Britanniassa jälleen uusi ministeri on ilmoittanut erostaan protestina Britannian ja EU:n neuvottelemalle brexit-sopimukselle. Asiasta kertovat muiden muassa BBC ja Guardian.

Britannian yliopistoista ja tieteestä vastaava ministeri Sam Gyimah ilmoitti erostaan Twitterissä ja kertoi äänestävänsä EU-erosopimusta vastaan. Hän on jo seitsemäs ministeri, joka on lopettanut pääministeri Theresa Mayn hallituksessa vastalauseena brexit-neuvottelujen kululle.

Gyimahin mukaan Mayn neuvottelema erosopimus tarkoittaisi, että Britannia olisi edelleen sidottu EU:n sääntöihin vaikka menettäisi äänivaltansa unionissa.

– Näissä pitkittyneissä neuvotteluissa EU:n jäljelle jäävät 27 jäsenmaata tulevat toistuvasti ja pysyvästi moukaroimaan meidän etujamme useiden vuosien ajan. Britannia tulee häviämään ja muuttuu sääntöjen laatijasta sääntöjen vastaanottajaksi, hän perusteli Facebookissa.

Erosopimuksen läpimeno epävarmaa

Myös monet muut Mayn konservatiivipuolueen edustajat ovat arvostelleet erosopimusta.

Karvainta kritiikkiä on herättänyt Pohjois-Irlannin rajakysymys. Britannia ja EU haluavat kumpikin säilyttää Pohjois-Irlannin ja Irlannin välisen rajan mahdollisimman avoimena, mutta järjestelyn yksityiskohdista on tarkoitus sopia vasta myöhemmässä vaiheessa.

Ellei sopua löydy määräaikaan mennessä, erosopimus edellyttää, että Britannia ja EU muodostavat yhteisen tullialueen, josta pääsee eroon vain yhteisellä päätöksellä.

Kyseinen varasuunnitelma närästää useita Mayn hallituspuolueiden edustajia sekä oppositiota, koska sen on tulkittu tarkoittavan, että Britannia jää roikkumaan EU:hun ilman äänivaltaa.

Britannian parlamentti äänestää erosopimuksesta 11. joulukuuta. Sopimuksen läpimeno on epävarmaa, sillä sitä vastustaa rivistä lipeävien Mayn konservatiivipuolueen kansanedustajien lisäksi myös hallituskumppani DUP-puolue.

Oppositiossa oleva työväenpuolue on niin ikään ilmoittanut vastustavansa sopimusta.

Guardianin mukaan Gyimah liittyy todennäköisesti kampanjaan, joka ajaa uutta kansanäänestystä EU-erosta.

Jyväskylän Viitaniemen koulun opettajainhuoneessa istuu hivenen hämmentynyt mies. Hän on biologian ja maantiedon opettaja Ilkka Eskola.

– Minä vain menin töihin omana itsenäni. Tällaisia vaatteita käytän aina, hän sanoo.

Sanomalehti Keskisuomalainen kuvitti maanantaisen juttunsa (tilaajille) uudesta opetussuunnitelmasta kuvalla Eskolasta opettamassa mustassa hupparissa ja bändipaidassa.

Eilen Keskisuomalaisen päätoimittaja Pekka Mervola kirjoitti lehden pääkirjoitussivulle (tilaajille) opettajien roolista nykyajan koulussa. Kirjoitus alkaa Eskolan pukeutumisen pohdinnalla, joka muodostaa jutusta noin neljänneksen.

"Muutama vuosikymmen sitten musta bändipaita ja huppari olivat koulua vieroksuvan murrosikäisen univormu. Tilanne näytti kääntyneen päinvastaiseksi. Aivan kuin opettajasta olisi tullut vain kaveri", kirjoittaa Mervola.

Ei todellakaan kavereita

Eipä aikaakaan kun Facebookiin ilmaantui ryhmä "Pukeudu bändipaitaan opettaja!". Osallistujia on puolitoista tuhatta ympäri maata, ja kiinnostuneita liki toinen mokoma. Ryhmässä on satoja kuvia opettajista bändipaidoissa. Instagramissa kuvia on myös runsaasti.

"Minäkin olisin laittanut bändipaidan, mutta kun ei minulla ole!", kuuluu naisen ääni Viitaniemen koulun opettajainhuoneen kulman takaa.

Opettajainhuoneen pöydän äärestä paidallisia löytyy: Wigwam, The Rolling Stones, Remu and the Hurriganes, Stamina, Red Hot Chili Peppers...

– Opettajat eivät todellakaan yritä olla oppilaiden kavereita. Opettajat ovat omalla persoonallaan töitä tekeviä aikuisia, ja nykyaikana opettajan persoona saa näkyä esimerkiksi pukeutumisessa, sanoo Eskola.

– Minua tämä kirjoitus loukkasi. Se ei ollut millään lailla anonyymi, vaan se osoitti suoraan minuun – olinhan lehtikuvassa nimelläni ja kasvoillani, hän jatkaa.

Mervolan kirjoitus kosketti kuitenkin jotakin kieliä opettajien sieluissa laajemminkin, sen osoittaa bändipaitakampanjan laaja leviäminen.

– Se varmaan koettiin puuttumisena siihen, miltä opettajat työssään näyttävät, Eskola pohtii.

Mervola ei anna pukeutumisneuvoja

Pekka Mervola kertoo, ettei hänen tarkoituksensa ollut määritellä opettajien pukeutumista mitenkään, vaan kuvata kulttuurin muuttumista.

– Asiani oli otsikonkin mukaisesti se, että kun vastuuta siirretään oppilaille, eikö opettaja saisi olla opettaja. Pukeutuminen on osa kulttuuria, ja se oli esimerkkinä kulttuurin muutoksesta. Ei ollut tarkoitus ketään loukata, Mervola sanoo.

Mutta kysytäänpä suoraan. Voiko opettaja olla roolissaan uskottava, jos hänellä on verkkarit ja bändihuppari?

– Voi olla. Jokainen käyttäköön sellaista paitaa kuin hyväksi näkee, Mervola sanoo.

Onko Mervolaa siis tulkittu väärin – hänhän kirjoittaa itsekin, että hänen tulkintansa Eskolan pukeutumisesta on "varmasti väärä"?

– No ainakin aika hauskasti tulkittu. Nyt näitä bändipaitoja on paljon, ja se on ihan kiva reaktio ihmisiltä, että kerrotaan mielipide näin. Kun opettaja jotain opettaa, siitä pitää ottaa vaarin, ja otan vaarin tästä reaktiosta, hän sanoo.

"Rock on aikuisten juttu"

Jos nyt niin sattuisikin, että opettaja pyrkisi oppilaiden kaveriksi, se ei bändipaidalla onnistuisi. Lehtikuvassa Ilkka Eskolalla oli päällään Jethro Tullin t-paita.

– Tässä koulussa ehkä kolme oppilasta tietää, mikä on Jethro Tull. Enkä minä tiedä mitä nuorten jutut ovat, eikä tulisi mieleenkään pyrkiä niihin mukaan, sanoo Ilkka Eskola.

Asian on tehnyt selväksi myös Eskolan tytär.

– Pari vuotta sitten ihmettelin hänelle, että miksi lapset eivät enää kuuntele rockia. Hän sanoi, että kuule iskä, rock on aikuisten juttu.

Ranskan mellakkapoliisi käytti lauantaina kyynelkaasua, tainnutuskranaatteja ja vesitykkiä keltaliiveiksi kutsuttujen mielenosoittajien taltuttamiseksi Champs-Elysées-kadulla Pariisissa.

Satoja keltaliivejä kokoontui lauantaina aamupäivällä Riemukaaren ympärille laulamaan Ranskan kansallislaulua ja vaatimaan presidentti Emmanuel Macronin eroa.

Mielenosoittajat ovat rakentaneet barrikadeja kaduille ja sytyttäneet romukasoja palamaan. Osa mielenosoittajista heittelee poliiseja erilaisilla esineillä.

Poliisi on pidättänyt yli 100 ihmistä mielenosoituksen yhteydessä. Pariisin kaduille on lähetetty yhteensä noin 5 000 poliisia ja santarmia valvomaan järjestystä. Ainakin 10 poliisia on loukkaantunut yhteenotoissa.

– Sosiaalisessa mediassa lietsotaan runsaasti levottomuuksia. Odotamme väkivaltaisuuksia, poliisiliitto Unsan edustaja David Michaux sanoi uutistoimisto Reutersille.

Viranomaiset epäilevät, että äärioikeistolaiset ja äärivasemmistolaiset ryhmät pyrkivät soluttautumaan keltaliivien joukkoon ottaakseen yhteen poliisin kanssa.

Keltaliivit ovat tukkineet teitä eri puolilla Ranskaa yli kahden viikon ajan järjestettyjen protestien yhteydessä. He vastustavat polttoaineveron korotusta, korkeita elinkustannuksia ja presidentti Macronia.

Kyseessä on yksi laajimmista ja pisimpään jatkuneista haasteista, jonka presidentti Emmanuel Macron on joutunut kohtaamaan 18 kuukautta kestäneen valtakautensa aikana.

Viikko sitten keltaliivit kokoontuivat ensimmäistä kertaa Pariisiin ja ottivat yhteen poliisin kanssa Champs-Elysées'llä. Keltaliiveillä ei ole virallista johtajaa. Mielenosoittajat organisoituvat netin välityksellä.

Päivitetty klo 14:31 pidätettyjen lukumäärä.

Lue myös:

Yli 250 000 lähti bensan hinnan takia kaduille Ranskassa – Macronin veropolitiikka suututtaa

Analyysi: Ranskan verokapinaliike haluaa vallata Pariisin kadut ja herättää "rikkaiden presidentin"

Radikaalit aatteet, ideologiat, eivät ole ainoita väkivallan moottoreita, mutta niistä voi löytää "hyvän" syyn.

– Ideologia itsessään ei aina ole niinkään tärkeä, mutta ihminen perustelee väkivaltaiset tekonsa ideologialla, sanoo professori Riittakerttu Kaltiala-Heino Tampereen yliopistosta, lääketieteen ja biotieteiden tiedekunnasta.

– Ne jotka viehtyvät ideologiasta, kokevat sen vaativan näyttäviä väkivaltaisia tekoja.

Äärimmäisiin tekoihin ryhdytään asian puolesta, tai sitten niitä vastaan, joita pidetään oman aatteen vihollisina.

Vihjeitä näkyvissä

Viime vuosina päätään nostanut väkivaltainen radikalisoituminen on monen asian summa. Ääriesimerkkejä tästä ovat kymmenen vuoden takaiset koulusurmat.

– Väkivaltaisten tekojen taustalla näkyy usein monia, jo pitkään kuormittaneita asioita. Elämästä on puuttunut niitä asioita, jotka olisivat pitäneet kiinni sosiaalisessa, positiivisessa maailmassa, sanoo Kaltiala-Heino.

Hänen mukaansa ihmisillä on tarve liittyä muihin ihmisiin.

– Johonkin ihminen aina liittyy. Varsinkin netistä löytyy yhteisöjä, joista tukea saa huonoimman kautta.

Tie radikalisoitumiseen on pitkä. Usein se kestää jopa vuosia, mutta Kaltiala-Heinon mukaan matkan varrelle jää aina jotakin vihjeitä kehityksestä.

Ääriliikkeitä ja yksinäisiä susia

Tyypillisiä äärioikeistoon liittyviä suomalaisia järjestöjä ovat Solders of Odin sekä oikeuden lakkauttama Pohjoismainen vastarintaliike PVL.

Näkyvien ryhmien lisäksi kehittämispäällikkö Tarja Mankkinen sisäministeriöstä luettelee joukon muita, väkivaltaiseksi arvioituja ryhmittymiä.

Niitä ovat Syyrian ja Irakin alueen konflikteihin liittyvät verkostot, vasemmistolaiset anarkistiryhmät sekä yksittäiset toimijat, joiden väkivaltariski on arvioitu suureksi.

Mankkinen kertoo, että Suomessa viranomaiset yhdistävät kohonneen väkivallan uhan yli tuhanteen ihmiseen. Arvion on tehnyt poliisi.

Mankkinen kuvaa kuitenkin ongelmaa paljon laajemmaksi.

– Heidän ympärillään on iso joukko ihmisiä. Perhettä, vanhempia, ystäviä, sukulaisia, ryhmiä koulussa ja harrastuksissa ja niin edelleen. Ongelma koskee heitä kaikkia.

Radikalisoituminen ei ole sairaus

Ylilääkäri Allan Seppänen painottaa, että radikalisoituminen ja terroristiseen ääriliikkeeseen kuuluminen ei ole merkki psyykkisestä sairaudesta.

– Ollaan hakoteillä, jos radikalisoitumista ja vaikkapa terrorismia yritetään selittää psykiatrisen häiriön kautta. Siitä ei ole näyttöä.

Sen sijaan psykoosipotilaan harhat voivat Seppäsen mukaan joskus johtaa jopa terrorismiin. Silloinkin psykoosia hoidetaan ihan normaaliin tapaan, tietenkin turvalliset hoito-olosuhteet huomioiden.

Allan Seppänen on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä Husissa tehostetun hoidon ja oikeuspsykiatrian ylilääkäri.

Suomessa on aina ollut väkivaltaista ääriajattelua. Esimerkiksi Lapuan liike käytti väkivaltaa, joka perustui vain ideologiaan. Tarja Mankkinen

Ministeriön poliisiosaston Tarja Mankkinen muistuttaa painavasti, ettei radikalisoituminen ole ulkomaalaisten ja maahanmuuttajien mukana tullut ongelma.

– Suomessa on aina ollut väkivaltaista ekstremismiä eli ääriajattelua. Esimerkiksi Lapuan liike käytti väkivaltaa, joka perustui vain ideologiaan, sanoo Mankkinen.

Ota kaveri mukaan!

Monet asiantuntijat pitävät parhaana radikalisoitumisen ja siitä sikiävän väkivallan ehkäisynä osallisuutta.

– Ei ehkäisy ole vain viranomaistyötä. Huolehditaan siitä, että nuorilla on tilaisuuksia ja positiivisia kokemuksia, että koulutuksella ja ahkeruudella pääsee eteenpäin. Että nuorilla on mielekästä tekemistä esimerkiksi urheiluseuroissa, Tarja Mankkinen luettelee esimerkkejä.

Tamperelainen varatuomari Kaarle Gummerus on muun muassa Turun puukotuksesta tuomitun Abderrahman Bouananen asianajaja.

Gummerus pitää tärkeänä, että ulkomailta tuleva saadaan mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Koulutus- ja erityisesti työmahdollisuuksiin pitäisi kiinnittää huomiota, jotta pääsisi syntymään luontevia kontakteja eri väestöryhmien kesken. Kielen oppiminen ja ystävyyssuhteiden luominen eri väestöryhmien välillä on tärkeää, sanoo Gummerus.

Myös ylilääkäri Allan Seppänen uskoo, että radikalisoitumisen torjunnassa ensisijaista on tiivis integroituminen yhteiskuntaan.

Oulun käräjäoikeus on vanginnut seitsemän miestä epäiltyinä törkeistä lapseen kohdistuvista seksuaalirikoksista, kertoo Oulun poliisi. Käräjäoikeus vangitsi epäillyt miehet keskiviikkona.

Tapauksen rikosnimikkeinä ovat törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja törkeä raiskaus.

Epäillyt teot ovat tapahtuneet tämän vuoden aikana pääosin Oulussa yksityisasunnoissa, kertoo rikosylikomisario Markus Kiiskinen Oulun poliisista.

Kiiskisen mukaan epäillyt teot jatkuivat useita kuukausia. Hän ei halua kertoa tarkemmin tapahtumien ajankohtaa.

– En tutkintataktisista syistä vielä tekoaikaa tarkemmin halua sanoa, koska tämä on sellainen asia, johon saattaa tulla vielä myös lisää epäiltyjä, Kiiskinen sanoo STT:lle.

Epäillyt teot ovat kohdistuneet alaikäiseen tyttöön. Poliisi ei halua kertoa uhrin tarkkaa ikää.

– Sen voi sanoa, että hän on selvästi alaikäinen tyttölapsi, Kiiskinen sanoo.

Kiiskisen mukaan uhrin ja epäiltyjen miesten välillä ei ole sukulaisuussuhdetta. Hän kertoo, että epäillyt olivat tunteneet toisensa.

Poliisin mukaan epäillyt ovat ulkomaalaistaustaisia. Kiiskinen ei halua tarkemmin avata epäiltyjen taustaa.

Epäillyistä miehistä yksi on yli kolmekymppinen, muut ovat iältään 20–30-vuotiaita.

Oulun poliisi käynnisti tapauksesta rikostutkinnan marraskuun aikana.

Tänä talvena on trendikästä tehdä kransseja eukalyptuksen oksista. Eukalyptuksia on eri näköisiä: joillakin on pyöreät lehdet ja toisilla pitkät ja kapeat. Yhden kranssin saa tehtyä noin kahdesta oksasta.

Eukalyptus on helppo materiaali askarteluun: Se ei pistele ja siitä leikattuja pätkiä on helppo käsitellä. Kun sen oksat kuivuvat, ne säilyttävät harmaanvihreän värinsä. Kranssi kestää edustuskunnossa vuosia, jos pitää huolta, etteivät lehdet pääse murenemaan.

Kranssin voi toki tehdä perinteisestä havustakin. Silloin kranssia täytyy pitää ulkona, jotta se ei ruskistu ja pudota neulasia. Muita vaihtoehtoja ovat esimerkiksi tuijan oksat tai vaikka liimattava sammal.

Yksinkertaisen kranssin valmistaminen vie puolesta tunnista tuntiin. Rautalankakehikon ympärille sidotaan eukalyptuksen oksia kieputtamalla rautalankaa oksien ja kehikon ympäri. Väliin voi laittaa kuivuessaan värinsä säilyttäviä kukkia tuomaan väriä. Kranssin ei tarvitse olla viimeiseen asti huoliteltu, vaan siinä saa näkyä rohkeasti tekijänsä kädenjälki.

Rautalankakehikkoja voi ostaa valmiina, mutta sellaisen voi muotoilla myös itse vanhasta metallisesta henkarista. Valmiin kranssin voi koristella esimerkiksi liimaamalla siihen jouluisen rusetin tai kiertämällä ympärille valosarjan.

Kranssi ei ole vain joulunajan ilo, vaan sen koristeluita voi vaihdella vuodenaikojen mukaan. Esimerkiksi joulun jälkeen kranssiin voi kiinnittää vaikkapa koristelumihiutaleita.

Argentiinalainen uutiskanava on joutunut arvostelun kohteeksi, koska se lähetti animaatiosarja Simpsonien Apu-hahmon kuvaa televisiossa Intian pääministerin Narendra Modin saapuessa Buenos Airesiin.

Uutiskanava Cronica TV näytti kahtia jaetun ruudun toisessa laidassa Apun kuvaa ja toisessa Modin lentokonetta, joka oli laskeutumassa G20-kokoukseen. Otsikkona ruudussa oli teksti "Apu saapui".

Uutissivusto The Hillin mukaan lähetyksen taustalla soi musiikki Intiaan sijoittuvasta elokuvasta Slumdog Millionaire, jossa mumbailaisesta slummista kotoisin oleva nuori mies osallistuu Haluatko miljonääriksi -ohjelmaan.

Simpsoneissa esiintyvä intialainen kauppias Apu Nahasapeemapetilon on ollut mukana sarjassa 1990-luvulta lähtien.

Amerikkalais-intialainen koomikko Hari Kondabolu teki dokumentin animaatiohahmosta viime vuonna. Kondabolun mielestä Apu perustuu rodullisiin stereotyyppeihin.

Valkoihoinen näyttelijä Hank Azaria esittää Apun ääntä vahvalla intialaisella aksentilla.

Monet sosiaalisen median käyttäjät ovat arvostelleet Cronica TV:n toimintaa.

Yhdysvaltain entinen presidentti George H. W. Bush kuoli perjantaina 94-vuotiaana, kertoo Bushin perhe tiedottajansa Jim McGrathin välityksellä.

Vanhempi Bush oli Yhdysvaltain 41. presidentti. Hän toimi presidenttinä yhden kauden vuosina 1989–1993.

Bush sairasti Parkinsonin tautia. Viimeiset vuotensa hän oli pyörätuolissa.

George H.W. Bush oli senaattorin poika ja presidentin isä. Hän toimi uransa aikana muun muassa kongressiedustajana, YK-lähettiläänä, Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajana ja Ronald Reaganin varapresidenttinä.

Republikaaneja edustaneen Bushin suosio nousi, kun Yhdysvallat menestyi Persianlahden sodassa vuonna 1991. Myöhemmin suosio laski Yhdysvaltain talousongelmien myötä.

Bush pyrki toiselle presidenttikaudelle, mutta hävisi vaalit vuonna 1992 demokraattien Bill Clintonille.

"Hienoluonteinen mies"

Vanhempi Bush oli naimisissa Barbara Bushin kanssa yli 70 vuotta. Barbara Bush kuoli huhtikuussa 2018.

Tiedottaja Jim McGrath julkaisi Twitterissä Yhdysvaltain 43. presidentin, nuoremman George Bushin tiedotteen isänsä kuolemasta.

– Jeb, Neil, Marvin, Doro ja minä surullisena ilmoitamme, että 94:n ainutlaatuisen vuoden jälkeen rakas isämme on kuollut, Yhdysvaltain entinen presidentti George W. Bush kirjoitti tiedotteessa.

– George H. W. Bush oli hienoluonteinen mies ja paras isä, jota poika tai tytär saattoi toivoa, hän jatkoi.

Yhdysvaltain nykyinen presidentti Donald Trump ja hänen vaimonsa Melania Trump julkaisivat Twitterissä tiedotteen, jossa he esittivät surunvalittelunsa Bushin kuolemasta.

Trump kehui Bushin toimia Yhdysvaltojen puolesta sekä tämän johtajuutta kylmän sodan loppusuoralla.

Myös Yhdysvaltain edellinen presidentti Barack Obama on esittänyt surunvalittelunsa Twitterissä.

Obama muun muassa kehui Bushin työtä ydinaseiden vähentämisen puolesta sekä tämän diplomaattisia kykyjä saattaa kylmä sota päätöksen ilman laukausten vaihtoa.

Tuttu vieras myös Suomessa

George Bush vanhempi kävi Suomessa jo vuonna 1983, jolloin hän oli Ronald Reaganin varapresidentti. Presidentti Mauno Koivisto piti tiivistä yhteyttä Bushiin jo tämän varapresidenttikaudella.

Yle haastatteli Bushia tämän Suomen-vierailun aikan vuonna 1983. Voit katsoa videon täältä.

Hän kävi Suomessa myös vuonna 1990, jolloin hän tapasi silloisen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshovin. Lisäksi Bush osallistui Helsingin Etyk-huippukokoukseen vuonna 1992.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö esittämässään surunvalittelussa muistutti George Bush vanhemman tärkeästä perinnöstä, siitä kuinka maailman mullistukset voivat tapahtua hallitusti.

Lisätty klo 15:38 Presidentti Sauli Niinistön viesti.

Lue myös:

George H.W. Bush syntyi rikkaaseen perheeseen, oli naimisissa 70 vuotta ja ratkoi Persianlahden sotaa Helsingissä – tällainen oli USA:n entinen presidentti

MARIUPOL Asovanmeren rannikolla sijaitseva Mariupol on jälleen kärjistyneen Venäjän ja Ukrainan kriisin keskiössä.

Haastattelemamme asukkaat tuntuvat suhtautuvan tilanteeseen rauhallisesti, ainakin vielä. Mariupol on nähnyt pahempaakin Itä-Ukrainan sodan vuosina.

– Tämä on meille jo tuttua, sanoo eläkeläinen Aleksandr Stepanovitš.

– Meillä tämä kriisi on jatkunut jo vuodesta 2014, joten me olemme jo tottuneet. Mitä tehdä? Ei se meistä riipu.

Pahimmillaan tilanne oli 2014–2015. Esimerkiksi tammikuussa 2015 Venäjän tukemien separatistien alueelta laukaistu raketti-isku tappoi kaupungissa 30 ihmistä.

"Kuukauden sotatila ei ratkaise mitään"

Automatkalla Mariupoliin kuljetaan armeijan tarkastuspisteiden kautta: asiakirjat tarkistetaan ja takaluukkuun katsotaan.

Tunnelma tarkastuspisteillä ei tunnu silti erityisen jännittyneeltä, vaikka myös Mariupolin alueelle on julistettu 30 vuorokauden ajaksi poikkeustila, siis sotatilalaki (voennoje položenije).

Kaupungissakin elämä jatkuu.

– Elämme kuten aiemminkin, mitään erityistä ei tapahdu. Periaatteessa emme tunne poikkeustilaa, Bogdan Reva sanoo Mariupolin keskustassa.

– Ajattelen, että sotatila julistettiin puhtaasti poliittisista syistä. Mielestäni sitä ei olisi pitänyt julistaa. Kuukaudessa ei ratkaista mitään. En ole kuullut, että missään maassa olisi julistettu sotatila kuukaudeksi.

– Meillä on jo ties kuinka monta vuotta ollut sotatila. Ihmiset elävät, kulkevat, työskentelevät. Tietysti se on huono asia. Milloin se loppuu, kuinka kauan voidaan sotia? Kansaa kuolee ilman syytä, sanoo Aleksandr Stepanovitš, joka on elänyt kaupungissa koko ikänsä.

– Synnyin Mariupolissa, elin Ždanovissa ja nyt asun taas Mariupolissa, hän sanoo viitaten kaupungin neuvostoaikaiseen nimeen.

"Pojat tekivät vain työtään"

Toinen eläkeläismies katsoo, että Venäjän joukkojen valtaamia ukrainalaisaluksia ei ollut aseistettu riittävästi, jotta nämä olisivat voineet vastustaa venäläisiä.

– Se on huonoa työtä korkealta päällystöltä, 81-vuotias Anatoli Gendlin sanoo. Hän ei ylipäätään arvosta maan nykyjohtoa.

– Jos vaalien jälkeen vaihtuu johto ja parlamentti (Verhovna rada), jokin voi ehkä muuttua parempaan suuntaan. Ehkä tulee valtaan ihmisiä, jotka osaavat järjestää neuvotteluja, hän pohtii.

Irina ajattelee, että Venäjä vielä päästää ukrainalaiset merimiehet vapaiksi.

– Pojat tekivät vain työtään, ei ole syytä tuomita heitä.

– Tilanne merellä oli surullinen. Venäläisten merisotilaiden toiminta ei näyttänyt kovin ammattimaiselta tai korrektilta, sanoo puolestaan Jevgeni.

Netissä on laajalti levinnyt venäläisaluksella kuvattu video, jossa raskaasti kiroileva miehistö törmää aluksellaan ukrainalaiseen alukseen.

– En usko, että tilanne kärjistyy. Se on ollut kärjekäs jo 3–4 vuotta, pian jo 5 vuotta, Jevgeni arvelee.

Kahden päivän kokemuksella hän ei osannut arvioida, mitä julistettu poikkeustila merkitsee.

"Venäläinen poliittinen konsti"

Oleksandr Sinilov katsoo, että Venäjä hakee selkkauksella syytä hyökkäykseen.

– Tämä on vain venäläinen poliittinen konsti, jotta maamme provosoitaisiin entistä päättäväisempään puolustukseen ja sitten voitaisiin aloittaa täysimittainen tunkeutuminen maahamme, Sinilov epäilee.

Hän uskoo, että presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen Venäjä voi ryhtyä entistä kovempiin toimiin vaikuttaakseen Ukrainaan.

Sinilov kannattaisi nykyistä vahvempaa poikkeustilaa. Sotilashenkilöiden pitäisi olla ratkomassa kansakunnan kohtalonkysymyksiä.

"Amerikan politiikkaa Venäjää vastaan"

Löytyy kadulta sellaisiakin mielipiteitä, että selkkaus johtuu Ukrainan johdon provokaatiosta.

Novoazovskista kotoisin oleva Sergei katsoo, että presidentti Petro Porošenko pyrkii pysyttelemään vallassa ja estämään maaliskuun presidentinvaalit.

Hän näkee taustalla kamppailun maakaasun toimituksista Eurooppaan.

– Tämä ei ole sotilaallinen konflikti vaan politiikkaa, Amerikan politiikkaa Venäjää vastaan, jotta Eurooppa tulisi riippuvaiseksi, sanoo Sergei.

Joka tapauksessa kamppailu Asovanmeren kontrollista tekee loven Mariupolin talouteen.

Venäläisten Kertšinsalmen yli Krimille rakentama silta rajoitti osaltaan kaupungin satamaan saapuvien alusten kokoa.

Nyt sataman liikenne on useiden kuukausien ajan kärsinyt häiriöistä, kun Venäjän viranomaiset ovat tehneet merellä laivoihin pitkällisiä tarkastuksia. Ukraina syyttää Venäjää suoranaisesta taloussaarrosta. Venäjä kiistää syytöksen.

Lisää aiheesta:

Mitä Venäjä tästä hyötyy? Kumpi oli väistämisvelvollinen? Kirjeenvaihtajat vastasivat 17 yleisökysymykseen Venäjän ja Ukrainan meriselkkauksesta

Miksi jännitteet Krimin edustalla kiristyivät? Kokosimme Venäjän ja Ukrainan uuden kiistan pääpiirteet

2015: Yle Uutiset Mariupolissa: Raketit ammuttiin selvästi idästä

Tanskan hallitus on julkistanut ensi vuoden budjettiesityksensä. Esityksessä herättää huomiota hallituksen ehdottamat toimet, joilla turvapaikan hakijoiden määrää pyritään vähentämään.

Hallitus esittää, että rikoksiin syyllistyneet turvapaikan hakijat sijoitetaan Lindholmin saarelle, joka sijaitsee keskellä Själlandin ja Möenin saaria erottavaa Stegen lahtea.

Saarelle perustettaisiin asuntola, jolla turvapaikan hakijat odottaisivat, että heidät palautettaisiin takaisin lähtömaihinsa.

– Se tulisi olemaan karkotuskeskus, jossa he voisivat elää järjestetyissä oloissa, mutta samalla olisivat tiukasti erossa muusta yhteiskunnasta, koska siellä olisi vain rikollisia, karkotettavia turvapaikan hakijoita, kertoi talousministeri Kristian Jensen Politiken-lehdelle.

Lindholm on pieni saari. Se on pitkänomainen ja kapea, pituudeltaan noin puoli kilometriä.

Budjettiin sisältyy myös esitys, jonka mukaan turvapaikan saavat pakolaiset sitoutuisivat siihen, että he palaavat kotimaihinsa sen jälkeen, kun olot niissä ovat rauhoittuneet, eikä turvapaikan tarvetta enää ole.

Talousministeri tunnustaa, että säädökset veisivät Tanskan YK:n ihmisoikeussopimuksen rajoille. Hän uskoo kuitenkin, ettei sopimusrikkomusta syntyisi.

– Jos aiomme säilyttää Tanskan sellaisena kuin sen tunnemme, on meidän varmistettava, että tänne väliaikaisesti tulevat pakolaiset palaavat kotimaihinsa. Se on koko pakolaisuuden ydin, että kun turvapaikan tarve lakkaa, palataan kotiin, sanoi Jensen.

Hallitus aikoo kiristää myös perheiden yhdistämisen sääntöjä. Rahaa varataan lisäksi tilapäisten rajatarkastusten ylläpitoon.

Esityksellä on hyvät mahdollisuudet mennä läpi, koska Tanskan keskusta-oikeistolainen hallituskoalitio saa tukea ulkomaalaisvastaiselta Tanskan kansanpuolueelta.

Lue myös:

Missä muualla asuisimme, Lars? Tanskan pahamaineisen lähiön asukkaat vastustavat hallituksen suunnittelemia pakkotoimia

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, vasemmistoliiton kansanedustaja Annika Lapintie uskoo, että sote-laeista ehditään äänestää vielä nykyisen eduskunnan aikana.

Lapintie suhtautuu kuitenkin epäilevästi siihen, että jättimäinen maakuntauudistus saataisiin kokonaan valmiiksi tällä hallituskaudella.

– Vuosisadan hallintouudistukseen liittyy 31 tehtävää, jotka halutaan antaa maakunnille, joten voi olla, että niitä kaikkia tehtäviä ei ehditä siirtää maakunnille tämän hallituksen aikana, Lapintie sanoi TV1:n Ykkösaamun haastattelussa lauantaina.

Lapintie sanoo, että maakunnat voivat todennäköisesti aloittaa toimintansa 1. tammikuuta 2021. Toinen kysymys hänen mukaansa on, mitä tehtäviä maakunnilla siinä vaiheessa on.

Lapintie sanoo, että mikäli maakuntauudistukseen liittyviä lakiesityksiä ei ehditä käsitellä tällä hallituskaudella, ne raukeavat.

– Sitten uusi hallitus antaa esitykset niiltä osin kuin se antaa.

Osana uudistusta maakunnille siirtyy muun muassa lupa- ja valvontatoimintaa, työvoimavälitystä ja pelastustoimi.

TURKANA Sydämeen sattui.

Näin vanha Lopuricho Lokwamekwi kuvailee, miltä tuntui, kun hänen eläimensä kuolivat.

Hän tuli hölkötellen yli kuivan tasangon, kun näki savimajansa lähettyvillä olevan vieraita.

Lokwamekwi on elänyt koko elämänsä Turkanajärven kupeessa Luoteis-Keniassa. Ikäänsä hän ei osaa sanoa, koska täällä ei lasketa vuosia vaan kuivuusjaksoja.

Kuivaa Turkanassa on aina ollut, hän sanoo. Hänen nimensäkin tarkoittaa kuivunutta kasvistoa. Mutta nyt rankat kuivuudet tulevat paljon useammin kuin ennen.

Sen vuoksi koko turkanalaisten vuosituhansia vanha paimentolaiskulttuuri on uhattuna.

– Eläimet ovat meidän kulttuurimme lähde. Ilman niitä voimme yhtä hyvin kuolla, hän sanoo.

Kenian pääkaupunki Nairobi on Turkanasta katsoen toisessa todellisuudessa. Siellä ovat pilvenpiirtäjät, teknologiahubit, tööttäävät minibussit ja läpi yön jatkuvat kosteat bileet.

Täällä eletään keskellä vanhojen mielikuvien Afrikkaa. On savimajoja, nälkää, ja paljaita jalkoja.

Turkanassa vallitsee kuivuus, kuuma tuuli ja suuri hiljaisuus, jota rikkoo vain järven aaltojen läike.

Aluetta kutsutaan ihmiskunnan kehdoksi, koska ihminen on todistetusti asunut täällä jo puolitoista miljoonaa vuotta sitten. Lähes kokonainen Homo erectuksen luuranko löydettiin Turkanajärven rannalta vuonna 1984. Esi-ihminen ristittiin Turkanan pojaksi.

Nykyajan ihmisen asuminen täällä käy kuitenkin yhä tukalammaksi – ja se on nykyajan ihmisen syytä.

Turkanalaiset kuuluvat niihin kymmeniin miljooniin ihmisiin, jotka ilmastonmuutos uhkaa ajaa pois kotiseudultaan tulevien vuosien aikana.

Osaltaan tämä johtuu siitä, että Turkana on monella tapaa erittäin haavoittuvainen alue. Yli 90 prosenttia asukkaista elää äärimmäisessä köyhyydessä ja on täysin riippuvaista karjasta ja sateista.

Sateet taas tulevat yhä harvemmin ja ovat vaikeasti ennakoitavissa.

Tilastotietoa Turkanan säästä on niukalti, mutta se tiedetään, että keskilämpötila nousi vuoden 2006 ja 2009 välillä melkein asteen. Samana aikana sateet vähenivät, ja vuonna 2009 satoi vain 20 prosenttia vuoden 2006 määrästä.

Vuonna 2017 koettiin kuitenkin pahin kuivuus vuosikymmeniin. Satojatuhansia eläimiä kuoli.

– Meillä oli ennenkin pahoja kuivuusjaksoja noin joka kymmenes vuosi. Sitten joka viides, sitten joka toinen, sanoo Ikal Angelei, kansalaisjärjestö Friends of Lake Turkanan perustaja ja johtaja.

Hänen mukaansa Turkanan sää kääntyi päälaelleen pahan kuivuuden jälkeen.

Tämän keväänä satoi niin rankasti, että kuivuudesta eloonjääneet eläimet huuhtoutuivat pois tulvien mukana.

Jotkut kutsuvat tätä ilmastonvaihteluiksi.

– Mutta se on todellisuutta meille. Turkanalaiset eivät enää pysty suunnittelemaan liikkumista laidunmaalta toiselle. Tai ylipäätään mukautumaan sään muutoksiin, Angelei sanoo.

Tämä on tyypillinen tarina nykyaikana: ilmastonmuutos iskee kovimmin niihin, jotka ovat vähiten siitä vastuussa.

Kenia kuuluu maailman pienimpiin saastuttajiin, jos katsotaan päästöjä per henkilö. Turkanalaiset taas ovat Kenian pienimpiä saastuttajia – metaania nousee ilmakehään lähinnä laihojen lehmien päästöistä ja hiilidioksidia puuhiilestä, jota käytetään ruoanlaitossa.

William Ewoi Lokamar paimentaa paahtavassa kuumuudessa viittäkymmentä vuohtaan. Akaasiapuiden kuivat oksat kahisevat tuulessa.

Suurin osa Lokamarin vuohista kuoli viime vuonna. Nyt hän saa lisätienestiä paimentamalla myös rikkaiden ihmisten eläimiä.

Vuohet napostelevat pienenpieniä vihreitä ituja, joita kasvaa kuivan maan piikikkäissä puskissa.

– Vuohet tietävät kyllä, että täällä ei ole tarpeeksi ruokaa. Ne elävät ilmaston mukana ja tuntevat sen, ja me tulkitsemme ilmastoa niiden kautta, Lokamar sanoo.

Joskus hän kävelee vuohien kanssa päiväkausia etsimässä vettä tai parempaa laidunmaata.

Pahimman kuivuuden aikana paimentolaiset saattoivat lähteä huhujen perään. Jos jossain oli kuulemma satanut vähän, kaikki lähtivät sinne. Yleensä perillä odotti pelkkää pettymystä ja lisää kuivuutta.

Kun aurinko korventaa, Lokamar istuu puun alla samanlaisella tiimalasin muotoisella pikkujakkaralla kuin kaikki paimentolaiset. Hän pyörittää pientä pussukkaa sormiensa välissä. Siellä on purutupakkaa. Muuta hänellä ei ole mukana päivän aikana, ei ruokaa eikä vettä.

Vuohet, lehmät ja kamelit ovat paimentolaisille kuin raha pankissa. Ne ovat ruokaa, niillä maksetaan myötäjäisiä ja niillä kerätään kunnioitusta yhteisössä. Kun eläimet kuolevat, on kuin talous romahtaisi ja finanssikriisi iskisi. Nyt se iskee yhä useammin.

– Niin kauan kuin on eläimiä pärjäämme. Mutta ilman niitä emme ole mitään. Me vain riudumme, Lokamar sanoo.

Flamingolauma lentää kohti Turkanajärven keskussaarta, Central Islandia.

Eurooppalaiset antoivat turkoosinvihreälle järvelle nimen Jademeri. Paikalliset tuntevat tämän maailman suurimman aavikkojärven yksinkertaisesti vetenä tai runsaan kalan järvenä.

Ja vedelle turkanalaiset ovat tulleet, kun kaikki muu on pettänyt.

Nytkin rannalla kuuluu monotoninen pum-pum-pum-ääni, kun uusia kalastusveneitä rakennetaan.

Ylösalaisin olevan veneen päällä istuu Mike Ekorobe.

Kun hänen kaikki eläimensä kuolivat kuivuuden vuoksi pari vuotta sitten, hän siirtyi paimentolaisesta kalastajaksi. Hän kuitenkin kaipaa vanhaa elämäänsä.

– Tuntui kamalalta. Se mistä elin, tuhoutui. Yritin löytää muita tapoja elättää itseni, ja päädyin tänne, hän sanoo.

Ekoroben kaltaisia on monia. Sen näkee jo sandaaleista, rannalla olevat kalastajat kertovat. Katso, hänellä on paimenen sandaalit, ja hänellä. Entisillä paimentolaisilla on jalassaan vanhoista autonrenkaista tehtyjä mustia sandaaleja, kalastajilla on muovisia tossuja.

Rannassa sijaitsevasta Kalokolin pikkukaupungista on lähdössä järvelle joukko kalastajia, vaikka aurinko paistaa vielä korkealla taivaalla.

Kalastajat lähtevät kauas ja ovat poissa vuorokausia.

Turkanajärvi on pitkä ja kapea; pohjoispää livahtaa juuri ja juuri Etiopian rajan yli. Vastarannalla on toinen kenialainen maakunta, Marsabit, ja siellä toisia heimoja.

Pitkälle matkaavat kalastajat kilpailevat kaloista muiden heimojen kanssa, ja konflikteja syntyy yhä useammin, koska kalaa on yhä vähemmän.

Kalastajat kalastavat myös luonnonsuojelualueella. Se on kiellettyä, mutta vaihtoehtoja ei heidän mukaansa ole. Moni on saanut kalastuksesta vankilatuomion.

Ranta oli ennen paljon korkeammalla, Kalokolin kalastajat kertovat. Heidän kotipaikkansa oli alkujaan järven rannalla, nyt se on monen sadan metrin päässä rannasta.

Vedenpinnan korkeus on aina vaihdellut, mutta nyt Turkanajärveä uhkaa ihminen.

Etiopia rakentaa viittä patoa Omo-jokeen, josta tulee jopa 90 prosenttia Turkanajärven vedestä. Sen lisäksi joen rannoille on suunnitteilla valtavia keinokasteluprojekteja.

– Etiopiassa kasvatetaan puuvillaa ja sokeriruokoa, jotka molemmat tarvitsevat paljon vettä. Kun lannoitteet huuhtoutuvat järveen, järvi saattaa saastua käyttökelvottomaksi, Friends of Lake Turkana -järjestön Ikal Angelei sanoo.

Suuret pato- ja keinokasteluprojektit Etiopian puolella yhdistettynä ilmaston lämpenemiseen jakavat ennen pitkää järven kahteen pienempään osaan, ennustavat tutkijat.

Turkanajärvellä ei ole laskujokea, vaan vesi haihtuu kuumuudessa ilmaan. Kun ilmasto lämpenee ja vedentulo samalla tyrehtyy, järvestä uhkaa tulla paljon entistä suolaisempi. Se tarkoittaa, että monet kalalajit eivät tulevaisuudessa pärjää siellä.

Kilpailu hupenevista resursseista voi leimahtaa väkivallaksi.

Aseita Turkanassa on runsaasti, poliiseja vähemmän.

Vettä ja laidunmaata on niellyt myös juuri se, minkä piti tuoda toivoa ja kehitystä.

Vuonna 2012 Turkanasta löytyi öljyä.

Sen piti olla siunaus.

Monet jättivät eläimensä ja juoksivat öljy-yhtiöiden luo työn perässä. Mutta työpaikkoja ei ollut paljon.

– Meillä on vahva tunne siitä, että emme ole hyötyneet öljystä mitenkään. Vaikka se voi tuoda vaurautta, pitää muistaa, millä hinnalla se tulee. Öljyntuotanto nielee valtavia määriä vettä, jota täällä ei ole, sanoo Ikal Angelei.

Ja öljy saattaa loppua muutaman vuosikymmenen jälkeen, ellei fossiilisia polttoaineita kielletä ennen sitä.

– Nyt öljyntuotanto on ajanut ihmisiä pois laidunmailtaan, Angelei sanoo.

Taapero nukkuu puun alla joitakin kymmeniä kilometrejä järven rannalta. Hänen äitinsä auttaa toista naista sitomaan kaulaan näyttävän kaulakorun. Se on naiseuden symboli turkanalaisten keskuudessa.

Ihmiset ovat kokoontuneet brittiläisen öljy-yhtiö Tullow Oilin vesipumpun ympärille. Se on ainoa merkki öljyrikkauksista, jonka nämä ihmiset ovat nähneet. Pumppu tuo laihaa lohtua keskelle aavikkomaisia olosuhteita. Veden pumppaaminen on työlästä, eikä vesi maistu maalle ja juurille, kuten tuttu jokivesi.

Esta Edukon on nähnyt jo niin monta kuivuutta, että hän ei osaa niitä laskea. Mutta hän syntyi juuri sen yhden, pahan kuivuuden jälkeen. Muut nyökkäävät, he tietävät mistä hän puhuu.

– Nyt on vaikeaa jakaa vettä ihmisten ja eläinten välillä. Täällä meillä ei ole aikaa sekä antaa eläinten juoda, että itse kantaa vettä kotiin, sanoo Edukon.

Pumppaaminen jatkuu koko päivän. Välillä päästetään vettä vuohille juotavaksi. Sitten pumpataan taas.

Esta Edukonilla on kuitenkin nyt uusi työ. Hän keittää puuroa koululaisille. Sellaista työtä ei ennen tarvittu, koska kouluja ei juuri ole ollut. Edelleen kahdeksan kymmenestä ei osaa lukea tai kirjoittaa.

Sekin on muuttumassa.

Kuivuudet ovat tuoneet kiinnostavan ilmiön. Yhä useampi laittaa lapsensa kouluun, koska pelkää, että lapset eivät voi enää elää paimentolaiselämää.

Nyt noin puolet Turkanan lapsista käy koulua, mikä on kuitenkin reilusti alle valtakunnallisen keskiarvon. Koko Keniassa vastaava osuus on 92 prosenttia.

– Emme näe paimentolaiselämässä mitään tulevaisuutta. Eläimet kuolevat, joten viemme nyt lapset kouluun. Ainakin kokeilemme sitä. Jotkut jäävät kotiin hoitamaan eläimiä, joita meillä vielä on. Odotamme vain, että nekin kuolevat, Edukon sanoo.

Ehkä sateet vielä palaavat ennalleen, hän pohtii. Sitä odotellessa koulu on hyvä vaihtoehto.

Friends of Lake Turkanan Ikal Angelei sanoo, että koulutuksen muutos tulee nyt liian nopeasti ja voimakkaasti. Se ei tule yhteisön sisältä. Tämä on johtanut siihen, että koulu nähdään paimentolaisuuden vastakohtana. Joko olet paimen tai käyt koulua.

Paimen William Ewoi Lokamar ei osaa lukea eikä kirjoittaa. Hän ei tiedä, mitä tehdä, jos myös loput 50 vuohta kuolee.

– En voi erottaa itseäni paimentolaisuudesta. Olen osa sitä ja se on osa minua, hän sanoo.

Suuret muutokset saattavat parhaassa tapauksessa johtaa siihen, että Turkana kouluttautuu ja kehittyy nopeammin. Mutta paimentolaiskulttuurin kuolema jättää jälkeensä käsinkosketeltavan surun turkanalaisissa.

Turkanalaiset eivät juurikaan ilmaise tunteitaan, mutta yhden asian he toistavat useasti. Sydämeen sattuu.

Kuuntele Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma, jossa käydään Turkanajärvellä. Lisäksi keskustellaan siitä kenen on vastuu ilmastonmuutoksesta, kansalaisten vai poliitikkojen?

Vuoropäällikkö Andrian Satrio kaataa metalliseen pikkukannuun kauramaitoa, höyryttää sen vaahdoksi ja valuttaa tarkasti cappuccino-kuppiin. Entistä useampi helsinkiläisen Roasberg-kahvilan asiakas haluaa cappuccinonsa, lattensa tai muun kahvinsa kauramaidolla, niin myös espoolainen Ella Norja.

– Ehkä maun takia. Olen tottunut käyttämään kahvissa kauramaitoa, hän sanoo.

Maun lisäksi Ella Norja perustelee valintaansa ekologisuudella. Kotiin hän kertoo ostavansa suomalaisen valmistajan kauramaitoa, koska haluaa tukea kotimaista tuotantoa.

Ruokakulttuuriin perehtyneen Helsingin yliopiston väitöskirjatutkijan Sami Koposen mukaan kauramaito sopii erittäin hyvin tämän hetken ruokatrendeihin. Sen valitseminen on hänen mielestään kuluttajan kannanotto ajankohtaisiin kysymyksiin.

– Kauramaidon valinta viestittää siitä, että halutaan olla kiinni erilaisissa ajankohtaisissa ruokakysymyksissä ilmastonmuutokseen, terveyteen ja kasvissyömiseen liittyen, Sami Koponen sanoo ja hörppii kauralattea.

Kauramaidon myynti kasvaa niin, että hyllyjä on kaupoissa tyhjillään

Kauramaidon suosion kasvu on nyt niin haipakkaa, että suosikkituotteet ovat ajoittain kauppojen hyllyistä lopussa.

– Keskeisin syy on se, että joillakin isoimmista valmistajista ei ole ollut kykyä vastata näin ryminällä kasvaneeseen kysyntään. Paikoitellen on jouduttu myymään jopa "eioota", mikä on tosi ikävä juttu, valikoimajohtaja Antti Oksa S-ryhmästä sanoo.

Myös Keskon mukaan ruotsalaisen Oatlyn suosituimpien tuotteiden saatavuudessa on tällä hetkellä haasteita valmistajan tuotantoteknisistä syistä johtuen.

Oatlyn mukaan yhtiö yrittää vastata ennakoitua suurempaan kysyntään ja on muun muassa rakentamassa uusia tuotantolinjoja.

Lehmänmaidon kulutukseen on matkaa

Kauramaidon myynti on kaiken kaikkiaan suurimmissa ruokakauppaketjuissa jyrkässä nousussa.

– Tänä vuonna kaurajuomien myynnin kehityksen osalta voidaan puhua jopa läpimurtotason kasvusta, Keskon päivittäistavarakaupan tuoretuotteiden osto- ja myyntipäälllikkö Timo Kirjavainen sanoo.

Maidon tapaan käytettävien kasvipohjaisten juomien myynti on K-ruokakauppaketjussa kasvanut tänä vuonna noin puolella viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Eniten ovat nousseet juuri kaurajuomien myyntilitrat.

Myös S-ryhmässä kauramaitojen myynti on kasvanut 60 prosentilla viime vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. S-ryhmän arvio on, että se myy kaurajuomia tänä vuonna 9 miljoonaa litraa.

Maitoon verrattuna kauramaitojen myynti on kuitenkin yhä hyvin pientä. Esimerkiksi S-ryhmässä kaurajuomien myynnin osuus on ollut tänä vuonna 3 prosenttia nestemäisistä maitotuotteista ja kasvipohjaisista juomista.

Kaura on suomalaisille tuttu ja kotoisa

Ruokakulttuuria tutkiva Sami Koponen uskoo, että kauramaidon suosion taustalla on myös sen käytännöllisyys. Useat kaurajuomat säilyvät avaamattomina huoneenlämmössä, ja niitä voi hankkia vaikka verkkokaupasta suuria määriä kerrallaan.

Kaura sopii erilaisiin ruokavalioihin, mikä helpottaa arkea.

– Monissa perheissä kaura tarjoaa mahdollisuuden toteuttaa yhden maidon politiikkaa, kun on erilaisia ruokavalioita, ruokatottumuksia ja allergioita, hän sanoo.

Kaura on suomalaisille todella tuttu raaka-aine, ja kasvipohjaisista juomista nimenomaan kaurajuomien kulutus nousee nyt selvästi. Se on suomalaisille kotoisampi vaihtoehto kuin soija-, riisi- tai mantelimaito.

Moni kuluttaja haluaa suosia lähellä tuotettua ruokaa, minkä Koponen uskoo lisäävän kotimaisten kauramaitojen kulutusta.

Kotimaiset kauramaidot valtaavat hyllyjä

Tänä vuonna kauppoihin on tullut useita uusia kotimaisten valmistajien kauramaitoja.

– Meillä tuotelukumäärä on tänä vuonna kaksinkertaistunut ennen kaikkea sen kautta, että peliin on tullut hienosti mukaan kotimaisia valmistajia, S-ryhmän valikoimajohtaja Antti Oksa sanoo.

Ulkomaiset tuotteet ovat pitkään hallinneet kauramaitohyllyjä, mutta kaurabisnekseen lähteneille kotimaisillekin valmistajille kaurajuomat ovat olleet erittäin tuottoisia.

Esimerkiksi kouvolalainen Kaslink tuli kauratuotteillaan markkinoille runsas vuosi sitten. Yhtiön mukaan kauramaidon ja muiden kauratuotteiden kysynnän kasvua voi koko tänä aikana kutsua jopa räjähdysmäiseksi. Kaslink vie tuotteitaan myös ulkomaille ja etsii uusia vientimahdollisuuksia.

Mainosten kauramaito on nuorten juoma

Mainonnassa kauramaito näyttäytyy trendikkäänä ja nuorekkaana juomana.

– Kauramaito vetoaa markkinoinnillaan nuoriin kuluttajiin, joilla ei ehkä ole vakiintuneita tottumuksia lehmänmaidon juomisesta. He vaikuttavat olevan kauramaidon ydinkohderyhmää, ruokakulttuurin tutkija Sami Koponen sanoo.

Myös S-ryhmän Antti Oksan mukaan nuorten osuus käyttäjissä painottuu, vaikka kauramaitoa ostavatkin kaikenikäiset.

– Pari-kolmekymppiset ja varhaisessa keski-iässä olevat korostuvat käyttäjissä selvästi, Antti Oksa sanoo.

Tutkija Sami Koponen arvelee, että kauramaito on tullut suomalaiseen ruokakulttuuriin pysyvästi.

– Suurin buumi voi mennä ohi, mutta uskon ettei tämä ole mikään ohimenevä trendi.

Lue myös:

Tutkija odotti vuosikymmeniä, että kaura löisi läpi – sitten tulivat nyhtökaura ja kauramaito, ja nyt hän sanoo olevansa taivaassa

– Kaikki johtajat saisivat ottaa oppia isä-Bushilta siinä mielessä, että selkeä ulkopolitiikka on toimeenpanoa eikä lausuntoja ja puhumista. Hyvät neuvot löytyisivät sieltä niin Trumpille kuin muillekin.

Näin tiivistää George H. W. Bushin perintöä Suomen entinen pitkäaikainen Yhdysvaltain-suurlähettiläs Jukka Valtasaari.

Yhdysvaltain entinen presidentti George H. W. Bush kuoli perjantaina 94-vuotiaana. Bush oli presidenttinä vuosina 1989–1993. Hän oli järjestyksessä Yhdysvaltain 41. presidentti.

Jukka Valtasaari tapasi Bushin useita kertoja vierailujen ja Valkoisessa talossa järjestettyjen tapahtumien yhteydessä.

– Hän oli herrasmies, joka otti kaikki huomioon. Hän kohteli ihmisiä samalla tavalla. Olipa kyseessä YK:n pääsihteeri tai hissimies, Valtasaari sanoo.

Bushin presidenttikausi oli erittäin turbulenttia aikaa: Itä-Euroopan murrokset alkoivat ja lopulta Neuvostoliitto romahti. Valtasaari korostaa Bushin roolia Euroopan uudelleen muotoutumisessa.

– Se on asia, josta hän on saanut aivan liian vähän arvostusta osakseen. Toukokuun lopussa 1989 hän puhui vapaasta ja yhtenäisestä Euroopasta. Se oli visio siitä, millainen Euroopasta oli tulossa. Hän oli puoli vuotta edellä Berliinin muurin kaatumista.

Bush muistetaan myös toisesta valtavasta uutistapahtumasta, Persianlahden sodasta.

Bush kävi Helsingissä neuvottelemassa tilanteesta Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatšovin kanssa syyskuussa 1990, kun sodan alkamisesta oli kulunut viisi viikkoa.

– Yhdysvallat ja Neuvostoliitto olivat ensimmäistä kertaa yhtä mieltä YK:n turvallisuusneuvostossa. Yksimielisyys presidenttitasolla vahvistettiin Helsingissä, Valtasaari toteaa.

Valtasaari oli Washingtonin suurlähettiläänä vuosina 1988–1996 ja 2001–2005.

"Bush ja Koivisto ymmärsivät toisiaan tavattoman hyvin"

Ensimmäisellä vierailulla Bush kävi Suomessa kuitenkin jo vuonna 1983 ollessaan Ronald Reaganin varapresidenttinä.

Tuolloin hän tapasi presidentti Mauno Koiviston presidentin kesäasunnolla Naantalin Kultarannassa. Samalla alkoi Bushin ja Koiviston tuttavuus.

– He söivät pitkän lounaan, joka venähti ja venähti. Siitä lähtien he olivat keskenään kirjeenvaihdossa.

Yle haastatteli Bushia tämän Suomen-vierailun aikana vuonna 1983. Voit katsoa haastatteluvideon täältä.

Valtasaaren mukaan Koivistolla ja Bushilla "synkkasi" keskenään hyvin. Tästä osoituksena voi kirjeenvaihdon lisäksi pitää sitä, että Koivisto oli yksi kymmenestä valtionpäämiehestä, joille Bush soitti tultuaan valituksi presidentiksi.

– He ymmärsivät toisiaan tavattoman hyvin. Muutamat tapaamiset, joissa olin mukana, olivat mutkattomia samanikäisten sodan käyneiden miesten ja samanpituistenkin miesten välillä.

Valtasaari muistelee Koiviston Yhdysvaltain-vierailua vuonna 1991. Bush oli juuri päässyt pois sairaalahoidosta ja median kiinnostus oli valtava.

– En ole nähnyt missään yhtä paljon kameroita kuin silloin. Bush kehui, että Koivisto tunsi Neuvostoliiton paremmin kuin kukaan hänen tuntemansa ihminen. Se meni ulos joka tuutista.

Bush syntyi vauraaseen perheeseen

George H. W. Bush syntyi 12.6.1924 Miltonissa Massachusettsin osavaltiossa. Hänen isänsä Prescott toimi pankkiirina ja senaattorina. Myös äiti Dorothy oli vauraasta suvusta.

Bush opiskeli Phillipsin akatemiassa Massachusettsissa täysi-ikäisyyteen asti. Armeijaan hän liittyi 18-vuotispäivänään toisen maailmansodan ollessa käynnissä.

Sodassa Bush toimi laivaston lentäjänä ja osallistui yli 50 taistelutehtävään. Bushin kone ammuttiin alas Tyyneenmereen, mutta hänet onnistuttiin pelastamaan.

Sodan jälkeen hän jatkoi opintojaan Yalen yliopistossa. Hän valmistui taloustieteistä vuonna 1948.

Valmistuttuaan hän muutti Texasiin ja alkoi työskennellä öljybisneksessä. Muutama vuosi myöhemmin Bush oli perustamassa öljyalan yrityksiä.

Politiikkaan vuonna 1963

Vaurastunut Bush siirtyi politiikkaan vuonna 1963, kun hänet valittiin republikaanipuolueen paikallisjohtajaksi Harrisin piirikunnassa Texasissa. Samana vuonna hän pyrki senaattiin, mutta hävisi demokraattien ehdokkaalle.

Kaksi vuotta myöhemmin Bush valittiin edustajainhuoneeseen, jossa hän istui kaksi kautta eli vuoteen 1970 asti. Hän pyrki senaattiin, mutta ei tullut valituksi.

1970-luvulla Bush työskenteli korkeissa viroissa muun muassa Yhdysvaltain YK-suurlähettiläänä ja keskustiedustelupalvelu CIA:n johtajana. Hän oli myös republikaanien kansalliskomitean johdossa.

Vuonna 1980 George H. W. Bush pyrki republikaanien presidenttiehdokkaaksi, mutta hävisi Ronald Reaganille. Bush nousi kuitenkin Reaganin varapresidentiksi ja jatkoi varapresidenttinä myös Reaganin toisella kaudella.

Presidenttikausi oli turbulenttia aikaa

Vuoden 1988 vaaleissa Bush nousi presidentiksi voitettuaan demokraattien Michael Dukakisin.

Ensimmäistä vuotta vallassa värittivät Itä-Euroopassa alkaneet murrokset.

Seuraavan vuoden alussa Yhdysvallat syrjäytti Panaman diktaattorin Manuel Noriegan.

Vuonna 1990 alkoi Persianlahden sota, kun Irak oli miehittänyt öljyrikkaan Kuwaitin. Bush kokosi koalition, joka voitti Saddam Husseinin ja turvasi Yhdysvaltojen liittolaisen Saudi-Arabian. Bush puhui tilanteesta televisiossa 8. elokuuta.

Bushin suosio nousi Persianlahden sodan myötä Yhdysvalloissa huippulukemiin. Korkeimmillaan hänen kannatuksensa oli yli 80 prosentin luokkaa.

Taloustaantuma söi kannatusta

Bushin saavutukseksi lasketaan myös Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta pohjustaneiden neuvottelujen käyminen Kanadan silloisen pääministerin Brian Mulroneyn kanssa.

Taloustaantuma kuitenkin söi Bushin kannatusta. Bushin iskulauseena oli ollut "Ei lisää veroja", mutta hän joutui syömään sanansa ja taipumaan veronkorotuksiin.

Bush menetti konservatiivien tukea. Arvostelijoiden mielestä hän ei ollut hoitanut riittävän hyvin kotimaan asioita.

Vuonna 1993 Bush hävisi presidentinvaalit demokraattien Bill Clintonille.

Hyväntekeväisyyttä Clintonin kanssa

Presidenttikautensa jälkeen George H. W. jäi eläkkeelle, mutta esiintyi vielä paljon julkisuudessa muun muassa poikansa presidenttikampanjassa.

Myöhempinä vuosinaan George H. W. Bush tunnettiinkin myös poikansa kautta. George W. Bush oli Yhdysvaltain presidenttinä vuosina 2001–2009.

Vanhempi Bush myös keräsi varoja yhdessä Bill Clintonin kanssa Kaakkois-Aasian tsunamin ja Haitin vuoden 2010 maanjäristyksen uhrien auttamiseen.

George H. W. Bush ei ollut presidenttinä median suosikki, kuten ei hänen poikansakaan vuosia myöhemmin.

Bushia pidettiin pragmaattisena poliitikkona, mutta ei erityisen vetovoimaisena puhujana tai esiintyjänä.

Bushin puoliso Barbara menehtyi pitkäaikaisen sairauden jälkeen 92-vuotiaana huhtikuussa 2018. Pariskunta ehti olla naimisissa 73 vuotta.

Pariskunta sai kuusi lasta. Heistä George nuoremman lisäksi politiikassa on ollut mukana tämän pikkuveli Jeb, joka toimi Floridan kuvernöörinä 1999–2007. Jeb Bush oli mukana republikaanien presidenttiehdokaskilpailussa vuonna 2016, mutta luopui kilpailusta.

Vauhdikas mutta Suomessa vähemmän tunnettu fakta George H. W. Bushista oli hänen laskuvarjohyppyharrastuksensa.

Bush sairasti pitkään Parkinsonin tautia ja oli viimeiset vuotensa pyörätuolissa.

Kuitenkin vielä 90-vuotispäivänään hän hyppäsi tandem-laskuvarjohypyn. Entinen lentäjä hyppäsi laskuvarjolla myös 80- ja 85-vuotispäivinään.

Lisää aiheesta:

Yhdysvaltain entinen presidentti George H. W. Bush on kuollut

George H. W. Bushin haastattelu Suomen vierailulla vuonna 1983 Elävässä Arkistossa

Markku Toivola on kuljettanut leipomotuotteita kuorma-autolla yli 30 vuotta. Seitsemän vuotta sitten mies joutui reitillään onnettomuuteen. Toinen osapuoli menehtyi.

Törmäyksen jälkeen sokkiin vaipunut Toivola ei kyennyt soittamaan hätänumeroon. Ensimmäinen paikalle ajanut autoilija soitti apua.

Vaikka asikkalalainen kuljetusyrittäjä oli onnettomuuteen tyystin syytön, kantaa hän sen jälkiä mukanaan loppuelämänsä. Etenkin pimeässä kuljettaja on erityisen valpas.

– Kyllä se oli pitkään mielessä, miksi tämä tapahtui juuri minulle.

Ilman fyysisiä vammoja selvinnyt Toivola kuljetettiin terveyskeskukseen. Siellä hän sai keskustella lääkärin kanssa muutaman tunnin. Seuraavana yönä Toivola lähti taas ajamaan.

– Ei ollut paljon vaihtoehtoja, kun olen yrityksen ainoa kuljettaja.

Läheltä piti -tilanne voi ahdistaa yhtä paljon kuin onnettomuus

Raskaan liikenteen turvallisuutta muun muassa Trafille tutkinut Tarja Ojala on 1990-luvulta alkaen tarkastellut kuljettajien onnettomuuskokemuksia ja niiden vaikutusta kuljettajien psyykkiseen hyvinvointiin.

Hänen mukaansa vakavat tapaukset kuormittavat ihmisiä eri tavoilla. Pelkkä läheltä piti -tilanne voi stressata kuljettajia yhtä paljon kuin tuhoisa kolari.

– Jos osallisena on lapsia, se voi kuormittaa kuljettajaa äärimmäisen paljon.

Onnettomuuskokemus pysyy kuljettajan mukana aina. Joillekin taakka on liian suuri kannettavaksi.

– Tiedän tapauksia, joissa kuljettaja on päätynyt itsemurhaan. Tai sitten vaihdetaan ammattia, vaikka siihen ei olisi mitään osaamiseen liittyvää syytä, Ojala kertoo.

Liikenneturvan tilastoista selviää, että kuolemantapaukset raskaan ajoneuvon onnettomuuksissa ovat pitkällä aikavälillä vähentyneet, mutta viime vuosien aikana määrässä on hienoista nousua. Liikenneturvan mukaan valtaosan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista aiheuttaa jokin muu kuin raskas ajoneuvo.

Työterveys huolettaa asiantuntijoita

Tutkija Tarja Ojalan mukaan kaikissa kuljetusyrityksissä työterveys ei ole riittävän hyvissä kantimissa. Asia tulee ilmi juuri onnettomuustilanteissa ja niihin varautumisessa.

– Jos on hyvä työnantaja, siellä on varauduttu ja on selkeät suunnitelmat. Esimerkiksi jos jotain sattuu vieraalla paikkakunnalla, kuka tulee hakemaan pois. Tämä ei ole missään tapauksessa kaikissa yrityksissä kunnossa.

Trafin johtava asiantuntija, psykologi Inkeri Parkkari on huomannut saman asian. Hänen mukaansa ongelmia on enemmän pienissä raskaan liikenteen yrityksissä.

On ollut tapauksia, ettei kuljettajan hyvinvointi ole kiinnostanut työnantajaa. Inkeri Parkkari

Sekä Ojala että Parkkari ovat onnettomuustutkintoja tehdessään huomanneet, että työnantajalta ei aina löydy empatiaa kuljettajaa kohtaan.

– On ollut tapauksia, että työnantajaa on kiinnostanut vain auton kunto, Parkkari kertoo.

Onnettomuuden kokenut kuorma-autonkuljettaja Markku Toivola on yksityinen kuljetusyrittäjä. Kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen mies olisi kaivannut enemmän ohjattua apua, vaikka pääsikin purkamaan tuntojaan lääkärille.

– Ei se minulle olisi riittänyt. Silloin tosin lähdin lomalle hyvän kaveriporukan kanssa seuraavalla viikolla.

Toivola kertasi tapahtunutta ystävilleen useaan kertaan, sai heiltä tukea ja hiihti pohjoisen lumilla. Lopulta ahdinko helpotti.

Tukipuhelin palvelee 24/7

Raskaan liikenteen ammattilaisille on olemassa oma vertaistukipuhelin. Suomen Kuljetus ja Logistiikka Skal ry:n ja Rahtareiden ylläpitämään numeroon voi soittaa kellon ympäri. Numeron päivystämisestä vastaa Autoliitto.

Vertaistukea antavat vapaaehtoiset miehet ja naiset, joilla on jokin kontakti alaan. Yksi heistä on puhelinta perustamassa ollut kuljetusyrittäjä Ahti Myllys. Hän on pyörittänyt rattia työkseen 47 vuotta.

Myllys kertoo, että aina raskasta liikennettä koskevan vakavan onnettomuuden jälkeen soitot lisääntyvät. Kun erään usean auton ajoringistä yksi kuljettaja menehtyi onnettomuudessa, tukea tarvitsivat myös muut saman ringin kuljettajat.

– Inhimillisen menetyksen lisäksi siinä sekoittui koko ajorinki, kun yksi kuljettaja ja auto olivat pois pelistä.

Vertaistukipuhelinta onkin kiitelty siitä, että auttajat ymmärtävät apua tarvitsevan taustat – miten yksi onnettomuus voi vaikuttaa kuljetusyrittäjän talouteen radikaalisti.

Myllys muistaa tapauksen, jossa henkistä tukea tarvitsi puolisonsa menettänyt kuljettaja. Hän oli saanut kriisiapua, mutta työhuolia ymmärsi vasta toinen liikennöitsijä. Yksinhuoltajaksi jääneen kuljettajan oli pakko vaihtaa ammattia.

Vertaistukipuhelin ei kuitenkaan varsinaisesti käy kuumana. Skal ry:stä kerrotaan, että tavallisesti puhelin soi muutaman kerran kuussa.

Tutkija Tarja Ojala uskoo, että osa kuljettajista ei osaa hakea apua, vaikka sitä tarvitsisi. Tukipuhelinta hän pitää silti merkittävänä.

– Puhelinpalvelu on tärkeä perälauta. Se täydentää, ja niin kauan kuin soittoja tulee, sille on tarvetta.

Pete Parkkosen kiharat hiukset ovat kosteat. Hän on käynyt pelaamassa sählyä ennen haastattelua. Parkkonen juo palauttavaa juomaa.

Verkkaritakkiin ja farkkuihin pukeutunut Parkkonen voisi olla kuin kuka tahansa 28-vuotias urheileva nuori mies. Artistiksi hänet arvaa korkeintaan käsistä. Sormissa on isoja sormuksia ja kynnet on maalattu mustiksi.

Parkkonen nousi julkisuuteen jo kymmenen vuotta sitten Idolsista. Kaksi vuotta sitten Kohta sataa -kappaleen video muutti kaiken. Alastonta vartaloaan esitellyt laulaja teki itsestään seksiobjektin.

– Voin mielelläni kantaa seksisymbolin viittaa, jos Suomen kansa sitä oikein haluaa. Eipä siitä voi huono fiilis tulla, laulaja virnistää.

10 vuoden opit

Se oli hirveä vääryys. Yleisö tyrmistyi, kun vuoden 2008 Idolsin ennakkosuosikki Pete Parkkonen tippui kisasta. Pihtiputaalainen sijoittui kolmanneksi, kun finaaliin menivät Koop Arponen ja Anna Puustjärvi, joka nykyisin tunnetaan artistinimellä Anna Puu.

Parkkonen on tänä vuonna miettinyt paljon uraansa, koska sitä on takana kymmenen vuotta. Tuona aikana moni asia on muuttunut. Hänen ensimmäistä levyään myytiin vielä fyysisinä kappaleina, kun nykyisin musiikkia kuunnellaan lähinnä suoratoistopalveluista.

– Aika tuntuu pitkältä, mutta nopealta. Samaan aikaan voi miettiä, että olen vasta urani alussa.

Suuri muutos on tapahtunut myös mediassa. Vielä kymmenen vuotta sitten Parkkosesta lehteen painetuista jutuista puhuttiin vasta seuraavana päivänä. Älypuhelimien aikana uutiset ovat parin tunnin päästä vanhoja.

– Tänään se on kuin Tinder-peliä eli katsotaan uutiset ja mennään seuraavaan.

Koska olin objektoinut itseni videolla, se antoi luvan ihmisille tehdä keikoilla seksuaalista häirintää. Minua kouritaan hiuksista varpaisiin.

Pete Parkkonen kokee, että media on kohdellut häntä suhteellisen hyvin. Hyötyä on ollut enemmän kuin haittaa.

– Julkisuuden kautta olen voinut tuoda musiikkiani ihmisten tietoisuuteen. Julkisuus on ollut 75 prosenttisesti positiivista. Se 25 prosenttia on sitten vahvasti paskaa. Se vie yksityisyyden ja yksityisen elämän.

Kaveriporukan kanssa bailaamaan lähtiessä pitää miettiä, minne menee ja mitä tekee. Laulaja kestää itseään koskevat ikävät jutut, mutta perhettään käsitteleviä juttuja hän ei siedä.

– Keltainen lehdistö osaa myöskin värväillä omat lauseensa mun suuhun. Sekin on nyt tiedossa ja paremmin hallussa kuin kymmenen vuotta sitten. Nyt tietää, mitä suustansa latelee.

Kohta sataa...

"HUHHUH mitä kihelmöintiä musavideon katsominen aiheutti."

Näin kommentoi yksi keskustelija Vauva.fi-sivustolla Pete Parkkosen Kohta sataa -musiikkivideota pari vuotta sitten.

Viivi Huuskan ohjaamalla videolla laulaja sivelee öljyttyä vartaloaan, kuohuviini suihkuaa haarovälistä ja sanat viittaavat suorasukaisesti seksiin.

Kohuhan siitä syntyi. Suomessa ei aiemmin oltu nähty yhtä eroottista musiikkivideota, jossa pääosassa on mies. Sosiaalisessa mediassa osa ihasteli videota, toisten mielestä se esineellisti miehiä.

Parkkosen mukaan tekijät jännittivät vastaanottoa, mutta silti valtava huomio yllätti.

– Emme osanneet odottaa, että se räjähdys olisi ollut noin valtava. Siinä sitten herkuteltiin medialla. Se meni ihan maaliin asti.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Video muutti suhtautumisen Pete Parkkoseen. Se konretisoitui etenkin keikoilla. Yleisö oli tarrannut kiinni komeaan mieheen aiemminkin, mutta videon jälkeen hanakoita käsiä tuli huomattavasti enemmän.

– Koska olin objektoinut itseni videolla, se antoi luvan ihmisille tehdä keikoilla seksuaalista häirintää. Minua kouritaan hiuksista varpaisiin.

Satunnaisista tapauksista Parkkonen ei välitä, mutta jatkuvana se ei tunnu kivalta. Silloin laulaja pyrkii lopettamaan tilanteen välittömästi ja kertomaan, että asia ei ole ok.

Suomessa ei ole totuttu, että mies on seksiobjektina ja katseen kohteena Parkkosen tavoin. Ainakaan tänä päivänä.

– Harvoin miehet uskaltavat puhua seksuaalisesta häirinnästä. Se on jollakin tavalla noloa.

Parkkonen kertoo, että hän on puhunut muutaman artistikollegan kanssa seksuaalisesta häirinnästä. Silti aiheesta keskustellaan edelleen vähän. Kuten myös siitä että naiset lähestyvät miehiä aiempaa rohkeammin.

– Sitä ei varmaan ole ennen vanhaan ajateltu, että se olisi väärin. On ajateltu, että se on okei, että nainen koskee miestä, mutta se ei ole okei, että mies koskee naista.

Parkkonen on kuitenkin tyytyväinen, että asiat ovat menossa parempaan päin.

– Tänä päivänä osataan ja uskalletaan puhua. Miehetkin saavat avata suunsa.

Hymypoika

Pete Parkkonen kaivaa esiin hiuslenkin ja pyöräyttää hiuksensa ponnarille. Laulaja jaksaa poseerata kuvaajalle, vaikka takana on lähes 30 haastattelua. Hänestä ollaan kiinnostuneita enemmän kuin koskaan aiemmin.

Parkkonen on juuri julkaissut neljännen albuminsa, Pete. Toinen suomenkielinen levy on artistin mukaan rakkausalbumi, joka on poppia lisämausteilla. Kappaleissa lauletaan elämänkokemuksista, itsensä etsimisestä ja epäröinnistä.

Levyllä on kuitenkin vahva eroottinen fiilis, mikä on jatkumoa Kohta sataa -kappaleelle. Monin paikoin Parkkosen tyyli tuo mieleen amerikkalaislaulaja Lenny Kravitzin esiintymisestä lähtien. Vertailu Kravitziin ei suomalaislaulajaa haittaa.

Parkkonen vaikuttaa olevan tällä hetkellä ihmisten mielissä lähinnä seksiä tihkuva artisti. Kuinka hän itse näkee imagonsa suomalaisten silmissä?

– Kun katson peiliin, näen rehellisen, hymyilevän ja ystävällisen ihmisen. En ole pyrkinyt tekemään mitään sellaista, mitä en ole. Luulen, että olen sellainen hymypoika Suomelle.

Yhä useampi fysioterapeutti käyttää nykyään faskiakäsittelyä hoitaessaan asiakkaita. Moni fysioterapia-asiakas kertoo löytäneensä avun pitkäaikaisiin kipuihinsa faskioiden käsittelystä, vaikka myöntääkin hoitotavan kirvoittavan usein kivun kyyneleitä silmännurkkaan.

– Kyllä se välillä tuntuu aika kipeältäkin ja välillä on vedet silmissä, kun hoitoa annetaan. Mutta kun se on niin hirveän hyvä, niin sen kyllä kestää, kertoo hämeenlinnalainen Marja-Terttu Dahl, jolla on hoitomuodosta jo usean vuoden kokemus.

Päänsärkypotilaille, leikkausten ja urheiluvammojen jälkitiloihin, mutta sitä voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi. Marianne Salonen

Faskia on sidekudosta: peitekalvoa, joka ympäröi ja yhdistää kehon lihaksia, sisäelimiä, hermoja ja luita. Faskioita on verrattu kokovartalosukkahousuun, joka pitää kehoa kasassa. Niitä rinnastetaan myös kalvoihin, jotka muodostavat appelsiinin lohkot.

Usein lihaskalvokäsittelyä käytetään hoitamaan selkää, reisiä, pohkeita, säären etuosaa ja niska-hartiaseutua. Hämeenlinnalainen fysioterapeutti Marianne Salonen käyttää faskiatekniikkaa noin 80 prosentille asiakkaistaan, suurimmaksi osaksi tuki- ja liikuntaelinasiakkaille.

– Päänsärkypotilaille, leikkausten ja urheiluvammojen jälkitiloihin, mutta sitä voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevästi, kertoo Salonen.

Tieto faskiarakenteen anatomiasta on kehittynyt huimasti

Faskioiden olemassaolo on tiedetty pitkään, mutta niiden kolmiulotteisuutta ei ole aikaisemmin pystytty kuvantamaan. Anatomian tutkimusmenetelmät ja välineet ovat kuitenkin kehittyneet 2000-luvulla voimakkaasti. Ammattilaisten mukaan se selittää käsittelyn suosion kasvua fysioterapiassa viime vuosina.

– Varsinkin tieto faskiarakenteen anatomiasta ja lihasten yhteyksistä toisiinsa on lisääntynyt huimasti, myöntää fysiatriaan erikoistuva yleislääkäri Jani Takatalo Oulun Terveystalosta.

Kalvoilla on merkitystä

Vasta viime vuosina on alettu ymmärtää, miten suuri merkitys ihmisen liikkuvuuteen kehon kalvoilla on. Kun kalvo kiristyy, siihen tulee kiinnikkeitä, jotka heijastuvat muualle kehoon ja aiheuttavat kipua. Faskiat voivat kiristyä esimerkiksi arpien vaikutuksesta.

– Ihmiskeho pystyy mukautumaan tosi paljon. Kalvojen kiinnikkeet eivät välttämättä haittaa, mutta kun tulee ikää tai muita kehon rasitteita, ne saattavat aiheuttaa ongelmia, kertoo Suomen Fysioterapeutit ry:n puheenjohtaja Tiina Mäkinen.

Keho pystyy tiettyyn määrään kompensaatioita, mutta kun niitä on liikaa, keho alkaa oireilla. Nita Tolvanen

Fysioterapeutti, lasten fysioterapian erikoisasiantuntija Nita Tolvanen sanoo itse hoitavansa asiakkaansa faskioita vammoissa, joissa oire on vammamekanismiin nähden verrattain voimakas. Tälläinen vamma on Tolvasen mukaan esimerkiksi nilkan nyrjähdys, joka saattaa usein vaivata vielä kuukausien jälkeen nyrjähtämisestä.

– Keho pystyy tiettyyn määrään kompensaatioita, mutta kun niitä on liikaa, keho alkaa oireilla. Tällöin pieni uusi vamma voi olla liikaa. Tästä syystä faskiamanipulaatiossa kerätään tietoa aikaisemmista vammoista, koska niillä saattaa olla iso merkitys nykyiselle oireelle, kirjoittaa Tolvanen sähköpostissaan.

Liikunta tulee paljon helpommaksi sen jälkeen. Marja-Terttu Dahl

Marja-Terttu Dahlilla on takanaan useita leikkauksia, joiden takia hän käy fysioterapeutilla säännöllisesti. Hämeenlinnalainen eläkeläinen käy sekä joogassa että pilateksessa ja kävelee pitkiä kävelylenkkejä lähes päivittäin. Nykyään Dahlin fysioterapeutti hoitaa asiakastaan usein käyttäen faskiakäsittelyä.

– Kudostyyppini on sellainen, joka kasvaa aika herkästi arpikudosta. Faskiakäsittelyllä ollaan saatu se arpikudos venyvämmäksi ja elastisemmaksi. Liikunta tulee paljon helpommaksi sen jälkeen, kertoo Dahl.

Yksi hoitomuoto muiden joukossa

Faskiakäsittelyissä on olemassa useita koulukuntia. Marianne Salonen ja Nita Tolvanen ovat käyneet italialaisen Luigi Steccon menetelmän mukaisen koulutuksen. Asiantuntijoiden mukaan kaikkien koulukuntien perimmäinen tarkoitus on kuitenkin mukauttaa lihaskalvon toiminta niin, että se pystyy liikkumaan normaalisti.

– Faskioiden hoitamisella pyritään saamaan lihasten yhteistyö mahdollisimman hyväksi, yksinkertaistaa fysiatriaan erikoistuva yleislääkäri Jani Takatalo.

Tuki- ja liikuntaelinsairauksissa on kyse useimmiten toiminnallisista vaivoista, ei niinkään rakenteellisista. Faskiakäsittely auttaa erityisesti toiminnallisissa kehon ongelmissa.

– Tämä on yksi passiivinen hoitomuoto muiden joukossa. Yritetään saada ihminen nopeammin oman aktiivisen tekemisen piiriin. Oma harjoittelu on kuitenkin kuntoutuksessa ja fysiatrisessa hoidossa yksi tärkeimmistä hoitomuodoista, korostaa Takatalo.

Lisätutkimusta kaivataan

Fysiatriaan erikoistuva yleislääkäri Jani Takatalo kertoo, että hyvistä kokemuksista huolimatta lisätutkimuksia faskiahoitojen vaikutuksista kaivataan.

– Esimerkiksi lihaskalvokäsittelystä alaselkäkivun hoidossa on jonkinlaista näyttöä jo olemassa, mutta huomattavasti lisää tutkimuksia vielä tarvitaan hoitomuodon tukemiseksi.

Onko Liina Tiusanen väärässä puolueessa?

Tyypillinen keskustan jäsen on mies, kuusikymppinen ja asuu todennäköisesti Itä- tai Pohjois-Suomessa. Väkirikkaalla Uudellamaalla keskustalaisista asuu vain joka kymmenes.

Helsinkiläinen Liina Tiusanen, 27, on syntynyt pääkaupungissa, vastustaa turpeenpolttoa, turkistarhausta ja syö lähinnä kasvisruokaa. Silti hän otti keskustan jäsenkirjan, eivätkä teatterikorkeakoulun käyneet vanhemmat ilahtuneet.

– Äiti on antanut selkeästi ymmärtää, että olen hyvä tyyppi, mutta puolue on väärä, Tiusanen naurahtaa.

Miksi keskustaan liittyy Liina Tiusasen kaltainen ihminen, jolla ei ole juuri maaseutuidentiteettiä? Nyt hän on Helsingin keskustanuorten puheenjohtaja ja tuore puoluevaltuuston varapuheenjohtaja.

Jos Tiusasen puoluevalinta on poikkeava, samaa voi sanoa koko keskustan tarinasta.

Keskustan piti kuihtua olemattomiin, kun Suomi kaupungistui ja väki pakeni maaseudulta.

Muissa Euroopan maissa keskustan kaltaiset talonpoikaistaustaiset puolueet ovat kutistuneet tai niitä on tuskin ollutkaan, mutta Suomen keskusta on onnistunut pysymään poikkeuksellisella tavalla vallassa.

Suomalaiset ovat saaneet tottua keskustan valtaan 30 viime vuoden aikana, jolloin se on pitänyt hallussaan Suomen pääministerin paikkaa muita puolueita useammin ja pidempään. Viimeksi pääministeriksi ja vaalivoittajaksi nousi keskustajohtaja Juha Sipilä.

Poliittisen historian tutkija Mikko Majander sanoo, että SDP:n 1950-luvun kärkipoliitikko Väinö Leskinen ei olisi voinut pahimmissa kuvitelmissaankaan ajatella, että Suomessa on 2000-luvulla keskustalaisia pääministereitä. Majander on tutkinut aiemmin muun muassa SDP:n historiaa ja työskentelee parhaillaan ajatushautomo Magman tutkijana.

Miksi keskustalle ei käy kuten muille agraaritaustaisille eurooppalaispuolueille?

Liina Tiusasen syy liittyä keskustaan oli käytännöllinen. Hän huomasi Jyväskylässä opiskellessaan, että jos haluaa vaikuttaa asioihin, pitää löytää valtakunnallinen puolue.

Valinta osui keskustaan, jonka arvot vetosivat Tiusaseen enemmän kuin kokoomuksen.

– Koin, että kokoomuksessa korostetaan yksilön vastuuta itsestään. Keskustassa korostetaan sitä, että ihminen yksin ei ole oman onnensa seppä.

Juuri tässä tullaan siihen, miten Suomen puoluekenttä poikkeaa muusta Euroopasta. Kun Suomessa keskusta ja kokoomus kilpailevat osin samoista äänestäjistä, muualla ääniä voi Mikko Majanderin mukaan tavoitella yksi keskustaoikeistolainen puolue, kuten kristillisdemokraatit.

Puoluetutkija Rauli Mickelsson Turun yliopistosta sanoo, että keskustan kaltaisia suuria agraaripuolueita on ollut ennen kaikkea Itä-Euroopassa ja Skandinaviassa, mutta muualla maatalouspuolueet eivät ole olleet tai pysyneet kovin voimakkaina.

Itä-Euroopasta agraaripuolueet käytännössä katosivat jo silloin, kun vallan ottivat toisen maailmansodan jälkeen kommunistit.

Ruotsissa keskusta pääministeripuolue viimeksi 70-luvulla

Kun Suomea hallitsee keskustalainen pääministeri, lahden takana Ruotsissa paikallinen keskustapuolue ylsi samaan viimeksi 1970-luvulla. Sen jälkeen hallitusta ovat vetäneet vuorotellen sosiaalidemokraatit ja Ruotsin kokoomus.

Osa selitystä voi olla, että Ruotsissa muutkin puolueet kuin keskusta ovat ajaneet syrjäseutujen asiaa. Valtio-opin emeritusprofessori Jan Sundberg sanoo, että Ruotsissa myös SDP on ollut melko vahva syrjäseuduilla.

Sundberg selittää, että naapurimaassa metsäteollisuus omistaa huomattavan osan metsistä, ja maa on syrjäseutuja myöten Suomea teollistuneempi. Suomessa keskustaa on auttanut sirpaleinen maanomistus, jonka takia meillä on paljon pieniä metsänomistajia.

Myös Norjan keskustapuolue kalpenee Suomen sisarpuolueen kannatuslukujen rinnalla, ja Sundberg tarjoaa samankaltaista selitystä kuin Ruotsin osalta.

Suomessa sanasta aluepolitiikka tulee heti mieleen keskusta, mutta rikkaassa ja rannikkoa pitkin polveilevassa Norjassa aluepolitiikka on ollut muidenkin puolueiden yleispolitiikkaa. Sundberg huomauttaa, että valtiovalta on satsannut paljon rahaa Pohjois-Norjaan, kalastukseen ja öljyyn.

Entä Tanska? Siellä pääministeripuolueena on ollut agraaritaustainen Venstre, mutta se eroaa tutkijoiden mukaan olennaisissa asioissa Suomen keskustasta.

Sundberg huomauttaa, että Venstre on paitsi agraari myös liberaali. Mikko Majander arvelee, että pinta-alaltaan suuremmassa Suomessa alueellisuus korostuu enemmän kuin pienemmässä Tanskassa.

Olen vitsinä sanonut, että kepulaisuus on geeni. poliittisen historian tutkija Mikko Majander

Suomessa keskusta on ratsastanut maakuntien ja maaseudun asianajajana, mutta esimerkiksi keittiöstään kuuluisassa Ranskassa sama tuskin onnistuisi. Mikko Majander huomauttaa, että Ranskassa maaseudusta huolehtiminen on ollut kansallinen ylpeyden aihe kaikille puolueille.

Maakuntapuolueen tarrautuminen vallan kahvaan ei ole ainoa erikoisuus, joka Suomen puoluekentässä on. Moniin Euroopan maihin verrattuna meillä on tavallista useampia suuria, merkittäviä puolueita. Erona voi pitää myös sitä, että muualla vihreät ovat usein selvästi vasemmalla.

Pärjääkö keskusta, koska kaupungistuminen jäi Suomessa puolitiehen?

Liina Tiusanen kertoo lypsäneensä kerran, eikä hänellä ole kosketusta maatalouteen tai metsänomistukseen.

Mutta ei hän koe olevansa pelkästään kaupunkilainenkaan. Kun Tiusanen oli lapsi, perhe muutti Helsingistä Ouluun ja sieltä vielä Muhokselle.

Tiusanen on huomannut, että puolueessa arvostetaan jäsenten "perinteistä" taustaa kuten keskustalaista sukua tai maatiloja, joissa on viljelty 500 vuotta. Mutta vahvuutena pidetään myös sitä, että keskustassa on helsinkiläisiä.

Ehkä ilmeisimmältä tuntuva selitys keskustan menestykselle on, että Suomessa kaupungistuminen on jäänyt puolitiehen. Jos keskusta on eurooppalaisittain poikkeava, sitä on myös Suomi. Suomi on Euroopan Unionin väljimmin asuttu maa, jossa väkeä on vähän ja lääniä riittää.

Keskustan selviytymistä ei voi kuitenkaan ymmärtää, ellei palaa ajassa 50 vuotta taaksepäin. Silloin Suomea ravisteli suuri maaltamuutto ja keskustapoliitikot olivat pulassa. Vuoden 1970 eduskuntavaaleissa keskusta kärsi pahan tappion ja puheet auringonlaskun puolueesta yltyivät.

Keskustan oman historiankirjoituksen mukaan puolueen nousun pohja kuitenkin luotiin juuri 1960- ja 70-lukujen taitteessa.

Puoluetutkija Rauli Mickelsson sanoo, että keskeinen syy keskustan suosiolle on aluepolitiikan korostaminen. Puolue pelaa vastakkainasettelulla: toisessa päässä on lähinnä Itä- ja Pohjois-Suomi, toisessa kaupungistunut eteläinen Suomi.

Sisällissodan linjat näkyvät

Mickelssonin mukaan jo sadan vuoden takaisessa sisällissodassa punaisen ja valkoisen Suomen raja noudatteli keskustan kannatusta. Siitä lähtien kokoomus ja SDP ovat olleet Etelä-Suomen puolueita ja keskusta Itä- sekä Pohjois-Suomen.

Majander pitää ratkaisevana, että keskusta onnistui muuttumaan maatalousväestön edunvalvojasta laajemmaksi maakuntien puolueeksi. Hänen mukaansa on poikkeuksellista, että keskusta on pystynyt säilyttämään asemansa isona puolueena, vaikka työpaikkojen määrä maa- ja metsätaloudessa romahti.

Mickelsson selittää keskustan suosiota myös puoluekulttuurilla. Se tihkuu maalaisromantiikkaa. Keskusta eroaa jäsenistöltään kokoomuksesta, jolle ei istunut keskustan harrastama herraviha ja köyhän maan puolustaminen.

Majander sanoo, että osalla kansasta samaistuminen paikkoihin ja alueisiin on osoittanut hämmästyttävän sitkeäksi. Se periytyy hänen mukaansa tiukemmin kuin duunari-identiteetti. Se on demareille kuin agraarisuus keskustalaisille.

– Olen vitsinä sanonut, että kepulaisuus on geeni. Poliittinen kulttuuri on osoittautunut voimakkaammaksi kuin luokkapohjainen poliittinen samaistuminen, Majander sanoo.

Keskustaa auttoi läpi vaikean 1970-luvun se, että hallituspohja pysyi vaaleista huolimatta samana. Kokoomus oli ulkopoliittisista syistä ulkona, keskusta sisällä. Vallassaolo takasi, että keskusta sai voittoja aluepolitiikassa. Virastoja ja hallintoa alettiin hajasijoittaa maakuntiin, ja valtionyhtiöt investoivat niihin rahaa.

Majander sanoo, että keskustan onnistumista ei voi laittaa kuitenkaan vain ulkopoliittisen tilanteen tai Suomen väestörakenteen piikkiin. Hänen mukaansa keskusta oli ammattitaitoinen poliittinen kone.

Muutkin perinteiset puolueet ovat samassa liemessä. poliittisen historian tutkija Mikko Majander

Keskustalle oli selvää, että puolueen kannatuslaskun pysäyttäminen edellytti läpimurtoa kaupunkeihin. Helsinkiin keskusta ei ole tosin koskaan kunnolla pystynyt tunkeutumaan, alueellisiin keskuksiin kyllä.

Majanderin mukaan Suomessa on ollut keskustaoikeistossa tilaa kahdelle ”suurelle", kun porvaripuolen suhteellinen osuus äänestäjistä on kasvanut käytännössä 1970-luvulta lähtien.

– Keskusta on säilynyt näin käypänä vaihtoehtona, joka voi pongahtaa erityisesti oppositioasemasta takaisin jaloilleen.

Kiihtyvätkö jälleen puheet keskustan tuhosta?

Keskustan kannatus on laskenut alimmaksi yli kuuteen vuoteen, kun Juha Sipilän hallituskausi lähenee loppuaan.

Uhkaako keskustaa lopulta tuho, jota sille on useaan kertaan ennustettu vuosikymmenten varrella? Vai jaksaako kukaan edes aloittaa enää keskustelua auringonlaskun puolueesta, kun se on niin monta kertaa mennyt pieleen?

Majanderin mukaan aiempien ennustusten osoittautuminen liioitteluksi ei takaa keskustan pelastautumista.

Takavuosiin verrattuna uutta on, että uhka ei nyt koske vain keskustaa. Puolueuskollisuus, joka aiemmin kannatteli keskustaakin, on laskenut, ja liikkuvia äänestäjiä voi olla yli kolmannes suomalaisista.

Ajattelu, että ihmisten pitää saada asua missä haluavat on tulevaisuutta. Helsingin keskustanuorten puheenjohtaja Liina Tiusanen

– Muutkin perinteiset puolueet ovat samassa liemessä. Mikään ei takaa, että keskusta nousee kanveesista, jota kohti sitä nyt naulataan, mutta mahdollisuudet ovat samat kuin muillakin.

Majander sanoo, että SDP:nkin osalta voi kysyä, miten puolue selviää, kun jäsenet ja kannattajat ovat niin ikääntyneitä.

– Se riippuu puolueiden kyvystä uusiutua ja tehdä hyvää politiikkaa.

Mutta mistä puolueet saavat riveihinsä lisää nuoria uudistajia, Liina Tiusasia?

Tiusasen mielestään keskustan perinteiset ajattelutavat, kuten alueellisuuden korostaminen, eivät ole takapajuisia. Ne vaativat vain "uudelleensanoittamista".

Tiusanen uskoo, että työ ei ole tulevaisuudessa niin paikkaan sidottua kuin nyt, eikä työ ole enää elämää ohjaava ykkösarvo, jonka takia ihmisten olisi pakko muuttaa Helsinkiin ja muihin kaupunkeihin.

– Ajattelu, että ihmisten pitää saada asua missä haluavat on tulevaisuutta, vaikka se ehkä tässä hetkessä kuulostaa vanhanaikaiselta.

Lähteinä on käytetty Tytti Isohookana-Asunmaan kirjaa Virolaisen aika: Maalaisliitosta Keskustapuolue 1963–1981, Seppo Kääriäisen kirjaa Sitä niittää, mitä kylvää: Keskustan strategiset valinnat 1964-2001 ja Kunnallisalan kehittämissäätiön raporttia Puolueiden rakenteet ja jäsenistön verkostot.

Yhdysvallat ja Kiina edistyivät neuvotteluissaan

Kiina ja Yhdysvallat ovat edistyneet merkittävästi neuvotteluissaan kauppasuhteiden lievittämiseksi. Yhdysvallat on sopinut lykkäävänsä uusia Kiinan vastaisia tuontitulleja 90 päivällä vuodenvaihteesta alkaen. Valkoisen talon mukaan Kiina on puolestaan lupautunut hankkimaan Yhdysvalloilta suuren määrän maatalous, - energia- ja teollisuustuotteita. Neuvottelujen tuloksia odotettiin eri puolilla maailmaa, sillä maiden väliset tulehtuneet kauppasuhteet näkyvät epävarmuutena koko maailmantaloudessa.

Minidokumenttisarja alkaa: tutustu sukupuoltaan muuttavaan Aaroniin

Yle aloittaa uuden nettidokumenttisarjan, jonka päähenkilöt käyttävät sosiaalista mediaa tienatakseen tai saadakseen huomiota omalle asialleen. 16-vuotias argentiinalainen Aaron Armeya on syntyjään tyttö, mutta on nyt keskellä sukupuolenmuutosprosessia. Uuden, omaa identiteettiään vastaavan henkilökortin hän on jo saanut, sillä Argentiinan vuonna 2012 hyväksytty laki lähtee siitä, että sukupuoli-identiteetti on jokaisen itsemääräämisoikeuden piiriin kuuluva asia. Asenteet kuitenkin muuttuvat hitaasti machokulttuurin kyllästämässä maassa.

Isä! Ota kirja käteesi, niin poikasikin innostuu lukemisesta

Lasten ja nuorten sekä erityisesti poikien lukemattomuuden ratkaisemiseksi on alettu nyt etsiä uudenlaisia keinoja. Poikien maailmasta haetaan uusia lukemiseen innostavia esikuvia. Oppilaat, joille on luettu lapsena ja jotka lukevat itse, erottuvat koulussa selvästi. Lukemisella on iso merkitys myös myöhemmässä elämässä pärjäämiseen. Lue tästä jutusta vinkit oman lapsesi lukuinnostuksen tukemiseen.

Kulttuurivieras Marja Helander: Saamelaisuuden esille tuominen taiteessa ei pakkomielle

Suomessa on noin 10 000 saamelaista, joista jo yli puolet asuu kotiseutualueensa ulkopuolella. Yksi heistä on Mäntän kuvataideviikkojen kuraattoriksi valittu elokuvaohjaaja ja taitelija Marja Helander. Helsingissä syntynyt ja asuva Helander kertoo eläneensä nuorena etsikkovaiheen, jolloin hän pohti, kuka hän on ja kuuluuko saamelaisyhteisöön, koska ei puhunut kieltä tai asunut Saamenmaalla. Nyt hän on asian kanssa sinut: "Ihmisellä on monta identiteettiä ja eri rooleja eri ympäristössä."

Pilvistä ja pikkupakkasta

Koko maassa on tänään pääosin pilvistä. Sade- ja lumikuuroja voi tulla monin paikoin. Lapissa tulee myös jäätävää tihkua. Etelä- ja Keski-Suomessa on pääosin poutaista. Lämpötila on maan länsiosassa nollan molemmin puolin, muualla maassa on kylmempää. Merialueilla on voimassa varoituksia kovasta tuulesta. Ajokeli on huono Länsi-Lapissa ja muuttuu huonoksi lumisateen vuoksi paikoin maan itäosassa.

Lue lisää säästä Ylen sääsivuilta.

Oululaiskerrostalossa kävi vahinko pari kuukautta sitten. Perheen kissa Namu säikähti jotakin, otti jalat alleen ja karkasi ikkunasta teille tietämättömille. Naapuri ehti nähdä kissan katoamisen.

Kun kissan emäntä Saana Tolppanen tuli illalla kotiin, oli edessä huoli kissan kohtalosta. Tolppanen ryhtyi tuumasta toimeen ja aloitti toimet kissan saamiseksi takaisin. Hän ilmoitti asiasta kahdessa eri Facebook-ryhmässä ja saikin selville, että kissa oli nähty lähialueella.

Tolppanen etsi kissaansa laittamalla ilmoituksia ja seuraamalla Facebook-ryhmiä, jättämällä katoamisilmoituksia eri puolille Oulua ja ehtipä hän hankkia loukunkin kissan kiinnisaamiseksi.

Etsinnöistä huolimatta Namun karkumatka venyi liki kahteen kuukauteen. Tarinalla on onnellinen loppu, sillä lopulta Kempeleessä sijaitseva lemmikkihoitola Vierashuone sai Namun asiakkaakseen, ja omistaja tavoitti kissansa sieltä.

Se tavallinen tapaus

Kempeleläinen lemmikkihoitolan yrittäjä Simo Tolonen saa asiakkaakseen vuosittain noin 300 kissaa. Omistajan kertova verkkopalvelu turvasiru (Turvasiru.fi) löytyy vain harvalta lemmikkihoitolaan tuodulta kissalta.

– Kokemukseni mukaan vain kaksi löytökissaa sadasta on sirutettu, Tolonen kertoo.

Pelkkä turvasiru ei kuitenkaan riitä, siru pitää myös rekisteröidä.

– Kaikki siruttajat eivät automaattisesti rekisteröi kissansa tietoja yhteenkään rekisteriin, joten sirusta ei silloin ole hyötyä.

Tolonen ihmettelee kissaomistajia, jotka antavat kissansa liikkua pihalla ilman valvontaa. Lain mukaan kissa ei saa liikkua luonnossa ilman valvontaa.

Tolonen on huomannut, että kissojen siruttaminen yleistyy, mutta hitaasti.

– Suuri osa, jotka leikkauttavat kissansa eläinlääkärillä, siruttavat sen samalla. Vastuulliset lemmikinomistajat ovat tämän jo ymmärtäneet. On kuitenkin edelleen ihmisiä, jotka päästävät kissansa kulkemaan vapaana, mikä ei ole oikein, Tolonen kertoo.

Mikrosiru kaikille eläimille

Kissoja sirutetaan eläinlääkärissä sekä vapaaehtoisten avulla. Asialla ovat yleensä eläinsuojeluyhdistykset.

Myös miljonaa mikrosirua -kampanja kiertää siruttamassa kissoja ja muita eläimiä eri puolilla maata. Kampanja kävi Oulussa 5.1.2018. Tuolloin sirutettiin 113 kissaa ja 28 koiraa. Vuoden 2019 alussa kampanja kiertää siruttamassa eläimiä Haminassa, Orimattilassa, Lohjalla ja Kangasalla.

Siruttajat tekevät hommaa vapaaehtoisesti ja harrastusmielessä, ja omistajalle kustannukset ovat selvästi halvemmat kuin normaalisti.

Miljoona mikrosirua -tapahtuman siruttaja Annulii Koponen kertoo, että he ovat siruttaneet noin 5 000 kissaa. Työ on vasta alussa.

– Kukaan ei tiedä tarkkaa kissojen määrää maassamme. Arviot pyörivät 600 000:sta aina miljoonaa saakka. Veikkaan, että meidän siruttamamme noin 5 000 kissaa on alle prosentti koko maan kissoista.

Kansallisia rekisterejä, joihin kissan tai koiran voi rekisteröidä, on neljä. Siruttaminen maksaa muutamasta kympistä yli 100 euroon eläinlääkärillä.

– Voisin sanoa näin, että jokainen maatiaiskissan omistaja ymmärtää siruttamisen ja rekisteröinnin tärkeyden viimeistään siinä vaiheessa, kun käy lunastamassa kissansa löytöeläinkodista, kertoo Koponen.

Koponen muistuttaa, että Kennelliitto sai vaatimuksensa läpi hallituksen esitykseen eläinsuojelulain (Valtioneuvosto) uudistukseen. Koirat aletaan esityksen mukaan siruttamaan vuoden 2021 alusta. Kissat esityksestä puuttuvat.

– Itse en usko pakkoon, uskon vapaaehtoisuuteen ja tietoisuuden lisäämiseen. Siru ja sen rekisteröinti ovat halpaa verrattuna siihen, että lunastaa kissansa löytöeläinkodeista, Koponen sanoo.

Sirutus laskisi kustannuksia

Lemmikkihoitola Vierashuoneen Simo Tolonen kannustaa kissanomistajia siruttamaan lemmikkinsä. Näin oleskeluaika löytöeläinkodissa lyhenisi ja kustannukset omistajalle laskisivat.

Lemmikkihoitola Vierashuone vastaa Oulun kaupungin sekä ympäristökuntien Muhoksen, Kempeleen, Hailuodon, Limingan, Lumijoen ja Tyrnävän irrallaan tavattujen lemmikkieläinten tilapäisestä hoidosta. Kuntalaiset maksavat Vierashuoneen löytöeläintoiminnan.

Kun omistaja hakee löytökissansa takaisin Vierashuoneelta, tulee se maksamaan vähintään 55 euroa. Jos omistajaa ei löydy, voidaan kissa myydä uuteen kotiin 190 eurolla.

Kadonneen kissansa Saana Tolppanen sai takaisin, vaikka sillä ei ollutkaan mikrosirua. Nyt hän aikoo nyt siruttaa kissansa, kaiken varalta.

– Jos se maksaa muutaman kympin, niin sen maksaa mielellään. Taidanpa siruttaa myös sekarotuisen koirani samalla, naurahtaa Tolppanen.