Yksi ihminen on kuollut Keravan rautatieasemalla käydyn joukkotappelun seurauksena, kertoo poliisi. Uhrin epäillään kuolleen väkivallan seurauksena.
Poliisi kertoi myöhemmin sunnuntaina ottaneensa tapahtuman takia kiinni vuonna 1986 syntyneen miehen ja vuonna 1981 syntyneen naisen. Esitutkinnan mukaan uhri, vuonna 1962 syntynyt mies kuoli naisen ja miehen yhdessä tuumin tekemiin toimiin.
Poliisi kertoo saaneensa sunnuntaina aamuyöllä tehtävän useamman henkilön tappelun takia. Tapahtumapaikalta löytyi tiedottomassa tilassa ollut ihminen, jolle epäillään tehdyn väkivaltaa. Elvytyksestä huolimatta uhri kuoli.
Yllämainitut kaksi ihmistä otettiin pian tapahtuman jälkeen kiinni tapahtumapaikalta.
Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen yleisjohtaja, komisario Mikko Kiiski ei tässä vaiheessa tutkintaa vahvista, kuinka paljon tappelussa oli osallisia.
– Alustavan käsityksen mukaan on ollut useita henkilöitä. Sitä tarkennetaan ja pyritään luomaan poliisille kuva tapahtumien kulusta, Kiiski kertoo.
Kaikkiaan Kiiski pitää kuolemaan johtanutta joukkotappelua melko poikkeuksellisena tapahtumana.
– En pysty sanomaan, että tämä olisi täysin poikkeuksellista. Oma käsitys on se, ettei tämä ole mikään tyypillinen tapaus, Kiiski pohtii.
Näin itsenäisyyspäivän jälkimainingeissa pohdiskelen kulttuurien välisiä eroja ja erilaisia tapoja kasvattaa. Osallistuimme marraskuussa koko perhe sukulaistyttöni upeaan vina-konserttiin Lontoossa. Perinteeseen kuuluu, että oppilaan saavutettua opinnoissa tietyn tason, opettaja valmistaa hänet suureen debyyttikonserttiin.
Konsertti oli upea elämys: neljäsataa kutsuvierasta oli pukeutunut perinteisiin juhla-asuihin, ja upeaa soittoa sekä erilaisia juhlallisia seremonioita kesti yli neljä tuntia. Tilaisuus päättyi vasta melkein puoliltaöin, mutta myös lapsiperheet jäivät loppuun saakka.
Lapsilta odotetaan minun kulttuurissani jo pienestä saakka mukautumista aikuisten maailmaan.
Suomessa puhutaan usein, että tehdään asiat ”lasten ehdoilla”. Tällainen ajattelu on kuitenkin verrattain uutta myös Suomessa, vaikka se nykyään onkin valtavirtaa. Ei 1930-1950-lukujen Suomessa tehty lasten ehdoilla yhtään mitään. Elämää elettiin, ja siinä lapset menivät sivussa. Näin nytkin toimii maailman väestöstä varmasti reilusti yli 90 prosenttia.
Konsertissa tajusin: tamilikulttuurissa – tai Aasiassa ylipäätään – koko ajatusta lasten ehdoilla toimimisesta ei tunneta. Sen sijaan lapsilta odotetaan minun kulttuurissani jo pienestä saakka mukautumista aikuisten maailmaan. Sri Lankassa pitkätkin seremoniat ja juhlat kuuluvat elämään, ja lapsia opetetaan arvostamaan ja kunnioittamaan niitä viemällä heitä mukaan jo alusta asti.
Kotona puhuimme vaimoni 13- ja 11-vuotiaiden lasten kanssa konsertista. Kiittelin lapsia siitä, miten hienosti he jaksoivat, vaikka aikaerokin heitä väsytti. Lapset kertoivat, etteivät kehdanneet valittaa, kun näkivät paikan päällä paljon pienempiäkin lapsia kauniisti käyttäytyen. Heihin tekikin konsertissa vaikutuksen moni asia, mutta kuulemma erityisesti se, miten paikan päällä olleet lapset olivat käyttäytyneet.
Mietin, onko sittenkään kyse yksiselitteisesti kulttuurieroista: nimittäin entisaikoina lapsilta on kyllä odotettu kuuliaisuutta ja kurinalaisuutta myös Suomessa. Vaimoni isovanhemmat ovat tottuneet teitittelemään omia vanhempiaan ja paiskimaan ahkerasti kotitöitä lapsesta asti – eli ihan kuin Sri Lankassa tänäkin päivänä toimitaan.
Missä vaiheessa kasvatuksesta on unohtunut, että oikeuksien lisäksi meillä jokaisella on myös velvollisuuksia?
Suomessakin lastenkasvatus on muuttunut viihtymistä, mielekkyyttä ja yksilöiden subjektiivisia oikeuksia korostavaksi vasta elintason kasvamisen myötä. Missä vaiheessa kasvatuksesta on unohtunut, että oikeuksien lisäksi meillä jokaisella on myös velvollisuuksia?
Ensimmäiset lasten ehdoilla kasvatetut sukupolvet ovat nyt työelämässä – ja joillakin on suuria sopeutumisvaikeuksia. Hiljattain Helsingin Sanomissa psykologian lisensiaatti Pekka Järvinen kertoi huolestuttavasta ilmiöstä: työelämän vaatimukset tuntuvat nuorista kohtuuttomilta, koska joillakin nuorilla on täysin epärealistiset ja ylimitoitetut odotukset työelämästä. Järvinen arveli, että yksi syy ilmiöön on varmaankin korkea elintaso, joka on tuonut mukanaan sen, että ihmiset pystyvät keskittymään arjessaan yhä enemmän viihtymiseen ja asioihin, jotka heitä itseään kiinnostavat.
Toiseksi mahdolliseksi syyksi ilmiöön Järvinen nosti kasvatuksen. Lasten ehdoilla kasvatetut eivät ole joutuneet ponnistelemaan saavuttaakseen asioita. He eivät ole myöskään tottuneet vastoinkäymisiin – jotkut eivät edes siihen, että joskus on tylsää.
Lapsi, joka on saanut päättää perheessään lähes kaikesta ja neuvotella joka asiasta aina kotiintuloajoista nukkumaanmenoon, ei kovin helposti sopeudu työelämän vaatimuksiin.
Valtakunnan virallinen lastenpsykologi Jari Sinkkonen puhuu samasta aiheesta Kodin Kuvalehdessä. Sinkkonen kiinnittää erityisesti huomiota nuorison tapaan puhua ”motivaatiosta”. Tätä Sinkkonen ihmettelee: jotkut asiat nyt vain ovat tylsiä, mutta ne pitää kuitenkin hoitaa, eikä siihen mitään motivaatiota tarvita. Tämän opettaminen on Sinkkosen mukaan meidän vanhempien tehtävä.
Ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että lapsi, joka on saanut päättää perheessään lähes kaikesta ja neuvotella joka asiasta aina kotiintuloajoista nukkumaanmenoon, ei kovin helposti sopeudu työelämän vaatimuksiin.
Ihmisen aivot kehittyvät evoluutiossa hitaasti: paljon hitaammin kuin vaikkapa teknologia. Olisiko syytä pohtia, kannattaisiko kasvatusmenetelmiäkin uudistettaessa vähän hidastaa tahtia?
Suomessakin on kasvatettu lapsia vuosisadat vanhempien ehdoilla, ja vaikka molemmissa suuntauksissa on ylilyöntinsä, väittäisin että nyrkkisääntönä se tapa vaikuttaisi kyllä järkevämmältä. Jos lapsi ei kotonaan opi kunnioittamaan auktoriteettia eli vanhempiaan, tai häneltä ei edellytetä kotitöitä – edes oman huoneen siivoamista – miten hän voi osata toimia aikuisten maailmassa, jossa ihan jokaisen on tehtävä myös tylsiä töitä ja kunnioitettava auktoriteetteja, kuten lakia?
Lapsen oikeuksien päivää vietettiin juuri. Se on hieno ja tärkeä päivä muistuttamaan meitä siitä, että jokaisella lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä, käydä koulua sekä saada huolenpitoa ja rakkautta. Ikävä kyllä monilta lapsilta nämä puuttuvat, niin valitettavasti myös omasta lapsuudestani. Lapsilla ei ole velvollisuuksia, aikuisilla on. Meidän vanhempien velvollisuus on opettaa tämä lapsillemme, koska muussa tapauksessa teemme heille karhunpalveluksen.
Rajkumar Sabanadesan
Kirjoittaja on tamperelainen yrittäjä, muutosjohtamisen konsultti ja entinen turvapaikanhakija.
Nobelin rauhanpalkinto jaettiin juhlallisessa tilaisuudessa Oslon kaupungintalossa. Paikalla palkintojen jakotilaisuudessa oli Norjan kuningas Harald.
Rauhanpalkinto jaettiin tänä vuonna kahden seksuaalisen väkivallan uhreja auttaneen kesken. Irakilainen jesidiaktivisti Nadia Murad on toiminut YK:n ihmiskaupan torjuntaa edistävänä hyvän tahdon lähettiläänä. Murad tietää, mistä puhuu, sillä hän on itse paennut seksiorjuutta Isisin joukoista.
Kongolainen gynekologi Denis Mukwege on auttanut seksuaalista väkivaltaa kohdanneita naisia ja vaatinut kansainväliseltä yhteisöltä tiukempaa suhtautumista raiskauksiin sodankäynnin välineenä.
Tukholmassa juhla meneillään
Fysiikan, kemian, lääketieteen ja talouden Nobelit jaetaan Tukholmassa. Paikalla on Ruotsin kuninkaallienn perhe kuningas Kaarle Kustaan johdolla.
Lääketieteen palkinto jaetaan amerikkalaiselle James P. Allisonille ja japanilaiselle Tasuku Honjolle. Voittajien tutkimustyö on palkintolautakunnan mukaan mullistanut syöpähoidon.
Kemian palkinnon saavat amerikkalaistutkijat Frances H. Arnold ja George P. Smith sekä brittitutkija Gregory P. Winter. He ovat tehneet merkittäviä löytöjä entsyymitutkimuksessa.
Fysiikan Nobel-palkinto menee myös kolmelle tutkijalle: amerikkalaiselle Arthur Ashkinille, ranskalaiselle Gérard Mouruolle ja kanadalaiselle Donna Strictlandille. Strictland on 55 vuoteen ensimmäinen nainen, joka saa fysiikan Nobel-palkinnon. Palkitut ovat ansioituneet laserfysiikan tutkimisessa.
Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää Viestintävirastolta arviota Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin sähköisten palvelujen tietosuojasta ja tietoturvasta. Syynä on viikonloppuna noussut huoli Trafin verkossa olevasta kuljettajatietopalvelusta.
Trafin heinäkuussa avatun verkkopalvelun kautta on voitu hakea tieto siitä, onko henkilöllä voimassa oleva ajo-oikeus (ajokortti) tai muu vastaava lupa. Palvelusta saatavien tietojen perusteella on voitu selvittää myös muita henkilötietoja.
Ministeriö haluaa, että selvityksessä otetaan kantaa siihen, onko Trafin sähköisten palvelujen määrittely tapahtunut asianmukaisesti ja onko kuljettajien henkilötietoja ollut mahdollista saada palvelun käyttöönoton jälkeen massaluovutuksena.
Ministeriön mukaan arvio on syytä tehdä läheisessä yhteistyössä tietosuojavaltuutetun kanssa.
Viestintävirastolta pyydetään keskiviikkoon mennessä kantaa myös siihen, voidaanko Trafin verkkosivustojen muut palvelut kuin kujettajatietopalvelu avata laillisesti ja turvallisesti.
Ruotsin keskustapuolue kieltäytyy hallitusyhteistyöstä sosiaalidemokraattien hallitustunnustelijan Stefan Löfvenin kanssa, ja aikoo äänestää pääministeriäänestyksessä Löfveniä vastaan.
Keskustan puheenjohtaja Annie Lööf kertoi asiasta maanantaina.
– Viimeisen viiden vuorokauden aikana olemme keskustapuolueen kanssa työskennelleet päivän ja öin yhteistyön aikaansaamiseksi, mutta valitettavasti se ei ole onnistunut, Lööf kommentoi.
Lööfin mukaan sosiaalidemokraatit ovat kuunnelleet liikaa vasemmistopuoluetta eivätkä tulleet vastaan keskustapuolueen vaatimuksia.
Löfvenin on määrä kertoa hallitustunnustelujen etenemisestä valtiopäivien puhemiehelle Andeas Norlénille. Puhemies päättää maanantaina, miten tunnusteluja jatketaan.
Äänestystä Löfvenin pääministeriehdokkuudesta on uumoiltu tälle viikolle.
Ruotsissa pidettiin valtiopäivävaalit syyskuun alussa. Sen jälkeen hallitusta ovat yrittäneet turhaan muodostaa vuorollaan Löfven, Lööf ja maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja Ulf Kristersson.
Jos puhemiehen asettama pääministeriehdokas kaatuu valtiopäivien äänestyksessä neljä kertaa, edessä ovat uudet vaalit.
Vaasan hallinto-oikeus on kieltänyt Näsijärven täytön valmistelun. Tämä voi vaikuttaa ratikan jatkamiseen.
Tampereen kaupunki on laskenut, että raitiotien kakkosvaihe eli jatkaminen Hiedanrantaan maksaisi noin 60 miljoonaa euroa.
Keskeinen osa laskelmaa on, että Näsijärven rantaa saadaan pengertää raitiotietä varten. Tämä merkitsisi myös rannan täyttöä.
Muitakin reittivaihtoehtoja on, mutta ne on laskettu kalliimmiksi kuin pengerrys.
Välipäätös on tilapäinen toteuttamiskielto
Rantaa ei saa pengertää
Aluehallintovirasto antoi lokakuussa luvan järvenrannan täyttöön, mutta Pirkanmaan Ely-keskus oli toista mieltä. Se valitti hallinto-oikeuteen perusteella, että rannan täyttäminen vaikuttaisi pohjaveden syntymiseen Pispalan- ja Epilänharjussa.
Myös Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry valitti hallinto-oikeuteen.
Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu on välipäätös eli ei lopullinen. Se kuitenkin tarkoittaa, että rantaa ei saa millään lailla ryhtyä pengertämään.
Näsijärvestä ilmeisesti suodattuu harjun läpi vettä muun muassa Hyhkyn pumppaamolle. Suunnitelmassa tämä estettäisiin tekemällä rantaan, järven pohjaan vettä läpäisemätön kerros. Näin estettäisiin täyttömaan kenties sisältämien haitta-aineiden pääsy pohjaveteen.
Samalla kuitenkin pohjaveden määrä voi vähentyä, eikä tämän kaikkia vaikutuksia tiedetä.
Kaupunki etsii uusia keinoja
Tampereen kaupunkiympäristön palvelualueen johtaja Mikko Nurminen sanoo, että päätös koskee valmistelutöitä. Nyt kaupunki ei voi rakentaa teitä tai suojauksia.
– Hallinto-oikeus ei ole tehnyt päätöstä varsinaisesta täytöstä vaan valmistelutöistä, Nurminen huomauttaa.
Tampereen kaupunki neuvottelee jatkuvasti Ely-keskuksen kanssa. Nurmisen mukaan päätös ei merkittävästi hidasta rakentamista. Talvella työt eivät olisi muutenkaan edenneet.
Nurmisen mukaan Tampereen kaupunki etsii nyt uutta teknistä ratkaisua.
Enimmillään jopa 60 prosenttia kunnan peruskoulun kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista jättää syömättä koulun tarjoaman maksuttoman lounaan kerran tai useana päivänä kouluviikon aikana. Tulos selviää terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n uusimmasta kouluterveyskyselystä, johon osallistui yli 70 000 peruskoulun 8.-ja 9.-luokkalaista vuonna 2017.
Kuntakohtaiset vaihtelut ovat kuitenkin suuria. Monessa pienessä maalaispitäjässä lähes kaikki syövät. Kaupungeissa paljon harvemmalle kelpaa kouluruoka.
Oheisesta taulukosta voit katsoa, kuinka suosittua kouluruoka on esimerkiksi kotikunnassasi tai eroaako suosio tyttöjen ja poikien keskuudessa. Samalla näet oman kuntasi sijoittumisen muihin kuntiin nähden.
Juttu jatkuu taulukon jälkeen.
Taulukosta näet, miten suuri osuus kunnan 8.-9. -luokan oppilaista on ilmoittanut THL:n kouluterveyskyselyssä, että jättää yhden tai useamman koululounaan väliin kouluviikon aikana. Voit järjestää tiedot pienimmästä suurimpaan ja päinvastoin näpäyttämällä pikkukolmiota sarakkeen yläreunassa.
Listassa eivät näy kunnat, joista on saatu alle 30 vastausta. Viiva (-) sarakkeen kohdalla = alle 30 vastausta.
Keskimäärin lähes kolmasosa Suomen kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaista peruskoululaisista jättää päivittäisen koululounaan väliin. Mutta jo maakunnittain löytyy selviä eroja. Huonoin tilanne on Uudellamaalla. Siellä 41 prosenttia laistaa koululounaan joko kerran tai useammin koko viikon ajan. Kainuun prosenttiluku on 20, matalin maakunnista.
Kunnittaiset erot ovat maakuntia selvästi suuremmat. Rautalammilla kaikki kasit ja ysit ilmoittivat nauttivansa koululounaan joka päivä, Petäjävedellä, Lemillä, Hirvensalmella ja Jämijärvellä lähes jokainen.
Kouluruokaan on näissä kärkikunnissa panostettu: laskennallinen ateriahinta on selvästi koko maan keskiarvon yläpuolella. Muita kouluruokailun ilonaiheita ovat muun muassa Pyhäntä, Ypäjä ja Kihniö. Niissäkin lähes kaikki käyvät koululounaalla säntillisesti.
Yle Uutisgrafiikka
Sen sijaan Keravalla 60 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaista ilmoitti, ettei syö koululounasta läheskään joka päivä kouluviikon aikana. Kehumista ei ole Ruovedellä ja Keuruullakaan, vaikka ne käyttävät rahaa kouluruokaan selvästi yli maan keskiarvon. Kerava ja etenkin Vantaa taas hoitavat kouluruokailunsa selvästi alle maan keskiarvosumman ja Hyvinkääkin hiukan alle sen.
Muita kouluruokailun murheenalhoja ovat muun muassa Tuusula, Lohja ja Akaa. Helsingissäkin 42 prosenttia ilmoitti, ettei syö koululounasta läheskään joka päivä viikon aikana.
– Huolestuttavaltahan luvut kuulostavat. Kaikilta osin ei ole onnistuttu meille annetussa tehtävässä, sanoo kouluruokailun asiantuntija, opetusneuvos Marjaana Manninen opetushallituksesta.
–Kouluruoan tehtävä on auttaa oppilasta jaksamaan koulupäivän ajan ja sitä kautta oppimaan paremmin. Jos oppilas ei käy syömässä, niin iltapäivät ovat levottomia, ja hän ei saavuta tavoitteita, joita kouluruokailun yhteydessä on tarkoitus oppia. Lopulta se kantaa oppimistuloksiin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Yle Uutisgrafiikka
Ilmaisen sijaan maksuruokaa
Veronmaksajien kustantama, oppilaille maksuton kouluruokailu alkoi Suomessa 1948, siis tasan 70 vuotta sitten. Juhlavuodesta huolimatta kouluruoka maistuu monelle huonosti. Syitä piisaa.
– Oppilaat ilmoittavat tärkeimmäksi syyksi sen, etteivät pidä kouluruuasta. Se liittyy juuri makuun eli kouluruoka ei maistu, sanoo erikoistutkija Susanna Raulio Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Muita tärkeitä syitä on, että kaveritkaan eivät mene kouluruokailuun syömään tai sitten vaan yksiselitteisesti, että ei ole nälkä. Nämä ovat ne pääsyyt.
Ryhmäpaine vaikuttaa monen kouluruokailijan lounaspäätökseen. Raulion mukaan kaverien mieltymykset merkitsevät paljon varsinkin yläkoulussa.
– Sinne mennään mihin kaveritkin menevät, vaikka itsellä tekisi mieli mennä kouluruokalaan tai kouluravintolaan. Halu pysyä ryhmässä on tärkeä tekijä, Raulio sanoo.
Jos koulun lähellä on esimerkiksi marketteja tai pikaruokapaikkoja, niin porukan askeleet suuntaavat helposti sinne kouluruokalan sijaan – siitäkin huolimatta, että koululaisia on tavallisesti kielletty poistumasta koulualueelta koulupäivän aikana.
Lounas on oppitunti
Opetushallituskaan ei katso jaloilla äänestämistä hyvällä: koululounas on oppitunti muiden joukossa.
– Kouluruokailu on osa koulun opetus- ja kasvatustehtävää. Se kuuluu koulupäivään ja siellä myöskin opitaan eli itse asiassa vaihtoehto ei ole lähteä pois kouluruokailusta. Mutta syömäänhän ei voi ketään pakottaa, Manninen muistuttaa.
Opetushallitus on tyytymätön nykytilanteeseen. Se onkin asettanut tavoitteeksi saada kaikki koululounaalle vuoteen 2020 mennessä. Yksi keino siihen on ottaa oppilaat mukaan vaikuttamaan kouluruokailuun.
– Tosi hyviä kokemuksia on saatu kouluista, joissa tehdään yhteistyötä oppilaiden kanssa ja oppilaat pääsevät vaikuttamaan ja yhdessä kehittämään ruokailutapahtumaa, kouluruokaa ja ruokalistaa, Raulio sanoo.
Raulion mukaan oppilaiden kuuntelu on tärkeätä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tarjottaisiin vain lempiruokia: lihapullia, perunamuusia, pinaattilettuja ja ohrapuuroa. Raulion mukaan oppilaiden osallistaminen on nousussa kouluissa, joskin on edelleen pientä.
– THL:n kyselyn perusteella hyvin harva oppilas kokee tulleensa kuulluksi, vain muutamia prosentteja. Siinä on kyllä petraamisen varaa, Raulio sanoo.
Kuinka sinä kehittäisit kouluruokailua? Kerro mielipiteesi jutun alla avautuvalla keskustelupalstalla.
Espoon Tapiolan arvokas ja surullisen kuuluisa uimahalli aiotaan purkaa.
Espoon kaupungin tekninen ja ympäristötoimi on tutkimusten jälkeen päätynyt viemään Tapiolan uimahalliasiaa eteenpäin niin, että uimahalli toteutetaan uudisrakennuksena.
– Huolellisissa tutkimuksissa on osoittautunut, että nykyistä hallia ei voida korjata niin, että se kestäisi uimahallikäytössä, kertoo Espoon tila- ja asuntojaoston puheenjohtaja Tiina Elo (vihr).
Uimahallia remontoitiin viimeksi syksyllä 2015, jonka jälkeen se oli uimareiden käytössä kesäkuuhun 2016. Uimahalli on ollut suljettuna nyt useita vuosia.
Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema uimahalli valmistui vuonna 1965. Rakennus on suojeltu rakennustaiteellisesti arvokkaana rakennuksena.
Hallia on korjattu vuosien useilla miljoonilla euroilla. Miksi purkamiseen päädyttiin vasta nyt?
– Uimahallihan on todella ikoninen osa arvokasta Tapiolan kulttuurihistoriallista miljöötä, Elo sanoo.
Elon mukaan arvorakennus on alunperin haluttu säilyttää ja siksi sitä on korjattu miljoonilla euroilla. Jos uimahalli vielä korjattaisiin, sille saataisiin korkeintaan 20 vuoden käyttöikä.
– Nyt on sitten tullut aika tunnustaa realiteetit, ja todeta, että korjaamalla se ei onnistu.
Isompi halli Tapiolaan
Yksi ratkaiseva tekijä päätöksessä oli myös Espoon hallipula. Elon mukaan uusi halli tulee palvelemaan kasvavaa Espoota paremmin. Tavoitteena on suunnitella Tapiolan ympäristöön soveltuva uusi halli. Uimahallista tehdään suurempi, sinne halutaan esimerkiksi 50 metrin pituiset uima-altaat.
Kohteesta on tarkoitus järjestää arkkitehtuurikilpailu. Alustavan aikataulun mukaan uimahalli tulisi käyttöön syksyllä 2023.
Tapiolan uimahalli avattiin hetkeksi yleisölle remontin jälkeen syksyllä 2015.Vesa Marttinen / Yle
Iso-Britannia voi halutessaan perua brexitin ilman, että muut jäsenmaat voisivat vaikuttaa asiaan. EU-tuomioistuin päätti asiasta maanantaina. Päätös on samalla linjalla julkisasiamiehen aiemman suosituksen kanssa.
Skottipoliitikot pyysivät kantaa Lissabonin sopimuksen artikla 50:een. Artiklassa on säädetty jäsenmaan erosta, mutta artikla ei kerro, miten eroprosessi keskeytetään.
Skottipoliitikkojen ja muiden brexitin vastustajien toiveena on, että erosta järjestettäisiin uusi kansanäänestys.
EU-elimet taas vastustivat mahdollisuutta yksipuoliseen eroilmoitukseen. Pelkona on se, että jäsenmaat pyrkivät hakemaan itselleen parempia jäsenehtoja tekemällä eroilmoituksen ja myöhemmin perumalla sen.
Britannian hallituksen asianajajat taas totesivat, että koko linjaus on hypoteettinen, koska maa ei aio perua ilmoitustaan. Siksi tuomioistuimen ei pitäisi linjata yksipuolista perumista vastaan.
Tuomioistuin käsitteli asian nopeutetussa aikataulussa, koska Britannian on määrä erota EU:sta maaliskuun lopulla.
Britannian parlamentti äänestää brexit-sopimuksen hyväksymisestä tiistaina 11. joulukuuta.
16-vuotiaat Jiri Pihala ja Juuso Valli tähtäävät tulevaisuudessa raskaan ajoneuvon rattiin, mutta toistaiseksi he taittavat matkaa mopoautoilla.
Tulevat ammattikuljettajat opiskelevat logistiikkaa Koulutuskuntayhtymä Sedussa Ilmajoella. Pojat kulkevat koulussa mopoautoilla lähes päivittäin. Vallin matka on lyhyempi, mutta Pihalan matka kotoa Karviasta Ilmajoelle on 63 kilometriä ja kestää puolitoista tuntia.
– Jos vaihtoehtoina olisivat mopoauto ja kevytauto, niin kevytauton valitsisin, sanoo Pihala.
Myös Valli päätyisi kevytautoon.
– Kevytautoissa turvatekniikkaa on paljon enemmän ja tietysti auton runko.
Kevytautoja koskeva lakiesitys ja mietintö valmistunee liikenne- ja viestintävaliokunnasta tällä viikolla. Sen jälkeen eduskunta päättää lain kohtalosta. Tavoitteena on saada kevytautot liikenteeseen jo ensi vuoden marraskuussa.
Kevytauto on alle 1500 kiloa painava henkilöauto, jonka nopeus on rajoitettu 45 kilometriin tunnissa.
Lakiesityksen mukaan 15 – 17 -vuotiaat saisivat ajaa kevytautoa mopoautokortilla.
Turvallisempi kevytauto
Logistiikan opettaja Klaus Hämeenniemen mukaan tulevien ammattiautoilijoiden koulutuspaikassa lain valmistelua ja keskustelua kevytautoista on seurattu tiiviisti.
Asiaa on puitu kollegoiden kesken kahvipöydissä ja opiskelijoiden kanssa oppitunneilla. Asia koskettaa monia logistiikan ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita.
– Juuri tänään tutkimme mopoautoilla tehtyjä törmäystestejä ja se jälki, mikä törmäyksessä tulee, on kyllä hälyttävän näköistä, sanoo Hämeenniemi.
Kevytautojen sallimista on perusteltu ennen kaikkea turvallisuusseikoilla.
– Kun verrataan henkilöautoa ja mopoautoa, niin turvavarusteet ovat aivan eri tasolla. Toki kalleimmissa malleissa mopoautoissa on airbagit, mutta runkorakenne on aivan erilainen.
Seinäjoen Sedun logistiikan opettaja Klaus Hämeenniemi käy läpi mopoauton ajoonlähtötarkastusta opiskelijoiden Juuso Vallin ja Jiri Pihalan kanssa.Mirva Ekman / Yle
Hämeenniemi on lisäksi havainnut, että liian usein esimerkiksi mopoautojen jarruremontit tehdään vasta aivan viimetingassa.
– Sen on nähnyt, kun opiskelijat remontoivat mopoautojaan täällä hallissa.
Liikenteessä on liikaa huonokuntoisia mopoautoja. Tähän yksi selitys löytyy varaosien hinnoista. Ne ovat mopoautoissa selvästi kalliimmat kuin henkilöautoissa.
– Olemme vähän vertailleet hintoja ja esimerkiksi jarrulevy mopoautoon maksaa yli sata euroa kappale, kun henkilöautoon voi saada jarrulevyn muutamalla kympillä.
Julkinen ei aina ole vaihtoehto
Sedun logistiikan koulutusyksikön parkkialueella on pitkä rivi mopoautoja. Vaikka opiskelupaikalle pääsisi linja-autolla, moni valitsee oman menopelin: mopon, mopoauton tai kevytmoottoripyörän.
Joissakin tapauksissa koulumatka toisen asteen oppilaitoksiin ei onnistu järkevällä tavalla julkisilla liikennevälineillä. Tähän on kiinnittänyt huomiota myös opetushallitus ja puoltaa siksi lakiesityksestä antamassaan lausunnossa kevytautojen sallimista.
Opetushallitus katsoo, että kun turvallisen liikkumisen mahdollisuuksia listätään, parantaa se nuorten mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.
– Tämä korostuu alueilla, joilla ei ole riittävän hyvin toimivaa julkista liikennettä. Etäisyyksistä ja odotusajoista, esimerkiksi liikkumisesta toisen asteen oppilaitoksiin, voi muodostua merkittäviä opiskelua haittaavia tekijöitä, todetaan lausunnossa.
"Ei oikeastaan pelota"
Jiri Pihala ja Juuso Valli tietävät, että kaikki ammattiautoilijat eivät katso hyvällä tiellä liikkuvia mopoautoja eivätkä katso suopeasti myöskään kevytautojen tuloa liikenteeseen.
Kysymys on vauhdista tai oikeammin sen puuttumisesta.
– Välillä on kymmenenkin autoa perässä ja silloin tuntee olevansa tien tukkeena, toteaa Valli ja myöntää itsekin joskus tuskastuvansa ajopelinsä hitauteen.
– On se vähän yksitoikkoista, kun on kaasu pohjassa koko ajan eikä oikein mitään tapahdu.
Pihala ja Valli kuvittelevat itsensä rekan hyttiin. Siinä tilanteessa he näkisivät liikenteessä mielummin 15-vuotiaan nuoren kevytauton kuin mopoauton ratissa.
– Nuo mopoautot kuitenkin on aika heikkoa tekoa.
Jiri Pihalan 2017 vuosimallin mopoauton mittariin on tullut vuodessa kilometrejä 26 000. Hän on ehtinyt koulumatkoillaan nähdä monta rekkaa ja monta ohitusta.
– Ei oikeastaan pelota, mutta 3-tiellä rekat kyllä lähtevät joskus ohittamaan tyhmissä kohdissa.
Logistiikan opiskelijat Juuso Valli (vas.) ja Jiri Pihala (kesk.) Koulutuskuntayhtymä Sedusta pitävät kevytautoja mopoautoja turvallisempana vaihtoehtona. Samaa mieltä on heidän opettajansa Klaus Hämeenniemi (oik.).Mirva Ekman / Yle
Vanhempien kukkarolle
Seinäjoen Sedun logistiikan yksikössä ei ole täyttä luottamusta siihen, että laki valmistuisi suunnitellussa ajassa ja että ensi vuoden lopulla nuoret pääsisivät ajamaan kevytautoilla.
Poikia ja heidän opettajaansa pohdituttaa muun muassa se, kuinka nopeuden rajoittaminen käytännössä toteutetaan. Ja kuinka estetään autojen virittäminen?
– Keinot kyllä keksitään ohittaa rajoittimet ja sen jälkeen kevytauto kulkee napin painalluksella 120 kilometrin tuntivauhtia.
Jos kevytautot tulevat liikenteeseen ensi vuoden lopulla, Jiri Pihala ei ole aivan ensimmäisten joukossa lähdössä autokaupoille. Hänen mopoautonsa on vasta vuoden vanha ja hankintahinta on hyvässä muistissa.
– Mopoautoista ei saa koskaan omiansa takaisin. Siksi ne kannattaa ajaa loppuun.
Juuso Valli yrittää ensisijaisesti saada poikkeusluvalla ajokortin jo 17-vuotiaana juuri opiskelumatkoihin vedoten. Jo se ei onnistu, hän suunnittelee kevytauton hankintaa.
Pihala ja Valli uskovat, että raha voi tulla esteeksi monelle kevytauton hankinnassa. Mitkään peltoautot eivät kelpaa kevytautoiksi. Lakiesityksen mukaan kevytautoksi voi muuttaa henkilöauton, joka on otettu käyttöön vuoden 2014 jälkeen. Jatkossakin henkilöauton on oltava alle 10-vuotias.
– Paljon riippuu vanhempien tuloista. Ei kesätyörahoilla saa välttämättä kevytautoa hommattua, summaavat pojat.
Kun tavallinen ihminen katsoo puuta, hän näkee yleensä rungon, oksat ja lehdet. Oksan hauska muoto voi kiinnittää huomion hetkellisesti, mutta pian mielenkiinto loppuu.
Reetta Tourunen näkee paljon enemmän, paljon tarkemmin. Kaarnan muodot, niihin tarttuneet kimmeltävät lumikiteet. Mietteliäs katse viipyy niissä hyvän tovin.
– Puhutaan mindfullnessista ja siitä, miten pitäisi poikkeuksellisesti pysähtyä tarkastelemaan ympäristöä. Minä en oikeastaan voi sille mitään, että yksityiskohdat vyöryvät päälleni, naurahtaa Tourunen sitten.
Luonnossa on paljon aistiärsykkeitä, joita Tourusen aivot eivät osaa suodattaa kunnolla. Hänelle metsä on täynnä pieniä yksityiskohtia, joita ei voi vain ohittaa.
Hänellä on Aspergerin oireyhtymä, tai kuten Tourunen itse mieluummin sanoo: autismikirjon häiriö. Tämän vuoksi monia muita rauhoittava retki metsään saattaa tuntua jopa kaoottiselta, ellei ole aikaa pysähtyä tarkastelemaan ympäristöä tarkemmin.
Rakastan luontoa, mutta minun täytyy aina miettiä, kestänkö aistiärsykkeitä tänään niin paljon, että voin lähteä kävelylle. Reetta Tourunen
Informaatiotulvaa voi seurata pyörryttävän huono olo.
– Vähän kuin katselisi hurjaa vauhtia liikkuvan junan ikkunasta maisemia, hän kuvailee.
“Tuntui, etteivät muut ymmärrä”
Monilla autismikirjon henkilöillä on erityisiä kiinnostuksen kohteita varhaisesta iästä lähtien.
Sosiaalinen maailma on henkilölle vaikeasti ymmärrettävä, jolloin mielenkiinto keskittyy erityiseen kohteeseen. Se on eräänlainen kiintopiste, jonka kautta hän tuntee hallitsevansa tilanteen.
Autismikirjon häiriöt ovat neurobiologisen keskushermoston kehityshäiriöitä. Ne ovat synnynnäisiä ja monille osa identiteettiä – ei sairaus, joka pitäisi piilottaa.
Synnynnäinen ei kuitenkaan tarkoita, että häiriö tunnistettaisiin aina jo lapsuusiässä tai edes nuoruusvuosina. Ilman diagnoosia henkilö ei välttämättä käsitä, miksi tuntee olevansa erilainen kuin muut.
Monesti autismikirjon tytöt ja naiset saattavat omaksua jonkun roolin, jonka mukaan he toimivat sosiaalisissa tilanteissa. Elina Havukainen, Autismi- ja Aspergerliitto
Reetta Tourunen huomasi, että joidenkin tuttujen kanssa ajatusmaailmat kohtasivat hyvin. Vastaan tuli kuitenkin myös tilanteita, joissa hän koki asiat hyvinkin eri tavoin kuin muut.
– Esimerkiksi työkaverit saattoivat sanoa, että olipa rentouttava viikonloppu luonnossa tai ihana käynti kampaajalla. Ei siinä jaksanut ruveta kertomaan, miten minä koen ne tilanteet. Tuntui, etteivät muut ymmärrä, hän kertoo.
Monet naiset kokevat käynnin kampaajalla hemmotteluhetkeksi. Touruselle tuolissa istuminen on kaikkea muuta kuin rentoutumista.
– Minulle siinä yhdistyy niin monta stressaavaa tekijää: kirkkaat valot, peili, hurisevat äänet, läheisyys ja small talk.
Koettelevasta tilanteesta selviää, mutta jälkeenpäin Tourunen tuntee itsensä uupuneeksi. Silloin hän saattaa käydä päiväunille.
Reetta Tourunen kokee autismikirjon häiriönsä hyvin kehollisesti. Hän haluaa vaatteidensa olevan pehmeitä.Tiina Karppi / Yle
Naisten ja miesten oireissa eroja
Reetta Tourunen oli hieman alle nelikymppinen saadessaan diagnoosin muutama vuosi sitten.
– Kuulemani mukaan aika moni muukin nainen on saanut tämän synnynnäisen diagnoosin vasta tässä iässä, vertaistukitoimintaa pyörittävä Tourunen toteaa.
Tämä johtuu osittain siitä, että käytössä olevat seulontamenetelmät ja autismikirjon häiriöiden diagnostiset kriteerit pohjautuvat historiallisista syistä miesten kokemuksiin. Miehet saavatkin huomattavasti enemmän diagnooseja kuin naiset.
– Autismikirjon diagnoosi tehdään ihmisen käyttäytymisen perusteella. Vaikka peruspiirteet ovat samat, nämä asiat ilmenevät naisilla osittain eri tavoin kuin miehillä, kertoo suunnittelija Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitolta.
Mitä useampi aikuinen saa diagnoosin, sitä enemmän avartuu myös näkemys autismikirjon ilmenemisestä eri muodoissaan. Elina Havukainen, Autismi- ja Aspergerliitto
Neuropsykiatrian apulaisylilääkäri Pekka Tani Helsingin yliopistollisesta sairaalasta kertoo, että erot näkyvät varsinkin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja mielenkiinnonkohteissa.
Liiallisuuksiin menevä fanitus voi olla autismia
Naiset pystyvät usein piilottamaan tai kompensoimaan autismikirjon piirteitään. Siksi he ovat myös alttiimpia jäämään ilman diagnoosia.
– Yleensä naiset, joilla ei ole merkittävää oppimishäiriötä tai kehitysvammaisuutta, pystyvät oppimaan ulkoa sosiaalisia tilanteita paremmin kuin samantasoiset autistiset miehet, apulaisylilääkäri Pekka Tani sanoo.
– Monesti autismikirjon tytöt ja naiset saattavat omaksua jonkin roolin, jonka mukaan he toimivat sosiaalisissa tilanteissa. Se voi perustua vaikkapa luokan suosituimman tytön tai tv-sarjan hahmon käyttäytymiseen, Elina Havukainen kertoo.
Miehillä myös erityiset mielenkiinnonkohteet ovat usein erikoisia, kuten keskiaikaisen Lontoon kartta. Naisilla kohde ei aina ole niin epätavallinen.
Jos mielenkiinto kohdistuu julkisuuden henkilöön, lähipiiri voi tulkita sen ikään kuuluvaksi “fanitukseksi”.
– Se voi olla esimerkiksi Britney Spears. Vaikka tämä kiinnostus olisi laadultaan autistista, se ei välttämättä vaikuta lähipiirin silmään niin erikoiselta, että he tarttuisivat siihen, Pekka Tani kertoo.
Kauan kaivattuja vastauksia
Reetta Tourunen kuuli autismikirjon häiriöistä parikymppisenä.
Hän alkoi tutkia asiaa, sillä oireet kuulostivat tutuilta. Hän kävi tutkimuksissa reilu kymmenen vuotta sitten, mutta diagnoosia hän ei saanut.
– Nyt jälkeenpäin olen kuullut, ettei sitä tutkittu oikeilla testeillä, hän kertoo.
Erityisesti naispotilaista ajatellaan helposti, että hänellä on esimerkiksi masennus ja persoonallisuushäiriö. Silloin asiaa ei lähdetä tutkimaan tai purkamaan sen enempää. Pekka Tani, apulaisylilääkäri, neuropsykiatrian poliklinikka
Muutama vuosi sitten Tourunen hakeutui tutkimuksiin uudestaan.
– Tahdoin tietää, että jos tämä ei ole autismikirjon häiriö, niin mikä sitten.
Sillä kertaa Asperger-diagnoosi tuli. Reetta Tourunen tunsi helpotusta.
Puiden havujen muodot ja niillä lepäävät lumikiteet kiinnittävät Reetta Tourusen huomion.Matti Myller / Yle
Riskinä ylikuormitus
Paitsi että naisten autismikirjon häiriön diagnoosi viivästyy, he myös saavat helposti virheellisen diagnoosin.
– Vuosikausia oireiden kanssa eläminen ja niiden kompensoiminen kuormittaa väistämättä. Naisten ja tyttöjen autismikirjon häiriö havaitaan usein vasta sen jälkeen, kun on saatu jonkinlainen liitännäinen diagnoosi, Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitosta toteaa.
Tyypillisiä liitännäisiä diagnooseja ovat masennus, ahdistus ja syömishäiriöt, joita on saatettu hoitaa jo kauan lääkityksellä ennen kuin taustalla oleva autismikirjon häiriö on havaittu.
Apulaisylilääkäri Pekka Tanin mukaan liitännäinen diagnoosi on valtaosalla.
– Nämä naiset kulkevat usein muilla diagnoosinimikkeillä, jotka voivat sinänsä olla oikeita. Mutta jos päädiagnoosia ei tunnisteta, niin toisenkaan häiriön hoito ei onnistu, Tani sanoo.
Haasteista selviää huumorilla
Itse autismikirjon häiriötä ei lääkityksellä voi parantaa.
Jotkut asiat ovat pysyviä, kuten Reetta Tourusen tapauksessa aisteihin liittyvät kokemukset ja kuormittuminen. Näiden käsittelyssä keskustelu on auttanut paljon.
– Vertaistukiryhmä on ollut itselleni todella tärkeä. Siinä pääsee pois ajatuksesta, että on yksin. Välillä kuulee sanottavan, ettei autismikirjon henkilöillä ole huumorintajua. Me kyllä nauramme paljon, arjen haasteillekin.
Entä kokeeko Tourunen olonsa väärinymmärretyksi? Ei enää, sillä hän ymmärtää nykyään itseään paremmin. Negatiivisetkaan kommentit eivät enää aiheuta ajatuksia siitä, että hänen pitäisi muuttaa itseään.
– En ota niitä enää henkilökohtaisesti. Ne johtuvat joidenkin ihmisten suhtautumisesta tähän ilmiöön, ei minuun.
Elina Havukainen Autismi- ja Aspergerliitolta toivoo, että stereotypiat murtuisivat tietoisuuden lisääntymisen myötä.
– Yhä ajatellaan, etteivät autismikirjon henkilöt katso silmiin, tai ettei heillä voi olla ystäviä, parisuhdetta tai lapsia. Mitä useampi aikuinen saa diagnoosin, sitä enemmän avartuu myös näkemys autismikirjon ilmenemisestä eri muodoissaan, Havukainen sanoo.
Reetta Tourunen toivoo voivansa avata ihmisten silmiä siihen, miltä autismikirjo todella näyttää. Hän toivoo, että muutkin löytäisivät rohkeutta jakaa oman tarinansa.Juha Korhonen / Yle
Ammattilaisilta puuttuu tietoa
Elina Havukaisen mielestä tärkeintä olisi, että ihmiset, jotka saattavat kohdata autismikirjon henkilöitä työnsä kautta, perehtyisivät naisten ja tyttöjen oirekuvaan ja siihen, kuinka paljon miehiä hienovaraisempi se on.
Kuulemani mukaan aika moni muukin nainen on saanut tämän synnynnäisen diagnoosin vasta tässä iässä. Reetta Tourunen
Tietoisuutta pitäisi lisätä muun muassa työ- ja opiskeluterveydenhoidon ammattilaisten keskuudessa.
Apulaisylilääkäri Pekka Tanin mukaan ongelma on yksinkertaisesti siinä, ettei autismikirjon häiriötä ajatella edes yhtenä vaihtoehtona diagnoosia tehdessä.
– Erityisesti naispotilaista ajatellaan helposti, että hänellä on esimerkiksi masennus ja persoonallisuushäiriö. Silloin asiaa ei lähdetä tutkimaan tai purkamaan sen enempää. Jos kyseessä on lievempi autismikirjon häiriö, vastaanotollakaan ei välttämättä lyhyessä ajassa näe mitään erityistä.
Tanin mukaan tätä tapahtuu myös nuorisopsykiatrian poliklinikoilla, joille monet autismikirjolaiset päätyvät liitännäisdiagnoosien vuoksi. Yksiköissä, joissa henkilökunta on näistä asioista kiinnostunut, potilaita lähetetään eteenpäin.
Tätä ei kuitenkaan tapahdu kaikkialla.
– Alueellinen vaihtelu on valtavan suurta ja valitettavaa, Tani toteaa.
Reetta Tourunen kertoo saaneensa apua ja tukea, kun on sitä hakenut. Hän on kuitenkin kuullut vertaistukiryhmässä, etteivät kaikki ole niin onnekkaita.Juha Korhonen / Yle
Häiriökään ei aina “häiritse”
Reetta Tourunen kertoo, että vaikka autismikirjon häiriö haittaa hänen elämäänsä, hän on oppinut elämään sen kanssa ja luomaan toimivia rutiineja.
Eikä kaikki häiriössä “häiritse”.
– Olen hyvä ongelmanratkaisija. Stressaavassakaan tilanteessa en mene tunteen valtaan, Tourunen kertoo.
– Yhtä aikaa minulla voi olla totaalinen ylikuormitustila, mutta samaan aikaan pystyn ajattelemaan täysin analyyttisesti. Se ei ymmärtääkseni ole kovin tavallista, usein se on joko tai. Joku muu voi ajatella, että tarvitsen apua, mutta samanaikaisesti olen jo itse ratkaisemassa tilannetta.
Ajan myötä Reetta Tourunen on myös oppinut hyväksymään, ettei kaikkiin asioihin voi vaikuttaa, vaikka haluaisikin.
Lähipiirinsä hän on kuitenkin valinnut tarkasti.
– He, jotka hyväksyvät minut tällaisena kuin olen, ovat ystäviäni. He, joille ei tarvitse selitellä mitään.
Iloa pienistä asioista
Kävelylenkki metsässä lähenee loppuaan. Aikaa on käytetty enemmän yksityiskohtien tutkiskeluun kuin liikkumiseen, mutta juuri siitä Reetta Tourunen pitää.
– Rakastan luontoa, mutta minun täytyy aina miettiä, kestänkö aistiärsykkeitä tänään niin paljon, että voin lähteä kävelylle.
Toisaalta luonnon yksityiskohdat tuovat hänelle poikkeuksellisen paljon iloa.
– Sellaisia ovat esimerkiksi ihana kaarnan palanen, tai linnun jalanjälki lumella, hän hymyilee.
Kun hän keskittyy niiden tutkimiseen, visuaalinen maailma vie mennessään.
Pirkanmaan käräjäoikeus on käsitellyt moottoripyöräkerho Bandidosin tilojen kotietsintää ja takavarikkoa.
Asiasta tehtiin tutkintapyyntö. Mies vaati käräjäoikeutta tutkimaan, oliko Sisä-Suomen poliisilla edellytyksiä tunkeutua kerhon tiloihin Tampereen Vehmaisissa. Lisäksi hakija vaatii käräjäoikeutta purkamaan ratsian yhteydessä tehdyn takavarikon käteisen rahan, puhelimien ja tablettitietokoneiden osalta.
Pirkanmaan käräjäoikeus päätti maanantaina, että vaatimus takavarikon kumoamisesta ja omaisuuden palauttamisesta jätetään tutkimatta. Käräjäoikeuden mukaan kotietsinnän toimittamiselle oli lailliset edellytykset.
Oikeuden mukaan tutkittavana olleen rikoksen perusteella pakkokeinon käyttöä voidaan pitää puolustettavana.
Hakijan mukaan poliisioperaation kohteena on ollut sivullinen, jolla ei ole mitään tekemistä kerhon kokoontumistilan kanssa eikä tila ole hänen hallinnassaan. Epäilty otettiin kiinni Helsingissä eikä kerhon kokoontumistiloissa Tampereen Vehmaisissa.
Käräjäoikeuden mukaan miehen vaatimusten tutkimiselle ei ollut edellytyksiä, koska hän ei nimennyt, kenelle omaisuus kuului. Käräjäoikeuden mukaan mies ei myöskään esittänyt väitettä siitä, mitkä takavarikoiduista esineistä ovat hänen omaisuuttaan.
Poliisi on määrännyt marraskuussa osan takavarikoiduista esineistä ja rahat palautettavaksi omistajilleen. Käräjäoikeuden päätöksen mukaan omaisuutta ei ole voitu palauttaa, koska omistajien yhteys- ja tilitiedot eivät ole selvillä.
Käräjäoikeuden ratkaisuista voi valittaa hovioikeuteen.
Turun Normaalikoulussa Varissuolla opettava Samran Khezri on joutunut pohtimaan koko uransa ajan, kuinka maahanmuuttajataustainen lapsi pystyy rakentamaan uuden indentiteetin tullessaan uuteen maahan.
– Alusta alkaen ajattelin, että on tärkeää kertoa heille, keitä he ovat, miksi he ovat täällä ja mitä heidän tulee tehdä. Kun itse tulin Suomeen ajattelin, että mitä tahansa teen, se voi leimata kurdeja tai tuoda kunnioitusta heitä kohtaan, sanoi opettaja Samran Khezri Radio Suomen Päivässä.
Oulussa paljastuneissa seksuaalirikostapauksissa maahanmuuttajataustaisten miesten epäillään syyllistyneen vakaviin seksuaalirikoksiin. Oulun poliisi varoitti tyttöjä ulkomaalaistaustaisista miehistä somessa. Julkinen keskustelu maahanmuuttajien rikosepäilyistä vaikuttaa myös maahanmuuttajataustaisiin lapsiin ja nuoriin.
– Tietysti lapset kokevat häpeää ja ovat surullisia, jos heidän maanmiehensä tekee väärin. Jokainen toivoo, että hänen maataan ja kulttuuriaan edustava onnistuu.
Opettajana Khezri kertoo, mitä laki sanoo ja millaisia rangaistuksia rikoksista seuraa. Hän haluaa kertoa myös oman mielipiteensä nuorille.
– Monelle maahanmuuttajalapselle olen myös isähahmo. Voin sanoa, että toisen ruumiin hyväksikäyttäminen on kiellettyä missä tahansa kultuurissa. Pitää vain valistaa ihmisiäsiitä, miten voidaan kunnioittaa toista ihmistä.
Maahanmuuttajalasten ristiriitainen identiteetti
Khezri näkee työssään ristiriitoja maahanmuuttajalasten entisen kotimaan ja suomalaisen kulttuurin välillä.
– Valitettavasti monet perheet ajattelevat, että täällä heidän on pakko säilyttää oma kulttuuri-identiteettinsä ja uskontonsa. Moni vanhempi ajattelee, että jos siitä vähänkin luovutaan, se on menetys ja tappio.
Khezrin mielestä lapsilla ei ole kykyä elää kahdessa eri maailmassa.
– Lapsi ei voi olla sataprosenttisesti somali, kurdi, afgaani tai turkkilainen kotona. Koulussa he näkevät, kuinka nuoret normaalisti käyttäytyvät.
– Muukalaisuuden leima korostuu lapsissa liikaa, vaikka monet heistä ovat syntyneetkin Suomessa. Miten kauan voidaan korostaa, että he ovat maahanmuuttajataustaisia.
Khezrin mielestä maahanmuuttajien kielenopetusta korostetaan ja yhteiskunnallisten asioiden opettaminen jää liian vähälle.
– Pitää puhua suomalaisista elämäntavoista, kulttuurista ja laeista. En usko, että genetiivin ja partitiivin osaaminen on kaiken a ja o. Pitää ymmärtää, että ollaan yhteiskunnan jäsen heti, kun astutaan Suomeen.
Lukiolaisista jopa joka kolmas kokee hukkuvansa koulutyöhön monena päivänä viikossa. Vielä useampi on ollut huolissaan omasta mielialastaan vuoden sisään.
Kannuksen lukion kakkoset Lotta Kokkonen ja Tommi Jokinen tunnistavat ilmiön.
– Tosi paljon näkyy ympärillä uupumista. Se tulee esiin esimerkiksi niin, että yleensä puheliaista tulee tosi hiljaisia tai joku jää jopa pois koulusta stressin takia, sanoo Jokinen.
– Tai sitten niin, että ei pysty keskittymään ja alkaa höpöttää hirveesti, vaikka olisi muuten hiljainen, sanoo Kokkonen.
Yleisintä lukiolaisten väsyminen on Uudellamaalla, toisena on Keski-Pohjanmaa.
Lotta Kokkonen ja Tommi Jokinen viihtyvät lukiossa kovasta työmäärästä huolimatta.Kalle Niskala / Yle
Kasvatustieteen professori, kohtuullisuuden puolesta puhuva kokkolalainen Juha T. Hakala on seurannut selvityksiä lukiolaisten uupumisesta jo toistakymmentä vuotta. Nykylukemat eivät ole yllätys, sillä suunta on ollut nähtävissä.
Toisaalta yhteiskunnan stressipuhekin levinnee tiedostaviin nuoriin.
– Tämä on asennekysymys. Työelämän huohottava rytmi on levinnyt kouluelämään, ja se on huolestuttavaa. Meillä on kiirettä ja övereitä ihasteleva elämäntapa, eikä se voi olla tarttumatta nuoriin.
Hakala toivoo lukiolaisten väsymisen herättävän huolta viranomaisissa ja kohdistaa kritiikkinsä aina opetushallitukseen asti. Hakala suomii esimerkiksi yleisiä puheita siitä, että vähintään varmuuden vuoksi lukiossa pitäisi valita vielä yksi kieli tai ottaa pitkä matematiikka. Monen taakka kasvaa turhaan.
Stressi tulee ulos väsymyksenä, ja sitten se nukutaan pois kun pystytään. Tommi Jokinen, lukiolainen
– Ei nuorilla ole taustaa arvioida kriittisesti sellaista puhetta ja tehdä omia ratkaisuja, vaan he ottavat enemmän lastia kuin olisi tarviskaan.
Hakalan mielestä on ylipäänsä iso rasite vaatia järkeviä valintoja jo lukion alkuvaiheessa, jolloin nuori ei pysty suunnittelemaan ammatillista tulevaisuuttaan vielä täysin – eikä pidäkään. Stressiä ja uupumusta lisää myös valintakoeuudistus, jonka takia lukiosta on saatava hyvät paperit, jotta tie ei nouse pystyyn.
– Se on kyllä typeryyttä. Pitäisi antaa nuorelle mahdollisuus rakentaa itseään ja hengitellä.
Juha Hakalan mielestä jo lukion alkuvaiheessa pitää käydä nuoren kanssa keskustelu siitä, mitä tämä ehkä ajattelee jatkostaan ja mitä aineita siis tarvitsee. Varmuuden vuoksi tai mielijohteesta niitä ei kannata ottaa.Ville Hassinen / Yle
Pitkien koulupäivien lisäksi koulutehtäviin voi kulua viikossa jopa 30 tuntia, kuten yhdellä Ylen pyynnöstä kirjaa pitäneistä lukiolaisista.
– Siinä olisi työsuojeluvaltuutetulla kovastikin sanottavaa. Tämä on valvomaton asia, sanoo Hakala.
Hän muistuttaa, että samassa joukossa on myös niitä, jotka harrastavat paljon – eikä innostus sulje pois stressiä.
Työelämän huohottava rytmi on levinnyt kouluelämään, ja se on huolestuttavaa. Professori Juha Hakala
Kannuslaisella Tommi Jokisella kuluu koulussa 40 tuntia viikossa, ja sen päälle tulee tehtyä töitä opiskelun eteen 20–30 tuntia. Aikaa jää silti myös palautumiseen ja vapaa-aikaan sekä hyviin yöuniin.
– Stressi tulee ulos väsymyksenä, ja sitten se nukutaan pois kun pystytään, summaa Tommi Jokinen.
Stressiä ehkäisee se, että saa välillä tehdä sellaista, mistä tykkää. Ja sekin, ettei jätä kouluhommia viimeiseen iltaan. Silti painetta syntyy projekteista, isoista koulutöistä ja koeviikoista. Joskus onkin pakko päättää ottaa pätkän matkaa vähän kevyemmin.
– Että nyt haluan levätä, ja sitten vain otetaan huono numero, sanoo Jokinen.
Lotta Kokkonen sanoo, että höllääminen johtaa kuitenkin siihen, että huono koe- tai kurssinumero alkaa jossain vaiheessa stressata.
– Jaksaminen käy mielessä aina koeviikon tullessa, mutta kyllä siitä selviää.
Molemmat viihtyvät silti lukiossa: työmäärä oli tiedossa ennakkoon, ja välillä tunne on jopa rento. Pienen kaupungin koulussa saa sekä tukea että tarvittaessa joustoa – ja hyvä yhteishenki kantaa pitkälle.
Kouluterveydenhoitaja ja kuraattori ovat Kannuksen lukiossa tavattavissa kaikkina päivinä. Lukiolaisten liitto muistuttaa, että Suomessa on edelleen suurta vaihtelua siinä, kuinka nopeasti psykologille tai koululääkärille pääsee. Puheenjohtaja Alvar Euron mielestä nuoren ei pitäisi joutua odottamaan apua viikkoja.
Oppilaat tekevät koetta Kannuksen lukiossa.Kalle Niskala / Yle
Kannuksen lukion kuraattori Jaana Kääntä näkee hänkin nuorten paineet. Oireista yleisin on juuri väsymys. Se voi johtaa siihen, ettei oikein tahdo saada asioita tehtyä.
– Kun tehtäviä kertyy tarpeeksi, nuori voi mennä lukkoon eikä enää tiedä, mistä aloittaisi.
Lukio on kova koulu, lukemista ja tekemistä riittää. Perusasioista ja ajanhallinnasta kannattaa pitää kiinni.
– Nuku, syö, ole kavereiden kanssa. Mieti, mikä on se oma juttu, jolla voi rentoutua ja saada välillä hyvää oloa, sanoo Kääntä.
Kääntä toivoo tukea kotoakin: että vanhemmat kysyisivät, mitä kuuluu ja miten koulussa menee. Ja kun koulussa on tiivis vaihe, kotona voisi joustaa vaatimuksista vaikkapa kotitöiden suhteen.
Nykyhetken lisäksi nuorelle paineita luo tulevaisuus: pitäisi mielellään tietää ainakin suunta, johon on menossa ja osata tehdä sen mukaisia valintoja. Omat odotukset kannattaakin asettaa realistiseen kohtaan:
– Etteivät tavoitteet ole taivaassa, sanoo kuraattori Jaana Kääntä.
Nuorella on oltava aikaa palautumiselle. Koulun ulkopuolella pitää olla elämää. Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro
Juha T. Hakalaa, professoria ja isää, surettaa, että Suomessa tähtäin tuntuu olevan vain hyvässä sijoituksessa kansainvälisissä kouluvertailuissa.
– Ei huomata, että voittaja ylittää maaliviivan nilkuttaen ja kroonisesti hengästyneenä. Mitä se auttaa, jos nuoriso on huonossa hapessa urakan tehtyään? Hakala kysyy.
Lukiolaisten liiton puheenjohtaja Alvar Euro on myös tilanteesta huolissaan. Uupunut opiskelija ei jaksa keskittyä harrastuksiin eikä opiskeluun. Koulun ulkopuoliset ihmissuhteet kärsivät.
– Nuorella on oltava aikaa palautumiselle. Koulun ulkopuolella pitää olla elämää, toteaa Alvar Euro.
Lukion opiskelurytmissä on tiiviitä ja helpompia vaiheita.
– Kurssien loppupuolella viimeisiä opetettavia asioita juostaan läpi, ja se on opiskelijalle stressaavaa aikaa, kuvaa Alvar Euro.
Euro toivookin, että lukion opetussuunnitelmaa uudistettaessa tarkasteltaisiin kriittisesti, pitääkö suunnitelman olla niin täyteen ahdettu.
Ylen Abitreenit-sivustolla voit testata, millainen opiskelija olet. Sieltä löydät myös työkaluja, joilla stressiä ja uupumusta voi helpottaa.
Venäjällä entinen poliisi Mihail Popkov tuomittiin maanantaina 56 murhasta Siperiassa. Irkutskin alueellisen tuomioistuimen mukaan mies murhasi uhrinsa vuosina 1992–2007. Tuomioistuimen mukaan hän myös raiskasi kymmenen uhreista.
54-vuotias Popkov on yksi Venäjän pahimmista sarjamurhaajista.
Popkov jäi kiinni vuonna 2012, ja vuonna 2015 hän sai elinkautisen 22 murhasta. Vankeudessa hän tunnusti murhanneensa yhteensä 59 ihmistä, mutta hänet tuomittiin vain 56 murhasta, koska tutkijat eivät löytäneet todisteita kolmesta verityöstä.
Popkoville tuomittiin oikeudessa vielä toinen elinkautinen aiemman tuomion lisäksi. Lisäksi hänet tuomittiin menettämään poliisin eläkkeensä.
Popkov tarjosi usein uhreille autokyydin, joskus myös virka-autossaan, Angarskin kaupungissa lähellä Siperian Irkutskia.
Yhtä lukuunottamatta miehen uhrit olivat 16–40 vuotiaita naisia. Yksi uhreista oli poliisimies. Mies tappoi uhrinsa muun muassa vasaralla ja kirveellä.
Raimo SaarisenKelluva saari -teos on saanut Lönnströmin taidemuseon 100 000 euron projektirahan. Summalla toteutetaan luontoa jäljittelevä taideteos, suurehko saari, jossa näkyy peruskalliota, kiviä, kasvillisuutta ja puita. Kokoa saarelle tulee taiteilijan suunnitelmien mukaan luodon verran, vähintään 20 neliömetriä.
Saaresta tulee yhdistelmä keinotekoista ja oikeaa. Peruskallio rakennetaan betoniponttoonista samalla tekniikalla kuin isot laiturit. Saaren kasvit ja puut ovat oikeita, osa Suomessa luonnonvaraisesti kasvavia, osa eksoottisia.
Toisin kuin oikeat esikuvansa, saariteos kelluu ja liikkuu laineiden mukana.
– Se näyttää aidolta, mutta siinä on jotain, mikä poikkeaa tavanomaisesta. Toivon, että siitä tulee oikealla tavalla nyrjähtänyt, että se töytäisee meidät katsomaan omaa ympäristöämme eri tavalla, Saarinen sanoo.
Saaren lopullinen muoto on vasta ideana taiteilijan mielessä, sillä Saarinen aloittaa proejtkin parissa ensi vuoden aikana. Myös tarkka sijoituspaikka selviää myöhemmin. Tarkoitus kuitenkin on, että saari kelluu valmistuttuaan meressä Rauman edustalla. Tulossa on pysyvä teos, jonne pääsee astumaan.
Raimo Saarinen käyttää kasveja veistostensa materiaalina. Kuvassa aiemmat teokset Still life ja Neosgaia.Raimo Saarinen
Saarisen materiaali ovat kasvit
Helsingissä syntynyt Saarinen, 33, valmistui Kuvataideakatemiasta 2017. Hänet tunnetaan kasveja hyödyntävästä kuvanveistosta. Se on kirjaimellisesti kuvanveistoa, jossa käytetään materiaalina kasveja.
– Kasvit ovat eläviä ja muuttuvat jatkuvasti. Perinteinen kuvanveisto on stabiilia ja ikuista. Tämä on voimakkaasti erilaista. On kiinnostavaa, että lopputulosta ei pysty täysin kontrolloimaan. Jossain vaiheessa täytyy ajatella, että oma osuus on nyt tehty ja teos jatkaa matkaansa, Saarinen kuvailee.
Kelluvaa saarta ideoidessaan Saarista innosti ajatus siitä, että se tavoittaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät normaalisti gallerioissa käy. Taiteilija pohtii teoksessaan länsimaista suhtautumista luontoon ja sitä, miten paljon ihminen muokkaa ympäristöään.
– Minua kiinnostaa, missä menee luonnon, keinotekoisen ja rakennetun raja, Saarinen sanoo.
Myös ilmastonmuutos on ollut tärkeä teema ja Saarinen toivoo, että teos toimisi keskustelunherättäjänä.
– Saaria vajoaa pysyvästi meren alle ja toisaalta rantoja ja rannikkoa rakennetaan tiiviisti. On paljon hankkeita, joissa mietitään kelluvia asuntoja ja kaupunginosia.
Saarinen oli yksi niistä sadasta taiteilijasta, jotka osallistuivat presidentti Sauli Niinistönmuotokuvan tekemiseen.
Aiempia projekteja muun muassa ajan talo
Kelluva saari valittiin voittajaksi avoimen haun kautta ja projektille varattiin 100 000 euroa. Summa on yksi suurimmista kuvataidetunnustuksista Suomessa. Hakemuksia saapui 72 kappaletta. Monet niistä liittyivät ympäristön- ja ilmastonmuutokseen.
Lönnströmin taidemuseo on toteuttanut nykytaiteen projekteja yhteistyössä kuvataiteilijoiden kanssa vuodesta 2016. Aikaisemmat teokset ovat Tellervo Kalleisen ja Oliver Kochta-KalleisenKeskustelupuisto – Peli yhteisestä maaperästä (2018–2020), Jani RuscicanFlatlands (2017–2018) ja taiteilijaryhmä IC-98:n Khronoksen talo (2016–2017).
Teresia ja Rafael Lönnströmin säätiö ylläpitää Raumalla sijaitsevaa Teresia ja Rafael Lönnströmin kotimuseota ja seinättömänä museona toimivaa Lönnströmin taidemuseota.
Rockmuusikko Ismo Alanko vihitään kesäkuussa Itä-Suomen yliopiston kunniatohtoriksi. Perustelujen mukaan Alangon musiikki "ammentaa koko maailman kulttuuriperinnöstä". Nimityksen perusteluissa Alangon tapa esiintyä kytketään shamanistiseen traditioon, "jossa magia ja tiede ovat olleet yhtä".
Alanko kertoo nimityksen olleen suuri yllätys. Hän arvioi, se on ennen kaikkea huomionosoitus pitkälle uralle muusikkona ja tekstien tekijänä.
– Ehkä pyrkimys kokonaisvaltaiseen heittäytymiseen on myös huomattu. Live-tilanteessa pyrkimys on päästä hurmokseen ja saada kuulijat mukaan riittiin, Alanko sanoo.
Hän on luvannut olla paikalla tohtoripromootiossa. Muita velvoitteita nimitykseen ei liity.
Kaikkiaan 12 kunniatohtoria
Kunniatohtori on arvonimi, johon ei vaadita akateemista tohtorintutkintoa. Kunniatohtoriksi vihkiminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi antaa. Itä-Suomen yliopisto järjestää tohtoripromootion 6.–8. kesäkuuta Joensuun kampuksella. Promootiossa vihitään kaikkiaan 12 kunniatohtoria, jotka Joensuun kampuksella toimivat kolme tiedekuntaa ovat valinneet.
Kunniatohtoriksi vihitään muiden muassa myös kauppaneuvos Harri Broman, joka toimii autojen varaosa- ja tarvikekauppaa tekevän Broman Groupin toimitusjohtajana. Arvonimen saavat myös Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen, eduskunnan oikeusasiamies Maija Sakslin ja emerituspiispa Wille Riekkinen.
Luonnontieteellisen keskusmuseon, Luomuksen, johtaja Leif Schulman nappaa hyllyltä käsiinsä läpinäkyvän muovipussin täynnä luita.
– Tämä on varmaankin leijona, Schulman pohtii pyöritellessään luusäkkiä käsissään.
– Tai ei tässä koko leijonaa ole, tästä pussista puuttuu selvästi raajojen luut.
Savannin kuninkaan luurangon tarkasteleminen muovipussissa tuntuu suorastaan pilkkaamiselta.
Syynä on kuitenkin käytännöllisyys: kaikkia Luomuksen kokoelmassa olevia luurankoja ei vain ole mahdollista säilyttää koottuina. Tilat loppuisivat kesken.
Harva museovieras tietääkään, että Luomuksen kokoelmista vain alle tuhannesosa on esillä yleisölle.
Loput kokoelmasta sijaitsee muun muassa Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa – katseilta piilossa.
Luonnontieteellisen museon kellaritiloissa säilytetään esimerkiksi kokoelmaa erilaisten hirvieläinten sarvista.Antti Kolppo / Yle
Maan alla, harmaissa rullakaapeissa, on savannin kuninkaan luurangon lisäksi esimerkiksi pitkä rivi erilaisten hirvieläinten sarvia, nisäkkäiden nahkoja, lintujen siipiä ja yhdeksän miljoonaa näytettä kattava hyönteiskokoelma.
Kaikkiaan Luonnontieteellisen keskusmuseoon on kerätty 340 vuoden aikana kokoelmat, jotka ovat laajuudeltaan lähes 13,4 miljoonaa näytettä.
Mittasuhdetta saa, kun miettii suurta hypermarkettia kuten Prismaa, joissa on erilaisia päivittäistavaratuotteita keskimäärin noin 60 000 kappaletta. Luonnontieteellisen keskusmuseon eläin-, kasvi-, sieni-, kivi- ja fossiilinäytteillä täyttäisi yhteensä 223 hypermarkettia.
10 jaavalaista pistiäistä, kiitos
Suuresta kokoelmasta ei kuitenkaan ole juuri iloa, jos se lepää maailman tietämättömissä.
Toki kansainvälinen tutkijakunta hyödyntää Helsingin luonnontieteellisiä näytteitä koko ajan.
He matkustavat Helsinkiin tutkimaan näytteitä tai vaihtoehtoisesti pyytävät näytteitä tutkijalainaan. Viime vuonna Luomuksesta lähetettiin 28 000 näytettä lainaan ympäri maailman.
Mutta se on vain noin 0,2 prosenttia kokoelman kaikista näytteistä. Hauraiden näytteiden postittamisessa on myös oma vaivansa ja riskinsä.
Kuvan kampaseppä on löytynyt Espoosta 16. kesäkuuta 1994.Pekka Malinen / Luomus
Luomuksen johtaja Leif Schulman toteaakin, ettei kokoelmien käyttö ole niin tehokasta kuin se voisi olla.
Hän uskoo, että kokoelmien käyttöä saadaan parannettua digitoimalla näytteet sähköiseen muotoon. Työ aloitettiin Luomuksessa kymmenisen vuotta sitten.
Käytännössä digitointi tarkoittaa sitä, että jokaisesta näytteestä otetaan korkeatasoinen valokuva. Lisäksi näytteiden mukana olevien sormenpään kokoisten tietokorttien, eli etikettien, informaatio tallennetaan digitaaliseen muotoon. Etiketeistä käy ilmi muun muassa se, milloin ja mistä näyte on kerätty.
Digitointi tuo tutkijoiden saataville aiempaa laajemmat arkistot.
Lophyra fabii -lajin kuoriainen on kerätty 10. toukokuuta 1978 Saudi-Arabiasta.Pekka Malinen / Luomus
Esimerkiksi jaavalaisia pistiäisiä kaipaava tutkija pääsee tarkastelemaan sähköisesti Luomuksen kokoelmia tuhansienkin kilometrien päästä. Valokuvien perusteella hän voi päättää, tarvitseeko hänen nähdä näytteitä fyysisesti.
– Tutkija voi ehkä tarkentaa lainapyynnön muutamaan yksilöön tai muutamaan kymmeneen yksilöön. Tällä tavalla ilman muuta tehostetaan prosessia ja säästetään aikaa ja vaivaa, Schulman toteaa.
Kätkössä olleet kokoelmat tulevat myös tavallisen kaduntallaajan ulottuville, sillä digitoitujen näytteiden tiedot lisätään Suomen lajitietokeskuksen verkkosivuille.
Mannerheimin isoisän kovakuoriaiset
Pitkän käytävän varrella on molemmin puolin korkeita, harmaita rullakaappeja.
Niissä lepää neulattuna kymmeniätuhansia kovakuoriaisia, pistiäisiä, perhosia, kärpäsiä, sirkkoja, muurahaisia – mitä vain hyönteislajeja, joita kuvitella saattaa.
Käytävän päässä on vanhoja puisia vetolaatikostoja. Täältä löytyy yksi kruununjalokivistä: Marsalkka Mannerheimin isoisän hyönteiskokoelma.
– Tätä pidetään erillisenä kokoelmana, koska tässä on hyvin paljon niin sanottuja tyyppinäytteitä, eli näytteitä, joiden perusteella laji on alun perin kuvattu tieteelle, Schulman kertoo.
Luonnontieteet ja hyönteisten keräily olivat suosittuja harrastuksia korkea-arvoisten virkamiesten keskuudessa 1700- ja 1800-luvuilla. Tuolloin älypuhelimet eivät täyttäneet vapaa-ajan joutilaita hetkiä.
Vuosisatojen saatossa kerättyjen kokoelmien sisältämä informaatio on päivänpolttavaa juuri nyt, sillä digitoituja näytteitä voidaan hyödyntää ilmastonmuutoksen tutkimisessa.
Kun näytteiden tiedot on tuotu sähköiseen muotoon, lajeille pystytään tekemään historiallisia levinneisyyskarttoja. Siis kertomaan, missä jokin laji esiintyi vaikkapa 1800-luvulla, ja miten ilmaston muuttuminen on vaikuttanut levinneisyyteen.
– Se on tietoa, jota emme pysty enää keräämään. Se on mennyttä aikaa. Tätä dataa on kokoelmissa mieletön määrä, mutta se on tutkijoille luoksepääsemätöntä niin kauan, kun se ei ole digitaalisessa muodossa, Schulman toteaa.
Mannerheimin isoisän kymmeniä tuhansia näytteitä sisältävä kovakuoriaiskokoelma hätkähdyttää kauneudellaan. Kuoriaisten selkäpanssarit hohtavat metallinvihreänä, -sinisenä, -violettina, -mustana ja -punaisena.
Helictopleurus politicollis -kovakuoriainen on kerätty talteen Madagaskarissa jo tammikuussa 2004, mutta hohtaa metallin vihreänä kuin elävä yksilö.Pekka Malinen / Luomus
Avara luonto -sarjan ystävää ilahduttaa myös nähdä ohjelmasta tuttu lantakuoriainen kaikessa komeudessaan.
Luonnontieteellisen keskusmuseon kokoelmat ovat maamme kokoon nähden mittavat.
Tästä voidaan kiittää virkamiesten harrastusintoa ja sitä, että Suomi on ollut vuorotellen osa Ruotsia ja Venäjää.
– Suomalaiset ovat päässeet toimimaan virkamiehinä hyvin laajoilla alueilla. He ovat keränneet asemapaikassaan näytteitä ja lahjoittaneet kokoelmat myöhemmin kotimaahansa, Schulman kertoo.
Kokoelmia ovat vuosisatojen saatossa kartuttaneet myös yliopiston omat tutkijat ja näytteitä kokoelmiin lähettävät tavalliset kansalaiset.
25 vuotta muuttui 50 vuodeksi
Museomestari Juho Paukkunen nappaa neulassa olevan yökkösen laatikosta, jossa valkeita perhosia on riveissä kymmenittäin.
Hän irrottaa neulasta pikkuriikkiset etiketit, joita on tällä kertaa kolme kappaletta. Kortit ja neulassa olevan yökkösen Paukkunen asettelee varovasti kuvauskelkkaan.
Kelkka linjastolle ja naps!
Kamera ottaa kuvan koko komeudesta ja lähettää sen Paukkusen tietokoneelle.
Hauraiden näytteiden digitoiminen on tarkkuutta vaativaa puuhaa.Antti Kolppo / Yle
Paukkunen naputtelee kuvassa olevat tiedot Excel-taulukkoon. Työ on tarkkaa ja hidasta. Välillä etikettien tulkinta vaatii kyrillisten aakkosten osaamista. Toisinaan korteissa lukee pelkkiä koodeja, jotka pitää ”murtaa” näytteiden kerääjän laatiman koodikirjan avulla.
– Tietojen määrä etikettilapuissa vaihtelee. Lisäksi lappujen lukumäärä vaihtelee. Yhdessä yksilössä voi olla kuusi tai seitsemän lappua, se vie tietysti aikaa, Paukkunen kuvailee.
Eikä työ tekemällä lopu.
– Tässä on nyt parisen vuotta tehty tällä digitointilinjastolla pääasiassa yökkösiä. Näitä riittää vielä varmaan vuodeksi eteenpäin, Paukkunen toteaa.
Vielä muutama vuosi sitten haaveena oli, että luonnontieteelliset kokoelmat – kaikki noin 13,4 miljoonaa näytettä – olisi saatu digitoitua 25 vuodessa.
Museomestari Juho Paukkunen asettelee kuvauskelkkoja kuvauslinjastolle.Antti Kolppo / Yle
Luomukseen oli hankittu uutta teknologiaa: digitointilinjastoja, tasoskannereita, kuvausmikroskooppeja sekä 3D-skanneri.
Sitten alkoivat korkeakouluihin kohdistuneet leikkaukset.
– Tarkoitus oli ajaa digitointilinjastoja kaksivuorotyönä. Sitten tulivat leikkaukset ja väki väheni. Nyt emme pysty edes yhdessä vuorossa sataprosenttisesti ajamaan linjastoja. Ilman rahaa tätä ei tehdä, Schulman kuittaa.
Nyt arvio on, että kokoelmien digitointi kestää 50 vuotta. Tähän mennessä vasta noin kymmenesosa kokoelmista on saatu vietyä sähköiseen tietokantaan.
Ja kokoelmat karttuvat koko ajan. Vuosittain kokoelmiin lisätään yli 50 000 näytettä.
Uudet lajit lymyilevät arkistojen kätköissä
Luomuksen johtaja on kuitenkin toiveikas. Teknologia kehittyy koko ajan.
Työtä ajaa eteenpäin uteliaisuus, sillä kokoelmien läpikäyminen on kuin aarteen etsintää.
Nykyisten arvioiden mukaan maapallolla on noin yhdeksän miljoonaa lajia ja näistä vasta alle kaksi miljoonaa on kuvattu tieteelle.
Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja Leif Schulman toivoo, että digitointiurakkaa pystyttäisiin nopeuttamaan. "Kokoelmien sisältämää dataa tarvitaan juuri nyt."Antti Kolppo / Yle
Maallikko saattaa ajatella, että uusia lajeja löydetään vain sademetsässä samoillessa, mutta todellisuudessa uudet lajit lymyilevät lähempänä kuin arvaammekaan.
– Todellisuudessa uudet lajit löytyvät tällaisista kokoelmista. Ne on kerätty jo aikaa sitten. Kukaan ei vain ole ehtynyt tutkimaan kokoelmia niin huolellisesti, että olisi huomannut, että näytteet, joiden olemme kuvitelleet olevan tiettyä lajia, niin niiden seassa on jotain toista lajia, Schulman kertoo.
Uudet lajit odottavat siis vain löytäjäänsä harmaissa rullakaapeissa Luonnontieteellisen museon kellarikerroksissa.
Vuonna 2005 kadonneen Jari Pesosen tapauksesta on annettu tuomio Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa. 41-vuotias ilomantsilainen mies tuomittiin 9 vuoden ja 6 kuukauden ehdottomaan vankeuteen taposta ja muista rikoksista.
Lisäksi hänet tuomittiin korvaamaan uhrin omaisille kärsimyksistä korvauksia 18 500 euroa.
Jari Pesonen surmattiin yöllä kuristamalla henkilöautossa matkalla Ilomantsista Joensuuhun elokuun puolivälissä vuonna 2005. Kolmen henkilön epäillään auttaneen ruumiin kuljettamisessa ja piilottamisessa, mutta heidän osaltaan syytteet ovat vanhentuneet.
Kihlakunnansyyttäjä Osmo Manninen kertoi olevansa alustavasti tyytyväinen tuomioon.
– Pitää vielä perehtyä tuomion perusteluihin. Hain vähintään kymmentä vuotta, ja tämä lähes toteutui.
Tuomitun puolustusasianajaja Seppo Kolari kertoi aikovansa valittaa tuomiosta.
– Minusta tässä on perusteltua syytä saattaa tuomio hovioikeuden ratkaistavaksi.
Ruumista ei ole löydetty
Tapaus oli poikkeuksellinen, sillä Pesosen ruumista ei ole löytynyt poliisin laajoista maastoetsinnöistä huolimatta. Ruumista on etsitty Hattuvaaran alueelta Ilomantsista.
Syyttäjä vaati aiemmin ilomantsilaiselle miehelle vähintään kymmenen vuoden vankeusrangaistusta taposta. Syytetty kiisti teon ja vaatii vapauttamista tutkintavankeudesta.
Tapon lisäksi käräjillä käsiteltiin syytteet törkeästä huumausainerikoksesta, ampuma-aserikoksesta ja alkoholirikoksesta.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen, sillä kummatkin oikeudenkäynnin osapuolet voivat valittaa hovioikeuteen.
Ruotsissa on lisääntynyt huomattavasti käsikraatti-iskujen määrä. Asiasta uutisoi SVT viitaten tuoreeseen tutkimukseen. Räjähtäneita käsikranaatteja oli vuonna 2011 kaksi, ja vuonna 2016 kaikkiaan 39 kappaletta.
Viimeisen kahdeksan vuoden aikana tapauksia on ollut yhteensä 116, ja erityisesti niitä on ollut suurkaupungeissa, kuten Tukholmassa, Göteborgissa ja Malmössa.
Poliisin pommiryhmä tutkii räjähdyspaikkaa Malmössa marraskuussa.Johan Nilsson / Lehtikuva
Käsikranaatteihin liittyvissä välikohtauksissa on kuollut kaksi ihmistä ja kymmenkunta on loukkaantunut. Määrä on suuri verrattuna muihin Euroopan maihin, kertoo tutkimus.
– Se on äärimmäistä maassa, joka ei ole sodassa, sanoo jengiväkivaltaan perehtynyt rikoskomisario Gunnar Appelgren.
Explosive violence: A near-repeat study of hand grenade detonations and shootings in urban Sweden -tutkmus on tehty Malmön yliopistossa.
