän oli joutua kuitenkin maksumieheksi. Onneksi mopoilijan kypärässä oli kamera, jonka avulla hän sai todistettua syyttömyytensä.

Keskikaiteita tarvittaisiin enemmän

Suomessa kuolee liikenteessä noin 160 autoilijaa vuosittain. Tapauksista noin puolet on nokkakolareita ja toinen puolikas risteävän liikenteen kolareita. Yhteensä Suomessa tapahtuu noin 240 liikennekuolemaa joka vuosi.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Liikenneonnettomuuksien tutkijalautakuntaan kuuluva Tapio Heiskanen toteaa, että nykyään valtaosa liikennekuolematapauksista keskittyy maanteille ja kantateille. Taajama-alueille lautakunnalla on keikkaa yhä harvemmin.

– Esimerkiksi Kasitiellä tapahtuu marraskuun tienoilla iso määrä peurakolareita. Kohta on myös liukasta. Viime talvena tapahtui kaksi onnettomuutta, joissa auto ajoi omalla ajoradallaan, mutta lähti luistoon ja törmäsi vastaantulijaan.

Image may be NSFW.
Clik here to view.

Heiskanen uskoo, että kaistojen väliin rakennettavat kaiteet vähentäisivät liikennekuolemia ja -onnettomuuksia merkittävästi.

– Jos keskikaiteita rakennettaisiin tällaisille tiealueille koko maahan, se estäisi noin 25 prosenttia liikennekuolemistamme. Tämä vaatisi tietysti rahaa, koska keskikaide vaatii aina myös eritasoliittymät, eli puhutaan mittavista investoinneista.

Juttu päivitetty: tarkennettu videomateriaalien kuvauspaikat kello 11.28.

Suomeen syntyi viime vuonna yli 260 000 uutta työpaikkaa, selviää työ- ja elinkeinoministeriön raportista. Uusia työpaikkoja syntyi viime vuonna enemmän kuin vuosina 2014–2016.

Ministeriön mukaan viime vuoden rekrytoinneista 44 prosenttia johtui uuden työpaikan syntymisestä. Uuden työpaikan katsotaan syntyvän silloin, kun rekrytointi ei johdu vaihtuvuudesta tai poistuman korvaamisesta.

Samalla kun uusia työpaikkoja syntyy, vanhoja katoaa. Nettomuutosta tarkasteltaessa työllisyys kasvoi viime vuonna 25 000 henkilöllä edellisvuoden tasoon verrattuna.

Työvoimapula eli täyttämättä jääneiden työpaikkojen määrä kaksinkertaistui viime vuonna edellisvuodesta nousten noin 42 000 työpaikkaan.

Maataloudessa ja rakentamisessa syntyy ja tuhoutuu paljon työpaikkoja

TEMin mukaan uusia työpaikkoja luo usein kasvuhakuinen yritys. Toisaalta niissä on myös huomattavaa henkilöstömäärän vaihtelua.

Toimialoista uusia työpaikkoja syntyi bruttomääräisesti suhteellisesti eniten kiinteistöalalle ja rakennusalalle. Kiinteistöalalla rekrytointien määrä on pieni, mutta rakennusala on myös rekrytointien määrän suhteen kärkialoja.

Koulutuksen ja terveys- ja sosiaalipalveluiden aloilla rekrytoitiin myös paljon, mutta vain pieni osuus rekrytoinneista oli uusia työpaikkoja. Biotalouden toimialoilla uusia työpaikkoja syntyi lähes 24 000.

Kausi- ja projektiluontoisia työsuhteita käyttävillä aloilla syntyy ja tuhoutuu paljon työpaikkoja. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi maatalous ja rakentaminen. Näin ollen niiden uudet työpaikat eivät näy alla olevassa taulukossa, joka kuvaa ammattiryhmien nettomuutoksia.

Tutkimuksesta selviää myös, että työnantajat pitävät tärkeimpänä työntekijöiden hakukanavana TE-toimistoa. Toiseksi tärkein ovat yhteydet entisiin työntekijöihin ja -hakijoihin.

Lue myös:

Etla: Hallituksen toimet selittävät puolet työpaikkojen lisäyksestä