Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä tuskin haluaa puolustaa kevään vaalikeskusteluissa sosiaaliturvamallia, johon keskustan puoluekokous ja puoluevaltuusto puoluetta painostavat.

Ristiriita sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta jakaa puoluetta ja osin sen takia puolueen sosiaaliturvamallin valmistuminen on viivästynyt.

Keskustan puoluekokous linjasi kesäkuussa, että puolueen pitkän aikavälin tavoite on perustulo. Perustulo on määritelmällisesti vastikkeeton, eli työttömälle perustulon vastikkeena ei olisi työnhaku tai opiskelijalle rahan ehtona ei olisi opintopisteiden saaminen.

– Kenttä ja puoluevaltuutetut ovat hyvin yksimielisiä perustulosta. Puoluejohdolla on jotain tätä vastaan. Vaikka puoluekokouksen linja on selkeä, silti (johdolta) tulee avauksia vastikkeellisuudesta. En tiedä onko kyse Juhan (Sipilä) omasta linjasta, joka on ristiriidassa tämän kanssa, sanoo keskustanuorten puheenjohtaja Suvi Mäkeläinen.

Sipilän hallitus on varsinkin aktiivimallilla lisännyt sosiaaliturvan vastikkeellisuutta. Sipilä on myös johdonmukaisesti niin julkisissa puheissaan kuin eri lähteiden mukaan hallituksen keskusteluissa kannattanut sosiaaliturvan vastikkeellisuutta.

Sipilä: Ydin on aktiivisuus

Sipilä linjasi kesäkuussa puoluekokouksen puheessaan, että "keskustan on luotava malli, joka kannustaa ja velvoittaakin pienenkin työn vastaanottamiseen".

Myöhemmin kesäkuussa Sipilä sanoi STT:n haastattelussa, että puolue ei kannata sellaista perustuloa, joka kannustaisi passiivisuuteen.

– Miksi sitä sitten kutsuu, me olemme kutsuneet perustuloksi sitä. Mutta minusta siinä nyt ei niin hirveästi tarvitse nimiin hirttäytyä. Kunhan se idea siinä on, että se kannustaa työn tekemiseen ja yksinkertaistaa tätä järjestelmää, Sipilä sanoi.

Marraskuussa kiista nousi uudelleen pinnalle. Ensin Sipilä sanoi Ylelle, että keskusta haluaa sosiaaliturvan olevan vastikkeellista työ- ja opiskelukykyisille ja -ikäisille ihmisille. Muutama päivä myöhemmin puoluevaltuustossa Sipilä sanoi puheessaan, että keskustan tavoitteena on kannustava, aktiivisuutta vaativa perustulo.

– Kaiken ydin on aktiivisuus. Kenenkään ei pidä luoda Italian malliin odotuksia, että Suomella olisi varaa passivoiviin perustulomalleihin, Sipilä sanoi puheessaan.

Seuraavana päivänä keskustan 135-jäseninen puoluevaltuusto hyväksyi kannanoton, jonka mukaan keskusta kannattaa perustuloa ja vierastaa kokoomuksen ja SDP:n vastikkeellisia malleja.

Nykymalli ei ole vastikkeeton

Puoluevaltuustoon kuuluva Mäkeläinen sanoo sosiaaliturvassa olevan kyse ihmiskuvasta, ja perustulon kannattajat uskovat ihmisen olevan luonnostaan aktiivinen toimija. Hänen mukaansa perustulo turvaa perustoimeentulon, jolloin ihminen uskaltaa ottaa lyhyenkin työpätkän vastaan.

Keskustan sosiaaliturvamallin valmistelua vetää puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Katri Kulmuni, jonka mukaan malli on valmis viimeistään tammikuussa. Alun perin malli piti julkaista syksyn aikana.

Kulmunin mukaan erilaiset leikkurit ja sanktiot tekevät sosiaaliturvamalleista byrokraattisempia ja monimutkaisempia, vaikka tärkeämpää olisi luoda yksinkertainen, työtulot ja tuet yhteensovittava malli. Keskustan mallissa ainakin vähimmäispäivärahat yhdistettäisiin lainsäädännön osalta.

– Ajattelisin, että tärkein vastikkeellisuus tulee siitä, että kannattaa lähteä töihin ja tehdä töitä, jolloin kukkaroon tulee enemmän rahaa, Kulmuni sanoo.

Suoraan hän ei kuitenkaan vastaa, kun häneltä kysyy, onko keskustan mallissa työttömällä velvollisuus sanktioiden uhalla hakea töitä. Kulmunin mukaan nykyjärjestelmässä on jo tavallaan vastikkeeton perusturva, kun perustuslaki turvaa minimiturvan.

Nordean yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen ei allekirjoita Kulmunin väitettä nykyjärjestelmästä, koska perustulon ideologia eroaa ratkaisevasti nykyjärjestelmästä.

– Kun miettii, millainen byrokratia esimerkiksi toimeentulotuessa on ja se on sidottu tuloihin ja myös varallisuuteen, niin perustuloon verrattuna se on varsin erilainen etuusmuoto, Kärkkäinen sanoo.

Sipilä ei tällä viikolla halunnut vastata STT:n kysymyksiin keskustan mallin vastikkeellisuudesta ja lopullisen mallin mahdollisista eroista verrattuna keskustan puoluekokouksen ja puoluevaltuuston kantoihin.

Kaksi perustulopuoluetta Vihreät ja vasemmistoliitto kannattavat perustuloa, joka verotetaan pois tulojen kasvaessa. Vihreiden mallissa perustulon taso on 560 euroa ja vasemmistoliitolla 800 euroa.

– Meillä perusturvan taso olisi suunnilleen nykyinen, mitä ihmiset nettona saa. Enemmän kyse on järjestelmätason muutoksesta. Pienistä työtuloista ei tulisi nykyisen mallin tavoin rangaista ajaen ihmisiä byrokratialoukkuun, Kulmuni sanoo.

Vihreiden perustulomalli on vuodelta 2014. Eduskunnan tietopalvelu laski silloin mallin vaikutusarviot, mutta ei enää tarjoa vastaavaa palvelua vaalien alla, koska tietopalvelun resurssit eivät riitä kaikkien puolueiden mallien vaikutuksien laskemiseen.

Kulmuni sanoo, että keskustan mallin vaikutukset julkiseen talouteen pyritään mahdollisimman hyvin selvittämään.

Tänä vuonna perustulon painoarvo julkisessa keskustelussa on laskenut, Kärkkäinen sanoo. Hänen mukaansa teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n maaraportti helmikuussa käänsi keskustelun suuntaa.

OECD suositti yleistukea, joka vähentää köyhyyttä tehokkaammin. Lisäksi keskustelua kohti vastikkeellisia malleja ovat kääntäneet muiden puolueiden sosiaaliturvamallit, sillä vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole saaneet kumppaneita perustulohaaveilleen.

Perustulokokeilun tulokset helmikuussa

Mäkeläinen sanoo, että keskustalla on oltava oma malli vaalitenttejä varten. Parhaillaan käynnissä olevasta perustulokokeilusta on tulossa ensimmäisiä tuloksia helmikuussa. Sitä ennen keskustalla on määrä olla sosiaaliturvamalli ja mallilla nimi.

– Nimi ei ole kynnyskysymys, vahva perusturva on kynnyskysymys. Nimi ei ole ollut suurin debatti, Kulmuni sanoo.

Tänä vuonna keskustelua on hämärtänyt myös keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kaikkonen, joka pohti toukokuussa "vastikkeellista perustuloa".

Äänestäjien kannalta parasta olisi selkeys, jossa perustulon kaltaisia vakiintuneita käsitteitä ei lähdetä hämärtämään.

– Vastikkeettomuus on ytimessä määrittelevänä tekijänä, jolla perustulo eroaa muista malleista. Jos perustuloksi voi kutsua kaikkia malleja, termi menettää merkityksensä, Kärkkäinen sanoo.

Myös Sipilä kaipasi jo huhtikuussa puoluevaltuustossa puheessaan keskustelua perusvalinnoista, joista yksi oli myös hänen mukaansa valinta vastikkeellisen ja vastikkeettoman mallin välillä. Hän sanoi keskustan valmistuvan periaateohjelman kertovan keskustalaisen ihmiskäsityksen.

Kesäkuussa julkaistun ohjelman mukaan keskusta haluaa "taata kaikille kannustavan toimeentulon perustuloajattelun pohjalta".

Aiheesta lisää:

Perustuloa kokeilleet yllättyivät vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta – ero entiseen on henkisesti suuri

Pienituloisille hyviä uutisia, ennustaa professori Heikki Hiilamo – Yle listasi professorin havainnot sosiaaliturvasta kuuteen kohtaan

Ylen tukikysely paljastaa kaksi jyrkkää jakolinjaa puolueissa: Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja perustulo

Euroopan suurin ulkosuomalainen kaupunki muuttaa luonnettaan

Espanjan Aurinkorannikolla asuu talvisin 20 000–30 000 asukasta, tosin tarkkaa lukua ei tiedä kukaan, koska kaikki eivät siirrä kirjojaan Espanjaan. Fuengirolan ilme on muuttunut kovasti 1950-luvulta, jolloin alueelle muuttivat ensimmäiset suomalaiset. Yhä useampi muuttaa seudulle tekemään töitä, ja esimerkiksi alueen suomenkielinen koulu pursuaa oppilaita.

Jaettujen kyytien taival ollut paikoin vaikea, silti yritystä ja kokeiluja riittää

Kaupunkien liikenteeseen kehitellään palveluita, joilla ruuhkia saataisiin tulevaisuudessa vähennettyä. Yksi tällaisten ratkaisujen kehittäjistä on saksalainen autovalmistaja Volkswagen, jolla on kehitystyötä myös Suomessa. Yhtiön Suomen yksikön taustalla on taannoin Helsingissä toimineen Kutsuplus-palvelun teknologiaa.

Vesa-Matti Loiri viettää joulun yksin

Vesa-Matti Loirin jouluklassikko Sydämeeni joulun teen täyttää 30 vuotta. Taiteilija on tehnyt joulukonserttikiertueita jo 1990-luvun alusta lähtien, mutta tämä saattaa olla hänen viimeisensä. Loiri viettää joulun yksin ja löytää rauhan kappaleen sanoman mukaisesti.

Viikko vaihtuu sateisena ja tuulisena

Alkavan viikon sää on sateinen, lauha ja tuulinen. Osa sateista tulee vetenä, osa lumena. Enimmillään lunta voi sataa jopa kymmenen senttimetriä. Paikoin voi tulla jäätävää sadetta. Lue lisää säästä täältä.

Kun uusi aikakausi alkaa, sitä on vaikea hahmottaa siltä istumalta. Ympärille ilmaantuu uusia esineitä ja keksintöjä – lopullinen hahmottaminen tapahtuu vasta myöhemmin.

Commodore 64 -tietokone tuli markkinoille 1982. Siitä tuli ensimmäinen digiajan massatietokone. Se tuli Amerikasta Suomeenkin, jossa sitä myytiin eniten maailmassa asukaslukuun suhteutettuna.

Kun Mikko Tuuliainen, 42, sai joulupukilta tietokoneen vuonna 1984, hän oli yksi niistä kymmenistä tuhansista suomalaisista, jotka seisoivat uuden ajan kynnyksellä.

Digi otti ensiaskeleita kodin arjessa.

Kone unohtui moneksi vuodeksi

Tuuliaisen lahjapaketista kuorima Commodore 64 -tietokone säväytti heti, mutta nostalgialle on tyypillistä aikahyppy, joka tehdään myöhemmin. Mikko Tuuliainenkin palasi lahjansa pariin myöhemmin.

– Ensin sillä pelattiin pitkään, mutta sitten se unohtui, kunnes vuonna 2000 innostuin uudelleen.

Kone oli auttamatta vanhanaikainen, mutta sen viesti menneisyydestä vetosi. Aiemmin pelikoneen käytetty Commodore 64 eli "kuusnepa" sai uusia tehtäviä.

– Pelaan sillä vieläkin, mutta ennen kaikkea sen soundi viehättää. Aloin käyttää sitä pääsiassa musiikin tekemiseen.

Vuonna 2015 Tuuliainen kokosi trion 8 Bits High, jonka nimi juontuu The Byrds-yhtyeen kappaleesta 8 Miles High.

Tuuliainen arvioi, että Commodore-harrastajia on Tampereella muutamia kymmeniä, Suomessa satoja. He kokoontuvat demoskene-tapahtumissa. Niissä soitetaan nimenomaan tällä lempikoneella tehtyä musiikkia.

Karulta näyttävä ja nykypeleihin verrattuna kivikautinen grafiikka tuntuu kiehtovan alan harrastajia. Moni nykypelien veteraani on aloittanut juuri 1980-luvulla.

Osa harrastajista on tullut mukaan vasta myöhemmin. Yksi heistä on yhtyeen tuorein jäsen.

– Ehkä juuri se rajoittuneisuus ja tietynlainen vaikeus on se, mikä siinä kiehtoo, Ville Väisänen, 29, arvelee.

Jo ennen liittymistä yhtyeeseen Väisästä kiinnosti vanha elektroniikka, bändisoittimet ja äänityslaitteet.

– Commodoren nappulat tuntuivat jännittäviltä. Kyllä siinä uusi maailma aukesi, hän kertoo.

Pian hän huomasi olevansa Tuuliaisen bändissä.

Trion työnjako on selkeä

Tamperelainen 8 Bits High on erikoisyhtye, joka pitäytyy kuusnepan tarjoamissa mahdollisuuksissa.

Äänet syntyvät tietokoneen näppäimistöä painelemalla. Vaikealta näyttävän tekniikan pystyy kuulemma omaksumaan helposti.

Ville Väisänen soittaa liidit eli melodiat, Mikko Tuuliainen bassoraidat ja rummut.

Vanhahtavan pyöreäkulmaisen monitorin ääressä Jani Summanen hoitaa kaiken muun.

– Monitori on muistin tukena, kun ladataan biisikohtaisia ohjelmia, hän selostaa.

Myös Summanen on hurahtanut Commodore-tietokoneeseen vasta myöhemmin.

– Ei uskoisi, että tuommoisesta leipälaatikosta lähtee tällaiset saundit, hän intoilee laitteittensa takaa.

– Kaikki muu paitsi rumpuraita tulee livenä, Summanen kertoo.

Äänitteet kasetille ja vinyylille

Miksi sitten täytyy tehdä musiikkia hankalimman kautta kun samaan tulokseen pääsisi tavallisella syntikalla paljon helpommin?

– Se on samanlainen sairaus kuin autojen keräily. Kun oikein innostuu, niin se vie mukanaan, Jani Summanen sanoo.

Commodore 64 -koneista moni on joutunut tahallaan tai vahingossakin kaatopaikalle. Osa koneista pölyyntyy tälläkin hetkellä komeroissa ja varastoissa. Niitä voi huoltaa ja varaosiakin saa.

Jonkin verran koneita myös liikkuu myytävänä. Kuusnepan saa muutamalla satasella.

– Koneen äänipiirit ovat heikoin kohta, niitä on vaikeampi löytää, Mikko Tuuliainen harmittelee.

8 Bits High on julkaissut tähän mennessä yhden äänitteen, tietenkin analogisena C-kasettina. Paraikaa yhtye äänittää julkaisua, joka ilmestynee myös vinyylinä.

Uudet koneet, uudet muodit

Musiikissa tapahtuu aika ajoin murroksia, joissa uudet soittimet rinnastuvat uuteen tapaan soittaa ja esittää musiikkia. 1900-luvun alkupuolella haitari todettiin tarpeeksi äänekkääksi ja rytmikkääksi soittimeksi tanssikansan tarpeisiin.

Kurttu eli pirunkeuhko syrjäytti silloin hentoäänisen viulun. Haitareita käyttänyt Dallapé-yhtye 1920-luvulla näytti suuntaa ja oli nykytermiä käyttäen aikansa hipsteribändi.

Haitarin valtakausi tanssibändien keskiössä luotettavana työkaluna kesti 1960-luvulle. Silloin sen syrjäytti sähkökitara.

Kitaran tuloon liittyi paljon muutakin: kaupunkilainen elämänmeno, vaatteiden uusi kuosi ja oudon kapinallinen tukkamuoti. Vähitellen rock ja nuorisokulttuuri valtasivat alaa.

Yhteentörmäys vanhan kanssa oli väistämätön. Lukuisia tarinoita on kuultu siitä, kuinka rautalankayhtyeet saivat keikoilla vastaansa kärttyiset haitarimusiikin ystävät. Rautalanka kuitenkin syrjäytti tangon.

Ja pian kitaran valta-asemaa horjuttivat muut elektroniset soittimet. Kehitys nopeutuu, ja nyt musiikin uusia keinoja nousee esille jatkuvasti.

Esineet kertovat tarinoita

Commodore 64 on digiajan ensimmäinen massatuote, jolla päästiin sisään pelimaailmaan. Ja sille tielle moni jäi.

Nyt tuo kone on nostalgiaa samaan tapaan kuin museorekisterissä oleva auto, vanha tyylikäs nahkatakki, Barbie-nukke, Fender-sähkökitara tai vaikkapa Zetor-traktori heinäladossa.

Aikansa ikonit jäävät elämään. Ne herättävät tunteita. Esineillä on oma estetiikkansa, muoto ja sisältö, joka sitoutuu aikaansa ainutkertaisella tavalla. Ja usein silloin moni asia alettiin tehdä toisin. Sukupolvet ja asenteet vaihtuivat.

Esineillä on paikkansa tarinassa, jonka päähenkilöitä ovat tavalliset, niitä käyttäneet kansalaiset. Siksi esineitä voi ihailla sanattomasti ja samalla tuntea, että sisällä liikahtaa jokin.

– Miksi joku harrastaa esimerkiksi jenkkiautoja? Kai tässäkin on kyseessä nostalgia ja tietty lapsuudesta tuttu äänimaisema, Mikko Tuuliainen pohtii suhdettaan kuusnepaan.

Elintapaohjaukseen, kuten ravitsemusneuvontaan, tarvittaisiin Suomessa runsaasti lisää resursseja. Esimerkiksi Päijät-Hämeessä on useita kuntia, joiden asukkaiden on käytännössä mahdotonta päästä perusterveydenhuollon kautta ravitsemusterapeutin puheille, sillä ravitsemusterapeutteja ei läheskään kaikissa terveyskeskuksissa ole.

Tarvetta olisi, sillä lihavuus on yksi suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista ja sen määrä lisääntyy. Jos suomalaisten lihomista ei saada pysäytettyä, edessä voi olla miljardien lasku, joka muodostuu lihavuuden aiheuttamien sairauksien, kuten kakkostyypin diabeteksen kustannuksista.

Heinolalainen terveyskeskuslääkäri Satu Brinkmann on ottanut rutiinikseen jutella elintapa-asioista jokaisella vastaanotollaan, vaikka kukaan ei sellaiseen velvoita. Kaikki alkaa yksinkertaisesta kysymyksestä, mitä kuuluu. Vaikka akuutti vaiva ei suoraan liittyisi vaikkapa ylipainoon, Brinkmann pitää tärkeänä keskustella potilaan kanssa terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä laajemminkin, erityisesti pitkäaikaissairaiden potilaittensa kanssa.

– Olennaista on olla oikeasti kiinnostunut potilaan asioista sen sijaan, että arvostelisi, tuomitsisi ja heristelisi sormea. Pitää muistaa myös kysyä, mitkä asiat potilasta kuormittavat. Kuinka hän on nukkunut ja mikä on mieliala ja stressitilanne, Brinkmann sanoo.

Minulla on paljon potilaita, joiden lääkitystä on voitu vähentää tai jopa lopettaa kokonaan. Satu Brinkmann

Erityisesti kansantauteja, kuten kakkostyypin diabetesta tai verenpainetautia sairastavien potilaidensa kanssa Brinkmann käy joka kerta läpi samat kysymykset. Ne koskevat tupakointia, alkoholinkäyttöä, liikunta- ja ruokatottumuksia sekä univaikeuksia ja henkistä jaksamista. Jos elintavoissa on korjattavaa, lääkäri pyrkii tuuppimaan potilaitaan tekemään parempia valintoja.

Tarvittaessa tarjolla on ammattiapua, kuten liikunta- tai ravitsemusneuvontaa, joita molempia on Heinolassa muista päijäthämäläisistä kunnista poiketen hyvin tarjolla.

Elintapaohjaukseen sijoitetut eurot tuovat säästöjä

Lihavuus ja sen seurauksena usein puhkeava kakkostyypin diabetes uhkaa aiheuttaa Suomelle kahden miljardin euron lisälaskun vuoteen 2030 mennessä, mikäli tauti yleistyy nykyisellä tahdilla.

– Luku on tällä hetkellä tarjolla olevaan tietoon perustuva arvio, joka sisältää sekä terveydenhuollon kustannusmenot sekä työkyvyttömyyden kansantaloudelle aiheuttamat menetykset, tarkentaa StopDia-hankkeessa diabeteksen ehkäisymenetelmien kustannustehokkuutta tutkiva professori Janne Martikainen.

Vertailun vuoksi: summa on yli kaksinkertainen ammattikoulutukseen tälle vuodelle varattuihin euroihin nähden, yli kahdeksankertainen maahanmuuton kustannuksiin verrattuna, ja sillä kuittaisi 80 prosenttia liikenneväylien korjausvelasta.

– Lukuihin on luvassa tarkennusta ehkä noin vuoden kuluttua, kun saamme lisää tuloksia omasta tutkimuksestamme.

Vuonna 2016 käynnistyneessä StopDia-tutkimushankkeessa pyritään luomaan mahdollisimman kustannustehokas malli diabeteksen ennaltaehkäisyyn.

– Jos meillä olisi rahaa loputtomasti, tarjoaisimme kaikille diabeteksen riskiryhmään kuuluville personal training -palvelua. Koska ei ole, täytyy miettiä kustannustehokkaampia keinoja, tutkimuspäällikkö Jaana Lindström Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta kertoo.

Tällä hetkellä selvitetään, millaisia tuloksia saadaan ryhmäohjauksella ja miten mobiilisovellus toimii elämäntapamuutosten tukena. Ajatus on, että ennaltaehkäisyyn sijoitetut eurot tuottavat myöhemmin hedelmää pienempinä terveydenhoitokuluina ja harvempina sairauspoissaoloina.

Tarkkaa tietoa siitä, kuinka paljon rahaa ennaltaehkäisyyn tarvittaisiin, ei vielä ole.

– Tässä vaiheessa voidaan kuitenkin todeta, että lisäpanostuksia tarvittaisiin merkittävästi lisää, Martikainen sanoo.

Eroon lääkkeistä ja lisäenergiaa päivään

Lääkäri Satu Brinkmann tekee yhdessä kaikkien pitkäaikaissairaiden potilaidensa kanssa hoitosuunnitelman, johon kirjataan lääkärikäyntien lisäksi potilaan omat tavoitteet ja ne asiat, joita potilas itse voi ja haluaa tehdä terveytensä eteen. Suunnitelma käydään elintapaosioineen joka vastaanotolla läpi, ja sitä päivitetään tarvittaessa.

– Olen suorastaan riemastunut siitä, kuinka toimiva tämä systeemi on. Minulla on paljon potilaita, joiden lääkitystä on voitu vähentää tai jopa lopettaa kokonaan, kun elintapoja on saatu muutettua paremmiksi, Brinkmann sanoo.

Yrittäjä Sari Hutri-Lehtola on yksi Brinkmannin potilaista, joka on onnistunut muuttamaan elintapojaan parempaan suuntaan lääkärin lempeän kannustuksen tukemana.

– Olen nyt vuoden tai puolentoista ajan liikkunut säännöllisesti kaksi kertaa viikossa. Sitä ennen en liikkunut juuri ollenkaan, Hutri-Lehtola kertoo.

Hän sairastaa kakkostyypin diabetesta. Lisäksi hänellä on todettu kilpirauhasen vajaatoiminta. Jokin aika sitten verenpainelukematkin olivat liian korkeat. Ne saatiin laskemaan liikuntaa lisäämällä.

– Liikunnan ansiosta pääsin verenpainelääkkeistä kokonaan eroon. Sain ihmeen paljon lisäenergiaa. Liikunta on sellainen ihmelääke, jota ei purkista saa, Hutri-Lehtola hehkuttaa.

Hutri-Lehtolalla on myös ylipainoa, mutta siitä eroon pyristeleminen ei ole tällä hetkellä ykköstavoite. Sen sijaan tavoitteena on omaksua terveellisempiä elintapoja pikkuhiljaa.

– Ravitsemussuunnittelijan kanssa olen lähtenyt liikkeelle siitä, että opettelen syömään säännöllisesti, mikä on diabeteksen takia tärkeää. Aikaisemmin jätin aamupalan kokonaan väliin, hän kertoo.

Elintapaneuvonnan ammattilaisia tarvitaan lisää

Elintapaneuvontaa on kunnissa tarjolla vaihtelevasti. Paljon on myös yksittäisten lääkäreiden ja hoitajien harteilla. Lääkäri Satu Brinkmannin mukaan ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on saada elintapa-asioiden puheeksi ottaminen rutiiniksi ja kannustavaksi.

Samoilla linjoilla on Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän (PHHYKY) yksikköpäällikkö Risto Kuronen. Hän valmistelee parhaillaan maakuntauudistuksen suunnittelussa työryhmänsä kanssa ehdotusta terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rakenteesta, johon osaltaan liittyy myös sairauksien ennaltaehkäisyyn panostaminen.

– Koko hyvinvointiyhtymän alueella tuetaan myös Heinolassa hyväksi todetun pitkäaikaissairaiden terveys- ja hoitosuunnitelman käyttöönottoa, Kuronen kertoo.

Siis saman, jonka pohjalta Brinkmannkin elintapa-asioita lähestyy.

– Uskon, että lääkärit ja hoitajat kyllä näkevät tehtäväkseen olla tukena elintapamuutoksissa, mutta ikävä kyllä käytännössä, kun ajasta on puute, nämä elintapa-asiat voivat tippua vastaanottokäynneiillä käsiteltävistä asioista ensimmäisinä pois, Kuronen toteaa.

Puutetta on myös elintapaohjauksen muista ammattilaisista. PHHYKY:llä on perusterveydenhuollossa vain kaksi ravitsemusterapeuttia. Toinen palvelee ikäihmisiä ja toinen ainoastaan Lahden alueella. Näin ollen vaikkapa työikäisen asikkalalaisen ei käytännössä ole mahdollista päästä julkisen puolen ravitsemusterapeutin vastaanotolle, mikäli tämä ei ole erikoissairaanhoidon asiakas.

Ravitsemusterapeuttien määrän suhteen on toivomisen varaa valtakunnallisestikin: Suomen väkilukuun suhteutettuna perusterveydenhuollossa työskentelee yksi laillistettu ravitsemusterapeutti 80 000 asukasta kohden ja noin kaksi miljoonaa suomalaista asuu kunnissa, joiden perusterveydenhuollossa ei ole lainkaan ravitsemusterapeuttien virkoja.

Aikaisemmassa diabeteksen ehkäisy -tutkimuksessa suositellaan, että ravitsemusterapeuttien vakansseja pitäisi olla yli tuplamäärä nykyiseen verrattuna.

– Tämä on ehdottomasti asia, johon pitäisi saada parannusta, StopDia-hankkeen projektipäällikkö Jaana Lindström sanoo.

Pelkkä tieto ei riitä, vaan tarvitaan tsempparia

Sekä lääkäri Satu Brinkmann että potilas Sari Hutri-Lehtola ovat yhtä mieltä siitä, että tiedonpuute ei ole Suomessa syy kenenkään epäterveellisiin elämäntapoihin.

– Jos se tiedosta olisi kiinni, Suomessa olisi valtavan tervettä kansaa, Brinkmann sanoo.

– Joskus lääkäri vain sanoo ensimmäisenä, että "sinulla on ylipainoa, josta pitäisi päästä eroon". Kyllä jokainen ylipainoinen tämän tietää, eikä sen toteamisesta ole mitään hyötyä, Hutri-Lehtola lisää.

Brinkmannin mukaan elintapaohjauksen tavoite onkin motivoida, tukea ja kulkea rinnalla. Ainakin Hutri-Lehtolan kohdalla rinnalla kulkeminen on ollut tuloksellista.

– Liikuntaneuvoja vei minut ihan konkreettisesti lenkille. Se, että nyt liikun säännöllisesti on kyllä ihan sen liikuntaneuvonnan ansiota. Kyllä aikuinen ihminenkin joskus tarvitsee motivointia ja pientä potkua, hän sanoo.

Monia Brinkmannin potilaita on riittänyt motivoimaan lääkärin kanssa vastaanotolla käydyt keskustelut, eikä erilliselle elintapaohjaukselle ole ollut tarvetta.

– Se että rutiinisti kysytään tietyt asiat, ja potilaat osaavat odottaa niitä kysymyksiä, pikkuhiljaa alkaa tulla kommentteja, että "hei, mä lopetin tupakoinnin tai että nyt on korkki kiinni", Brinkmann kertoo.

Belgian flaamilainen nationalistipuolue N-VA ilmoitti sunnuntaina, että se eroaa hallituskoalitiosta YK:n siirtolaisuussopimuksen allekirjoittamisesta syntyneen riidan takia.

N-VA on suurin neljästä puolueesta, jotka muodostivat Belgian hallituskoalition. Aluksi N-VA tuki YK:n siirtolaisuussopimusta, mutta puolue muutti kantansa kielteiseksi lokakuun lopussa.

N-VA:ta edustava Belgian sisäministeri Jan Jambon vahvisti sunnuntaina, että hän ja muut puolueen ministerit jättävät tehtävänsä. Belgian kuningas Philippe hyväksyi ministerien eroanomukset sunnuntaina.

Päätöksen myötä pääministeri Charles Michel johtaa vähemmistöhallitusta viiden kuukauden ajan. Belgiassa on määrä järjestää parlamenttivaalit toukokuun lopussa.

Michelin pitää nyt nimittää uudet henkilöt sisäministeriksi, valtiovarainministeriksi, puolustusministeriksi ja maahanmuuttoministeriksi.

Uhkavaatimus ja ulosmarssi

Flaamilaisen nationalistipuolueen puheenjohtaja Bart De Wever ilmoitti Michelille lauantai-iltana, että N-VA eroaa hallituskoalitiosta, jos pääministeri lentää Marokon Marrakeshissa järjestettävään YK:n konferenssiin hyväksymään siirtolaisuussopimuksen (GCM, Global Compact for Safe, Orderly and Regular Migration).

Michel ei taipunut vaan ilmoitti, että hän tulee edustamaan Belgiaa Marrakeshissa "vastuullisen koalition hallitseman valtion päämiehenä".

Belgian hallitus järjesti myöhään lauantaina kokouksen, jossa se yritti löytää ratkaisun puolueiden väliseen riitaan. Yritys päättyi siihen, kun sisäministeri Jambon ja maahanmuuttoministeri Theo Francken kävelivät ulos kesken tilaisuuden.

Osa EU-maista ei hyväksy asiakirjaa

Suomen ulkoministeriön mukaan GCM-sopimus ei ole oikeudellisesti sitova eikä edellytä muutoksia Suomen lainsäädäntöön.

Asiakirja hyväksytään poliittisella tasolla Marokon Marrakeshissa 10.–11. joulukuuta 2018.

Ainakin Yhdysvallat, Unkari, Tšekki, Itävalta, Puola, Bulgaria, Slovakia ja Australia ovat ilmoittaneet, että ne jäävät sopimuksen ulkopuolelle.

GCM-sopimusta arvostelevat eurooppalaiset poliitikot katsovat, että sopimus voi lisätä Eurooppaan kohdistuvaa maahanmuuttoa.

Lue lisää:

Miksi YK haluaa siirtolaisuussopimuksen, vaikka se ei velvoita valtioita? Pelkona rajoittamaton maahanmuutto ja avoimet rajat

Pakottaako YK:n siirtolaisuussopimus Suomea ottamaan maahanmuuttajia? Hyötyykö Suomi sopimuksesta? Asiantuntijat vastasivat 12 yleisökysymykseen

Virossa YK:n siirtolaisuussopimus oli kaataa hallituksen – Maahanmuutosta tulee vaaliteema kevään parlamenttivaaleihin

Britannian pääministeri Theresa May kampanjoi kuluneella viikolla ankarasti brexit-erosopimuksensa puolesta. Hän kiersi pitkin Britanniaa myymässä sopimusta kansalle ja puolusti sitä päivittäisissä parlamentin alahuoneen väittelyissä.

Työ ei ole tuottanut tulosta. Parlamentin mielipide tuntuu kääntyneen entistä vahvemmin hänen sopimustaan vastaan.

Theresa Mayn konservatiiveista neljäsosan arvioidaan hylkäävän sopimuksen tiistain äänestyksessä. Näin tekee myös konservatiivien tukipuolue DUP.

Oppositiopuolueetkin aikovat äänestää sopimusta vastaan muutamia kapinallisia lukuunottamatta, joten sen hyväksyminen näyttää parlamentaarisen matematiikan mukaan mahdottomalta.

Maassa pelätään poliittista kaaosta

Jos sopimus ennakko-odotusten vastaisesti hyväksyttäisiin, olisi Britannian EU-erossa kohtalaisen selvät sävelet.

Maa eroaisi suunnitelmien mukaan maaliskuun 29. päivän iltana. Sen jälkeen edessä olisi vähintään kahden vuoden siirtymäaika, jonka aikana neuvoteltaisiin tarkemmin tulevaisuuden suhteista unioniin.

Mutta koska sopimus ei näytä menevän läpi, on melkein mikä tahansa mahdollista. Jotkut kuvailevat, että Britannia astuu poliittisesti kaoottisimpaan aikaan sitten toisen maailmansodan.

Theresa May voidaan pakottaa eroamaan, joten edessä voi olla pääministerin vaihtuminen ja kenties myös ennenaikaiset vaalit.

Työväenpuolueen kerrotaan puuhaavan epäluottamusäänestystä pääministeriä vastaan nopealla aikataululla, jos hänen sopimuksensa hylätään. Jos Theresa Mayn sopimus kärsii selkeän rökäletappion voi jatkaminen pääministerinä käydä mahdottomaksi.

Uusi brexit-äänestys kerää kannatusta

Theresa Mayn jatko on auki ja niin on myös koko EU-eron tulevaisuus.

Entistä useampi kansanedustaja näkee uuden kansanäänestyksen EU-jäsenyydestä ainoana vaihtoehtona pattitilanteen selvittämiseksi.

Brexit-sekasotku johtuu paljolti siitä, että Britannian kansalta kysyttiin vain erotaanko, mutta eron käytännön toteutustavasta tai seurauksista oli vain hyvin hatara kuva.

Kuva on selkeytynyt ainakin siltä osalta, että erokampanjan lupaukset kivuttamasta erosta, jossa Britannia saa EU:lta kaiken haluamansa ovat osoittautuneet perättömiksi.

Edes uutta brexit-äänestystä ajavat eivät kuitenkaan ole yksimielisiä siitä, mitä mahdollisessa uudessa kansanäänestyksessä kysyttäisiin.

Yksi mahdollisuus olisi antaa kansalle valinta Theresa Mayn neuvotteleman sopimuksen tai EU-jäsenyyden jatkamisen väliltä. Kenties kyseeseen voisi tulla myös Norjan kaltaisten läheisempien EU-suhteiden tarjoaminen vaihtoehdoksi.

Entistä useampi kansanedustaja on viime viikkoina haaveillut julkisesti Norjan kaltaisesta Euroopan talousalueen jäsenyydestä Theresa Mayn ajaman sisämarkkinaeron ja vapaan liikkuvuuden katkaisemisen sijaan.

Sopimuksetonta eroa ei nähdä mahdollisuutena

EU-eropäivä lähestyy uhkaavasti, mutta Theresa Mayn varoittelu siitä, että vain hänen erosopimuksensa hyväksyminen estää Britannian eroamisen kaoottisesti ilman sopimusta näyttää kaikuvan kuuroille korville.

Parlamentin alahuone näyttää uskovan siihen, että se voi estää sopimuksettoman eron joka tapauksessa, joko uuden kansanäänestyksen kautta tai toisin keinoin.

Euroopan unionin tuomioistuimen tällä viikolla antaman selvennyksen mukaan Britannia voi jopa pysäyttää EU-eroprosessin omalla päätöksellään ennen sen voimaan astumista.

EU-prosessin pysäyttäminen tai uusi kansanäänestys saisivat kuitenkin brexitin puolesta äänestäneen kansanosan tuntemaan itsenä petetyiksi, jopa siinä määrin että se uhkaisi yhteiskuntarauhaa.

Britannian politiikka näyttää kaoottisemmalta kuin koskaan, mutta toisaalta kyse on paluusta normaaliin päiväjärjestykseen. Suoran kansanäänestyksen jälkimaingeissa parlamentaarinen demokratia eli kansanedustajat yrittävät ottaa EU-eron ohjat käsiinsä.

Harva tohtii edes arvailla mihin Theresa Mayn sopimuksen hylkääminen lopulta johtaa. Varmaa Britanniassa on tällä hetkellä vain poliittisen sekasorron jatkuminen.

Lue myös:

Lontoossa tänään mielenilmauksia brexitistä – Sunday Timesin mukaan May olisi lykkäämässä parlamenttiäänestystä

Oikeusministerin arvio: brexit voi ajaa Britannian päättymättömiin neuvotteluihin EU:n kanssa

Britannian tunnetuin brexit-juhta jätti puolueensa – Nigel Faragen mukaan Ukipin nykyjohdolla on "pakkomielle islamista"

Suuret, märät lumihiutaleet läiskähtelevät auton tuulilasiin. Kapea ja mutkikas hiekkatie johdattaa suurien kuusien syleilyyn, tien ylle ojentuvien oksien tervehtiessä tulijaa.

Vaikka Toivakan kunnan kyltti on juuri ohitettu, alle puolentoista kilometrin mittainen tienpätkä sitä ympäröivine peltoineen ja metsineen kuuluu Joutsan kuntaan. Vastaavia toisen kunnan sisällä sijaitsevia alueita – maantieteellisiä kummajaisia – kutsutaan enklaaveiksi.

Enklaavintiellä, yli 50 hehtaarin kokoisella Joutsan alueella Toivakassa, on pitkä ja värikäs historia.

Tien varrelta puikahtaa peltoaukeaman jälkeen näkyviin vanha, puinen omakotitalo. Keltaisen talon pihapuussa tuikkivat jouluvalot ja portailla lepattavat lasilyhdyissä kynttilät. Talon omistajat ovat ainoat tämän enklaavialueen joutsalaiset vakiasukkaat.

Kun Enklaavintietä on ajanut reilun kilometrin verran, se päättyy T-risteykseen Päijänteen rantaan. Sieltä se haarautuu vielä muutaman sadan metrin verran molempiin suuntiin vieden kesämökkien pihoihin. Kallioiselta rannalta löytyy puiden katveesta kymmenkunta hyvin hoidettua hirsimökkiä.

Asukkaalle nimellä ei ole merkitystä

Yhden vaalean pyöröhirsisen huvilan pihassa näkyy liikettä. Pekka Hujanen on käymässä mökillään ja lakaisee luudalla portailta vasta satanutta, märkää lunta.

– Kyllä me olemme Joutsassa, Hujanen vahvistaa.

– Ennen tämä oli Leivonmäen kuntaa, mutta nykyään Joutsaa. Täällä on vähän yli puolenkymmentä mökkiä, peltotilkkuja, metsää ja yksi vakituinen asukaskin. Tosi kaunista aluetta, kertoo Hujanen.

Edessä avautuu silmiä ja sielua hivelevä näky, ylväs Päijänteen Ristinselkä. Utuisessa säässä vastarannalta näkyy juuri ja juuri Korpilahden metsämaisemaa. Kellastunut kaislikko koristaa kivistä rantaa. Jäähileisessä vedessä lipuu kuusi valkoista joutsenta jonossa. Raikasta ilmaa haluaa nuuhkia ahmien. Syvää hiljaisuutta pysähtyy kuuntelemaan ja kiire karisee.

Hujanen kertoo hankkineensa tontin vuonna 1990 ja rakentaneensa sille kaksi mökkiä. Toinen hirsinen rakennus pilkottaa ylempää mäen päältä. He asuvat vaimonsa kanssa parinkymmenen kilometrin päässä Leivonmäellä ja käyvät mökillään kesäisin joka viikonloppu.

– Kyllä täällä kelpaa lastenlasten kanssa touhuta ja saunoa. Ei tätä parempaa paikkaa olekaan.

Hujaselle ei ole käytännössä mitään eroa onko alue Joutsaa vai Toivakkaa. He käyttävät mökkipaikastaan vaimon kanssa nimitystä Rutalahti läheisen Joutsaan kuuluvan kylän mukaisesti, vaikka Toivakalle kuuluvia maita onkin hyvän matkaa välissä ennen kylää.

Enklaavit ovat katoamassa kartoilta

Enklaaveja syntyi isojaon aikaan 1700-luvun puolivälissä. Niitä on kuntaliitosten yhteydessä aktiivisesti sulautettu ympäröiviin kuntiin kuntarajojen selkeyttämiseksi. Maanmittauslaitoksen vuonna 2011 tehdyn tilaston mukaan Suomessa on jäljellä enää alle viisisataa enklaavia.

Myös Enklaavintiellä saattaa olla loppu edessä.

– Saa nähdä, mitä maakuntauudistukset tuovat mukanaan, mutta päämääränä on, että enklaaveista päästäisiin kokonaan eroon, sanoo rekisteripäällikkö Mauno Pyykönen Maanmittauslaitokselta.

Vesiraja on karannut kauaksi Päijänteessä. Hiekkapohjaa paljastuu entisen järven pohjasta. Pekka Hujanen kertoo, ettei muista koskaan veden olleen näin alhaalla ja kaivokin on päässyt kuulemma kuivumaan. Viereisen mökin omistaja, Annikki Lehto tulee tervehtimään naapuriaan. Molemmat ylistävät alueen luonnonkauneutta ja rauhaa.

– Kyllä täällä maalliset murheet unohtuvat, kun katsoo auringonlaskua, värikästä taivasta ja horisonttia, sanoo Lehto.

Joutsenet töräyttävät huutonsa, levittävät suuret siipensä ja lehahtavat lentoon tyyntä järven pintaa hipoen. Hento auringon kajo kultaa taivaanrantaa.

Hujasta ei hetkauta, vaikka Enklaavintie kuuluisikin vielä jonain päivänä Toivakkaan. Lehto ehkä toivoisikin Enklaavintien siirtyvän Toivakkaan, samaan kuntaan ympäröivän kotikylänsä, Nisulan kanssa.

Miten enklaavi voi syntyä?

Viitisenkymmentä vuotta Rutalahdessa asunut mutta nykyisin jyväskyläläinen Anja Pailio on perehtynyt alueen historiaan. Pailio kertoo maiden kuuluneen aikoinaan Korpilahdella sijaitsevalle Vihisen tilalle.

Kun Korpilahdelle kuuluneista alueista osa siirrettiin Toivakalle, palanen Vihisen maita jäi keskelle Toivakkaa saarroksiin. Maat päätettiin jättää kuuluvaksi Korpilahdelle, sinne minne päätilakin kuului.

– Jotenkin muistelisin, että tämä olisi ollut verotuksellinen juttu, ja että olisi ollut hankalaa, kun samalla omistajalla olisi ollut maita kahden kunnan ja lääninkin alueella, Pailio kertoo.

Rutalahden kylän matkassa Enklaavintie on sittemmin siirtynyt ensin Leivonmäelle ja sen jälkeen vielä osaksi Joutsaa.

Hujasen mökiltä jäistä ja yhä kapenevaa Enklaavintietä eteenpäin mentäessä tulee vastaan Lehdon vaaleanvihreä hirsinen mökki. Annikki Lehto alkaa kärrätä kottikärryillä polttopuita liiteristä mökin verannalle. Joutsenet näkyvät hänen rannastaan vielä paremmin.

Koska Lehto on lähtöisin enklaavia ympäröivältä Nisulan kylältä Toivakasta, muistaa hänkin Enklaavintien historiaa.

– Aikoinaan Suomessa on ollut suuria tiloja ja tämä Enklaavintien alue on ennen kuulunut Korpilahteen. Kun maa-alueita on jäänyt toisen kunnan sisälle, tämä on kuin toisen kunnan sisällä oleva siirtomaa.

Annikki Lehto kertoo keksineensä tien nimenkin. Aiemmin Enklaavintiellä ei ollut minkäänlaista nimeä, mutta sitten tuli laki: jos tiellä on yksikin vakituinen asukas, on sillä oltava nimi.

– En tiedä, onko toista Enklaavintietä koko Suomessa, mutta minusta tämä oli tälle tielle oikein sopiva nimi! Lehto toteaa.

Lehdolle ei koidu mitään käytännön ongelmia siitä, että alue kuuluu Joutsaan. Mökkiläiset ovat kuulemma henkisesti rutalahtelaisia ja nisulaisia.

Joutsan kuntaan kuuluu toinenkin enklaavi, Ansioniemi, joka sijaitsee Hartolan keskellä. Kunnanjohtajalle asiaa toisinaan kummeksutaan, mutta kummastakaan enklaavista ei kunnalle kunnanjohtaja Harri Nissisen mukaan ole harmia. Hyötyä sen sijaa kylläkin.

– On kiva, että on enklaaveja. Se tarkoittaa lisää joutsalaisia ja veronmaksajia, nimekkäitäkin sellaisia. Jos siellä pitäisi järjestää joitain lähipalveluita, asiasta voisi olla haittaa, mutta siihenhän ei kuntaa nykyisin velvoiteta, sanoo Nissinen.

Rutalahtelaiset ovat toivoneet pitkään siirtymistä Joutsasta Toivakkaan. Nähtäväksi jää, mikä on Enklaavintien kohtalo.

Vanaja-kaira on tuttu kymmenille tuhansille suomalaisille pilkkijöille. Sitä myytiin myös ulkomaille, kuten Ruotsiin, Norjaan ja Saksaan. Vanaja-kairojen valmistus sai alkukipinän Vanajan autotehtaalla Hämeenlinnassa. Työporukassa oli iso joukko pilkkimiehiä, mutta tuohon aikaan kunnon jääkairoja ei tahtonut saada mistään.

Aluksi Reijo Aaltonen valmisti Asseri-isänsä kanssa Vanaja-kairoja omakotitalon alakerrassa. Myöhemmin kairatehtaalle valmistui oma halli Mäkelän teollisuusalueelle Hämeenlinnassa. Vuosien varrella kairaa kehitettiin niin, että sitä oli helpompi tehdä ja teroittaa. Uudemmissa malleissa terän purevuus ja kestävyys olivat aiempaa parempia.

– Vuosien varrella kierukan malli muuttui paljon ja terän mallissa tapahtui valtavia muutoksia. Joka ainoa kaira on terältään vähän erilainen.

Puukapulasta vintiläkairaan

Vanhimmissa malleissa oli puukapula, jolla kairaa väännettiin. Myöhemmin kairoihin tuli hirsinäveristä eli käsikäyttöisistä puuporista kehitetty vintilä, joka nopeutti pilkkiavannon tekemistä, Reijo Aaltonen esittelee liki parinkymmenen erilaisen kairan rivistöä.

– Jos jää on pehmeää monikerrosjäätä, minä otan aina ensimmäisenä vanhan puukapulakairan. Sitä pystyy nostamaan ja painamaan, sillä jaksaa vääntää.

– Hyvässä jäässä vintiläkaira on ehdottomasti nopeampi. Se vetää koko ajan. Mutta jos jäässä on seassa vähänkin pehmeää jäätä, vintiläkaira puree siihen kiinni ja jää jumiin.

Älä hakkaa kairalla jäätä!

Jo kairan teroittaminen vaatii ammattimiestä. Pelkästään kairan lyöminen jäähän pilaa terän, eikä tee se itse -mieheltä teroitus onnistu, varoittaa Reijo Aaltonen. Jotta kaira purisi jäähän hyvin, terän täytyy olla oikeanmallinen.

– Kairan teroittamista ei pysty opettamaan, se täytyy opetella kantapään kautta.

Oikeaa terän asentoa varten Reijo Aaltosella on kotinsa työpajassa "kuppi", jolla terän asento voidaan tarkistaa.

Kairakokoelma kertyi vaihdokeista

Reijo Aaltoselle kertyi kattava kokoelma Vanaja-kairoja, kun pilkkimiehet halusivat vaihtaa kairansa uudempiin malleihin.

– Ne ovat vuosien aikana kertyneet. Nämä ovat niin sanottuja vaihtokairoja. Kaverit halusivat nuorempia malleja ja ne ovat jääneet nurkkiini. Olen halunnut säilyttää ne sen takia, että tästä nähdään jääkairan kehittyminen.

Reijo Aaltonen myöntää olevansa ylpeä museolle lahjoitetusta kairarivistöstä.

– Siinä on minun ja isäni vuosien elämäntyö. Nämä kuuluvat museoon. Jos minä kuolen, mitä perikunta tekee näillä? Minä tunnen nämä kairat, niiden iän ja erot, ei ole muita, Aaltonen pohdiskelee.

Vanaja-kairan valmistus Hämeenlinnassa päättyi vuonna 1987, kun Reijo Aaltosen isä tuli eläkeikään ja kairatuotanto myytiin Rapalalle. Kauppasopimus määritti, etteivät myyjät saaneet jatkaa kairojen tekemistä viiteen vuoteen. Vuonna 1992 tuotanto alkoi uudelleen Veto-merkkisenä.

Kehitystyötä kilpailijan kanssa

Vanaja-kairan kanssa samoilla markkinoilla oli myös heinolalainen UR-kaira. Aaltonen muistelee, että Uuno Rantasen kanssa kilpailtiin ja tehtiin omalla tavalla yhteistyötä. Parannusten etsimisessä ei syytetty toista kopioinnista: hyvät ideat satoivat pilkkimiesten laariin parempina kairoina.

Kairojen paremmuus testattiin SM-pilkkikisoissa: kenen tekemä kaira oli pilkkimestarilla, sen kairat kävivät kaupaksi ja tämä näkyi seuraavan vuoden myyntitilastossa.

Reijo Aaltonen harmittelee, että pilkkimisen suosio on hiipunut. Kun parhaina vuosina SM-pilkissä saattoi olla 7 000 kilpailijaa, nyt yli tuhat osanottajaa on jo hyvin. Muutenkin pilkkiharrastuksen väheneminen näkyy.

– Nuoriso ei lähde enää jäälle. Se on heidän mielestään liian kylmää. 1950-luvulla jäältä lähdettiin hakemaan viikolle ainakin yhden päivän ruokakalat. Nykyään harrastetaan enemmän verkkokalastusta ja uistelua.

Kattava kokoelma kalastusmuseolle

Reijo Aaltonen katsoi, että nyt oli sopiva aika luovuttaa Vanaja-kairakokoelma Suomen kalastusmuseolle. Sitä ollaan perustamassa Riihimäelle Suomen metsästysmuseon yhteyteen. Suunnitelmat kalastusmuseosta etenevät, kun sekä opetus- ja kulttuuriministeriö että maa- ja metsätalousministeriö ovat näyttäneet museolle vihreää valoa asettamalla sille selvitysmiehen.

Suomen Kalastusmuseoyhdistyksen toiminnanjohtaja Ari Lappalainen on iloisesti yllättänyt Aaltosen tekemästä lahjoituksesta. Erityisen arvokkaaksi lahjoituksen tekee se, että jokaisesta kairasta on tarkat tiedot valmistusvuosineen ja ominaisuuksineen. Lappalainen visioi jo, että kairat tulevat museossa nähtävillä sarjana.

– Tämä määrä yllätti kyllä minut. Tässä näkyy hyvin jääkairojen kehityskulku, tosi hieno kokonaisuus, ihastelee Ari Lappalainen.

Erämuseon yhteyteen Riihimäelle

Vuonna 1978 perustettu Suomen Kalastusmuseoyhdistys on tehnyt 30 vuotta työtä kalastusmuseon eteen. Nyt se on toteutumassa, kun Riihimäelle on perusteilla erämuseo. Siihen yhdistettäisiin kalastusmuseo ja nykyinen metsästysmuseo. Selvitystä museoista odotetaan keväällä, kertoo toiminnanjohtaja Ari Lappalainen.

Kalastusmuseota varten kokoelmissa on jo 50 000 esinettä, 60 000 valokuvaa, arkisto ja kirjasto. Tavoitteena on koota perusnäyttelyt meri-, joki- ja järvikalastuksesta sekä vaelluskaloista. Näyttelyitä on tarkoitus elävöittää pienoismalleilla. Vaihtuvissa näyttelyissä ensimmäisten teemojen joukossa on pilkkikalastus.

– Toivottavasti saamme lisää kalastusaiheisia valokuvia. Voimme digitoida kuvat, jolloin ihmiset voivat pitää alkuperäiset kuvat itsellään. Myös uhanalaisia arkistoja otetaan mielellään vastaan.

– Vieheitä meillä on, mutta keräilijöillä on varmasti kattavampia kokoelmia. Näitäkin me olemme valmiina ottamaan vastaan ja laittamaan julkisesti esille, jatkaa Lappalainen.

Kittilän kentällä jouduttiin varautumaan sunnuntaina puolilta päivin vaaratilanteeseen, kun kentälle saapumassa ollut matkustajakone ilmoitti viranomaisille teknisestä viasta.

Boeing 757 -kone oli tulossa Isosta-Britannista Gatwickistä ja siinä oli 230 matkustajaa. Kone oli Thomsonin kone, kertoo Finavian viestintäjohtaja Katja Siberg.

Kone pääsi kuitenkin laskeutumaan normaalisti, eikä tilanteesta aiheutunut haittaa myöskään kentän muuhun liikenteeseen.

Päivystävä palomestari Lasse Rytkönen Lapin pelastuslaitokselta kertoo, että kyse oli hänen tietojensa mukaan laippaviasta.

– En tiedä tarkalleen mikä on laippavika. Käsittääkseni se vaikuttaa siihen, että kone tulee kentälle liian kovaa. Vaarana on, että se ei saisi pysäytettyä konetta kiitotielle. Mutta tällä kertaa kävi hyvin, ja kone pysähtyi kuten pitikin, Rytkönen sanoo.

Kiirettä Lapin taivaalla

Finavian viestintäjohtaja Katja Siberg sanoo, että välikohtauksesta huolimatta lentoliikenne saatiin hoidettua Kittilässä normaalisti.

Ruuhkaa riittikin, sillä Kittilään laskeutui tänään 24 konetta.

Päivä oli yksi kaikkien aikojen vilkkaimmista. Koko Lappiin laskeutui tänään yhteensä 79 lentokonetta. Mukana on Kittilän, Rovaniemen, Enontekiön, Kuusamon ja Ivalon kentät.

– Nyt eletään talven vilkkaimpia päiviä. Tällä hetkellä on pystytty ottamaan kaikki vastaan. Hyvä, että Kittilän uusi laajennettu lentokenttäkin on saatu jo käyttöön. Matkustajillakin on enemmän tilaa, Siberg sanoo.

WASHINGTON Donald Trumpin asema presidenttinä tukaloitui tällä viikolla entisestään. Liittovaltion syyttäjäviranomaiset yhdistivät Trumpin perjantaina ensimmäistä kertaa rikolliseen toimintaan hänen entisen asianajajansa Michael Cohenin tapauksessa.

Syyttäjien mukaan asianajaja Cohen oli maksanut kaksi Trumpia avioliiton ulkopuolisesta seksistä syyttänyttä naista hiljaiseksi 2016 presidentinvaalikampanjan aikana. Syytekirjelmän mukaan Trump valtuutti Cohenin.

On epäselvää, mihin tämä voi käytännössä presidentin osalta johtaa. Cohenin odotetaan joutuvan vankilaan, sillä hänelle on luettu useita syytteitä.

Samaan aikaan, kun New Yorkissa puitiin Cohenin tapausta, tviittasi Trump suoria sanoja entisestä ulkoministeristä Rex Tillersonista. Trump syytti Tillersonia tyhmäksi ja laiskaksi.

Trump päästi höyryjä pihalle oikein kunnolla, koska kukaan ei ollut häntä hillitsemässä. Valkoisen talon kurinpitäjänä tunnettu kansliapäällikkö John Kelly ei ollut saapunut työpaikalleen. Trump vahvisti lauantaina huhut tosiksi: Kelly jättää tehtävänsä vuodenvaihteessa.

Entinen merijalkaväen kenraali nimitettiin toimeensa viime vuoden heinäkuussa. Hänen edeltäjänsä Reince Priebus oli saanut potkut, ja ilmapiiri oli kaoottinen.

Trumpin vitsailtiin hankkineen Valkoiseen taloon pyöröovet, sillä väki siellä vaihtui tiuhaan. Anthony Scaramucci oli nimityksensä jälkeen viestintäjäjohtajana vain kymmenen päivää ennen kuin hänet Kellyn vaatimuksesta hyllytettiin.

Kellyn tulon myötä näytti siltä, että Valkoinen talo oli vihdoin saanut isännän. Potkujen antaminen loppui Scaramucciin, eikä Trumpilta ei tullut yhtään tviittiryöppyä muutamaan viikkoon.

Pikku hiljaa vanhat ongelmat kuitenkin palasivat. Kellyn ja Trumpin surkeista suhteista on kerrottu viime keväästä lähtien.

Presidentin ja kansliapäällikön välejä hiertäneitä asioita lienee paljon. CNN:n mukaan Kelly on ollut erikoistutkija Robert Muellerin ryhmän kuultavana Trumpin kampanjan epäillyistä yhteyksistä venäläisiin.

68-vuotiaan Kellyn seuraajaksi veikataan varapresidentti Mike Pencen 36-vuotiasta kansliapäällikköä Nick Ayersia. Esillä ovat olleet myös muun muassa valtiovarainministeri Steven Mnuchinin ja Yhdysvaltain kauppaneuvottelija Robert Lighthizerin nimet.

Oli seuraaja kuka hyvänsä, Kellyn lähtö huolettaa tarkkailijoita Washingtonissa. Kurinpitäjä ja tolkun ääni poistuu Valkoisesta talosta samalla, kun Trumpin neuvonantajien piiri supistuu entisestään.

Poliisi pidätti yli 1 700 ihmistä "keltaliivien" lauantain mielenosoituksissa Ranskassa, kertoo maan sisäministeriö.

Pidätetyistä yli 1 200 määrättiin pidettäväksi edelleen vangittuna. Pariisin poliisi kertoo tehneensä lauantaina yli tuhat pidätystä.

Sisäministerön mukaan noin 136 000 ihmistä osallistui lauantain protesteihin. Luku on suunnilleen sama kuin joulukuun 1. päivänä pidetyissä mielenilmauksissa.

Mielenosoittajien ja viranomaisten välille syntyi yhteenottoja Pariisin lisäksi useassa muussakin Ranskan kaupungissa, joita olivat muun muassa Marseille, Bordeaux, Lyon ja Toulouse.

"Katastrofi taloudelle"

Viranomaisten mukaan "keltaliivit" aiheuttivat lauantaina "huomattavasti enemmän tuhoa" kuin joulukuun alussa. Pariisin mielenosoittajat muun muassa sytyttivät autoja palamaan ja rikkoivat ikkunoita.

Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Maire kuvailee keltaliivien mielenosoitusten väkivaltaisuuksia taloudelliseksi katastrofiksi.

– Tämä on katastrofi kaupalle, tämä on katastrofi taloudellemme, Le Maire sanoi toimittajille vieraillessaan Pariisin kaupoissa, jotka olivat kärsineet vahinkoja mellakoiden vuoksi.

Kyseessä oli neljäs viikonloppu, kun protestoijat olivat liikkeellä. Ihmiset ovat osoittaneet mieltään nousevia elinkustannuksia ja presidentti Emmanuel Macronia vastaan.

Macronin odotetaan käsittelevän mielenosoituksia puheessaan lähipäivinä. Aiemmin tällä viikolla Macron taipui joihinkin keltaliivien vaatimuksiin. Hän esimerkiksi perui polttoaineveron suunnitellun korotuksen.

Lue myös:

Yle seuraa: Ranskan sisäministerin mukaan "keltaliivien" mielenosoitukset hallinnassa, yli 1 300 pidätetty

Analyysi: Kuusi syytä, miksi ranskalaiset aikovat tänään yhä osoittaa mieltään

Toimittajalta: Ranskan hallitus taipui keltaliivien vaatimuksiin – mutta se tuskin riittää

Ranskan hallitus yrittää tyynnyttää keltaliivit – polttoaineverojen korotus jäihin

Pohjois-Kalifornian tuhoisista maastopaloista selvinneen koiran arvellaan odottaneen omistajansa paluuta kotitalolla lähes kuukauden.

Madison-niminen anatoliankoira ja tämän omistaja Andrea Gaylord joutuivat erilleen, kun uhkaavat maastopalot levisivät Paradisen kaupungissa marraskuun 8. päivä.

Gaylord onnistui saamaan pakonsa jälkeen yhteyden paikalliseen eläinpelastajaan Shayla Sullivaniin, joka kertoikin havainneensa Paradisessa urospuolisen anatoliankoiran joitakin päiviä maastopalojen sytyttyä. Sullivanin mukaan eläin käyttäytyi levottomasti ja pysytteli hänestä kaukana.

Sullivan jätti koiralle säännöllisesti juomaa ja ruokaa viime keskiviikkoon saakka, jolloin Gaylord sai viimein luvan palata kotiinsa.

Riemu olikin suuri kun, Madison odotteli omistajaansa pahoin kärsineen talon edustalla.

Gaylord kertoi paikallisen ABC10-kanavan haastattelussa, ettei hän voisi kuvitella parempaa lemmikkiä.

– Kuvittele sitä uskollisuuden määrää, kun se on sinnitellyt pahimmissa mahdollisissa olosuhteissa odottaen, pohti liikuttunut omistaja.

Aiheesta muualla:

Dog that survived California wildfire guarded home for weeks

– Hienoa että pääsitte paikalle, Vesa-Matti Loiri tervehtii.

Hän tulee haastatteluun managerinsa avustamana. Diabetes on vaikuttanut jalkoihin, vaikka paino on pudonnut huomattavasti.

73-vuotias Loiri kertoo olevansa nykyisin pätkäkävelijä.

Vesa-Matti Loiri on tuonut laulamalla joulun lukuisten ihmisten sydämiin jo useamman vuosikymmenen ajan. Hän on joulukonserttikiertueella jälleen kerran. Tämä kerta saattaa olla viimeinen.

– Jos voimat riittävät, niin ehkä ensi jouluna tehdään vielä muutama konsertti. Mutta kyllä mulla on sellainen näkemys, että tämä on viimeinen kiertue. Lavoilta en aio silti poissa pysyä.

Kaikkeen hän pitää silti veto-oikeuden.

Joulumuistoja

Vesa-Matti Loiri kertoo olleensa aiemmin jouluihminen. Joulupukin kokeminen oli tietenkin jännittävä asia ensimmäistä kertaa. Loiri muistaa oman hetkensä lapsuudestaan. Se tosin liittyy reilun vuoden nuorempaan veljeen Pekkaan.

– Veli oli sedän olkapäillä ja pelästyi pukkia niin paljon, että pissasi tämän niskaan, Loiri muistelee nauraen.

Iän myötä joulun taika on hälvennyt. Joulua kun eletään pitkälti lasten kautta ja hänen nuorimpansakin on jo kolmannella kymmenellä.

Pari kertaa hän on paennut Suomen joulua ulkomaille. Joulun tunnelma on löytynyt Thaimaasta ja Espanjasta, vaikka on ollut aurinkoa ja lämmintä.

– En ole oikein koskaan tykännyt syksystä ja en ole hiihtoihmisiä.

Suomalaisista jouluperinteistä haudoilla käyminen ei myöskään kuulu Vesa-Matti Loirin tapoihin. Hänen mielestään siellä on vain kiviä. Hän ei ole uskovainen kirkollisessa mielessä. Kiinnostus korkeampiin voimiin lähtee idän filosofioiden kautta.

– Mutta en kiellä Jeesus Kristus -ajattelua. Olen kyllä määrätyllä tavalla uskossa. Olen aina ollut.

Sydämeeni joulun teen

“Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”

Sydämeeni joulun teen on uusimpia jouluklassikoita. Se levytettiin 30 vuotta sitten. Vexi Salmi kertoi Ylen haastattelussa, että kappale syntyi pakon edessä. Vesa-Matti Loirin joululevylle tarvittiin kappale ja hän kirjoitti tekstin nopeasti. Yhtä vikkelästi syntyi sävel Kassu Haloselta.

Loiri ei itsekään tajunnut kappaleen suuruutta sen ilmestyttyä. Vesku Show’ta ohjannut Inkeri Pilkama ehdotti sitä ohjelman loppulauluksi. Laulaja olisi halunnut vetää jonkun perinteisemmän joululaulun kuten Varpunen jouluaamuna.

– Tajusin vasta, kun se tehtiin. Löysin sen laulun.

Sydämeeni joulun teen kosketti suomalaisia. Siitä tuli ensimmäisiä uudempia suomalaisia jouluklassikoita. Samaan sarjaan on vaikea päästä, sillä joulu on kerran vuodessa ja joululauluja kuunnellaan vain lyhyen aikaa. Klassikoksi noustaan vuosien toiston jälkeen.

– Se on kertomus yksin olevasta ihmisestä, joka kuitenkin löytää joulusta elämän merkityksen ja tarkoituksen jälleen kerran. Niin kuin pitääkin.

Kappale on päätynyt myös osaksi joulumusiikkitapahtumaa, Kauneimpia joululauluja, sillä moni toivoi sitä mukaan. Joidenkin mielestä se ei ole tarpeeksi hengellinen, vaikka siinä Jeesuksesta lauletaankin.

– En näe sitä pelkästään hengellisenä lauluna. Se on henkisesti hienosti sanottu. Joulua vietetään yhdessä, mutta tämä henkilö on yksin ja löytää sen valon kuitenkin.

Loirin mielestä kappale tuo lohtua niille, jotka viettävät joulua yksin. Heitä löytyy Suomestakin paljon.

Näin aikoo tehdä myös Loiri itse. Hänen joulukonserttikiertueensa loppuu 22.12. Helsingin Kultuuritalolle, ja 11 keikan jälkeen maistuu lepo omassa rauhassa.

– Joulua vietetään periaatteessa yhdessä, mutta voi sen rauhan kokea myös yksin. Aion kestää sen hyvin. Hommaan vähän kinkkua ja saan Lapista kalaa.

Joulun aikana Vesa-Matti Loiri kokee hartautta. Hän ajattelee ystäviään ja soittelee muutamalle. Viestejäkin tulee.

Samaan aikaan hän pohtii elämän syvempiä merkityksiä.

– Kaikkialla rauhoitutaan ja koetaan yhteenkuuluvuutta. Toisaalta on paljon ihmisiä, joilla asiat eivät ole ollenkaan niin hyvin. Tulee ajatelleeksi, miten onnellisessa asemassa sitä onkaan esimerkiksi suomalainen.

Viestijä

Vesa-Matti Loiri laulaa erinomaisesti. Hyvinkääsalin konsertissa korkeat nuotit soivat kauniisti, matalat äänet korahtelevat ja tulkinta on vahvaa.

Ero on huima muutaman vuoden takaiseen, kun Loiri kuulosti lähikapakan karaoken elähtäneeltä vakioasiakkaalta.

Tuolloin Loiri painoi 150 kiloa ja diabetes vaivasi. Nyt paino on tippunut 90 kiloon. Taudin jälkeen liikkuminen on kuitenkin hiipunut köpöttelyyn. Jalkapohjissa ja varpaissa ei ole tuntoa.

– Mutta on tässä tullut juostua monen edestä, Loiri kuittaa.

Muusikko harmittelee ainoastaan sitä, että diabetes väänsi sormet siten, ettei huilun soittaminen enää onnistu. Huuliharppu sentään liikkuu näppärästi, mistä hän antoi näytteen konserttinsa aluksi.

Hyvinkääsalissa on iäkkäämpää yleisöä, joka on kasvanut Vesa-Matti Loirin kanssa. Heille ovat varmasti tuttuja joululaulujen lisäksi Loirin lukuisat roolit Uuno Turhapurosta lähtien.

Vesa-Matti Loiri on legenda jo eläessään.

– En ole oikein koskaan ajatellut asiaa sillä tavalla. Väitän olevani nöyrä tuon asian suhteen. Uskallan sanoa, että mulla ei ole noussu kusi päähän. Toivottavasti olen oikeassa.

Loiri toivoo, että hänet muistettaisiin etenkin Eino Leinon runojen tulkinnoista. Hän haluaisi olla ihmisten mielessä tunteiden tulkki.

– Toivottavasti olen osannut viestiä tunnetta ja sen tärkeyttä ihmisille. Tarkoitan sillä sitä, että ihminen osaisi elää enemmän tunteen kautta kuin olla oravanpyörässä.

Levy ja suklaa mielessä

– Ei tämä ole mikään Alice Cooper -show, Vesa-Matti Loiri heittää Peter Lerchelle tämän kitarasoolon jälkeen.

Parivaljakko on heittänyt kahdestaan keikkaa ja homma on toiminut isommankin yleisön edessä kuten viime kesänä Joensuussa pesäpallostadionilla.

Vaikka Loiri on tuuminut, että kiertueet alkavat hänen osaltaan olla jo nähty, yksittäisiä keikkoja hän silti aikoo vetää esimerkiksi klubeilla. Ravintoloihin hän ei kuitenkaan enää lähde esiintymään.

Uutta musiikkiakin on ehkä tiedossa.

– Kyllä varmasti yksi levy tulee tehtyä.

Ennen sitä on tiedossa joulu. Mitä Vesa-Matti Loiri toivoo joululahjaksi?

– Suklaarasian. Hyvät konvehdit ovat hyviä, Loiri nauraa.

Epätoivoiset vanhemmat tuovat lapsiaan Malam Nigerin vieroitusklinikalle Nigerian Kadunaan.

Helppoa se ei ole.

Vieroituksessa nuorille puetaan jalkakahleet, joita pidetään ympäri vuorokauden.

Ennen klinikalle tuloa nuorilla on yleensä takanaan vuosien päihdekierre. On väärinkäytetty kaikenlaista, etenkin opioidilääkkeitä.

Pohjois-Nigeriassa kodeiinipohjainen yskänlääke ja erilaiset opioidipillerit ovat halpoja ja helposti saatavilla.

Luvut ovat huikeita. Pohjois-Nigeriassa kulutetaan kolme miljoonaa pulloa kodeiini-yskänlääkettä päivässä.

Pelkästään marraskuussa 2018 Nigerian tulli takavarikoi yli 500 miljoonaa Tramadol-opioidipilleriä rahtilaivoista.

Niitä salakuljetetaan Aasiasta, etenkin Intian pilleritehtaista.

Elämäntaitoja kahleet jaloissa

Vieroitusklinikan perustaja Malam Niger kertoo toiminnan perustuvan kuriin, uskontoon ja työelämätaitojen opettamiseen.

Vieroituksessa olevia hän kutsuu oppilaiksi. Täällä he viettävät vuoden, jopa kaksi.

Jotteivat oppilaat sortuisi siviiliin päästyään uudestaan päihteisiin, on heille opetettava arjen taitoja, selittää Niger.

On opetettava englantia, matematiikkaa sekä jokin ammatti: puuseppä, ompelija, parturi tai GSM-puhelimien korjaaja.

Oppilaat sahaavat, parturoivat ja ompelevat keskellä avointa katua.

Nigerin mukaan kahleet ovat välttämättömät, jotta oppilaat eivät karkaisi.

– Jos meillä olisi kunnolliset, aidatut tilat, emme tarvitsisi kahleita. Mutta ei meillä sellaiseen ole varaa, Niger toteaa.

Rikollisuus kovassa kasvussa

Kun Niger avasi klinikan, hänellä oli vain yksittäisiä oppilaita. Nyt tulijoita on aivan liikaa.

Nigeriassa suurin osa väestöstä ei ole edes perusterveydenhuollon piirissä.

– Pohjois-Nigeriassa on valtion ylläpitämä vieroitusklinikka, joka perustettiin vuonna 1975. Paikkaa ei ole sen jälkeen uudistettu. Sama huone, samat menetelmät, sanoo Muhammad Mussa Omar, joka on mukana vieroitusklinikan toiminnassa.

Hänen mukaansa lääkkeiden aiheuttama huumekriisi on räjähtämässä käsiin.

– Tämä on vakavin Nigeriaa kohdannut kriisi. Sama ongelma on monissa maissa Afrikassa, Omar sanoo Perjantai-dokkarissa.

Omarin mukaan ryöstöt ja kidnappaukset ovat lisääntyneet huumeongelman takia.

Myös Pohjois-Nigeriassa toimivalle terrorijärjestö Boko Haramille opioidilääkkeet ovat elintärkeitä.

Ennen iskuja taistelijat pumpataan täyteen lääkkeitä. Lääkkeiden salakuljetuksesta saadaan tuloja.

Myös naiset väärinkäyttävät lääkkeitä

Vieroitusklinikalla on sekä naisia että miehiä. Yhdellä on vastasyntynyt sylissään.

Lääkeaddiktio onkin levinnyt laajalti myös naisten keskuudessa muslimienemmistöisessä Pohjois-Nigeriassa.

Parikymppisen Hanifan huumekierre alkoi isoäidin kuolemasta.

– Kaverini tuli käymään illalla ja näki, että olin tolaltani. Hän kehotti ottamaan pillereitä, jotta rauhoittuisin. Siihen saakka olin aina vastustanut huumeita. Koulussa meitä lyötiin, mutta silti käytimme lääkkeitä.

– Varastin rahaa äidiltäni ja lähdin kuukaudeksi pääkaupunki Abudjaan kavereideni kanssa. Kun palasin kotiin, äitini toi minut tänne, kertoo Hanifa.

.

Kristitty pastori Johan Buru, jonka seurakunta tukee vieroitusklinikkaa, kertoo lääkeongelman levinneen myös naisten keskuuteen Pohjois-Nigeriassa. Hänen mukaansa väärinkäyttö on hyvin yleistä.

– Voit mennä kaupungille katsomaan. Jopa raskaana olevat naiset ovat lääkekoukussa, kertoo Buru.

Kaikki uskonnot tervetulleita

Nigeriassa muslimien ja kristittyjen välit ovat kiristyneet. Myös väkivaltaiset yhteenotot ovat yleisiä.

Malam Nigerin vierotiusklinikalle sen sijaan kaikki uskonnot ovat tervetulleita.

Kadulla Dominic Nemeka korjaa GSM-puhelinta yhdessä Muhammad Hasherin kanssa. Molemmat ovat toipumassa vuosien huumekierteestä.

Nemeka on oppilaiden keskuudesta valittu kristityksi pastoriksi, Hasher sen sijaan imaamiksi.

Perjantai-dokkarissa tavataan heidän lisäkseen myös huumeidenkäyttäjiä. He kertovat ryöstävänsä ihmisiltä matkapuhelimia rahoittaakseen addiktiotaan. Suosituimpia huumeita ovat pillerit, yskänlääke ja kannabis.

Katso Perjantai-dokkari: Nigerian lääkeaddiktit Areenassa tästä.

Perjantai: Milloin lääke muuttuu huumeeksi TV-uusinnassa tänään sunnuntaina kello 15.05 Yle TV1:llä. Vieraina unilääkekoukkuun jäänyt kauppias Sampo Kaulanen, työpaikoiltaan lääkkeitä varastanut sairaanhoitaja Sanna Kallio sekä päihdelääkäri Antti Loimalahti. Jakso katsottavissa myös Areenassa tästä.

Lue myös:

Huumeiden vastaista sotaa käyvä Filippiinien presidentti Duterte sanoi polttaneensa kannabista kansainvälisessä kokouksessa – "Se oli vitsi"

Luxemburg aikoo laillistaa kannabiksen ensimmäisenä EU-maana

Pahaan huumekoukkuun jäänyt nuori nainen ei saanut apua yhteiskunnalta – selvisi päihdehelvetistä rahalla, mutta läheskään kaikille se ei ole mahdollista

Puolentoista vuoden päästä pienestä ylinopeudesta sakotetaan aiempaa pienempi summa.

Kesällä 2020 voimaan tulevassa laissa kaikki liikennerikkomuksista määrätyt rikesakot korvautuvat liikennevirhemaksuilla. Samalla käyttöön otetaan uusi porras pienille ylinopeuksille.

Kun nykyisin kuudenkympin rajoitusalueella ajaa ylinopeutta enintään 15 kilometriä tunnissa, saa 170 euron rikesakon. Vastaisuudessa liikennevirhemaksu enintään 10 kilometriä tunnissa ajetusta ylinopeudesta olisi 100 euroa.

Lisäksi pienempiä ylinopeuksia ei enää vastaisuudessa lasketa toistuviksi ylinopeuksiksi, joiden kertautuessa saa ajokiellon. Nykyisin ajokielto määrätään, jos on rikkonut nopeusrajoituksia neljä kertaa kahden vuoden aikana tai kolme kertaa vuoden sisällä.

Lain muututtua ajo-oikeuteen vaikuttaviksi ylinopeuksiksi lasketaan vain ne kerrat, jolloin ylinopeus on ollut vähintään 10 kilometriä tunnissa enintään kuudenkympin rajoitusalueella tai 15 kilometriä tunnissa korkeammilla rajoituksilla.

Poliisitarkastaja Konsta Arvelin Poliisihallituksesta arvioi, että sanktion pienenemisellä saattaa olla vaikutuksia liikenneturvallisuuteen.

– Ajokielto on ollut yksi merkittävimmistä pelotteista ylinopeusrikkomuksissa. Lähtökohtaisesti suomalaiset pyrkivät noudattamaan, mutta jos raha ei ole ongelma, jotakin harvalukuista joukkoa uudistus voi motivoida väärään suuntaan.

Hän ei kuitenkaan suorilta kädeltä lähtisi kiristämään säädöksiä tämän kompensoimiseksi.

– Katsotaan ensin, mitä lakimuutoksesta seuraa ja mietitään sen jälkeen, tarvitseeko puuttua lieveilmiöihin.

Brysselin laitamilta Tervurenista löytyy Euroopan siirtomaahistorian kenties verisin muistomerkki, Afrikka-museo.

Se on näyteikkuna Kongon hirmuhallitsijan, kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseen ahneuteen ja 1900-luvun taitteen siirtomaavallan toimintatapoihin. Museossa on miljoonia Kongosta Belgiaan laivattuja esineitä ja näytteitä. 1900-luvun alkupuolella näytillä oli "ihmiseläintarha" eli kongolaisia perheitä.

Nyt Afrikka-museo on jälleen kulttuuripoliittisen keskustelun polttopisteessä, kun se avaa ovensa yleisölle viisi vuotta kestäneen täydellisen remontin jälkeen.

Tällä kertaa puhutaan siitä, palautetaanko ainakin osa museon valtavasta kokoelmasta sinne mistä tavarat on tuotu.

Kongo vaatii omaisuuttaan takaisin

Museon avajaisten alla perjantaina Kongon demokraattisen tasavallan presidentti Joseph Kabila esitti, että osa Brysseliin ryöstetystä kokoelmasta pitäisi palauttaa. Kabilan mukaan niille löytyisi tilaa ensi vuonna avattavasta maan uudesta kansallismuseosta.

Museonjohtaja Guido Gryseels suhtautui ajatukseen positiivisen harkiten.

– Jos Kongo pyytää joidenkin esineiden palauttamista, sitä ilman muuta harkitaan. Ei ole normaalia, että Euroopassa on 80 prosenttia Afrikan kulttuuriperinnöstä. Kyse on heidän kulttuuristaan, identiteetistään ja historiastaan, Gryseels vastasi.

– Kysymys on lähinnä ehdoista. Miten erottelemme laittomasti ja laillisesti hankitut esineet toisistaan? hän jatkoi.

Siirtomaarikkauksien palauttamiseen on nyt paineita ympäri Eurooppaa, sillä Ranskan presidentti Emmanuel Macron on luvannut palauttaa Ranskan Afrikasta ryöstämiä esineitä muun muassa Beniniin.

Macronin tilaaman selvityksen mukaan palautettavia esineitä olisi Ranskassa useita tuhansia. Selvityksen mukaan jopa 90 prosenttia Afrikan kulttuuriperinnöstä olisi maanosan ulkopuolella, lähinnä eurooppalaisissa museoissa.

Julma siirtomaatalous rakennettiin kumiorjuudelle

Tervurenin Afrikka-museo avattiin 121 vuotta sitten, vuonna 1897. Sinne laivattiin 1800- ja 1900-luvuilla pökerryttävä määrä kongolaisia esineitä ja luonnontieteellisiä näytteitä.

Museon hallussa on 17 miljoonaa täytettyä eläintä tai eläinnäytettä, 120 000 esinettä, 8 000 soitinta, yli 200 000 valokuvaa ja kolme hyllykilometriä arkistomateriaaleja. Kokoelmissa on muun muassa lukuisia massasurmia Kongossa tehneen tutkimusmatkailijan Henry Morton Stanleyn päiväkirjoja.

Museon mukaan vain sadasosa koko valtaisasta kokoelmasta on näytillä.

Vielä 1900-luvun alussa Brysseliin tuotiin ihmisten nähtäville kokonaisia kongolaisia perheitä. Viimeinen tällainen "ihmiseläintarha" toimi Brysselin maailmannäyttelyssä vuonna 1958.

Noin 75 miljoonalla eurolla remontoitu museo kertoo Leopold II:n ajan julmuuksista nyt entistä avoimemmin.

Arviolta 5–15 miljoonaa ihmistä kuoli väkivallan ja tautien uhreina Leopoldin henkilökohtaisen hallinnon aikana vuosina 1885–1908. Kongo oli tuolloin käytännössä orjatalous, jonka väestö pakotettiin kauppa-asemien verkoston alaisuuteen keräämään norsunluuta ja tärkeäksi noussutta raaka-ainetta, autoistuvan maailman janoamaa luonnonkumia.

Vuonna 1908 Kongo siirtyi kansainvälisen painostuksen vuoksi Leopoldilta Belgialle. Itsenäistymiseen asti eli vuoteen 1960 Kongosta vietiin isäntämaahan edelleen muun muassa kuparia ja timantteja.

Yhä arka kysymys Belgialle

Vielä 2010-luvun alussa museo ei pukahtanut Leopoldin ajan verisestä historiasta juuri mitään.

Kävijälle konkreettisin tieto julmuuksista oli siirtomaa-aikana kuolleiden 1 508 belgialaisen nimet, jotka oli painettu muistolaattaan.

Koko Kongo-kysymys on Belgiassa yhä arka ja osin huonosti käsitelty. Esimerkiksi kuningas Philippe perui tulonsa Afrikka-museon avajaisiin, koska ei halunnut ottaa Kongo-asiassa kantaa suuntaan eikä toiseen.

Lähteet: Daily Telegraph, Guardian

Tein syyskuun alussa juttua puolueiden erilaisista sosiaaliturvamalleista. Niin kutsutusta sotu-uudistuksesta on kaavailtu ensi vaalikauden isoa remonttia.

Iso se onkin: sosiaaliturvan kokonaisuus pitää sisällään erilaisia etuuksia aina työttömyysturvasta lapsilisiin sekä jonkunlaisen mallin siitä, miten tuet sovitetaan yhteen ja millainen hallinto niiden taustalla pyörii. Moni on väsynyt tukibyrokratiaan, ja siksikin uudistus on erittäin perusteltu.

Soteuudistuksesta säikähtäneet poliitikot eivät tietenkään halua väsätä isoa reformia kertarysäyksellä, mutta pala kerrallaankin toteutettava uudistus kaipaa vision: millaisten ratkaisujen varaan tulevaisuuden sosiaaliturva pitäisi rakentaa?

Useam puolue on julkaissut vähintäänkin hahmotelman mallistaan. Gallupykköset SDP ja kokoomus liputtavat omissa malleissaan – yleisturvassa ja yleistuessa – vastikkeellisuuden puolesta. Se käy ilmi myös tästä Ylen jutusta, jossa kysyimme puoluejohtajien näkemyksiä sosiaalitukiin ja -turvaan liittyen.

Vastikkeellisuus on tuttua monelle myös nykysosiaaliturvasta: esimerkiksi opiskelija saa opintorahaa tällä hetkellä vain, jos etenee opinnoissaan. Työtön taas saa työttömyysturvaa vain, jos hän hakee töitä.

Eivät demareiden ja kokoomuksen mallit ole tietenkään toistensa kopioita. Kokoomuksen yleistuessa vastikkeellisuus ja velvoittavuus ovat voimakkaampia, ja demareilla tuen taso korkeampi. Mutta moni perusperiaate on jaettu.

Vastikkeettoman perustulon puolesta ovat liputtaneet sen sijaan sekä vihreät että vasemmistoliitto – ja hieman yllättäen myös keskusta.

Vasemmistoliitto ja vihreät ovat myös kertoneet, mitä ne perustulolla tarkoittavat. Tietty raha jokaiselle käteen kuussa, eikä kysymyksiä kysytä tai aktiivisuusehtoja tarkastella.

Mutta mitä keskustan puheenjohtaja, pääministeri Juha Sipilä tarkoittaa, kun hän Ylen kyselyssä kannattaa perustuloa ja sosiaaliturvan vastikkeellisuutta samaan aikaan?

Kukaan ei ole vielä nähnyt keskustan sosiaaliturvamallia. Kun sen perään on kyselty, vastaus on ollut, että "hyvää kannattaa odottaa".

Syksyksi lupailtu malli lykkääntyy joulun yli, kertoi puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Katri Kulmuni Ylelle muutama viikko sitten. Tässä STT:n jutussa Kulmuni arvelee, että mallia päästäisiin esittelemään tammikuussa.

Virallisesti syynä ovat laskelmat, mutta todellinen syy kyllä selviää jutusta: keskustan puheenjohtaja ja kenttäväki ovat keskenään erimielisiä asiasta. Kenttä haluaa perustulon, ja asiasta on myös puoluekokouksen päätös.

Puheenjohtaja Sipilä on kuitenkin puhunut toistuvasti tätä päätöstä vastaan ja painottanut "aktiivisuutta". Hänelle ei käy vastikkeeton malli, ja siksi hän tuntuu kannattavan jonkinlaista "vastikkeellista perustuloa".

Se on sumutus.

– Keskusta kannattaa perustuloa, mutta sellaista "perustuloa", joka olisi vastikkeellista työikäisille & -kykyisille, kirjoittaa ekonomisti Olli Kärkkäinen Twitterissä.

Se ei olisi oikea perustulo, Kärkkäinen huomauttaa. Jos sosiaaliturvaan kuuluu perustulo edes yhtenä osana, se tarkoittaa määritelmällisesti sitä, että tietyn etuuden eli rahaa saa vastikkeetta – siis tekemättä mitään.

Väännöt sosiaaliturvaan ja suuriin uudistuksiin liittyvissä kysymyksissä ovat puolueiden sisällä normaaleja, sillä kyse on isoista linjakysymyksistä.

Asiaa ei siksi kannata dramatisoida, mutta ei myöskään vähätellä.

Pohjimmiltaan väännössä vastikkeellisuuden ja vastikkeettomuuden välillä on kyse puolueen arvomaailmasta ja sen ytimessä olevasta ihmiskuvasta. Ja myös siitä, mitä puolue lupaa äänestäjille.

Erilaisten käsitteiden käyttö sekaisin ja ristiriitaiset puheet hämärtävät asioita.

Niin kutsuttua työttömyysturvan aktiivimallia vastustava kansalaisaloite keräsi alkuvuodesta ennätysajassa yli 100 000 allekirjoitusta. Se on hyvä esimerkki siitä, että äänestäjiä todellakin kiinnostavat sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset sekä puolueiden kannat niihin.

Keskusta on ollut perinteinen sosiaaliturvapuolue, jolla on kunniakas ja pitkä historia perusturvan synnyttämisessä ja vaalimisessa.

Ensi keväänä äänestäjillä on oikeus tietää, mitä uusi keskustalainen "puoliperustulo" tarkoittaa – vai tarkoittaako se mitään.

Lisää aiheesta:

Keskustan kiista viivästyttää sosiaaliturvamallin valmistumista: kenttä haikailee perustuloa, Sipilä korostaa vastikkeellisuutta

Ylen tukikysely paljastaa kaksi jyrkkää jakolinjaa puolueissa: Sosiaaliturvan vastikkeellisuus ja perustulo

Näin puolueet muovaisivat Johanna Laakson sosiaaliturvaa seuraavalla vaalikaudella – Oman vaihtoehtonsa ovat esitelleet muun muassa demarit, kokoomus ja vihreät

FUENGIROLA – Kuvittelin itseni Italiaan tai oikeastaan mihin tahansa muualle kuin Fuengirolaan, nauraa Liisa Hanén.

Hanén on juuri lopettanut yksityistunnin joogastudiollaan kivenheiton päästä merestä. Nyt hänellä on hetki aikaa lenkittää koiraa ja kertoa elämästä Espanjan Aurinkorannikolla.

Maantien varresta löytynyt sekarotuinen Lipton-koira haukahtaa tyytyväisenä, kun se pääsee juoksemaan rannalle.

– Yrittäjän elämä ei ole täällä yhtään sen helpompaa kuin Suomessa, vaikka aurinko paistaa. Byrokratiaa on enemmän, ja käytännössä olen aina töissä, Hanén selittää Liptonin hyppiessä vieressä.

Joogastudio on kuitenkin menestynyt. Hanénilla on 20 työntekijää. Yrityksen tiloissa tehdään myös hierontoja.

– Ihmiset, suomalaiset mukaan lukien, ovat koko ajan kiinnostuneempia hyvinvoinnistaan, Hanén summaa.

Tätä on nykytodellisuus suomalaisyhteisöstään tunnetussa Fuengirolassa, joka tuo yhä monille mielikuvan viinanhuuruisesta Suomi-paratiisista. Sellaisesta, jossa syödään lihapullia sukat sandaaleissa.

Fuengirolan imagonmuutos näkyy myös sosiaalisessa mediassa. Lukuisat suositut suomalaisbloggaajat ovat kirjoittaneet siitä, kuinka Fuengirola "ei ollutkaan niin kamala".

Los Bolichesin kaupunginosan rantakadulla on lokakuun lopussa ruuhkaista. Lähes joka toinen vastaantulija tuntuu puhuvan suomea.

Syksy tuo Aurinkorannikolle muuttolinnuiksi kutsutut suomalaiset, jotka asuvat Espanjassa talvikauden.

Arvioiden mukaan Aurinkorannikolla asuu talvikuukausina jopa 20 000–30 000 suomalaista. Tarkkaa lukua on mahdoton tietää, sillä kaikki eivät siirrä kirjojaan Espanjaan. Fuengirolasta puhutaan kuitenkin Euroopan suurimpana ulkosuomalaiskaupunkina.

Tulimme mieheni kanssa Fuengirolaan pitkin hampain, mutta jo kahden päivän jälkeen tiesin, että tänne haluan yritykseni perustaa. Liisa Hanén

Liisa Hanénin toi Aurinkorannikolle hieman yli kolme vuotta sitten äkkilähtö.

– Halusimme mieheni kanssa pois Suomen harmaasta marraskuusta ja katsoimme matkatarjontaa. Jäljellä olevat vaihtoehdot olivat huonoja ja niitä oli kaksi: Rodos ja Fuengirola, hän kertoo.

Pariskunta päätyi Fuengirolaan, koska tarjolla oli parempi hotelli.

Pitkään Lontoossa yleisradioyhtiö BBC:n palkkalistoilla työskennellyt Hanén oli muuttanut Suomeen ja aloittanut työt päätoimisena joogaopettajana. Suomessa asuminen ei kuitenkaan enää tuntunut hyvältä, ja haaveissa siinsi oma joogastudio ulkomailla.

– Tulimme mieheni kanssa Fuengirolaan pitkin hampain, mutta jo kahden päivän jälkeen tiesin, että tänne haluan yritykseni perustaa, Hanén sanoo.

Liiketila löytyi nopeasti suomalaisten Junakaduksi ristimältä tieltä. Jo muutaman kuukauden päästä Liisa Hanén muutti Fuengirolaan pysyvästi.

Hanén on yksi Junakadun kymmenistä suomalaisyrittäjistä. Naapurissa sijaitsee suomalaisia elintarvikkeita myyvä kauppa, joka kyltissä mainostetaan ryynimakkaraa. Kadun varrella voi myös ostaa korvapuusteja tai käydä kasvohoidossa selvällä suomen kielellä.

Marraskuussa Aurinkorannikolle saapui myös Hannu Hallamaa. Vuosi tosin oli 1947.

Hallamaan perheen toi Espanjaan pako toisen maailmansodan jälkeisestä Suomesta. Hallamaan isä Reino Hallamaa oli eversti ja Suomen radiotiedustelun perustaja. Sodan jälkeen Hallamaan perhe päätyi Ranskan kautta Espanjaan, jonka oikeistodiktaattori Francisco Franco oli avannut rajan kommunismia pakeneville.

Etelä-Espanjan Aurinkorannikolle Hallamaan perhe päätyi samasta syystä kuin moni tänäkin päivänä.

– Isälleni kerrottiin, että Málagassa oli Euroopan paras ilmasto. Sairaan ja sotatraumoista kärsineen miehen korvaan se kuulosti hyvältä, Hannu Hallamaa kertoo.

Hän oli tuolloin vasta kaksivuotias, ja Fuengirola oli vielä piskuinen kalastajakylä.

– Paikalliset asukkaat eivät olleet tottuneet pellavapäisiin suomalaisiin, Hallamaa sanoo ja näyttää mustavalkoista kuvaa, jossa espanjalaislapset ihmettelevät aidan raosta pikku-Hallamaan tukkaa.

– Meidän tietääksemme rannikolla ei ollut tuolloin muita suomalaisia, joskin muutamia englantilaisia, ranskalaisia ja saksalaisia.

Koska ei muuta kehumisen aihetta ole, kehun olevani Aurinkorannikolla pisimpään asunut elossa oleva suomalainen. Hannu Hallamaa

Aluksi perhe asettui Marbellaan. Siellä he asuivat talossa, joka oli niin kylmä, että perhe muutti Torremolinosiin.

Torremolinosista perhe siirtyi lentokentän lähelle Churriaanaan ja sieltä Fuengirolaan 70-luvun lopussa.

Reino Hallamaa tunnettiin Espanjassa nimellä Ricardo Palma. Hänen poikansa taas on ollut vuodesta 1975 Enrique.

– Silloin sain Espanjan kansalaisuuden. Nimi sopii paremmin espanjalaisten suuhun kuin Hannu, Hallamaa nauraa.

Nyt 73-vuotias Hallamaa on kasvanut Aurinkorannikolla lähes kirjaimellisesti vauvasta vaariksi. Aurinkorannikon suomalaiset kutsuvat häntä suomalaisyhteisön isoisäksi.

– Koska ei muuta kehumisen aihetta ole, kehun olevani Aurinkorannikolla pisimpään asunut elossa oleva suomalainen.

Hallamaan perhe on ollut myös näkyvä osa alueen muutosta. Kun Hannu Hallamaa muutti 70-luvulla Fuengirolaan, rantakatu oli juuri rakennettu. Ennen paikalla oli ainoastaan rantaviivaa ja kalastajien torppia.

Reino Hallamaa perusti Espanjaan rakennusliikkeen, ja poika on ollut pystyttämässä Aurinkorannikolle satoja taloja.

– Tuo on niistä yksi, Hallamaa sanoo ja osoittaa keltaista kerrostaloa, joka kohoaa vastapäätä suomalaista ostoskeskusta Centro Finlandiaa.

Nykyään Fuengirolan ranta on täyteen rakennettu. Suurin osa taloista on korkeita kerrostaloja tai hotelleja. Kaupungissa asuu yli 130 maan kansalaisia.

Talojen lisäksi Hannu Hallamaa on ollut mukana rakentamassa Fuengirolan suomalaista yhdistystoimintaa ja perustamassa paikallista Lions Clubia.

– Suomalaiset ovat olleet kovia riitelemään. Kun jonkun yhdistyksen jäsenet ovat riitautuneet, he ovat yleensä perustaneet uuden. Siksi tänne on vuosien saatossa syntynyt aktiivinen yhdistyskenttä, Hallamaa selittää.

Hallamaa itse kokee olevansa sekä suomalainen että espanjalainen. Aurinkorannikolla hän on tiivis osa suomalaisyhteisöä. Sen huomaa Centro Finlandian ravintolassa, jossa Hallamaa joutuu vähän väliä kääntymään tervehtiäkseen ihmisiä.

Ravintolan asiakkaista suuri osa on lapsiperheitä. Yhä useammat tulevat Fuengirolaan töihin tai etätöihin.

Pellemaskiin pukeutunut oppilas kurkistaa koulun muurien yli. Alakerrassa on meneillään disko.

Aurinkorannikon suomalaisessa koulussa valmistaudutaan lokakuisena tiistaina halloween-juhliin.

Koulu sijaitsee Los Pacosin kaupunginosassa, joka on Fuengirolan kenties suurin suomalaiskeskittymä. Sen rakentamisen aloitti suomalainen Teuvo Hakulinen 60-luvun lopulla. Aiemmin alueella oli Hannu Hallamaan mukaan ainoastaan "vuohia ja vuoria".

Hakulinen rakennutti Los Pacosiin satoja taloja. Niissä asuu edelleen enimmäkseen suomalaisia. Moni on rakentanut talonsa yhteyteen uima-altaan lisäksi saunan. Suomea puhutaan kaikkialla, ja monien espanjalaistenkin ravintoloiden ruokalistat on käännetty suomeksi.

Koulussa Suomesta muistuttaa jääkiekkomaajoukkueen seinälle nostettu pelipaita. Koulun ylpeys on myös kirjasto, josta voi lainata suomalaisia kirjoja.

Täällä näkyy konkreettisesti se, että Aurinkorannikolle muuttavien lapsiperheiden määrä on jatkuvassa nousussa.

– Kun tulin Aurinkorannikolle vuonna 2006, oppilaita oli noin 180. Tänä vuonna heitä on 400, kertoo koulun kannatusyhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Asteljoki.

Tulijoita kouluun olisi enemmänkin. Sata lasta jäi tänä vuonna ilman koulupaikkaa. Heille vaihtoehtona on joko espanjalainen tai kansainvälinen koulu. Lisäksi alueella toimii nykyään suomalainen kotikoulu.

Moni haluaa kuitenkin nimenomaan Colegio Finlandésiin eli Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun, koska se mahdollistaa suomalaisen opetussuunnitelman seuraamisen.

Koulun laajentamista suunnitellaan, mutta tonttia tai rahoitusta sille ei vielä ole. Hilkka Asteljoki kiipeää koulurakennuksen toiseen kerrokseen ja osoittaa toiselle puolelle tietä pystytettyä puutaloa.

– Kokeilimme suomalaisista puurakentamista Espanjassa ja rakensimme pienen laajennusosan, jonne saatiin muutama luokkahuone lisää, hän kertoo.

Aurinkorannikon suomalainen koulu on Espanjassa ainoa, jolla on opetuksen järjestämislupa ja todistuksenanto-oikeus. Koulun opetuksella on alueella hyvä maine, ja se saa virallisena yksityiskouluna Suomen valtiolta avustusta.

Oppilaaksi hyväksytään vain sellaisia lapsia, joilla on koko lukuvuoden kestävä, väestörekisteriotteen mukainen kotikunta. Aurinkorannikolla on kuitenkin yleinen käsitys, että sääntöä kierretään siirtämällä pysyvästi Espanjassa asuvia lapsia kirjoille Suomeen.

Hilkka Asteljoki ei halua ottaa asiaan kantaa mutta toivoisi sääntöjen muuttuvan, koska tulijoita riittää. Myös espanjalaiset ovat koulusta kiinnostuneita, sillä suomalaisen opetuksen maine on kiirinyt heidänkin korviinsa.

– Mielestäni opiskeluoikeus pitäisi antaa Aurinkorannikolla pysyvästi asuville. Toivoisin myös jonkinlaista kiintiötä espanjalaisille oppilaille, hän sanoo.

Yhdeksänvuotias Dani Leipijärvi ei malttaisi lopettaa puhumista, kun häneltä kysyy Aurinkorannikon parhaita puolia.

– Koulussa on kivaa, kaikki auttavat eikä kukaan kiusaa. Täällä ei myöskään tarvitse paksua toppatakkia, Dani luettelee.

Dani on asunut Fuengirolassa vanhempiensa Tiina ja Janne Leipijärven kanssa kaksi kuukautta. Hän ei mahtunut syksyllä suomalaiseen kouluun, koska se oli jo ehtinyt täyttyä. Nyt hän käy espanjalaista koulua, jonka toinen opetuskieli on englanti.

Myös ensimmäisen elinvuotensa Dani vietti samoilla kulmilla, mutta sitä hän ei tietenkään muista.

– Asuimme aikoinaan Fuengirolassa neljä vuotta ja muutimme Suomeen, kun Dani oli vuoden ikäinen, kertoo Aurinkorannikon suomalaisessa kaupunkilehdessä Fuengirolassa työskentelevä Janne Leipijärvi.

Paluumuutto Espanjaan tehtiin nopealla aikataululla sen jälkeen, kun työpaikka lehdessä järjestyi.

Huomasimme, että täällä on meininki siistiytynyt. Enää ei tarvitse hävetä olevansa suomalainen. Tiina Leipijärvi

Leipijärvien mukaan moni asia on pysynyt Aurinkorannikolla ennallaan, mutta muutoksiakin on vajaassa vuosikymmenessä tapahtunut.

– Lapsiperheitä on aiempaa enemmän, ja suomalaisten palvelujen taso on parantunut. Mutta myös hintataso on noussut, ja se näkyy eniten asuntojen hinnoissa, he sanovat.

Espanjassa eletään pitkään kestäneen laman jälkeen nousukautta. Aurinkorannikolla sijaitsevien asuntojen vuokrat ovat nousseet muutamassa vuodessa monta sataa euroa. Nykyään hinnat eivät ole enää merkittävästi alemmat kuin Suomessa, mutta se ei ole vaikuttanut alueen suosioon.

Asuntomarkkinoiden vilkastuminen näkyy myös katukuvassa. Kiinteistönvälitystoimistoja on lähes joka nurkalla. Monet niistä mainostavat palvelujaan suomeksi.

Leipijärvien ajatus paluumuutosta syntyi viime kesänä lomamatkalla.

– Huomasimme, että täällä on meininki siistiytynyt. Enää ei tarvitse hävetä olevansa suomalainen, Tiina Leipijärvi nauraa.

Mielikuva auringon alla ryyppäävistä suomalaisista ei kuitenkaan ole täysin tuulesta temmattu.

Los Bolichesin kaupunginosassa sijaitsevan baarin terassilla kovaääninen suomalaisseurue nauttii keskipäivän juomista. Terassin edustalla odottaa taksi, jonne kömpivät seurueen humalaisimmat jäsenet. Muut tilaavat lisää muutaman euron maksavaa punaviiniä.

Aurinko paistaa siniseltä taivaalta, ja takin voi riisua tuolinkarmille.

Stereotypia Aurinkorannikosta ryyppylomakohteena syntyi jo 1960-luvulla. Tuolloin suuret suomalaiset turistiryhmät alkoivat saapua Etelä-Espanjaan, kun Málagan lentokenttä avattiin kansainväliselle liikenteelle. Ensimmäinen kentälle laskeutunut lento oli suomalaisen Karairin, ja sen muistona Málagan lentokentän kupeessa seisoo edelleen Karairin kone.

Matkanjärjestäjät huomasivat pian Aurinkorannikon potentiaalin. Heidän joukossaan oli linja-autoilija Kalevi Keihänen, joka vaihtoi Saksaan suuntautuneet bussimatkat Espanjan aurinkoon ja perusti käsitteeksi muodostuneet Keihäsmatkat. Ne olivat usein viinanhuuruisia.

Turistilomien lisäksi suomalaisia alkoi kiinnostaa myös asuminen Aurinkorannikolla, ja näin syntyivät suomalaisten yhteisöt ensin Torremolinosiin ja myöhemmin Fuengirolaan.

Sosiaaliset ongelmat kuten alkoholismi ja kadulla asuvat suomalaiset nousevat Fuengirolassa ja muualla Aurinkorannikolla edelleen suomalaisen median otsikoihin säännöllisin väliajoin.

Joogayrittäjä Liisa Hanén sanoo törmäävänsä ennakkoluuloihin usein, kun hän kertoo tuttavilleen asuvansa Fuengirolassa. Hanén on kuitenkin sitä mieltä, että stereotypia on jo vanhentunut.

Joskus vitsailemme, että Fuengirola on kuin Suomen eteläisin lääni mutta ilman Suomesta tuttua kateellisuutta. Liisa Hanén

– Suomalaisia juoppoja on joka paikassa, mutta ei täällä yhtään sen enempää kuin Suomessa tai muuallakaan, hän kuittaa.

Hanénin mukaan viinaa voimakkaammin Aurinkorannikolle vetää myös tänne rantautunut hyvinvointitrendi.

– Suurin osa suomalaisista vaikuttaa olevan enemmän kiinnostuneita mahdollisuudesta terveelliseen elämään kuin kaljasta ja karaokesta, hän sanoo.

Aurinkorannikkoon liittyy myös toinen vahva mielikuva, ja se koskee suomalaisten nurkkakuntaisuutta. Puhutaan Suomi-kuplasta ja siitä, että suomalaiset viihtyvät pääosin toistensa seurassa.

Liisa Hanénin mielestä Fuengirola on ennen kaikkea kansainvälinen kaupunki, eikä suomalaisten yhteiselo ole hänestä kielteinen asia.

–Joskus vitsailemme, että Fuengirola on kuin Suomen eteläisin lääni mutta ilman Suomesta tuttua kateellisuutta. Täällä on hyvä tunnelma, ja kaikki auttavat toisiaan.

Muutettu otsikkoa: Hallamaan perhe pakeni Neuvostoliittoa, ei venäläisiä, kuten otsikossa aiemmin luki.

Lue myös:

Katso Suomi-imperiumista, missä maailmalle lähteneet suomalaiset työskentelevät, rakastavat ja downshiftaavat

Oululainen opettajaperhe karistaa kotimaan tomut jaloista ja painelee töihin Espanjaan – "Onhan se aika mahtavaa"

"Jengi vetää laput silmillä pitkin Mannerheimintietä" – Teemu kyllästyi, myi kaiken ja päätyi Maltalle, jonka nettikasinot himoitsevat suomalaista työvoimaa

Viime sodissa menetetyistä Suomenlahden ulkosaarista on saatu julkisuuteen vanhoja ja harvinaisia valokuvia.

Kymenlaakson museo on julkaissut kuluneen syksyn aikana runsaat 400 kuvaa Suursaaresta, Lavansaaresta, Tytärsaaresta ja Seiskarista.

Kuvat ovat kaikkien vapaasti katsottavissa ja jopa tallennettavissa Flickr -kuvapalvelussa.

Kuva-arkiston hoitaja, tutkija Elina Pylsy-Kompan mukaan joukossa on todennäköisesti kuvia, joita ei aiemmin julkisuudessa ole nähty, mutta niiden lukumäärää hän ei osaa arvioida.

Tutkija pitää nykyisin Venäjälle kuuluvien ulkosaarten kuvia arkiston helminä.

– Se on sukellus hävinneeseen maailmaan, kun katsoo ulkosaarten kuvia. Ne ovat aina vaikuttavia.

Flickrin käytön Kymenlaakson museo aloitti elokuussa, jolloin se julkaisi palvelussa Kymenlaakso 100-vuotta -nimisen albumin. Museon kuvakokoelmasta vastaa Kotkan kaupunki.

Vanhoilla kuvilla hurja suosio

Vanhojen valokuvien suosio on kasvanut viime vuosina huikeaa tahtia. Esimerkiksi museoiden, kirjastojen ja eri arkistojen kokoelmia esittelevässä digitaalisessa Finna-nettipalvelussa esillä olevia kuvia on viime ja tänä vuonna katsottu lähes kahdeksan miljoonaa kertaa. Vielä vuonna 2016 vastaava luku oli noin yksi miljoona.

– Kuvat ovat Finnan käytetyintä kulttuuriperintöaineistoa. Kuvia katsellaan paljon enemmän kuin muita esillä olevia kokoelmia, kertoo kehityspäällikkö Erkki Tolonen Kansalliskirjastosta.

Tolosen mukaan viisi vuotta sitten avattu Finna saa uusia käyttäjiä, kun lisää vanhoja kuvia julkaistaan digitaalisesti selattavaksi ja etsittäväksi. Suomi 100 –juhlavuosi saattaa osaltaan selittää parin viime vuoden lukemia.

Uusien valokuva-aineistojen näkyvyys perinteisessä ja sosiaalisessa mediassa herättävät Finnan kokemuksen mukaan aina suuren kiinnostuksen.

– Esimerkiksi taannoinen Museoviraston suuri kuvajulkistus, jossa tuotiin vapaaseen käyttöön 100 000 kuvaa sekä Lappeenrannan museoiden äskettäin tuomat kuvat Viipurista toivat paljon käyttäjiä Finnaan, kuvailee Erkki Tolonen.

Kiinnostus vanhoja kuvia kohtaan näkyy myös siinä miten usein niitä tarjotaan museoiden arkistoon.

– Se on meille ihan tavallista arkea. Ehkä keskimäärin viikoittain kokoelmiimme tarjotaan vanhoja kuvia, laskeskelee Elina Pylsy-Komppa.

Hänellä on hoidettavanaan noin 500 000 kuvan kokoelma.

Facebook-ryhmistä arvokasta tietoa myös museoille

Finnan havaintojen mukaan kuvia katsovat ja niitä käyttävät paljon muun muassa sukututkimusta harrastavat.

Mutta muitakin käyttäjiä on. Tolonen kertoo Finnan Facebook-sivuilla olleesta nukkekotiharrastajan palautteesta. Sen mukaan vanhat kuvat ovat aarreaitta ja ideoinnin lähde. Muun muassa pakkausten, etikettien ja kalusteiden sekä julisteiden avulla voi saada selville miten Suomessa ennen elettiin.

Tolonen arvelee, että kuvat ovat helppo tapa tutkia historiaa ja perehtyä siihen.

– Ne ovat usein koskettavia ja omakohtaisiakin.

Ilmiö näkyy laajemminkin sosiaalisessa mediassa. Useilla paikkakunnilla toimii omia vanhoihin kuviin erikoistuneita Facebook-ryhmiä.

– Ne keräävät yhteen vanhoista kuvista kiinnostuneita ihmisiä. Ihminen on aina ollut kiinnostunut menneestä, pohtii Elina Pylsy-Komppa.

– Myös Finnassa olevia kuvia jaetaan aktiivisesti Facebookin paikkakunta- ja kaupunginosaryhmissä, täydentää Erkki Tolonen.

Joskus ryhmistä voi olla suoranaista hyötyä myös museoalan ammattilaisille. Kouvolassa runsaat puoli vuotta kaupungin valokuva-arkistoa hoitanut amanuenssi Olli Rojo kertoo saaneensa valokuvalahjoituksen Kouvolan Entiset Nuoret -ryhmältä.

– Ryhmässä käydyn keskustelun avulla sain lisätietoa kokoelmissamme olleista kuvista.

Myös Rojo puhuu vanhojen kuvien suosion yhteydessä kiehtovuudesta.

– Katunäkymät, vaatetus, miljööt…, vanhojen kuvien avulla pääsee ikään kuin aikamatkalle menneisyyteen vaikkapa jo 1980- tai 1990-luvulle, tai jopa sadan vuoden takaiseen elämään.

Digitoinnissa vuosien urakka

Vaikka vanhoja valokuvia on sähköisessä muodossa kaiken kansan selattavana jo pilvin pimein, odottaa arkistojen uumenissa vielä valtaisa määrä kuvia luettelointia ja julkaisua.

Arkistojen hoitajille se tarkoittaa hurjaa työmäärää.

Muun muassa Savonlinnan maakuntamuseossa ja Outokummun kaivosmuseossa aiemmin työskennellyt Olli Rojo kertoo, että Kouvolan noin 120 000 vanhasta valokuvasta vasta 4000 on viety sähköiseen järjestelmään.

– Luetteloinnissa ja digitoinnissa riittäisi yhdelle ihmiselle töitä varmaan vuosikymmeniksi, naurahtaa Rojo.

Vertailun vuoksi; esimerkiksi Helsingin ja Tampereen kaupungeilla on arkistoissaan kummallakin noin miljoona valokuvaa.

Kouvolan kaupunginmuseon kuva-arkiston kuvien nettiselailusta kiinnostuneet joutuvat vielä odottamaan kuvien julkista käyttöä.

– Parin vuoden kuluessa yritämme saada kuvia Finnaan esille, arvioi Rojo varovasti.

Kouvolassa vanhimmat kuvat löytyvät 1890-luvulta. Kuvat kertovat elämästä muun muassa Myllylän kartanossa Elimäellä sekä Kirjokiven kartanossa Valkealassa.

Älypuhelimilla tulevaisuuden historiaa

Tulevaisuuden kuva-arkistojen hoitajille on luvassa yhä vain lisää arkistoitavaa.

Lähes jokaisen taskusta löytyviin älypuhelimiin tallentuu joka päivä dokumentteja tämän päivän arjesta.

– Joskus aikanaan nekin ovat vanhoja kuvia ja saattavat olla mielenkiintoisia. Voisi tietysti olla hyvä jos puhelimiin kertyneitä kuvia teettäisi paperikuviksi, vaikka kuvakirjaksi, vinkkaa amanuenssi Olli Rojo.

Myös Kotkassa valokuva-arkistoa hoitava tutkija Elina Pylsy-Komppa pitää hyvänä asiana, että ihmiset ylipäätään dokumentoivat ja kuvaavat arkea. Hänen mielestään moni harvoin ymmärtää, että se mikä nyt on tässä, on vuosikymmenten kuluttua menneisyyttä.

– Tänään otetuilla kuvilla on arvoa jo nyt. Puhumattakaan 30 vuoden kuluttua, kun tutkijat pohtivat millaista elämä oli 2010–luvulla.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi selvittää parhaillaan, uhkaako sen kuljettajatiedot-nettipalvelu ihmisten tietosuojaa ja tietoturvaa.

Palvelussa pystyy hakemaan nimi-, kotipaikka tai henkilötunnushaulla kenen tahansa ajokorttitiedot ilmaiseksi.

Vastaavat tiedot ovat olleet saatavilla jo aikaisemminkin, mutta nettipalvelu on toiminut tämän muotoisena heinäkuun alusta alkaen.

Sunnuntaina Trafi päätyi kuitenkin sulkemaan sen. Syynä on ihmisten huoli siitä, että heidän yksityisyytensä vaarantuu palvelun takia.

– Lähdemme siitä, että palvelu on lainmukainen ja tietoturva sekä tietosuoja-asiat ovat asianmukaisesti huomioitu. Mutta kun huomioita ja väitteitä esitetään, haluamme suhtautua niihin vakavasti, Trafin toimialajohtaja Janne Huhtamäki kertoo.

Huhtamäen mukaan ilmaiseksi netistä saatavat ajokortiedot herättivät keskustelua jo loppukesällä, mutta tällä viikolla aihe sai uutta ponniketta, kun esimerkiksi Tekniikka & Talous, Kauppalehti ja Iltalehti uutisoivat siitä.

Huhtamäki myöntää, että viikonlopun aikana on tullut "jonkun verran palautetta".

– Ihmiset eivät pidä hyväksyttävänä sitä, että heidän ajokorttitietonsa näkyy palvelussa, hän kiteyttää ihmisten päähuolenaiheen.

Trafilla on velvollisuus kertoa, onko henkilöllä a-, b- tai c-luokan ajokortti tai löytyykö vaadittava pätevyys, jos henkilö työskentelee ammattikuljettajana.

Ajo-oikeuteen liittyvät tiedot on määritelty laissa julkisiksi.

– Lainsäätäjä on erikseen ottanut tähän kantaa ja todennut, että tällainen palvelu on tarpeen: esimerkiksi autonvuokrasta tai autoliikkeiden esittelyautojen koeajoa varten, Huhtamäki toteaa.

Trafin palvelu antaa siis mahdollisuuden varmistaa henkilön ajo-oikeuden voimassaolon ajokortin lisäksi.

Palvelu helpottaa myös ammattiliikennettä harjoittavia bussi- tai taksiyrityksiä, jotka voivat tarkistaa viranomaisen rekisteristä työntekijänsä pätevyyden.

Trafi pyrkii palauttamaan palvelun nopeasti

Huhtamäki ei osaa sanoa, kuinka suosittu nettipalvelu on ollut ennen tämänviikkoista uutisointia. Hän arvelee, että asia on voinut jäädä ihmisiltä osin huomaamatta.

Nyt tulleen palautteen takia Trafi kuitenkin arvioi palvelun teknistä toimivuutta ja tietosisältöä uudelleen. Tämän ajan nettipalvelu on poissa käytöstä.

– Katsomme, että meillä on vastaus kaikkiin huolenaiheisiin, joita meille on esitetty, Huhtamäki sanoo.

Huhtamäen mukaan selvitystyöhön tuskin menee kauaa.

– Vastaavat tiedot ovat olleet julkisia jo pitkään, joten uskoisin, että pystymme palauttamaan palvelun kohtalaisen nopeasti.

Vaikka nettipalvelu onkin tällä hetkellä pois käytöstä, ajokorttitiedot voi yhä selvittää myös esimerkiksi puhelimitse.

Kuten myös netissä, tällöin pitää osata yksilöidä henkilö, kenen tietoja haluaa. "Massaluovutusta" Trafi ei tee, Huhtamäki korostaa.