Autojätti General Motors vähentää 15 prosenttia työvoimastaan. Suuryhtiöllä on noin 180 000 työntekijää. GM sulkee lukuisia tehtaita Pohjois-Amerikassa ja muualla maailmassa.
GM:n raju saneeraus on kylmä suihku Yhdysvaltain presidentille Donald Trumpille, jonka protektionistisen kauppapolitiikan oli määrä suojata työpaikkoja muun muassa Yhdysvaltain autoteollisuudessa.
General Motorsin kohdalla kävi toisin. Osana uudelleenjärjestelyjä General Motors sulkee kolme autojen kokoonpanotehdasta, jotka sijaitsevat Detroitissa Michiganissa, Warrenissa Ohiossa ja Oshawassa Kanadan Ontariossa. GM sulkee myös akku- ja vaihteistotehtaat Baltimoressa Marylandissa ja Warrenissa Michiganissa.
Lisäksi Pohjois-Amerikan ulkopuolella suljetaan kaksi tehdasta, joiden sijaintipaikkaa ei ilmoitettu. Jo aiemmin on kerrottu tehtaan sulkemisesta Koreassa.
Euroopassa GM:llä ei ole enää henkilöautotuotantoa, sillä yhtiö myi taannoin saksalaisen Opelin ranskalaiselle PSA:lle.
General Motors tavoittelee kuuden miljardin dollarin (5,3 miljardin euron) säästöjä. Toimitusjohtaja Mary Barra perustelee leikkauksia yhtiön tarpeella olla "ketterämpi, joustavampi ja kannattavampi" muuttuvissa markkinaolosuhteissa.
Johtoportaaseen supistukset iskevät suhteellisesti vielä kovemmin kuin työntekijöihin. GM antaa lähtöpassit neljännekselle johtajista "virtaviivaistaakseen päätöksentekoa".
Polttopiste sähköautoihin
General Motors on keskittynyt viime aikoina yhä enemmän avolava-autoihin ja katumaastureihin, jotka ovat erittäin suosittuja Yhdysvalloissa.
Yhtiö kertoo, että nyt siirretään investointien polttopistettä seuraavan sukupolven täyssähköautoihin.
GM:n ilmoitus saneerauksesta lähetti yhtiön osakkeen yli 6 prosentin nousuun.
Työntekijäpuoli pettyi päätökseen pahasti, ja myös Kanadan pääministeri Justin Trudeau moitti leikkauksia.
– GM:n työntekijät ovat olleet osa Oshawan sydäntä ja sielua sukupolvien ajan, Trudeau muistutti tviitissään.
Hän lupasi Kanadan hallituksen tekevän kaikkensa, jotta perheet, joihin GM:n saneeraus vaikuttaa, pääsevät takaisin jaloilleen.
Yhdysvalloissa presidentti Donald Trumpin entinen kampanjapäällikkö Paul Manafort on syyttäjien mukaan sortunut toistuvasti valehteluun Venäjä-tutkintaan liittyvien kuulustelujen aikana. Asiasta kertoo muun muassa Washington Post.
Erikoissyyttäjä Robert Muellerin toimisto sanoo Manafortin rikkoneen näin syyskuussa tehtyä yhteistyösopimusta, jossa hän sitoutui avustamaan tutkintaa Trumpin vaalikampanjan Venäjä-kytköksistä.
Manafort suostui yhteistyöhön myönnettyään syyllisyytensä lukuisiin rikoksiin. Syytteet eivät liittyneet Trumpiin vaan ne koskivat muun muassa Manafortin toimintaa Ukrainan entisen presidentin ja tämän Venäjä-mielisen puolueen lobbarina.
Yhteistyösopimuksella Manafort toivoi voivansa lieventää rangaistustaan. Häntä uhkaa vuosien vankeustuomio. Syyttäjien mukaan tuomion käsittely on aloitettava välittömästi. Manafort on kiistänyt uusimmat valehtelusyytökset.
Uusin käänne näyttää vievän pohjan Manafortin avulta Venäjä-tutkinnassa. Yhteistyölupausta ehdittiin pitää merkittävänä läpimurtona, sillä Manafort seurasi läheltä lyhyttä mutta merkittävää ajanjaksoa Trumpin vaalikampanjassa.
– Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Manafort teki useita rikoksia valehtelemalla liittovaltion poliisille FBI:lle sekä erikoissyytäjän toimistolle lukuisissa eri asioissa, mikä tarkoittaa sopimuksen rikkomista, syyttäjät kirjoittivat oikeusasiakirjassa.
He eivät tarkentaneet, mitä asioita valehtelu koski.
Venäjän ja Ukrainan välit ovat jälleen kiristyneet Mustallamerellä sattuneen välikohtauksen johdosta.
Mistä tuorein selkkaus sai alkunsa?
Venäjä otti sunnuntaina haltuunsa kolme ukrainalaista alusta ja 24 merimiestä Kertšinsalmessa Krimin niemimaan lähellä.
Venäjän erikoisjoukot ottivat haltuunsa kaksi Ukrainan pientä tykkivenettä ja laivaston hinaaja-aluksen. Valtauksessa joukot avasivat tulen aluksia vastaan ja nousivat laivoihin.
Venäjä kuljetti alukset Kertšin satamaan Krimille ja sulki liikenteen salmessa säiliöaluksella. Se syytti Ukrainaa tunkeutumisesta aluevesilleen.
Välikohtauksessa loukkaantui kuusi ukrainalaissotilasta. Venäläisten mukaan loukkaantuneita oli vain kolme.
Venäjä syyttää Ukrainan alusten tunkeutuneen Venäjälle kuuluville aluevesille. Maan turvallisuuspalvelu FSB kertoi tiedotteessaan, että alukset eivät olleet noudattaneet käskyjä pysähtyä.
Ukraina puolestaan muistutti, että Mustallamerellä saa liikkua vapaasti kansainvälisen lain turvin, ja että Krimin niemimaa kuuluu Ukrainalle, ei Venäjälle.
Ukraina myös muistutti, että sen ja Venäjän välillä on voimassa vuonna 2003 allekirjoitettu sopimus alusten vapaasta pääsystä Asovanmerelle ja Kertšinsalmelle.
Yle Uutisgrafiikka
Mitkä ovat konfliktin tuoreimmat käänteet?
Ukrainan parlamentti on julistanut maan Venäjää lähellä oleviin osiin poikkeustilan.
Poikkeustila astuu voimaan keskiviikkona 28. marraskuuta ja kestää 27. joulukuuta asti. Se kattaa yhteensä 10 Ukrainan aluetta. Poikkeustilan nojalla kansalaiset voidaan esimerkiksi pakottaa töihin puolustuskohteisiin.
Valtio voi eristää tai sijoittaa muualle "vihamielisten valtioiden kansalaisia" sekä rajoittaa sellaista toimintaa, jonka se katsoo uhkaavan kansallista turvallisuutta.
YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui käsittelemään asiaa maanantaina illalla. Yhdysvaltain YK-edustaja Nikki Haley langetti syyn tuoreesta kriisistä Venäjän niskoille, kun YK:n turvallisuusneuvostossa keskusteltiin tilanteesta.
Venäjän toimet ovat Haleyn mukaan "törkeä loukkaus Ukrainan suvereniteettia vastaan".
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump sanoo paheksuvansa Venäjän ja Ukrainan välisen tilanteen kärjistymistä Asovanmerellä ja Kertšinsalmessa.
Hän korosti Euroopan maiden vastuuta kriisin ratkaisemisessa, mutta lisäsi, että Eurooppa ei ole tilanteessa yksin.
Sotilasliitto Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg vaati maanantaina Venäjää vapauttamaan ukrainalaiset merimiehet ja palauttamaan Ukrainan laivaston alukset.
Stoltenbergin mukaan Naton kaikki jäsenmaat antoivat täyden tukensa Ukrainan alueelliselle koskemattomuudelle ja itsemääräämisoikeudelle.
Venäjä ja Ukraina ovat kiistelleet Asovanmerellä pitkään. Venäjä valtasi Ukrainalle kuuluneen Krimin niemimaan vuonna 2014 ja se on tukenut Itä-Ukrainassa sotivia Venäjä-mielisiä kapinallisia pitkittyneessä konfliktissa.
Krimin liittäminen Venäjään muutti Asovanmeren tilanteen perusteellisesti. Ukrainan tärkeitä satamia sijaitsee Asovanmerellä. Kapea Kertšinsalmi on välttämätön kulkuun Asovanmeren ja Mustanmeren välillä.
Ukraina on valittanut, että Venäjän laivaliikenteelle tekemät tarkastukset koituvat kalliiksi rahtiliikenteelle ja hidastavat sitä. Venäjä alkoi tarkastamaan Asovanmerelle saapuvia ja sieltä lähteviä laivoja aiemmin tänä vuonna.
Toukokuussa tilanne Asovanmerellä kiristyi, kun Venäjä avasi rakentamansa jättimäisen sillan Kertšinsalmen yli. Silta paransi liikenneyhteyksiä Krimin niemimaalta Venäjälle.
Perintö- ja lahjaveron poistamista vaatinut kansalaisaloite ei etene eduskunnan äänestettäväksi.
Eduskunnan valtiovarainvaliokunta on päättänyt, ettei perintö- ja lahjaveron poistamista vaatineesta kansalaisaloitteesta tehdä mietintöä.
Tähän päädyttiin äänin 12–9 hallituspuolueiden eli keskustan, kokoomuksen ja sinisten äänin.
Kyseessä on poikkeuksellinen toimi, sillä kansalaisaloitteista on tehty lähes poikkeuksetta mietintö.
Oppositiopuolueet SDP, perussuomalaiset, vihreät ja vasemmistoliitto kertovat vaatineensa kansalaisaloitteen kunnollista käsittelyä, mutta hävinneensä ratkaisevan äänestyksen valiokunnassa.
Valtiovarainvaliokunnan jäsen Timo Harakka (sd.) syyttää hallitusta poliittisesta taktikoinnista vaalien alla.
– Hallituspuolueet eivät taktisesti halunneet tilanteeseen, jossa eduskunta ottaisi kriittisen kulman perintöveroon ja he eivät voisi vaaliteltoilla luvata perintöverosta säästämistä ja luopumista, kuten ovat tähän asti tehneet, hän sanoo Ylelle.
Harakka pitää vastenmielisenä, että "politikoinnilla kaadetaan kansalaisaloitteen idea".
– Se ei kuitenkaan kuulunut eduskunnan toimivaltaan, Harakka sanoo.
"Kansalaisaloite ansaitsee arvostuksen"
Myös valtiovarainvaliokunnan jäsen Kari Uotila (vas.) pitää tapahtunutta erikoisena.
– Kansalaisaloiteinstituutio ansaitsee sen arvostuksen ja kunnioituksen, mitä sillä on haettu. Eli se antaa kansalaisille mahdollisuuden tarpeeksi nimiä keräämällä viedä asioita lainsäädäntöön tänne eduskuntaan. Tähän asti tätä on kunnioitettu.
Uotilan mukaan kyseessä on ensimmäinen kerta, kun "kansalaisaloite aiotaan poliittistaktisilla syillä ohittaa".
– Tämähän avaa pään aivan hurjalta tuntuvalle menettelylle: hallituspuolueet päättävät sen, minkälainen kansalaisaloite ansaitsee asiallisen käsittelyn eduskunnassa ja minkälainen ei, hän kummastelee.
Kalli vetoaa aikatauluun ja asian suuruuteen
Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Kalli (kesk.) huomauttaa, että myös Paavo Väyrysen kansalaisaloitteen kanssa toimittiin samoin perustuslakivaliokunnassa.
– Valiokuntahan voi päättää, joko mietintö tehdään tai ei. Kun tätä asiaa on verojaostossa käsitelty ja kuultu asiantuntijoita, kävi ilmi, että asia on hyvin moniulotteinen ja laaja ja vaikuttaa moneen eri asiaan. Sen tähden näin vaalikauden lopulla ei haluttu lähteä tekemään mietintöä, Kalli puolustautuu.
Kallin mukaan asian käsittelyssä ei ole myöskään ilmennyt, että yksikään puolue olisi valmis luopumaan lahja- ja perintöverosta.
Mutta mitä kansalaiset ajattelevat siitä, että kansalaisaloitteen käsittely näin pysähtyy? Lahja- ja perintöverolla on suuri merkitys valtion tuloihin, sanoo Kalli.
– Valtiovarainvaliokunnalla on vastuu siitä, että tulot ja menot ovat tasapainossa. Nyt ollaan vaalikauden lopussa, niin tämähän on senkaltainen kysymys, joka pitää ratkaista seuraavan hallituksen hallitusneuvotteluissa. Eli että löydetään korvaava tulonmuodostus, jos lahja- ja perintövero päätetään poistaa.
Kalli ei niele syytöksiä vaalitaktikoinnista.
– Hallituspuolueiden taholta voisi todeta ihan samalla tavalla, syyttää oppositiota ihan samoilla verukkeilla. Suurin osa oppositiopuolueista on valmis nostamaan lahja- ja perintöveroa.
Kansalaisaloitteen pysähtymisestä kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.
Tiedustelulakien säätämiseen on tullut yksi hankaluus lisää. Eduskuntapuolueista suuri osa on alkanut epäillä järjestelyä, joka päästäisi suojelupoliisin osallistumaan omien valvojiensa valintaan.
Paraikaa eduskunnan käsittelyssä olevan lakiesityksen mukaan tiedustelua ja suojelupoliisia valvoisi kansanedustajista koostuva tiedusteluvaliokunta.
Ennen kuin kansanedustaja voisi tulla valituksi valiokuntaan, laatisi suojelupoliisi kuitenkin hänestä laajan turvallisuusselvityksen. Se tarkoittaa henkilön luotettavuuden selvittämistä tutkimalla hänen tietojaan, taustaansa, kontaktejaan ja lähipiiriään. Selvityksiä laatii ainoastaan supo, ja niitä tehdään poliisin ulkopuolisille henkilöille vain harvoin.
Eduskunnan puhemies päättäisi selvityksen perusteella, voiko kansanedustajalle antaa luvan tutkia erittäin luottamuksellisia tiedusteluun liittyviä tietoja. Tiedustelussa käsitellään esimerkiksi kriittisiä valtion turvallisuuteen liittyviä tietoja, ja tarkoitus on varmistaa, etteivät nämä joudu vääriin käsiin.
Käytännössä valvottava eli supo pääsisi vaikuttamaan valvojansa valitsemiseen. Tämä häiritsee erityisesti vasemmistopuolueita.
SDP:n Lindtman: Muut länsimaat eivät tee näin
Sosiaalidemokraattien mielestä on kansanvallan kannalta ongelma, jos eduskuntaan äänestettyjä henkilöitä arvioidaan vielä lisätarkastuksella, jonka tiedusteluasiassa tekisi supo.
– Kaikissa tapauksissa tarvitaan selkeät säännöt siitä, että valiokunnan tiedot pysyvät luottamuksellisina. Mutta sen sijaan on valtiosäännön kannalta ongelmallista, jos valvottava osallistuu valvojiensa valintaan, SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman sanoo.
Lindtmanin mukaan valmistelun aikana on käynyt ilmi, ettei yksikään toinen länsimaa toimi vastaavalla tavalla.
Asiaa on vastustanut äänekkäästi myös vasemmistoliitto.
– Meillä ei ole vastaavaa menettelyä käytössä esimerkiksi valtioneuvoston jäsenten kohdalla siitä huolimatta, että he käsittelevät paljon enemmän salaiseksi luokiteltua tietoa kuin mitä esimerkiksi kansanedustajat valiokunnissa, vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson sanoo.
Perustuslain kannalta ongelmallista
Ylen tietojen mukaan myös perustuslakivaliokunnan asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota supon roolin ongelmallisuuteen.
Perustuslakivaliokunta tekee työtään riippumattomasti. Myös valiokunnan jäsenet useista puolueista ovat tunnistaneet supon kaksoisroolin.
Esitykseen kriittisesti suhtautuvat miettivät myös, keiden luotettavuutta saatettaisiin pian arvioida, jos tiedusteluvaliokunnan jäsenten taustat selvitetään. Samaan tapaan voitaisiin joutua miettimään myös esimerkiksi ulkoasianvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsenten luotettavuutta, puolueista arvioidaan.
Kokoomus ei näe supon roolissa ongelmaa
Esityksellä on myös puolustajansa. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja ei näe supon roolissa ongelmaa.
– Suojelupoliisi on meillä se taho, joka virkavastuulla huolehtii näistä turvallisuusselvityksistä, Jokinen sanoo.
Hänen mielestään ongelmiin jouduttaisiin, jos kansanedustajien taustoja ei tutkita.
– Siinä voi käytännössä tulla se tilanne, että valiokunnan esittelijä ei voi antaa kaikkea tietoa valiokunnan käsittelyyn, koska ei voi olla varmistunut siitä, että turvallisuusselvitykset on tehty.
Tiedustelulakeja ja supon roolia käsittelevät parhaillaan sekä perustuslakivaliokunta että Tapani Töllin ( kesk.) johtama ryhmä, jossa on edustajat kaikista puolueista. Töllin parlamentaarinen ryhmä yrittää päästä laajaan yksimielisyyteen asiasta.
Supon rooli edustajien turvallisuusselvityksen tekijänä on on kuitenkin kasvanut sen kokoluokan poliittiseksi ongelmaksi, että Ylen tietojen mukaan kysymystä yrittävät seuraavaksi ratkaista eduskuntaryhmien puheenjohtajat.
Perustuslakivaliokunta taas jatkaa asiantuntijoiden kuulemista.
Riittäisikö kovempi rikosoikeudellinen vastuu?
Esityksessä supon olisi tarkoitus luovuttaa lausuntonsa eduskunnan puhemiehelle, joka arvioisi, onko kansanedustaja luotettava. Tämän esityksen puolueet ovat Töllin ryhmässä jo todenneet kehnoksi ja Ylen tietojen mukaan nyt etsitään kiertotietä.
Vasemmistoliiton mielestä nykyinen rikoslaki voisi riittää.
– Meillä on rikosoikeudellisesti jo säädetty seuraamuksista, mikäli kansanedustaja esimerkiksi vuotaa salaiseksi luokiteltua tietoa. Näin ei voi siis tehdä vaan silloin syyllistyy rikokseen, Li Andersson (vas.) sanoo.
Yhtenä vaihtoehtona on noussut esiin, että ministerivastuulaki ulotettaisiin koskemaan tiedusteluvaliokunnan jäseniä. Silloin lakia rikkova olisi tavallista kovemmassa rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään samoin kuin ministerit.
Ranskan tiedustelupalvelu tutkii senaatin eli parlamentin ylähuoneen työntekijää, jonka epäillään vakoilleen Pohjois-Korean hyväksi. Epäilty on pidätetty virastaan tutkimusten ajaksi.
Ranskan ylähuoneen vanhempi hallintovirkamies pidätettiin myöhään sunnuntaina. Tutkimuksen mukaan hänen epäillään keränneen tietoja toimitettavaksi vieraalle valtiolle ja samalla toimineen oman maansa etujen vastaisesti. Turvallisuusviranomainen on vahvistanut uutistoimistoille, että häntä epäillään vakoilemisesta Pohjois-Korealle.
Epäillyn äiti kertoi Europe 1 -radiolle, että tieto yllätti hänet täysin. Äidin mukaan mies otettiin kiinni Dijonin rautatieasemalta sunnuntai-iltana viikonlopun perhevierailun jälkeen. Sen jälkeen perhe ei ole kuullut hänestä.
Virasta pidätetty mies on esiintynyt useita kertoja Pohjois-Korean asiantuntijana televisiossa. Hänet on tunnettu ”kansainvälisten suhteiden asiantuntijana", joka on kommentoinut ja tehnyt analyysejä Koreoiden suhteista ja muista aiheista. Hän on muun muassa matkustanut Pohjois-Koreaan seitsemän kertaa vuoden 2005 jälkeen.
Tiettävästi epäilty on työskennellyt arkkitehtuurin, kulttuuriperinnön ja puutarhojen osastolla. Hän on ollut myös Ranska-Korea-ystävyysseurassa ja kirjoittanut kirjan sekä useita artikkeleita Pohjois-Koreasta. Ranska-Korea-ystävyysseura pyrkii yhteistyöhön Pohjois-Korean kanssa ja tukee Koreoiden yhdistymistä.
Epäilty kirjoitti vuonna 2013 myönteiseen sävyyn Pohjois-Korean taloudesta, vaikka se on heikko. Maahan on kohdistettu ankaria kansainvälisiä pakotteita Pjongjangin ydinohjelman vuoksi. YK on arvioinut, että noin 10,3 miljoonaa ihmistä eli 41 prosenttia Pohjois-Korean väestöstä on aliravittuja, vaikka samalla niemimaalla Etelä-Korean talous kukoistaa.
Lauttasaaren sillalla alkaa ensi kesänä peruskorjaus, jonka myötä sillalta poistetaan yksi ajokaista keskustan suuntaan.
Helsingin kaupunkiympäristölautakunta päätti asiasta kokouksessaan tänään hyväksyessään Lauttasaarentien, Lauttasaaren sillan ja Porkkalankadun liikennesuunnitelman.
Tulevaisuudessa Lauttasaaresta Helsingin keskustaan päin ajettaessa käytössä on enää yksi ajokaista. Keskustasta Lauttasaaren suuntaan tultaessa käytössä on jatkossakin kaksi kaistaa. Tällä hetkellä sillalla on kaksi ajokaistaa molempiin suuntiin.
Muutos tullaan toteuttamaan Lauttasaaren sillan peruskorjauksen yhteydessä. Lauttasaaren silta on valmistunut vuonna 1969.
– On arvioitu, että kaistamäärä riittää hyvin sillan nykyiselle liikennemäärälle ja vähän isommallekin jos on tarvetta, kaupunkiympäristölautakunnan puheenjohtaja, vihreiden Anni Sinnemäki sanoo.
Kaupunkiympäristölautakunnan hyväksymässä liikennesuunnitelmassa Lauttasaaren sillalle on suunniteltu yhteensä kolme autokaistaa, pyöräkaistat molempiin suuntiin sekä jalkakäytävä. Liikenneturvallisuutta pyritään parantamaan erottamalla pyöräkaistat jalkakäytävästä ja autokaistoista.
Asukasmäärä kasvanut, ajoneuvomäärä laskenut
Sinnemäki kertoo, että 2000-luvun aikana Lauttasaaren asukasmäärä on kasvanut 30 prosentilla, mutta samaan aikaan sillan ajoneuvomäärät ovat vähentyneet 46 prosentilla.
Vuonna 2000 sillan keskimääräinen liikennemäärä oli noin 23 000 ajoneuvoa, kun tänä vuonna liikennemäärä oli keskimäärin 12 500 ajoneuvoa.
– Jos jostain syystä liikennemäärä kääntyisi vuosikymmenten tauon jälkeen uudelleen nousuun, niin vähän suuremmallekin liikennemäärälle nämä järjestelyt riittävät hyvin, Sinnemäki toteaa.
Liikennesuunnitelmassa kerrotaan, että Lauttasaaren sillan kautta keskustaan kulkeva pyöräliikenne on Suomen vilkkainta. Huippuliikennemäärä on jopa yli 9 000 pyöräilijää vuorokaudessa.
Asukkaat keränneet adressia kaistojen säilyttämiseksi
Lauttasaarelaiset ovat kuitenkin huolissaan kaistojen vähentämisestä. Lauttasaari-seura on esimerkiksi kerännyt adressia ajokaistojen säilyttämisen puolesta. Asukkailla on huoli on siitä, että yhden ajokaistan poistaminen ruuhkauttaa liikenteen.
Kaupunkiympäristölautakunnan kokouksessa kokoomuksen Risto Rautava esitti, että liikennesuunnitelma palautettaisiin uuteen valmisteluun niin, että kaikki sillan neljä autokaistaa säilytettäisiin.
– Huoli on siitä, onko tämä liian raju toimenpide sillalle. Yleiskaavan mukaan Lauttasaaren väkiluku on kasvamassa tuhansilla ihmisillä vielä tulevien vuosien aikana, Rautava sanoo.
Sinnemäki kuitenkin toppuuttelee huolia.
– Lauttasaarelaisten kannalta tässä on se hyvä puoli, että silta ei tulevaisuudessa houkuttele läpiajoliikennettä. Läpiajoliikenne on joka tapauksessa tarkoitettu tulevan sieltä Länsiväylän kautta ja Lauttasaaren tie on lauttasaarelaisille itselleen.
Sillan peruskorjaus on tarkoitus aloittaa ensi kesänä. Silta on käytössä peruskorjauksen aikana. Peruskorjauksen pitäisi olla valmis vuonna 2021.
Viime viikolla Venäjällä syntyi kohu, jota moni Suomessa ei osannut odottaa. Suomalainen järjestö oli vaatinut, että valtio avaa neuvottelut Karjalan palauttamisesta, ja reaktiot venäläismediassa olivat pöyristyneitä.
Perussuomalaisten nuorisojärjestön mielestä jatkosodan jälkeiset alueluovutukset olivat vääryys, joka olisi korjattava. Heidän mielestään Suomen valtion tulee aloittaa Venäjän kanssa neuvottelut luovutettujen alueiden palauttamisesta. PS-nuoret käsitteli asiaa syyskokouksessaan 17. marraskuuta.
Suomalaisten kiinnostus Karjalan palautukseen hiipunut
Tutkija pitää Karjala-vaatimuksia epärealistisina.
– Venäjällä ei ole halukkuutta neuvotella rajoista eikä myöskään halua luovuttaa alueitaan, sanoo Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan professori Tuomas Forsberg.
Hän muistuttaa, että Krimin tilanteen vuoksi Suomen Venäjä-suhteet heikentyneet.
– Esimerkiksi viisumivapaus ei ole maiden välillä edennyt. Krimin liittämisen yhteydessä Venäjä käyttää historiallisia argumentteja. Muiden maiden historiallisia perusteita Venäjä ei sen sijaan pidä pätevinä.
Suomalaisten kaipuu luovutettua Karjalaa kohtaan on haalenemassa. Forsbergin mukaan 1990-luvun alussa, kun asiaa ensimmäistä kertaa kysyttiin, puolet suomalaisista kannatti alueen palautusta.
– Nyt osuus on enää noin 20 prosenttia riippuen kuinka asiasta kysytään. Viime aikoina asiaa ei ole kansalaisilta mielipidetiedusteluissa kysyttykään.
Pro Karelia: Kymmenesosa suomalaisista muuttaisi Karjalaan
PS-nuoret eivät ole ainoita Karjala-vaatijoita. Suomessa on ainakin kolme yhdistystä, jotka edelleen ajavat Karjalan saamista takaisin Venäjältä Suomelle. Yhdistykset ovat Aluepalautus, Tarton Rauha ja Pro Karelia.
Aluepalautus ry on tehnyt syyskuussa kannanoton, jossa edellytetään, että Suomi tekee Venäjälle virallisen neuvottelualoitteen Tarton rauhan rajojen palauttamisesta Suomen ja Venäjän väliseksi rajaksi. Neuvotteluaikataulussa tulisi pyrkiä siihen, että maat solmivat rajojen palautussopimuksen viimeistään juhlavuonna 2020.
Miksi esimerkiksi Pro Karelia ajaa sinnikkäästi Karjalan palauttamista? Yhdistyksessä ajatellaan, että alueen takaisin saamisella, jos sitä vaadittaisiin ja Venäjä suostuisi vaatimuksiin, olisi taloudellisia, poliittisia ja imagollisia hyötyjä.
– Karjalan palauttaminen lopettaisi vihanpidon Suomen ja Venäjän välillä. Mielestäni tämä on puhdasta win-win-ajattelua. Työttömyys käytännössä loppuisi, koska suomalaiset panisivat Karjalan kuntoon, toteaa yhdistyksen pääsihteeri Veikko Saksi.
Karjalan tasavallasta Suomeen kulkeva pikkutie.Pasi Peiponen / Yle
Pro Karelia -yhdistyksen mukaan Karjalan venäjänkielinen väestö voisi jäädä asumaan nykyisille sijoilleen, jos alue hypoteettisesti palautuisi Suomelle.
– Osa heistä toki muuttaisi varmastikin Venäjälle. Itse uskon, että suomalaisista 10 prosenttia muuttaisi Karjalaan.
Yhdistyksessä ajatellaan, että suomalaispoliitikot ovat suomettuneita Karjala-kysymyksessä.
– Ainoastaan perussuomalaisissa ja sinisissä on jonkin verran suosiollisuutta ajatukselle, sanoo Saksi.
Voisiko Karjala olla uusi Krim, jos Suomi saisi sen takaisin? Venäjän ja Ukrainan välit ovat jälleen kiristyneet Mustallamerellä sattuneen välikohtauksen johdosta, kertoo Yle. Meneillään oleva konflikti Krimin edustalla ei ole vaikuttanut yhdistyksen Karjala-vaatimuksiin.
– Ei tämä muuta ajatuksiamme mitenkään. Näitä tilanteita tulee jatkuvasti.
Vuonna 1944 noin 430 000 evakkoa sodassa menetetyiltä alueilta asutettiin muualle Suomeen.KUHMU
Kekkonen neuvotteli itänaapurin kanssa vielä 1960-luvulla
Ulkoministeriössä tyrmätään Karjala-vaatimukset.
– Suomella ei ole aluevaatimuksia minkään maan suhteen. Näin ollen Suomi ei aio ottaa Pariisin rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista esille Venäjän federaation kanssa, sanoo ministeriön Venäjän yksikön päällikkö Niklas Lindqvist.
Karjalan palautuksesta on käyty neuvotteluja maamme historiassa aivan virallisestikin. Pääministeri Urho Kekkonen neuvotteli 1950-luvulla Neuvostoliiton kanssa osasta Karjalaa. Ytimenä olisi ollut Viipuri. Viimeisen kerran Kekkonen otti asian esille alkukesästä 1968 Brezhnevin kanssa. Silloin ideana oli aluevaihto Lapista. Tämä käy ilmi Kimmo Rentolan kirjasta Niin kylmää että polttaa (Otava, 1997).
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän federaatio ja Suomi sopivat vuonna 1992, että maat säilyttävät yhteisen rajan. Samalla sovittiin, että rajan loukkaamattomuutta ja kummankin alueen koskemattomuutta kunnioitetaan Etykin päätösasiakirjan mukaisesti.
Suomi ei aio ottaa Pariisin rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista esille Venäjän federaation kanssa. Niklas Lindqvist
Päätösasiakirjan mukaisesti rajoja voidaan kuitenkin muuttaa kansainvälisen oikeuden pohjalta rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse, kerrotaan ulkoministeriöstä.
– Periaatteessa ei siis voida sulkea pois mahdollisuutta, että luovutetuista alueista ja niiden käytöstä voitaisiin neuvotella. Venäjän halukkuudesta keskustella rauhansopimuksessa määriteltyjen rajojensa muuttamisesta ei ole tapahtunut muutosta. Suomella ei myöskään tällaiseen ole suunnitelmia, sanoo Lindqvist.
Ulkoministeriössä uskotaan maiden väliseen yhteistyöhön Karjala-vaatimusten sijaan.
– Parhaan lähtökohdan luovutettujenkin alueiden kehittämiselle molempia maita hyödyttäen tarjoaa Suomen ja Venäjän välinen rajat ylittävä yhteistyö.
Pohjois-Kiinassa on tapahtunut räjähdys lähellä kemikaalitehdasta. Viranomaisten mukaan ainakin 22 ihmistä on kuollut ja 22 muuta on loukkaantunut. Lisäksi räjähdyksen seurauksena paloi noin 50 eri kokoista autoa.
Räjähdys tapahtui Zhangjiakou kaupungissa, Hebein maakunnassa. Kaupunki sijaitsee noin 200 kilometriä luoteeseen Pekingistä.
Pelastustyöt alueella ovat yhä käynnissä. Viranomaiset tutkivat räjähdyksen syytä.
EPA
Zhangjiakou isännöi monia kisatapahtumia vuonna 2022, jolloin Pekingissä järjestetään talviolympialaiset. Kaupungissa kisataan muun muassa pohjoismaisten hiihtolajien olympiamitaleista.
Teollisuusonnettomuudet ovat Kiinassa yleisiä. Vuonna 2015 ainakin 165 ihmistä kuoli kemikaaliräjähdyksessä Tianjinin satamakaupungissa.
Kiina on sitoutunut parantamaan teollisuuden käytäntöjään, mutta ympäristönsuojelijat pelkäävät valvonnan heikkouksia, mukaan lukien vaarallisten kemikaalien läpinäkyvä valmistusprosessi.
Valmet Automotivella on visainen pulma. Tehtaalla on töitä, mutta ei tekijöitä.
Ratkaisuksi on keksitty pestuumarkkinat, jotka järjestetään _y_hdessä rekrytointiyrityksen ja työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa. Pestuumarkkinoihin kuuluu ilmainen kuljetus tehtaalle ja takaisin, tehdaskierros sekä lisätietoa tarjolla olevasta työstä.
Pestuumarkkinoiden jatkoksi on perustettu myös Autotehtaan Sankarit -sivusto. Tavoitteena on rekrytoida hyviä tyyppejä suorittamaan tehtävä Ukissa, lämminhenkisessä merenrantakaupungissa.
Kampanjan mukaan työ autotehtaalla vaatii sankaritaipumuksia. Yksi motivoitunein Autotehtaan Sankari saa joka viikko tehtaalla rakennetun Mersun käyttöön pidennetyksi viikonlopuksi.
Lisäksi työn vakiovarusteena on 4000 uutta työkaveria.
Autotehtaan Sankarit -kampanja on osa Valmet Automotiven brändin uudistamista. Uudistuksesta vastaa markkinointiviestintätoimisto.
Brändiuudistuksella on määrä viestiä henkilökunnan intohimoa, tavoitehakuisuutta sekä globaalin liiketoiminnan vaatimaa tehokkuutta.
Autotehtaan brändäys avokonttorin säkkituoleilla on epäilemättä hyvä idea: markkinointiviestintätoimistot ovat tunnettuja kiihkeästä pöhinästä ja intohimoisista työntekijöistä. Inspiraatioksi firman jääkaapista voi kenties hakea Työmies-erikoisoluen.
Autotehtaan työläiset ovat saaneet myös oman tosi-tv-sarjan Tehtaan sankarit – Onnea etsimässä. Kahdeksanosaisessa sarjassa tarkastellaan tehdastyön tarjoamia mahdollisuuksia.
Brändiuudistus totisesti kääntää tehdastyöhön liittyvät mielikuvat päälaelleen. Toisteisen tehdastyön on tyypillisesti ajateltu olevan enemmän uhka kuin mahdollisuus.
Syy tehdastyön huonoon maineeseen on liukuhihnan keksijä, yrmeä autotehtailija Henry Ford. Fordin mukaan tehdas ei ole mikään seurustelutila, vaan liikeyritys. Autotehtaissa ei ole tilaa haaveilijoille eikä pikkumaisille persoonallisuuksille.
Fordin mukaan työ liukuhihnalla karaisee niin paljon, että työläiset lopulta vapautuvat kaikista tunteista. Se on hyvä, sillä liika tunteellisuus on merkki heikosta luonteesta. Veltot yksilöt kuuluvat paikkoihin, joissa on varaa joutilaisuuteen.
Autotehtaalla mitataan luonteen lujuutta, kestävyyttä ja ennen kaikkea yksilön kykyä nähdä itsensä osana kokonaisuutta.
Tehdas kun ei ole piirustuskoulu tai kansanpuisto.
Osin ikävästä maineestaan johtuen tehdastyön ajateltiin vielä tovi sitten jäävän menneisyyteen.
2010-luvun alussa konsultit ja erilaiset ajatushautomot tuottivat kilvan raportteja kuluttajakansalaisista, jotka suhtautuvat työelämään valintamyymälänä. Nuorille ajateltiin työssä olevan tärkeintä yksilöllisyys ja nautintohakuisuus.
Hyveet kuten säästäväisyys ja tunnollisuus heitettiin romukoppaan.
Koulutusta uudistettiin kohti luovuutta ja moniosaamista. Tunnollisia kympin tyttöjä ja muita hiljaisia puurtajia mätkittiin olan takaa aitouden ja persoonallisuuden puutteesta.
Elämänhallintaongelmiin tarjoiltiin tehdastyön sijaan itsensä etsimistä ja vaihto-opiskelua. Nyt muodissa ovat taas nöyryys ja osakesäästötilit.
Hyvästi huikentelevaisuus, tervetuloa itsekuri!
Työelämän uudet kurinpidolliset vaatimukset eivät tietenkään koske samalla tavoin kaikkia.
Tästä näkökulmasta työpaikat vaikuttavat – miten sen nyt sanoisi – aika erilaisilta.
Sankari-retoriikka on kätevä tapa peitellä kiusallista eriarvoisuutta.
Työn sankari -arvonimeä käytettiin Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran vuonna 1928. Tunnetuin arvonimen saaja oli myyttinen kaivostyöläinen Aleksei Stahanov, joka ylitti tuotantotavoitteet joidenkin tarinoiden mukaan 14-kertaisesti.
Vuonna 2013 Venäjän presidentti Vladimir Putinallekirjoitti määräyksen ottaa taas käyttöön Työn sankari -arvonimi. Arvonimen tarkoitus on nostaa pyyteettömän työn arvoa. Se myönnetään kansalaisille, jotka tekevät erityisen ansioitunutta työtä valtion hyväksi.
Sankariretoriikalla voi myös nostaa talkoohenkeä kiperissä tilanteissa.
Kenties talkoomerkkejä voisi jakaa kiky-päivänä myös Työn Sankareille.
Kirjallisuus:
Henry Ford: Elämäni ja työni (1923)
Mona Mannevuo
Kirjoittaja työskentelee tutkijana Turun yliopistossa Kansalaisuuden kuilut ja kuplat (BIBU) -konsortiossa. Lisäksi hän työstää kirjaa tunteiden, neurotieteiden ja suomalaisten työnjohto-oppien kytköksistä. Hän kirjoittaa kolumneja yksityishenkilönä eivätkä hänen näkemyksensä välttämättä heijastele Turun yliopiston kantoja.
Maailmankuulun Paavo Pesusieni -animaatiosarjan luoja, meribiologi Stephen Hillenburg on kuollut 57-vuotiaana.
Variety-lehti kertoo, että Hillenburg kuoli ALS-taudin seurauksena. Hillenburg sai ALS-diagnoosin viime vuoden maaliskuussa.
Lasten ja aikuisten yhteisessä suosikkisarjassa hilpeä Paavo Pesusieni seikkaillee kaverustensa kanssa meren pohjassa sijaitsevassa Tangalan kaupungissa.
Variety-lehden mukaan sarja on palkittu sekä Britannian että Yhdysvaltojen Emmy-palkinnoilla.
Paavo Pesusientä on esitetty Yhdysvalloissa vuodesta 1999. Suomessa sarjaa näytettiin Nelosella alkuperäiskielellä vuodesta 2003.
Sittemmin Paavo Pesusienen seikkailuja on voinut seurata Nickelodeon- ja C More Juniori -kanavilla sekä Subilla.
Lisäksi animaatiosarjasta on tehty kaksi pitkää elokuvaa.
Kittilän valtuuston varapuheenjohtajana tätä nykyä toimiva Inkeri Yritys on yksi harvoista vuosien 2013 - 2014 kuntapäättäjistä, jotka eivät ole syytteessä virkarikoksista. Syyttäjä oli kutsunut Yrityksen todistajaksi oikeudenkäyntiin.
– Viime vuodet ovat olleet rankkoja. Vasemmistoliiton ryhmästä minut eristettiin, minusta on tehty tutkintapyyntöjä ja olen joutunut antamaan selvityksiä. On tullut erikoisia soittoja, uhkauskin, mutta en ole ruvennut pelkäämään, Yritys totesi käräjäistuntoon saapuessaan. Nykyään hän edustaa Oikeudenmukainen Kittilä - ryhmää.
Yritys kertoi syyttäjän kuulustelussa kunnanhallituksen tunnelman muuttuneen täysin sen jälkeen, kun kunnanjohtaja Anna Mäkelä jätti joulukuussa 2013 tutkintapyynnön Levin hissiyhtiön toimitusjohtajasta Jouni Palosaaresta.
– Kun Mäkelä puhui, oli niskojen nakkelua ja ilveilyä. Mäkelän päälle puhuttiin, eikä puheenjohtaja hallinnut tai halunnut hallita tilannetta. Ala-arvoinen käyttäytyminen tuli sinne kokouksiin, Yritys sanoi.
Kirjoitti itse muistion kuulemisestaan
Kittilän kunnanvaltuusto päätti keväällä 2014 perustaa tilapäisen valiokunnan valmistelemaan kunnanjohtaja Anna Mäkelän erottamista. Inkeri Yritys kutsuttiin tuolloin kuultavaksi vuorokauden varoitusajalla.
– Kysyin, että kuka laatii kuulemisesta muistion ja minulle sanottiin, ettei sellaista laadita.
Yritys vaati oman sekä Mäkelän oikeusturvan nimissä, että muistio laaditaan ja valiokunnan puheenjohtaja lupasi sen tehdä. Yritys kertoo saaneensa pitkään asiaa perättyään muistion, jota ei voinut hyväksyä. Yritys kirjoittikin muistion kuulemisestaan itse.
Syytetyt kuntapäättäjät ovat oikeudessa kertoneet Anna Mäkelän erottamiseen syyksi pitkän ajan kuluessa syntyneen luottamuspulan. Tätä Yritys kummastelee.
– Uusi valtuustokausi alkoi vuonna 2013 ja valtuustossa oli 13 uutta valtuutettua. Ihmettelin, kun alettiin puhua pitkäaikaisesta luottamuspulasta.
Yritys ei epäröinyt arvioida Mäkelää erottaneiden kuntapäättäjien motiiveja.
– Minulle oli ihan selvää, että kyse oli tutkintapyynnöstä. Ei siinä mitään muuta syytä ollut lähteä Annaa erottamaan.
"Kunnioitan hirveän paljon Jounin työtä"
Yrityksen mukaan kunnanjohtaja Mäkelä teki oikein tehdessään tutkintapyynnön tilanteessa, jossa epäily väärinkäytöksestä Levin hissihankinnassa oli olemassa. Kittilän kunta omistaa enemmistön hissiyhtiöstä.
– Siinä oli suurista rahoista kyse, joten kyllä se on kova vastuu kunnanjohtajalla ja päättäjilläkin.
Yritys istui tuolloin yhdeksättä vuotta hissiyhtiön hallituksessa, joka myös päätti yksimielisesti tehdä tutkintapyynnön. Pian Yritys sai Palosaaren sisarelta Päivikki Palosaarelta tuohtuneen puhelun, jota Jouni Palosaari jälkikäteen pahoitteli. Pari vuotta myöhemmin Päivikki Palosaari lähestyi uudelleen Inkeri Yritystä.
– Hän kysyi, että "oletko mennyt sen takia pahan puolelle, että olet Anna Mäkelän kaveri", Yritys muisteli. Mäkelän kaverina Yritys ei itseään pidä.
– Sitä ei hyväksytty, että olin toista mieltä asioista. Mutta en minä voi lähteä lakia rikkomaan, vuodesta 1984 Kittilän kuntapäättäjänä toiminut Yritys sanoi.
Hän myös kiisti, että hänellä olisi mitään Jouni Palosaarta vastaan.
– Tykkään, että hän on mukava ihminen. Kunnioitan hirveän paljon sitä työtä, mitä hän on tehnyt Levillä ja niin varmasti kaikki muutkin.
"Ei herranjumala, onko tämä se paperi"
Tiistaina ensimmäisenä todistusvuorossa oli Helena Huikuri-Kujala, joka istui vasemmistoliiton valtuutettuna Mäkelän erottamisen aikaan. Hän kertoi allekirjoittaneensa aloitteen tilapäisen valiokunnan perustamisesta kuvitellen valiokunnan selvittävän joidenkin luottamushenkilöiden luottamuksen puutetta Mäkelään.
Huikuri-Kujala kertoo kuulleensa Yle Lapin radion uutislähetyksestä, että tilapäisen valiokunnan tarkoitus on erottaa Mäkelä.
– Siinä heräsi tunne, että ei herranjumala, onko tämä se sama paperi, Huikuri-Kujala muistaa ihmetelleensä vihaisena.
Hän kertoi oikeudessa pyytäneensä nähtäväkseen paperia, johon oli nimensä laittanut, mutta alkuperäistä paperia ei koskaan löytynyt. Huikuri-Kujala äänestikin vastaan, kun valtuustossa äänestettiin tilapäisen valiokunnan perustamisesta.
Leväluhdan suolampeen puolitoista tuhatta vuotta sitten päätyneet vainajat ovat paljastaneet alkuperänsä salaisuuden. Kauan sitä ehdittiinkin arvuutella. Pohdittu on muun muassa, olivatko he suomalaisten orjia tai oliko heidät kenties uhrattu.
Ensimmäinen tutkimus Suomen muinaisten asukkaiden DNA:sta on antanut vastauksen: he olivat tuolta ja täältä tulleiden geenien sekoitus eli kerroksellisia, aivan kuten me Suomen nykyisetkin asukkaat.
Arkeologit ovat jo kauan löytäneet samoilta kaivauksilta niin skandinaavisia kuin paljon etelämpää tulleita esineitä. Omin päin ne eivät ole kulkeutuneet, kyllä niitä on täytynyt kuljetella. Ihmiset ovat liikkuneet ja väestöt sekoittuneet.
Uudessa tutkimuksessa sen vahvistavat myös geenit.
Kolmen koko perimä selvisi
Isonkyrön Leväluhdan rautakautisesta vesikalmistosta on löydetty noin 90 ihmisen luita. Valtaosa oli naisia ja lapsia.
Orgaaninen aines ei säily Suomen happamassa maaperässä. Myös ihmisruumiit häviävät nopeasti.
Leväluhtalaisten DNA on säilynyt kosteissa olosuhteissa. Se tekee heistä poikkeuksellisia. Tutkijat onnistuivat selvittämään kolmen leväluhtalaisen koko genomin.
Tutkittavina oli myös kahdeksan vainajan luita Kuolan niemimaalta. Kuusi oli elänyt Bolšoi Oleni Ostrovissa eli Suuressa Peurasaaressa kolme ja puoli vuosituhatta sitten. Kahden verrokin luut olivat peräisin 1700–1800-lukujen saamelaiselta hautapaikalta Tšaimni Varresta.
Meissä on yhä himppu siperilaista
Tutkimus kertoo, että leväluhtalaisten aiempaan metsästäjä-keräilijä- ja maanviljelijäperimään oli sekoittunut Siperiasta tulleita geenejä.
Kuolan muinaisten asukkaiden siperialaisuus oli tullut perimään 4 000 vuotta sitten ja osoittautui Suuren Peurasaaren tutkituilla hyvin vahvaksi, puolikkaaksi heidän perimästään. Myöhemmin sitä levisi myös Suomen alueelle.
Siperian muistoja suomalaisissa ja saamelaisissa on edelleen sekoittuneena muuhun eurooppalaiseen perimään, kertoo Sugrige-hankkeen johtaja professori Päivi Onkamo.
Helsingin ja Turun yliopistojen hankkeen lyhenne tulee sanoista SUomalais-uGRIlainen muinaisGEnomi -projekti.
Näin Suomeen muinoin muutettiin, kertovat DNA-näytteet.Max Planck Institute for the Science of Human History
Etelän saamelaisasutus kesti pitkään
Leväluhtalaisten lähimmiksi nykysukulaisiksi osoittautuivat tämän päivän saamelaiset.
Suomessa siis asui vielä rautakaudella geneettisesti saamelaisten kaltaista väestöä paljon etelämpänä kuin nyt, kertoo arkeogeneetikko Kerttu Majander Helsingin yliopistosta ja saksalaisesta Max Planck -instituutista.
Samaa todistavat myös saamelaisvaikutteet Leväluhdan alueen paikannimissä, sanoo Leväluhta-projektin johtaja arkeologi Anna Wessman Helsingin yliopistosta.
Siperialainen perimä on saamelaisilla vahvempi kuin millään muulla eurooppalaisella nykyväestöllä, mutta suomalaisetkin poikkeavat muista eurooppalaisista.
Onkamo kuvailee sitä pieneksi eriäväisyydeksi Aasian suuntaan.
Viikinkimorsian lännestä
Yksi Leväluhdan vainajista on perimältään erilainen kuin muut. Hän on voinut olla vaikka viikinkimorsian, Onkamo sanoo.
– Tutkimus näyttää käytännössä, että muuttoliikettä on ollut paljon jo muinaisina aikoina. Uudet sukupolvet ovat olleet muuttajien ja paikallisten asukkaiden sekoituksia.
Oletettavaa on, ettei liike ollut yksisuuntaista, vaan Siperian ja Suomen pronssikautiset asukkaat olivat tekemisissä keskenään, vaikka välimatkat olivat pitkiä.
Ihmiset saattoivat vaihtaa asuinpaikkaa vuodenajan mukaan ja käydä keskenään kauppaa. Samalla elintavat, kulttuuri ja kielet lienevät vaikuttaneet toisiinsa.
Leväluhdan lähde pulppuaa edelleen hieman.Anna Wikman / Yle
Keitä tuli ennen saamelaisia?
Nature Communications -lehdessä julkaistu tutkimus ei suinkaan ole Sugrigen viimeinen. Vielä vanhemmista näytteistä haluttaisiin selvittää muun muassa se, millaista väestöä Suomessa ja Skandinaviassa asui ennen saamelaisia.
Kielentutkijoiden mukaan saamea puhuneita alkoi tulla näille main 2 700 vuotta sitten. Oliko täällä jo asuneilla vain eri kieli, vai olivatko he myös geneettisesti erilaisia?
– Me haluaisimme katsoa, mistä elementeistä silloiset asukkaat oli pistetty kokoon, Onkamo sanoo.
Arkeologeilla puolestaan on tutkittavana monta kiinnostavaa asiaa leväluhtalaisista. Missä he elivät? Mitä he söivät? Ja miksi lähdehaudassa on niin vähän miehiä?
Onkamo ja Majander ovat toimittaja Leena Mattilan haastateltavina Yle Radio 1:n Tiedeykkösessä, jonka voit kuunnella Yle Areenasta.
Euroopan komissio julkistaa tänään näkemyksensä siitä, millaista tahtia kasvihuonekaasujen päästöjä pitäisi EU:ssa vähentää jotta unioni täyttäisi Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteet.
Käytännössä kyse on siitä, miten pian nettopäästöt pitää laskea nollaan. Tähtäin lienee vuosisadan puolivälin tienoilla. Mutta ensin pitäisi päästä jo aiemmin päätettyihin tavoitteisiin.
EU-maat ponnistelevat parhaillaan täyttääkseen vuoden 2020 vähennystavoitteet. Vuoden 2030 tavoitteista on käyty kovaa poliittista vääntöä viimeiset pari vuotta.
Ilmastoasioita seuraava kansalaisjärjestö Climate Action Network (CAN) vertaili kesällä jäsenmaiden suoriutumista tähän saakka. Yksikään EU-maa ei järjestön mukaan tee vielä tarpeeksi Pariisin sopimuksen tavoitteiden eteen.
Ruotsi on ykkönen
Järjestön mielestä Ruotsi on EU:n ykkösmaa ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Vuoden 2020 tavoitteet saavutetaan ja uusiutuvien energianlähteiden osuus on suuri.
Maalla on kovat kansalliset tavoitteet, unionitason yli. Ruotsi ajoi myös EU-tasolla johdonmukaisesti kunnianhimoisempaa linjaa vuodelle 2030.
– Ruotsi on aktivoitunut huomattavasti viime vuosina, sanoo CAN:n toiminnanjohtaja Wendel Trio.
Suomi ylempää keskikastia
Suomi on vertailun sijalla kymmenen, ja pohjoismaista viimeinen. Suomi pääsee kyllä vuoden 2020 tavoitteisiin, ja peräänkuuluttaa kunnianhimoisempia tavoitteita EU-tasolla.
Miinusta tulee hakkuupolitiikasta, joka verottaa hiilinieluja. CAN:in mukaan Suomi lobbasi EU:ssa vahvasti esimerkiksi biomassan kestävyyskriteerien vesittämiseksi. Uusiutuvien osuus on suuri, mutta nojaa liiaksi ilmaston kannalta pulmalliseen bioenergiaan.
– Mitä tulee metsiin, Suomi on varsin konservatiivinen ja puolustaa ennemmin omia etujaan kuin yleistä etua, jonka puolustaminen olisi tärkeää kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, Trio sanoo.
– Suomi ei ole paha, mutta se ei selvästikään puolusta ilmaston asiaa yhtä ponnekkaasti kuin muut pohjoismaat, Trio sanoo.
Puola pitää perää
Vertailun viimeiseksi sijoittui Puola, joka johtaa puhetta ensi viikolla alkavassa YK:n ilmastokokouksessa Katowicessa.
Maa on edistynyt hitaasti vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamisessa. Se ei ole tehnyt EU-tavoitteet ohittavia kansallisia sitoumuksia.
EU-tasolla Puola on pyrkinyt vesittämään ilmastolainsäädäntöä. Esimerkiksi sähkömarkkinasääntöihin tehtiin Puolan vaatimuksesta lievennyksiä, jotka sallivat julkisen tuen tehoreservinä käytettäville hiilivoimaloille aiottua pidempään.
Yle Uutisgrafiikka
Samalla kun EU:lta odotetaan näkemystä pitkän aikavälin tavoitteeksi, moni jäsenmaa on jo ehtinyt asettaa omia tavoitteitaan. Nettonollaan tai sen lähelle vuoteen 2050 mennessä ovat toistaiseksi ilmoittaneet pyrkivänsä ainakin Alankomaat ja Portugali.
Lisäksi kymmenen EU-maan ministerit kirjoittivat toissa viikolla komissiolle yhteiskirjeen, jossa ne kehottivat sitä ehdottamaan "uskottavaa polkua" päästöjen leikkaamiseksi nettonollatasolle 2050. Allekirjoittajina olivat Suomi, Ruotsi, Tanska, Alankomaat, Luxemburg, Italia, Ranska, Portugal, Espanja ja Slovenia.
Päätöksiä vuoden 2050 tavoitteista päästään kuitenkin tekemään vasta paljon myöhemmin. CAN:n Trion mukaan nettonollatavoite vuodelle 2050 tarkoittaisi käytännössä, että myös vuoden 2030 tavoitteita pitäisi kiristää, sillä muuten tekemistä jäisi epärealistisen paljon vuosille 2030–2050.
EU on päättänyt alentaa kasvihuonekaasujen päästöjä 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoteen 2005. Lisäksi uusiutuvien energianlähteiden käyttöä ja energiansäästöä on päätetty lisätä.
Monille tulee yllätyksenä, että uusi hieno ledivalaisin onkin kertakäyttöinen. Jos valaisin rikkoontuu, siihen ei voikaan vaihtaa lamppua, kuten aiemman mallisiin valaisimiin pystyi.
Kajaanilaisen ledvaloputkivalmistajan mukaan kertakäyttöisiä valaisimia on kuluttajamyynnissä huomattavan paljon.
– Mitä erikoisempi muotoilu valaisimessa on, sitä todennäköisemmin valonlähde ei ole vaihdettavissa. Väittäisin, että iso osa kotikäyttöön tarkoitetuista valaisimista viime vuosina on ollut näitä, sanoo Valtavalo oy:n toimitusjohtaja Markku Laatikainen.
Valtavalo oy:n toimitusjohtaja Markku Laatikaisen kädessä kiinteällä valonlähteellä varustettu valaisinMimmi Nietula / Yle
Pientä apua valaisimen valintaan on tuloillaan – joulukuussa päätetään, pitääkö jo pakkauksessa lukea, että valaisimen lamppua ei voi vaihtaa. Pika-avuksi EU:n direktiivimuutoksesta ei ole, sillä se olisi ehdotuksen mukaan tulossa voimaan vasta vuonna 2021.
– Joulukuussa tiedetään, miten ehdotuksen käy, sanoo Energiaviraston erityisasiantuntija Kaisa-Reetta Koskinen.
Ehdotuksen mukaan valaisimen valomoduulin eli valonlähteen on oltava joko vaihdettava tai jos se ei ole kuluttajan vaihdettavissa, on siitä sanottava pakkauksessa. Lisäksi teknisenä vaatimuksena valomoduulin on oltava sellainen, että tuotteiden turvallisuutta valvova viranomainen voi testata sen, vaikka se irrotettaisiin.
Vasemmalla kiinteä led-putkivalo, joka on vaihdettava kokonaan rikkontuessaan. Oikealla loisteputken tilalle vaihdettava led-putkilamppu.Mimmi Nietula / Yle
20 000 tuntia ei ole 20 000 tuntia
Ehdotuksen mukaan mitään tekniikkaa ei sinällään kielletä, mutta sen toivotaan ohjaavan markkinoita yhä energiatehokkaampaan suuntaan.
Kertakäyttöisyyttä on perusteltu led-tekniikan pitkällä, jopa kymmenien tuhansien tuntien käyttöiällä. Valtavalo oy:n toimitusjohtajan Markku Laatikaisen mukaan tämä on osittain harhaa.
– Usein unohdetaan, että ledit ja muu elektroniikka ovat hyvin alttiita ikääntymiselle silloin, kun lämpötilat nousevat.
Elektroniikan käyttöikä ilmoitetaan huoneenlämmössä. Jos kaupasta ostetun lampun kestoiäksi ilmoitetaan 20 000 tuntia, lamppu kestää sen silloin, kun sitä käytetään huoneenlämmössä. Elektroniikka-alan sanonta ja laki kuuluu, että 10 asteen lämpötilan nousu puolittaa elektroniikan käyttöiän.
– Kun lamppu nostetaan katon rajaan ja laitetaan suljetun valaisimen sisälle, käyttöympäristön lämpötila on herkästi jopa 20 astetta korkeampi. Eli käyttöikä putoaa neljännekseen, sanoo Laatikainen.
Vanhanmallisten lamppujen liitinkannat ovat standardisoituja.Mimmi Nietula / Yle
Ehdotus pakkausmerkinnän pakollisuudesta ei sinänsä muuta nykyistä tilannetta, jossa kaikenlaisille lampunkannoille löytyy standardisoinnin ansiosta sopiva led-versio. Moninaisuuteen ja oikean lampun valintaan on olemassa yksinkertainen kikka.
– Kaikista paras keino on se, että ottaa vanhan lampun mukaan ja kysyy myyjältä, jos on vielä epävarma. Käytännössä jos kanta on sama, sillä pääsee jo pitkälle, sanoo Laatikainen.
Sen sijaan Markku Laatikaista huolettaa mahdollisuus, että tulevaisuudessa kukin valaisinvalmistaja suunnittelee liitososan erikseen.
– Silloin asiakas on kiinni yhdessä toimittajassa ja sen toimittamissa valonlähteissä. Ja meillä ei ole mitään takeita siitä, että sama valaisinmalli tai sama valaisinvalmistaja olisi viiden tai kymmenen vuoden päästä olemassa.
Siksi Laatikainen toivookin, että myös uudet, vaihdettavat led-valonlähteet olisivat standardisoituja.
– Silloin löytyisi vielä vuosikymmenten päästä korvaava lamppu valaisimeen.
Savonlinnalainen kuusilapsisen perheen äiti Teresa Paaso-Rantala aloitti henkilökohtaisena avustajana heinäkuussa. Hän käy Aulis Arvelin luona kaksi kertaa viikossa, ja työtä on kolmisenkymmentä tuntia kuukaudessa. Työhön kuuluu arkisia asioita, kuten asioilla käyntiä, ulkoilua, siivoamista ja ruoanlaittoa. Paaso-Rantala kokee tärkeäksi myös sen, että henkilökohtainen avustaja ehtii istua ja keskustella avustettavansa kanssa.
– Itse ainakin koen, että olen aina tärkeä ihminen, kun tulen töihin.
Paaso-Rantalan mies tekee pitkiä työpäiviä ja on paljon työmatkoilla. Henkilökohtaiseksi avustajaksi hakeutumiseen ei vaadittu ammatillista koulutusta. Työ on perheen elämäntilanteeseen sopiva.
– Kun on pieniä lapsia, en halua tässä elämäntilanteessa lähteä opiskelemaan, Paaso-Rantala sanoo.
Hän on ammatiltaan leipuri-kondiittori.
"Aktiivimalli ei huomioi lapsiperheitä"
Vuoden alussa voimaan tullut työttömyysturvan aktiivimalli on helpottanut henkilökohtaisten avustajien saantia Savonlinnassa. Avustajien paikat täyttyvät keskimäärin 23 päivässä, mikä on yli puolet nopeammin kuin Suomessa keskimäärin. Koko Suomen keskiarvo on yli 50 päivää.
Vaikka aktiivimalli ainakin tilastojen valossa on Savonlinnassa helpottanut avustajien löytämistä, ei se kuitenkaan saa yksiselitteisesti kiitosta. Avustajana työskentelevän Teresa Paaso-Rantalan mielestä aktiivimallissa on unohdettu lapsiperheet kokonaan. Hän kritisoi sitä, että kotiäidit ja -isät velvoitetaan töihin sillä uhalla, että työttömyysturvaa leikataan, eikä katsota kokonaisuutta. Kun kotona ollut vanhempi lähtee osa-aikatöihin, täytyy perheen maksaa lasten päivähoitomaksut.
– Minulle jää käteen tästä työstä kolmesataa euroa kuukaudessa ja päivähoidosta maksan 245 euroa. Siitä voi laskea, onko tämä perheellisen näkökulmasta kannattavaa vai ei.
Paaso-Rantala toivoo, että työllä olisi oikeasti taloudellinen merkitys.
– Jos pienten lasten äiti tai isä saa tällaisen osa-aikaisen työpaikan, yksi kannustin voisi olla esimerkiksi yhden vuoden maksuton päivähoito, hän ehdottaa.
Yksi kannustin voisi olla esimerkiksi yhden vuoden maksuton päivähoito. Teresa Paaso-Rantala, henkilökohtainen avustaja
Avustajan pysyminen samana tärkeää
Kolme vuotta pyörätuolilla liikkuneella Arvelilla on nyt ensimmäistä kertaa henkilökohtainen avustaja. Arveli odottaa jalkaleikkaukseen pääsyä.
– Lonkasta vietiin nivel pois, ja vasenta jalkaa lyhennettiin kuusi senttiä. Se vei minut tähän pyörätuoliin.
Itä-Savon sairaanhoitopiiri Sosterilta käy hoitaja Arvelin luona kaksi kertaa päivässä. Hoitajat vaihtuvat usein. Arvelille on tärkeää, että Sosterin ulkopuolelta tuleva henkilökohtainen avustaja olisi mahdollisimman pitkään sama.
– Toivottavasti hän olisi niin pitkään kuin minua täällä pidetään, ikäihmisten vuokratalossa asuva Arveli sanoo ja katsoo Paaso-Rantalaa.
Arvelin mielestä henkilökohtaisen avustajan täytyy ymmärtää potilasta.
– Meillä ei ole mitään ristiriitoja, kaikesta ollaan selvitty.
Teresa Paaso-Rantalan mielestä on tärkeää ehtiä istua ja keskustella elämänmenosta Aulis Arvelin kanssa.Kati Rantala / Yle
Pieni työmarkkina-alue helpottaa rekrytointia
Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston palvelujohtaja Kari Joutsalainen arvioi, että Savonlinnan pieni työmarkkina-alue on helpottanut avustajien rekrytointia.
– Täällä on vähemmän avoinna sellaisia työpaikkoja, joihin ei vaadita ammatillista koulutusta. Avoinna olevat paikat on helpompi täyttää, ja niitä haetaankin aktiivisemmin, Joutsalainen selventää.
Suuressa osassa maata tilanne on lähes päinvastainen. Viime vuonna Suomessa paikat täyttyivät keskimäärin kuukaudessa eli 32 päivässä, tällä hetkellä henkilökohtaisen avustajan löytymisessä kestää valtakunnallisesti noin kaksi kuukautta eli yli 50 päivää.
Täällä on vähemmän avoinna sellaisia työpaikkoja, joihin ei vaadita ammatillista koulutusta. Kari Joutsalainen, Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston palvelujohtaja
Henkilökohtaisen avustajan työ perustuu vammaispalvelulakiin, jossa on määritelty, miten vammaisen palvelut voidaan järjestää. Avustajia haetaan Savonlinnassa TE-toimiston lisäksi Itä-Savon sairaanhoitopiirin Sosterin ja HLS-avustajapalveluiden kautta.
Yksityiset henkilöt voivat hakea henkilökohtaista avustajaa myös suoraan. Avustajan palkkaamisesta aiheutuviin kustannuksiin vammainen saa kunnalta korvausta.
Savonlinnassa aktiivimalliin sopeutuminen on luontevampaa
Savonlinnan seutukunnassa työttömien osuus työvoimasta on selvästi muita alueita korkeampi. Etelä-Savon Ely-keskuksesta arvioidaan, että siksi aktiivimalliin sopeutuminen ja henkilökohtaisten avustajien paikkojen nopeampi täyttyminen on luontevampaa kuin suuressa osassa maata.
Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimiston yrityspalveluiden asiantuntija Teija Sironen kertoo Savonlinnassa olevan avoinna noin viisi henkilökohtaisen avustajan paikkaa kuukaudessa. Valtakunnallisesti tällä hetkellä on avustajan paikkoja avoinna yli 400.
Paikat ovat monesti lyhytkestoisia pestejä. Koska henkilökohtaisen avustajan työhön ei vaadita ammatillista koulutusta, osa työnhakijoista voi kokeilla soveltuvuuttaan avustajan työhön. Samalla avustettavalla saattaa olla useampi henkilökohtainen avustaja.
– Joku voi muutaman viikon päästä lopettaa, jos kokee olevansa soveltumaton alalle, Sironen sanoo.
Aktiivisuusehtojen täyttäminen herättää edelleen kysymyksiä
Vuodenvaihteessa käyttöönotettu aktiivimalli on herättänyt hämmennystä työttömissä työnhakijoissa. Kari Joutsalainen Etelä-Savon työ- ja elinkeinotoimistosta myöntää, että alkuaikoina osaan työnhakijoiden kysymyksistä jouduttiin vastaamaan epävarmasti, koska kaikkiin kysymyksiin ei ollut selviä vastauksia.
– Kaikki työnhakijat eivät ole vieläkään täysin mieltäneet sitä, miten aktiivisuusehdot voi täyttää, hän kertoo.
Yksi edellytyksistä on, että kolmessa kuukaudessa on tehtävä 18 tuntia palkkatöitä. Usein osa-aikainen henkilökohtaisen avustajan työ täyttää hyvin aktiivisuusehdon.
Ehdon täyttäminen voi olla vaikeaa esimerkiksi silloin, jos työnhakija asuu pienellä paikkakunnalla, jossa on vähän avoinna sellaisia työpaikkoja, joihin voi työllistyä ilman erityistä ammatillista osaamista.
Noin kolmasosa yksin tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista ja neljäsosa alaikäisistä kiintiöpakolaisista on psykiatrisen hoidon tarpeessa, kerrotaan Helsingin Diakonissalaitoksen tuoreessa raportissa.
Vuosina 2010–2016 kiintiöpakolaisina on tullut Suomeen noin 3 000 lasta, minkä lisäksi maahan on tullut turvapaikanhakijoina tuhansia lapsia. Määrä on Diakonissalaitoksen mukaan niin suuri, että tukijärjestelmät eivät ole pysyneet perässä. Väkivalta, menetykset, pakolaisleirin olot, läheisten kaipuu, rankat siirtymät ja kulttuurishokki uudessa maassa ovat syitä sille, että lapset oireilevat.
Pakolaisperheissä on Diakonissalaitoksen mukaan yhä huonommin voivia lapsia ja pitkittyneitä, vaikeita perhetilanteita. Ilmiö näkyy myös lastensuojelussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on laitoksen mukaan yliedustettu.
– Pelkästään pakomatkoihin liittyy usein erilaista hyväksikäyttöä, kiristämistä, seksuaalista väkivaltaa ja muuta väkivaltaa, Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen projektipäällikkö Marjo Neste kertoo.
Esimerkiksi opettajat ja päiväkodin ohjaajat kohtaavat traumatisoituneita lapsia työssään. Sota ja kovat kokemukset voivat näkyä lapsessa esimerkiksi unettomuutena, painajaisina, puhumattomuutena, vetäytymisenä, ja masentuneisuutena.
Helsingin Diakonissalaitos on kouluttanut viimeisten kolmen vuoden aikana runsaat 2 500 pakolaislasten ja -nuorten kanssa työskentelevää henkilöä ympäri maata.
– Kuntien eri toimijat kokevat, että osaamista tarvitaan lisää. Traumahoito ja terapiatyö tulkin välityksellä on erilaista, mutta mahdollista. Psykiatristen sairauksien ja mielenterveysongelmien käsitys on usein erilainen eri kulttuureissa eikä aina osata hakea apua riittävän ajoissa, Neste sanoo.
Kiintiöpakolaisella on turvapaikanhakijaa helpompaa
Diakonissalaitoksen mukaan pakolaiskiintiön kasvattaminen voisi osaltaan helpottaa tilannetta. Hallitummasta tavasta auttaa henkilökohtaisen avun tarpeessa olevia ovat puhuneet myös esimerkiksi sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ja pääministeri Juha Sipilä (kesk.).
Tällä hetkellä kiintiö on 750 pakolaista vuodessa. Esimerkiksi pääministeri Sipilä on perustellut pakolaiskiintiön noston mahdollisuutta hallitsemattoman maahanmuuton vähentämisellä ja avun kohdistamisella niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Diakonissalaitos perustelee kantaansa inhimillisillä syillä: turvapaikanhakija elää epävarmuudessa, mutta kiintiöpakolaisilla on heti maahan tullessaan tieto oleskeluluvan pysyvyydestä ja kotouttamispalvelut.
– Tämä ei ole joko tai -malli, mutta voidaan ajatella, että jos kiintiöpakolaisten määrää lisätään että vähentääkö se muuta turvapaikan kysymistä. Hallittu tuleminen on turvallisempaa sekä meille että tulijalle, Neste sanoo.
Monet lääkärit ovat puhuneet Suomessa sen puolesta, että lihavuusleikkaukseen mentäisiin Suomessa nykyistä aiemmin. Nyt leikkaukseen pääsyä aiotaan helpottaa. Ensi vuodesta alkaen skalpellin alle on tarkoitus ottaa tyypin 2 diabetesta sairastavia, joiden painoindeksi on 30–35. Tällä hetkellä diabetespotilaan painoindeksi on oltava yli 35, jotta hän pääsee lihavuusleikkaukseen.
Ennen kuin vaatimuksia helpotetaan, pitää lihavuusleikkauksien Käypä hoito -suositukset päivittää. Uudet kriteerit voisivat olla voimassa ensi syksynä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan lihavuusleikkauksen läpikäyneillä diabeetikoilla sydän- ja verisuonitautien riski puolittui.
– Leikkaukseen voi hakeutua terveyskeskuslääkärin kautta. Työterveyslääkäri on todella hyvä valinta. Jos ujostuttaa, voi hakeutua yksityiselle puolelle leikkaukseen saadakseen lähetteen, Kuopion yliopistollisen sairaalan vatsaelinkirurgi ja lääketieteen lisensiaatti Pirjo Käkelä sanoo.
Suomessa tehdään vuosittain noin tuhat lihavuusleikkausta. Käkelän mukaan leikkauksien tarve olisi kuitenkin ainakin 3 000 vuosittain. Ihmiset eivät tiedä mahdollisuudesta päästä lihavuusleikkaukseen, Käkelä uskoo.
Lihavuusleikkaukseen on voinut päästä henkilö, jonka painoindeksi on yli 40. Konkreettisesti se tarkoittaa esimerkiksi ihmistä, joka on 170 senttiä pitkä ja painaa 120 kiloa.
Leikkaukseen voi päästä myös henkilö, jonka painoindeksi on yli 35 ja hänellä on liitännäissairauksia, kuten esimerkiksi tyypin 2 diabetes, verenpainetauti tai uniapnea.
Tyypillisesti lihavuusleikkaukseen hakeutuu keskimäärin 47-vuotias nainen. Käkelän mukaan leikkaukseen olisi syytä hakeutua huomattavasti nuorempana.
– Nuorin, jonka olemme leikanneet, on ollut 28-vuotias.
Suomessa yhdeksän prosenttia väestöstä eli 450 000 ihmistä on vaikeasti tai sairaalloisesti lihavia. Lihavuusleikkaukseen pääsevät 18–65-vuotiaat.
Leikkauksesta toipuminen nopeaa
Käkelä kuvailee mahalaukun ohitusleikkauksen olevan kevyt toimenpide, joka on rinnastettavissa sappirakon poistoleikkaukseen.
– Mahalaukun ohitusleikkauksesta toipuu jopa paremmin. Monet lähtevät kotiin toisena päivänä leikkauksen jälkeen.
Lihavuusleikkaus helpottaa liitännäistauteja. Käkelä kertoo, että valtaosalla leikatuista uniapnea helpotti, ja että useammalla kuin joka kolmannella tyypin 2 diabetes oli helpottanut vielä kymmenen vuotta leikkauksen jälkeen. KYSin omien seurantojen mukaan yli joka kolmannella tyypin 2 diabetes oli hävinnyt kymmenen vuotta leikkauksen jälkeen.
Lääkäreiden opettajanakin työskentelevä Käkelä kertoo, että hän yrittää neuvoa tulevia lääkäreitä huomioimaan lihavuusleikkaukset hoitomuotona.
– Täytyy pohtia, onko lihavuus vaivojen takana. Näin päästäisiin hoitamaan ongelmien alkuperäistä syytä eikä liitännäissairauksia, jotka voivat johtua lihavuudesta.
Leikkauksen jälkeen peilistä katsoo eri ihminen
Leikkaukseen tulevien henkistä kanttia arvioidaan ennen operaatiota. Käkelä kertoo, että monilla leikkaukseen tulevilla on jonkinasteinen depressio. Jos sairaalassa huomataan, että henkisiä voimavaroja olisi syytä miettiä, potilas ohjataan psykiatrille tai psykologille ennen leikkausta.
– Täytyy miettiä, millainen ruumiinkuva on henkisesti. Leikkauksen jälkeen peilistä katsoo eri ihminen, hän voi näyttää laihalle, mutta tuntee itsensä vielä lihavaksi.
Mahalaukun ohitusleikkaus pudottaa painoa runsaasti, sillä kaksi vuotta leikkauksen jälkeen paino putoaa keskimäärin jopa kolmanneksen alkuperäisestä.
– Usein paino jää sille tasolle, jolla se on kahdeksan vuotta leikkauksen jälkeen, Pirjo Käkelä sanoo.
Käkelän väitös lihavuusleikkauksista tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa marraskuun 30. päivä. Väitöksen mukaan lihavuusleikkaus johtaa merkittävään painonlaskuun, jos potilaan painoindeksi on matala ennen leikkausta. Tavoitteena on, että potilas laihduttaisi ennen leikkausta vähintään kymmenen prosenttia painostaan.
Euroopan komissio ehdottaa, että EU pyrkisi niin sanottuihin nettonollapäästöihin vuoteen 2050 mennessä. Päästöjen jyrkän vähentämisen tarkoitus on täyttää Pariisin ilmastosopimuksen pyrkimys rajoittaa maapallon ilmaston lämpeneminen 1,5 asteeseen.
Komission tavoite käy ilmi tänään keskiviikkona julkaistusta tiedonannosta. Tavoitteen saavuttaminen edellyttäisi tiedonannon mukaan isoja muutoksia monella saralla.
Esimerkiksi sähkön tuotanto pitäisi yli kaksinkertaistaa, samalla kun sen tuotannossa luovuttaisiin kokonaan fossiilisista polttoaineista. Yli 80 prosenttia sähköstä tuotettaisiin uusiutuvilla ja noin 15 prosenttia ydinvoimalla.
Muutos on iso nykytilanteeseen, jossa esimerkiksi Saksan sähköstä neljäsosa tuotetaan yhä hiilellä.
Lisää sähköä tarvitaan, jotta liikenteen ja asumisen päästöjä saadaan vähennettyä. Yhä useampi asunto lämpeäisi uusiutuvalla sähköllä..
Sähköautotkin tarvitsevat virtaa. Sähköllä voitaisiin tuottaa myös polttoaineita kuten vetyä, joita voitaisiin käyttää liikenteessä tai energian varastoinnissa.
Biomassaa tarvittaisiin myös reilusti lisää lämmön ja biopolttoaineiden tuottamiseen. Biomassan tarve voi kasvaa jopa 80 prosenttia nykyisestä.
Samaan aikaan pitäisi kuitenkin pystyä kasvattamaan myös hiilinieluja, sillä esimerkiksi maatalous tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä, joita ei kyetä estämään. Hiiltä pitäisi myös pyrkiä poistamaan ilmakehästä niin sanotulla CCS-teknologialla.
Mikään ei ole ilmaista. Energiajärjestelmän lisäinvestointien tarve on 175–290 miljardia euroa vuosittain eli yhteensä noin 5 500 – 9 000 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä.
Komissio kuitenkin korostaa tiedonannossa, että kyse on vasta suosituksesta, joka vaatii vielä jäsenmaiden ja parlamentin käsittelyn. Se korostaa myös, että vuoden 2050 uudesta tavoitteesta huolimatta, tarkoitus ei ole tiukentaa vuodelle 2030 jo sovittuja tavoitteita.
EU on päättänyt tähdätä 40 prosentin päästövähennykseen vuoteen 2030. Ympäristöjärjestöjen mielestä 2030 tavoitetta on kiristettävä jotta nettonollatilanteeseen olisi käytännössä mahdollista päästä 2050.
– EU:n on päästävä nettonollaan jo ennen vuotta 2050. Pikemminkin 2040, sanoi Imke Lübbeke ympäristöjärjestö WWF:stä ennen odotetun tiedonannon julkaisua.
Hänen mukaansa pitkän tähtäimen tavoitteet ovat tarpeen jotta lyhyen tähtäimen tavoitteita voidaan säätää niiden mukaisiksi.
"Presidentti Barack Obama on syntynyt Yhdysvalloissa."
Sillä ei ole nyt väliä, onko edellinen väite totta vai ei. Mutta onko se ylipäätään väite, jonka todenperäisyys voidaan tarkistaa?
Monen yhdysvaltalaisen mielestä ei. Heidän mukaansa kyse on mielipiteestä.
Yhdysvaltalainen tutkimuslaitos Pew selvitti taannoin, miten hyvin sikäläiset aikuiset erottavat uutisissa esiintyvät erilaiset väittämät toisistaan. Käytännössä vastaajille esitettiin kymmenen toteamusta, joista piti päätellä, ovatko ne tosiasia- eli faktaväitteitä vai mielipiteitä.
Tulos oli kehno: vain neljännes tunnisti kaikki tosiasiaväitteet, kolmannes luokitteli oikein kaikki mielipiteet. (Täällä voit kokeilla, miten itse pärjäät.)
Lisäksi kyselystä kävi ilmi, että oma mielipide asiasta vaikuttaa vahvasti siihen, pidetäänkö jotain toteamusta tosiasiaväitteenä vai mielipiteenä. Jos vastaaja luokitteli toteamuksen faktaväitteeksi, hän todennäköisesti myös uskoi väitteen olevan totta.
Ei siis ole yllättävää, että miltei yhdeksän kymmenestä demokraattivastaajasta luokitteli aivan oikein Obama-lauseen tosiasiaväitteeksi. Sen sijaan republikaaneista samoin teki vähän yli kuusi kymmenestä.
Demokraattien ei kuitenkaan voi päätellä olevan republikaaneja fiksumpia. Ei ainakaan, kun tarkastellaan toista väittämää Pew’n kyselyssä:
”Minimipalkan nostaminen 15 dollariin tunnilta on elintärkeää terveen valtiontalouden kannalta.”
Tätä piti virheellisesti tosiasiaväitteenä selvästi yli kolmannes demokraateista. Republikaaneista väärin vastasi noin kuudennes.
Näin ollen poliittinen kanta vaikuttaa vinoumaan tapauksesta riippuen – mutta onko pohjimmiltaan kyse laiskasta ajattelusta vai tahallisesta väärintulkinnasta?
Oma ennakkoasenne vaikuttaa siihen, pidetäänkö jotain faktana vai mielipiteenä.Getty Images
Nuoret pärjäävät vanhempia paremmin
Psykologian tohtori Tapani Riekki on erikoistunut työssään ajatteluun ja päätöksentekoon. Hänen mukaansa Pew’n tulos sopii hyvin yhteen sen kanssa, mitä tiedetään kyvyistämme ymmärtää asioita ja tulkita tietoa.
Kiinnitämme eniten huomiota entuudestaan tuttuihin asioihin, jotka myös muistamme parhaiten ja käsittelemme syvimmin. Toisin sanoen aiempi kokemus vinouttaa sitä, miten käsittelemme uutta tietoa.
– Päämme ei toimi kuin Sherlock Holmesilla, joka ottaa aluksi huomioon kaikki vaihtoehdot, alkaa sitten sulkea niistä pois epätosia ja jättää lopulta totuuden jäljelle. Me toimimme juuri päinvastoin: menemme sillä, minkä jo tiedämme, ja koetamme vahvistaa käsitystämme, Riekki selittää.
Riekin mukaan tapamme on ymmärrettävä, koska jatkuva kaiken kyseenalaistaminen olisi äärimmäisen hidasta ja työlästä.
– Jos ajatellaan uskontoa tai politiikkaa, tällainen olisi myös melkoista identiteettityötä, kun koko ajan pitäisi pohtia, kuka oikein olen.
Kokemus karttuu iän myötä, mutta tämä ei näytä parantavan kykyä luokitella erilaisia väittämiä.
Pew’n kyselyssä 18–49-vuotiaat vastaajat suoriutuivat selvästi paremmin kuin yli viisikymppiset. Alle viisikymppiset olivat hyviä erottamaan faktat mielipiteistä riippumatta siitä, olivatko he samaa mieltä kulloisenkin toteamuksen sisällöstä vai eivät.
Pew arvioi tämän johtuvan siitä, että nuoret ovat vähemmän sitoutuneita puolueisiin. He voivat pärjätä myös siksi, että heillä on paljon kokemusta erilaisista uutislähteistä digiympäristössä.
Toisaalta erottelukyky näyttää kytkeytyvän poliittiseen valveutuneisuuteen ja vahvaan luottamukseen kansalliseen uutismediaan. Näistä kumpikaan ei ole nuorille tyypillistä.
Kyselytutkimus tehtiin Yhdysvalloissa, eikä sen tuloksia voi yleistää muualle. On kuitenkin viitteitä siitä, että vastaavaa voisi tapahtua esimerkiksi Suomessa.
Päämme ei toimi kuin Sherlock Holmesilla, joka seuloo järjestelmällisesti väitteitä ja sulkee pois epätosia yksi kerrallaan.Getty Images
Järkevä argumentaatio uhkaa kadota
Faktojen ja mielipiteiden sekoittuminen uutisissa heijastuu kaikkialle, arvioi Suomen tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi.
– Tiedotusvälineet ovat omiaan luomaan luottamusta kansalaisyhteiskuntaan, muihin ihmisiin ja instituutioihin. Kun tuo luottamus alkaa horjua, se vaikuttaa ihmisten turvallisuudentunteeseen.
Pew’n tuloksia voisi kärjistäen tulkita niin, ettei faktan ja mielipiteen erolla ole enää mitään väliä. Järvi ei silti ajattele niin kyynisesti.
– Toisaalta tämä saattaa kertoa siitä, että tällä hetkellä me haemme kovasti maailmankuvia ja arvomme ovat myllerryksessä.
Medialiitto teetti viime vuonna Suomessa kyselyn, jossa pureuduttiin valeuutisiin. Toisin kuin Pew’n tutkimuksessa, nyt ei vertailtu erilaisia väitteitä, vaan kysyttiin kykyä erottaa tosi epätodesta.
Vastaajista 43 prosenttia kertoi törmäävänsä verkossa viikoittain uutisiin, jotka eivät ole täysin totuudenmukaisia. Kolme neljästä luotti omiin kykyihinsä tunnistaa valheellinen uutinen, ja nuorimmat uskoivat tässä itseensä vanhempia enemmän.
Tietysti on aivan eri asia luottaa kykyihinsä kuin olla oikeasti hyvä.
On löydetty tiettyjä ihmistyyppejä, jotka ovat erityisen alttiita haksahtamaan (HS), mutta mokia tekee helposti kuka tahansa. Meitä tuntuu kiinnostavan eniten se, sopivatko faktat ja mielipiteet omaan maailmankuvaamme.
Jos sanot tykkääväsi suklaajäätelöstä ja minä mansikkajäätelöstä, ei ole mitään keinoja todeta, kumpi on parempi. Mutta entäs jos sanon tykkääväni demokratiasta ja sinä diktatuurista? Eero Salmenkivi
Hupeneeko kykymme erottaa faktat mielipiteistä tosiaan vuosien karttuessa, vai kertovatko nuoria mairittelevat tulokset ainoastaan sukupolvien eroista? Tutkimustieto ei anna selvää vastausta.
Filosofian tohtori, yliopistonlehtori Eero Salmenkivi pitää koulutusta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta käsittelevää kurssia. Hän kertoo huomanneensa, että esimerkiksi sukupuoleen liittyvät ennakkokäsitykset omaksutaan melko varhain.
– Tällä kohtaa voisi kysyä, kuinka paljon ja mistä lähtien koulussa pitäisi opettaa erilaisia totuuden tunnistamisen keinoja. Luonnontieteissä asioita opitaan testaamaan kokeellisesti, mutta yhteiskunnallisissa ja eettisissä kysymyksissä vastaavat asetelmat eivät usein ole mahdollisia.
Salmenkivi sanoo, että tosiasioiden hämärtyminen liittyy laajempaan ongelmavyyhtiin esimerkiksi poliittisessa keskustelussa: jos kaikki muuttuu mielipiteiksi, keskustelusta katoaa järkevä argumentaatio.
– Jos sanot tykkääväsi suklaajäätelöstä ja minä mansikkajäätelöstä, ei ole mitään keinoja todeta, kumpi on parempi. Mutta entäs jos sanon tykkääväni demokratiasta ja sinä diktatuurista? Keinot vakuuttaa joku toinen muuttuvat puhtaasti manipulatiivisiksi, eikä silloin enää ole yhteisen järjen aluetta, jolla olisimme yhdessä ratkomassa ongelmia.
Onneksi tällaista kehitystä voi ehkäistä.
Hupeneeko kykymme erottaa faktat mielipiteistä sitä mukaa kuin vanhenemme?Getty Images
Mallia kannattaa ottaa ”superennustajista”
Tapani Riekki sanoo, ettei ole olemassa helppoa keinoa pitää mieltä avoimena. Hänen mukaansa joissain tutkimuksissa on yritetty opettaa ihmisiä huomaamaan ajattelun vinoumia, mutta tämä on osoittautunut todella vaikeaksi.
Itseään voi herätellä kysymällä, onko maailma sittenkään niin mustavalkoinen kuin on kuvitellut. Keskustellessa kannattaa suhtautua uteliaasti siihen, miksi toinen ajattelee eri tavalla, opastaa Riekki.
– Kannattaa miettiä, mitä hän oikeastaan yrittää ajaa takaa ja minkä vuoksi. Yleensä silloin löytyy jotain samaa, jota kautta päästään neuvottelemaan molempien tavoitteista.
Riekki nostaa esiin mallin, joka tunnetaan aktiivisesti avoimena ajatteluna (actively open-minded thinking). Ideana on oppia tarkastelemaan perusteellisesti kaikkea saatavilla olevaa tietoa sen sijaan, että hirttäytyisi tiettyyn tarinaan ja poimisi vain siihen sopivia faktoja.
Mitä tietoa minun pitäisi saada, että vaihtaisin mielipiteeni, mikä olisi riittävän vakuuttavaa? Tapani Riekki
Aktiivisesti avointa ajattelua hyödyntävät esimerkiksi niin sanotut superennustajat, joiden kyvyille on käyttöä muun muassa sotilastiedustelussa (BBC). Tällaiset superennustajat voivat ennakoida tulevia tapahtumia paremmin kuin perinteiset tiedusteluammattilaiset.
Periaatteessa kenellä tahansa on eväitä vastaavaan. Erityisen lohdullista on, että perehtymättömyydestä saattaa olla jopa etua, kunhan osaa kysyä oikeita kysymyksiä.
Tärkeintä on katsoa asioita useista näkökulmista ja olla lukitsematta mielipidettään liian aikaisin. Itselleen on hyvä esittää yksinkertainen kysymys, neuvoo Riekki.
– Mitä tietoa minun pitäisi saada, että vaihtaisin mielipiteeni, mikä olisi riittävän vakuuttavaa? Jos vastaus on, että ei mikään, niin silloin ollaan todella syvällä mustavalkoisessa uskomusmaailmassa.
