Lammilla Kanta-Hämeessä saa taivaltaa läpi peltojen ennen kuin Ässä Uusiorenkaan tilat tulevat vastaan. Henkilö- ja pakettiautojen uusiorenkaita tekee tiettävästi enää yksi yritys Suomessa.
Korkeat rengaspinot ympäröivät firmaa. Pitkään toiminut perheyritys sai uuden omistajan kaksi vuotta sitten. 1980-luvulta saakka yrityksessä työskennellyt Antti Vallinen pelasti oman ja veljensä työpaikan ostamalla Ässärenkaan kone- ja yrityskannan itselleen.
– Uskalsin ostaa, koska edelleen löytyy autoilijoita, joille on tärkeää Made in Finland -teksti renkaassa, paljastaa Vallinen.
Renkaan tekeminen vaatii muun muassa öljyä, nokea ja synteettisiä aineita. Uusiorengas käyttää uusiutumattomia luonnonvaroja vähemmän kuin kokonaan uusi rengas. Pinnoitettu rengas säästää 100 prosenttia käytetystä kudosteräksestä ja 70 prosenttia raakaöljystä, Autonrengasliitosta kerrotaan.
Myös Suomessa valmistetun autonrenkaan hiilijalanjälki on pienempi kuin kaukaa tuodun. Se on yhä useammalle ostajalle tärkeää.
– Kasvava osa asiakkaistamme tulee Helsingistä, vaikka tänne Lammin perälle ajaa ainakin puolitoista tuntia. Palvelulla, kotimaisuudella ja ekologisuudella pärjäämme, kertoo Vallinen.
Vanha maine rasittaa vieläkin
Renkaita on pinnoitettu uudelleen vuosikymmeniä. Aikanaan auton renkaat olivat kalliita. Pinnoitusta tehtiin monenlaisissa pajoissa. Kaikki myytiin mitä valmistettiin, mutta laatua ei virallisesti valvottu.
Uusiorenkaiden maine ei ollut hyvä.
– Uusiorenkaita kohtaan on vieläkin ennakkoluuloja, mutta monet asiat ovat muuttuneet. Renkaan rakenne on paljon kestävämpi. Kaikkia markkinoilla olevia renkaita valvotaan samalla tavalla, sanoo yrittäjä Antti Vallinen.
Uusiorenkaan tekemisessä on kymmenkunta työvaihetta. Jokaista työvaihetta valvoo ihminen. Kukin työvaihe testaa renkaan rungon kestävyyttä. 150-asteisessa kattilassa paistettu rengas on lämmin pitkän aikaa.
Vallisen veljekset Antti ja Heikki ovat tehneet elämäntyönsä renkaiden parissa.Heidi Kononen / Yle
Kiina jyrää rengasmarkkinoilla
Yrittäjä Antti Vallisen mukaan kiinalaiset renkaat jyräsivät markkinoille viitisen vuotta sitten. Kiinalaisrenkaiden tulo näkyy esimerkiksi palautteissa. Asiakkaita kiinnostaa, miksi suomalainen rengas maksaa käytettynä enemmän kuin uusi kiinalainen.
– Emme pysty mitenkään samanlaisiin tuotantokustannuksiin. Itse testaamme rungon todella hyvin. Asetamme tarkat vaatimukset kumin laadulle. Uusiorenkaassa on luonnonkumia 60 prosenttia, jotta ajo-ominaisuudet ovat Suomen talvi-oloihin sopivat. Pääsemme kumin jäljille myös silloin, jos laatu ei tyydytä, kertoo Vallinen.
Asiantuntija Jukka Lankolainen Autonrengasliiton pinnoitustyöryhmästä myöntää, että pinnoittamot ovat viime vuosina olleet hankalassa tilanteessa halpojen tuontirenkaiden vuoksi.
– Pinnoitettu talvirengas piti pitkään pintansa varsinkin pakettiautoissa. Henkilöauton rengaspinnoitus on viime vuosina keskittynyt vain erikoisrenkaisiin. Niiden markkinat ovat hyvin rajallisia, toteaa Lankolainen.
Erityisen selvästi renkaan kyljestä paistaa asiakkaiden arvostama teksti Made in Finland.Heidi Kononen / Yle
E-säännöt sitovat renkaita
Rengasmarkkinoita säädellään YK:sta. Euroopan unioni on suoraan ratifioinut oman lainsäädäntönsä YK-säädösten mukaan. Renkaan merkinnöistä käy ilmi valmistajan hyväksyntänumero ja hyväksyvä maa. Myös uusiorenkailla e-merkinnät ovat pakollisia.
– Uusiorenkaille tehdään sama e-sääntöön perustuva rumputesti kuin kokonaan uusille renkaille. Sen hyväksyntää hallinnoi liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja valvonnasta vastaavat katsastusasemat, toteaa Autonrengasliiton asiantuntija Jukka Lankolainen.
Parhaillaan tehdään työtä, joka yhtenäistää rengasmerkinnät koskemaan myös uusiorenkaita.
Parhaimmillaan uusiorenkaat ovat täysin kilpailukykyisiä keskitason uusiin renkaisiin verrattuna. Jukka Antila
Test World Oy on tehnyt rengastestauksia liki 30 vuotta. Esimerkiksi rengastehtaat ja alan lehdet teettävät yrityksellä testejään. Yritys tekee myös pakollisia renkaiden hyväksyntätestauksia. Yrityksen tekninen johtaja Jukka Antila kertoo testauksien vaihtelevan parista päivästä useaan kuukauteen.
Antilan mukaan renkaita ei rajoita valmistusmaa, vaan se, täyttävätkö ne annetut vaatimukset. Jos rengas läpäisee lumipitohyväksyntätestin, se saa kylkeensä lumihiutaleen kuvan. Se symboloi talvirengasta.
– Käytännössä lumihiutale kertoo, että rengas on täyttänyt minimivaatimukset. Rengas täyttää vaatimukset suhteellisen helposti. Jos kuluttaja haluaa tietää erot hyvän ja huonon talvirenkaan välillä, jää ainoaksi keinoksi alan lehtien tekemät rengasvertailut, sanoo Antila.
Miten erottaa hyvät renkaat huonoista?
Jos rengasvalmistaja on merkittävä mainostaja lehdessä ja testauttaa renkaansa samassa lehdessä, onko testitulos luotettava? Test Worldin teknisen johtajan Jukka Antilan mukaan testit tehdään puolueettomasti ja huolellisesti.
– Testirenkaat hankitaan kaupasta. 4–5 eri kuljettajaa ajaa niillä sokkona. Ajoa tehdään lumella, jäällä sekä kuivalla ja märällä asfaltilla. Kuukausia kestävissä testeissä renkaiden erot tulevat kyllä näkyviin, sanoo Antila.
Uusiorenkaita testataan vähän, koska niiden osuus markkinoista on niin pieni. Pärjääkö uusiorengas vertailuissa?
– Vaikka uusiorenkaan pinta on sama, sen runko voi hiukan vaihdella. Jos laadunvalvonta toimii ja rengas on tehty oikein, parhaimmillaan ne ovat täysin kilpailukykyisiä keskitason uusiin renkaisiin verrattuna, toteaa Antila.
Tietoliikennevika on haitannut Digitan televisiolähetyksiä sunnuntaina koko maassa.
Katkos koski aluksi A-kanavanipun kanavia, joihin kuuluvat Yle, MTV ja Nelonen. Ylen peruslaatuisten kanavien kohdalla katkos koski myös kaapeli-tv:tä, mutta teräväpiirtolähetykset näkyivät normaalisti
Digitan mukaan katkos alkoi noin puoli yhdeksältä aamulla, ja A-nipun kanavat palautuivat hieman aamuyhdeksän jälkeen. C-nipun (Free, TLC, Vitonen ja Kutonen) kanavat palautuivat puoli yhdentoista jälkeen.
Korjaustöiden aikana lähetykset katkesivat myös Jim, Sub, Hero, Liv ja Adult-tv -kanavilla. Ne kuuluvat E-kanavanippuun.
Digita kertoo, että kaikki sen antenni-tv-verkon kanavat toimivat jälleen normaalisti.
Digita on viestintäverkkoyhtiö, joka välittää radio- ja tv-ohjelmat koko Suomeen.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ehdottaa selvitystä, voitaisiinko lapsen rokottaminen laittaa ehdoksi lapsilisän maksamiselle tai muille perhe-etuuksille.
Grahn-Laasosen mielestä on välttämätöntä löytää keinoja rokotekattavuuden turvaamiseksi.
– Rokottamatta jättäminen ei ole yksityisasia. Jos vanhemmat eivät anna rokottaa lapsiaan, ei synny laumasuojaa, joka estää taudin leviämisen ja tarttumisen vaikkapa pieniin lapsiin, jotka eivät vielä ikänsä puolesta ole ehtineet saada rokotetta, sanoo Grahn-Laasonen tiedotteessaan.
Grahn-Laasosen mukaan tarvittavista keinoista on nyt uskallettava keskustella.
– Pakot ja velvoitteet ovat viimesijaisia, mutta onko se raja jo ylitetty, Grahn-Laasonen kysyy.
Jos perhe-etuudet sidottaisiin kansalliseen rokotusohjelmaan merkitsisi se käytännössä lähes pakkoa.
Rokotekattavuus nousi jälleen esiin kun Pohjanmaalla Luodon kunnassa esikouluikäinen lapsi sairastui tuhkarokkoon. Taudille on altistunut arviolta 300 ihmistä.
Luodossa muun muassa turharokolta suojaavan MPR-rokotteen on saanut vain 75 prosenttia lapsista, kun sen pitäisi olla Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan 95 prosenttia laumasuojan aikaansaamiseksi.
Grahn-Laasonen muistuttaa tiedotteessaan, että Suomen kansalliseen rokotusohjelmaan valitaan rokotteet, joiden teho ja turvallisuus on selkeästi osoitettu ja ne saa maksutta.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen katsoo, että lasten pitäisi olla suojassa niiltä tartuntataudeilta, jotka ovat turvallisesti estettävissä.Jarno Kuusinen / AOP
Peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) on kertonut, että hän ei kannata rokotepakkoa.
Rokotuspakot ovat harvinaisia, mutta joissakin maissa on jo ryhdytty suosituksia velvoittavampiin toimiin.
Italiassa lapset on rokotettava kahtatoista yleistä sairautta vastaan ennen kuin he voivat ilmoittautua valtion kouluihin. Vanhempia sakotetaan, jos lapsia ei ole rokotettu kuuden vuoden ikäisinä, mikä on koulun aloitusikä Italiassa.
Italiassa tuhkarokkoa vastaan rokotettujen kahden vuoden ikäisten lasten määrä oli ennen rokotepakkoa laskenut yli 90 prosentista alle 80 prosenttiin.
Ranskassa tuli vuoden alussa pakollisiksi yksitoista rokotetta, joiden joukossa on tuhkarokkorokote. Ilman pakollisia rokotteita lapsi ei pääse päiväkotiin tai kouluun.
Myös Yhdysvalloissa rokotusohjelma on kytketty koulun käyntiin. Kalifornian osavaltiossa koululaisten rokotuksista ei voi enää kieltäytyä henkilökohtaisiin uskomuksiin vedoten.
Australiassa lastensa rokotuksista kieltäytyvä voi menettää lapsilisiä.
Väestöhälytysjärjestelmän hälytys on kuulunut suuressa osassa Suomea tänään. Kyseessä on aiheeton hälytys, joka on johtunut harjoituksessa sattuneesta inhimillisestä virheestä.
Väärät hälytykset olivat Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen mukaan seurausta uuden hätäkeskusjärjestelmän testaamisesta.
Vääriä hälytyksiä on pelastuslaitosten mukaan kuultu kello 14.37 ainakin Varsinais-Suomessa, Pirkanmaalla Keski-Pohjanmaalla, Itä-Uudellamaalla, Etelä- ja Pohjois-Karjalassa.
Asukkaita pyydetään olemaan soittamatta hätäkeskukseen.
Ruotsissa hovioikeus on koventanut kulttuurivaikuttaja Jean-Claude Arnault'n tuomiota, kertovat Ruotsin tiedotusvälineet.
Oikeus tuomitsi Arnault'n kahdesta raiskauksesta kahdeksi ja puoleksi vuodeksi vankeuteen.
Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut Arnault'n yhdestä raiskauksesta ja hylännyt toisen raiskaussyytteen.
Tuomio käräjäoikeudessa oli kaksi vuotta vankeutta.
Arnault on ollut läheisesti sidoksissa Ruotsin akatemiaan, joka jakaa kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Arnault'n oikeusprosessi on ravistellut akatemiaa ja sai useat jäsenet eroamaan tai jättämään työnsä toistaiseksi.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk) tyrmää rokotepakon Suomessa.
Saarikon mielestä rokotteiden määrittäminen lainsäädännössä pakollisiksi tulisi todennäköisesti lisäämään ideologista rokotusten vastustamista.
Ministerin mielestä kepin sijasta porkkana toimii monesti paremmin.
– Kannatan rokotteita voimakkaasti. Niiden avulla olemme kitkeneet monia vakavia sairauksia. Pakko on kuitenkin ajatuksena suomalaisessa ja ehkä koko länsimaisessa terveydenhuollossa aika vieras käsite, avaa ministeri Saarikko Ylelle.
– Koko hyvinvointiajatuksemme on lähtenyt aina enemmänkin valistuksesta, kannustamisesta ja rinnalla kulkemisesta, jatkaa Saarikko.
Ministerin mukaan pakottamisella on aina myös kääntöpuolensa.
– Esimerkiksi Itä-Euroopan maissa on rokotepakko tai sakkorangaistuskäytäntö. Se ei automaattisesti tarkoita, että rokotekattavuus olisi siellä parempi. Itse asiassa Suomessa on jo nykyisellään parempi rokotekattavuus kuin näissä maissa, selventää Saarikko.
Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) ehdotti viikonloppuna selvityksen tekemistä siitä, voitaisiinko lapsen rokottaminen laittaa ehdoksi lapsilisän maksamiselle tai muille perhe-etuuksille.
Tänään maanantaina julkaistussa kirjoituksessaan Saarikko toteaa, ettei asia ole hänen mielestään niin yksinkertainen. Hän huomauttaa, että olisi käytännössä vaikeaa kytkeä sosiaalietuuksien maksatus rokotusohjelmaan, jossa rokotteita annetaan useina eri annoksina kahden kuukauden iästä aina 14-vuotiaaksi saakka.
Fiksumpi tapa olisi tarjota vaikkapa kuukauden ekstralisä niille, jotka ovat kouluikään mennessä huolehtineet perusrokotukset kuntoon. Annika Saarikko
– Minkä rokoteannoksen myöhästyminen tai puute johtaisi siis etuuden rajoittamiseen? ministeri kysyy.
Australiassa sosiaalietuuksien leikkaus rokottamattomien lasten perheiltä on Saarikon mukaan lisännyt sekä kaikki rokotukset ottavien että kokonaan rokotuksista kieltäytyvien määrää.
– Lapsilisän heikennyksen sijaan ajattelen, että fiksumpi tapa olisi tarjota vaikkapa kuukauden ekstralisä niille perheille, jotka ovat lapsen kouluikään mennessä huolehtineet perusrokotukset kuntoon, Saarikko esittää.
Keskustelu rokotepakosta sai alkunsa, kun esikouluikäinen lapsi sairastui viime viikolla tuhkarokkoon Luodossa Pohjanmaalla. Ainakin 300 ihmistä on altistunut tuhkarokkotartunnalle. Rokotekattavuus alueella on selvästi muuta maata alhaisempi.
Korjaus Ylen radiouutisten kello 12:n lähetykseen 3.12.2018: Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen esitti sunnuntaina harkittavaksi, että rokotuksen tulisi olla ehto lapsilisälle. Hän ei kuitenkaan suoraan puhunut rokotepakosta, minkä käsityksen lähetyksestämme saattoi saada.
Haminassa juhlitaan tänään, vaikka odotetuin vieras – koripallokentän kokoinen Suomen suurlippu – pysyykin viikattuna eikä sitä nosteta 100-metriseen lipputankoon.
Itsenäisyyden kunniaksi Haminassa järjestetään UMO Jazz orkesterin juhlakonsertti. Lisäksi Tervasaarella tempauksistaan tunnettuPatu Patanen järjesti oman lipunnostoseremonian.
Maailman suurin Suomen lippu piti alunperin nostaa salkoon tänään alkuillasta. Kaupunki päätti kuitenkin noin kaksi viikkoa sitten jo toistamiseen siirtää suurlipun nostamista, koska varmuutta terästangon kestävyydestä ei ole.
Varjojuhlaa Tervasaaressa
Haminan Tervasaaressa vietetään rinnakkaisjuhlaa, vaikka pääjuhla – suurlipun nosto – jäikin toteutumatta.
Höyrylaiva Hyökyn kapteeni Patu Patanen nosti maanantaina puoliltapäivin tullimakasiinin läheisyydessä olevaan noin 40-metriseen valomastoon Suomen itsenäisyyden ajan liput. Haminan kaupunki on lahjoittanut Pataselle punaisen leijonalipun, vaakunallisen siniristilipun ja nykyisen suomenlipun.
Lisäksi Patanen on saanut lahjoituksena laivaston viestiliput, joita on 20–30 kappaletta. Ne vedettiin samaan mastoon jo aiemmin.
– Liput liehuu ja fanfaarit soi, värikkäänä haminalaisena tunnettu Patanen kertoi etukäteen juhlallisuuksista.
Patasen mukaan jo tovin suunniteltuja menoja ei haluttu perua, vaikka suurlipun nosto peruuntuikin.
Myöhemmin iltapäivällä tullimakasiinin lipputankoon nostetaan vielä erikseen Suomen lippu. Tarkka aika on kello 17.04.
– Suurlipun noston piti olla kello 17. Ajattelin, että siinä menisi kuitenkin sen verran aikaa, että jos nostaisin oman Suomen lipunneljä minuuttia myöhemmin, ehtisivät se ja suurlippu salkoon suurin piirtein samaan aikaan, Patanen nauraa.
Itsenäisyyden ja suurlipputangon ohella juhlan aihetta Patasella on muitakin.
– 38 vuotta sitten Itsenäisyyspäivänä tulimme Höyrylaiva Haminaksi muutetulla aluksella tähän Tervasaarelle. Samaan aikaan Pelle Miljoona Oy lauloi Moottoritie on kuuma, ja nythän tämä tiernapoikaryhmä taas kiertää Suomea, Patanen kertoo juhlansa aiheista.
Satametrinen lipputanko pystytettiin Sibeliuskadun kentälle Haminaan lokakuun lopussa. Lippua siihen ei ole vielä voitu nostaa, koska lujuuslaskelmat ja siten tangon kestävyys ja turvallisuus halutaan tarkistaa.Pyry Sarkiola / Yle
Juhlakonserttia ei peruttu
Vaikka suurlippua ei voida vielä nostaa, kaupungin muut juhlallisuudet järjestetään suunnitellusti.
UMO Jazz Orchestra konsertoi itsenäisyyspäivän merkeissä Reserviupseerikoulun Maneesissa. Ennen konserttia nautitaan juhlakahvit.
Kaupunki jakoi juhlakonserttiin 600 pääsylippua, joista kaikki on noudettu, eikä niitä enää ole jaossa. Konserttiin on kutsuttu kunniavieraita, kuten haminalaisia sotaveteraaneja.
Juhlakonsertti korvaa Haminassa itsenäisyyspäivänä aikaisemmin järjestetyn kansalaisjuhlan.
Kansalaisjuhlaan on kaupungin tiedottajan Minna Nordströmin mukaan viime vuosina osallistunut enää esiintyjät ja kourallinen yleisöä.
Muu perinteinen itsenäisyyspäivän ohjelma, kuten seppeleenlaskut ja maasotakoulun paraati järjestetään kuten ennenkin.
Haminan satametrinen lipputanko ja Suomen suurlippu ovat vastaperustetun Haminan Lippumaailman vetonaula.Pyry Sarkiola / Yle
Kaupunki selvittää materiaalit
Venäjällä valmistetun satametrisen lipputangon lujuuslaskelmista on odotettu muutamien viikojen ajan lisätietoja, mutta riittävää varmuutta tangon kesävyydestä ei vieläkään ole, eikä tangon käyttöönottotarkastusta ole voitu tehdä.
Rakennelaskelmat tarkistaa suomalainen suunnittelutoimisto A-Insinöörit. Tämän lisäksi kaupunki on käynnistänyt oman selvityksen, jossa se tarkastaa tangon toteutuksen laadun.
– Haluamme tutkia tangon materiaalit. Millaisesta teräksestä se on valmistettu, millaiset hitsaukset on tehty. Tätä ei A-Insinöörien selvitykseen sisälly, Haminan kaupunkikehitysjohtaja Matti Filppu sanoo.
Filppu ei osaa vielä sanoa, mitä kaupungin rakennusvalvonnan toimeksiannosta teetetty selvitys tulee maksamaan. Suurlippuhankkeen kustannukset ovat nousseet jo lähelle 800 000 euroa.
Epäonninen jättitanko
Ensimmäisen kerran maailman suurin Suomen lippu piti nostaa salkoon jo Suomen lipun päivänä toukokuussa, jolloin lippu täytti 100 vuotta.
Tangon hankkiminen oli kuitenkin kesken, sillä alkuperäisen suunnitelman mukainen puinen tanko olisi tullut maksamaan aiottua enemmän. Kaupunki joutui päättämään lisämäärärahoituksen myöntämisestä hankkeelle, ja valitsi puisen tangon sijaan teräksisen vaihtoehdon, koska se tuli halvemmaksi.
Pystytyksen jälkeen todettiin, ettei tankoa ole valmistettu Suomessa noudatettavien eurooppalaisten standardien mukaisesti. Pietarilainen Amira Group noudatti sen sijaan Venäjällä käytössä olevia amerikkalaisia standardeja.
Haminan kaupunki ja A-Insinöörit ovat odottaneet lisädokumentteja, jotta tangon turvallisuudesta ja kestävyydestä voitaisiin olla varmoja, ennen kuin jättimäinen lippu vedetään salkoon.
Suurlippu olisi Haminaan perustetun Lippumaailman vetonaula. Lippumaailma esittelee maailman eri lippuja.
Jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajata siedettävälle tasolle, ilmakehästä on suurella todennäköisyydellä alettava poistaa hiilidioksidia myös teknologian avulla.
Tämä siis sen lisäksi, että energiantuotannon, teollisuuden, liikenteen ja kulutuksen aiheuttamia päästöjä leikataan rajusti – sekä käynnistetään laajoja metsitysohjelmia, jotta nykyisten metsien kykyä sitoa hiiltä saadaan vahistettua.
Hallitusten välisen ilmastopaneelin IPCC:n lokakuisessa erikoisraportissa tehtiin selväksi, että 1,5 asteen ilmastotavoite vaatisi "negatiivisia päästöjä", eli hiilidioksidin sitomista ilmasta.
Päättäjille suunnatussa tiivistelmässä IPCC esitteli neljä polkua, joista kolme nojasi voimakkaasti yhteen teknologiaan: hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin bioenergian käytön yhteydessä.
Teknologia tunnetaan nimellä bio-ccs tai Beccs (bioenergy with carbon capture and storage).
Myös tuore ehdotus EU:n nettopäästöjen nollaamisesta 2050 mennessä edellyttää Euroopan komission mukaan hiilidioksidin talteenottoa.
Ilmastokriisin ratkaisijaksi bio-ccs-teknologiasta ei yksin ole, mutta ratkaisun varaan lasketaan paljon. Siihen nähden asiasta puhutaan hämmästyttävän vähän julkisuudessa.
Hiilidioksidi hautaan merenpohjaan
Tarvetta hiilidioksidin talteenotolle perustellaan sillä, että kaikkea ihmisen toimintaa on vaikea muuttaa päästöttömäksi nopeasti.
Tällaisia aloja ovat esimerkiksi lannoitteiden, sementin ja teräksen valmistus sekä lentoliikenne.
Negatiivisia päästöjä tarvitaan siis kompensoimaan toisten alojen päästöjä, joista ei välttämättä päästä eroon.
Käytännössä keinoja on kolme.
Hiiltä voidaan sitoa metsiin kasvattamalla niiden hiilivarastoa, ottamalla hiilidioksidia talteen bioenergian käytön yhteydessä tai suoraan ilmakehästä. IPCC:n skenaarioiden perusteella kaikki keinot tarvitaan.
Bioperäisen hiilidioksidin talteenoton idea on selitetty tässä grafiikassa.
Bio-ccs voi poistaa ilmakehästä hiilidioksidia sillä edellytyksellä, että myös hiilidioksidin kuljetusketju saadaan päästöttömiksi.Mikko Airikka | Yle
Kuulostaako Jules Vernen tieteisfantasialta? Asiantuntijoiden mukaan teknologiassa ei ole varsinaisesti mitään uutta tai ihmeellistä.
Muun muassa Norjan valtion öljy-yhtiö Statoil on ottanut talteen kaasukentällä vapautuneen hiilidioksidin ja pumpannut sen yli 20 vuoden ajan Pohjanmeren pohjan syvyyksissä sijaitsevaan suolavesikerrostumaan.
Statoilin motiivina on ollut välttää valtion perimiä hiilidioksidiveroja. Samaa teknologiaa voidaan hyödyntää myös ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Global CCS Instituten mukaan maailmassa on toiminnassa parisenkymmentä isoa ccs-laitosta tyypillisesti fossiilisen maakaasun tuotannon yhteydessä esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Norjassa.
Eri puolilla maailmaa on lisäksi vireillä hankkeita, joissa hiilidioksidi napataan talteen fossiilista polttoainetta käyttävän voimalaitoksen piipusta.
Sen sijaan bioperäisen, eli biomassan energiakäytöstä tulevan, hiilidiodioksidin talteenotto on vielä harvinaista.
Suomalaisyritys mukana pioneerihankkeessa
Yksi ensimmäisistä teollisen mittakaavan bio-ccs-hankkeista on vireillä Norjassa, missä Oslon jätteenpolttolaitos halutaan varustaa hiilidioksidin talteenotolla.
Suomalaisittain projektin tekee kiinnostavaksi se, että mukana on energiayhtiö Fortum, joka omistaa laitoksen puoliksi Oslon kaupungin kanssa.
Oslo Varme tuottaa sähköä ja lämpöä Oslon tarpeisiin.Morten Brakestad / Fortum
Fortum Oslo Varmen johtaja Jannicke Bjerkås kertoo Ylelle puhelinhaastattelussa, että sähköä ja lämpöä tuottavan laitoksen käsittelemästä jätteestä yli puolet on bioperäistä materiaalia, loput yhdyskuntajätettä.
– Kun otamme talteen savukaasuista bioperäisen hiilidioksidin, laitoksemme kokonaispäästöt muuttuvat negatiivisiksi, hän sanoo.
Tavoitteena on kaapata talteen vuodessa noin 400 000 tonnia hiilidioksidia. Fortumin laskujen mukaan tämä vastaa samaa kuin että teiltä poistuisi 60 000 henkilöautoa.
Hiilidioksidi on määrä kuljettaa laivalla välivarastoon Länsi-Norjaan, josta se pumpataan putkea pitkin geologiseen muodostelmaan, 3000 metrin syvyyteen merenpohjan alle.
Rahoitus vielä ratkaisematta
Bjerkåsin mukaan teknologian tiedetään toimivan. Hankkeen suurin kysymysmerkki onkin rahoitus.
Koko ketju talteenotosta loppusijoitukseen maksaa arviolta 1,3 miljardia euroa, sisältäen investoinnit ja toimintakulut viiden vuoden ajalta.
Kustannuksia täytyisi saada painettua alaspäin.
Projektia on viety eteenpäin öljyllä vaurastuneen Norjan valtion rahoituksella. Maan parlamentin, suurkäräjien, on määrä tehdä hankkeesta investointipäätös vuonna 2020–2021.
Norjan valtion motiivina on paitsi päästöjen vähentäminen, mutta myös uuden liiketoiminnan synnyttäminen hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin ympärille. Norja laskee, että maa ei voi porskuttaa öljyn varassa ikuisuuteen.
Bjerkåsin mukaan hiilidioksidin talteenottoon haetaan myös muita kiinnostuneita yrityksiä ympäri Eurooppaa. Valtion rahahanat kun aukeavat helpommin, mikäli jonossa olisi muitakin hiilidioksidin hautaajia.
Bjerkås sanoo, että tilan puutetta ei ole: Pohjanmeren alle voitaisiin loppusijoittaa merkittävä määrä päästöjä koko Euroopan alueelta.
– Meidän täytyy toteuttaa tämä, jos haluamme hillitä ilmastonmuutosta. Olen hyvin innoissani tästä, sanoo Bjerkås.
Hankkeessa on meneillään suunnitteluvaihe. Mikäli Norjan parlamentti näyttää rahoitukselle vihreää valoa, kaupallinen toiminta voisi alkaa 2023–2024.
Fortumin ensimmäinen iso hiilidioksidin talteenottohanke kaatui vuonna 2010.
Meri-Porin hiilivoimala oli tarkoitus varustaa talteenottoteknologialla, mutta Fortum hylkäsi 500 miljoonan euron projektin pitkälti taloudellisten ja teknisten riskien vuoksi.
Intoa vähensi osaltaan päästöoikeuden hinnan romahtaminen finanssikriisin myötä.
Simo Pitkänen / Yle
Metsäteollisuudessa isot mahdollisuudet
Suomen kannattaisi kiinnostua bioperäisen hiilidioksidin talteenotosta, sanoo Lappeenrannan teknillisen yliopiston energiatekniikan professori Esa Vakkilainen.
Syynä on erityisesti sellu, jonka kauppa käy kuumana muun muassa verkkokaupan nousun vuoksi.
Sellunkeitossa syntyy iso määrä mustalipeäksi kutsuttua bioperäistä jätelientä, jota poltetaan tehtailla sähköksi ja lämmöksi. Mustalipeä on Suomen merkittävin uusiutuva energianlähde.
Kun mustalipeä poltetaan energiaksi, bioperäinen hiilidioksidi vapautuu ilmakehään. Vakkilaisen mukaan tässä olisi Suomella valtava mahdollisuus leikata päästöjä ja muuttaa sellutehtaat teknologisiksi hiilinieluiksi.
Vakkilainen arvioi, että Suomen sellutehtailta voitaisiin kaapata talteen 2040 mennessä kymmenen miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa.
Tämä vastaisi sitä, että Suomen tieliikenteen nykyiset päästöt katoaisivat lähes kokonaan.
– Ehdotan että se joka rakentaa Suomeen seuraavan sellutehtaan, voisi ruveta miettimään demolaitosta uuden tehtaan yhteyteen. Tällä saataisiin koko sellutehdas, ei ainoastaan hiilineutraaliksi vaan hiilinegatiiviseksi.
Esa VakkilainenPekka Tynell / Yle
Vakkilainen arvioi, että suuren mittakaavan talteenottolaitos maksaisi noin 300 miljoonaa euroa, demohanke noin 80 miljoonaa euroa.
Hänen mukaansa ensimmäinen iso demohanke voisi olla valtion tukema. Kaupallisesti bioperäisen hiilidioksidin talteenotto sellutehtaalla kannattaisi Vakkilaisen mukaan siinä vaiheessa, kun päästöoikeuden hinta nousisi 40–60 euroon per tonni.
Tätä nykyä hinta on 20 euron korvilla tonnilta EU:n päästökaupassa.
Monta mutkaa matkassa
Läpihuutojuttu bioperäisen hiilidioksidin talteenotto ei Suomessa ole.
Hinnan lisäksi pitäisi ratkaista hiilidioksidin loppusijoitus: Toisin kuin Norjalla, Suomella ei ole omaa paikkaa hiilidioksidin leposijaksi.
Kaasu täytyisi siis rahdata tankkerilla Pohjanmerelle ja maksaa norjalaisille loppusijoituksesta.
Toisaalta hiilidioksidin talteenoton hyväksyttävyyteen liittyy paljon kysymysmerkkejä. Esimerkiksi ympäristöjärjestöt pelkäävät, että teknologiaa voidaan käyttää keppihevosena metsähakkuiden kasvattamiseen luonnon monimuotoisuuden kustannuksella.
Metsähakkuut ovat nousseet jälleen poliittisten kiistan kohteeksi Suomessa.Ismo Pekkarinen / AOP
Kolmas keskeinen arvostelu liittyy siihen, että hiilidioksidin talteenotto voi vähentää poliittista painetta päästövähennyksiin.
Muun muassa Sitra arvioi viime viikolla, että Euroopan komission puheet hiilidioksidin talteenotosta luovat osaltaan epävarmuutta ilmastopolitiikkaan.
Vakkilaisen mukaan aiheesta olisi kuitenkin syytä käydä Suomessa perusteellinen keskustelu.
Hiilidioksidin talteenotto sellutehtailla helpottaisi nimittäin metsäteollisuuden asemaa ilmastopolitiikan kiristyessä.
Kannustimet puuttuvat
VTT:n tiimipäällikkö Tiina Koljonen sanoo, että suurin kysymysmerkki teknologian yleistymisen tiellä on lainsäädännön puuttuminen.
Koljosen mukaan yritykset eivät uskalla investoida kalliiseen teknologiaan, kun pitkän aikavälin ilmastopolitiikka on maailmalla vailla sitovia päästövähennystavoitteita.
Pariisin sopimuksessa valtiot sopivat hillitsevänsä ilmaston lämpenemistä, mutta varsinaiset päästöleikkaukset perustuvat maiden vapaaehtoisiin ilmoituksiin.
Toinen keskeinen ongelma on se, että negatiivisista päästöistä ei saa toistaiseksi korvausta. Koljosen mukaan esimerkiksi EU:n päästökauppaa voitaisiin muuttaa niin, että yritykset saisivat hyvityksen ilmakehästä poistetusta hiilidioksidista.
Koljosen ja Vakkilaisen mukaan Suomella olisi ensi vuonna EU:n puheenjohtajamaana hyvä mahdollisuus avata keskustelua negatiivisten päästöjen politiikasta.
– Suomalaisten päättäjien pitäisi vakavasti miettiä, halutaanko bio-ccs huomioida Suomen päästövähennyskeinona. Jos näin on, asia tulisi nostaa määrätietoisemmin esille EU-tason ja globaaleissa ilmastopoliittisissa keskusteluissa sekä päätöksenteossa, Koljonen sanoo.
VTT:n laskelmien mukaan myös Suomen on vaikea saavuttaa yli 85 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä, vuoteen 1990 verrattuna, ilman negatiivisia päästöjä.
1,5 asteen ilmastotavoite edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöjen tulisi painua nollaan ja mieluiten negatiivisiksi selvästi ennen vuosisadan puoliväliä.
Ollila työskenteli kauppa- ja teollisuusministerinä vuosina 1982–1983 ja valtiovarainministerinä 1986–1987. Hänen puolueensa oli keskusta. Suomen Pankin johtokunnan jäsen hän oli vuodesta 1983 vuoteen 2000. Ollila oli koulutukseltaan varatuomari.
Eteläsuomalainen mies järkyttyi, kun hän sai puhelinlaskun viime vuoden kesäkuussa. Laskussa veloitettiin yli 73 euroa viidestä soitosta 118-numeropalveluun.
Hieman yli minuutin mittaisen puhelun hinta oli yli kymmenen euroa ja vajaan kolmen minuutin puhelu maksoi lähes 20 euroa.
Mies oli käyttänyt palvelua vuosia aiemmin, joten hän tiesi, että soittamisesta aiheutuu kuluja. Nyt taksa oli kuitenkin hänestä kohtuuton eikä siitä ilmoitettu etukäteen.
Sopua hinnan kohtuullistamisesta ei Fonectan kanssa löytynyt, joten mies valitti kuluttajariitalautakuntaan.
Numeropalveluiden nykyisiä hintoja on koottu jutun loppuun.
Fonecta: Asiakkaat arvostavat nopeutta
Fonectan vastineen mukaan yhtiö on tehnyt tietoisen päätöksen siitä, että hintoja ei ilmoiteta puhelun alussa. Fonecta katsoo asiakkaiden arvostavan eniten palvelun nopeutta.
Yhtiö ilmoitti, että hinnat on kerrottu kaikissa niissä kanavissa, joissa se mainostaa palveluitaan. Hinnat voi tarkistaa myös netissä tai soittamalla maksuttomaan palvelunumeroon.
Kuluttajariitalautakunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että tämä ei riitä. Mainostaminen on eri asia kuin sopimuksen tekeminen, tässä tapauksessa soittaminen palvelunumeroon.
Fonectan olisi tullut antaa kuluttajalle tieto palveluhinnastosta puhelun alussa. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg
– Kuluttajansuojalain säännösten perusteella on päädytty siihen, että Fonectan olisi tullut antaa kuluttajalle tieto palveluhinnastosta puhelun alussa. Se on helppo antaa esimerkiksi puhelinnauhoitteella kun numeropalveluun soitetaan, sanoo kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.
– Jos hinta on 3,17 euroa puhelu plus 0,89 euroa kymmenen sekuntia, niin tämän sanomiseen menee alle viisi sekuntia. Ei se hirveästi palvelua hidasta.
Lautakunta: Mainosten hintatiedot eivät ole sitovia
Kuluttajariitalautakunta katsoo, että jos palvelun hintaa ei ilmoiteta etukäteen sopimusta tehtäessä, mainosten hintatiedot eivät sido. Tällöin numeropalvelu voi periä vain hinnan, joka on kohtuullinen saatuun palveluun nähden.
Lautakunta ei kuitenkaan pitänyt miehen soittamien yksittäisten puhelujen hintoja kohtuuttomina, joten se ei suosittanut hyvityksen maksamista.
Ståhlberg ei halua ennakoida, minkä suuruinen maksu voisi olla kohtuuton. Tässä tapauksessa hyvityksen suosittamista olisi voitu harkita tarkoin, jos kaikilla viidellä puhelulla olisi yritetty selvittää samaa asiaa.
Ei se hirveästi palvelua hidasta. Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg
Ståhlberg toivoo, että yritykset ottaisivat päätöksen huomioon ja että myös Kilpailu- ja kuluttajavirasto pohtisi asiaa. Virastossa aiotaan perehtyä ratkaisuun.
– Uhka siitä, että ylisuuria maksuja ei voi periä, voi johtaa siihen, että hinnat ryhdytään sanomaan puhelun alussa, arvioi Ståhlberg.
Kuluttajariitalautakunta antaa ratkaisusuosituksia yksittäisten kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien välisiin riitoihin ja ohjaa kuluttajaoikeutta päätöksillään.
Kuluttajariitalautakunnan puheenjohtaja Pauli Ståhlberg.Juha Kivioja / Yle
MAPEL: Hinta ei ole ongelma
Kuluttajan suojaksi säädettyjen lakien noudattamista Kilpailu- ja kuluttajavirastossa valvova kuluttaja-asiamies linjasi kolme vuotta sitten, että tieto hinnasta on annettava joko puhelun alussa tai aina kun palvelua markkinoidaan.
Numeropalveluja tarjoavat yritykset ovat valinneet jälkimmäisen vaihtoehdon.
Maksullisten puhelinpalveluiden eettinen lautakunta MAPEL pitää yritysten käytäntöä asianmukaisena. MAPEL ei ole viranomainen vaan alan itsesääntelystä vastaava luottamuselin.
– Painotamme aina sitä, että jos palvelunumeroa jossakin mainostetaan, niin siinä yhteydessä pitäisi hinta kertoa, asiamies Ilkka Lehto sanoo.
Jos se koettaisin ongelmaksi, niin se pomppaisi lähteistämme esiin. MAPEL:in asiamies Ilkka Lehto
Lehdon mukaan lautakunnan viimevuotisen selvityksen perusteella puhelujen hinnoittelu ei ole ongelma.
– Jos se koettaisin laajemmin ongelmaksi, niin se pomppaisi meidän lähteistämme esiin.
Lehdon näppituntuma on, että numeropalveluilla on vakiintunut käyttäjäkunta.
– Voisin kuvitella, että ne ovat yrityskäyttäjiä, jotka haluavat tiedon nopeasti ja helposti.
Hän arvioi, että yksityishenkilöt käyttävät palveluja satunnaisesti, joten hintaa ei yleisesti pidetä ongelmana.
Paperiset puhelinluettelot historiaa
Monet etsivät tarvittavat tiedot internetistä. Kaikilla ei kuitenkaan ole tietokonetta tai älypuhelinta. Fonecta painatti viimeiset paperiset puhelinluettelot viime vuonna.
Samaan aikaan kun paperisten puhelinluetteloiden suosio on hiipunut, ovat numerotiedustelua tarjoavat yritykset moninkertaistaneet hintojaan vuoden 2010 jälkeen. Hintojen nousua on selvittänyt muun muassa Ylen Kuningaskuluttaja parisen vuotta sitten.
Nykyisillä taksoilla esimerkiksi puhelu 020202 palveluun voi maksaa illalla, yöllä ja aamulla sekä viikonloppuna lähes 30 euroa.
Lähtökohta on, että hinnoittelu on vapaata, mutta tietysti pitää ilmoittaa hyvin asiakkaalle. MAPEL:in asiamies Ilkka Lehto
Ilkka Lehto sanoo, että eettinen lautakunta ei voi puuttua hintoihin.
– Tavallaan ainoa asia, mihin voi viitata, on yleinen kuluttajaoikeudellinen kohtuus, joka tulee lainsäädännöstä. Lähtökohta on, että hinnoittelu on vapaata, mutta hinnoittelu tietysti pitää ilmoittaa hyvin asiakkaalle.
Hintojen noususta huolimatta palveluille löytyy käyttäjiä. Esimerkiksi Fonectan 020202 palveluun tulee vuosittain noin viisi miljoonaa puhelua.
Eniro Finland ei halua kertoa 0100100 numeroon soittavien määrää, mutta ilmoittaa, että "palvelu on edelleen voimissaan ja voi hyvin".
Asikkalassa tiellä 24 on sattunut liikenneonnettomuus, jossa auto törmäsi hevoseen. Autonkuljettaja ja hevonen kuolivat Vesivehmaalla tapahtuneessa kolarissa.
Ravihevosta ajanut ohjastaja oli taluttanut hevosta tien 24 yli, mutta hevonen oli pillastunut. Ravuri lähti juoksemaan tietä pitkin, ja se törmäsi vastaantulevan, Lahden suuntaan ajaneen auton kanssa.
Henkilöauton noin 65-vuotias kuljettaja ja hevonen menehtyivät tapahtumapaikalle.
Lahden suuntaan menevä kaista oli poikki pari tuntia.
Poliisi kertoo tiedotteessaan, että liikenneonnettomuuksien tutkijalautakunta on käynyt paikalla ja tutkii tapahtunutta. Nimikkeinä on eläinonnettomuus ja kuolemansyyn tutkinta.
Kahdeksan vuotta Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajana toiminut Matti Apunen jättää tehtävänsä helmikuun 2019 lopussa.
Apunen perustelee lähtöään uuden luomisella. Hän lähtee Evasta omasta halustaan.
– Olen ollut alusta saakka sitä mieltä, että Evan kaltainen think tank on organisaatio, jonka on säännöllisesti syytä luoda itsensä uudelleen. Tämä koskee tietenkin myös johtoa, Apunen kirjoittaa Evan tiedotteessa.
Ennen vuosiaan Evassa Apunen oli Aamulehden vastaava päätoimittaja. Sitä tehtävää hän hoiti vuodet 2000-2010.
Evan hallitus on jo aloittanut työn uuden johtajan löytämiseksi.
Kolme ja puoli -vuotias ei saanut unta. Sängyssä moni asia tuntui pyörivän väsyneessä mielessä, ja niistä keskusteltiin yhdessä hiljaa supattaen. Oli hieman ikävä isää ja äitiä. Oli pelottavia mörköjä. Sukulaisen taannoiset hautajaiset tulivat mieleen. Silloin pieni poika pisti pimeydessä tädille aika pahan.
– Kuka on minun kanssani sitten kun minä…?
Tämän jälkeen tätikään ei saanut unta.
Ihminen on läpikotaisen sosiaalinen. Opimme vuorovaikutuksessa kaiken, ja ilman kontaktia toiseen ihmiseen on ihmiseksi vaikea kehittyä. Tutkimukset Romanian orpokodeissa kasvaneista lapsista ovat tästä karmiva esimerkki. Ilman riittävää ihmiskontaktia kasvaneilla lapsilla oli sosiaalisten ja kognitiivisten taitojen kehityshäiriöitä, sekä poikkeavuuksia aivojen toiminnassa, vielä adoption jälkeenkin.
Yksinäisyys näkyy aikuisiälläkin aivoissa. Kokeissa on havaittu, että yksinäisiksi itsensä kokevien aivoissa tarkkaavuuteen liittyvät toiminnot ovat poikkeavia. Yksinäiseksi itsensä kokevan huomio kiinnittyy herkemmin negatiivisiin signaaleihin ja heikommin positiivisiin signaaleihin sekä mielihyvään, mutta vain sosiaalisissa tilanteissa. Tämä voi entisestään vaikeuttaa toisten seuraan hakeutumista.
Joukkoon kuuluminen on tärkeää läpi elämän. Yksilökeskeisissäkin kulttuureissa haetaan jatkuvasti toisten hyväksyntää ja palautetta. Ihmiset oppivat toisiltaan, mitä arvostetaan ja mitä kannattaa tavoitella. Menestymisen määrittävät lopulta toiset ihmiset.
Ketjun viimeisessä viestissä luki ”enkö merkitse teille mitään”?
Kenties tästä syystä ihmiset hakevat kontaktia toisiin joskus hinnalla millä hyvänsä. Taannoin eräs twitterinkäyttäjä kutsui minua idiootiksi. Annoin pikkumaisuudelleni silloin vallan ja kävin katselemassa haukkujan profiilia. Tutkiskelin, minkälaisia viestejä hän tuppaa lähetellä. Voittopuolisesti negatiivisia. Toisten haukkumista, nälvimistä. Huomasin, että eräänä iltana viestejä oli lähtenyt liuta. Kukaan ei kuitenkaan ollut vastannut. Ketjun viimeisessä viestissä luki ”enkö merkitse teille mitään”?
Iso Britannia nimitti tänä vuonna yksinäisyysministerin. Asia huolestuttaa, sillä yksinäisyys ja eristäytyminen muista ovat tutkimusten mukaan yhteydessä monenlaisiin terveysongelmiin, ja yksinäisyyden pelätään lisääntyvän. Erään meta-analyysin mukaan sekä koettu yksinäisyys, eristyneisyys toisista että yksinasuminen liittyvät lisääntyneeseen kuolleisuuteen. Tuoreessa suomalaistutkija Christian Hakulisen laajaan brittiaineistoon perustuvassa seurantatutkimuksessa yksinäisyys ja eristyneisyys lisäsivät riskiä kuolla sydänkohtaukseen tai halvaukseen. Tärkeä havainto tutkimuksessa oli se, että tätä yhteyttä selittivät kuitenkin suurimmaksi osaksi tunnetut terveyteen liittyvät riskitekijät, kuten tupakointi ja ylipaino. Usein ongelmat kulkevat käsi kädessä.
Muistan nämä hetket, koska ne ovat merkinneet, että minä olen jollekin, edes ohimennen, tärkeä.
Yksinäisyyden vastakohta, eli se, että kokee olevansa merkityksellinen toisille, rakentuu monenlaisista asioista. Sitä tukevat ihmissuhteet ystäviin, sukulaisiin ja kollegoihin. Sitä voi mielestäni tukea myös vuorovaikutus ventovieraiden kanssa. Omaan muistiini on rakentunut kirjasto satunnaisista kohtaamisista tuntemattomien kanssa. Kerran liikennevaloissa vieras nainen osoitti yhtäkkiä taivaalle ja tokaisi minulle.
– Katso!
Ihailimme hetken yhdessä joutsenten muuttoauraa.
Toisen kerran liikennevaloissa eräs luuli minun vahingossa kävelevän kuorma-auton eteen.
– Ei, älä, hän huusi.
Muistan nämä hetket, koska ne ovat merkinneet, että minä olen jollekin, edes ohimennen, tärkeä. Ja koska ne kertovat siitä, että vaikka elämä koetaan yksin, voi kokemuksia jakaa.
Voisiko tässä olla mahdollisuus yksinäisyyden torjumiseen? Lisää arjen kohtaamisia, joissa jakaa hetken tunteen, kokemuksen tai ajatuksen toisen kanssa.
Joukkoon kuulumisen kokemus on helpompi saada aikaan, jos siihen osallistuu moni.
Me emme ole ilman toisia.
Mitä vastasin pienelle pojalle, joka keskellä yötä osasi pohtia kuoleman loputonta yksinäisyyttä?
Sanoin sen, mitä heti tuli mieleen. Muistelimme yhdessä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat pojalle läheisiä, ja jotka häntä rakastavat. Keksittiin onneksi monia.
Ehkä väistelin kysymystä, syystä. Tai ehkä annoin sittenkin oikean vastauksen.
Me emme ole ilman toisia. Toiset muovaavat meidät. Toiset elävät meissä niin kauan kuin elämää on. Ja toisissa me elämme sen jälkeenkin.
Poika tuntui tyytyvän vastaukseeni.
– Sinä olet minun kanssani, hän totesi vielä.
Sitten hän kääntyi puoleeni, ojentaen kättään.
– Tässä, hän kuiskasi.
– Mitä siinä on, kysyin hiljaa.
– Räkää, kuului filosofin vastaus.
Pian nukuttiin.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on tutkija, joka johtaa empatian ja laadukkaan vuorovaikutuksen mekanismeja selvittävää projektia Helsingin yliopiston Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Hän haluaa ymmärtää paremmin todellisuutta, ei olla oikeassa. Hän ei ole ”vihervassari”, ”äärioikeistolainen” tai ”tolkun ihminen”.
Miljardööri George Sorosin perustama unkarilainen Central European University -yliopisto ilmoitti maanantaina, että se siirtää opinto-ohjelmansa Wieniin Itävaltaan.
Yliopisto ottaa uusia opiskelijoita Wienin toimipisteeseensä syyskuusta 2019 alkaen. Korkeakoulu säilyttää myös Budapestin kampuksensa, jossa vanhat opiskelijat saavat suorittaa opintonsa päätökseen.
Soros perusti CEU:n vuonna 1991 Yhdysvaltain New Yorkin osavaltiosta käsin. Oppilaitoksessa on opiskelijoita yli sadasta maasta.
Central European Universityn mukaan Unkarin hallituksen huhtikuussa 2017 säätämä laki kohdistui siihen. Laki määräsi kovia vaatimuksia ulkomaisille yliopistoille.
CEU kertoi maanantaina, että Unkarin hallitus ei vahvistanut sopimusta, joka olisi taannut yliopistolle mahdollisuuden jatkaa toimintaansa Unkarissa.
– CEU on pakotettu ulos. Yhdysvaltalainen instituutio on ajettu pois maasta, joka on Nato-liittolainen. Eurooppalainen instituutio on karkotettu EU:n jäsenvaltiosta, yliopiston rehtori Michael Ignatieff sanoi uutistoimisto Reutersin mukaan.
Liberaalia liikehdintää eri järjestöjensä kautta rahoittava miljardööri George Soros on riitautunut Unkarin konservatiivisen ja maahanmuuttoa vastustavan pääministeri Viktor Orbánin oikeistohallituksen kanssa.
Orbán muun muassa väittää, että unkarilaissyntyinen Soros haluaa hukuttaa Unkarin muslimisiirtolaisiin.
Muokkaus 3.12.2018 kello 16.30: Keskustelu aiheesta on suljettu ja kommentit poistettu, koska keskustelussa esitettiin paljon vihamielisiä kommentteja.
Viime viikon torstaina menehtynyt Olli Soinio oli 70-vuotias. Hän kuoli pitkäaikaiseen sairauteen sairaalassa Porvoossa.
Monipuolisesti lahjakas Soinio toimi elokuva-alalla äänittäjänä, leikkaajana, käsikirjoittajana ja ohjaajana 1970-luvun alusta kuolemaansa asti. Hän oli mukana lukuisissa elokuva- ja tv-tuotannoissa.
Soinio tunnetaan parhaiten ohjaustyöstään kauhuelokuvaklassikko Kuutamosonaatissa (1988). Aivan toisenlaista lajityyppiä edusti puolestaan lastenelokuva Rölli - hirmuisia kertomuksia (1991) ohjaus ja käsikirjoitus.
– Kyllä on mies töitä tehnyt, muistelee Heikki Soinio veljeään ylpeänä.
Julkisuutta elokuva-alan moniosaaja kuitenkin vältteli.
– Sellainen harmaa eminenssi hän halusi olla, Heikki Soinio sanoo Yle uutisille.
Olli Soinio viimeisteli uutta käsikirjoitusta aivan kuolemaansa asti. Hänen poismenonsa jätti aukon paitsi elokuva-alalle, myös läheisten sydämiin.
– Suuri persoona on poissa, Heikki Soinio sanoo liikuttuneena.
Puolan mustaa kultaa on hankala tavoittaa. Ensin vajaan kilometrin matka hissillä suoraan alaspäin, sen jälkeen kolme kilometriä tarpomista loputtoman tuntuisissa ja paikoin säkkipimeillä kaivoskäytävillä.
Mutta tässä sitä nyt on. Mustanharmaa kivihiili välkkyy 300 metriä leveänä ja kaksi metriä korkeana esiintymänä viimeisen käytävän seinässä.
Vieressä parikymmentä kaivosmiestä valmistelee oranssia kaivoskonetta käyttökuntoon. Japanilaisvalmisteisessa koneessa on kaksi valtavaa, pyörivää terää, joiden avulla se repii hiilen seinämästä kuljettimelle.
Kaivoskone on tuotu osina maan pinnalta esiintymän luokse.Petri Raivio / Yle
Yhdellä vedolla kone louhii noin metrin levyisen hiiliauman. Käytävän hydraulista kattoa siirretään samaa tahtia reunaan päin, ettei yläpuolella oleva 990 metrin maakerros romahtaisi kaivosmiesten niskaan.
Onneksi kone ei ole vielä käynnissä. Silloin käytävä muuttuu tukahduttavan kuumaksi ja täyttyy melusta ja hiilipölystä.
– Olosuhteet ovat erittäin rankat, sanoo kaivosmies Tomasz.
Hän on työskennellyt kaivoksessa kymmenen vuotta. Eläkkeelle pääsee 25 vuoden rupeaman jälkeen. Naisia ei maan alla näy lainkaan.
– Minulla on kaksi tytärtä. He tuskin tulevat tänne töihin, Tomasz sanoo.
Tomasz (vas.) on työskennellyt Bogdankan hiilikaivoksessa kymmenen vuotta.Petri Raivio / Yle
Bogdankan hiilikaivoksella menee hyvin. Kova kysyntä on nostanut kivihiilen hinnan korkealle, yli 70 dollariin tonnilta. Vielä muutama vuosi sitten tonnista maksettiin vain 40 dollaria.
– Bogdankan tuotanto on kustannustehokasta. Meillä on markkinoiden halvin hiili, ja koska hiilestä on pulaa, saamme sen kaupaksi helposti, sanoo kaivoksen toimitusjohtaja Artur Wasil.
Hänen mukaansa kaivos kaavailee tuotannon laajentamista uuteen esiintymään nykyisen pohjoispuolelle. Kun suunnitelmat toteutuvat, Bogdankassa riittää hiiltä vielä 50 vuodeksi nykyisellä yhdeksän miljoonan tonnin vuosituotannolla.
Eli noin vuoteen 2068. Esimerkiksi Euroopan komission kaavailuissa fossiilisista polttoaineista pitäisi kuitenkin päästä eroon jo 30 vuotta aiemmin.
Puolassa käy selväksi, että näin ei tule tapahtumaan. Puolan hallitus julkisti hiljattain energiantuotannon strategiansa, jonka mukaan hiilen tuotanto aiotaan pitää nykyisellä tasollaan vuoteen 2040.
Bogdankan kaivosmiehet valmistelevat käyttökuntoon konetta, joka repii hiilen esiintymän seinästä.Petri Raivio / Yle
Puola tuottaa nyt noin 80 prosenttia sähköstään hiilellä. Strategian mukaan osuus laskee 50 prosenttiin sähkönkulutuksen kasvaessa. Mutta energiassa mitattuna hiilisähkön määrä säilyy ennallaan.
– Mielestäni meidän on lakattava ajattelemasta tunteellisesti ja mietittävä enemmän käytännön puolta, Wasil sanoo.
Hänen mukaansa hiilisähkön tuotanto on tehostunut. Nykytekniikalla hiilitonnista saadaan irti enemmän energiaa kuin aiemmin. Hiilestä on mahdollista tuottaa myös vetyä, joka on päästötön polttoaine.
Sitä paitsi vaihtoehdot ovat vähissä. Puolassa ei ole juuri vesivoimaa eikä lainkaan ydinvoimaa, joskin maa kaavailee ensimmäisen ydinvoimalansa käynnistämistä joskus 2030-luvulla.
Energiaa tuotetaan myös venäläisellä maakaasulla. Tuulisähköä tuotetaan jonkin verran. Uutta tuotantoa kaavaillaan merelle. Uudet lupaehdot tekevät tuulivoiman rakentamisesta maalle kuitenkin hyvin hankalaa, koska varoetäisyydet asutukseen ovat Euroopan pisimmät.
Niinpä jäljelle jää hiili. Bogdankan kaivoksessa on 5 500 työntekijää. Päälle tulee vielä 1 500 alihankkijaa. Jos välilliset työpaikat lasketaan mukaan, kaivos työllistää Lublinin seudulla Itä-Puolassa parikymmentätuhatta ihmistä.
Maan alla selviää, että kivihiilen louhiminen on työvoimavaltaista hommaa. Iso osa työstä on rakentamista. Esimerkiksi huoltotunnelit pitää tukea teräskaarilla puolen metrin välein, koska paikallinen kivilaji on pehmeää. Tunneleita on satoja kilometrejä.
Kaivoskoneet kootaan osista maan alla. Myös kilometrien mittaiset liukuhihnat on rakennettava osa kerrallaan. Kaikki tarvikkeet tuodaan alas hissillä.
Työntekijän tehtävän tunnistaa kypärän väristä. Ruskeakypäräiset ovat kaivosmiehiä. Sinikypärät sähkömiehiä. Valkokypärät työnjohtajia.
Kaikki vastaantulijat tervehtivät kättelemällä. Toisinaan vastaan tulee pieni juna, joka kulkee katosta ripustetulla kiskolla. Junalla kuskataan tarvikkeita ja kaivosmiehiä.
Hiili kulkee maan alla liukuhihnalla. Juniin se lastataan vasta maan päällä, asiakkaille vietäväksi.
Marcin Wróbel työskentelee työnjohtajana Bogdankan hiilikaivoksessa.Petri Raivio / Yle
Oppaamme Marcin Wróbel harppoo tottuneesti pitkin pimeää käytävää otsalampun valossa. Hän on edennyt kaivosmiehestä työnjohtajaksi ja pitää työstään.
Into paistaa miehen kasvoilta, kun hän kuvailee hiilen kaivamisen nyansseja. Kaivoskoneen edetessä tunnelin annetaan luhistua siirreltävän katon toisella puolella. Samalla maa vajoaa, mikä toisinaan vaurioittaa pinnalla olevia rakennuksia. Wróbelin mukaan kaivosyhtiö korvaa mahdolliset vahingot.
Mutta Bogdankan päällä on enimmäkseen peltoa ja metsää. Siksi kaivosta pystytään laajentamaan. Puolan merkittävämmällä hiilentuotantoalueella Sleesiassa tuotantoa on jouduttu paikoin rajoittamaan, koska kaivosten lähellä on kaupunkeja, kuten Katowice.
Bogdankan hiilikaivos sijaitsee itä-Puolassa Lublinin kaupungin lähistöllä.Petri Raivio / Yle
Kaivosmiehet on vahva poliittinen voima
Tämä Sleesian keskuskaupunki isännöi eilen sunnuntaina alkanutta YK:n ilmastokokousta. Kokouksessa on tarkoitus sopia, miten kolme vuotta sitten solmittu Pariisin ilmastosopimus pannaan täytäntöön.
Kokouksen isäntämaa Puola ei ole kunnostautunut ilmastonsuojelussa. Päinvastoin. Hiileen nojaavan energiantuotannon lisäksi Puola on toiminut EU-tasolla jarrumiehenä, kun yhteisiä ilmastotavoitteita ja lainsäädäntöä on käsitelty.
Hiilen tuotanto on kyllä vähentynyt kommunismin ajoista. Mutta ei siksi, että Puolassa oltaisiin huolissaan ilmastosta.
– Tämä johtuu lähinnä taloudellisesta paineesta. Ei ympäristön tai politiikan takia, sanoo Wojciech Janicki.
Hän on talousmaantieteen laitoksen johtaja Marie Curie-Sklodowska -yliopistossa Lublinissa. Janickin mukaan kaivoksia on jouduttu sulkemaan siksi, että valtionyhtiöiden tuotanto on ollut niin tappiollista.
Hiiliesiintymän äärellä tehdään töitä hydraulisesti liikuteltavan katon alla.Petri Raivio / Yle
Yhtiöt ovat tehneet voittoa vain kolmena vuonna viimeisen 30 vuoden aikana, viimeksi viime vuonna. Samaan aikaan yksityiset kaivokset ovat olleet voitollisia. Voitollinen Bogdanka on pörssissä noteerattu yhtiö, jonka suurin omistaja on valtiollinen Enea.
Vaikka hiilentuotanto on laskenut, sen käyttö ei ole. Erotus katetaan tuonnilla. Puolaan on tuotu tänä vuonna enemmän hiiltä kuin koskaan aiemmin, valtaosa Venäjältä.
Janickin mukaan on epätodennäköistä, että Puola ryhtyisi rajoittamaan hiilen tuotantoa ja käyttöä. Kaivosmiehet ovat vahva poliittinen voima Puolassa.
– Hiilikaivossektori työllistää noin satatuhatta ihmistä. Heidän perheensäkin äänestävät. On helppo laskea, miten paljon ääniä poliitikko voi joko voittaa tai hävitä riippuen siitä, mitä hän tästä asiasta lausuu, Janicki sanoo.
Kaivosmiehet hakevat vuoron aluksi otsalamppunsa ja suojavarusteet ennen hissimatkaa syvälle maan alle.Petri Raivio / Yle
Alasajon sijaan kotimaista hiilentuotantoa halutaankin Puolassa pönkittää.
– Sähköntuotannon suhteen Puola voi olla omavarainen. Hallitus hakee omavaraisuutta hiilen kautta, koska Puolan hiilivarat ovat valtavat, Janicki kertoo.
Niinpä näkymät ovat valoisat myös maan alla hiilivarojen äärellä ahertaville Bogdankan kaivosmiehille. Marek, 37, kiinnittää kaivoskoneeseen uusia teriä. Hän on kaivanut hiiltä 14 vuotta.
– Hiilellä on tulevaisuutta vielä pitkään. Ilman hiiltä ei ole tulevaisuutta, Marek sanoo.
– Olen työläinen. Ei täällä huomaa, että länsimaat haluavat päästä eroon hiilestä. Mutta ehkä 20–30 vuoden päästä, pohtii Tomasz.
Bogdankan kaivoksessa hiili on parin metrin korkuisina esiintyminä syvimmillään noin 990 metriä maanpinnasta.Petri Raivio / Yle
Rouva Jenni Haukion yllä Linnan juhlilla nähdään tänä vuonna kantaa ottava asu.
Puvun ovat suunnitelleet Aalto-yliopiston opiskelijat, vaatesuunnittelija Emma Saarnio ja tekstiilisuunnittelija Helmi Liikanen. Saarnion kädenjälkeä on mekon malli ja Liikanen on puolestaan suunnitellut kankaan; mekon konseptin he ovat luoneet yhdessä.
Mekon malli ja väri ovat vielä salaisuus, mutta Saarnio paljastaa sen verran, että puku on suoralinjainen ja minimalistinen. Siinä yhdistyvät suomalainen perinne ja futurismi.
– Meille oli tärkeää suunnitella puku, joka korostaa kantajansa persoonaa, viestii materiaalista ja sen alkuperästä, sanoo Saarnio.
Puvun suunnittelussa on myös otettu huomioon lukuisat kunniamerkit: suunnittelijat saivat ohjeistuksen, että puvun tulisi tukea niitä.
– Halusin luoda elävän struktuurisen pinnan, joka tuo materiaalin näkyväksi niin, että huomio kiinnittyy kankaaseen, sanoo tekstiilisuunnittelija Helmi Liikanen.
Puku on tehty puupohjaisesta liukosellusta valmistetusta ioncell-tekstiilikuidusta.Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto
– Mekon lähtökohtana on Suomen itsenäisyyden toinen vuosisata ja sen mukanaan tuoma ympäristötietoisempi ajattelutapa, sanoo vaatesuunnittelija Emma Saarnio.
Haukiolle puku luovutettiin perjantaina. Juhlapuvun suunnittelu oli pitkä ja monivaiheinen prosessi, joka sisälsi useita sovituksia Haukion kanssa. Liikasen mukaan yhteistyö Haukion kanssa on sujunut mukavasti.
– Haukiosta on ollut todella hienoa olla mukana tukemassa nuoria suunnittelijoita sekä projektissa, jossa kestävä kehitys on tärkeässä roolissa. Meistä on hienoa, että tasavallan presidentin puoliso käyttää asemaansa tärkeiden asioiden esiintuomiseen, sanoo Saarnio.
Rouva Jenni Haukion juhlapuvun kangas on käsin kudottu, ja sen on kutonut Päivi Kokko-Vuori.Mikko Raskinen / Aalto-yliopisto
Liukosellu lyönyt läpi tekstiilien raaka-aineena
Jenni Haukion juhlamekon materiaalina on koivusta tehty liukosellu, joka on valmistettu Stora Enson Uimaharjun sellutehtaalla Joensuussa.
Lähes kaikki Uimaharjussa valmistettava liukosellu menee Kiinaan tekstiiliteollisuuden käyttöön. Uusiutuvan materiaalin kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti, ja siksi tehtaalla on parhaillaan isot muutostyöt käynnissä: koko laitos muutetaan 52 miljoonan investoinneilla valmistamaan jatkossa vain ja ainoastaan liukosellua.
Tällä hetkellä sellun raaka-aineena Uimaharjussa käytetään Pohjois-Karjalassa ja Kainuussa kasvanutta koivua sekä Venäjältä tuotua koivua. Laajennuksen jälkeen liukosellua voidaan valmistaa myös havupuista.
Jenni Haukion itsenäisyyspäivän mekon valmistamiseen tarvittiin viisi tällaista arkkia liukosellua, sanoo Stora Enson tekninen asiantuntija Sirpa Välimaa. Niiden valmistamiseen tarvitaan noin 75-senttinen koivuhalko.Annika Martikainen / Yle
Uimaharjun tehtaalla eli Enocellillä odotetaan jo innolla Linnan juhlia, sanoo liukosellusta vastaava Stora Enson tekninen asiantuntija Sirpa Välimaa.
– Eiköhän tänne jonkinlaista kisakatsomoa viritellä itsenäisyyspäivänä ennen h-hetkeä, sanoo Välimaa innoissaan.
Qatar on yllättäen ilmoittanut jättävänsä öljyä vievien maiden Opec-yhteistyöjärjestön.
Maan energiaministeri Saad al-Kaabi ilmoitti asiasta maan pääkaupungissa Dohassa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.
Ministerin mukaan maa lähtee Opecista tammikuun alussa.
Kaabi kertoi Qatarin keskittyvän tulevaisuudessa yhä enemmän kaasuun, vaikka se jatkaa myös öljyntuotantoaan.
Qatar on maailman suurin nestemäisen maakaasun tuottaja.
Maasta tuli Opecin jäsen vuonna 1961. Valtaa järjestössä pitää Saudi-Arabia, jonka välit Qatariin ovat kiristyneet kesästä 2017 lähtien. Tuolloin Saudi-Arabia liittolaisineen asetti Qatarin kauppasaartoon.
Opec-yhteistyöjärjestöön kuuluvat Qatarin lisäksi Algeria, Angola, Ecuador, Gabon, Irak, Iran, Kuwait, Libya, Nigeria, Päiväntasaajan Guinea, Saudi-Arabia, Venezuela ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.
Kerroin joskus kiinanopettajalleni, että olin ostanut puolisolleni syntymäpäivälahjaksi kirjan. Opettaja tuijotti minua hämmentyneenä.
– Vihaatko häntä? mies kysyi.
Purskahdin nauruun. Kielsin ja kerroin, että olin vastavuoroisesti saanut kyseiseltä ihmiseltä joululahjaksi kirjan.
– Kirjan! Loukkaannuitko? Miksi hän ei ostanut sinulle vaikkapa kallista laukkua?
Kiinalainen kolmekymppinen kaupunkilaismies ei mitenkään voinut uskoa, että jokin niin tylsä esine kuin kirja voisi olla haluttu lahja.
Opettajani edusti mielipiteissään toki vain tiettyä näkökulmaa, mutta lahjakeskustelu oli silti kuvaava: lahjoihin ja niiden antamiseen kytkeytyy joka kulttuurissa sääntöjä, ja Kiinassa näitä sääntöjä on paljon.
Sen vuoksi Pekingissä ei kannata vuoden lopulla selata suomalaisia joulumainoksia. Muuten saattaa päätyä kertomaan ystävälleen, että haluaa tästä eroon.
Palataan siihen myöhemmin, mutta puhutaan ensin hetki siitä, miten lahjoja tulisi antaa.
Ensinnäkin, lahjat ovat Kiinassa tärkeitä. Ne ovat olennainen sosiaalisten suhteiden rakennusaine, ja Kiinassa nuo suhteet ovat erityisen merkittäviä. Niille on jopa oma sanansa: guanxi.
Bisnestä ei tehdä koskaan ilman lahjoja. Liikeillallisiin ja sopimusten allekirjoittamiseen kuuluu yleensä lahjanvaihtoseremonia. Ystäväni yrittäjäkodissa yhdeltä liikekumppanilta saadut kauniit teepakkaukset säästettiin ja annettiin seuraavalle tuttavalle. Ele oli tärkein.
Usein pakkaus onkin sisältöä tärkeämpi: lahjan on näytettävä komealta. Juhlapäivien alla kauppoihin ilmestyy pinoittain salkun kokoisia kauniita pahvilaatikoita, joihin on pakattu erilaisia herkkuja. Niitä kuskataan sukulaisille ja tuttaville yhtä tiheässä jakeluverkossa kuin Juhlapöydän konvehteja joulukuisessa Suomessa.
Lahjat kannattaa myös painaa mieleen. Jos on saanut sellaisen, pitää muistaa viedä vastalahja. Todellinen ammattilainen pitää lahja-aikaan kauniisti pakattua varalahjaa laukussaan. Jos sattuu saamaan paketin, voi siihen vastata saman tien.
Jotkut kuulemma pitävät jopa kirjaa annetuista lahjoista ja niiden arvosta. Sukulaisen lapselle on hyvä antaa sama summa, jonka sukulainen on tuonut oman perheen lapsille. Enemmän olisi tuhlausta ja vähemmän tekisi antajasta pihin.
Raha on nimittäin Kiinassa perinteinen lahja. Sitä jaetaan lapsille uutena vuotena punaisissa kirjekuorissa. Häälahjaksi on hyvä tapa antaa vaikkapa 600 tai 800 juania eli noin 75 tai 100 euroa (ellei ole rikas ja anna 8 000). Kahdeksan ja kuusi ovat onnea tuovia numeroita.
Nykyisin rahan kanssa pitää olla aiempaa varovaisempi, sillä rahalahja saatetaan helposti kytkeä korruptioon. Punaisia kuoria ei siis kannata lykkiä kenen tahansa käteen.
Mitä sitten uskaltaa antaa? Kun menin vuosia sitten ensimmäistä kertaa kiinalaiseen kotiin syömään keskisyksyn juhlan aikaan, panikoin siitä, mitä voisin viedä isäntäperheelle. Kysyin ystävältäni neuvoa ja opin, että hedelmät ovat usein tervetullut lahja. Ostin melonin ja pinkinpunaisen lohikäärmehedelmän.
Myöhemmin tajusin, että vältin selkkauksen sattumalta. Jos olisin vienyt päärynöitä, olisin saattanut tulla sanoneeksi, että haluan kutsujasta eroon.
Päärynä kiinaksi kuulostaa nimittäin samalta kuin sana lähteä. Ja se on huono asia.
Kiinassa oppii nopeasti, että se, mikä kuulostaa pahalta, on uskomusten mukaan pahasta. Numero neljä kuulostaa kuolemalta, ja siksi monissa taloissa ei ole kerroksia neljä tai neljätoista. Varmuuden varalta lahjaksikaan ei ehkä kannata viedä neljää kappaletta asiaa.
Neljä päärynää saattaisi olla viimeinen niitti ystävyydelle.
Lahjojen tärkeydestä kertoo se, että jokaisessa kiinan oppikirjassa on niistä luku. Vuosien kuluessa olen oppinut, että päärynöiden ohella huonoja lahjaideoita ovat muun muassa sateenvarjot ja terävät esineet: molemmilla voi vihjata erohaluistaan.
Kieltolista on pitkä ja yllättävä. Onneksi en kertonut kirjalahjasta kauhistuneelle opettajalleni, että olen antanut puolisolleni myös kengät. Sana xié, kenkä, kuulostaa aivan samalta kuin sana xié, paha.
Pahin moka saattaisi kuitenkin olla kello. Etenkin, jos sellaisen antaa vanhalle ihmiselle. Kellot nimittäin viittaavat hautajaisiin ja osoittavat, että aika on kulumassa loppuun.
Hyvää joulua vaari, odotan innolla kuolemaasi!
Toki tavat ovat muuttuneet, ja kengät tuskin johtavat oikeasti kiinalaisparin eroon. Mutta koska lahjan antamisella ei halua vahingossa loukata sen saajaa, miksi ei muistaisi ajatella maan tapoja.
Siispä kun olet menossa Kiinassa kylään, unohda kukat ja osta hedelmiä. Kukat kuuluvat vain rakastavaisille tai hautajaisiin, ystäväni sanoo. Tai kuten opettajani asian ilmaisi:
– Kuinka turhaa! Nehän kuolevat.
Mutta entä jos Kiinassakin haluaisi välttää materiaa? Jos punaisessa kuoressa olisikin viesti, jossa kerrottaisiin, että seteleillä on ostettu ruokaa maailman lapsille?
Ehkä pitää ennen uutta vuotta kysyä vanhasta kielikoulustani.
Suomessa alaikäisten nuorten on täysin luvallista pelata lähes kaikkia Veikkauksen rahapelejä. 14-vuotias voi huoletta raaputtaa Ässä-arpaa, jännittää loton ja kenon numeroita tai vedonlyönnin tuloksia pitkä- tai tulosvedosta ilman pelkoa, että kukaan siitä joutuisi oikeudellisen vastuuseen. Ainostaan kolikkoautomaattien pelaaminen on alaikäisiltä kielletty.
Suomessa rahapelien yksinoikeus on Veikkauksella. Arpajaislain mukaan Veikkaus tai sen asiamies ei saa antaa alle 18-vuotiaan pelata rahapelejä.
Täysi-ikäinen henkilö sen sijaan voi ostaa loton, vetolapun tai raaputusarvan ja antaa sen alaikäiselle. Käytännössä esimerkiksi 16-vuotias voi pyytää täysi-ikäistä ostamaan arvan tai pelikupongin kioskista alaikäisen puolesta.
– Laki koskee vain elinkeinonharjoittajaa eli hän ei saa alaikäiselle myydä. Sillä tavalla se ei riko lainsäädäntöä, kertoo neuvotteleva virkamies Jukka Tukia sosiaali- ja terveysministeriöstä.
Jos alaikäinen voittaa, hän voi lunastaa voittonsa itse ja pitää rahat.
Raaputusarpa lahjaksi lapselle
Veikkaus markkinoi raaputusarpojaan varsin voimakkaasti ja mainostaa niitä annettavaksi joululahjana. Veikkauksen laskelmien mukaan noin 2 miljoonaa suomalaista saa vuosittain raaputusarvan lahjaksi. Tällaisen arvan saa lahjaksi myös moni alaikäinen lapsi.
Terveystieteiden tohtori, tutkimuspäällikkö Susanna Raisamo on yksi rahapelihaittojen asiantuntijoista Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL:ssä. Hän ei pidä siitä, että ihmiset antavat alaikäisille lapsilleen raaputusarpoja lahjaksi.
– Se on vähän niin kuin aikuinen antaisi tupakkaa tai alkoholia alaikäiselle. Siinä houkutellaan rahapelaamiseen ääreen.
Alkoholin välittäminen alaikäiselle on rikos, mutta rahapelin välittäminen ei ole. Raisamon mukaan kuitenkin se, että sallii lapsen pelaavan rahapelejä, tekee rahapelit lapsen silmissä hyväksyttäviksi.
Hän on järkyttynyt kuullessaan, että alaikäinen voi lunastaa arpa- tai lottovoittonsa itse.
– Ei voi olla totta. Tämä tuli minulle kyllä täytenä yllätyksenä, huokaa Raisamo.
Veikkaus markkinoi pelejään ahkerasti muun muassa kauppojen kassoilla.Matias Väänänen / Yle
Veikkaus: "Vastuu on aikuisella"
Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski ei näe ongelmaa siinä, että aikuinen ostaa alaikäiselle lapselleen lottokupongin tai raaputusarvan.
– Alaikäiselle emme arpoja myy. Mehän emme voi tietää sitä, kenelle aikuinen niitä luovuttaa.
Nummikoski ei myöskään halua verrata keskenään sitä, että alkoholia ei saa luovuttaa alaikäiselle, mutta pitkäveto- tai lottokupongin saa luovuttaa.
– En pysty vertailua tekemään, koska en tunne lainsäädäntöä, sanoo Nummikoski.
Nummikoski kertoo, että Veikkauksella on ollut valmentaja Jukka Jalosen kasvoilla kampanja, jossa sanotaan, että veikkaaminen on aikuisten peliä ja että Veikkaus ei myy rahapeliä alaikäiselle. Nummikoski ei kuitenkaan halua ottaa kantaa siihen, onko pelikupongin välittäminen alaikäiselle moraalisesti väärin.
Veikkaus kuitenkin maksaa pelivoitot myös alle 18-vuotiaille.
– Meidän näkökulmasta aikuinen on pelannut. Aikuinen kantaa vastuun suhteessa lapsiin. Se on meidän mielestä selkeä asia, kertoo Nummikoski.
Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski haluaa aikuisten kantavan vastuun lasten pelaamisesta.Retu Liikanen / Yle
Riippuvuutta ei voi tietää etukäteen
Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen tutkimuspäällikkö Susanna Raisamo ei usko, että yksi lapsen raaputtama raaputusarpa vielä peliriippuvuutta toisi. Hän kuitenkin korostaa, että toisilla ihmisillä on alttius peliongelmaan huomattavasti isompi kuin toisilla ihmisillä.
– Se on vähän sama kuin tupakanpoltossa, että olisi parempi olla kokeilematta kertaakaan. Itse kun ei alttiuttaan tiedä. On ihmisiä, jotka pystyvät olemaan koko ikänsä vain juhlatupakoitsijoita ja on ihmisiä, jotka jäävät koukkuun ensimmäisestä kerrasta.
Kun nuori pääsee pelaamaan alaikäisenä, on Raisamon mukaan vaara sortua liiallisen pelaamiseen myös täysi-ikäisenä.
– Rahapeliongelmat ovat kaikkein suurimmat juuri 18–24-vuotiaiden ikäryhmässä.
Raisamo kertoo, että tutkimuksien mukaan alaikäisten rahapelaaminen on vähentynyt. Mutta kun nuoret täyttävät 18 vuotta, he pelaavat ihan yhtä paljon kuin muutkin. Hän moittii Veikkausta, joka tekee peleistä entistä viihteellisempiä.
– Veikkauksen rahapeleissä on samoja ominaisuuksia kuin nuorison pelaamissa digipeleissä. Elementit ovat tuttuja muusta pelaamisesta. Nuorten on helppo siirtyä täysi-ikäisenä Veikkauksen rahapelien pariin, koska logiikka on peleissä sama.
