Pariisissa hallitusta vastustavien mielenosoittajien ja poliisin väliset yhteenotot ovat olleet rajuja lauantain aikana.

Ainakin 80 ihmistä on loukkaantunut, joukossa 16 poliisia. Poliisi on pidättänyt 205 ihmistä. Poliisi kertoo myös mielenosoittajien varastaneen poliisielta rynnäkkökiväärin.

Lisäksi Champs-Elysées-kadun läheisyydessä on sytytetty yksi rakennus tuleen. Mielenosoittajat ovat sytyttäneet tuleen myös useita autoja sekä rakennustelineitä. Champs-Elysées'n varrella kaupat ja ravintolat ovat suojanneet ikkunoitaan. Kaksi suurta tavarataloa Pariisin keskustassa, Galeries Lafayette sekä Printemps, ovat sulkeneet ovensa väkivaltaisuuksien vuoksi.

Paikallisen uutiskanavan mukaan 19 metroasemaa on suljettu.

Mielenosoitukset käynnistyivät aamupäivällä Riemukaaren ympärillä, mutta levottomuudet levisivät myös laajemmalle. Viranomaiset epäilevät ääriryhmien soluttautuneen keltaliivien joukkoon ottaakseen yhteen poliisin kanssa.

Myös muualla Ranskassa keltaliivit ovat osoittaneet mieltään, joskin rauhallisemmin. Viranomaisten mukaan Emmanuel Macronin politiikan vastustajia on ollut liikkeellä jopa 75 000 ihmistä. Tämä on kuitenkin huomattavasti vähemmän kuin marraskuun puolessa välissä keltaliivien aloittaessa mielenosoitukset, tuolloin jopa 282 000 vastusti polttoaineiden hinnannousua.

Keltaliivit ovat tukkineet teitä eri puolilla Ranskaa yli kahden viikon ajan järjestettyjen protestien yhteydessä. He vastustavat polttoaineveron korotusta, korkeita elinkustannuksia ja presidentti Macronia.

G20-ryhmän kokouksessa Buenos Airesissa oleva Macron kommentoi tilannetta sanomalla, ettei koskaan hyväksy väkivaltaa. Presidentti tuomitsi ohikulkijoihin ja toimittajiin kohdistetun uhkailun sekä kauppojen ryöstelyn.

Uhka vai mahdollisuus? Tätä kysymystä joutuvat pohtimaan sekä puolueet että ehdokkaat ensi kevään eduskuntavaaleissa.

Poliitikkojen ilmoitusten mukaan 35 valittua kansanedustajaa on jättämässä eduskunnan tämän vaalikauden jälkeen. Mukana on paljon konkareita, jotka ovat keränneet paljon ääniä puolueilleen.

Ainakin kokoomusnuorten puheenjohtaja ja eduskuntavaaliehdokas Henrik Vuornos näkee asian mahdollisuutena. Hän on ehdolla Uudenmaan vaalipiirissä, jossa kokoomukselta ovat poissa viime vaalien äänirohmut Alexander Stubb (kok.) ja Outi Mäkelä (kok.).

– Tilanne on todella mielekäs tällaiselle haastajaehdokkaalle. Puhutaan kymmenistätuhansista äänestäjistä, jotka eivät voi enää Uudellamaalla äänestää samaa ehdokasta kuin viime eduskuntavaaleissa, Vuornos sanoo.

Eduskunnan jättävät kansanedustajat saivat viime eduskuntavaaleissa 254 968 ääntä. Luku sisältää myös kesken kauden lähteneiden edustajien keräämät äänet.

Vihreät saivat viime eduskuntavaaleissa hieman pienemmällä äänimäärällä 8,5 prosentin kannatuksen.

Suurimman kolauksen kokee keskusta. Eduskunnan jättävät keskustalaiset kansanedustajat keräsivät eduskuntavaaleissa 2015 yhteensä 75 865 ääntä.

– Meidän konkariedustajat ovat onnistuneet keräämään varmasti yli puoluerajojen äänipotteja. Niissä vaalipiireissä, joista konkariedustajat ovat jäämässä pois, on syntynyt hyvä, terve ja kovakin sisäinen kilpailu ehdokaspaikoista, sanoo keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen.

Kaukana keskustasta tulevat kokoomus, siniset ja RKP. SDP:n luku voi vielä kasvaa, jos Eero Heinäluoma vahvistaa jättävänsä eduskunnan ja pyrkivänsä Euroopan parlamenttiin.

Vihreiden luku selittyy Ville Niinistön, Antero Vartian ja Jani Toivolan päätöksillä jättää eduskunta. Vasemmistoliitosta Annika Lapintie ja Kari Uotila ovat ilmoittaneet jättävänsä eduskunnan.

Perussuomalaisista Hanna Mäntylä jätti eduskunnan kesken kauden, mutta istuvista ainoastaan Toimi Kankaanniemi pohtii vielä ehdokkuuttaan. Yksikään kristillisdemokraateista ei ole ilmoittanut jättävänsä eduskuntaa tämän vaalikauden jälkeen.

Luvuissa eivät ole mukana perussuomalaisten hajoaminen, uusien eduskuntaryhmien perustamiset eivätkä loikkaukset puolueista toisiin.

Suuri riski äänien menettämisestä

Vanhan nyrkkisäännön mukaan eduskunnasta putoaa pois noin 70 edustajaa vaalien jälkeen. Näistä puolet jättävät eduskunnan vapaaehtoisesti, mutta toinen puolisko ei tule vaaleissa valituksi uudelleen.

Valtio-opin emeritusprofessori Heikki Paloheimo pitää poisjäävien kansanedustajien lukumäärää keskimääräisenä, mutta heidän profiilinsa poikkeaa aiemmasta.

– Selvästi linjasta poikkeavaa on se, että monet kokeneet kansanedustajat, jotka ovat olleet vaalipiirinsä ääniharavia, jäävät pois eduskunnasta, Paloheimo sanoo.

Tämä johtaa Paloheimon mukaan siihen, että uudelleen jaettava äänimäärä on aiempaa suurempi.

– Puolueilla on suuri riski, että kohtuullinen osa tunnettujen ehdokkaiden äänistä menee jollekin muulle puolueelle.

Paloheimo perustelee kantaansa ihmisten käyttäytymisellä. Hieman yli puolet äänestäjistä valitsee ensin puolueen ja vasta sitten ehdokkaan.

Samaan aikaan hieman alle puolet valitsee ensin ehdokkaan ja ehdokkaan mukana tulee puolue. Äänestäjät eivät kuitenkaan valitse mitä tahansa puoluetta.

– Kaikki äänestäjät sijoittuvat tiettyyn aatteelliseen positioon. Esimerkiksi maalaisporvarien joukko voi luontevasti vaihdella keskustan ja kokoomuksen välillä. Etelän taajamissa meillä on ihmisiä, jotka voivat äänestää sekä demareita että kokoomuslaisia.

Mielenkiintoista on myös nähdä, millaisia kannatusliikkeitä nähdään SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden välillä nyt, kun Pekka Haavisto (vihr.) otti vallan puolueessaan.

Paloheimon mukaan suuri kysymys vaaleissa on myös se, ketä ja mitä puoluetta äänestävät viime vaaleissa perussuomalaisia kannattaneet suomalaiset.

Perussuomalaisten kannatus oli Ylen lokakuun mittauksessa lähes kahdeksan prosenttiyksikköä pienempi kuin eduskuntavaaleissa 2015.

Uudellamaalla eniten ääniä liikkeellä

Eniten poisjäävien kansanedustajien ääniä on uudelleenjaossa Uudenmaan vaalipiirissä. Seuraavaksi tulevat Helsinki ja Savo-Karjala.

Muutamissa vaalipiireissä nähdään tilanne, jossa poisjäävän kansanedustajan jälkeläinen tavoittelee paikkaa eduskunnasta.

Näin käy esimerkiksi Satakunnassa, jossa pitkäaikainen edustaja Timo Kalli (kesk.) jättää paikkansa ja hänen tyttärensä Eeva Kalli (kesk.) on ehdolla.

Sama asetelma saattaa toistua myös Helsingissä, jos Eero Heinäluoma (sd.) jättää eduskuntavaalit väliin. Helsingin demarien ehdokaslistalta löytyy Eero Heinäluoman tytär Eveliina Heinäluoma.

Eveliina Heinäluoma ei usko, että äänien panttaaminen onnistuu vaaleissa.

– Ei onnistu. Tiedän, että ihmiset harkitsevat todella huolellisesti ja pyrkivät löytämään itselleen sopivan ja omia arvoja vastaavan ehdokkaan, joka pystyy vakuuttamaan heidät, Heinäluoma sanoo.

Tilanne enteilee myös eduskunnan nuorennusleikkausta. Puolueiden listoista voidaan nähdä, että ehdokkaiden keski-ikä on laskenut noin vuodella.

Hilloja, joulukoristeita, käsitöitä, hunajaa, saippuaa, kalaa. Helsingin Senaatintorin Tuomaan markkinoiden kojuilla on kuhinaa, kun ihmiset katselevat ostettavaa itselleen ja läheisilleen.

Kaiken tämän yltäkylläisyyden keskellä monen auttamisen halu herää. Markkinoilla on tuota tarvetta varten oma "Kauniiden tekojen kioski". Kojulla hyörii myös Yhteismaa ry:n perustajajäsen ja tuottaja Tanja Jänicke. Yhteismaa on kioskissa esillä olevan sosiaalisen median alustan Nappi Naapurin takana.

Nappi Naapurin joulutempaus haastaa ihmisiä antamaan aineettomia lahjoja tuntemattomille naapureille. Käytännössä se toimii niin, että somessa voi esitellä itsensä naapuristolle ja kertoa haluavansa lahjoittaa vaikka joululounaan yksinelävälle naapurille. Tai vastaavasti, sinne voi jättää ilmoituksen, jos tarvitsee vaikka apua jouluostoksien kantoapua. Molemminpuolista naapuriapua siis.

– Yllättävän paljon ihmiset ovat jo laittaneet ilmoituksia tarjoamistaan lahjoista, Jänicke iloitsee.

Nappi Naapurin joulutempaus on ollut vasta pari päivää käynnissä. Lahjatarjouksissa on haluttu antaa esimerkiksi siivousapua ja tarjota jouluglögit tuntemattomille. Jänicken mukaan palveluun on tullut jo muutamia pyyntöjäkin ja niihin on löydetty halukkaat hyväntekijät. Jänicken mukaan jokainen tuntemattoman naapurin kohtaaminen on askel kohti Nappi Naapurin tavoitetta vähentää yksinäisyyttä.

– Yksinäisyys on oikea suomalaisten kansansairaus, hän sanoo.

– Meillä on sellainen ajatus, että arjessa naapureiden sosiaaliset suhteet voivat jo vähentää yksinäisyyden tunnetta, hän jatkaa.

Jänicke kertoo yllättyneensä, että moni etsii Nappi Naapurin kautta seuraa ja ystäviä.

– Moni on avoimesti sanonut, että olen yksinäinen ja kaipaisin seuraa, ehkä yksinäisyys ei olekaan enää tabu, tai sitten tämä palvelu auttaa sanomaan sen ääneen.

Jos ihmisellä on jo kaikkea, anna hänelle aikaa

Pääkaupunkiseudulla on voinut ostaa aikaa yksinäiselle jo pitkään HelsinkiMission kautta. Sosiaalialan järjestö tekee työtä yksinäisten lapsiperheiden, nuorten ja senioreiden eteen ympäri vuoden, mutta joulun aikaan kaikki voivat tukea työtä ostamalla aikalahjan.

Nappi Naapuri kannustaa ihmisiä itse kohtaamaan yksinäisiä, mutta HelsinkiMission aikalahjan ostaja voi ilahduttaa lahjan saajaa kauniilla ajatuksella siitä, että hän on halunnut tukea yksinäistä. Aikalahjalla siis ostetaan koulutettu vapaaehtoinen tapaamaan yksinäistä.

Avunsaajat ovat HelsinkiMission toiminnan piirissä.

– Näitä aikalahjoja on ollut jo kymmenen vuoden ajan ja niiden tunnettuus kasvaa pikkuhiljaa, kertoo HelsinkiMission viestintäpäällikkö Kristiina Backberg.

HelsinkiMissiolle joulu on lahjoittamisen sesonkiaikaa. Onneksi, sillä avuntarvitsijoitakin on paljon. Järjestöllä on työssä mukana 800 aktiivista vapaaehtoista.

– Tässä kulutuksen keskellä tämä on hieno asia, sillä moni haluaa antaa jonkun ajatuksen tai aineettoman asian tai tehdä hyvää, Backberg jatkaa.

– Meillä on paljon vanhuksia, joilla oma terveys alkaa heiketä ja elämänpiiri supistuu, Backberg sanoo.

– Omat lapset eivät myöskään voi korvata ystävien seuraa, sen tietävät kaikki, joilla on lapsia. Silloin tällainen vapaaehtoinen tukihenkilö arjessa on kaikkein tärkeintä, hän jatkaa.

Hyvän tekeminen korostuu jouluna

Joulu on perinteisesti hyvän tekemisen ja lahjoittamisen aikaa. Perinteitä tutkinut arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta sanoo, että hyvän tekemiseen on monta perinnettä.

Kristilliseen perinteeseen kuuluu joululahjojen antaminen, sillä niinhän tekivät jo itämaan tietäjät, jotka toivat lahjoja vastasyntyneelle Jeesukselle.

– Perinnetutkijana täytyy sanoa, että mukana on vielä vanhempaakin perinnettä, Nirkko kertoo.

– Siinä oli se vuodenvaihde, jolloin tulevaisuus oli muovattavissa. Silloin tehtiin monenlaista tulevaisuuden suhteen, ja jos teki tuolloin jotain hyvää, niin oli oikeus vaatia itselleenkin hyvää tulevaa, hän jatkaa.

Tuskin nykyihminen enää yrittää ansaita parempaa tulevaisuutta tekemällä jouluna hyvää, mutta jonkinlainen taitekohta se on vuodessa.

– Joulunvaihteessa myös päivitetään niitä läheisiä, kun mietitään kenelle lähetetään joulukorttia ja kuka on sellainen, jota pitäisi muistaa. Sehän voi olla myös se vähempiosainen, kun itsellä on liikaakin, Nirkko pohdiskelee.

Nirkon mukaan samanlaista hyvän tekemistä löytyy kaikkialta kristinuskon alueelta, mutta myös muista kulttuureista.

– Juhlien aikaan liittyy ylipäänsä tällainen lähimmäisen rakkauden osoittaminen, hän sanoo.

Nirkon mukaan joulu on erinomainen mahdollisuus pitää hyvää tapaa yllä. Sillä ei ole väliä tekeekö hyvää pelkän tavan vuoksi, vaan pääasia on tehdä hyvää.

Lue lisää:

23-vuotias opiskelija laittoi omat rahansa likoon ja tarjoaa joulun kymmenille yksinäisille: "On muitakin, jotka eivät voi tai halua viettää joulua oman perheen kanssa"

Joulun tärkein lahja ostetaan nyt tuntemattomalle – 7-vuotias Niklas Kröger valitsi paketin, joka pelastaa ikätoverin joulun

Israelin poliisi suositteli sunnuntaina, että maan pääministeri Benjamin Netanjahu ja hänen vaimonsa Sara asetettaisiin syytteeseen lahjonnasta ja muista rikoksista.

Kyseessä oli kolmas kerta, kun poliisi on tänä vuonna suosittellut korrutiosyytteiden asettamista Netanjahulle.

Netanjahun epäillään myöntäneen sääntelyyn liittyviä etuja telekommunikaatioyritys Bezegille vastineeksi siitä, että pääministeri saa myönteistä julkisuutta. Oikeusministerin pitää nyt päättää, nostaako hän syytteet jutussa.

Pääministeri kiisti sunnuntaina, että hän tai hänen vaimonsa olisi syyllistynyt väärinkäytöksiin. Hän arvioi, että tutkittuaan asiaa asiaankuuluvat viranomaiset tulevat toteamaan, että asiassa ei ole tapahtunut vääryyttä.

– Nämä suositukset oli määritelty ja vuodettu ennen kuin tutkinnat olivat edes alkaneet, Netanjahu sanoi tiedotteessaan.

Oppositiopuolueet vaativat Netanjahua eroamaan väärinkäytösepäilyjen vuoksi.

Aiemmin Netanjahu on syyttänyt poliittisia vihollisiaan siitä, että nämä yrittävät juonitella hänet pois pääministerin tehtävästä rikossyytteiden avulla. Hän on myös sanonut, että rikossyytöksissä on kyse median järjestämästä "noitavainosta".

Helmikuussa Israelin poliisi suositteli, että Netanjahu pitäisi asettaa syytteeseen kahden muun korruptioepäilyn takia.

Lisää aiheesta:

Israelin pääministerin vaimolle korruptiosyytteet – tilasi yli 100 000 dollarilla pitopalveluruokaa virka-asunnolle

"Uppoaako Israel Trumpin mukana?" – Israelissa huolestuttiin suhteiden heikentymisestä USA:n juutalaisiin ja demokraatteihin

Israelin hallituskriisi laantui – Pääministeri Netanjahu välttää ainakin toistaiseksi ennenaikaiset vaalit

Kolme kuukautta ennen 16-vuotissyntymäpäiväänsä Aaron Armeya meni salaa virastoon ottamaan selvää, miten nimensä voi muuttaa vastaamaan sukupuoli-identiteettiään.

Nimenmuutokseen alaikäisenä tarvitaan Argentiinassa ainoastaan huoltajan suostumus. Vanhemmat kuitenkin halusivat, että asiassa odotettaisiin siihen asti, kunnes Armeya täyttäisi 16.

Suostuttelun jälkeen vanhemmat myöntyivät aikaistamaan nimenvaihtoa. Aaron Armeya sai uuden, omaa identiteettiään vastaavan henkilökortin parissa viikossa.

– Olin niin iloinen. Tiesin, että vihdoin aivan joka paikassa minua kutsuttaisiin sillä nimellä, joka oikeasti kuuluu minulle, Armeya sanoo.

Koulussa häntä oli sanottu Aaroniksi jo aiemmin. Näin noudatettiin Argentiinan liberaalia lakia sukupuoli-identiteetistä.

Aaron Armeya on avoimesti transsukupuolinen myös sosiaalisessa mediassa. YouTube- ja Instagram-päivityksissään hän kertoo tarkasti muutoksestaan naisesta mieheksi. Hän puhuu asiasta myös Ylen minidokumentissa.

Armeyalla on ollut aikaa käsitellä asiaa.

Hän tiesi jo nelivuotiaana olevansa väärässä kehossa.

Murrosiän alkaessa tunne vahvistui entisestään.

– Kun rinnat alkoivat kasvaa ja muut muutokset kehossa alkoivat, en enää kestänyt. Kerroin vihdoin vanhemmilleni, kun olin 14 tai 15, nyt 17-vuotias Armeya sanoo.

Aluksi vanhemmat eivät ymmärtäneet.

– Äitini sanoi, että haluan jotakin, jota en voi saada. Se satutti. He lähettivät minut psykologin pakeille.

Lääkäriksi opiskelevan isosiskon tuki tuli tarpeeseen. Ajan kanssa myös vanhemmat oppivat suhtautumaan asiaan.

Armeyan mukaan ymmärtämisessä auttoi tosi-tv-sarja.

Transsukupuolisesta tytöstä kertova amerikkalainen I am Jazz näytti perheelle, ettei kyse ollut vain heidän lapsestaan, vaan miljoonista ihmisistä ympäri maailmaa. Nyt vanhemmat tukevat Armeyaa varauksetta.

Samoihin aikoihin, kun Armeya paljasti salaisuutensa kotona, hän leikkasi pitkät hiuksensa ja alkoi käyttää poikien vaatteita. 15-vuotiaana hän vaihtoi tyttöjen koulupuvun poikien asuun.

Tämä johti kiusaamiseen.

– Kaikki olivat nähneet sitä ennen minut hameessa, joten olihan se varmasti järkytys monelle, Armeya arvelee.

Opettajat ja rehtori kuitenkin puuttuivat asiaan napakasti. Myöhemmin koulu luopui erillisistä tyttöjen ja poikien koulupuvuista, ja nykyään kaikki oppilaat käyttävät samanlaisia asuja.

Transihmisten oikeuksiin on alettu kiinnittää viime vuosina entistä enemmän huomiota koko Etelä-Amerikassa. Maailman terveysjärjestö WHO nosti vuonna 2015 julkaistussa raportissaan juuri Argentiinan esimerkiksi maasta, joka turvaa oikeudet hyvin.

Argentiinan vuonna 2012 hyväksyttyä lakia sukupuoli-identiteetistä pidetään yhtenä maailman edistyksellisimmistä. Se muun muassa velvoittaa käyttämään erityisesti nuorista transihmisistä heidän tahtomaansa nimeä, vaikkei henkilötodistusta olisi vielä virallisesti vaihdettu.

Laissa säädetään, että henkilö voi korjata juridisen sukupuolensa yksinkertaisella hallinnollisella toimenpiteellä ilman lääkärinlausuntoa. Sen voi tehdä myös alaikäinen huoltajansa suostumuksella.

Monissa muissa maissa kuten myös Suomessa lääketieteellinen lausunto yleensä vaaditaan, jotta syntymässä määritelty sukupuoli voidaan vaihtaa, eikä sitä voi tehdä alaikäisenä.

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International luovutti suomalaisille puolueille viime kuussa lähes 18 000 allekirjoitusta keränneen vetoomuksen, jossa vaaditaan seuraavalta hallitukselta translain uudistamista. Vetoomuksessa halutaan, että muun muassa lääketieteellisestä selvityksestä ja pakkosterilisoinnista luovuttaisiin.

Suomen nykyinen laki merkitsee käytännössä, että transsukupuolisen henkilön on sterilisoitava itsensä kirurgisesti tai hormonihoitojen avulla. Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin linjasi viime kuussa, että lisääntymiskyvyttömyyden vaatimus pitäisi poistaa laista.

Argentiinassa laki lähtee siitä, että sukupuoli-identiteetti on jokaisen itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluva asia. Se myös takaa sukupuolenkorjaushoidon kaikille sitä haluaville joko julkisessa tai yksityisessä terveydenhoidossa.

Liberaalista lainsäädännöstä huolimatta myös konservatiiviset asenteet istuvat tiukassa machokulttuurin kyllästämässä yhteiskunnassa.

Aaron Armeyan mukaan monet luulevat transsukupuolisuuden tarkoittavan, että ihminen on prostituoitu.

– Täällä on myös paljon syrjintää, ja meidänlaisiamme tapetaan, Armeya sanoo.

Transsukupuolisten oikeuksia ajavan järjestön ATTTA:n mukaan viharikosten määrä transihmisiä kohtaan Argentiinassa on hälyttävä. Järjestöstä sanotaan Ylelle, että Argentiinassa on tänä vuonna surmattu noin 40 ihmistä heidän sukupuoli-identiteettinsä takia.

Armeya toivoisi, että asenteita pyrittäisiin muuttamaan jo koulussa opetuksen avulla.

Argentiinassa yli kymmenen vuotta sitten hyväksytty laki velvoittaa oppilaitoksia antamaan seksuaalikasvatusta. Samalla se kuitenkin antaa kouluille mahdollisuuden kieltäytyä opetuksesta, jos se sotii niiden uskonnollista vakaumusta vastaan.

Tämän vuoksi vain yhdeksän Argentiinan 24 maakunnasta on ottanut seksuaalikasvatuksen osaksi julkisten koulujen opetussuunnitelmaa. Argentiinan parlamentissa keskustellaan parhaillaan lain muuttamisesta siten, että se velvoittaisi kaikki koulut antamaan opetusta sukupuoli-identiteetin ja seksuaalisuuden monimuotoisuudesta.

Aaron Armeyan pitkään odottamat hormonihoidot alkoivat vihdoin viime elokuussa.

Ensin Armeyan kehosta vähennetään naishormonien määrää. Vuodenvaihteessa alkavat kuukausittaiset testosteronipistokset, joita tullaan näillä näkymin jatkamaan jossain muodossa hänen elämänsä loppuun saakka.

Armeya kertoo jo kokevansa muutoksia kehossaan: kuukautiset ovat loppuneet, kehosta on hävinnyt rasvaa ja rinnat ovat pienentyneet. Fyysisten muutosten lisäksi paljon on tapahtunut myös henkisesti.

– Olen nyt iloisempi ja paljon aiempaa tyytyväisempi, kun tiedän, että kehoni on muuttumassa oikeaan suuntaan, Armeya hymyilee.

Ensi vuosi tuo suuria muutoksia.

Armeya valmistuu lukiosta ja on lähempänä unelmaansa, elokuvaohjaajaksi opiskelemista. Samalla hormonihoidot jatkuvat ja rinnat tullaan poistamaan.

Armeya on päättänyt aloittaa ensi vuoden uudelta pohjalta, omalta tuntuvassa kehossa. Hän sanoo olevan malttamaton, sillä lopulliseen muutoksen tarvitaan aikaa.

– Kyse ei ole mistään ohimenevästä oikusta, vaan olen halunnut tätä koko elämäni ajan. Haluan ilmaista itseäni vapaasti sellaisena kuin olen. Ilman, että minua syrjitään tai kadulla huudetaan perään.

Korjaus 2.12. klo 14:35 jutun otsikossa käytettiin aiemmin muotoa sukupuolen muuttaminen, se vaihdettiin muotoon sukupuolen korjaaminen.

Katso myös:

Mua seurataan -minidokumenttisarja Yle Areenassa

Sometähtenä maailmalla – uusi dokumenttisarja seuraa viiden nuoren vaikuttajan elämää päivän ajan

Virolahden kappalainen Anne Koivunen saa väristyksiä aina, kun Hoosianna Daavidin poika -laulun kertosäe alkaa. Ne eivät tule liikutuksesta tai ihastuksesta.

– Hoosiaaaanna, hoosiaaaanna! Se kyllästyttää. Sitä jankataan ja venytetään loputtomiin. En pidä sellaisesta jankkauksesta missään laulussa, Anne Koivunen sanoo.

– Jos olisin rikas, palkkaisin työttömän kollegan hoitamaan kauneimmat joululaulut, Koivunen sanoo.

Anne Koivunen on pappi, joka ei välitä joulusta. Siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi hän on tänäkin jouluna töissä ja vetää aattona kaksi hartautta päivällä ja vielä yhden yöllä Haminan seurakunnan alueella. Hän itse ei vietä joulua mitenkään erityisesti.

Pappi puhuu sydämestä, mutta ei hehkuta

Vaikka Koivunen ei joulusta välitäkään, hän on silloin töissä hyvällä mielellä. Hartauksien pitäminen on aina mukavaa. Kirkossa joulun sanoma ja siihen liittyvät Raamatun lauseet ovat kaikille tuttuja. Haaste on siinä, että keksii saarnaan jotakin tuoretta ja koskettavaa sanomista.

– En esitä jouluihmistä tai puhu sellaista, mikä ei tule sydämestä, vaan pidän puheen asioista, jotka ovat minulle aidosti tärkeitä. Enkä takuulla hehkuta joululauluja, Koivunen lupaa.

Yhdestä joululaulusta hän voi melkein sanoa pitävänsä. Se on ruotsalaisen Carola Häggkvistin levyttämä Himlen i mitt famn, joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Taivas sylissäni.

Riisi mieluummin sushina kuin puurona

Joulua karsastava pappi on kummajainen. Moni ei oikein keksi, mitä sanoisi, jos asia tulee ilmi keskustelussa.

Anne Koivunen ei ole koskaan pitänyt joulusta. Hän muistuttaa, että yksinäisille ihmisille joulu voi olla todella ahdistavaa aikaa.

– Olen surullinen ja melkein vihainen heidän puolestaan kaiken perhehössötyksen keskellä.

Koivunen itse suojautuu juhlakaudelta elämällä joulun alla mahdollisimman tavallista arkea. Jouluruokaa hän syö, jos tarjotaan, mutta ei väsää sitä kotona. Joulun alla papilla on ohjelmassa paljon puurojuhlia.

– Syön riisin mieluummin sushissa tai oikein tehtynä risottona. Riisipuuro makealla luumukiisselillä höystettynä ei ole mielestäni ruokaa, vaan makeasta pitävien herkkua. Otan näön vuoksi pari ruokalusikallista.

Koivusen mielestä parasta joulussa on se hetki, kun se on ohi. Silloin pappi pääsee oikeasti nauttimaan pimeän ajan rauhasta.

Kanttori veivaa joululauluja koko kevään

Kanttori Elina Haaviston vuodenkierrossa käsillä on nyt karmein aika vuodesta.

– Voisipa olla jossakin karussa kuukauden päivät. Joulunaika ei ole lainkaan minun juttuni. Joka paikassa raikaa samat tiptapit, Haavisto sanoo.

Ilomantsissa asuva Haavisto työskenteli 27 vuotta kanttorina seurakunnassa, mutta on nykyisin musiikin ja teatterin sekatyöläinen. Kanttorina joulumusiikki pursusi välillä ulos korvista.

– Kai se on hieno homma, jos kauneimmat joululaulut jotakuta liikuttaa. Itse en kaipaa minkään valtakunnan joulukonsertteja, Haavisto sanoo.

Joululauluista hän ei silti pääse eroon. Haaviston vetämä Carmeninae-kuoro työstää parhaillaan joululevyä, joka valmistuu vasta ensi vuoden jouluksi. Se tarkoittaa, että Haavisto veivaa joululauja kuoronsa kanssa vielä koko kevättalven.

– Voitko kuvitella!

Juhannuksena se jo hiipii

Haaviston jouluperinteisiin kuuluu kuitenkin joulukorttien teko. Ne hän tekee tapaninpäivänä valmiiksi seuraavalle vuodelle, ettei joudu joulun alla vahingossakaan fiilistelemään korttipajassa.

– Toivon kyllä vilpittömästi sen hyvän joulun ja uuden vuoden niille ihmisille, joille kortin lähetän, Haavisto sanoo.

Muille Haavisto suo joulunajan tunnelmoinnin ongelmitta, mutta yrittää itse “vain kestää sen läpi”. Sitten koittaa huoleton kevätkausi, mutta jo juhannuksen jälkeen saattaa mieleen juolahtaa: no niin, kohta on taas joulu.

Yli sata ihmistä loukkaantui lauantaina rajuissa mellakoissa Pariisissa, kun "keltaliivit" eli hallitusta vastustavat mielenosoittajat ottivat yhteen poliisin kanssa.

Poliisin mukaan yli 400 henkilöä pidätettiin yhteenotoissa.

Mielenosoittajat sytyttivät tuleen kymmeniä autoja ja useita rakennuksia sekä heittelivät poliisia kivillä. Poliisi vastasi kyynelkaasulla ja otti kiinni satoja mielenosoittajia.

Yksi ihminen loukkaantui vakavasti, kun mielenosoittajat työnsivät kumoon yhden Tuileries-puiston rautaporteista Louvren museon edustalla. Loukkaantuneita oli ainakin 133, joista noin parikymmentä oli poliiseja.

Jo kolmatta viikonloppua jatkuneet mielenosoitukset alkoivat vastarintana polttoaineveron korotuksiin, mutta kääntyivät pian yleiseksi protestiliikkeeksi presidentti Emmanuel Macronia vastaan.

Aiheesta lisää:

Pariisissa yli 200 pidätetty – mielenosoittajat varastaneet poliiseilta rynnäkkökiväärin, yksi rakennus sytytetty tuleen

Päivitys 2.12. klo 10.30: Pidätettyjen ja loukkaantuneiden lukumäärä päivitetty.

Keskisuomalaisessa järvimaisemassa seisoo elokuvanäyttelijä Clint Easwoodin oloinen mies. Punamustaruudullinen flanellipaita, villapipo ja parransänki kuuluvat tällä hetkellä Steve 'n' Seagulls -yhtyeen soittajan, Matias Haaviston tyyliin.

Mielikuva elokuvien sankarista lienee jossain määrin oikea. Haavistoa on bändin toisen soittajan, haitaristi Viljam Hännisen mukaan näet kiittäminen siitä, että Steve 'n' Seagullsin musiikkivideot ylipäätään päätyivät suoratoistopalvelu YouTubeen.

Vuonna 2010 perustettu Steve'n' Seagulls ehti keikkailla kotimaassa muutaman vuoden ennen kuin se räjäytti potin.

Haavisto ei suostu ottamaan kunniaa asiasta. Rauhallisen Vetelin kasvatin mielestä videoinvaasion takana on koko bändi – ja ripaus ehtaa onnea.

– Siinä oli aika paljon myös tuuria, että ihmiset lähtivät jakamaan videoita soljuvasti eteenpäin, Matias Haavisto sanoo.

Ihmisten innostuksen pani merkille myös media, joka alkoi kirjoittaa juttuja bändistä. Samalla heräsi ulkomaisten keikkamyyjien sekä levy-yhtiöiden mielenkiinto.

Kolme videota veti sata miljoonaa katselukertaa

Steve 'n' Seagullsin historiassa onkin kaksi vaihetta: aika ennen videoiden julkaisemista ja aika sen jälkeen.

– Meillä ulkomaan keikkamyynti lähti liikkeelle YouTube-videoista, Haavisto vahvistaa.

Haitaristi Viljam Hänninen nyökyttelee vieressä niin, että hänen amerikkalaiselta fanilta saamansa punaisen metsurinlakin korvaläpät tutisevat.

– YouTube-videot ovat meille käyntikortti number uno, numero yksi.

Videoista ensimmäinen oli akustinen versio Iron Maidenin kappaleesta Trooper. Sen bändi latasi YouTubeen vuonna 2014. Trooperia on Youtubessa veivattu yli 12 miljoonaa kertaa.

Suosituin on kuitenkin bändin kolmas video eli versio AC/DC:n kappaleesta Thunderstruck. Vuoden 2018 marraskuuhun mennessä videota on katsottu yli 70 miljoonaa kertaa.

Se on huima määrä.

Tilannetta voi verrata vuosikausia kansainvälisillä areenoilla esiintyneiden Apocalyptican tai Nightwishin videoiden katselulukuihin. Esimerkiksi Apocalyptican I don't care -video on kerännyt yli 70 miljoonaa katselukertaa, mutta pitemmässä ajassa eli vajaassa kymmenessä vuodessa.

Steve 'n' Seagullsilla on suoratoistopalvelu YouTubessa kymmeniä videoita. Kaikki niistä eivät ole saaneet miljoonayleisöä. Kolmea suosituinta on kuitenkin yhdessä kerännyt muutamassa vuodessa noin sata miljoonaa katselukertaa.

Se on saman verran, kuin YouTubessa kymmenisen vuotta pyörineellä Nightwishin Bye bye beautiful -videolla.

Keski-Suomessa perustettu Steve 'n' Seagulls tekee omia bluegrass-versioitaan maailmankuuluista hardrock-hiteistä. Yhtyeen musiikin tyylilajia on hankala yksiselitteisesti määritellä, mutta imagon kannalta tyylistä ei ole epäselvyyttä. Videoissaan ja esiintymisessään Steve 'n' Seagulls ammentaa suomalaisesta maaseudusta ja amerikkalaisesta country-meiningistä – häkellyttävällä humoristisuudella kuorrutettuna.

Haavisto ja Hänninen istuvat pöydän ääressä ja pohtivat suosionsa salaisuutta. Pienen hirsimökin tupa täyttyy veijarimaisesta käkätyksestä. Kaksikko kieltää, että esiintymisasuja tai kuvauspaikkoja mietittäisiin laskelmoiden. Haaviston mukaan maailmalla pärjää yksinkertaisesti sillä, että on aito.

– Parhaiten pärjää, kun ei esitä mitään, ettei esitä itseäänkään. On vain sellainen hömelö kuin on.

Some-ilmiöksi nousemalla pääsee vasta puolitiehen

Teknologinen kehitys ja sosiaalinen media ovat tehneet musiikin julkaisemisesta helppoa. Mutta jos luulee, että digitalisaatio on tehnyt muusikoiden ja levytyssopimusta kärkkyvien lahjakkuuksien elämästä helppoa, erehtyy pahemman kerran.

Musiikkia on yksinkertaisesti niin paljon tarjolla, että erottuminen joukosta on yhä vaikeampaa. Nykyään tunnettuus luodaan musiikkialallakin pitkälti sosiaalisen median kanavissa. Sen lisäksi musiikki kulutetaan pääasiassa suoratoistopalveluiden kautta.

Kilpailu näkyvyydestä on kovaa.

– Kansainvälisen uran luominen ei ole koskaan ollut helppoa. Nyt musiikkia on niin paljon tarjolla, että erottautuminen massoissa on todella vaikeaa, huomauttaa tiimijohtaja Riku Salomaa Music Finland ry:stä.

Salomaa johtaa kansainvälistymistiimiä Music Finlandissa. Yhdistys edistää suomalaisten musiikin tekijöiden kansainvälistymistä ja auttaa muusikoita löytämään keinoja lyödä läpi ulkomaan markkinoilla.

Steve 'n' Seagulls sai nostetta YouTube-videoistaan, mutta Salomaan mukaan artisti voi käyttää sosiaalisen median kanavia monella tavalla.

– Somessa keino voi olla mikä tahansa, kunhan se on luova tapa tuoda artistia esille massasta.

Some-ilmiöksi nouseminen ei silti ratkaise kaikkea.

Peruskivenä musiikkialalla menestymiseen on Salomaan mukaan edelleen se, että käsissä on hyvä biisi. Ammattitaidon ja lahjakkuuden rinnalla artisti tarvitsee järjestelmällistä työtä.

Jos suosiota onnistuu somessa saamaan, pitää artistin osata käyttää se hyödykseen. Yksittäisen artistin kohdalla tämä tarkoittaa, että pitää olla kansainvälisesti toimiva keikkamyyjä sekä yhteistyökumppanit, jotka pystyvät hankkimaan näkyvyyttä äänitteelle.

– Vientiartisti tarvitsee hyvän tiimin ympärilleen, Salomaa kiteyttää.

Steve 'n' Seagullsin haitaristi Viljam Hänninen vahvistaa asian.

– Meidän kannaltamme on ollut luojan lykky, että yhtyeellämme on aina ollut osaavat keikkamyyjät ulkomailla ja hyvä manageri kotimaassa.

Somefaneista suurempiin keikkayleisöihin

Suomalaisen musiikin vienti ulkomaille on hyvässä nosteessa. Tekijöitä on monessa eri genressä.

Riku Salomaa nimeää yhdeksi esimerkiksi Alman, joka parhaillaan rakentaa artistina omaa profiiliaan ulkomailla. Musiikin viennissä näkyy myös kansainvälisten artistien kiinnostus suomalaisten säveltäjien ja sanoittajien työtä kohtaan.

– Vientiä tehdään laajalla rintamalla ja kehitys on ollut hyvää, Salomaa vakuuttaa.

Music Finlandin tutkimuksen mukaan suomalaisen musiikin vienti on kehittymässä hyvään suuntaan. Vuonna 2017 musiikkiviennin markkina-arvo kasvoi lähes kolmanneksen edellisvuodesta ja oli lähes 59 miljoonaa euroa. Elävän musiikin osalta vienti kasvoi viime vuonna noin 18 prosenttia.

Myös Steve 'n' Seagullsin keikkayleisöt ulkomailla paisuvat.

Haitaristi Viljam Hänninen painottaakin, että ulkomaat ovat nyt bändin kasvava markkina-alue. Käytännössä tämä näky siten, että keikkapaikkojen koot kasvavat. Esimerkiksi Hänninen mainitsee Ranskan.

– Aloitimme 200 hengen paikoista. Nyt ne ovat tuhannen hengen paikkoja.

Yhtye näyttää kääntäneen somesuosionsa ansiokkaasti edukseen. Vuonna 2010 perustettu bändi ei enää saavuta lähellekään Thunderstruck-videon kaltaisia katsojalukuja YouTubessa, mutta sen sijaan keikkayleisön eli maksavien asiakkaiden määrä kasvaa. Siinä missä yhtye soitti aiemmin omia versioitaan muiden tekemistä hiteistä, on uusimmalla Grainsville-levyllä mukana myös kokonaan itse tehtyjä biisejä.

Viljam Hänninen korjaa punaisen metsurinlakkinsa asentoa. Hänellä on selvä käsitys siitä, missä bändi olisi ilman YouTube-videoita.

– Varmaan Tampereen Amarillossa.

Joulukuussa Steve 'n' Seagulls lähtee kiertueille Eurooppaan. Ensi keväänä bändi suuntaa kiertueelle Amerikkaan – kuudennen kerran.

Vuosi sitten Liisa Koivisto makasi työpaikkansa vessan lattialla jalat pystyssä ja yritti hengittää. Ahtaan wc-kopin laattalattia oli kylmä selän alla, sydän hakkasi. Tuntui siltä, että happi loppuu ja taivas putoaa niskaan.

Toimistohuoneen tietokoneella verkkoyhteyden päässä kansainvälinen oppijajoukko odotti alkavaksi koulutustilaisuutta sosiaalisen median sovellusten käytöstä yritysmaailmassa.

35-vuotias Koivisto työskenteli Lapin ammattikorkeakoulussa tietojenkäsittelyn ja yrittäjyyden tuntiopettajana. Työ tuntui mukavalta ja vakaalta, vaikka olikin määräaikainen. Sivutoimena hän oli mukana opiskeluaikana perustetussa ohjelmistoyrityksessä.

Kolmen lapsen äidin aikaa veivät myös karateharrastus sekä kotona maatilalla asustelevat kanit, kanat ja hevoset. Kuulostaa kiireiseltä ja stressaavalta, mutta Koivisto oli tottunut pitämään vauhtia.

Nyt vessan lattialla maatessaan hän luuli tulleensa hulluksi, vaikka oikeasti tiesikin, mistä on kyse. Paniikkihäiriökohtaukset olivat olleet poissa jo vuosia. Nyt ne olivat palanneet.

Kaksi kohtausta vuoden sisällä olivat viimeinen niitti sille, että Koivisto jätti opettajan työt ja harppasi yrittäjäuralle.

”Aloin vain kirkua suoraa huutoa silmät lasittuneena”

Ensimmäiset paniikkihäiriökohtaukset Koivisto sai lukioikäisenä ja sitten opiskeluaikana yliopistossa. Kohtauksen saattoi laukaista vaikkapa naulakosta eteisen lattialle pudonnut sateenvarjo.

Sitä hän säikähti niin, että alkoi kirkua suoraa huutoa silmät lasittuneena. Huolestunut mies yritti ravistella ja kysellä, mikä on hätänä.

– Se kesti kuulemma tosi kauan, Koivisto muistelee.

Kohtauksen kulusta Koivistolla ei ole mitään muistikuvia. Lopulta tilanne purkautui itkuna.

Myöhemmin paniikin saattoi laukaista osaamattomuuden ja riittämättömyyden tunne: vaihto-opiskelijana Pietarissa venäjäksi pidetty esitys Dostojevskista katkesi paniikkiin.

Aluksi Koivisto oli huolissaan ja kuvitteli olevansa ainoa, jolla on outoja kohtauksia. Paniikkihäiriöstä ei tuolloin vielä puhuttu niin paljon kuin nykyään.

– Ajattelin, että olen vain hullu ja se siitä, Koivisto muistelee.

Yliopistossa venäjän kieltä opiskellut Koivisto oli haaveillut opettajan urasta. Paniikkikohtaukset johtivat kuitenkin siihen, että suunnitelmat muuttuivat: hänestä tulisikin kääntäjä. Töitä olisi tarjolla vähemmän, mutta eipähän tarvitsisi esiintyä.

Koiviston muutettua Jyväskylästä Tornioon venäjän kieli jäi ja vaihtui it-alaan ammattikorkeakoulussa sekä ohjelmistoalan yrityksen perustamiseen opiskelukavereiden kanssa. Vuonna 2010 Koivisto yhtiökumppaneineen oli esittelemässä yrityksen kehittämää ohjelmistoa Maahanmuuttoviraston väelle.

Salissa istui parisataa pukuihmistä, kirkkaat valot loistivat vasten kasvoja.

– Aloin puhua yleisölle, mutta sitten vain yhtäkkiä tuli sellainen peura ajovaloissa -tunne. Muistan vain ne valonheittimet sieltä lavalta.

Jähmettyminen oli totaalinen. Suusta ei tullut sanaakaan. Yhtiökumppani lavalla katseli häntä hermostuneena.

Koivisto ei tajunnut kuka on, eikä ymmärtänyt, miksi seisoi siinä missä oli. Yhtiökumppani jatkoi puhetta yleisölle, kunnes loputtoman pitkiltä tuntuvien minuuttien jälkeen lukko aukesi ja Koivisto pystyi jatkamaan esitystä.

Paniikkihäiriö voi sulkea neljän seinän sisälle

Paniikkihäiriöstä puhutaan, kun ihminen kokee toistuvasti voimakkaita ahdistuskohtauksia, joihin voi liittyä esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä, hyperventilaatiota, pahoinvointia, jopa kuristumisen tunteita.

– Pahimmillaan paniikkihäiriö voi olla jopa invalidisoiva ja työkyvyttömyyteen johtava sairaus, Oulun yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkäri ja psykiatri Riikka Roisko sanoo.

Ahdistusoireet käyvät rajoittaviksi, kun elämä järjestetään niiden välttelemiseksi.

Ahdistusoireet käyvät rajoittaviksi erityisesti silloin, kun elämä järjestetään niiden välttelemiseksi. Kohtausten pelossa asioita jätetään tekemättä, kunnes pelottavia ja ahdistavia asioita on niin paljon, että ei uskalleta lähteä neljän seinän sisältä.

– Ongelma ei ole vältettävissä käyttäytymisessä sinänsä, vaan siinä että aletaan pelätä kohtauksia ja liitetään ne asioihin, joihin ne eivät välttämättä liity, Roisko sanoo.

Paniikkihäiriöön, kuten moniin muihinkin mielenterveyden ongelmiin, liittyy myös häpeän tunteita. Kohtauksista kärsivä voi pelätä muiden reaktiota niin paljon, että eristäytyy sosiaalisesti.

Koivistokaan ei aluksi uskaltanut puhua vaivastaan.

– Puhuin kohtauksista vain mieheni kanssa. En uskaltanut aluksi kertoa edes äidille ja isälle, Koivisto muistelee.

Paniikkihäiriön hoitoon määrätään samoja lääkkeitä kuin esimerkiksi masennuksen hoitoon. Myös psykoterapiaa käytetään hoitomuotona omahoidon lisäksi.

Roiskon mukaan paniikkihäiriön omahoitona käytetään valitettavan usein myös alkoholia. Erityisesti miehillä päihteiden ongelmakäytön taustalla voi olla muun muassa hoitamattomia ahdistusoireita, kuten paniikkihäiriötä.

Kuva opettajan työstä oli liian ruusuinen

Tornion vuosina Liisa Koiviston kiire ei hirveästi helpottanut. Ammattikorkeakoulun viimeisen tentin Koivisto suoritti viimeisillään raskaana. Tentistä tuli 2/3, lapsi syntyi pari viikkoa myöhemmin.

Koti Koivistolle, hänen miehelleen ja kolmelle lapselle löytyi Mustajärveltä, reilun 30 kilometrin päästä kaupungista, metsän halki polveilevan soratien varresta.

Töitäkin ilmaantui, kun Koivistoa pyydettiin vetämään kursseja Lapin ammattikorkeakoululle. Koivistoa opettajuus jännitti, mutta hän arveli siitä selviävänsä – reiluun kolmeenkymmeneen ikävuoteen mennessä esiintymistilanteisiinkin oli joutunut jo tottumaan.

– Ajattelin, että muutamista kursseista nyt selviää vaikka päällään seisten.

Aluksi työ tuntui kivalta ja helpolta: osa-aikaisena työ koostui vain kurssien pitämisestä ja suunnittelemisesta – palaverirumbaa ei ollut. Vähä vähältä paineet kasvoivat, kun työ muuttui täysipäiväiseksi.

Kalenteri alkoi täyttyä palavereista ja iltatunneista. Opetussuunnitelman muutokset lisäsivät paineita. Kurssien suunnittelu, karate, lepääminen – kaikkeen ei millään tuntunut jäävän aikaa. Koivisto keskusteli iltakurssien karsimisesta esimiehensä kanssa.

Hän toki tiesi opettajantyön vaihtelevuuden: kun kursseja on paljon, on työtäkin ylen määrin. Alalla työskentelevät tuttavat olivat lohduttaneet, että ensimmäiset kaksi vuotta ovat pahimmat.

Keväällä 2017 paniikkihäiriö muistutti taas itsestään. Kesken työpäivän lauennutta kohtausta seurasi viikon sairausloma.

Katastrofi iskee maanantaina

Elokuussa Koivisto oli palannut töihin kesälomaltaan ja esimies kutsui tiimin koolle. Palaverissa oli määrä käydä läpi syksyn opetettavat kurssit.

– Silloin kuitenkin kerrottiin, että toivestani huolimatta minullakin olisi kursseja myös illalla. Väkeä on niin vähän, että kukaan ei voi valita, sanottiin.

Paniikkikohtausta edeltänyt maanantaipäivä viime vuoden lokakuussa oli erityisen hankala. Palaveria palaverin perään kahdeksasta neljään, päälle iltaopetukset viidestä yhdeksään.

Ennen viime vuotta paniikkikohtaukset olivat pysyneet poissa jo vuosikausia, mutta nyt väsymystä kertyi ja stressi kasvoi.

Käytin kohtauksiin määrättyä lääkitystä opettajana ollessa, että selvisin siitä loppuajasta. Liisa Koivisto

Tiistaiaamun Snapchat-webinaarin oli sovittu alkavan kymmeneltä. Nyt työpiste oli tyhjä, Koivisto makasi vessan lattialla ja yritti hengittää. Kollegat kiirehtivät hänen luokseen rauhoittelemaan ja kyselemään vointia.

– Tuntui tosi epäreilulta. Suututti ja itketti, että enkö ole tämän vahvempi.

Lopulta Koivisto onnistui soittamaan projektipäällikölle, että ei mitenkään pysty vetämään koulutustilaisuutta. Tämän oli kerrottava Skype-yhteyden päässä odottavalle yleisölle, että webinaari joudutaan siirtämään. Koivisto itse soitti lääkärille.

Lääkäri kirjoitti Koivistolle päivän sairauslomaa. Seuraavana päivänä hän palasi töihin.

Käsilaukussa turvana oli kohtauksiin määrätty lääkitys.

– Käytin sitä opettajana ollessa, että selvisin siitä loppuajasta. Otin sitä pari kertaa ennaltaehkäisevästi.

Työt opettajana saivat jäädä joulukuussa 2017. Viime ajat kuluivat kohtauksia vastaan taistellen.

Oravanpyörä ehkä, mutta oma

Opettajantyön sivussa Liisa Koivisto oli kehitellyt yritysideaa maatilapakopelistä. Siinä talliin rakennettuun pelihuoneeseen suljettu pelaajajoukko pyrkii ratkaisemaan vihjeiden perusteella arvoituksia päästäkseen ulos. Opettajan töiden lopettamisen vuoksi yritysidean piti kuitenkin kantaa päätoimeksi asti.

Yritys saikin vauhdikkaan startin. Peli sai huomiota alan harrastajien parissa ja pelaajia saapui jopa satojen kilometrien päästä Lappiin vain Koiviston peliä kokeilemaan. Myös paikalliset tuntuivat innostuvan ideasta.

Koivisto löysi myös yhtiökumppanin yrityksen toimitusjohtajaksi. Elämän leppoistaminen ei ole Koiviston juttu, joten Open Escape -yhtiölle lähdettiin tavoittelemaan laajenemista – aluksi muualle Suomeen, myöhemmin ulkomaillekin.

Kesällä Koivisto teki yhtiökumppaninsa kanssa reilun parin tuhannen kilometrin markkinointikiertueen keskustellakseen yritysideasta siitä kiinnostuneiden maatilayrittäjien kanssa. Tällä hetkellä ketjuun kuuluu Koiviston oman yrityksen lisäksi yksi maatila.

Alun jälkeen maatilapakopeliyritys ei kuitenkaan ole tuottanut ihan toivotulla tavalla. Koivisto päättikin syksyllä ryhtyä sivutoimiseksi karaoke-emännäksi, koska työtä voi tehdä pakopeliyrityksen ohessa.

Suunnitelmissa on vielä kouluttautuminen personal traineriksi. Yrittäjäjärjestötkin ovat kosiskelleet Koivistoa mukaan toimintaansa.

Kuulostaa siltä, että Koivisto on hypännyt oravanpyörästä vain joutuakseen toiseen. Mutta kuten hän itse sanoo, tämä on hänen oma oravanpyöränsä. Hän ei aio luovuttaa tai ryhtyä elämään hiljaista, rauhallista elämää.

Vauhdikasta ja tasapainoista elämää

Kesken haastattelun Koiviston puhelin soi. Soittaja on Koiviston ystävä ja karateopettaja, jonka kanssa hän on lähdössä Ruotsin Göteborgiin karate-maratonille. Sen aikana ei juuri nukuta – sen sijaan vuorokauden aikana on kymmenen tunnin–puolentoista treeniä ja sata treeniottelua.

Leiriponnistus jännittää, mutta riskejä on otettava, jos niitä aikoo hallita. Jos valvominen käy ylivoimaiseksi, on vain nukuttava, sen Koivisto jo tietää.

– Olen tosi ylpeä itsestäni, että osaan nykyään valvoa öitä. Tuntuu tosi pieneltä jutulta, mutta se on minulle itseni kehittämistä.

Avain itse kehitetyistä kiireistä selviämiseen on oman kehon kuunteleminen.

– Haluan testata omia rajojani, koska olen itse ainoa, joka voi ne tuntea, Liisa Koivisto painottaa.

Koiviston ajatus itsensä ”siedättämisestä” paniikkihäiriötä laukaisseille asioille voi olla hyvä omahoidon tapa, vahvistaa Oulun yliopistollisen sairaalan apulaisylilääkäri, psykiatri Riikka Roisko. Altistamista käytetään myös osana kognitiivista psykoterapiaa, jolla paniikkihäiriötä hoidetaan.

– Yksin ei kuitenkaan kannata kamppailla vuosikausia, vaan jos aina vain ahdistaa, kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen, Roisko muistuttaa.

Eikä sarjayrittäjän arki lopulta tunnu Koivistosta niin stressaavalta kuin se ehkä kuulostaa.

Kiirettä toki riittää yhä perheen kolmen lapsen, yrittäjyyden ja tulevien personal trainer -opintojen parissa. Hoidettavia eläinystäviäkin on yksi enemmän, sillä tilalle on tänä vuonna tullut uusi hevonen.

Opettajantöiden lopettamisen jälkeen Koivisto on kuitenkin kokenut elävänsä paljon seesteisempää elämää kuin ennen. Hän nauttii siitä, että voi olla kotona, kun lapset lähtevät kouluun ja päiväkotiin. Iltapäivällä Koivisto on vastassa, kun lapset tulevat kotiin.

– Koen, että elämä on nyt paljon rauhallisempaa kuin silloin opettajana ollessa. Nyt voin suunnitella aikatauluni itse ja elää tasapainoisempaa elämää, Koivisto sanoo.

Huumoria, seksiä, nuoria ja mopoja.

Näistä teemoista iisalmelaisen äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan Jyri Paretskoin 15-vuotiaat oppilaat kertoivat haluavansa lukea vuonna 2008.

Paretskoin oppilaiden mielestä lukeminen oli tyhmintä ikinä. Paretskoi yritti kaikkensa, hän vei oppilaat kirjastoon, luki heille ääneen ja antoi kirjavinkkejä, mutta ei saanut nuoria poikia innostumaan lukemisesta.

Lopulta hän ymmärsi kysyä, mikä heitä kiinnostaisi.

Vaikka kiinnostuksen kohteet olivat viimein löytyneet, ei teemoista tuntunut löytyvän nuorille sopivaa kirjaa. Niinpä Paretskoi päätti kirjoittaa sellaisen itse.

– Se oli opettajan urallani käänteentekevä hetki. Siitä hetkestä lähtien olen ymmärtänyt, että kaikki kirjat eivät vain sovi kaikille. Kaikkia ei kannata aina pakottaa lukemaan samaa kirjaa, vaan jokaiselle on hyvä etsiä sopivaa luettavaa niin sisällöllisesti kuin sivumäärällisestikin.

Pojista ei tule lukijoita ilman tukea

Vaikka lukutaito on Suomessa maailman kärkeä, on koululaisten kiinnostus ja into lukemiseen erittäin matala.

Nuorten lukemiseen käyttämä aika on 20 vuodessa lähes puolittunut. Kiinnostus etenkin pitkien tekstien lukemiseen on laskenut. Tutkimusten mukaan suomalaisnuorista joka kymmenennellä on heikko lukutaito, pojista jopa 16 prosentilla.

Lukutaidossa erot tyttöjen ja poikien välillä ovat kasvaneet. Peruskoulun päättyessä pojat ovat lukutaidossa noin 1,5 vuotta tyttöjä jäljessä.

– Tytöistä tulee luontevammin lukijoita ilman toimenpiteitäkin, mutta pojat tarvitsevat siihen tukea, sanoo Lukukeskuksen projektipäällikkö ja Lukuliike koulussa -kampanjan hankepäällikkö Emmi Jäkkö.

Jäkkö viittaa muun muassa saksalaiseen tutkimukseen, jossa todettiin, että tytöistä, joille ei oltu luettu lapsena säännöllisesti ääneen, yli puolet piti siitä huolimatta lukemisesta myöhemmin, mutta vaille ääneenlukemista jääneistä pojista alle neljäsosa piti lukemisesta vanhempana.

Oppilaat, joille on luettu lapsena ja jotka lukevat itse, erottuvat koulussa selvästi, Paretskoi sanoo.

– Heidän ilmaisunsa on paljon vahvempaa, selvempää ja monipuolisempaa sekä puhuessa että kirjoittaessa. Se näkyy koevastauksissa, ajattelutaidoissa, empatiakyvyssä ja jopa siinä, miten he tulevat muiden kanssa toimeen. Äidinkielen lisäksi se näkyy tietysti kaikissa muissakin aineissa.

Pojat tarvitsevat lukevia esikuvia

Lasten ja nuorten sekä erityisesti poikien lukemattomuuden ratkaisemiseksi on alettu nyt etsiä uudenlaisia keinoja.

Vuosi sitten Lukukeskus houkutteli poikia lukemisen pariin rap-musiikin avulla. Tänä syksynä alkoi valtakunnallinen Lukuliike koulussa -kampanja, johon haki mukaan 800 koulua ympäri Suomen.

Tarkoitus on järjestää kuluvan lukuvuoden aikana useita kymmeniä maksuttomia työpajoja, koulutapahtumia ja kirjailijavierailuja. Nettiin kootaan yhteen erilaisia vinkkejä ja toimintamalleja lukemisen edistämiseksi kouluissa.

Mukaan kampanjaan etsitään myös uusia lukemisen esikuvia. Erityisesti pojat tarvitsevat sellaisia, Jäkkö sanoo.

– Tarvitsemme poikien maailmasta uusia esikuvia puhumaan lukemisesta. Tubettaja Miklu on lähtenyt mukaan hankkeeseen ja hän on jo nyt onnistunut omilla videoillaan, päivityksillään ja kouluesiintymisillään saamaan monia nuoria lukemaan. Instagramissa ja Youtubessa on paljon nuorten kommentteja, joissa he toteavat, että "okei mä nyt sit luin, kun sä sanoit".

Myös Lastenkirjainstituutti ja Karisto ovat julkistaneet kirjoituskilpailun, jossa etsitään erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavaa kaunokirjallista käsikirjoitusta.

Jäkkö haluaa korostaa, että kirjojen lukeminen ei ole mikään itseisarvo. Lukemattomuudesta ei olla huolissaan siksi, että lapsilla ja nuorilla olisi hyvä olla lukemisen kaltainen sivistysharrastus vaan siksi, että lukeminen on paitsi avain oppimiseen ja parempaan koulumenestykseen myös elämässä pärjäämiseen.

Yhteiskunta edellyttää jatkuvasti parempaa lukutaitoa, jotta selviää työelämässä ja ihan arkielämässäkin. Hyvä lukutaito ehkäisee myös syrjäytymistä.

Vanhempien on ymmärrettävä lukemisen merkitys

Lukemisen hyödyistä olisi hyvä puhua nuorten kanssa, mutta se pitäisi tehdä heitä kiinnostavalla tavalla. Motivaattorin pitäisi löytyä lähempää nuorten elämää.

Kahdeksasluokkalaista ei välttämättä motivoi tieto siitä, että lukemisesta on hänelle hyötyä kymmenen vuoden kuluttua työelämässä.

– Jos lukutaito heikentyy, huijatuksi tuleminen helpottuu ja esimerkiksi trollaamisen tunnistaminen vaikeutuu. Pojilla porukassa pärjääminen ja oman mielipiteen kertominen muuttuu vaikeaksi, kun ei ole riittävää sanavarastoa tai kielellistä kykyä kertoa miltä tuntuu. Ehkä tätä kautta löytyisi motivointikeinoja, Jäkkö pohtii.

"75 prosenttia lapsista jää vaille säännöllistä iltasatua." Jyri Paretskoi

Omalla ajalla lukemista harrastavilla nuorilla on jopa kymmenien tuhansien sanojen etumatka verrattuna niihin, jotka eivät lue.

Koska lasten ja nuorten voi olla itse vielä vaikea ymmärtää kaikkia lukemisen hyötyjä, Jäkkö ja Paretskoi peräänkuuluttavat vanhempien vastuuta asiassa.

– Vanhempien pitäisi ymmärtää lukemisen merkitys ja se, millainen satsaus se on lapsen tulevaisuuteen. Kyse on kuitenkin hyvin yksinkertaisesta asiasta. Siksi tuntuu vähän hämmästyttävältä, että vain joka neljännessä kodissa luetaan lapsille säännöllisesti, eli toisin sanoen 75 prosenttia lapsista jää vaille säännöllistä iltasatua, Paretskoi sanoo.

Paretskoin mielestä lukemisen mieltäminen harrastukseksi on väärä lähtökohta.

– Lukemisen pitäisi olla jokapäiväinen tapa, vähän kuten hampaiden harjaus. Hirveän tarkasti määritellään, miten paljon pitää nukkua, miten paljon pitää liikkua, mitä pitää syödä ja miten paljon pitää olla harrastuksia, mutta sitten lukeminen, ihan tällainen perustaito ja perusasia, meinaa hukkua sinne kaiken muun sekaan.

Pojille on tärkeää nähdä isän lukevan

Kodilla ja perheellä on tutkitusti yhä suurempi rooli lasten lukuinnon muodostumisessa. Alla vinkkejä vanhemmille, miten saada lapset ja nuoret innostumaan lukemisesta.

1) Anna lukemisen malli

Lapsille olisi hyvä lukea ääneen ja säännöllisesti vauvaiästä lähtien, niin pitkään kuin lapsi sitä toivoo. Lasten on hyvä myös nähdä omat vanhempansa lukemassa.

Pojille on erityisen tärkeää nähdä oma isänsä kirja kädessä. Isän lukeminen vahvistaa tutkitusti poikien lukuintoa. Pojat saavat lukemisen mallin monesti äideiltään tai lastentarhanopettajiltaan, jotka useimmiten ovat naisia.

Jo se, että kotona ylipäätään on paljon kirjoja, auttaa suhtautumaan myönteisesti lukemiseen.

2) Älä jätä lasta tai nuorta yksin lukemisen kanssa

Pahinta mitä voi tehdä, on lopettaa ääneen lukeminen siinä vaiheessa, kun lapsi oppii itse lukemaan.

– Lukutaito ei ole siinä vaiheessa vielä sillä tasolla, että voisi syventyä pitkiin tarinoihin tai vaikeampiin teksteihin, Paretskoi muistuttaa.

Jos lapsen oma lukeminen on vielä hidasta ja työlästä, se voi pahimmillaan romahduttaa lapsen innon lukemiseen. Lapsen oma lukemisen harjoittelu yhdessä ääneen lukemisen kanssa tukee lukutaidon kehittymistä.

3) Selvitä, mistä lapsi on kiinnostunut

Lapselta kannattaa kysyä, mistä aihealueista hän haluaisi lukea. Yhdessä voi etsiä aluksi vaikka tietokirjoja lapsen kiinnostuksen kohteista. Tietokirjat voivat toimia porttina lukemiseen ja samasta aihepiiristä voi löytyä myös kaunokirjallisia teoksia. Kirjastojen nettisivujen hakutoimintoja kannattaa hyödyntää sopivien kirjojen etsimisessä.

4) Tutustu kirjatarjontaan

Moni saattaa tarjota lapsilleen luettavaksi klassikoita ja omia lapsuudenaikaisia kirjasuosikkejaan, koska se on helppoa. Mutta Paretskoi muistuttaa, että ne eivät aina toimi samalla tavalla nykylapsille. Siksi hän suosittelee tutustumaan myös tämän ajan tarjontaan. Erityisen hyvin lukemaan motivoivat koulukavereilta saadut kirjavinkit.

5) Pidä lukemisen kynnys matalalla

Moni poika suostuu lukemaan kirjan, kunhan se on mahdollisimman ohut. Taustalla voi olla huono lukukokemus ja siksi pakollisesta lukemisesta halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon.

Lyhyissä ja nopeissa tarinoissa on kuitenkin puolensa, sillä niiden kautta pääsee helposti tarinan maailmaan. Kokonaisen tarinan, lyhyenkin, loppuun asti lukeminen tuottaa onnistumisen kokemuksia.

Netistä voi aluksia lukea vaikka uutisia tai muita lyhyempiä tekstejä, jotta lukemisesta muodostuisi säännöllinen osa jokapäiväistä arkea. Nuoria kannattaa silti ohjata vähitellen pidempienkin tekstien äärelle. Pitkäjänteinen ja pitkäkestoinen lukeminen parantaa lukutaitoa parhaiten.

– Kaiken pohjana on kyky lukea pitkää tekstiä ja muodostaa tarinan eri osista kokonaisuus. Uutisoitsikoiden ja lyhyiden sometekstien lukeminen ei aja samaa asiaa, Jäkkö huomauttaa.

"Ajat muuttuvat, nuoret eivät"

Kun Paretskoi taannoin lupasi oppilailleen kirjoittaa heitä kiinnostavan kirjan, aikaa kirjan valmistumiseen ehti vierähtää neljä ja puoli vuotta.

Kolmen mopopojan elämästä kertova Paretskoin esikoisteos Shell´s Angels julkaistiin vuonna 2013 ja palkittiin myöhemmin nuortenkirjallisuuden Topelius-palkinnolla.

Paretskoin mukaan kirjan kirjoittaminen oli lopulta melko helppoa, onhan hän itsekin ollut 15-vuotias poika.

– Vaikka ajat vaihtuvat ja kaikki ympärillä muuttuu, nuoret ovat kuitenkin aika samanlaisia. Koitan nyt kirjoittaa sellaisia kirjoja, joita olisin itse 15-vuotiaana halunnut lukea. Kyllä minä muistan, mitä silloin tehtiin ja mitkä asiat naurattivat, eikä oma huumorintajuni ole kauheasti niistä ajoista kehittynyt, Paretskoi nauraa.

Paretskoin seuraava kirja ilmestyy helmikuussa. Se on yläkoululaisille suunnatun K15-sarjan kolmas osa.

Kirjavinkkejä

K15-sarjan lisäksi Lukukeskus suosittelee nuorille pojille muun muassa seuraavia teoksia:

– Björn Sortland, Timo Parvela, Pasi Pitkänen: Kepler 62-kirjasarja

– Mika Wikström: Meidän jengin Zlatan

– Roope Lipasti: Viikinkisolmu

– Jeff Kinney: Neropatin päiväkirja -sarja

– Timo Parvela: Pate-kirjat

Lue myös:

Mitä lukutaidolle tapahtuu koulussa? Suuri osa lapsista lukee jo 6-vuotiaina, mutta monet 10 vuotta vanhemmat eivät ymmärrä yksinkertaistakaan tekstiä

Aleksis Salusjärven kolumni: Lukeminen ei ole hauskaa, se on eloonjäämistaito

Presidentti Emmanuel Macron on kokoontunut hallituksensa kanssa pohtimaan, julistetaanko Pariisin poikkeustila mellakoiden takia.

Mielenosoittajat tuhosivat eilen Pariisissa autoja ja liikkeitä ja tärvelivät Ranskan kansallisia muistomerkkejä. Mellakoissa loukkaantui 133 ihmistä, joista monet poliiseja. Yli neljäsataa ihmistä on pidätetty.

Keltaliivisten protestoijien liike on ilmoittanut uusista mielenosoituksista ensi lauantaina. Hallituksen tiedottaja Benjamin Griveaux sanoi, että hallitus on valmis neuvottelemaan mielenosoittajien kanssa, mutta hallitus ei aio muuttaa suuntaansa.

Keltaliivit ovat mielenosoituksissaan vaatineet niin polttoaineiden hinnankorostuksen perumista kuin vastustaneet Macronin talousuudistuksia, jotka mielenosoittajien mielestä hyödyttävät rikkaita muiden kustannuksella.

Protesteissa kolmas kuolonuhri

Yksi henkilö menehtyi sunnuntaina liikenneonnettomuudessa, joka liittyi keltaliivien mielenosoitukseen Etelä-Ranskassa Arlesin kaupungin lähellä. Viranomaisten mukaan mielenosoittajat olivat pystyttäneet tiesulun, joka aiheutti kymmenen kilometrin pituisen liikenneruuhkan. Surmansa saanut oli autoilija, joka törmäsi jonossa olleeseen toiseen autoon.

Niin kutsuttujen keltaliivien protesteissa on aiempina viikkoina kuollut kaksi ihmistä. Viranomaisten mukaan myös nämä kuolemat olivat liikenneonnettomuuksia.

Oikeus on jatkanut kahdentoista hiilivoimaa vastustavan ympäristöjärjestö Greenpeacen aktivistin tutkintavankeutta Slovakiassa. Tutkintavankeuden on määrä kestää oikeudenkäynnin alkamiseen asti. Oikeudenkäynnin alkamisajankohdasta ei ole vielä tietoa.

Järjestö kertoo tiedotteessaan, että aktivistien asianajajat valittavat tutkintavankeuspäätöksestä.

Aktivistit ovat olleet pidätettynä Slovakiassa keskiviikosta alkaen levitettyään Novákyssa hiilikauden loppua vaativan banderollin Horna Nitran ruskohiilikaivoksen torniin.

Kolme mielenosoittajista on suomalaisia. Yhdeksän muuta ovat Slovakiasta, Tšekistä ja Belgiasta.

Tornin valtaus alkoi keskiviikkona aamulla ja poliisi poisti mielenosoittajat tornista noin kolmen tunnin kuluttua mielenosoituksen alkamisesta.

Greenpeacen mukaan mielenosoittajia epäillään ”yleisesti hyödyllisen laitoksen toiminnan uhkaamisesta”, josta voidaan tuomita enimmillään viiden vuoden vankeusrangaistukseen.

Tällä viikolla aktivistit osoittivat mieltään hiilivoimalaa vastaan myös Puolan Belchatówissa. YK:n ilmastokokous alkaa tänään Katowicessa Puolassa. Aktivistit vaativat hiilen polttamisen lopettamista heti maapallon lämpötilan nousun rajoittamiseksi.

Elokuvateatterissa näytetään saamelaiselokuvia.

Näytöksen jälkeen yleisö saa haastatella elokuvaohjaaja Marja Helanderia. Vaikka ollaan Helsingissä, katsojat kysyvät kysymyksensä saamen kielellä.

Se tekee vaikutuksen. Myös saamelaiseen ohjaajaan.

– Se tuntui todella mukavalta. On hienoa, että kieltä arvostetaan ja puhutaan arkipäivässäkin yhä enemmän, Helander muistelee marraskuista tilaisuutta.

Marja Helander on paitsi elokuvaohjaaja, myös valokuva- ja videotaiteilija. Hiljattain hänet valittiin Mäntän kuvataideviikkojen kuraattoriksi.

– En usko, että kolmisenkymmentä vuotta sitten julkisessa tilassa olisi samalla tavalla esitetty kysymys saamen kielellä. Ei ainakaan niin luontevasti kuin nuorilla on nykyään tapana. He ovat ylpeitä juuristaan.

Lapsuudessa ei saamelaisuudesta puhuttu

Helsingissä vuonna 1965 syntyneen Marja Helanderin isä oli saamelainen ja kotoisin Utsjoelta.

Vaikka saame oli isän kotikieli lapsena, omille lapsilleen hän ei sitä puhunut. 60-luvulla ajateltiin, että lapselle pitää puhua vain yhtä kieltä, koska muuten hän ei opi ainuttakaan kunnolla.

– Isä puhui saamea kun soitti puhelimella Helsingistä sukulaisilleen pohjoiseen. Kuulin kieltä myös kesä- ja talvilomilla Utsjoella. Mitään en siitä ymmärtänyt.

Kun Helander oli lapsi, perhe kävi Lapin sivistyseuran myyjäisissä. Kotona oli kirjoja saameksi ja suomeksi, mutta saamelaisuutta ei erikseen korostettu.

- Kun 1970-luvulla kävin ala-astetta, saamelaisuus oli Etelä-Suomessa vieras asia. Ei siihen kiinnitetty sen kummemmin huomiota. Siitä ei tiedetty mitään.

Hän opetteli isänsä kielen aikuisena.

"Saamen kieli sitoo minua entistä enemmän kiinni yhteisöön." Marja Helander

– Halusin ymmärtää, mistä puhutaan. Ajattelin, että saamen kieli sitoo minua entistä enemmän kiinni kulttuuriin, yhteisöön ja saamelaisuuteen.

Toinen jalka Helsingissä, toinen Utsjoella

Suomessa on noin 10 000 saamelaista ja heistä jo yli puolet asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Helsinki on Rovaniemen jälkeen suurin saamelaiskeskittymä.

Saamelaisalueelta pois muuttaneita tai muualla syntyneitä saamelaisia kutsutaan kaupunki- tai citysaamelaisiksi.

– Olen saamelainen. Olen myös helsinkiläinen ja siksi citysaamelainen. Äitini puolelta olen suomalainen. Ihmisellä on monta identiteettiä ja eri rooleja eri ympäristössä.

Marja Helander kertoo eläneensä nuorena etsikkovaiheen, jolloin pohti, kuka hän on ja kuuluuko saamelaisyhteisöön, koska ei puhunut kieltä tai asunut Saamenmaalla. Nyt hän on asian kanssa sinut.

– Olen viettänyt paljon aikaa Utsjoella ja Inarissa. Saamelaisuus merkitsee minulle todella paljon. Se merkitsee joukkoon kuulumista. Tietenkin myös saamenpukua, vanhoja tarinoita ja kertomuksia, joista ammennan omaan taiteeseeni.

Etelä-Suomessa hänen sielunmaisemansa on metsä ja meri.

Lapissa hän haluaa mennä tunturiin ja käydä Jäämeren rannassa.

– On tärkeää, että näkee kauaksi ja maisema on laaja.

Saamenpuku kuuluu saamelaisille

Saamelaiset ovat Euroopan unionin alueen ainoa alkuperäiskansaksi tunnustettu kansa.

Kansallisista tunnuksista näkyvin on gákti (pohjoisaamenkielinen nimitys) eli saamenpuku.

"Saamenpuku on solidaarisuuden ja voimaannuttamisen väline." Marja Helander

– Puen sen päälleni juhliin. Se on kunnioitus tilaisuutta kohtaan ja myös solidaarisuuden ja voimaannuttamisen väline, Marja Helander sanoo.

Häntä "loukkaa ja risoo", jos ei-saamelainen käyttää pukua. Hän ei ymmärrä, miksi "väen väkisin jonkun muun on pakko sitä käyttää".

– Missi voi laittaa puvun päälleen vain jos on saamelainen.

Helander muistuttaa, että saamenpuku ei ole pelkkä vaate, vaan osa sukupolvien ketjua.

– Taiteilija Outi Pieski on sanonut hyvin, että positiivisten asioiden lisäksi gáktiin sisältyy kaikki sorto, monen sukupolven traumat ja häpeän tunteet. Haluaako ei-saamelainen kantaa nekin?

Helander pitää omiensa puolta

Marja Helanderin taiteessa näkyy elämä kahden kulttuurin, saamelaisen ja suomalaisen, välissä.

Taiteen maisteriksi valokuvataiteen osastolta Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut Helander on kuvannut kaivosten tuhoamaa maisemaa eri puolilla pohjoista, muun muassa Ruotsissa ja Venäjällä.

Hänen valokuvissaan saamenpukuinen nainen seisoo lumisessa Lapin maisemassa kuin turistinähtävyys .

Elokuvissa tarkastellaan saamelaisen elämäntavan ja modernin yhteiskunnan välistä ristiriitaa.

Eatnanvuloš lottit eli Maan sisällä linnut -elokuvassa saamelaiset balleriinakaksoset Birit ja Katja Haarla tanssivat sekä eduskuntatalon portailla että Inarissa ja Utsjoella.

Elokuva on palkittu Torontossa Imagine native -alkuperäiskansan filmifestivaalilla. Se sai myös Risto Jarva -palkinnon Tampereen lyhyelokuvajuhlilla keväällä.

Raadin mielestä elokuva on "hätkähdyttävän kaunis, pirullisen hauska ja poliittisesti kantaaottava".

Taiteilija sanoo, ettei jaksa aina olla huolissaan. Ei edes saamelaisille tärkeistä asioista kuten maankäyttöoikeuksista, alkuperäiskansojen oikeudet takaavan ILO 169 -sopimuksen kohtalosta tai Tenon kalastussopimuksesta.

– On tärkeää puuttua epäkohtiin, mutta on aika raskasta, jos koko ajan pitää olla vihainen.

Helander painottaa, ettei hänellä ole pakkomiellettä tuoda saamelaisuutta esille jokaisessa teoksessaan.

"Taiteeni ei ole poliittinen pamfletti". Marja Helander

– Tottakai haluan pitää omieni puolta, mutta taiteeni ei ole poliittinen pamfletti. Haluan, että teoksissani on ilmaa ja monia tulkinnan tasoja.

Suomen valokuvataiteen museossa ensi viikolla avautuvassa näyttelyssä on hänen New Yorkissa ottamiaan valokuvia.

Saamelaisuus esillä Mäntän kuvataideviikoilla

– En ole kovin uskonnollinen ihminen, mutta jossain mielessä ajattelen, että kaikella elävällä on sielu. Se on hieno ajatus ja lisää kunnioitusta luontoa kohtaan.

Mäntän kuvataideviikkojen ensi kesän yksi teema on ympäristö ja mitä tapahtuu, kun ihminen hallitsee maata ja luonnonvaroja.

Kuvataideviikkojen kuraattorina Marja Helander valitsee sinne tulevat taiteilijat.

– Mänttä on arvostettu paikka. Valintani oli ilo ja kunnia, ja tehtävä on mielenkiintoinen.

Mäntän taiteilijanimet julkistetaan tammi-helmikuun vaihteessa. Sen verran kuraattori paljastaa, että saamelaisuus tulee jollain tavoin näkymään ensi kesän näyttelyssä.

Luxemburgin uusi hallitus suunnittelee laillistavansa kannabiksen, kertoo luxemburgilainen media.

Hallitus ei ole toistaiseksi paljastanut laillistamisen aikataulua tai yksityiskohtia.

Asiasta uutisoivat esimerkiksi sanomalehdet Luxembourg Times, Le Quotidien ja Luxemburger Wort.

Päätöksen myötä Luxemburgista tulee ensimmäinen Euroopan unionin jäsenvaltio, joka laillistaa kannabiksen kaupallistamisen ja viihdekäytön.

Kannabiksen lääkekäyttö on jo laillista noin puolen miljoonan asukkaan Luxemburgissa.

Esimerkiksi Alankomaissa kannabiksen käyttö on sallittu, mutta päihdekannabiksen kaupallinen kasvattaminen ja tukkumyynti on edelleen kielletty.

Luxemburgin koalitiohallituksen muodostavat keskustaoikeistolainen demokraattinen puolue DP, sosiaalidemokraattinen LSAP ja vihreät. Maan pääministerinä toimii DP:tä edustava Xavier Bettel.

Maassa järjestettiin parlamenttivaalit lokakuussa. Hallituskoalition puolueet saivat vaaleissa 31 edustajaa 60-paikkaiseen parlamenttiin. Edellisessä hallituksessa koalitiolla oli 32 paikkaa.

Lokakuussa Kanada laillisti kannabiksen myynnin, kasvatuksen ja viihdekäytön.

Suomessa ensin asiasta kertoi Hufvudstadsbladet.

Elettiin keskiviikkoa maaliskuun 17. päivää vuonna 1943 Rukajärvellä Ontajärven länsirannalla (Suomen sotahistoriallinen seura).

Takana oli osittain onnistunut partioretki vihollisen selustaan. Miesvahvuudelta partioretki oli Suomen armeijan jatkosodan toisiksi suurin. Retkellä kaatui yhteensä 32 sotilasta.

Suurin osa kaatuneista oli kersantti Paavo Lonkilan (Kiuruvesi-lehti) joukkueesta. Lonkilan partio joutui jäällä hiihtäessä vihollisen väijytykseen. Lonkila ja muutama muu sotilas onnistuivat hiihtämään turvaan.

– Paavolta luodit katkaisivat repun ja konepistoolin viilekkeet sekä molemmat sauvat. Molemmilta puolilta jalkoja luodit läpäisivät tuulipuvun, mutta hän ei saanut osumaa, kertaa Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Menetykset olisivat olleet varmasti suuremmat, mutta suomalainen sotilas osasi hiihtää ja pääsi pakoon vihollisen luoteja. Hiihtotaidosta kertoo myös se, että Lonkila voitti myöhemmin Oslon talviolympialaisissa vuonna 1952 viestikultaa ja henkilökohtaisella matkalla pronssia.

Partioretken jälkeen Lonkila, kenraalimajuri Erkki Raappana (Kansallisarkisto), ylikersantti Onni Palaste (ent. Bovellan) ja urheilu-upseeri kapteeni Akseli Kaskela (Biografiakeskus) kokoontuivat suremaan kaatuneita aseveljiään.

Kunnioituksena kaatuneita aseveljiä kohtaan he tekivät herrasmiessopimuksen.

– Sopimuksessa päätettiin, että sodan jälkeen Suomeen perustetaan säätiö ja talviurheilukasvatuslaitos, jolla edistetään talviurheilulajeja Suomen kansan keskuudessa. Tästä sai alkunsa Vuokatin urheiluopisto, kertoo Tikkanen.

Sodan jälkeen sopimuksessa mukana ollut ylikersantti Onni Palaste tuli Suomen Ladun palvelukseen ja sai tehtäväkseen etsiä urheiluopistolle sijoituspaikan. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta monien vaiheiden jälkeen päädyttiin Vuokattiin, jossa rakennustyöt aloitettiin 1945 ja avajaiset pidettiin 23. helmikuuta 1947.

Syntyi maailmankuulu urheilukasvatuslaitos, jossa valmennetaan Suomen ja maailman huippu-urheilijoita.

– Tiesivätköhän miehet mitä suruissaan tekivät sen partioretken jälkeen ja mitä päätöksiä olivat tekemässä, tuumaa Tikkanen.

Rakennusten salattu historia

Vuokatin urheiluopiston päärakennuksella ja muilla alueelle tulleilla rakennuksilla on mielenkiintoinen ja salainen historia. Rakennukset sijaitsivat alun perin Rukajärvellä, josta ne siirrettiin Kainuuseen, kun Neuvostoliitto valtasi Viipurin 20. kesäkuuta 1944.

Rukajärven rintamalla alkoivat evakuoinnit ja koko heinäkuun ajan rakennuksia siirrettiin villiä vauhtia säilytykseen.

– Päärakennus Rukahovi sijoitettiin Kuhmon Särkijärvelle ja muut kuusi asevelitaloa sijoitettiin aivan Vuokatin lähelle Sotkamon Eevalaan, kertoo Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Välirauhasopimuksen artiklan 24. mukaan rintamalta mukaan tuodut rakennukset olisi pitänyt palauttaa sotakorvauksena Neuvostoliitolle.

Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä silloinen sisäasiainministeri Yrjö Leino, joka teki päätökset sotakorvausasioista ja rakennuksista, kirjoitti tietämättään nimensä rakennuksia koskeviin papereihin, joissa luki ”Ei palauteta”.

Asiakirjoja valmistellut ja asiasta tietoinen virkamies sujautti ”Ei palauteta” -paperit yksitellen paksun paperipinkan väliin, jossa luki ”Palautetaan”.

Ministerin allekirjoituksen jälkeen opetusministeriö saattoi luovuttaa rintamalta tuodut rakennukset Vuokatin urheiluopistolle.

– Rukahovi, joka oli kenraalimajuri Erkki Raappanan esikunnan alueella upseerien kanttiinina jäi arvokäyttöön ja samoin muut rakennukset, kertoo Tikkanen.

Rukahovista tuli Vuokatin Maja

Voimistelunopettajaksi valmistuneesta ylikersantti Onni Palasteesta tuli Vuokatin urheiluopiston ensimmäinen toimitusjohtaja vuoteen 1954 saakka, ja hän piti rakennusten menneisyyden sekä salaisuuden itsellään pitkään.

Hän on kertonut sen elämänsä aikana vain kahdelle henkilölle. Toinen heistä oli urheiluopiston opettajana toiminut Aarno ”Aslak” Peltola.

– Seuraavan kerran Palaste teki paljastuksen vuonna 2005, kun urheiluopisto vietti 60-vuotisjuhlaa. Tuolloin hän kertoi uutispommin opiston silloiselle rehtorille Pekka Vähäsöyringille, sanoo Tikkanen

Rintamalla rakennetussa Rukahovissa on toiminut sen perustamisesta alkaen urheiluopiston hallinto, joka toimii edelleen.

Päärakennusta laajennettiin hiukan vuonna 1955, mistä syystä sitä ei ole helppo tunnistaa Rukahoviksi. Myöhemmin myös sotakirjailijana tunnettu Onni Palaste vihittiin avioliittoon 16.2.1947 juuri tässä opiston päärakennuksessa eli entisessä Rukahovissa.

Tuolloin rakennusta kutsuttiin Vuokatin Majaksi, jolla tarkoitettiin alkuaikoina myös koko urheiluopistoa.

Vuokatin urheiluopiston hallintorakennuksen sisällä olevilla hirsiseinillä on nähtävillä talviurheilun historian havinaa. Eteisseinää koristavat muun muassa monen tunnetun suomalaisen käyttämät sukset.

– Paavo Lonkilan sukset puuttuvat, mutta meillä ne ovat ja pitää ehdottaa opiston johtajalle saako Paavon sukset tuoda tänne seinälle, sanoo Rukajärven suunnan historiayhdistyksen puheenjohtaja Tenho Tikkanen.

Historiallisen ravintola Buttehoffin yrittäjä istuu ja muistelee kymmentä vuottaan yrittäjänä. Ensimmäisena vuonna eli vuonna 2008 ihmiset liikkuivat paljon ja kävivät usein myös ravintolassa syömässä.

– Silloin 2008–2013 oli paljon venäläisiä turisteja. Täällä Imatralla oli myös tapahtumia, joissa ihmiset kävivät. Meillä oli yhtä suuret liikevaihdot kuin Helsingin keskustan ravintoloilla. Sitten vuonna 2014 Imatralla alkoi kaikilla alamäki, sanoo Kiril Georgijev.

Kiril Georgijev otti vuonna 2008 vetovastuun aivan Imatran keskustassa sijaitsevasta ravintola Buttenhoffista, kun Lars ja Birgitta Buttenhoff jäivät eläkkeelle. He tekivät ravintolassa yli 40-vuotisen uran.

Imatralla venäläiset turistit toivat pitkään merkittävän osan usean imatralaisyrityksen liikevaihdosta. Venäjän rajalle kun on keskustasta vain muutama kilometri. Kun Venäjän ruplan arvo viitisen vuotta sitten romahti, loppuivat myös turistit itärajan takaa.

Toinen takaisku oli Imatra Big Band festivaalin vuosikymmeniä pitkän historian päättyminen vuonna 2014. Tapahtuma oli joka kesä tuonut kävelykadun varrelle tuhansia vieraita.

Nyt pari viime vuotta ovat olleet vaikeita Imatran keskustan alueen yrittäjille. Vuonna 2008 Georgijevilla oli 20–22 työntekijää, nyt enää 15.

– Nyt ei puhuta voitosta tai laajennetaanko toimintaa. Nyt mietitään, miten säilytetään työpaikat ja saadaan hyvä fiilis tuohon kävelykadulle.

Yli 30 vuotta sitten Bulgariasta Suomeen muuttanut Georgijev on käynyt 1990-luvulla ravintola-alan koulun ja ollut töissä kahdessa ravintolassa, ennen kuin vuonna 2000 tuli Buttenhoffiin töihin. Tuo aika on jäänyt tarkasti mieleen.

– Tulin kahville Buttehoffiin ja Birgitta Buttenhoff oli nähnyt minut. Hän soitti myöhemmin perään ja kysyi tulenko töihin. Se oli huhtikuun 15. päivä, nauraa Georgijev.

Pitkät perinteet

Ravintola Buttenhoff on perustettu jo kahvila-leipomona vuonna 1936. Sotavuosina se toimi muutaman vuoden Jyväskylässä, mutta palasi sodan jälkeen Imatralle. Nykyään kävelykatu Koskenpartaalla sijaitseva ravintola on kahdessa kerroksessa. Alakerrassa on kahvila ja ruokaravintola yläkerrassa. Ruoka ja viini on ollut aina ravintolalle kunnia-asia.

– Ruuan pitää olla rehellistä ja hyvää. Me käytämme kaikenlaisia raaka-aineita, mutta Itä-Suomesta on vaikea saada hyviä raaka-aineita. Vihannekset ja juurekset tulevat läheltä. Marjat ja sienet ostamme Ruokolahdelta, sanoo Georgijev.

Kalat ja lihat ravintoloitsija Kiril Georgijev sanoo hankkivansa tukusta Helsingistä. Hän on myös pitkään puhunut muovipakkauksia vastaan. Hän ei pidä siitä, että raaka-aineita pakataan muoviin, jossa niitä säilytetään pitkään.

– Olen hyvin tarkka raaka-aineiden päiväyksistä. Eineksiä en hanki koskaan.

Georgijev karsastaa myös ruuan teemaviikkoja. Teemaviikot liittyvät hänen mukaansa tyypilliseen ketjuravintoloiden kulttuuriin.

– Raaka-aineita käytetään silloin kun niitä on. Syksyllä riistaa ja sieniä, ja kun tulee mätiä, sitten tehdään mätiä. Blinejä saa aina, sanoo Georgijev.

Ruoka on ravintoloissa liian kallista

Kiril Georgijevin mielestä ruuasta ja viinistä voisi puhua vaikka koko päivän, mutta niistä on vaikea väitellä. Makuasioissa harvoin on yhtä totuutta. Yhdestä asiasta hän kuitenkin on varmasti samaa mieltä kuin muutkin suomalaiset. Ravintolassa syöminen on Suomessa kallista herkkua.

– Jos eurooppalaiset syövät ulkona neljä kertaa viikossa, me emme siihen pysty. Jos menet ravintolaan nelihenkisen perheen kanssa, ostat alku-, pää- ja jälkiruuat juomineen, se on aika kallista, Georgijev sanoo.

Goergijev järjestää myös viinimaistajaisia. Niissä on käynyt paljon myös isoja viinintuottajia ympäri maailmaa.

– Viimeksi kävi italialainen Antinori, sitä ennen Zenato. Myös Australiasta, Espanjasta ja Ranskasta on käynyt suuria viinitaloja.

Putinilla porttikielto?

Buttenhoffin ravintolalla on värikäs historia. Ravintolassa on käynyt valtiovieraita eri maista, ulkomaalaisia julkkiksia ja näyttelijöitä.

– Kaikenlaista on tapahtunut. En voi sen tarkemmin kertoa, mutta jos täällä olisi ollut piilokamera, minun ei tarvitsisi tehdä yhtään töitä.

Yksi sattumus kuitenkin tulee nopeasti mieleen, kun Venäjän päämies oli tulossa ruokailemaan.

– Putinille varattiin paikkaa 12 tuntia. Sitten hän ei edes käynyt ravintolassa. Luulen, että hänellä on porttikielto tänne, nauraa Georgijev.

Kiril Georgijev oli Yle Radio Suomen sunnuntaivieraana 2.12.2018. Kuuntele Imatralla tehty haastattelu Yle Areenasta.

Avatessaan maailman mahtimiesten ja -naisten istunnon Argentiinan presidentti Mauricio Macri patisti kollegoitaan näyttämään niille, jotka epäilevät koko G20-huippukokousten tarkoitusta.

Huippukokouksen päätyttyä yhä useampi kysyy, mitä virkaa maailman rikkaimpia maita edustavalla G20-ryhmällä on.

Miksi maailman johtajat kokoontuvat tapaamaan toisiaan hulppeissa puitteissa, kun he eivät pysty sopimaan mitään konkreettista koko maailmaa uhkaavien ongelmien ratkaisemiseksi?

Kuvaavaa on se, että viimeiseen saakka oli epäselvää, pystyykö G20-ryhmä saamaan minkäänlaista yhteistä julkilausumaa aikaan. Kun ympäripyöreä ja vesitetty julistus loppujen lopuksi saatiin hyväksyttyä, se esiteltiin suurena voittona.

Todellisuudessa 31-kohtainen "reilua ja kestävää kehitystä" ajava julkilausuma ei sisällä mitään uusia avauksia ilmastonmuutoksen torjumisen tai juuri minkään muunkaan ratkaisua huutavan epäkohdan suhteen.

Sen sijaan julistuksessa mainitaan erikseen, että Yhdysvallat aikoo edelleen vetäytyä Pariisin ilmastosopimuksesta muiden jatkaessa ilmastonmuutoksen vastaista taistelua.

Maailman talouskokous ei päässyt yksimielisyyteen edes vapaakaupan edistämisestä. Päinvastoin julistuksessa on jätetty kokonaan pois kohta, jossa G20-ryhmä sitoutuu taistelemaan protektionismia vastaan. Sen sijaan julistuksessa vaaditaan uudistamaan maailman kauppajärjestö WTO.

Syyttävä sormi huippukokouksen laimeasta annista osoittaa presidentti Donald Trumpia kohtaan. Myös muilla johtajilla on peiliin katsomisen paikka.

Maailman vaikutusvaltaisimmat valtionpäämiehet ja -naiset eivät saa nostaa käsiä ilmaan, kun maapallo elää kriittisiä aikoja ilmaston lämpenemisen torjumisessa.

Viime vuonna Saksan Hampurissa järjestetty G20-huippukokous muistetaan mielenosoituksista, jotka äityivät vakaviksi levottomuuksiksi ja autojen polttamiseksi.

Toissa vuoden kokouksessa Kiinan Hangzhoussa tunnelmat olivat puolestaan korkealla, kun sekä Kiina että Yhdysvallat ilmoittivat huippukokouksen aattona ratifioineensa Pariisin ilmastosopimuksen.

Buenos Airesin G20-huippukokous taas tullaan muistamaan kokouksena, jossa hukattiin mahdollisuus toimia maailman pelastamiseksi.

Hansaliitto 2.0? Pohjanmeren liitto? Mark Rutte ja seitsemän kääpiötä? Huonon sään maat?

Olutmaat – etelän viinimaiden vastakohtana? Talouskurimaat?

EU:n Nuivat?

Kahdeksan pohjoisen maan allianssia on kutsuttu Brysselissä monella nimellä, mutta Hansa-ryhmä vakiintui nimeksi brittilehti Financial Timesin käytettyä sitä sitkeästi viime vuoden lopulta lähtien.

Ryhmä on nyt voimansa tunnossa. Ensimmäisen kunnon testin kannatuksestaan muiden EU-maiden keskuudessa se saa maanantaina euroryhmän kokouksessa, jossa se aikoo viedä läpi useita talouskuria tiukentavia ehdotuksiaan.

Maaporukan johtajana pidetään Hollantia, mutta myös Suomi on ollut innokkaimpien mukana laatimassa yhteisiä linjauksia.

Ranska suuttui

Etelä-Euroopassa pelkkä Hansa-ryhmän nimi on alkanut ärsyttää. Siellä Hansan pelätään syventävän EU:n pohjoinen–etelä-jakoa.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire hyökkäsi vastikään Hansaa vastaan, ja väitti sen paitsi jakavan myös heikentävän EU:ta.

– Hieman kakistelin, kun luin Le Mairen kommenteista. Ne eivät olleet ihan reiluja Ranskan edustajan suusta, brysseliläisen CEPS-ajatushautomon EU-tutkija Steven Blockmans sanoo.

– Ranskaa itseään on syytetty EU:n jakamisesta esimerkiksi turvallisuus- ja puolustusasioissa, Blockmans huomauttaa. Ranska on viime vuodesta saakka ajanut liittoa puolustukseen.

Le Maire saattaa pelätä, että Berliinin linja talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämisessä vahvistuu ranskalaisen näkemyksen kustannuksella. On yleisessä tiedossa, että Hansa-ryhmä konsultoi myös Saksaa kannanottoja laatiessaan.

Samaan aikaan Angela Merkelin asema Saksan johtajana on heikentynyt, ja hänen tilalleen voi nousta vielä tiukemmin talouskuria ajava liittokansleri.

Blockmansin mielestä Le Maire siis saattaa pyrkiä katkaisemaan Hansa-yhteistyön heti nuppuunsa, ennen kuin ryhmän jäsenmaat syventävät liittoaan lisää.

Miten Suomi hyötyy Hansa-yhteistyöstä? Lue lisää jutusta alempaa.

Hansa puhkuu intoa, mutta Etelä-Euroopassa hanketta ei katsota vain hyvällä.

Närkästystä on helppo ymmärtää, koska finanssikriisin ja etenkin Kreikan kriisin jälkiseuraukset ovat olleet rajuimmat etelässä. Eteläiset EU-maat kokevat Pohjois-Euroopan maiden välttelevän vastuutaan myös Välimeren yli tulevien maahanmuuttajien vastaanotossa.

– Eteläiset maat kokevat, että Hansa-ryhmä jakaa Eurooppaa. Ryhmä on karrikoitu esimerkki pohjoinen–etelä-jaosta, Bruegel-ajatushautomon varajohtaja Maria Demertzis sanoo.

Hän ymmärtää ryhmän jäsenmaiden halun luoda vastapainoa EU:ssa lähes pyhälle Saksa–Ranska-valtakeskittymälle nyt, kun Britannia on irtaantumassa unionista.

– En kuitenkaan usko, että Hansa-ryhmän mailla on loppujen lopuksi paljoa yhteistä. Esimerkiksi puolustuksessa ne ovat aivan eri linjoilla. Ja kun katsoo niiden talouksia, niin ei voi sanoa, että tässä olisi nyt hyvin samankaltaisia maita, Demertzis muotoilee.

Hänen mielestään ryhmään kannattaisi ottaa laajempi joukko jäseniä.

– Väkilukumielessä Hansa-ryhmä (vajaat 50 miljoonaa) on pienempi kuin Italia (runsaat 60 miljoonaa). Siksi ryhmän painoarvo voi jäädä pieneksi.

Hansa-nimi hämmentää

Ryhmän kutsumanimi arveluttaa Etelä-Euroopassa. Keskiajan Hansaliitto oli vahvasti saksalainen liitto, jossa vapaakauppaa käyneet kaupungit turvasivat toistensa selustaa. Saksan hääriminen uudenkin liiton taustalla herättää kysymyksiä.

Uuteen liittoon kuuluu lisäksi maita, joita vanhassa ei ollut – Irlanti, Tanska, Suomi. Niinpä nimi on myös harhaanjohtava, EU:n instituutiokehitystä tutkinyt Steven Blockmans arvioi.

– Nimi kannattaisi miettiä uudelleen. "Pohjoisten ja Baltian maiden yhteistyö" ei kuulosta kovin seksikkäältä, mutta se vastaa luultavasti todellisuutta paremmin. Sen kautta vältettäisiin vaikeat historialliset vertaukset, jotka synnyttävät ikäviä mielikuvia muissa jäsenmaissa, Blockmans sanoo.

Hansa on Hollannille tärkeä

Blockmans näkee Hansan ennen kaikkea Hollannille tärkeänä hankkeena. Britannia on ollut Hollannin tärkeä liittolainen EU:ssa, ja nyt maa etsii uusia kumppaneita.

– Hollannilla on kriittisempi kanta EU-integraatioon kuin Saksalla ja Ranskalla, ja Hansa-ryhmän kautta se yrittää puskea eteenpäin vaihtoehtoista agendaa, itsekin hollantilainen Blockmans arvioi.

Hänen mielestään Hansa-mailla on talouskurinäkemysten lisäksi yhteneväisyyksiä arvopohjassa.

– Ryhmä on vastapooli populististen virtauksien maille, joita nyt edustavat Unkari, Puola, Tsekki, Itävalta ja Italia.

Blockmans uskoo, että Hansa-yhteistyö jatkuu tulevaisuudessakin löyhänä liittona, jossa otetaan lähinnä yhdessä kantaa erilaisiin asioihin.

– Mailla ei ole hallinnollisia tukirakenteita kuten esimerkiksi Benelux-mailla, joilla on jo vuosikymmeniä ollut yhteinen sihteeristö.

Blockmansin mielestä Hansa-ryhmä voisikin hallinnollisesti kehittyä neljän keskieurooppalaisen maan Visegrád-ryhmän suuntaan.

Suomi hyötyy Hansa-yhteistyöstä ennen kaikkea siksi, että se pääsee samanmielisten joukkoon ajamaan itselleen tärkeitä asioita.

– Hansa-maat ovat pieniä avoimia talouksia, jotka ovat riippuvaisia maailmankaupasta ja talouskurin kannattajia, suuren valiokunnan puheenjohtaja, Arto Satonen kuvailee.

Hansa-ryhmä käynnistettiin valtiovarainministerien yhteistyöllä.

– Mutta on tässä isompikin ajatusmalli takana. Miten EU:n pitää toimia tai mikä on unionin ja mikä jäsenmaiden vastuulla? Pitääkö EU:n puuttua kaikkeen säätelyyn vai tekeekö se vain raamit? Ryhmän lähtökohta on, että raamien sisällä olisi enemmän liikkumavaraa, mikä mahdollistaisi subsidiariteetin (päätöksenteon mahdollisimman lähellä ihmisiä eli kansallisesti).

Miten Hansa aikoo kehittyä tulevaisuudessa?

– Kun kyse on samanhenkisten ryhmästä, on luontevaa, että yhteistyö laajenee. Ryhmän merkitys todennäköisesti kasvaa, Satonen arvioi.

Joidenkin ulkopuolisten kriitikkojen mukaan ryhmän tarkoitus on katkaista kokonaan keskustelu EU-maiden taloudellisesta yhteisvastuusta. Esimerkiksi Ranska on ajanut maiden keskinäistä solidarisuutta tukevia elementtejä rahaliittoon.

– Ei keskustelu tähän lopu, mutta toki tämä on kannanotto siihen keskusteluun. Jos ajatellaan vaikka Italian tilannetta, niin kyllä EU:ssa tarvitaan niitä voimia, jotka myös puolustavat talouskuria ja jokaisen jäsenmaan vastuuta omasta taloudestaan.

Satonen korostaa, että Hansa-ryhmän roolia ei pidä kuitenkaan liioitella.

– Tämä on yksi toimija, mutta muutkin jäsenmaat toimivat keskenään. Jotta Hansa-ryhmä saa oikeasti tavoitteitaan läpi, sen täytyy löytää muitakin kumppaneita.

Lisää aiheesta:

Muistatko Hansaliiton? Suomi ja muut kokosivat joukon taas kasaan ja vaativat kriisimaita EU:ssa vastuuseen veloistaan

Suomi ja 7 muuta EU-maata laittavat kapuloita komission ja Ranskan rattaisiin: Ei tulonsiirtoja EU-maiden välille, enemmän vastuuta jäsenmaille

Se oli yksi potku, mutta seuraukset olivat kauaskantoiset.

Syksyllä 2016 Pohjoismaisen Vastarintaliikkeen (PVL) lippuvartio seisoi Helsingin asema-aukiolla. Ohi kulki mies, joka sylkäisi maahan uusnatsien edessä.

PVL:n johtohahmoihin kuuluva Jesse Torniainen reagoi välittömästi. Hän ryntäsi miestä kohti, hyppäsi ja potkaisi rintaan.

Uhri kuoli noin viikkoa myöhemmin. Oikeus katsoi, ettei potkun ja kuoleman välillä ollut kiistatonta yhteyttä. Tapaus oli silti viimeinen niitti viranomaisten kärsivällisyydelle.

Poliisihallitus oli suunnitellut Vastarintaliikkeen kieltämistä jo vuoden 2013 Jyväskylän kirjastopuukotuksen rikoskäsittelyssä. Uusnatsi oli puukottanut vasemmistoaktiivia kirjanjulkistustapahtuman yhteydessä. Poliisin vaatimus ei tuolloin ehtinyt tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Helsingin asema-aukiolla Poliisihallituksen mitta täyttyi: tällä kertaa ihminen oli kuollut.

Myös kansalaiset reagoivat voimakkaasti. Asema-aukio täyttyi pian kynttilöistä ja kukista. Viesteissä luki:

Huutava vääryys.

Viha synnyttää vihaa.

Ihmiset eivät opi.

Maaliskuussa 2017 Poliisihallitus teki kantelun, jossa se vaati oikeutta lakkauttamaan Vastarintaliikkeen. Asia eteni Pirkanmaan käräjäoikeuteen, joka teki päätöksen marraskuussa 2017. Järjestö kiellettiin lainvastaisena.

Uusnatsien toiminta Suomessa ei suinkaan loppunut tähän. Kävi päinvastoin.

Vastarintaliike valitti päätöksestä hovioikeuteen.

Samalla järjestö alkoi valmistautua siihen, että lakkauttamispäätös saa lainvoiman. Lainvoimaisuus tarkoittaisi sitä, ettei järjestö enää voisi kokoontua tai värvätä uusia jäseniä.

Syksyllä 2018 myös Turun hovioikeus päätti kieltää järjestön. Nyt PVL hakee valituslupaa päätökseen korkeimmasta oikeudesta. Ratkaisun saaminen tähän voi kestää vielä kuukausia, jopa yli vuoden.

Yle selvitti, mitä PVL on tehnyt kulisseissa kuluneen vuoden aikana, kun sen asemaa on käsitelty eri oikeusasteissa.

• Kävi ilmi, että PVL:n jäsenet ovat perustaneet kaksi uutta yhdistystä, jotka jo levittävät järjestön sanomaa. Tällä se on varmistanut, että jos yksi yhdistys lakkautetaan, toiminta voi jatkua uusien yhdistysten kautta. Toisen yhdistyksen tarkoituksena on perustaa poliittinen puolue. Toinen yhdistys kertoo auttavansa vähäosaisia kantasuomalaisia.
• Toisekseen PVL on vahvistunut. Sen jäsenmäärä on kasvanut kymmenillä henkilöillä ja on nyt toistasataa. Järjestö on julistanut nettisivuillaan: Kehitymme sitä vahvemmaksi, mitä kovempaa meitä vastaan hyökätään.
• Kolmanneksi PVL:n ja katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) välit ovat lämmenneet. Odineita osallistuu jatkuvasti PVL:n mielenosoituksiin – ja toisin päin. SoO osoittaa tukeaan PVL:lle myös järjestönä. Odineiden mielestä PVL on “tarvittava vastavoima tämän ajan oikeus- ja moraalikäsitystä halventaville pakkomonikulttuurin lobbaajille”.

Luotettavien tietojen saaminen PVL:n toiminnasta ei ole helppoa. Järjestö ei lähtökohtaisesti anna haastatteluja. Yritimme tavoitella tätä juttua varten useita PVL:n jäseniä. Kaksi heistä suostui lopulta vastaamaan osaan kysymyksistämme sähköpostitse. Kameran eteen ei suostunut kukaan.

PVL suhtautuu niin kutsuttuun valtamediaan erittäin negatiivisesti. Järjestö pitää kontakteja toimittajiin riskinä. PVL:n mielestä media on osa valehtelevaa eliittiä, joten se nähdään vihollisena.

Omille nettisivuilleen järjestö tuottaa aktiivisesti ideologiansa mukaista sisältöä. Sivut toimivat tiedotuskanavana omille kannattajille.

Pohjoismainen Vastarintaliike toimii Suomen lisäksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Se haluaa luoda pohjoismaisen kansallissosialistisen valtion ja romuttaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen.

PVL ihannoi Adolf Hitleriä, vaalii valkoisen pohjoismaisen rodun “puhtautta” ja vastustaa juutalaisia. Järjestön mielestä holokaustia eli juutalaisten joukkotuhoa toisessa maailmansodassa ei ole todistettu pitävästi.

Sisäministeriö luokittelee PVL:n vallankumoukselliseksi ja militantiksi liikkeeksi, jonka tavoitteena on kansallissosialistisen valtion luominen demokratian vastaisin keinoin.

PVL:n lakkauttamista koskeva oikeuskäsittely on paitsi ajankohtainen myös poikkeuksellinen. Suomessa kiellettiin viimeksi natsijärjestöjä 1970-luvulla, kun Pekka Siitoin nimitti itseään valtakunnanjohtajaksi.

PVL uhkaa etenkin tiettyjen vähemmistöryhmien turvallisuutta. Turun hovioikeuden ratkaisun mukaan PVL hyväksyy järjestön arvojen puolesta tehdyn väkivallan.

Jäsenten väkivallanteoissa on usein vaikuttanut poliittinen motiivi. Sisäministeriön mukaan poliittinen väkivalta Suomessa on viime vuosina ollut lähinnä PVL:n jäsenien väkivaltaa.

Ulkoparlamentaarisia keinoja käyttävän äärioikeiston noususta on puhuttu muuallakin Euroopassa. Äärioikeistolaista poliittista väkivaltaa on nähty hiljattain esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa.

Poliisin mielestä PVL:n lakkauttaminen saattaa radikalisoida osaa sen jäsenistä entisestään. Koska järjestön lakkauttaminen ei ole vielä lainvoimainen, se saa toistaiseksi järjestää vapaasti kokoontumisiaan julkisilla paikoilla.

Syksyllä 2017 PVL järjesti Tampereella mielenosoituksen “sananvapauden puolesta”.

Käräjäoikeus pohti vielä tuolloin järjestön kieltämistä. Marssille osallistui parisataa ihmistä, äärikansallismielisiä useista eri ryhmistä.

Paikalle oli saapunut myös PVL:n aateveljiä Ruotsista. Hämeensillalla uusnatsit kohtasivat vastamielenosoittajia. Oli syntymässä kahakka, vaikka paikalla oli paljon poliiseja.

Sitten tapahtui kummia.

Asema-aukion hyppypotkusta vankeuteen tuomittu Jesse Torniainen tuli väliin ja rauhoitteli ruotsalaisia. Tilanne oli ohi yhtä nopeasti kuin alkoi.

Tapaus kuvaa hyvin, miten Vastarintaliikkeen linja on muuttunut sen jälkeen, kun oikeusprosessi sen lakkauttamiseksi alkoi yli 1,5 vuotta sitten. Se on halunnut pitää matalaa profiilia ja pidättäytyä väkivallasta. Ei ole haluttu antaa lisäsyitä lakkauttamiselle.

Muutoin liikkeen aktiivit ovat pysyneet kiireisinä. He ovat liimailleet tarroja katupylväisiin, jakaneet lentolehtisiä ja kiinnittäneet ilmoituksia. Viikoittaisia kokoontumisia on pidetty järjestön kertoman mukaan seitsemällä paikkakunnalla Suomessa.

PVL on myös kaikessa hiljaisuudessa alkanut kerätä kannattajakortteja oman natsipuolueen perustamiseksi. Tätä varten järjestössä aktiivisesti mukana olleet henkilöt rekisteröivät keväällä Kansan yhtenäisyys -nimisen yhdistyksen. Kortteja on kerätty alkukesästä lähtien.

Tarkoittaako puoluehanke sitä, että PVL olisi muuttamassa taktiikkaansa? Järjestö kun on kertonut pyrkivänsä vallankumoukseen.

Tuskin. Ylen tietojen mukaan PVL:ää ei kiinnostanut puolueen perustaminen, ennen kuin poliisi haki järjestöä lakkautettavaksi.

Poliisi epäilee, että PVL ei aidosti tahdo vaikuttaa politiikassa. Järjestö on kertonut tavoitteekseen rakentaa Suomeen rinnakkaisyhteiskunnan, joka korvaisi lopulta nykyisen yhteiskuntajärjestelmän ja hallituksen.

Puolueprojekti vaikuttaakin varasuunnitelmalta. Jos yksi yhdistys lakkautetaan, korvaava yhdistys on jo valmiina.

Kansan yhtenäisyys -yhdistyksen mukaan puolueen perustamisaikeilla ei ole tekemistä PVL:n eikä sen lakkauttamisen kanssa.

Vastarintaliike kuitenkin mainostaa puoluehanketta nettisivuillaan ja kerää sille kannattajakortteja mielenilmaustensa sekä “perusaktivismin” yhteydessä. Puoluetta varten perustetun yhdistyksen puheenjohtaja on tunnettu PVL-aktiivi.

Puoluehanke on avoimesti kansallissosialistinen. Tavoitteikseen se listaa muun muassa EU-eron, rajojen sulkemisen pakolaisilta ja pankkitoiminnan kansallistamisen.

Kevään 2019 vaalit eivät ole tähtäimessä, mutta tulevaisuudessa tarkoitus on saada ehdokkaita sekä kunnallisiin että valtakunnallisiin vaaleihin.

Syyskuussa 2018 Kansan yhtenäisyys kertoi saaneensa kasaan tuhat korttia.

Suomessa puolueen rekisteröimiseen vaaditaan vähintään 5 000 oikeusministeriön vahvistamaa kannattajakorttia. Ne pitää kerätä yhden vuoden aikana. Aikaa on siis ensi kesän alkupuolelle asti.

Poliisi pitää mahdollisena, että järjestö saa koottua tarpeeksi tukea puoluehankkeelleen. Pelkästään äärikansallismielisten itsenäisyyspäivän 612-soihtukulkueeseen osallistui vuonna 2017 lähes 3 000 ihmistä.

PVL:n puoluehaaveet ovat kopio järjestön emomaasta Ruotsista, jossa Pohjoismainen Vastarintaliike (ruotsiksi Nordiska Motståndsrörelsen, NMR) hyväksyttiin puolueeksi 2015.

Jo vuotta aiemmin järjestön johtaja pääsi pienen Ludvikan kunnan valtuustoon Ruotsidemokraattien listalta.

Ruotsin Vastarintaliike osallistui ensimmäistä kertaa vaaleihin syksyllä 2018. Puolueella oli kuntavaaleissa kaikkiaan tusinan verran ehdokkaita kolmella pikkupaikkakunnalla, mutta ehdokkaat saivat kasaan yhteensä vain parisataa ääntä ja jäivät kauas valtuustopaikoista.

Saldo jäi laihaksi myös samalla pidetyissä eduskuntavaaleissa. Vastarintaliike keräsi koko maassa pari tuhatta ääntä, mikä oli 0,03 prosenttia lasketuista äänistä.

Puolueprojektin lisäksi Vastarintaliikkeen Suomen-osasto on perustanut myös toisen yhdistyksen. Sen nimi on Suomalaisapu.

Suomalaisapu on toiminut jo vuosia, mutta yhdistykseksi se rekisteröitiin vasta viime vuonna, hieman ennen kuin Pirkanmaan käräjäoikeus päätti lakkauttaa PVL:n.

Vastarintaliikkeen Suomen-osaston ja Suomalaisavun puheenjohtaja on sama mies, Orivedellä asuva Antti Niemi. Suomalaisavun logo mukailee Vastarintaliikkeen ylöspäin osoittavaa nuolta, Tyr-riimua.

Suomalaisapu kertoo jakavansa lahjoituksia vähäosaisille suomalaisille “isänmaalliselta arvopohjalta”. Ylen tietojen mukaan yhdistys on saanut yksityishenkilöiltä ainakin vaatteita ja joitain rahalahjoituksia.

Vaikuttaa siltä, että PVL pyrkii käyttämään Suomalaisapua maineensa kiillottamiseen ja uusien tukijoiden houkutteluun.

Se on lähettänyt avustuspaketteja, jotka ovat sisältäneet muun muassa vaatteita ja erilaisia tavaroita. Mukaan on laitettu myös kirje, jossa kansallismielisiä kehotetaan järjestäytymään “uudella tavalla” yhteiskunnan suojelemiseksi ja levittämään sanaa Suomalaisavusta.

Poliisi pitää Suomalaisapua PVL:n alayhdistyksenä. Se on todennäköisesti saanut kimmokkeensa avustustoiminnalleen Italian uusfasistiselta CasaPound-liikkeeltä, joka on vieraillut Vastarintaliikkeen luona Suomessa ja harjoittanut kotimaassaan omia näkemyksiään tukevaa hyväntekeväisyyttä.

Vastaavaa valikoitua hyväntekeväisyyttä on tehnyt myös kreikkalainen äärioikeistolainen Kultainen aamunkoitto -puolue. Sillä on oma ohjelmansa köyhien auttamiseksi.

Sekä CasaPound että Kultainen aamunkoitto pyrkivät hyväntekeväisyytensä avulla houkuttelemaan itselleen kannattajia ja äänestäjiä.

PVL on siis rekisteröinyt kaksi uutta yhdistystä Suomessa, mutta sen lisäksi järjestön aktiivi on hiljattain perinyt liiketoimintaa Virosta. Aiemmin yritykset omisti natsipiireistä tuttu suomalaismies. Asiasta kertoi ensimmäisenä Seura-lehti.

Iso kysymys PVL:n suhteen on, miksi se edelleen saa jatkaa toimintaansa. Esimerkiksi itsenäisyyspäivänä se aikoo jälleen kerran järjestää mielenosoituksen Helsingissä.

Syy on lakitekninen. Meneillään olevassa oikeusprosessissa haetaan lakkautettavaksi rekisteröimätöntä yhdistystä PVL:ää ja rekisteröityä Pohjoinen Perinne -yhdistystä, joka on hallinnoinut PVL:n rahaliikennettä.

Lain mukaan lakkautetun yhdistyksen toiminta on lopetettava heti, mutta pykälä ei koske rekisteröimätöntä yhdistystä.

Pohjoinen Perinne -yhdistyksen toiminta on jo jäädytetty, mutta Poliisihallitus on soveltanut lakia niin, että se pystyy estämään uusnatsien kokoontumiset vasta, kun tuomioistuimen ratkaisu saa lainvoiman.

Miten Vastarintaliikkeen lakkauttaminen sitten vaikuttaisi sen toimintaan?

Suomen rikoslainsäädäntö ei määrittele tarkasti, miten poliisi voi puuttua lakkautetun yhdistyksen toimintaan.

Poliisihallituksen mielestä laki jättää avoimeksi muun muassa sen, mikä kaikki konkreettinen toiminta on rikosoikeudellisessa mielessä rangaistavaa.

Lain perusteella on selvää, että yhdistyksen edustaminen ja sen puolesta toimiminen olisivat kiellettyä, jos yhdistys on lakkautettu. Lisäksi rangaistavaa olisi järjestää kokouksia ja värvätä yhdistykselle uusia jäseniä.

Poliisihallituksen elokuussa 2018 antamassa lausunnossa todetaan, että sen sijaan on epäselvää, voisiko esimerkiksi lakkautetun yhdistyksen tunnuskuvien, kuten lippujen tai logovaatteiden, kantaminen yleisellä paikalla olla rangaistavaa.

Käytännössä epäselvyydet yhdistyksen lakkauttamista koskevista lainkohdista voivat johtaa siihen, että tuomioistuimessa puidaan vielä montaa PVL:n toimintaan liittyvää asiaa.

Voi siis kulua hyvinkin pitkään, ennen kuin poliisilla on tuomioistuimen vahvistamat toimintamallit puuttua Vastarintaliikkeen toimintaan.

PVL:ää seuranneet asiantuntijat kuitenkin uskovat, että lakkauttaminen ei lopettaisi liikkeen toimintaa, vaan sitä jatkettaisiin muussa muodossa. Yksi vaihtoehto on mennä “maan alle”.

Entä mikä merkitys on PVL:n jäsenten perustamilla uusilla yhdistyksillä, puoluetta ajavalla Kansan yhtenäisyydellä ja hyväntekeväisyyttä harjoittavalla Suomalaisavulla? Voisiko PVL jatkaa toimintaansa niiden puitteissa?

Ylen haastattelemien oikeusoppineiden mukaan myös puolueprojekti ja Suomalaisapu voivat kaatua, jos PVL:n lakkauttaminen saa lainvoiman.

Jos viranomaiset osoittaisivat niiden ja PVL:n välille selvän linkin, oikeus voisi katsoa, että uudet yhdistykset ajaisivat lakkautetun järjestön asiaa. Tällöin Kansan yhtenäisyys ja Suomalaisapu voitaisiin kieltää samoilla perusteilla.

Lakkauttamiset käsiteltäisiin kuitenkin omina oikeusjuttuinaan.

PVL:n viimeaikainen toiminta kielii siitä, että se uskoo lakkauttamisen saavan lainvoiman. Tämän puolesta puhuvat uusien yhdistysten perustaminen mutta myös se, että järjestö siirsi äskettäin nettisivujensa ylläpidon ulkomaille.

Ääriliikkeiden mahdolliset lakkauttamiset ovat puhuttaneet muuallakin Euroopassa. Ruotsissa hallitus selvittää, voiko väkivaltaisten äärijärjestöjen toiminnan ja symbolit kieltää.

Saksassa korkein oikeusistuin päätti taannoin, ettei äärioikeistolaista Saksan kansallisdemokraattista puoluetta kielletä. Saksassa puolueen voi kieltää, jos sen katsotaan voivan horjuttaa valtiojärjestystä. Oikeus piti rasistista puoluetta liian mitättömänä tällaiseen.

Britannia päätti pari vuotta sitten toisin. Se kielsi natsijärjestö National Actionin terrorismilakeihin nojaten. National Actionilla oli yhteyksiä myös PVL:ään.

Marraskuussa National Actioniin kuulunut suomalaismies tuomittiin Britanniassa kahdeksan vuoden vankeuteen äärioikeistolaisesta radikalismista. Hän oli entinen PVL:n jäsen.

PVL on toiminut Suomessa kymmenen vuotta. Tämä on sisäministeriön mukaan epätavallista, koska poliittisten ääriryhmittymien elinkaari on Suomessa tyypillisesti muutamia vuosia.

Hierarkisesti rakentuneen Vastarintaliikkeen ryhmänjohtajat ovat onnistuneet viime aikoina kasvattamaan osastojensa kokoa. Vastarintaliikkeen jäsenmäärä on 100–120, kun se vielä pari vuotta sitten oli 60–70.

Apuna jäsenmäärän kasvattamisessa on saattanut olla järjestön viime aikoina saama julkisuus, uhriutuminen lakkautushankkeen aikana ja samanmielisiltä saatu sympatia.

Aiemmin sulkeutuneesta PVL:stä on tullut myös sallivampi muita maahanmuuttovastaisia ryhmiä kohtaan. PVL näkee niissä mahdollisuuden hyötyä. Liike on halunnut näyttää julkisesti mahdollisimman vahvalta lakkauttamiskanteen käsittelyn aikana.

PVL:n jäsenyydelle on yhä tiukat kriteerit, mutta liike on kelpuuttanut mielenosoituksiinsa myös muita äärikansallismielisiä. Vastaavasti nämä ryhmät ovat sallineet uusnatsien osallistumisen omiin tapahtumiinsa.

Kuvaava esimerkki tästä oli äärikansallismielisen Kansallismielisten liittouman kesällä 2018 Turun terrori-iskun muistoksi järjestämä kulkue, jonka kärkijoukoissa marssi lukuisia uusnatseja.

Uusnatsit ja muut äärikansallismieliset ryhmät eivät jaa kaikkia ajatuksia, mutta maahanmuuttovastaisuus liimaa niitä yhteen. Yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia.

Varsinkin katupartiojärjestö Soldiers of Odinin (SoO) jäseniä on alkanut näkyä PVL:n mielenosoituksissa viime vuodesta lähtien. Uusnatseja on puolestaan osallistunut odinien katupartioihin.

Odinin sotureista näyttää tulleen henkisellä tasolla PVL:n tukijärjestö.

Helsingin yliopiston tutkija Daniel Sallamaa arvioi äskettäin julkaistussa raportissaan, että PVL voisi olla kiinnostunut rekrytoimaan odineita riveihinsä. Sallamaa on tutkinut ulkoparlamentaarista äärioikeistoliikehdintää ja maahanmuuttovastaisuutta 2010-luvun Suomessa.

Odinin sotureita Vastarintaliike pitää luotettavina, toisin kuin muita kansallismielisiä, jotka voivat puhua ohi suunsa sosiaalisessa mediassa.

SoO tukee julkisesti PVL:ää ja tuomitsee Poliisihallituksen toimet liikkeen lakkauttamiseksi. Odinien mielestä PVL on tarvittava vastavoima “epäisänmaalliselle rahaeliitille”.

Soldiers of Odinin perustaja Mika Ranta sanoo Ylelle, että odinit tekevät yhteistyötä kaikkien kansallismielisten ryhmien kanssa, jotka ovat lähellä heidän ajatusmaailmaansa. PVL:n kanssa yhdistäviä tekijöitä ovat ainakin maahanmuutto- ja islaminvastaisuus.

Keväällä SoO alkoi ottaa tukijäseniä PVL:n mallia mukaillen.

Entä aikovatko odinit syventää yhteistyötään PVL:n kanssa? Ranta sanoo, että “porukat jeesii toisiaan, jos tarvii jeesiä”. Hän ei ota kantaa siihen, onko odineita jäseninä PVL:ssä tai päinvastoin. Ranta on aiemmin kertonut olevansa kansallissosialisti.

Nyt Ranta pelkää, että jos PVL:n kieltäminen saa lainvoiman, seuraavaksi lakkautusuhan alla ovat odinit.

Juttua varten on haastateltu äärioikeistoon perehtyneitä tutkijoita ja poliiseja, valtiosääntöoikeuden professoria Tuomas Ojasta ja professori Heikki Hiilamoa Helsingin yliopistosta, PVL:n Antti Niemeä, Kansan yhtenäisyyden Harri Auremaa sekä Soldiers of Odinin Mika Rantaa. Lähteinä on käytetty myös poliisin esitutkintapöytäkirjoja, oikeuksien päätöksiä sekä PVL:n, Kansan yhtenäisyyden ja SoO:n kotisivuja.

Fakta: Uusnatsien rahoitushana suljettiin

• PVL on rahoittanut toimintaansa lahjoituksilla, jäsen- ja kannattajamaksuilla sekä omalla nettikauppamyynnillä. Budjetti on ollut luultavasti joitakin tuhansia euroja vuodessa.
• Rahavirtoja on ohjattu viranomaisten jäädyttämän Pohjoinen Perinne -yhdistyksen kautta.
• Yhdistyksellä on niin vähän rahaa, ettei se riitä edes yhdistyksen mahdolliseen alasajoon.
• Pohjoisen Perinteen toiminta jäädytettiin, kun käräjäoikeus määräsi PVL:n lakkautettavaksi. Yhdistyksen hallituksella ei pitäisi olla pääsyä yhdistyksen varoihin tai omaisuuteen.
• Yhdistyksen ainoata omaisuutta eli nettikaupassa myytäviä tuotteita ei ole toistaiseksi saatu takaisin. Nettikauppa ei ole enää toiminnassa.

Venäjän presidentti Vladimir Putin uskoo, että Ukrainan sota jatkuu niin kauan kuin maan nykyinen hallitus on vallassa.

Buenos Airesissa G20-kokouksen yhteydessä puhunut Putin totesi, ettei Ukrainan nykyjohdolla ole kiinnostusta konfliktin ratkaisemiseen.

Ukrainan konflikti on jatkunut keväästä 2014, jolloin Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä. Ukrainan ja Venäjän tukemien separatistien välille puhjenneissa taisteluissa Itä-Ukrainassa on kuollut yli 10 000 ihmistä.

Putin kertoi, ettei hän ole puhunut Ukrainan johdon kanssa Venäjän vangitsemien Ukrainan laivaston merimiesten mahdollisesta vapauttamisesta. Venäjä syyttää heitä Venäjän rajan laittomasta ylittämisestä.

Muun muassa sotilasliitto Nato on vaatinut Venäjää vapauttamaan ukrainalaiset merimiehet ja palauttamaan Ukrainan laivaston alukset.

Ukrainan ja Venäjän väliset suhteet kiristyivät entisestään viime viikonloppuna, kun Venäjä valtasi kolme Ukrainan laivaston alusta Kertšinsalmessa Krimin rannikon edustalla.

Putin kommentoi lisäksi Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin päätöstä perua heidän virallinen tapaamisensa Buenos Airesissa. Trump perusteli päätöstä sillä, ettei Venäjä ole vapauttanut ukrainalaismerimiehiä eikä palauttanut aluksia.

Putin pahoitteli tapaamisen peruuntumista ja korosti olevansa valmis neuvotteluihin Trumpin kanssa heti, kun se amerikkalaisille sopii.

Korjaus 2.12. klo 9.30: Jutun alkuperäisessä otsikosta saattoi saada vaikutelman, että kyse olisi tuoreesta Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista Asovanmerellä. Lisäksi tekstiin lisättiin tieto vuoden 2014 tapahtumista, jolloin Venäjä miehitti Krimin.